Jättikatkarapuja, sinisimpukoita ja sitruunatorttua

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Lauantaina syötiin astetta paremmin eli ei tv:n ääressä eikä pastaa. Menuun päätyivät lime-chilimarinoidut jättikatkaravut, sinisimpukat valkoviinissä sahramilla ja korianterilla ja sitruunatorttu. Vielä Stockalla oli tarkoitus tehdä alkuruoka mustajuurista, mutta kalatiskillä sinisimpukoita odottaessa iski himo raakana pakastettuhin jättikatkaravunpyrstöihin. Ravut saattoivat olla muutenkin parempi valinta, koska mustajuurista en ole koskaan tehnyt mitään enkä ole niitä myöskään koskaan syönyt, joten mulla ei ole aavistustakaan mitä niistä voisi tehdä tai minkä kanssa ne käyvät. Olin tietenkin jo pakannut juuret kärryyni ennen kalatiskiä, joten niitä on nyt jääkaappi täynnä ja jotain niistä on tällä viikolla valmistaminen..

Katkaravut ja sinisimpukat olivat parhaita ikinä, mutta sitruunatortusta ei voi sanoa ihan samaa..
Päässäni oli selkeä visio sekä ulkonäöstä että toteutuksesta; tehdään murotaikinapohja ja täytetään se sitruunakreemillä, ehkä marenki päälle, sievä pieni tarte au citron kummallekin ruokailijalle.
Muhun iski kuitenkin joku selittämätön seniiliys ja lopputulos jäi valovuosien päähän aiotusta. Homma alkoi menne pieleen jo kaupassa kun voi jäi ostamatta ,enkä kotiin päästyäni kerennyt enää uudelle kauppareissulle. Otin meseyhteyden Uneliaaseen kokkiin ja sain hengenvahvistusta öljyn käyttöön. Piirakkapohjista tuli lopulta oikein hyviä, mutta jostain syystä en laittanut taikinaa jääkaappiin lepäilemään, joten sitä ei voinut kaulita ja jostain syystä voitelin sillä samaisella öljyllä pienet sievät torttuvuokani ja korppujauhotinkin ne ihan kuin olisin ollut jotain täytekakkua tekemässä. Voitte arvata kuinka helppoa oli levittää lämmintä kaulintakelvotonta taikinaa öljyssä luistavalle korppujauholle..
Sitruunakreemistä tuli aivan ihanaa, paitsi etten tehnyt kreemiä vaan zabaionen. Enkä siis mitenkään päin tarkoituksella, kyllä mun piti se kreemi tehdä, mutta vasta kun lusikoin zabaionea piirakoihin havahduin, että tämänhän ei siis ole mikään kreemi todellakaan. Vähän sama kuin teen sijaan keittäisi kahvia ja ensimmäistä siemausta neilaistessa tajuaisi, että mitä helvettiä, tämähän on kahvia!?
Zabaione olisi sopinut piirakoiden täytteeksi paremmin kuin hyvin, mutta, tää on ihan parasta, työnsin piirakkani vielä uuniin ja puoliksi unohdin ne sinne puoleksi tunniksi. Tätä erhettä ei pysty mitenkään järjellä selittämään eikä käsittämään, koska enhän olisi kreemiäkään uuniin laittanut. Paitsi tietenkin marenkia varten, mutta että puoleksi tunniksi!
Lopputuloksena nostin uunista kaksi, myönnettäköön, kauniin väristä piirakkaa, joiden täytteenä oli karamellisoitunut munakas, hyvin sitkeä sellainen. Me syötiin nää kikkareet kyllä ja maku oli ihan hyvä, mutta ikävä koostumus pilasi makunautinnon. Miehen mielestä pienet sievät piirakkani täyttivät keksin määritelmät..


Tässä aterian onnistuneet osat kuvinensa:


Lime-chilimarinoidut jättikatkaravut (kahdelle)

6 ravunpyrstöä, raakaa
1 limen kuori ja mehu
1 chili
½ dl öljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa


Sekoita limen raastettu kuori ja puristettu mehu, pilkottu chili, öljy, sokeri ja suola keskenään. Marinoi rapuja seoksessa tunti tai pari.
Pujota marinoidut ravut liotettuihin puutikkuihin ja paista kuumalla kuivalla pannulla muutama minuutti.



Sinisimpukat (kahdelle)


2 pussia sinisimpukoita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ l hyvää kuivaa valkoviiniä
veitsenkärjellinen sahramia
mustapippuria
tuoretta korianteria silputtuna
tilkka öljyä
(suolaa)


Pese simpukat juuriharjalla kylmässä vedessä. Kopauta aukinaisia harjalla, jos ne eivät mene kiinni, niin heitä ne menemään. Pidä simpukat kylmässä vedessä keittämiseen saakka.
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja siivuta valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Lisää valkoviini, sahrami ja mustapippuri (ja suola). Keitä hetki ja lisää sitten simpukat kattilaan, sekoita ja laita kansi päälle. Kun simpukat ovat auenneet (menee vain muutama minuutti) lisää korianteri ja sekoita. Tarjoile heti tuoreen leivän kanssa.

1 kommentti

  1. Voi sitruunapiirasta! Mutta karamellisoitunut munakaskeksi ei kuulosta yhtään hassummalta! :D

    Onpa teillä ollut ihana ateria kaikkineen. Varsinkin noita simpukoita huomaan tuijottavani uudestaan ja uudestaan. Mulla on joku hurja kynnys niiden kanssa: oon aina ajatellut (ja ajattelen) että niiden valmistaminen on jotenkin tosi hankalaa.

    Kuvat on muuten tosi houkuttelevia myös!

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements