Pesto manteleista, salviasta ja sitruunasta

maanantai 31. maaliskuuta 2008

Tää on tosi hyvää jos tykkää manteleista, salviasta ja sitruunasta. Salvian kanssa kannattaa olla maltillinen vaikka kuinka tykkäisi tai menee saippuaksi koko ruoka.
Tätä voisi sipaista vaalean leivän päälle, minä sekoitin oman rouheeni, yllätysyllätys, penne-pastaan ja höystin annoksen raastetulla grana padanolla.
Tarvitset puolisen kourallista paahdettuja manteleita, kymmenisen (isoa) lehteä salviaa, yhden sitruunan raastetun kuoren, suolaa ja reilusti hyvää oliiviöljyä. Laita kaikki aineet mortteliin tai tehosekoittimeen ja survo tai surauta rouheaksi.

(Unohdin ottaa kuvan valmiista pestosta, eli tyytyminen on tähän.)

Aina ei yrittäminen riitä

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Katsokaahan kuinka onnettomasti kävi tämän prinsessan krapula-aamiaisen! Ihana rasvassa tirisevä pekoni-sipuli-kananmunapaistos kärvähti pahemman kerran.
Ensin ruskistin pekonikuutiot, sitten lisäsin suikaloidun sipulin ja provencen yrttisekoitusta ja kuullotin. Sitten kananmunat käristeiden päälle, kansi päälle ja liekki pois pannun alta, että kananmunat hautuvat juuri sopiviksi ns. jälkilämmössä. Paitsi että käänsin hellannappulaa väärään suuntaan ja muutaman minuutin kuluttua kannen alta tuprusi sankka sinertävä savu ja, kuten kuvasta näkyy, paistoksesta irtosi isoja hiilen murikoita.
Olis ollut aika ison kriisin paikka jos siinä olisivat menneet viimeiset pekonit ja kananmunat..
Valokuva tilanteeseen ja tunnelmaan sopivasti täysin tärähtäneenä.

Pastaa ja lammasta, eli lisää jämäruokaa

Pääsiäislampaasta riitti menneellä viikolla lämpöisien sämpylöiden lisäksi myös tähän hivelevän hyvään pastaan, kermankin jämät sain menemään tähän. Minulle tulee aina paha mieli jos pitää heittää ruokaa pois, joten koitan keksiä kaikista tähteistä tai ylijääneistä aineksista uutta syötävää. Pahamielisyys johtaa myös älyttömyyksiin, kuten luiden, paistinrasvojen ja kuivettuneiden leipomusten säilyttämiseen, lampaanluun heitin kuitenkin reippaasti heti menemään tämän pasta jälkeen!
Tämä ruoka on toteuttamiskelpoinen lammasjauhelihasta.

lammasta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl kermaa
1 rkl kuivattua timjamia
mustapippuria
suolaa

Suikaloi sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää lammas ja timjami ja kuumenna (jos ei sinulla ole jämälammasta vaan käytät jauhelihaa, niin ruskista sitä hieman). Lisää kerma ja suola ja keitä neste puoleen määrästänsä että kerma sakenee. Mausta lopuksi vastarouhitulla mustapippurilla ja sekoita keitetyn pastan kanssa. Tarjoile heti parmiggianolla tai pecorinolla höystettynä.

Lämpöisiä leipiä eli pääsiäisaterian jämät

torstai 27. maaliskuuta 2008

Lammas (ja aika paljon muutakin) jäi luonnollisesti yli sunnuntain pääsiäisaterialta, joten ylijäämistä valmistin tiistaina töiden jälkeen muutaman lämpöisen kurpitsansiemensämpylän. Tiistain työpäivä venähti taas salakavalasti 11-tuntiseksi, joten mikäs sen mukavampaa prinsessalle kuin helppo ja nopea sekä herkullinen iltapala lasillisella punaviiniä ryyditettynä!
Leikkasin sämpylät kahtia, asettelin pellille ja valelin oliiviöljyllä. Asettelin kullekin puolikkaalle muutaman mintunlehden ja siivutettua lammasta. Päälle rouhin ensin mustapippuria, ripottelin sitten Grana Padano –raastetta ja lurautin vielä oliiviöljyä. Uunitin ehkä noin 180 asteessa 8 minuuttia ja tarjosin itselleni vihreän salaatin kanssa.
Sain viikonloppuna isältä uuden kameran (joka näköjään elää menneisyydessä), joten kuvissa on ainakin toivoa paremmasta, tähän mennessä olen kuvannut kännykällä, joka on puhelimenakin ihan paska.


Torta pasqualina, almeno quasi

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Tällä italialaisella, tarkemmin sanottuna ligurialaisella, piirakalla on hyvin pitkät perinteet. Piirakkaa on leivottu Genovassa ja lähialueilla jo 1400-luvulta saakka ja nykyään sitä syödään nimensäkin mukaan pääsiäisaikaan, erityisesti toisena pääsiäispäivänä.
Minä olen pohdiskellut piirakkaa jo useamman vuoden ja pitkään harkinta-aikaan on syynä, että en kerta kaikkiaan pidä pinaatista ja toisekseen piirakka pitäisi valmistaa mangoldinlehdistä, joita ei ainakaan pääsiäisen aikaan lähikaupoista löydy ja pidän niistä melkein yhtä vähän kuin pinaatista.
Taikinakerroksia tässä prinsessaherkussa tulisi olla Jeesuksen ikävuosien mukaan 33, mutta välttääkseni kaulimisen tuskan ostin paketin valmista fillo-taikinaa, jossa on vain 12 taikinaliuskaa. Kelvollinen lopputulos tulisi myös yhdestä isosta lehtitaikinalevystä pohjaan ja toisesta päälle. Täytteen ricotta koostuu sunnuntaisen pääsiäisaterian tortellinitäytteen ylijäämästä, mutta pinjansiemenet eivät tähän oikeasti kuulu.
Apuja piirakan tekemiseen löytyi italialaisilta sivuilta googlettamalla mm. Giallo Zafferanosta.
Maistuu (kuulemma) sekä lämpimänä että kylmänä!

1 paketti fillo-taikinaa
500 g tuoretta pinaattia
250 g ricottaa
1 dl kermaa
100 raastettua parmesaania
9 kananmunaa
suolaa
pippuria
n. 1 dl oliiviöljyä

Huuhtele pinaatti ja keitä se lehtiin jäävässä huuhteluvedessä, varo keittämästä liikaa, riittää sen verran, että lehdet ”nahistuvat”, mutteivät ala tummua. Purista mahdollinen ylimääräinen neste pois lävikössä.
Sekoita ricotta, 3 kananmunaa, vähän yli puolet parmesaanista sekä suola ja pippuri. Jos muuta maustetta haluaa, niin Giallo Zafferanossa mainittua muskottipähkinää voi kokeilla tai basilikaa, mainittiinpa jossain ohjeessa tuore meiramikin. Nosta pinaatti erissä leikkuulaudella ja silppua, sekoita juusto-kananmunaseokseen.
Voitele korkeareunainen (mielellään irtopohjainen vuoka) oliiviöljyllä, painele pohjalle yksi taikinalevy. Voitele taikinalevy ja painele vuokaan uusi taikinalevy. Jatka näin kunnes taikinalevyjä on vuoassa kahdeksan, älä voitele viimeistä levyä.
Kaada täyte vuokaan. Siirtele täytteeseen kuoppia lusikalla ja riko jokaiseen kuoppaan yksi kananmuna. Tee kuopat yksi kerrallaan, varo rikkomasta keltuaista ja laajenna kuoppia niin, että valkuainen ei leviä täytteen päälle, ainakaan paljoa.
Ripottele täytteen päälle loput parmesaanista. Nosta täytteelle varovasti loput neljä taikinalevyä yksi kerrallaan kuten edellä. Kun olet laittanut täytteen päälle viimeisen taikinalevyn, leikkaa ylimääräinen taikina saksilla tai terävällä veitsellä vuoan reunaa myötäillen ja taita jäljelle jäävä reuna piirakan päälle, voitele.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. tunti. Laita irtopohjainen vuoka vielä pellille, sillä muuten öljy valuu saumasta uunin pohjalle ja kärtsää kuin viimeistä päivää ja palohälytin huutaa ja naapurit hermostuu, varsinkin kun teet piirakkaa kymmeneltä illalla…

PÄÄSIÄISATERIA

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Vihreää parsaa, prosciutto crudo di parmaa, parmiggiano reggiano -lastuja
Ricotalla, basilikalla ja pinjansiemenillä täytettyjä tortellineja sitruuna-salviavoissa
Sitruunamelissasorbettia
Lampaan viulua, polentaa ja minttuista rucolakastiketta
Kurpitsansiemensämpylöitä
Babá-leivonnainen mascarpone-appelsiinivaahdolla

Meillä syötiin pääsiäissunnuntaina taas perinteisesti, eli samoin kuin aina pääsiäisenä. Tosin tortellinien täyte vaihtuu joka vuosi vaihtelun vuoksi, tai siksi etten koskaan muista mitä niissä edellisenä vuotena oli, lampaalla on aina eri lisäke edellä mainitusta syystä ja rucola-kastiketta parannellaan joka vuosi. Ja hyvähän se on jotain vaihtelua ihmisen elämässä olla, edes kerran vuodessa.
Yleisön pyynnöstä kuvat ovat suuria ja tietenkin kaikki ammattilaiselkein ihan eri kokoisia… Lampaasta polentan kanssa ei tullut julkaisukelpoista kuvaa, joten tyytyminen on tuohon paistovalmiiseen viuluun, polentaa ei myöskään todellakaan tarjota ensi vuonna, vaikka vieraat väittivät tykkäävänsä..
Kaikki ohjeet on kuudelle tai vähän yli, koska jostain syystä en osaa tehdä ruokaa yksilöille vaan tulee aina legioonille.
Ja kaikki oli mahdottoman hyvää, erityismaininnan ansaitsee sorbetti, johon onnistuin saamaan taivaallisen ihanan koostumuksen.

Vihreää parsaa, prosciutto crudo di parmaa, parmiggiano reggiano -lastuja

Kuori parsat kuorimaveitsellä ja leikkaa varren puumainen pätkä pois. Keitä parsoja kymmenisen minuuttia jos mahdollista siten, että nuput eivät ole vedessä. Mulla on sellainen parsakattilakin, johon parsat saa pystyyn, mutta tämän aterian parsat eivät siihen mahtuneet, joten keitin ne Ikean metallisessa uunivuossa (en siis uunissa vaan hellalla) foliossa peitettynä, siten että nuput tulivat reunojen yli.

Tarjoa kypsät parsat voisulan, parmankinkun ja parmesaanilastujen kanssa.


Ricotalla, basilikalla ja pinjansiemenillä täytettyjä tortellineja sitruuna-salviavoissa

Pasta:
600 g vehnäjauhoja
6 kananmunaa
2 rkl oliiviöljyä

Vaivaa kaikki aineet tasaiseksi ja alusta hyvin. Laita jääkaappiin vähintään tunniksi ja kauli sen jälkeen millinohuiksi levyiksi. Omistan pastaveivin, mutta tämä onnistuu ilman konettakin, vaatii vain lihaksia ja kärsivällisyyttä. Pastataikinan tein jo edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan. Taikinan voi tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen, koska se säilyy pakastettuna. Taikinan jaoin neljään osaan ennen kaulimista käsittelyn helpottamiseksi.

Täyte:
1 dl paahdettuja pinjan siemeniä
20 basilikanlehteä
250 g ricottaa
1 dl parmesaaniraastetta
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria

Hienonna basilikanlehdet ja pinjansiemenet tehosekoittimessa tai morttelissa. Sekoita tahnaan kaikki muuta aineet tasaiseksi massaksi ja anna täytteen makustua jääkaapissa tunnin verran.
Leikkaa kaulittu pastataikina neliöiksi ja jaa täyte kahdella lusikalla jokaisen neliön keskelle. Taita kolmioksi ja poista ilma kolmion sisältä ja painele reunat kunnolla kiinni. Käännä kolmion sivukärjet yhteen kolmion alapuolelle. Laita valmiit tortellinit jauhotettuun astiaan odottamaan keittämistä.
Pastataikina kuivuu nopeasti, joten kannattaa käsitellä pienempiä eriä kerrallaan ja olla nopea. Tortellinit voi tehdä jo etukäteen, kunhan laittaa ne jääkaappiin hyvin jauhotettuina keittämistä odottamaan.

Keitä tortellinit erittäin runsaassa suolatussa vedessä (5. min.) ja tarjoile voin, sitruunankuoriraasteen ja salviasilpun kanssa.

Sitruunamelissasorbettia

7 dl vettä
4 ½ dl sokeria
2 ruukkua sitruunamelissaa
½ sitruunan mehu
3 valkuaista
½ tl suolaa

Keitä vesi ja sokeri liemeksi kattilassa. Ota liemi liedeltä ja lisää nesteeseen kahden ruukullisen verran sitruunamelissan lehtiä. Anna hautua kymmenen minuuttia, nosta sitten lehdet reikäkauhalla pois liemestä ja jäähdytä liemi.
Purista jäähtyneeseen liemeen puolikkaan sitruunan mehu ja laita kattilassa pakastimeen tunniksi pariksi. Vatkaa sorbettiainesta 20 minuutin välein oikein huolella ja vatkaa vaikka aines ei olisi vielä yhtään hyhmettynytkään. Seos on sopivaa kun se on puuromaista.
Todettuasi seoksen sopivaksi, laita se takaisin pakastimeen siksi aikaa kun vatkaat valkuaiset ja suolan vaahdoksi. Nostele sitten vaahto varovasti sorbettiseokseen. Laita pakastimeen ja jäädytä. Minä käytin kahden litran kattilaa ja sekoitin valkuaisvaahdon massaan kattilassa ja kaadoin sorbetin sitten muoviastaan pakastumaan. Tarjoile sitruunamelissanlehdillä koristeltuna.

Lampaan viulua, polentaa ja minttuista rucolakastiketta

1 karitsan viulu
muutama valkosipulinkynsi
rosmariinia
timjamia
suolaa
pippuria
öljyä

Painele nahattomaan, läskittömään ja kalvottomaan viuluun vastarouhittu mustapippuri ja suola. Hiero pintaan vielä oliiviöljyä ja anna maustua ja lämmetä huoneenlämmössä muutamia tunteja. Pistele viluun veitsellä reikiä ja työnnä reikiin palanen valkosipulinkynttä, tupsu timjamia ja tupsu rosmariinia. Työnnä komeus uuniin ja paista makusi mukaan. Mun valmiissa paistissa on sisälämpötila 65 astetta.

Sitruunapolenta

1 ½ l valmista polentaa pakkauksen ohjeen mukaan
1 sitruunan raastettu kuori
rosmariinia
3 dl parmesaaniraastetta
voita

Sekoita polentaan keittovaiheessa silputtua rosmariinia ja sitruunankuori. Sekoita valmiiseen polentaan 2 dl parmesaaniraastetta. Kaada polenta suorakaiteen muotoiseen kelmutettuun vuokaan ja anna jäähtyä. Massa jähmettyy jäähtyessään, joten jäähtyneestä massasta saa leikattua kauniita parin sentin paksuisia pihvejä. Lado pihvit pellille öljytylle leivinpaperille. Laita kunkin pihvin päälle nokare voita ja ropaus parmesaaniraastetta. Paista uunissa kauniin värisiksi.
Polenta kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, jotta se jähmettyy kunnolla.

Minttuinen rucolakastike

Reipas nippu rucolaa
reilusti mintunlehtiä
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Pistä kaikki aineet tehosekoittimeen ja hurmauta tasaiseksi. Tarkistele makua jos vaikka tarvittaisiin lisää suolaa. Oliiviöljyn on ehdottomasta oltava hyvää, muuten tästä tulee yhtä pahaa kuin se öljykin.

Kurpitsansiemensämpylöitä

Valmista sämpylät Myllyn Paras –sämpyläjauhoista paketin ohjeella, paras sämpyläohje ikinä. Lisää taikinaan kurpitsansiemeniä.

Babá-leivonnainen mascarpone-appelsiinivaahdolla

Resepti on melkein omani, tein kerran Ranskalaisen keittiön salaisuudet –kirjan ohjeen mukaan, mutta niistä tuli kummallisia kokkareita, joten sen pohjalta kehitin tämän eli lisäsin hiivan määrää ja desin vettä.

50 g voita
1 dl lämmintä vettä
25 g hiivaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
3 – 4 dl vehnäjauhoja
liemeen:
5 dl vettä
3 dl sokeria
1 dl tummaa rommia

Sekoita voi, vesi, hiiva, sokeri ja suola keskenään. Sekoita sitten taikinaan jauhot desi kerrallaan. Vaivaa taikina äärimmäisen huolella. (Minä pistin Ken Kenwoodin hommiin).

Kohota taikina liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Vaivaa kohonnutta taikinaa pöydällä, muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se 12 osaan. Muotoile palloiksi ja laita pallot voideltuun muffinssivuokaan. Tässä vaiheessa leivonnaiset tuntuvat todennäköisesti onnettoman kokoisilta kikkareilta, mutta maltti on valttia eli kohota kunnolla!

Paista kypsiksi samassa asteessa kun paistaisit pullat. Valmista rommiliemi. Laita kattilaan 3 dl sokeria ja sulata se ruskeaksi. Kaada päälle 5 dl kuumaa vettä ja sekoita pois mahdolliset kokkareet. Ota kattila liedeltä, anna hiukan jäähtyä ja kaada sekaan 1 dl tummaa rommia. (Rommista voi toki keittää alkoholin poiskin.) Pistele leivonnaisiin haarukalla reikiä valele leivonnaiset liemellä, peitä foliolla ja anna imeytyä muutama tunti. Mä imeytän nämä siis paistovuoassaan, mutta voishan nämä latoa vaikka uunivuokaan, ja imeyttää siinä ja jos et omista muffinivuokaa, niin ihan pellilläkin soi kyllä paistaa. Tarjoile mascarpone-appelsiinivaahdon kanssa.

Mascarpone-appelsiinivaahto

500 g marcarponea
1 dl kermaa
1 vaniljatanko
1 appelsiinin mehu
3 rkl sokeria, mielellään tomua

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi, sekoita siihen mascarpone. Lisää seokseen kaikki mausteet ja sekoita huolella. Tarkista maku ja lisää sokeria jos tarpeen, mutta huomaa, että vaahdon ei olekaan tarkoitus olla erityisen makeaa.

Jäännöspannu

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Tarkoitus oli tehdä salaatti ”villisian” ylijäämistä, mutta vaikka kävin eilen kaksi kertaa kaupassa, en muistanut ostaa salaattia. Olin Stockalla jo yhdeksältä aamulla hieno kauppalista mukanani, mutta siltikin kauppaan jäi sitruunamelissa ja salaatti, ja ricottaa ostin liian vähän. Iltapäivällä tein uuden reissun Kampin Keskukseen; ricottaa on edelleen liian vähän salaatista puhumattakaan.
Päädyin pyttipannuun. Joskus järjettömästä ruuankappaleiden säilömisestä on hyötyä, pyttipannu paistui ihanaksi uunipannun pohjalle valuneessa voisulassa ja kananrasvassa, lisäsin vain hiukan oliiviöljyä pahimman kärtsän estämiseksi.
Ensin pistin pannuun yhden suikaloidun sipulin, sitten perunat ja lopuksi kanat. Kun kaikki nämä oli mukavasti kuumentunut ja tirisi rasvassaan, tein pyttipannuun kaksi koloa ja paistoin kanamunat niissä kannan alla ja miedolla lämmöllä. Päälle silppusin reilusti basilikaa. Iltapäivää kanssani viettänyt ystäväni kehui todella paljon (se samainen joka diggaa kotimaisista mansikoista), eikä se ees tykkää sipulista.
Pyttipannun jälkeen broilerista jäi jäljelle vielä luut ja ne on nyt jääkaapissa odottamassa jatkokäyttöä. Liemi on mielessäni, mutta siihen kai tarttis laittaa jotain muutakin kuin ne luut…

Espanjalaiset mansikat, Olè!

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Koitan suosia lähiruokaa ja luomutuotantoa ja periaatteen eteen olen valmis luopumaan joistakin elintarvikkeista. Tosin periaatteesta on vaikea löytää logiikkaa..
Mitä mansikoihin tulee, niin suosin espanjalaisia. Lentokone sieltä jostain Andalusian alueilta saastuttaa varmasti paljon enemmän kuin rekka jostain Suonenjoen suunnalta, mutta ei ole espanjalaisen mansikan voittanutta. Eteläinen serkku hakkaa mennen tullen kotimaisen, niin koossa, maussa kuin koostumuksessa.
Tänään pyttipannun (blogitetaan huomenna) kanssani jakanut ystäväni koitti vedota kotimaisten mansikoiden puhtauteen, mutten millään jaksa uskoa, että näinä EU:n aikoina suomalainen mansikka kasvaisi jotenkin miedommilla myrkyillä kun espanjalainen, paitsi että espanjassa on paremmat olosuhteen ylipäätään minkään kasvattamiselle.
Espanjalaisen mansikan sesonki on juuri aluillaan ja kestää puolisen vuotta, suomalaisen alkaa joskus kesäkuun lopussa ja kestää onnettomat kolmisen viikkoa riippuen sataakoo liikaa vai paistaako liikaa. Muistaakseni näillä kahdella on reilusti eroa myös hinnassa espanjan-serkun eduksi.
Kun näen kotimaisen luomumansikan, lupaan ostaa sen ja ekologiseksi puolustuksekseni todettakoon, että tänä talvena en ostanut ainuttakaan kiiviä (tai ainakaan monta), ne ovat sentään lempihedelmäni.
Myönnettäköön nyt kuitenkin, että näihin mansikoihin sorruin valloittavan pakkauksen vuoksi, miten onkaan mansikat aseteltu puulootaan söpösti! Laatikko palvelee jatkossa leipäkorina ja ensi kertaa sen näkee näillä sivuilla alkuviikosta kun siitä tarjotaan kurpitsansiemensämpylöitä huomisella pääsiäisaterialla, (sitruunamelissasorbetti on jo valmis, pastataikina lepää jääkaapissa ja sitruunapolenta odottaa paistamista).
Mansikat söin sellaisinaan sekä valmistin kaksi aamiasta; ekana aamuna tarjosin mansikat itselleni sitruuna-zabainonen kanssa ja tänään valmistin smoothie-tyyppisen soseen, johon mansikoiden lisäksi laitoin desin verran erilaisia siemeniä, pari ruokalusikallista kookoshiutaleita, muutaman basilikan lehden ja sitruunatimjamin oksan sekä desin maitoa ja surautin Kenissä sileeksi.

"Mutta kun en saa unta jos en syö neljää villisikaa"

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Mainion maalishaasteen luettuani päätin osallistua ekaa kertaa. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään minulle merkittävää tai mieleen painunutta ruokaa kirjallisuudesta (kun sarjakuvatkin ovat mukana): kaikkien kirjaruokien ehdoton ykkönen on voittamattomien gallialaisten nauttimat kokonaisena paistetut villisiat!
Lapsena tuli luettua Asterixit läpi moneen kertaan ja Obelixin sammumaton ruokahalu, paisetetut villisiat ja koko kylän yhteiset pidot tekivät pikkuprinsessaan vaikutuksen, taikajuomasta nyt puhumattakaan. Monet kerrat siskon kanssa haaveiltiin osallistumisesta seikkailut päättäviin juhliin ja me oltais annettu Trubarudixin osallistua ilonpitoon aina ja ehkä se olisi joskus saanut laulaakin. Lähimmäksi näitä pitoja päästiin kun äiti teki uunibroileria. Broileri ostettiin kokonaisena ja paloiteltiin ja laitettiin uuniin porkkanoiden, sipuleiden ja valkosipuleiden kera (tuli siihen jotain muutakin, äiti kommentoikoon kun tätä lukee). Siskon kanssa syötiin kunnon villisian potkaa muistuttavat koivet ja meistähän se todella oli villisikaa; ihanaa rasvaista porsasta, jonka sai syödä käsin ihan niin kuin Asterix ja Obelixkin!

Wannabe-villisikaa, olkaa hyvä:


1 kokonainen broileri
1 sitruunan raastettu kuori ja hieman mehua
oksa rosmariinia
oksa timjamia (tai enneminkin nippunen)
oksa salviaa (tai enneminkin muutama lehti)
4 valkosipulin kynttä
50 g pehmeää voita
suolaa
pippuria

Ota jääkaapissa sulatettu tai tuore broileri hyvissä ajoin ennen paistamista huoneenlämpöön lämpiämään. Kuori ja likistä valkosipulinkynnet. Työnnä broilerin sisään valkosipulinkynnet, yrttioksat, suolaa ja pippuria ja purista sitruunamehua, sekoita vaikka lusikalla, että saat suolan ja pippurin levittymään sisäpuolelle. Sido koivet ja leikkaa niihin pari viiltoa. Hiero broilerin pintaan suolaa, pippuria, sitruunan kuori ja pehmitetty voi. Laita uuniin kunnes liha on kypsää. Kuten aiemmin todettu, kaasu-uunistani on joku vähemmällä älyllä varustettu hingannut numerot pois, joten en valitettavasti osaa antaa sopivaa lämpötilaa, mutta matala lämpö kuitenkin (mun villisika oli uunissa lähes 2 tuntia). Kaasu-uunissa kun ei ole ylävastuksia, niin paistoin possulintuun hiukan väriä pannulla, sähköuunissa tästä tulee todennäköisesti kauniin värinen ilmankin ja jos jää kalpeaksi niin aina voi vääntää grillivastuksen päälle. (Perunat meni uuniin samaan aikaan lihan kanssa, ripottelin päälle vähän suolaa ja tuoreen rosmariinin lehtiä, perunat paistuvat ihaniksi linnun päältä valuvassa voissa, kun niitä muutaman kerran kääntelee.)

Anjoviksilla prinsessoitu parsakaalipasta

torstai 20. maaliskuuta 2008

Unelias kokki keitti muutama hetki takaperin mielenkiintoisen pastan anjoviksista ja rusinoista ja silloin jo pääsin kommenteissa mainostamaan tätä mainiota pastaa, joka kuuluu ehdottomasti lempipastoihini. (Hoettiin kanssa-asujan kansa molemmat tätä syödessä, että tämä on just se paras kaikista, mutta en nyt menisi tekemään turhan tarkkoja luokitteluja ja paremmuuslistoja. Inhokkipuolella se ei kyllä ole vaikeaa: pinaatti on yäk-ruokien ehdoton ykkönen.)

Anjoviksilla tarkoitetaan tässä ohjeessa öljyyn säilöttyjä suolattuja sardellifileitä, ei peltipurkkiin säilöttyä kilohailia. Mulla ei ole siitä minkäänlaista kokemusta (eikä ehkä tule), joten en pysty ottamaan kantaa sopiiko se tähän vai ei. Jos joku kokeilee, niin kuulisin mielusti kommentit.
Mm. Raholan syötävistä sanoista voi opiskella näiden kahden eroa. Stockalta saa muuteen anjoviksia tahnana kätevästi tuubissa, ainakin Helsingin keskustassa löytyy samasta hyllystä kuin pestotkin.


500 g parsakaalia
1 valkosipulinkynsi
1 kuivattu pikku-chili (peperoncino)
4 anjovista
oliiviöljyä
1 pkt pastaa ja suolaa sen keittamiseen.




Jaa parsakukinnot pieniksi ja pätki varsi, huomaa, että varret kypsyvät hitaammin kuin kukinnot, joten suhteuta varrenpalat sen mukaan. Keitä parsakaali pehmeäksi runsaassa suolattomassa vedessä.
Laita pannuun ohueksi siivutettu valkosipulinkynsi, hienonnettu chili ja anjovisfileet. Kuullota öljyssä kunnes fileet ovat hajonneet öljyyn. Niistä ei sitten tule mitään jauhetta vaan ”hiutaleita”. Nostele parsat reikäkauhalla pannulle ja sekoita huolella. Paista joitakin minuutteja. Parsoihin joutuu yleensä lisäämään muutaman lusikallisen keitinvettä, jotteivät ne kärvähdä.
Lisää lopuksi vielä runsaasti hyvää oliiviöljyä (varmaan puoli desiä), lopputulos ei saa olla kuivaa. Äläkä missään nimessä missään vaiheessa lisää parsoihin suolaa, nää anjovikset on niin ärhäkkäästi suolattuja, että taju lähtee jos suolaa menee vielä lisäämään.
Keitä pasta parsakaalin keitinvedessä al dente, sekoita valutettu pasta parsaan ja tarjoile parmesaanin tai pecorinon kera.
(Keitä pastaa varten vettä valmiiksi vaikkapa vedenkeittimessä, sillä todennäköisesti vettä tarvitaan lisää. Näin ei tarvitse odotella, että pastavesi alkaa uudestaan kiehumaan.) Ohjeesta riittää neljälle.

Jättikatkarapuja, sinisimpukoita ja sitruunatorttua

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Lauantaina syötiin astetta paremmin eli ei tv:n ääressä eikä pastaa. Menuun päätyivät lime-chilimarinoidut jättikatkaravut, sinisimpukat valkoviinissä sahramilla ja korianterilla ja sitruunatorttu. Vielä Stockalla oli tarkoitus tehdä alkuruoka mustajuurista, mutta kalatiskillä sinisimpukoita odottaessa iski himo raakana pakastettuhin jättikatkaravunpyrstöihin. Ravut saattoivat olla muutenkin parempi valinta, koska mustajuurista en ole koskaan tehnyt mitään enkä ole niitä myöskään koskaan syönyt, joten mulla ei ole aavistustakaan mitä niistä voisi tehdä tai minkä kanssa ne käyvät. Olin tietenkin jo pakannut juuret kärryyni ennen kalatiskiä, joten niitä on nyt jääkaappi täynnä ja jotain niistä on tällä viikolla valmistaminen..

Katkaravut ja sinisimpukat olivat parhaita ikinä, mutta sitruunatortusta ei voi sanoa ihan samaa..
Päässäni oli selkeä visio sekä ulkonäöstä että toteutuksesta; tehdään murotaikinapohja ja täytetään se sitruunakreemillä, ehkä marenki päälle, sievä pieni tarte au citron kummallekin ruokailijalle.
Muhun iski kuitenkin joku selittämätön seniiliys ja lopputulos jäi valovuosien päähän aiotusta. Homma alkoi menne pieleen jo kaupassa kun voi jäi ostamatta ,enkä kotiin päästyäni kerennyt enää uudelle kauppareissulle. Otin meseyhteyden Uneliaaseen kokkiin ja sain hengenvahvistusta öljyn käyttöön. Piirakkapohjista tuli lopulta oikein hyviä, mutta jostain syystä en laittanut taikinaa jääkaappiin lepäilemään, joten sitä ei voinut kaulita ja jostain syystä voitelin sillä samaisella öljyllä pienet sievät torttuvuokani ja korppujauhotinkin ne ihan kuin olisin ollut jotain täytekakkua tekemässä. Voitte arvata kuinka helppoa oli levittää lämmintä kaulintakelvotonta taikinaa öljyssä luistavalle korppujauholle..
Sitruunakreemistä tuli aivan ihanaa, paitsi etten tehnyt kreemiä vaan zabaionen. Enkä siis mitenkään päin tarkoituksella, kyllä mun piti se kreemi tehdä, mutta vasta kun lusikoin zabaionea piirakoihin havahduin, että tämänhän ei siis ole mikään kreemi todellakaan. Vähän sama kuin teen sijaan keittäisi kahvia ja ensimmäistä siemausta neilaistessa tajuaisi, että mitä helvettiä, tämähän on kahvia!?
Zabaione olisi sopinut piirakoiden täytteeksi paremmin kuin hyvin, mutta, tää on ihan parasta, työnsin piirakkani vielä uuniin ja puoliksi unohdin ne sinne puoleksi tunniksi. Tätä erhettä ei pysty mitenkään järjellä selittämään eikä käsittämään, koska enhän olisi kreemiäkään uuniin laittanut. Paitsi tietenkin marenkia varten, mutta että puoleksi tunniksi!
Lopputuloksena nostin uunista kaksi, myönnettäköön, kauniin väristä piirakkaa, joiden täytteenä oli karamellisoitunut munakas, hyvin sitkeä sellainen. Me syötiin nää kikkareet kyllä ja maku oli ihan hyvä, mutta ikävä koostumus pilasi makunautinnon. Miehen mielestä pienet sievät piirakkani täyttivät keksin määritelmät..


Tässä aterian onnistuneet osat kuvinensa:


Lime-chilimarinoidut jättikatkaravut (kahdelle)

6 ravunpyrstöä, raakaa
1 limen kuori ja mehu
1 chili
½ dl öljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa


Sekoita limen raastettu kuori ja puristettu mehu, pilkottu chili, öljy, sokeri ja suola keskenään. Marinoi rapuja seoksessa tunti tai pari.
Pujota marinoidut ravut liotettuihin puutikkuihin ja paista kuumalla kuivalla pannulla muutama minuutti.



Sinisimpukat (kahdelle)


2 pussia sinisimpukoita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ l hyvää kuivaa valkoviiniä
veitsenkärjellinen sahramia
mustapippuria
tuoretta korianteria silputtuna
tilkka öljyä
(suolaa)


Pese simpukat juuriharjalla kylmässä vedessä. Kopauta aukinaisia harjalla, jos ne eivät mene kiinni, niin heitä ne menemään. Pidä simpukat kylmässä vedessä keittämiseen saakka.
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja siivuta valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Lisää valkoviini, sahrami ja mustapippuri (ja suola). Keitä hetki ja lisää sitten simpukat kattilaan, sekoita ja laita kansi päälle. Kun simpukat ovat auenneet (menee vain muutama minuutti) lisää korianteri ja sekoita. Tarjoile heti tuoreen leivän kanssa.

Yrttituntemuksessa parantamisen varaa

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Torstai ilta, työpäivä on taas venynyt ja kello on yli yhdeksän. Väsyttää ja pohtii söiskö vai eikä söis? Söis. Lasi valkkaria, pastavesi kiehumaan, pannulle valkosipulia, sipulua ja öljyä. Jääkaappi auki: Mozzarellaa - ei. Rucolaa - ei. Pekonia - ei. Säilöttyjä vihreitä tomaatteja - ei. Anjoviksia öljyssä - ei. Olkoon sit sitä pekonia.
Pasta veteen, liekki kastikepannun alle ja pekonit pannuun. Joku menee vikaan, sipulit kärventyy ja pekonit jää lötköiksi. Ei se mitään, keskenäänhän tässä vain ollaan. Pannulle loraus valkkaria ja rouhaisu mustapippuria.
Tarvitaan yrttiä: katse ikkunalle, jolla kasvavat vain juuri hankitut puskat rosmariinia ja minttua sekä niin säälittävä viime vuonna istutettu salvia, että tulee paha mieli jos siitä ottaa lehtiä. Minttua siis, minttu on ihanaa.
Sakset esiin, leikataan lehtiä reilusti. Kummallisen paksut ja vaaleat lehdet tässä mintussa, mutta kai niitäkin on vähän erilaisia kasvuolosuhteista riippuen, mintun vierellä kasvava salvia on tästä melkein elävä todiste.
Mintunlehdet pinoon ja veitsellä nopee hienonnus, koko komeus kouraan, nuuskaisu ihanaista mintun aromia ja lehdet pannuun. Mitä helvettiä?! Ei tuoksu mintulle vaan, vaan... Tuoksuu tutulle, mutta ei tule mieleen mille, ei tule hyvä fiilis, lähinnä pieni puistatus. Ja lehdet ovat jo pannussa.
Paluu ruukulle ja kasvia ihmettelemään, kasvin juurelta löytyy lappu: menta piperita. Siis piparminttua, voi räkä. Valmis ruoka maistuu raikkaalle, mutta ilmeisesti vain kuvittellisesti, maistuis varmaan samalle myös ilman piparminttua.
Mutta mihin ihmeeseen voin käyttää tuota hammastahnojen perusraaka-aineesta? Ideoita kenelläkään? Kommentoikaa!

Simpukka(pika)pasta

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Tämäkin kuuluu naurettavan simppelien ruokien sarjaan, juurikin niihin aterioihin, jotka valmistetaan ylipitkän työpäivän päätteeksi kun kello käy kohta kymmentä illalla (ja unohtaa katsoa Tudorsin, vaikka se on ainoa tv-sarja, jota seuraa) ja aamiainen ja lounas on vielä syömättä puhumattakaan kaikista terveellisistä välipaloita, joita parin tunnin välein tulisi nauttia. Taisin mä jonkun pullan vetää liian monen kahvikupillisten seuraksi.
Tästä voi kehitellä vaikka kuinka herkullisia variaatioita, joiden tekeminen ei vaadi yhtään enempää vaivaa; yrttiä voi vaihdella, simpukoiden oman nesteen sijaan käyttää valkoviiniä, raastaa sekaan sitruunankuorta...
Unohdin sit muutakin kuin Tudorsin: ottaa valokuvan.

1 tlk sinisimpukoita
1 valkosipulinkynsi
1 kuivattu pikku-chili (peperoncino)
1 rkl kuivattua yrttiä (tällä kertaa Meiran provencale-sekoitusta)
öljyä

Aloita valmistus vasta kun pasta kiehuu vedessä.
Kuullota pilkottua valkosipulinkynttä, chiliä ja kuivattua yrttiä hetki öljyssä. Kaada pannuun simpukat liemineen. Kiehauta minuutti tai pari, mutta ei yhtään enempää.
Kaada valmis valutettu pasta pannuun ja sekoita huolella. Jos keitit pastan oikeaoppisesti, imeytyy kaikki neste pastaan.
En suosittele tähän juustoa.

Feta-perunapihvit

torstai 13. maaliskuuta 2008

eTällä reseptillä on pitkät perinteet siinä mielessä, että olen suunnitellut näiden pihvien tekemistä n. 8 vuotta. Alkuperäinen resepti on kirjasta nimeltä Food Of The Sun, josta löytyy paljon kevyitä välimerellisiä herkkuja. Alkuperäiseen tulee freesatun sipulin sijaan pari kevätsipulia, mutta se on näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta sen verran surkeaa, että tälleen taitaa tulla parempaa. Survoin perunat sellaisella metallisessa kiemuraisella systeemillä perinteisen puunuijan sijaan ja niistä tuli vähän liian hienoa sosetta, pikkuiset sattumat olisivat olleet paikallaan. Mutta ihan älyttömän hyviä olivat silti rucolan ja paahdettujen pinjansiemenien kanssa ja niin älyttömän helppo valmistaa, että vähempikin määrä valmisteluvuosia olisi riittänyt.

5 keskikokoista perunaa

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi

1 paketti lampaanmaitofetaa

1 ruukullinen basilikanlehtiä

1 kananmuna

puolikkaan sitruunan mehu

vehnäjauhoja ja öljyä paistamiseen

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi sitruunamehulla maustetussa vedessä. Pilko sipulit pieneksi silpuksi ja freesaa pehmeäksi. Kuutioi feta. Revi basilikanlehdet. Riko kypsät perunat karkeaksi muusiksi ja sekoita joukkoon sipulit, feta ja basilikanlehdet. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan. Anna seoksen hiukan jäähtyä ja sekoita sit joukkoon vielä kananmuna. Muotoile seoksesta palloja ja painele pihveiksi. Pyöritä pihvit vehnäjauhoissa ja paista pannulla öljyssä kauniin värisiksi

Pinjansiementäytteiset sitruunaiset broiskufileet ja kuohuviinirisotto

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Sunnuntaina nautittiin parikin loistavaa ateriaa, tässä niistä toinen.
Kuten otsikossa lukee, oli tarkoitus täyttää broileri pinjansiemenillä, mutta kuten kuvasta näkyy, käärylästä löytyy myös manteleita. Kaapista ei löytynyt tarpeeksi pinjansiemeniä. Eikä laiska jaksanut ottaa rulliin väriä ennen uuniin laittamista (koska ei jaksanut sitoa niitä tai laittaa tikkuja), mutta se on lämpimästi suositeltavaa, aika kalvakoiksi jäävät muuten.
Mulla ei ole muuten KOSKAAN mitään hajua missä lämpötiloissa uuniani käyttelen. Kyseessä kun on kaasu-uuni, jonka nappulasta joku äärimmäisen älykäs aikaisempi asukas on hingannut numerot pois. Arvailen ja hyvin on toiminut kun mitään en ole onnistunut pilaamaan.

broileria 1 fileepihvi / aterioitsija
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
suolaa
sokeria

Täyte:
50 g paahdettuja pinjansiemeniä
5 - 10 basilikanlehteä
oliiviöljyä
suolaa

Kuohuviinirisotto
2 dl risottoriisiä (arborio, carnaroli)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 lasillinen kuohuviiniä
1/2 l kanalientä
1 dl vastaraastettua parmesania
öljyä
(suolaa)

Nuiji fileepihvejä kevyesti ja sirottele niille suolaa ja sokeria. Jaa raastettu sitruunankuori fileille ja painele mausteet kiinni fileisiin. Laita astiaan ja purista puolikkaan sitruunan mehu päälle. Anna marinoitua vähintään tunti.

Täytteen tein laittamalla kaikki ainekset Jamie Oliver flavour shakeriin, mutta valmistunee myös morttelissa tai sopivalla kodin pienkoneella. Koska pinjansiemeniä oli vähäisesti, jouduin laittamaan manteleita eikä niille tapahtunut shakerissä mitään, mutta kokonaisetkin toimivat tässä ihan hyvin.
Levitä täyte marinoiduille fileille, sille luunläheiselle puolelle, kääri rullalle ja sido narulla tai sulje tikuilla. Paista pannulla väri rullien pintaan ja laita uuniastiaan. Lorauta astian pohjalle kuohuviiniä ja laita uuniin kunnes liha on kypsää.

Pilko sipuli hienonhienoksi ja likistä valkosipulinkynsi. Laita sipulit ja riisi pannulle ja kuullota öljyssä kunnes riisi on kiiltävää. Kaada pannulle lasillinen kuohuviiniä ja anna haihtua. Lisää kauhallinen kanalientä, sekoita ja keitä taas kunnes liemi on haihtunut melkein kokonaan, lisää sitten taas kanalientä. Jatka kunnes olet käyttänyt koko kanaliemen ja sekoita vain kun lisäät lientä. Sekoita valmiisiin risottoon raastettu parmesaani, tarkista maku ja lisää suolaa jos tarpeen.

Sunnuntain superaamiainen

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Olisipa aina sunnuntai ja aamulla tarjolla pekonia, kananmunia ja kuohuviiniä! Ihanaa vaihtelua arkiaamujen tylsille puuroille ja hedelmäjugurttipirtelöille. Voishan sitä syödä näin joka aamu, mutta linjat ja niitä ennen kukkaro kärsisivät voimakkaasti. Ja vois työntekijät ja kolleega alkaa piankin supiseen, että taas se tulee huikassa töihin.
Ei mekään joka sunnuntai todellakaan näin herkutella, mutta useimmiten kanssa-asuja on vasta palaamassa töistä ja vietän sunnuntaiaamut keskenäni, joten tässä juhlistettiin samalla yhteistä sunnuntaita.
Tänään aamiaiseen kuuluivat tuoreet sämpylät, kolme erilaista juustoa (alpzirler tai jotain, kärtner ramblach tai jotain ja vuohenjuusto), paistettu pekoni, paistetut sienet sipulilla, paistetut kananmunat, tomaatit, viinirypäleet, tuoremehu, kahvi ja tietenkin laadukas kuohuviini! Ja aamiainen nautittiin lapsettomien oikeaoppisesti vasta kellonviisareiden kännyttyä iltapäivän puolelle.
Jäljelle jääneestä kuoharista syntyy tänään vielä risotto ja maistuu se ihan hyvälle tätä kirjoittaessakin. :) Vielä kun oppisin ottamaan kunnollisia valokuvia..

Tomaattimurskat testissä osa 1

lauantai 8. maaliskuuta 2008

Uneliaan kokin linssikeiton yhteydessä käytiin taannoin lyhyt keskustelu tölkitetystä tomaattimurskasta ja sain idean tästä testistä. Minulle se on yksi keittiön perusraaka-aineita ja sitä ostetaan joka kauppareissulla pari tölkkiä. Se on monipuolinen pohja monellekin ruualle ja siitä keittyy pastasoosi niin nopeasti, että meillä pastaa tomaattikastikkeella kutsutaan pikaruuaksi.

Aikaa sitten olen havainnut eri merkeillä olevan suurtakin eroa ja olen poiminut suosikkini lähikauppojen tarjonnasta. Nyt aioin kuitenkin laittaa tomaattimurskat testiin ja selvittää mikä niistä on oikeasti se ainut ja oikea. Testin objektiivisuudesta voi olla vain yhtä mieltä, sillä testaajana toimin vain minä ja satunnaisesti kanssa-asuja, jonka mielestä kaikki mitä keitän, on aina maailman parasta.
Testissä maistellaan ja haistellaan juuri avattua tölkkiä ja tarkastellaan sen ulkonäköä, tutkitaan ominaisuuksia keittämisen aikana ja lopuksi arvioidaan valmista kastiketta ulkonäöltä ja maulta. Kustakin vaiheesta annan murskalle pisteitä yhdestä viiteen.
Kastikkeen valmistan aina samalla tavalla ja samoista aineista, jotka ovat 1 tlk tomaattimurskaa, 1 valkosipulinkynsi siivutettuna, 1 tl sokeria, hyppysellinen suolaa (n. ½ tl), n. 10 basilikanlehteä revittynä ja oliiviöljyä. Freesaan valkosipulia hetken pannulla öljyssä, lisään tomaattimurskan, sokerin ja suolan ja keiten 8 – 10 minuttia. Lisään basilikan lehdet vasta valmiiseen kastikkeeseen ja lorautan päälle öljyä. Näistä lähtökohdista teen kaikki tomaattikastikkeeni, mutta todella harvoin sitä tulee tällä tavalla pelkällään syötyä vaan aina on mukana vielä jotain muuta, yksikertaisimmillaan pelkkä peperoncino (kuivattu pikkuchili).

Testin aloittaa Pirkka luomutomaattimurska, jota myydään 500 g pahvitölkeissä.

Murska on kauniin punaista, ehkä aavistuksen kuitenkin oranssia ja tuoksuu ketsupilta (4). Koostumus on erinomainen, joukossa ei näy suuria sattumia tai ylen määrin siemeniä ja kuoren kappaleita ja murska on sosemaista, ei yhtään vetistä (4). Makukin on kohdillaan, hiukan makea ja oikein raikas, ehkä kuitenkin aavistuksen metallinen (3).

Pannulla murska säilyttää koostumuksensa hyvin eikä muutu vetiseksi, myös väri pysyy kauniina ja syvenee hieman (5). Valmis kastike sekoittuu pastaa hyvin eikä valu kattilan pohjalle. Lopullinen annos lautasella paljasti kuitenkin tomaatin kannan, eli siitä piiitkä miinus. Yäk. Valmis kastike oli kuitenkin maultaan aika laimea kokemus, makua voisi kutsua lyhyeksi eli tuntemus suussa oli hyvin nopeasti ohi. Metallinen maku korostui keitettäessä (3-).



Pisteet 4-, ei hullumpaa.

Poropyörykät

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Makustelin näitä päässäni melkein viikon ja olivat livenä suorastaan parempi kuin ajatuksissa. Määrät ovat ehkä vähän omituisia, mutta Pirkka porojauhelihaa nyt satutaan myymään tuon painoisessa pakkauksessa. Puolet laitoin porsasta, ensi kerralla kokeilen muuttaa suhdetta poron hyväksi. Muusi koostui perunoista ja palsternakasta, jotka soseutettiin keitinveteen ja lusikalliseen voita. Palsternakassa on prinsessaisen hieno aromi, joka sopii täydellisesti poron kanssa.

240 g porojauhelihaa
240 g porsaanjauhelihaa
2 sipulia
1 dl pecorino romano –raastetta
1 rkl rosepippureita rikottuina
pari rouhaisua mustapippuria
timjaminoksia
2 dl olutta
öljyä


Pilko sipulit hyvin pieniksi kuutioiksi ja freesaa pannulla pehmeiksi.
Sekoita jauhelihat, sipuli, pecorino ja pippurit tasaiseksi massaksi. Anna makustua puolisen tuntia. Muotoile pyöryköiksi ja asettele ne voideltuun uunivuokaan timjamipedille. Kaada olut pannun pohjalle. Laita vuoka 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi ja tarjoile muusin kera, lusikoi päälle neste uunivuoan pohjalta.
(Juusto kannattaa muuten sekoittaa lihoihin vasta sitten kun on sekoittanut niihin sipulin tai vaihtoehtoisesti jäähdyttää sipuli ensin. Juuston ei ole tarkoitus sulaa tässä vaiheessa.)



Pastaa pippurilla ja pecorinolla - cacio e pepe

Olen syönyt tätä roomalaisen keittiön klassikkoa muutamankin kerran Italiassa majaillessani, mutta tyystin unohtanut koko ihanuuden olemassaolon, kunnes löysin sen uudestaan Saku Tuomisen mainiosta kirjasta Aglio & Olio. Tuominen ”kostuttaa” pastan parilla ruokalusikallisella keitinvettä, mun oli tarkoitus lurauttaa ihan pikkuisen oliiviöljyä, mutta unohdin ja hyvin toimi ilmankin.

Tätä jos meinaa valmistaa, niin pitää tykätä mustapippurista ja pecorino romanosta, jostain kumman syystä niiden maut ovat tässä aika hallitsevia..

Keitä pasta. Rouhi valutettuun pastaan roimasti mustapippuria ja sekoita joukkoon roimasti pecorino romano –raastetta, annostele lautaselle ja raasta päälle vielä hieman juustoa.

Blogger Template created by Photographic Elements