Pecan-plus Pie

lauantai 27. joulukuuta 2008

Tein pitkin syksyä retkiä Akateemiseen hiplaamaan Nigellan joulukirjaa, mutten raaskinut ostaa sitä. Joulukuun alussa äitini päästi minut kärsimyksistäni ja osti kirjan minulle synttärilahjaksi, jei!
Ohjeista testasin ensimmäisenä tätä syntisen hyvää pähkinäpiirakkaa, jota on leipaistu muissakin blogikeittiöissä, ainakin Bella Vanillassa.
Multa ei meinannut millään löytyä ohjeen vaatimaa miedon makuista kasviöljyä, eikä siis löytynytkään, mutta saksanpähkinäöljy sopi tähän paremmin kuin hyvin. Tosin se on ehkä pikkasen kallista tällaisiin tarkoituksiin. Maitoa minulla ei ollut, korvasin sen vedellä ja kananmunia löytyi kaapista vain kaksi. Hyvin onnistu pienoisilla muutoksillakin. Pähkinöiden virkaa toimittivat pekaanit, hasselit ja mantelit.
Itse söin vain tuon kuvatun palan ja lopun piirakan kannoin ihanaakin ihanammille Tiketin tytöille lohturuoaksi kiireisiin joulunaluspäiviin.


225 g vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 ml öljyä
60 ml kulutusmaitoa
150 g tummaa siirappia
100 g voita
200 g tummaa sokeria
1 tl vaniljauutetta
350 g pähkinäsekoitusta
3 kananmunaa

Sekoita jauhot, suola. öljy ja maito tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan (halkaisija 24 – 26 cm) ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan.
Sulata siirappi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää lopuksi vanilja ja ota kattila liedeltä, anna jäähtyä 10 minuuttia. Ota piirakkapohja jääkaapista ja levitä pähkinäsekoitus pohjalle. Vatkaa kananmunat siirappiseokseen ja kaada seos pähkinöille.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Penne con funghi e limone

Eli pastaa herkkusienillä ja sitruunalla. Tämä on hyvin sitruunaista ja siten kirpakkaa, joten jos ei niin välitä sitruunasta, niin mehun voi kyllä jättää poiskin, valkkaria vaikka tilalle sit.

rasiallinen herkkusieniä
1 laakerinlehti
1 sitruuna
oliiviöljyä
lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria

Puhdista herkkusienet, leikkaa kannat ja pilko sienet samankokoisiksi jos tarpeen. Laita sienet, reilu luraus oliiviöljyä ja laakerinlehti pannuun. Paista sieniä koko ajan käännellen kunnes öljy on imeytynyt sieniin. Lisää pannuun yhden sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan sitruunan mehu. Paista vielä hetki hyvin kuumalla levyllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota pannu liedeltä, lisää vielä oliiviöljyä ja kaada pannuun keitetty valutettu pasta. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi silputtu lehtipersilja.

Ankkaa ja salaattia

Selailin ystäväni luona joulukarkkitalkoissamme jotain Nigellan kirjaa, jossa oli ohje jälkimarinoituun ankkaan, ystäväni yltyi kehumaan ohjetta kovasti. Minulla on pakastin täynnä ankanrintoja, jotka pitäisi syödä pois ennen tammikuun puoliväliä, aloitin tällä reseptillä.
Tässä on nyt vaan matkassa pari mutkaa: En todellakaan kirjoittanut ylös ohjetta, painanut mieleeni kirjan nimeä tai soittanut ystävälleni kastiketta tehdessäni, joten en muistanut mitä kastikkeeseen olisi pitänyt laittaa. No ainakin korianteria, mutta sitä minulla ei ollut, laitoin minttua.
Ja mikäs siinä ohjetta soveltaessa kun tuli kerran todella hyvääkin, mutta tästä on nyt jokunen tovi kun tämän tein, enkä enää muista mitä kastikkeeseen laitoin.. Ainakin sitä minttua ja kuvan mukaan paahdettuja seesaminsiemeniä, limeä siihen tuli myös.. Niiden lisäksi tais olla öljyä ja chiliä.

Ankan paistoin seuraavasti:
Viilsin pöydällä tunnin verran lämmenneen (sulan) ankanrinna rasvaan ristiviillot. Asetin ankan kylmällä pannulle nahkapuoli pannua vasten ja paahdoin miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sitten kippasin enimmät rasvat pois pannulta ja paistoin ankkaa vielä toiselta puolelta viisi minuuttia. Käärin valmiin ankanrinnan folioon ja annoin lepäillä puualustalla 10 minuuttia. Siivutin ja kippasin päälle kastikkeen.

Pekoni-pekaaniruusukaalit

Rakastan ruusukaaleja, rakastan pekaanipähkinöitä ja ihan erityisen paljon rakastan pekonia. Vielä kun rapeaksi paistetun pekonin ja paahdettujen murskattujen pähkinöiden joukkoon heittää reilun hyppysellinen kuivattua laakerinlehteä ja paistaa esikeitetyt ruusukaalit ankanrasvassa, voi sano heippodei ainakin painonhallinnalle ja tervetuloa ahneelle syöpöttelylle. :D

Sipulipiiraset

Piirakkapohja on valmista pakastelehtitaikinaa, sellaisesta isosta levystä. Leikkasin sulaneesta levystä rengasmuotilla ympyröitä. Täytteessä on muutama keltasipuli, jotka paistoin hitaasti karamellin värisiksi, kuivattua laakerinlehteä ehkä teelusikallinen, suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Päälle vielä raastettua pecorinoa ja uuniin 15 minuutiksi.

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea

torstai 25. joulukuuta 2008

Minua pyydettiin maistamaan perunoita. Eikä siis ihan mitä tahansa potaattis vaan ihka-aitoja suomalaisia maatiaisperunoita.
Maistelulautaselle päätyivät Jaakko, Koto, Blå Dalsland, Tyskblå, Lemin kirjava, Karjalan musta ja Lemin punainen. Kaikki perunoita, joita ei enää suurissa määrin viljellä, suurinta osaa ei enää ollenkaan. Onneksi on Pohjoismainen Geenipankki ja MTT:n alainen kasvigeenivara-ohjelma, joiden tarkoitus on säilyttää ja ylläpitää ja dokumentoida pelto- ja puutarhakasvien perinnöllistä muuntelua.

Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland

Mikä on maatiaiskasvi?
Maatiaiskasveilla tarkoitetaan sellaisia lajeja ja kantoja, jotka ovat olleet viljelyssä jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta. Nämä lajit ovat kehittyneet viljelijöidensä yhtälailla tietoisista kuin tiedottomistakin valinnoista sekä vallinneista viljelyoloista.
Maatiaiskasvi on yleisnimi kaikille maatiaiskannoille ja –lajikkeille. Maatiaiskanta eli paikalliskanta on kasvin villin kantamuodon varhainen viljelymuoto. Maatiaislajike eli paikallislajike on taas pitkän viljelyn ja valinnan seurauksena muuttunut paljon kantamuodosta ja kehittynyt omaksi lajikkeekseen.
Kaikkien maatiaiskasvien arvo on niiden perinnöllisessä monimuotoisuudessa. Lajikkeiden ominaisuuksia määrittää sopeutuminen elinympäristöön, jossa on niitä on aikojen saatossa viljelty. Näistä ominaisuuksista on hyötyä myös nykyajan kasvinjalostuksessa. Maatiaiskasvit ovat myös arvokas osa suomalaisen maatalouden historiaa ja ne ovat tärkeä osa elävää kulttuuriperintöämme. Niiden ominaisuuksissa elävät sekä viljelyhistoria että menneiden aikojen kulinaariset ja esteettiset arvot.

Maatiaiskasvien pelastamiseksi on perustettu geenipankkeja ympäri maailmaa. Suomalaisten oma geenipankki on Pohjoismainen geenipankki, joka sijaitsee Ruotsin Skoonessa. Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD, 1993), joka korostaa kasvupaikoilla tapahtuvan suojelun merkitystä ja elävää geenipankkia pelloilla ja puutarhoissa. Siksipä myös Suomessa viljellään maatiaislajikkeita MTT:n toimipaikoilla.

Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen

Maatiaismaistiaiset
Palataan perunoihin ja maistamiini lajikkeisiin. Keitin perunat ja maistoin niitä sellaisinaan kuorineen ilman mitään lisukkeita ja arvioin lyhyesti ulkonäköä, koostumusta ja makua. Osassa on arvioitu myös kuoren makua, koska minä pidän erityisen paljon perunankuorista.

Jaakko: Jaakkoa on viljelty yleisesti aina 1980-luvulle saakka. Tämän litteän soikean ja sileän perunan värin pitäisi lähdeteokseni mukaan olla vaaleankeltainen, mutta keittämieni yksilöiden väri vivahti kyllä siniseen. Perunan koostumus on tahmean jauhoinen ja maku mieto. Kuoret ovat todella maukkaat.

Tysk Blå: Tällä perunalla on suomeksi vinkeitä nimiä kuten Ellakka ja Jatkula. Perunaa viljellään edelleen vähäisissä määrin Etelä-Ruotsissa. Kuori on väriltään enempikin punainen kuin sininen ja väri muuttui keitettäessä oliivinvihreäksi. Koostumus on erittäin jauhoinen ja makukin viittasi jotenkin jauhoon.

Koto: Koto pysyi perunoiden lajikelistalla aina vuoteen 1965 saakka. Pitkänsoikeat perunat ovat väritykseltään hyvin keltaisia. Koostumus on aika jauhoinen. Näille lähdeteos lupasi hyvää makua, mutta totuus oli kovin toisenlainen, pahoja nämä ovat!

Blå Dalsland: Tällä perunalla on suomeksi todella monta nimeä, mm. Kainuun Musta, Musta Peruna ja Vanha Musta. Blå Dalsland on hyvin vanha maatiaislajike, jota on viljelty yleisesti mm. taalainmaalla. Perunan kuori on kauniin sininen ja malto vaalean kellertävä. Nämä ovat todella hyviä, myös kuori maistuu erinomaiselle.

Blå Dalsland

Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland

Lemin kirjava: Tätä lajiketta on viljelty jo ainakin 200 vuotta ja viljellään edelleen jossain päin Norjaa. Peruna on pieni ja siinä on melko syviä kuoppia. Kuoren väri on vaalean ja punaisen kirjava. Malto on kellertävä ja hyvin jauhoinen. Mutta miten voikaan olla peruna näin hyvää?! Ihan kuin olisi voita päälle laittanut ja suuhun jäi ihana pitkä jälkimaku.

Karjalan musta: Kauniin sinivioletin perunan alkuperä on tuntematon. Malto on hyvin vaalea. Tässä perunassa on erinomainen suutuntuma ja maku voimakas ja hyvä, myös kuoren maku ansaitsee kiitosta.

Lemin punainen: Perimätiedon mukaan tämä laji on tullut Suomeen Krimin sodasta palanneiden sotilaiden mukana. Tätä perunaa viljellään edelleen Lemillä paikallisena erikoisuutena. Voimakkaasti keltaisen ja jauhoisen perunan maku on hyvä mutta aika mieto.

Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen

Perunoiden jalostaminen aloitettiin 1920-luvulla Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Tammistossa. Ensimmäisiä jalostettuja perunalajikkeita olivat Tammiston Up-to-date ja Tammiston Aikainen, jota viljellään edelleen Turun saaristossa. Varhaisimmat jalostetut lajikkeet luetaan maatiaislajeiksi, kuten yllä kuvatut Jaakko ja Koto.

Haluaisitko viljellä maatiaisia tai onko hallussasi kasvi, jota haluaisit suojella?
Mikäli mielii näitä tai muita maatiaisperunoita omalla kasvimaallaan viljellä, on se hyvinkin mahdollista. Yleisesti maatiaiskasvien siemeniä toimitetaan vain tutkijoiden ja kasvinjalostajien käyttöön sekä opetustarkoituksiin. Myös maatiaiskasvien harrastajat voivat niitä saada tietyin perustein. Perunat ovat näistä säännöistä mukava poikkeus ja niitä voi tilata omalla tiluksellaan viljeltäviksi kuka tahansa. Klikkaa tästä lisätietojen saamiseksi.

Jos taas tiedät itsesi tai jonkun tuttusi viljelleen vanhaa maatiaiskasvia jo sukupolvien ajan, niin ole hyvä ja ota yhteyttä kasvigeenivaraohjelman kuraattoriin osoitteessa kasvigeenivarat(at)mtt.fi, jotta voidaan selvittää onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin kyseisen lajikkeen säilymiseen jatkossakin.

Lähteet:
Kasvigeenivaraohjelman julkaisu Suomalaiset maatiaiskasvit
Pohjolan perunat. Pohjoismaisen geenipankin kuvaus vanhoista perunoista (2001)
Perunalajikkeen on linkattu kasvigeenivaraohjelman nettisivujen MaatiaisTietoPankkiin.

Hyvää joulua lukijat rakkaat!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Prinsessakeittiö on viettänyt hiljaiseloa lähes koko joulukuun, mutta palaa ruotuun tässä joulun aikana. Lupasin palata jo eilen perunoineni, mutta toisinpa kävi. Mutta ehkä jo tänään tiukkaa asiaa potaateista.

HYVÄÄ JOULUA!
Voikaa paksusti, syökää liikaa, olkaa kilttejä toisillenne ja erityisesti itsellenne.


Adventtilihapullat

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Ensimmäisenä adventtina äitillä oli tapana tehdä tällaisia lihapullia. Voi olla että on edelleen, ei siitä niin kovin montaa vuotta ole kun söin näitä äippälässä kalkkunajauhelihasta tehtyinä. Viime sunnuntaina väsäsin parit herkulliset lihapullat ulkomuistista ja erinomaisia tuli. Alkuperäisessä ohjeessa peruna ja porkkana raastetaan hyvin hienoksi raasteeksi nk. juustoraastimella, eli sillä missä on pyöreät reiät. Minulla ei sellaista (vielä) ole, joten keitin vihannekset ensin ja muussasin kuumina.
Lihapullat kuuluu tarjota lanttukuutioiden kanssa. Eli lanttu kuoritaan ja kuutioidaan ja kuutiot keitetään tai höyrytetään kypsiksi. Kypsät kuutiot ladotaan uunivuokaan, joukkoon suolaa, mustapippuria ja tilkkanen kermaa ja päälle reilusti emmental-raastetta. Sitten vaan uuniin kunnes juusto sulaa ja on kauniin väristä.

400 g naudanjauhelihaa
1 isohko peruna
2 normaalia porkkanaa
1 sipuli
1,75 dl kermaa (loput menee lanttuihin)
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
15 kuivattua luumua
1 omena

Kuori peruna ja porkkanat ja paloittele ne. Keitä palat kypsiksi. Soseuta kuumina. Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Kuori ja silppua sipuli, kuullota silppu pehmeäksi. Sekoita keskenään tasaiseksi lihapullataikinaksi juuressose, sipuli, jauhelija ja kerma-korppujauhoseos. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori omena, poista siemenkota ja paloittele viiteentoista palaan. Muovaile lihapullataikinasta pitkulaisia pullia, joiden kunkin sisään tulee yksi luumu ja pala omenaa. Paista lihapullia 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Kanssabloggaajat hoi!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Käykääs Arin Äijäruokalassa lukemassa ja kommentoimassa ideaa pikkujouluhenkisestä tapaamisesta, jota kaavaillaan jo ensi viikolle. Sen jälkeen suuntikaa Aamiaiselle ruohikolle eli Juhana Harjun blogiin antamaan vinkkinne edulliseen mutta terveelliseen ja maukkaaseen ruokaan.

Yaelianilta sain tällaisen meemin (vai miksi näitä kutsutaan). Mä en nyt haasta ketään, mutta tämänhän voi tästä kopioida omaan blogiinsa ken haluaapi.

Here we go!
The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word. No ei tää nyt niiiin vaikeeta ollut, paitsi etten mä tajuu mitä tuossa kakkosessa kysytään.

1. Where is your cell phone? kateissa
2. Where is your significant other? tätä mä en tajuu

3. Your hair color? punainen
4. Your mother? kiltti
5. Your father? hauska
6. Your favorite thing? tietokone
7. Your dream last night? painajaisia
8. Your dream/goal? perhe
9. The room you’re in? olkkari
11. Your fear? kipua
12. Where do you want to be in 6 years? Italiassa
13. Where were you last night? kotona
14. What you’re not? tyhmä
15. One of your wish-list items? tagine-pata
16. Where you grew up? töölössä
17. The last thing you did? lounas
18. What are you wearing? verkkarit
19. Your TV? taulu
20. Your pet? kissat
21. Your computer? läppäri
22. Your mood? ok
23. Missing someone? jep
24. Your car? jalat

25. Something you’re not wearing? t-paita
26. Favorite store? stocka
27. Your summer? kiireinen
28. Love someone? jep
29. Your favorite color? Musta
30. When is the last time you laughed? perjantaina
31. Last time you cried? eilen

The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.

Luumutortut

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Joulun helpoista leivonnaisista herkullisimpia ovat joulutortut ja perinteistä luumutähtitorttua on kiva tuunata. Kaikkein yksinkertaisimmillaan luumutorttu syntyy valmistaikinasta ja valmishillosta, senkun leikkaa taikinalevyn kahtia, lusikoi levylle reippaanlaisesti hilloa ja taittaa levyn kolmioksi. Astetta fiininpi luumuhillo syntyy kuivatuista luumuista, alkoholista ja pähkinöistä.


Leivosvuoat eivät ole näiden torttujen onnistumisen kannalta mikään välttämättömyys, mutta minulla oli kova hinku päästä testaamaan Myllyn Parhaalta saamiani silikonisia tartalettivuokia. Mua jäi kovasti harmittamaan, kun sain näitä vain kaksi; Kanssa-asuja meni syömään yksinään loput neljä. Eikä se edes välitä makeasta, mutta niitä oli kuulemma juuri sopivasti hänelle lounaaksi (!).

3 levyä pakastevoitaikinaa
18 kuivattua luumua
18 pekaanipähkinää
0,5 tl kanelia
3 myllyn rouhaisua mustapippuria
0,5 dl amarettoa

Marinoi luumuja ja pähkinöitä amaretossa ja mausteissa vähintään muutama tunti. Soseuta marinoitunut luumuhilloaines.
Sulta voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa kunnolla sulaneet levyt puoliksi ja painele näin syntyneet neliöt leivosvuokiin. Täytä luumuhillolla ja paista 220-asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Puolukka-neilikkamehu

torstai 27. marraskuuta 2008

Mä en keksi tähän mitään sanottavaa, paitsi että paljoa helpommaksi ei mehun tekeminen enää mene.

1,5 l vettä
3 dl puolukoita
1 dl sokeria
3 - 8 neilikkaa maun mukaan

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Ota kattila liedeltä (ja kuori vaahto). Anna mehun jäähtyä hitaasti. Siivilöi, jäähdytä jääkaapissa ja tarjoa kylmänä.

Glögilammas

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Eli lammaspata glögimausteilla. Jokunen aika takaperin tekemästäni poro-kastanjapadasta saakka mieleni on tehnyt lammaspataa. Marraskuun ruokahaasteen lähestyvä dead line oli sopiva motivaattori ja lähestyvä joulu antoi inspiraatiota tähän pataan, joka oli niin hyvää, ettei oikeesti sanotuksi saanut. Koetettiin kanssa-asujan kanssa ääneen sanoa mitä mieltä sapuskasta oltiin, mutta ei me saatu mitään sanottua, onnistuimme vain hymiseen ja voihkimaan.
Haudutin pataa kaasuhellan pienimmän levyn pienimmällä liekillä n. kaksi ja puoli tuntia ja tarjosin maa-artisokkasoseen kanssa.

1 kg lampaanlapaa luinensa
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
vettä
suolaa
10 kuivattua luumua.
1 kanelitanko
3 neilikkaa
4 vihreää kardemummaa
pala inkivääriä
1 tl mustapippureita
2 laakerinlehteä
oksa rosmariinia
pieni nippu timjamia

Ruskista lampaan palat nopeasti pannulla joka puolelta ja siirrä pataan. Pilko sipulit ja ruskista nekin ja siirrä sitten pataan. Kiehauta pannussa vettä. Laita pata liedelle, lisää punaviini ja kuoritut, likistetyt valkosipulinkynnet ja suola. Kaada pataan pannulta kiehuvaa vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kuori ja siivuta inkivääri, kuori kardemummista siemenet esiin. Lisää pataan nämä kera kaikkien loppujen aineiden paitsi rosmariinin ja timjamin. Pidä lieden lämpö kuumana, kunnes neste padassa kiehuu, laske lämpö ja kuori vaahto. Hauduta tunti hiljaa poristen. Tunnin kuluttua lisää timjami ja rosmariini. Hauduta vielä ainakin tunti kunnes liha on erittäin pehmeää ja irtoaa luista. (Suurusta halutessasi, minä suurustin.)



Vuodenaikaan sopivaa aamupalaa

Musta nyt pahasti tuntuu, että tämän vuoden puolella tulee postattua enää vain näitä vuodenaikaan sopivia. :)
Aamiaiset tosin ovat hetkeksi aikaa tässä, sillä Prinsessakeittiön rahakirstussa pohja paistaa ja joudun siirtymään puuroon. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa ja puuroakin saa varioitua vähällä rahalla vaikka kuinka, onneksi on pakastin pullollaan kesällä säilöttyjä marjoja. Puurooni laitan joka aamu reilun desin verran siemeniä ja lähiviikkojen hittilisäke lienee puolukka kaneliripausta unohtamatta.

Omena-kanelijugurtti
maustamatonta jugurttia
omenahilloa
granaattiomenan siemeniä
pekaanipähkinöitä
kuivattua melonia
kanelia

Kannattaa muuten katsoa tarkaan mitä maustekaapista käteensä ottaa jo ENNEN kuin maustetta lisää ruokaansa. Tuo kellertävä tuossa oikealla on kurkumaa...

Porsaankyljykset, kurpitsamuusi ja lipstikkapesto

perjantai 21. marraskuuta 2008

Eilen alkanut jouluruokien sarja saa heti jatkoa. Appelsiinista ja granaattiomenista koostuva salaatti toimi nähkääs lisukkeena appelsiinin kuorissa ja pähkinäöljyssä marinoiduille porsaankyljyksille ja kurpitsamuusille. Odotukseni näille olivat korkealla, mutta siltikin yllätyin positiivisesti. Kyljykset olivat mallia herkku (tai jotain), eli niissä oli mukana sisäfileekin.

Marinadi (neljälle kyljykselle)
3 appelsiinin raastettu kuori
1 tähtianis
3 rkl saksanpähkinäöljyä
1 rkl sokeria
mustapippuria

Laita kaikki marinadin osaset pussiin (tai kulhoon). Sekoita ja nakkaa perään kyljykset. Kääntele pussia, jotta marinadi levittyy tasaisesti. Anna marinoitua jääkaapissa vuorokausi pussia välillä kääntäen.
Nosta kyljykset kuumalle pannulle suoraan marinadista ja paista niihin kauniin värinen pinta. Laita kyljykset vielä 180 asteiseen uuniin 10 – 15 minuutiksi (eli kunnes ne ovat kypsiä).



Kurpitsamuusi
4 sopivan kokoista perunaa
2 dl kurpitsasosetta
muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

Valmista kurpitsasose keittämällä kurpitsanpaloja tai paahtamalla niitä uunissa. Keitä kuoritut perunat kypsiksi. Yhdistä kypsät perunat, kuuma kurpitsasose ja mausteet. Soseuta perunanuijalla tai –survimella.

Lipstikkapesto
1 rkl pinjansiemeniä
1 ruukullinen lipstikkaa
½ dl oliiviöljyä
suolaa

Laita kaikki peston ainekset jonkin sortin rouhimeen, esim. tehosekoittajaan, ja surauta tasaiseksi.

Tulkoon joulu makoisa

torstai 20. marraskuuta 2008

Olen kovasti jouluihminen. Vielä en ole kaivanut koristeita esiin ellei paria sähkökynttelikköä lasketa, toinen on kyllä kuusen muotoinen. Kynttilöitä poltan aamuin illoin sen mikä kissoilta on mahdollista. Kaksi joululehteä on jo tullut ostettua ja aivo pursuaa ideoita jouluaskartelemuksista ja -kattauksista.
Joulukirjoja en ole koskaan harrastanut, mutta nyt olen jo useampaan otteeseen käynyt Akateemisessa hipelöimässä Nigellan joulukirjaa, viime reissulla jopa kahteen otteeseen. Nykyisessä kertakaikkisen totaalisessa varattomuudessani en vaan raaski ostaa sitä, joten joudun nyt kehittämään omat joulureseptit. Että kustantamot hoi: ensi jouluksi markkinoille ’Prinsessa Veeran joulu – joulun parhaat reseptit ja tunnelmat’.
Kustannussopimuksia odotellessa julkaisen täällä blogissa tulevan kirjani parhaat palat. :)

Appelsiinisalaatti

3 appelsiinia
puolikas granaattiomena
1 tl rakuunaa
mustapippuria
(1 rkl öljyä)

Kuori appelsiinit veitsellä ja siivuta ne. Asettele appelsiinisiivut tarjoiluastiaan. Irrota granaattiomenasta siemenet ja lisää ne salaattiin. Mausta rakuunalla, mustapippurilla ja halutessasi öljyllä (minä käytin saksanpähkinäöljyä).

Sellerikeitto

tiistai 18. marraskuuta 2008

Mä en nyt ihan vältsiin muista mitä kaikkea tähän keittoon tuli kun tein tämän jo viime viikolla ja keitoksen lomassa kirjoitetusta muistilapusta ei ole sen koommin näkynyt vilaustakaan.
Tunnen enemmän sellerinvihaajia kuin sellerinrakastajia. Itse kuuluin ennen ensimmäisiin, mutta sitten päätin alkaa pitää varsiselleristä. Tällainen päättäminen ei toimi alkuunkaan pinaattiin, joten otaksun siis pitäneeni varsiselleristä aina, mutta täysin tietämättäni.


Keitossa on ainakin yksi isohko varsiselleri, yksi sipuli ja litra kanalientä. Mausteina jeeraa, kanelia, muskottia, neilikkaa, kardemummaa, korianterinsiemeniä ja inkivääriä.

Ruis-puolukkapuuro

perjantai 14. marraskuuta 2008

Jälleen kerran aamu ja jääkaappi tyhjä. Ei leipätaikinaa jääkaapissa, ei jugurttia smoothieta varten, voileipätarvikkeista nyt puhumattakaan.
Mutta löytyipä pussi ruisjauhoja! Lapsena syötiin ruispuuroa N-tien tätsyllä, ehkä muuallakin, mutta sieltä se on jäänyt erityisesti mieleen. Ihana ruskea sametinpehmeä puuro voisilmällä ja maidolla.
Koska rukiin ja puolukan liitto on kaikkialla tunnustettu ja minut tunnetaan puolukkaentusiastina, niin laitoin puuroon reilun kourallisen puolukoita lisämakua tuomaan ja kyllä oli hyvää. Pitkän keittoaikansa vuoksi ei ehkä ihan arkiaamujen ruokaa, mutta mulla on pääsääntöisesti arkiaamuisin vain aikaa, joten tätä tullee keitettyä useamminkin.
Niinä aamuina kun mun pitää ihan lähtemällä lähteä töihin, nousen jo neljän viiden aikaan ja silloin jää kyllä aamiaiset väliin. Järjestän illalla vaatteet pöydälle pukeutumisjärjestyksessä, pakkaan laukun valmiiksi ja jos jääkaapista pitää napata jotain mukaan, niin vaatejonon jatkeena odottaa julmetun kokoinen muistilappu. Aamuihmisenä nautin suunnattomasti pyöräillessäni raikkaassa aamuyössä kaupungin halki. Tiesittekö, että aamu alkaa viideltä? Sitä ennen on vielä selkästi yö, liikenteessä pelkkiä pupuja, mutta viideltä alkaa tapahtua; kuljetusliikkeet ja huoltoyhtiöt aloittavat työt, mummoja sauvakävelee Töölönlahdella ja aamun ensimmäinen bussi Pasilaan 5.40 on niin täynnä, että kaikille ei riitä istumapaikkaa.

Ruis-puolukkapuuro kahdelle
6 dl vettä
1 puolukoita
2,5 dl ruisjauhoja
ripaus suolaa

Kuumenna vesi ja puolukat kiehuviksi. Vispaa kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot. Ja vispaakin sitten kunnolla tai tulee sattumia. Laske lieden lämpö mahdollisimman alhaiseksi ja hauduta puuroa 40 - 50 minuuttia välillä sekoittaen.


Äitin taatelimuffinit

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Vietin viime viikon torstain äippälässä ja äiti oli tehnyt niin hyviä muffineita, että ohje pitää jakaa muillekin. Maittavan makunsa ja uskomattoman mehevän koostumuksensa lisäksi nämä ovat vielä suhteellisen terveellisiäkin, ainakin kun vertaa mun tekemiin muffineihin.
Me syötiin muffinit kera vaniljakermavaahdon ja näitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Säilyvät hyvin ja maku vaan paranee kun saavat viileässä muhia muutaman päivän.

Kiitos äiti!

kuivat aineet:
2,5 dl kauraryyniä
2 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl soijajauhoja
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
vaniljasokeria
(kanelia, rusinoita, mitä nyt kaapista löytyy)
suklaata maun mukaan (jos kotoa löytyy), veitsellä hienonnettuna

märät aineet:
100 g sulatettua voita
1 dl vettä
1/2 pakettia kuivattua taatelia
2 keskikokoista porkkanaa hienoksi raastettuna
1 muna

tästä tulee 14 kpl ja sähköuuni 200°C noin 10 minuuttia.

Ja sehän menee sitten niin että ensin sekoitetaan kuivat keskenään, sitten märät keskenään ja sitten nämä sekoitukset yhdistetään mahdollisimman vähällä sekoittamisella.


Unkarilainen kirsikkakeitto

Tämä unkarilainen alkuruoka valmistetaan happamista kirsikoista (esim. morello) ja tarjoillaan kylmänä. Keitto onnistuu myös makeista kirsikoista, silloin happamuutta säädellään sitruunalla. Minun makuuni tämä oli enempikin jälkiruokaa ja oli tosiaankin niin hapanta, että hampaisiin sattui. :) Hyvää kuitenkin, kanelin johdosta juuri tähän vuodenaikaan mainiosti sopivaa.

Resepti on kirjasta 400 Best-ever Soups hiukan muokattuna.

purkillinen (370) g morello-kirsikoita liemineen
1 dl vettä
3 dl (unkarilaista) punaviiniä
1 – 2 dl sokeria
1 kanelitanko
1 dl kermaa
(ranskankermaa)

Mittaa kattilaan kaikki muuta aineet paitsi kerma ja keitä hiljalleen 20 minuuttia. Jäähdytä keitto ja lisää kerma, tarjoile viileänä ranskankermasilmällä.


Pari vuotta sitten minulla oli suuri kunnia osallistua italialaisen ystäväni häihin entisessä Itä-Saksassa, ystäväni naidessa mukavan saksalaisemännän itselleen. Häät järjestettiin kyläpahasessa Dresdenin lähellä upeissa vuoristomaisemissa.
Saksassa ei tunneta kirkollisia vihkimisiä vaan kaikki astelevat avioon paikallisessa maistraatissa. Kyläpahasen astetta fiinimmässä naapurikylässä maistraatin virkaa toimitti ikivanha upea linna. Vihkimisen jälkeen linnan pihalla oli buffet-lounas ja kuohuviiniä, ja otettiin valokuvia. Pihalta meidät patistettiin linnan talliin yllätysohjelmaa seuraamaan.
Tallin ovella oli vastassa sellaisiin nahkalappushortseihin ja sulkahattuun sonnustautunut viiksekäs mies. Yllätysohjelman luonteesta ehti viritä vilkas italiankielinen keskustelu ja buffeesta pihistetystä kuoharipullosta tarjottiin rohkaisukierrosta. Meille ei kuitenkaan kaivettu mistään esiin samanlaisia asusteita vaan pääsimme seuraamaan metsästyshaukkanäytöstä ja nahkahousuheppu perehdytti meidän lintukoulutuksen saloihin.
Esitys huipentui linnan pihalla, jossa majaa piti haukkojen lisäksi metsästyskotka. Se se vasta komea lintu oli, aivan valtava ja minulle päivän ehdoton kohokohta. Haukat metsästää hillereitä ja muita rottia, mutta kotka pyytää hirviä!
Koska ystäväni hartaana katolilaisen ei pysty naikkariin ilman jumalan sanaa, oli ohjelmassa myös luterilainen häämessu. Siinä kuulkaas meikäläisten pitkäkin kaava kalpenee kun pappi messua kahdella kielellä ja tarjoaa vielä ehtoollista. Kirkon jälkeen hääpari sahasi vielä kahtia julmetun kokoisen pölkyn ja sitten päästiin syömään. Ruokalajeja taisi olla kahdeksan, kaikki reippaan saksalaisia kokonsa puolesta. Puoli yhdentoista aikaan pöytäseurueemme jo anoi armoa kun vaihtuvien lautasten virtaan ei näkynyt loppua.
Kaiken tämän sepustuksen ydin ja syy on se, että hääaterialla tarjottiin väliruokana pihlajanmarjakeittoa, joka minulle tuli heti mieleen kirsikkakeittoa maistaessani.

Poro-kastanjapata

maanantai 10. marraskuuta 2008

Eli Hesarin marraskuun Kuukausiliitteestä Vivi-Ann Sjögrenin hirvi-kastanjapataa porolla. Poron valintaan oli sellainen yksinkertainen syy, että sitä sattui olemaan. Nauta sopinee yhtä hyvin kuin kaksi edellä mainittua.
Tämä on uusi lempiruokani, rakastan kastanjoita ja tässä padassa niiden maku ylsi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kastanjoiden keittäminen oli minulle uutta ja jouduin turvautumaan nettiin ja kotikirjastooni. Mm. monet italiankieliset nettisivut ohjeistivat keittämään kastanjoita puolesta tunnista tuntiin ja Larousse Gastronomique ohjeisti tekemään kastanjoihin viillon, paahtamaan todella kuumassa uunissa kahdeksan minuuttia, kuorimaan kuumina ja keittämään sen jälkeen vielä jokusen minuutin. Monenmoisista ohjeista masentavimman tarjosi WSOY:n upea klassikko ’Ranskalaisen keittiön salaisuudet’: ”Sisäkuoren irrottaminen on vaivalloista, käyttipä mitä menetelmää hyvänsä”. Samainen kirja tarjosi myös hankalimman käsittelyvaihtoehdon; kastanjoiden kuoresta pitäisi viiltää kolme milliä yhdeltä puolelta, laittaa kylmään veteen, antaa kiehua minuutti ja sen jälkeen nostaa niitä vedestä kolme kerrallaan ja vielä lopuksi upottaa uppiniskaisimmat kiehuvaan veteen. Plääh.
Päädyin kompromissiin: tein kastanjoihin ristiviillot ja keitin 20 minuuttia suolatussa vedessä. Ensimmäisen sisäkuori irtosi ongelmitta, toisen sisäkuori irtosi ongelmallisesti ja kolmannen kohdalla otin esiin vihannesveitsen. Neljännen kohdalla kirosin itseäni kun en ollut noudattanut Laroussen ohjetta. Ikään kuin mulla olisi ikinä ollut mitään ongelmia irrottaa kuorta paahdetuista kastanjoista… kele.
Veitsen käyttö aiheutti pienoista hävikkiä ja mureentumaa, joka osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, vaikka ne, joista kuori irtosi suosiolla, olivat mukavan näyttäviä. Jos Kuukausiliitteen jutusta ilmenee sopivin keittometodi, niin se jäi multa huomaamatta ja mikäli joku kyseisen metodin tuntee, niin varmaankin ystävällisesti jakaa sen meidän muiden kanssa tuonne kommenttilootaan, tiksis.

Vasta kerran käytetty valurautainen fondue-patani pääsi parka arvoiseensa käyttöön, alkuperäisohjeessa neuvotaan käyttämään nääs rauta- tai savipataa, uskoisin kattilankin kelpaavan. Minulla ei ollut poroa ihan tarvittavaa määrää ja laitoin lisäksi kolme siivua pekonia. Poistin chilistä suurimman osan siemenistä liiallisen lämmön välttämiseksi (oli muuten hyvä idea), pippurit laitoin pataan kokonaisina. Persilja korvaantui ruohosipulilla, lisäkkeeksi keitin suppilovahverorisoton kuivatuista suppiksista.

Ohje kopioitu suoraan Kuukausiliitteestä niitä varten joille ei Hesaria tule:

800 g hirven palapaistia
öljyä tai voita
2 sipulia
1 rkl jauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 laakerinlehteä
tuoretta chiliä
persiljaa
(tilkka punaviiniä)
250 g keitettyjä kastanjoita
1 dl kermaa

Ruskista lihat ja siirra ne savi-tai rautapataan. Kuori, pilko ja ruskista sipulit, siirrä ne pataan ja sekoita joukkoon jauhot. Huuhdo paistinpannu vesitilkalla ja lisää kiehuvana pataan. Lisää vettä niin paljon, että lihat miltei peittyvät. Lisää mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen, kunnes liha on mureaa (tunnin parin kuluttua). Lisää keitetyt kastanjat (ja viini) ja hauduta vielä 10 minuuttia. Lisää kerma ja tarjoa lisäkkeenä riisiä, jossa on paistettuja sieniä ja persiljaa.

Zwiebelkuchen eli sipulipiirakka

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Piirakat kuuluvat syksyyn. Kaamosmasiksissa kun ei jaksaisi oikein mitään, edes kokata, on mukavaa tehdä kerralla iso piirakka. Piirakasta riittää sitten useammalle aterialle teen kanssa nautittavaa.
Tämän piirakan ohje on Julialta. (Jos et vielä ole häneen blogiinsa tutustunut, niin tee se viimeistään nyt.) Puolittamalla ohjeen määrän saa piirakan sopimaan pyöreään piirakkavuokaan kuten minä tein. Oli niin hyvää, että odotusten vastaisesti riitti vain yhteen ateriaan ja yhteen välipalaan. :)
En tiedä olisiko kauhean epäortodoksista lurauttaa sipulien joukkoon pari ruokalusikallista balsamicoa?


Tästä voisi tulla hyvä päivä

lauantai 8. marraskuuta 2008

Olen viime aikoina jättänyt aamupalat väliin tai syönyt leipää tai pullaa, pahimmissa tapauksissa molempia. Leipä on hyvää ja pulla vielä parempaa, mutta oikeasti kylläinen ja virkeä olo minulle tulee kun syön aamulla hedelmäisen tai marjaisan ja reilusti siemenisen smoothien. Jugurttipirtelölläni pitää myös olla reilusti kokoa, pieni kipponen ei riitä vaan ison kupin tai lasin pitää olla täynnä reunojaan myöten. Oheen kuppi vahvaa sumppia ja päivä kuin päivä muuttuu heti aurinkoisemmaksi ulkona vallitsevasta säätilasta tai mielen myllerryksistä riippumatta.

Tyypillisesti aamupalani koostumus on seuraava:
1 banaani
1/2 - 1 dl marjoja tai hedelmä (omena, mandariini, luumu, persikka, pala ananasta, mitä näitä nyt on)
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl pellavansiemeniä
1 rkl kurpitsansiemeniä
2 dl luonnonjugurttia
Kaiken muun paitsi kurpitsansiemenet jauhan tehosekoittimessa sileäksi, kurpitsansiemenet kippaan smoothien päälle. Minä nautiskelen aamiaiseni lusikalla Hesaria lukiessa ja lopuksi Alfa-kissa nuolee astian, mahdolliset kokonaiset pellavansiemenet tarkkaan kiertäen.

Syyskuun alussa ostin torilta ihan näitä ihania aamiaisia silmällä pitäen mielettömän satsin lempimarjaani puolukkaa, josta toki syntyy myös muita herkkusia. Vasta tänään surautin satsista ensimmäisen smoothien, lisänä jugurttia tietenkin ja pari ruokalusikallista tahinia ja pellavansiemeniä. (Lasi ei ihme kyllä kelvannut Altsulle nuoltavaksi, kissani eivät taida pitää tahinista.)


Näin se päivä lähti käyntiin, suunnitelmissa tehdä muutama koru pitkästä aikaa, suunnitella omia nettisivuja, kirjoittaa työhakemus ja laittaa uusiksi tämän blogin aiheet ja raaka-aineet -lista.

Lopuksi pieni vinkki: laita tehosekoittimeen ensin kaikki muuta aineet ja niiden päälle jugurtti.

Alfa aka Altsu A kasan alimmaisena vasemmalla. Siitä kohti oikeaa aamupäivätsetaa vetävät James ja Bella. Yksi puuttuu, se taitaa maata omassa korissaan kylppärissä, Jäbä nimittäin.

Vadelma-suklaamoussekakku

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Leipurilta taisi lähteä vähän lapasesta tää homma nyt. Piti tehdä kakku n. 20 hengelle.
Ohjeissa lukee, että kuuden munan kakku riittää. No en uskonut ja tein kahdeksan munan pohjan. Eikä sekään niin mitään, mutta pienellä järjen ja spatiaalisen hahmotuskyvyn käytöllä olisi pitänyt ymmärtää, että tästä kakusta tulee valtava.
Työvaiheita on aika monta, mutta sen ei kannata antaa lannistaa, sillä kaikki vaiheet ovat helppoja ja nopeita.
Pohja on leivottu 26 sentin vuokaan ja alkuperäisohje täytteisiin on Kotiliedestä. Kakku meni ystäväni pojan ristiäisiin ja oli kuulemma erittäin hyvää. Toiveena oli suklaakakku ja päädyin mousseen koska silleen kakusta saa myös raikkaan ja pystyy ottamaan isomman palan mikä on aina suotavaa suklaisen kakun kyseessä ollessa. En nähnyt itseäni muotoilemassa sinistä marsipaanivauvaa, enkä missään nimessä halua nähdä sitä kakkua, johon olen sellaisen mennyt muotoilemaan. Niinpä kakun koristelu minun osaltani rajoittui ganacheen.
Ristiäiset olivat sunnuntaina ja olen aika varma, että kakkua on jäljellä edelleen..

Pohja:
8 kananmunaa
4 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl kaakaojauhetta
kostutukseen 2 dl maitoa ja 1 tl vaniljatahnaa

Vatkaa munat ja sokeri mahdollisimman vaaleaksi mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti vaahtoon sulatettu hieman jäähtynyt voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi ne vähän kerrallaan munasokerivaahtoon ja nostele varovaisesti vaahdon joukkoon. Kaada kakkumassa voideltuun vuokaan ja paista sopivanlämpöisessä uunissa sopivan aikaa. Olisko 200 astetta ja 45 min?
Askartele leivinpaperista jatketta irtopohjaisen vuoan reunoiksi. Minä taitoin kolme arkkia puoliksi ja kiinnitin ne toisiinsa klemmareilla ja asettelin vuoan reunojen sisään.
Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen siivuun. Aseta päällimmäinen siivu mielellään tarjoilualustalle (tässä kokoluokassa valmiin kakun siirtäminen alustalta toiselle on haasteellista) vuokareunojen ja paperihökötyksen sisään. Kostuta.
Kaada pohjalle suklaamousse ja pistä jääkaappiin hyytymään.
Nosta hyytyneen moussen päälle seuraava kakkulevy ja kostuta.
Kaada perään vadelmamousse (tässä vaiheessa itse vuoan reunat ovat loppuneet kesken ja paperin tarpeellisuus on käynyt ilmiselväksi). Hyydytä jääkaapissa. Nyt voit nostaa vuoan pois ja irrottaa paperin. Aseta viimeinen kakkulevy pinon päällimmäiseksi, kostuta ja kuorruta.


Suklaamousse
250 g tummaa suklaata
5 dl kuohukermaa
2 valkuaista

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaasula kermavaahtoon. Nostele joukkoon valkuaisvaahto.

Vadelmamousse
6 liivatelehteä
3 pss vadelmia
1 sitruuna
5 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 valkuaista

Laita liivakot kylmään veteen likoamaan
Kiehauta vadelmat ja paseeraa ne, jotta saat pois enimmät siemenet. Säästä tilkkanen mehua liivatetta varten. Raasta vadelmien joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahtoon vadelmat ja tomusokeri. Nostele joukkoon valkuaisvaahto. Kuumenna vadelmamehu. Ota liivakot vedestä ja purista ylimääräinen vesi pois. Sekoita liivakot mehuun. Kaada moussemassaan ja nostele sekaisin.

Kuorrutus
2 dl kermaa
300 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Kuumenna kerma ja paloittele suklaa. Sulata suklaapalat kuumaan kermaan. Sekoita sulaneen massan joukkoon voi. Anna jäähtyä kunnolla ja levitä sitten lastalla kakun reunoille ja päälle.


Katkarapusoppaa

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Tom yum on ihan maailman paras keitto ja sitä on pakko saada aina kun käy thaimaalaisessa ravintolassa. Toivottavasti vielä joku päivä pääsen maistamaan keittoa alkuperämaassansa.
Tämän oman keitelmäni koostumus ei kylläkään ole tom yum, vaan tommy toimi inspiraation lähteenä tälle 'mitä nyt kaapista sattuu löytymään' -sopalle.
Kaapista löytyi limeä, inkivääriä, chiliä, kahta eri kokoa katkarapuja, sitruunaruohoa ja kalakastiketta sekä ruohosipulia. Hyvää oli.


Vinkatkaapa lukijat kotiseutujenne parhaat thaikkuravintolat kommenttilootaan.
Minä pidän Orchidista ja se on sopivasti tuossa melkein kotia vastapäätä ja Tampereella tulee aina käydä Faasaissa Koskikadulla.

Makeat teeleivät

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Sunnuntaina olivat aamupalat vähissä ja Viini, ruoka ja hyvä elämä –messuilta ostettu kahvikin jäi messuseuran laukkuun.
Tuijotin siinä hetken kaappiin äärimmäisen tietoisena, että nyt juodaan teetä. Teessä ei siis ole mitään vikaa, rakastan teetä, mutta aamuisin pitäisi kyllä saada kahvia. Jotain ajattelin äkkiä leipaista ja teestä tuli mieleen teeleipä.


Muistan teeleivän lapsuudestani; se oli pyöreä, omituisen oranssi, ei missään nimessä makea muttei kyllä suolainenkaan (mauton siis) ja sitä pisteltiin haarukalla ennen uuniin laittoa. Se meni alas kun siihen sivalsi runsaasti voita ja jäähtyneenä sitä ei syönyt Erkkikään (kuka lie) ja kovaakin se oli. Mystisintä oli tietty, että se oli äitin ja tädin ja vissiin siskonkin mielestä jotenkin herkullista..
Oli muuten hyvät messut. Ensin kierrettiin Kirjamessuilla muutamat ständit ja ostettiin kumpikin muutama kirja. Sitten tulikin jo kauhee nälkä ja suunnattiin ruokamessujen puolelle pahinta nälkää maistiaisilla taltuttamaan. Ja kyllä me maisteltiinkin. Mua naurattaa vieläkin kun messuseura, joka on muuten liittynyt suklaaklubiin, maistoi habanerosipsiä (jotain tekemistä vahingonilon kanssa..). Kohta me jo suoritettiin Viini-lehden temppurataa, sitten maistettiin samppanjaa, kuoharia ja viiniä ja nälkä yltyi niin, että mentiin vielä Tony’s Deliin syömään. Kirjapuolelle ei muuten enää ehditty takaisin.
Jouduin sivujuonteelle, eli paluu teeleipiin. Kaapista pisti heti alahyllyllä silmään hunajapullo ja järkeilin, että teeleivistä voisi tulla kohtuullisia jos ne olisivat makeita. Hunajapullon vieressä seisoi pussillinen mantelilastuja ja kun vielä edellisenä päivänä olin ostanut säkillisen mantelijauhoja, olivat makean manteliset teeleipäset syntyneet.


Ohjeesta tulee 8 pikkuleipää mikä oli ihan kerta kaikkiaan liikaa, koska mun oli pakko syödä ne kaikki heti. Perusvehnäjauhot olivat loppu, joten tein durumista ja ensi kerralla ehkä veden sijaan kuitenkin kermaa. ;)

4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
50 g voita
mantelilastuja
½ dl hunajaa
2 rkl mantelilastuja
2 dl vettä

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasva ja nypi jauhoseos rasvaan. Lisää mantelilastut, hunaja ja vesi ja sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Älä vatkaa äläkä sekoita varmuuden vuoksi vielä vähän.
Muotoile taikinasta märillä käsillä kahdeksan leipästä. Paista 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.

Nämähän muistuttavat Hanna-tädinkakkuja. Jos näitä joku intoutuu kokeilemaan (mitä lämpimästi suosittelen), niin kannattaa varautua, että sähköuunissa pinnan väritys on vähintään erilainen.

Kookos-kurpitsakeitto

maanantai 27. lokakuuta 2008

Kun kaupasta löytyi oikein tumman oranssia kurpitsaa, niin en voinut mitenkään olla ostamatta kunnon kimpaletta, josta keitin upean värisen pehmeän keiton.
Chilin ostoon pyysin myyjän apua, mutta miedoksi jäi vaikka laitoin siemenetkin. Sinänsä omituinen seikka, että samoista chileistä seuraavana päivänä keitetty katkarapukeitto oli polttavan tulista, liekö tuo kookosmaito, joka maut pehmensi tai sitten se on kurpitsan taikaa.
Nautin keittoa vastaleivotun leivän ja avokadotahnan kanssa. Keittoa riitti kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja se vain parani vanhetessaan.

1 kg kurpitsaa
1 chili
1 sipuli
1 l kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa

Poista kurpitsasta kuori ja siemenmalto. Leikkaa jäljelle jäävä kurpitsaliha reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja pilko sipuli, siivuta chili. Laita kaikki edellä mainitut kattilaan oljytilkkaan ja freesaa hetki. Kaada kattilaan kuuma kasvisliemi ja keitä kunnes kurpitsat ovat pehmenneen. Kurpitsanpalojen koosta riippuen tähän menee 10 – 15 minuuttia. Soseuta keitto. Kaada sosekeittoon yhden kookosmaitotölkin sisältö ja kiehauta, mutta älä enää keitä.

Keiton kuvasta tuli niin törkeen huono, ettei sitä voi millään julkaista. Kuvitus on kuitenkin kivaa, joten ihailkaa mun supersöpöä James-kissaa!

Kuubalainen leipä ja kaasu-uunin kirous

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Kuubalainen leipä valloittaa blogistaniaa, kyseisen leipäsen ovat pyöräyttäneet ainakin Bella Vanillan Rossana, Patalintu ja Sillä Sipulien Hyppysellinen.
Alun perin ohje on Wayne Gisslenin kirjasta Professional Baking ja minäkin noudatin sitä grammalleen.


Leipä oli erinomaista, ulkonäöstä en voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Tai ei näistä nyt NIIN rumia tullut, mutta menin kohottamaan niitä n. 10 minuuttia liikaa kun unohduin tekemään jotain muuta ja kaasu-uunissa tuo leivonnaisten väri vaan tuppaa jäämään kalpeaksi.
Kuvista ei kerta kaikkiaan uskoisi, että leivät ovat edes kypsiä, mutta kyllä ne ovat ja niissä oli ihanan rapea kuori ahkeran kosteuttamisen ansiosta. Ja nytpä seuraakin vinkki, jota en voi kokeiltavaksi suositella kuin ihan omalla vastuulla. Korostan vielä, että ei sitten ole mun vika jos uuni tai joku sen osa posahtaa kun tätä vinkkiä noudattaa. ;) Höyrytin paistoksiani viskomalla suoraan uunin pohjalle hanakuumaa vettä. Uunista kuului karmiva natina ja pauke, mutta hyvin höyrysi. Kaasu-uunin kanssa saa muuten olla tarkkana, ettei liekki sammahda.


Kuvista ei myöskään uskoisi, että uuniin meni pyöreitä leipiä, ei neliskanttisia..
Yllä mainituista blogeista kannattaa käydä katsomassa miltä leipä voisi näyttää ja kyseisiin blogeihin kannattaa muutenkin tietty tutustua.



Uunituoreille leipäsiivuille levitin avokadotahnaa, jossa on 1 avokado, 1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu sekä 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä ja mausteeksi 1 tl chilijauhetta ja pikkasen suolaa.

Kylmäsavulohisalaattia ja piparjuurikastiketta

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kylmäsavulohi on heti raa'an lohen jälkeen parasta lohta ja kun mua on tällä viikolla väsyttänyt jotenkin poikkeuksellisen paljon, niin ruuanlaitto on pysynyt tälläisella helpolla salaatti-pastalinjalla.
Tähän salaattiin laitoin lehtisalaattia, vesikrassia, retiisilohkoja, kylmäsavulohisiivuja, reilusti kapriksia ja tilliä. Lettukesteillä viime sunnuntaina nautitut piparjuuriset makusteet lämmin- ja kylmäsavulohilla olivat niin herkullisia, että piparjuurta piti saada kotonakin. Ranskankermaan raastoin reilun pätkän piparjuurta ja yhden limen kuoren ja limenpuolikkaan mehun. Kuva ei ole julkaisukelpoinen, otin iPhonella ja sillä tärähtää kaikki, joten kuvasta ei saanut selvää mitä se esittää, salaatista saa nyt sen verran selvää, että rehua on.

Maailman helpoin (ja makoisin) perunagratiini

lauantai 18. lokakuuta 2008

Valkoisessa kastikkeessa gratinoitujen kasvisten syöminen ottaa mulla joskun lujille, mutta mozzarellasta mä tykkään!
Eli siivuta perunat, höyrytä siivut melkein kypsiksi, lado siivut oliiviöljyllä voideltuun uuniastiaan, suolaa ja pippuroi, päällystä mozzarellalla (di bufala).


Ripottele päälle vielä hiukan parmesaaniraastetta.


Uunita kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Intialainen illallinen

perjantai 17. lokakuuta 2008

En ole koskaan eläissäni ennen tätä kokannut mitään intialaista, vaikka kyseisenlaisesta sapuskeesta pidän. Oli siis jo aika tehdä asialle jotain, varsinkin kun keittokirjahyllyssäni on majaa pitänyt jo kohta 10 vuotta opus nimeltä The Complete Book Of Indian Cooking (Parragon 1996). Jääkaapissa puolestaan piti majaa viimeistä käyttöpäiväänsä muutama broilerin rintapala, joten pitkän pähkäilyn päädyin valmistamaan vinkeänimistä Shahi Murghia eli jugurtissa haudutettua broiskua.
Kun kerran pääsin hyvään alkuun, niin ei kannattanut heti lopettaa, vaan turvauduin myös blogistaniin ja napasin naan-leipään ohjeen Risulinnasta ja porkkana-sipulisalaattiin Tamarind Heavenista. Mulla ei ole hajuakaan miten intialaiset ateriansa koostaa, mutta minä kannoin kaiken pöytään yhtaikaa ja lisäkkeiksi vielä riisiä ja raitaa. Jälkkärit sentään syötiin vasta broilerin jälkeen.
Kaikki oli erinomaista, vaikka valmistusvaiheessa sormesta irtosi pala ja naan-leipien ulkonäkö ja koostumus hymyilyttivät meitä hiukan. Ensimmäinen intialainen keitostelu ei varmasti jää viimeiseksi.

PORKKANA-SIPULISALAATIN ohje mainiosta Tamarind Heavenista, jolla on osuutta inspiraation lähteenä tähän ja toivottavasti moneen tulevaan aterian. Eli kiitosta siihen suuntaan hienosta blogista.
Siivutin sipulit ja porkkanat mandoliinilla ja liika itsevarmuus kostautui heti ja viistin sormestani siivusen. Kyseinen vehje on siis niin helkkarin terävä, että sillä irrottaa helposti vaikka koko sormen. Siinä on kyllä sellaisia sormien säästämiseen tarkoitettuja osia, mutta ajattelin, ettei niitä nyt sipulia varten kannata liata. No eipä, yhden tikinkin olis varmaan voinut laittaa..

1 - 2 sipulia
pari porkkanaa
1 rkl hienonnettua minttua
1 rkl hienonnettua korianteria
1/4 tl suolaa
yhden limetin mehu

Siivuta sipulit ja porkkanat. Liota sipuleita kylmässä vedessä noin 20 minuuttia. Poista sipulit vedestä ja kuivaa ne hyvin. Sekoita kaikki salaatin ainekset.

RAITAan en etsinyt ohjetta, kertokaa ihmiset jos siihen pitäisi laittaa vielä jotain muutakin. Mun suuhun maistui vähintään yhtä hyvälle kuin Fredan Buddhassa.

maustamatonta jugurttia
pätkä kurkkua
suolaa
jeeraa
tuoretta silputtua minttua

Suikaloi tai raasta kurkku, purista ylimääräiset mehut pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään.


SHAHI MURGH eli a traditional curry cooked in yogurt by a slow-cooking method that is used to make many of the sauces in India.
Noudatin kirjani ohjetta aika tarkasti, viitsin jopa mitata mausteet ja pääsin käyttämään flavour shakeria mausteiden murskaamiseen. On hyvä aina aika ajoin näyttää kanssa-asujalle kuinka tarpeellista kaikki pelit ja vehkeet, mitä keittiön kaapeista löytyy, onkaan.
Kirjan mukaan ruokaan kuuluu 60 g vaaleita rusinoita, mutta jätin ne pois, mikä näin jälkikäteen hieman kaduttaa, mutta ensi kerralla sitten. Mantelirouhe korvaantui mantelilastuilla ja ghee auringonkukkaöljyllä kun ei sitä Kampin K-kaupassa myyty tai ainakaan mun silmiin ei sattunut.

1 tl kuminansiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
2 ruokalusikallista öljyä
1 ohueksi siivutettu sipuli
4 broilerin rintapalaa
½ tl suolaa
3 ½ dl maustamatonta jugurttia
1 ½ dl kermaa
1 rkl mantelilastuja
3 tl garam masalaa
2 neilikkaa
kolmen kardemumman siemenet
1 laakerinlehti
tuoretta korianteria silputtuna

Murskaa kuminan- ja korianterinsiemenet morttelissa tai vastaavassa. Kuumenna puolet öljystä pannussa ja kuullota sipulisiivuja n. 15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä käännellen kunnes sipuli on pehmennyt ja saanut hieman väriä.
Leikkaa broilerin rintapalat kolmeen osaan ja ruskista palat pannulla kauniin värisiksi joka puolelta.

Lisää pannuun murskatut siemenet, garam masala, suola ja mantelilastut. Sekoita hetki ja lisää sitten sipuli, jugurtti ja kerma. Kuumenna ja lisää pannuun viimeisiksi kokonaiset neilikat, kardemumman siemenet ja laakerinlehti. Anna hautua hiljalleen kiehuen n. 40 minuuttia. Koristele korianterilla.


Naan-leipien ohje löytyi Risulinnasta (johon se on päätynyt Hesarista). Intouduin pistämään kaasu-uuniin kunnolla hönkää eli aivan liikaa, joten paistuminen ei tapahtunut toivotulla tavalla. Sitä paitsi kun mä tätä reseptiä nyt luen, niin taisin laittaa vähän eri määrän noita nestemäisiä ainehia kun reseptiä puolitin. No hyviä oli, mutta kuvaa en kehtaa laittaa.

5 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50 g voita, 2 dl maitoa
200 g ruokajogurttia

Sekoita siivilöityihin jauhoihin suola ja leivinjauhe. Lisää seokseen maito, jogurtti ja puolet sulatetusta voista. Sekoita nopeasti – älä vaivaa taikinaa liikaa, jotta se ei sitkisty. Nosta taikinasta (esimerkiksi puuhaarukalla) leivinpaperille taikinakokkareita (yhdelle pellille noin 4 kappaletta). Taputtele jauhotetulla kädellä kokkareet ohuiksi leipäsiksi. Paista 275 asteessa 7–10 minuuttia, kunnes pinnalla on ruskeita täpliä ja pinnan kuori kupruilee. Voitele kypsät leivät lopulla voisulalla.

Jälkkäriksi tein yllämainitusta kirjasta vielä PAISTETTUJA BANAANEJA JA MAUSTETTUA JUGURTTIA. Kirjan mukaan sahramia olisi pitänyt paahtaa ja kaikkee, mutta mun sahrami oli muotoa jauhe, niin en viitsinyt sitä alkaa paisteleen. Kirjan ohje on neljästä kuudelle, mutta kanssa-asuja ei ole makean ystävä niin tein vain kahden ihmisen annoksen siten, että puolitin banaanien määrän, mutten minkään muun. :)

0,1 g sahramia
2 rkl maitoa
6 kardemumman siemenet
45 g voita
3 rkl fariinisokeria
½ tl kanelia
1 banaani
4 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja mantelilastuja

Sekoita sahrami maitotilkaan ja lisää kardemumman siemenet. Sulata voi ja sokeri paistinpannulla, lisää kaneli ja sekoita hyvin. Kuori ja siivuta banaani. Paista banaanisiivut karamellissa nopeasti kummaltakin puolelta. Annostele paistetut banaanisiivut tarjoiluastioihin. Sekoita jugurttiin maustettu maito ja hunaja. Kaada jugurtti banaanien päälle ja koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

Blogger Template created by Photographic Elements