Mökkimuonaa

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Viimeisestä kerrasta mökillä oli ennen parin viikon takaista vierähtänyt luvattoman pitkä aika, olisko ollut 13 vuotta tai jotain siihen suuntaan. Ilosaarirockin paluumatkalla poikkesimme serkkuloiden kanssa möksälle ja mahtia oli, viihdyin paremmin kuin pitkään aikaan missään. Ja söin enemmän kuin pitkään aikaan missään ja mitään.
Koko mökkireissu alkoi laiturilla menneitä kuohuviinin ja mansikoiden kanssa muistellen. (Oltiin me jo syöty lounasta ennen sitä.) Muisteltiin nimenomaan sitä jatkuvaa syömistä; kun yhdeltä aterialta päästiin, aloitettiin valmistamaan toista. Lapset, eli minut, siskoni ja meidän kanssa samanikäinen serkkumme laitettiin aterioiden välillä tiskaamaan, poikapuolisen ei tarvinnut (toivon että sille oli varattuna jotain muuta työleirihenkistä hommaa) ja muut olivat muka liian pieniä. Kolme ei mahtunut tiskipaikalle, joten päivässä oli yksi vapaavuoro ja lupaan, että parinkymmenen ihmisen tiskeissä oli kyllä ihan riittävästi hommaa kahden tiskivuoren eteen. Iltaisin, kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, luettiin Valittujen Palojen ’Tapahtui tosielämässä’, mummilta salaa tietenkin, ja nähtiin paljon hyödytöntä vaivaa ettei jäätäis kiinni. Erityisesti näistä tapahtumista on jäänyt mieleen juttu, jossa mies putosi avaruudesta maahan ja selvisi hengissä…
Oi ihana lapsuus! Nostalgia on parasta = olen tulossa (todella) vanhaksi.

Tällä reissulla en tiskannut kertaakaan vaan keskityin ruuanlaittoon ja saunan lämmittämiseen. Koitin mä tehdä kirveellä jotain tikkuja sitä saunaa varten ja pyhästi lupaan, etten koske kirveeseen enää ikinä, en niin mistään syystä.

Tilliletut, paistetut kantarellit ja sinappikermaviili
Lettutaikinan teen aina summissa, eli en pysty tarkkoja määriä antamaan. Joka tapauksessa sekoitin jauhot maitoon turpoamaan muutamaa tuntia ennen paistamista. Jossain vaiheessa lisäsin reilusti silputtua tuoretta tilliä, suolaa ja mustapippuria. Juuri ennen paistamista lisäsin kananmunat. Kantarelleihin ei tullut muuta kuin niitä itseään ja sipulia ja paistoin ne tietenkin voissa. Kermaviiliin sotkin ruokalusikallisen sinappia, suolaa ja valkopippuria.
Kaikki astiat tuli tarkkaan nuoltua.

Minttumarinoidut paistetut katkaravut ja limemajoneesi
Meitä oli viisi ja kaksi kiloa kuorimattomia katkarapuja menivät hetkessä ja lisääkin oltais syöty, ei tosin enää nälkää vaan ihan koska nämä olivat niin uskomattoman hyviä.
Sulatettuihin katkarapuihin sekoitin kaksi ohueksi viipaloitua chiliä ja kuusi vastaavasti käsiteltyä valkosipulinkynttä, neljä pilkottua sitruunaa, puoli desiä öljyä ja ruukullisen verran mintunlehtiä. Ravut seisoivat marinadissaan ehkä tunnin, jonka jälkeen paistoin ne nopeasti voissa. Muurikka paljastui varastosta vasta seuraavana päivänä ja nämähän olisi ehdottomasti pitänyt valmistaa siinä, ensi kerralla sitten. Kuva ei tee näille oikeutta, vaan siitä tulee mieleen Postojnan kuuluisa olmi, värin puolesta siis.
Majoneesiin sotkin kahden limen raastetun kuoren ja mehun sekä hiukan minttua ja suolaa.

Sitruunapiirakka

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Tänään oli ihanaisen työkaverini viimeinen työpäivä ennen äitiysvapaata, joten leipaisin hänelle aamulla sitruunapiirakan. Ohjeen kaivoin netistä ja yhdistin muutamastakin. Samanlaisia ne ovat kaikki, munien ja sitruunan määrä vaan vaihtelee aika paljon. Ensimmäinen kerros tomusokeria tortun pinnassa pitäisi tietenkin laittaa uuniin grillivastusten alle tai liekittää tohottimella, mutta kaasu-uunini ei tunne käsitettä ylävastus eikä keittiöstäni löydy tohotinta (vakavaakin vakavampi puute), joten tyydyin koristesokereihin.
Murotaikinan ostin kaupasta valmiina eräästäkin tortusta viisastuneena. Piirakkavuokani halkaisija on 20 cm ja syvyys lähes viisi senttiä, siten tilavuudeksi tulee 1,5 litraa ja täytettä tulee aika lailla sen verran.
Piirakkani oli uunissa hiukan liian pitkään, koska paistamisen viimeisillä minuuteille ilmeni Nordean yrityspalveluissa vakavaa ongelmaa ja jouduin tekemään muutaman puhelun. Ehkä siksi tuo halkesi jäähtyessään keskeltä. Eikä me töissä maltettu odottaa piirakan täydellistä jäähtymistä, tosin koostumus olisi kylmänä varmasti parempi (sitä jäi vähän, joten huomenna tiedän onko näin). Erinomaisen hyvää oli Nordeasta ja kärsimättömyydestä huolimatta.

1 paketti valmista murotaikinaa tai vastaava määrä itse tehtyä
7 kananmunaa
2 dl sokeria
3 sitruunan raastettu kuori
viiden sitruunan mehu
3 dl kermaa
tomusokeria

Lämmitä uuni 200-asteiseksi.Painele murotaikina tasaisesti piirakkavuokaan, se saa tulla hieman reunojen yli. Laita vuokaan leivinpaperi ja asettele se tiiviisti taikinaa vasten, erityisesti pohjan ja reunan välisessä kulmassa. Täytä vuoka kuivilla herneillä ja laite se uuniin 15 minuutiksi. Poista sitten herneet ja leivinpaperi ja jatka paistamista vielä viitisen minuuttia. Pohjan valmistuttua laske uunin lämpö 140 asteeseen. Valmista täyte pohjan esipaistuessa. Raasta huolella pestyistä sitruunoista kuori, purista mehut eri astiaan. Sekoita kuoriraaste, kananmunat ja sokeri tasaiseksi seokseksi, ei tarvitse vatkata. Lisää kerma, sekoita jälleen ja siivilöi joukkoon sitruunamehu. Sekoita huolella. Kaada täyte kuumaan esipaistettuun piirakkapohjaan ja paista uunissa n. tunti tai kunnes munasitruunaseos on kokonaan jähmettynyt. (Siitä ei sitten tulekaan mitään kiinteää munakasta vaan vanukashenkisesti tutisevaa.) Jäähdytä valmis piirakka ja laita se vielä pariksi tunniksi jääkaappiin vetäytymään. Leikkaa ylireunat siisteiksi ja koristele tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Spaghetti con le polpette della nonna

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Eli maanmainio lihapullaspaghetti. Käsittääkseni kanssa-asujan mielestä paras ruoka ikinä ovat hänen nonnansa lihapullat, jotka arvatenkin pesevät omani kuusnolla, vaikka ei se koskaan ole niin sanonut (ei uskaltaisi). Minä en ole mummua koskaan tavannut, sillä hän on siirtynyt ns. autuaammille kokkausmaille jo ajat sitten, joten otsikko on hiukan harhaanjohtava, kyseessä ovat siis ihan omat lihapullani, tällä kertaa lampaasta valmistettuna. Nautaversio eroaa tästä juuston ja yrtin suhteen. Ohje on neljälle erittäin nälkäiselle.
Kanssa-asuja haluaisi vielä tässä samassa yhteydessä lähettää terveisiä kaikille Rossojen kokeille, että voisivat korvata oman versionsa välittömästi tällä. Kanssa-asujan mielipide Rosson lihapullista ei ole painokelpoinen, siinä on aika monta rumaa sanaa, ja toivomus, että kyseisen reseptin laatijalta kiellettäisiin ikuisiksi ajoiksi kaikki ruuanlaitto.. Mä en ota kantaa.

Lihapullat
600 g lammasjauhelihaa
1 iso sipuli
1 dl raastettua pecorino-juustoa
½ dli silputtua tuoretta minttua
vastarouhittua mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
Tomaattikastike
2 tlk laadukasta tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
suolaa
valkopippuria
oliiviöljyä
puoli ruukkua basilikaa

Kuori sipuli ja pilko se hyvin pieniksi kuutioiksi, freesaa sipulisilppu pehmeäksi öljytilkassa. Yhdistä kaikki aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. (Anna sipulin jäähtyä hieman ennen lihapullataikinaan lisäämistä, ettei juusto ala sulaa). Muotoile mukavankokoisia pullia. Aloita tomaattikastikkeen valmistus kuullottamalla siivutettuja valkosipulinkynsiä oliiviöljyssä minuutin verran. Lisää tomaattimurska, sokeri, hyppysellinen suolaa ja rouhi joukkoon valkopippuria. Sekoita ja lisää sitten lihapullat. Anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia. Ota valmis lihapullakastike liedeltä, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Revi kastikkeeseen basilikan lehdet, tarjoa kera spaghettien al dente parmesaani- tai pecorinoraasteella höystettynä.

Kuva ei taida tehdä oikeutta reseptille, mutta tarkkasilmäisille on tässä hieman haastetta. ;)

Olmi on ystävä sekä seppie alla griglia

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Kyseessä on pienoinen matkakertomus ja grillatut mustekalat. Vaiko ehkä seepiat tai kalmarit tai mitkä nyt ikinä, joka tapauksessa potentiaalisesti parhaat merenelävät ever.
Kaikissa (Helsingin keskustan ja lähituntuman) isoissa ruokakaupoissa on pakastetekalaosasto, josta löytyy lukuisaa seitä eksoottisempaa, kuten näitä pieniä ihanaisia valkoisia mustekaloja. Ainakin Stockalla ja K-kaupassa näitä saa ikään kuin vakuumissa, jossa on siniset pahviset reunukset ja tekstitys viittaa vahvasti Italiaan. Äärimmäisen kätevä tässä tuotemerkissä on antipasto misto di mare, joka sisältää laajan sortimentin äyriäistä ja simpukkaa, ja joka valmistuu pastakastikkeeksi hetkessä. Kaikissa tuotteissa on muutama selkeä resepti useammalla kielellä, suomi mukaan luettuna. Mun resepti on nyt himpan verran hatusta, sillä näiden valmistamisesta on jokunen viikko jo aikaa, enkä muista valmistusaikoja. Keittämisessä en kuitenkaan noudattanut pakkauksen ohjetta, vaan kalmarini valmistuivat huomattavasti nopeammin täydelliseen koostumukseen.
Grillatuista mustekaloista tulee ihana nostalgia niinkin lyhyen ajan taakse kuin vuoden takaiseen Sloveniaan, jossa söin annoksen grillattuja kalmareita joka päivä! Sloveniaa voin matkakohteena suositella erittäin lämpimästi kaikille, sekä perheellisille että perheettömille. Piskuisessa maassa on nähtävää käsittämätön määrä, kannattaakin kiertää maata autolla, joko omalla, vuokratulla tai sitten ihan bussilla. Paikallinen bussiliikenne on erinomaisesti järjestetty ja superpikavuoroja lukuun ottamatta bussi pysyy kaposemmilla poluilla, joilla maata näkee erinomaisesti. Maasto ja maisemat kun saattavat vaihtua muutaman kymmenen kilometrin matkalla ihan tyystin kolmekin kertaa ja aina edellistä upeammaksi. Me emme viime vuonna ihan Slovenian itäisimpiin osiin kerenneet. Tukikohtamme oli rannikolla Porto Rosissa, mutta ainakin Ljubljana, Bled ja Piran kannattaa länsiosissa ottaa haltuun. Rannikko oli hyvä tukikohta, sillä rantaloma passaa aina, vaikka väliin pyrähtäisikin muissa ympäristöissä. Lapsettomien kannattaa Porto Rosin sijaan valita Piran, upea historiallinen pikkukaupunki, joka on rannikon kolmesta (vai oliko niitä neljä) kaupungista se idyllisin.
Mihin osaan Sloveniaa sitä ikinä suuntaakaan, kahta ei voi jättää väliin: Skocjan ja Postojnan luolat. Mitään niin upeaa en taida olla koskaan nähnyt.!Postojnan luolasto on tunnetuista maailman toiseksi suurin, n. 20 kilometrin tunnelistosta on auki yleisölle viiden kilometrin pätkä, joka alkaa parin kilsan ”kummitusjunalla”, ensimmäiset metrit junassa olivat suoraan sanottuna hiukan kuumottavat, mutta ympärillä avautuvat upeat maanalaiset maisemat veivät kaiken ahdistuksen hetkessä. Luolissa lymyää myös mystinen olmi, joita näkee luolakierroksella ja luolan suulla maanalaista elämää esittelevässä näyttelyssä. Luolissa on oikeastaan kuvaaminen kielletty, Unescon suojelemissa kohteissa kun liikutaan, mutta alla kuitenkin pari otosta. Muutaman kilometrin syvyydessä maan sisässä joku älykäs keksi sammuttaa valot, arvatkaa oliko pimeämpää kuin ikinä missään?
Skocjan luolat eivät ole käytäväkilometreissä ihan niin massiiviset kuin Postojna, mutta kuulemma maailman upeimmat. Vertailukohteena minulla on vain Postojna, mutta uskon väitteen todeksi, nämä luolat olivat suorastaan liikuttavan upeat, ehdottomasti kaunein, komein, suurin ja mahtavin kokemus ikinä. Pientä kuumotusta kerättiin tämänkin luolan suuaukolla, kun turistiryhmä työnnettiin n. puolentoista metrin levyiseen ja vajaa kaksi metriä korkeaan voimakkaasti alaspäin viettävään käytävään, jonka loppupäässä oli teljetty rautaovi..
Hyvän ruuan ystävälle Slovenia on monipuolisuudessaan aarreaitta, itse nautin pääasiassa meren antimista, mutta sisämaassa saa mm. upeita riistaruokia. Rannikolla majaileva ruokaturisti tutustuu tietenkin paikalliseen suolantuotantoon ja tuo tuliaisiksi kilokaupalla suolaa, joka on muuten älyttömän hyvää!

paketti seepioita
2 dl valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi
½ chili
suolaa
mustapippuria
sitruunaa
oliiviöljyä

Pilko chili ja valkosipuli ja laite ne kattilaan kera valkoviinin ja hyppysellisen suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää nilviäiset, keitä n. 15 minuuttia. Siivilöi ja valuta keitetyt seepiat, nostele ne kuumaan grilliin, parilapannuun tai paistinpannulle ja grillaan kummaltakin puolelta kunnes ne saavat hiukan väriä. Mausta sitruunalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä. NAM!

Näitä söisin joka päivä!

Porto Ros

Piran
Bled-järvi. Järvellä on moottoroitu liikenne kielletty, joten ympärillä vallitsee ihana hiljaisuus. Järven vesi on uskomattoman kirkasta ja siinä asuu älyttömän isoja kaloja, joita oli lystiä rannalla bongailla.

Simpukkaviljelmä

Postojnan luolat

Funghi giganteschi ripieni di ricotta e pancetta

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Eli ricotta-pekonitäytteisillä sienillä mennään.
En voinut vastustaa kiusausta kun näin K-kaupassa kämmenen kokoisia herkkusieniä. Söimme näitä pääruuaksi jo parikin viikkoa sitten, alkuruokaa en muista kuollaksenikaan. Ensi kerralla paistan pekonin kanssa yhden sipulin, mutta aivan erinomaisen makoisia olivat sienet näinkin. Ricotta on siitä kiitollinen paistettava, että se pysyy kasassa kovassakin lämmössä eikä sula pitkin uunia.

6 jättiherkkusientä
purkillinen ricottaa (olisko 200g)
1 dl raastettua parmesaania tai granaa
3 rkl pekonikuutioita
1 rosmariinin oksa
mustapippuria
suolaa
3 laakerinlehteä
öljyä

Paista pekonikuutiot rapeiksi silputun rosmariinin kanssa. Sekoita ricottaan paistettu pekoni ja raastettu parmesaani (säästä pari lusikallista sienten päälle). Rouhi joukkoon reippaasti mustapippuria ja mausta tarvittaessa suolalla. Poista sienistä kannat ja täytä juusto-pekonitäytteellä. Leikkaa laakerinlehdet puoliksi ja työnnä täytteeseen leikkauspinta alaspäin. Ripottele sienten pinnalle loput juustoraasteesta ja paista öljytyssä uuniastiassa parisataa-asteisessa uunissa. Olisko ollut puolisen tuntia..? Toiminevat myös grillissä.


Pasta ai piselli e prosciutto

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Kinkku-hernepastaa. Festaririentojen välissä kerkesin keittämään pikapastaa. Mahdollista on, että ehdin laittaa ruokaa tällä viikolla myös toisen kerran, nähtäväksi jää. Todennäköisesti ehdin postaamaan kaikki vanhat alta pois, oujee.

reilu pala palvikinkkua
pussillinen pakasteherneitä
yksi sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl kermaa
oliiviöljyä
mustapippuria
kuivattua oreganoa
mieluista pastaa al dente

Suikaloi sipulit ja kinkku. Paista sipulit pehmäksi oliiviöljytilkassa. Lisää kinkku ja herneet, sekoittele hetki ja lisää sitten kerma. Kiehauta, lisää mustapippuri ja oregano. Sekoita keitettyyn pastaan ja tarjoa parmesaanin kera.

Juhannusmuistoja

torstai 3. heinäkuuta 2008

Kesä on elämässäni kiireistä aikaa. Viiletän tukka hulmuten ja tiara vinossa pitkin festareita sekä työn että vapaa-ajan merkeissä. Viime viikolla hankin kesäflunssaa Tuskassa ja ihan näillä minuuteilla suuntaan Turun Ruissaloon. Viikonloppujen välillä eläydyn pian alkavaan uuteen työhöni ja koitan olla sosiaalinen. Miten se meneekin niin, että talvella ei näe ketään eikä tapahdu mitään ja kesällä ei riitä vuorokausissa tunnit eikä viikoissa päivät?
Blogille ei ole jäänyt aikaa ollenkaan, ruuanlaitosta nyt puhumattakaan.
Tässä muutama kuva juhannusaaton grilliateriasta, reseptiä seuraa (jos seuraa) paremmalla ajalla.



Blogger Template created by Photographic Elements