Suklaamaistiaiset

maanantai 1. syyskuuta 2008

Perustin yhden naisen suklaanmaistamisklubin. Klubilaiset kokoontuvat aamupäivisin kun tulen töistä kotiin, keittävät pienen pannullisen espressoa, istahtavat joko työpöydän ääreen tai keittiön nojatuoliin ja ottavat selvää erilaisten suklaamakeisten ominaisuuksista samalla päivän lehtiin perehtyen. (Työpäiväaamupäivä-sääntö on klubin ainoa sääntö ja sen tarkoitus on pyrkiä hillitsemään liiallista suklaan ahmimista.)
Klubin ensimmäinen kokoontuminen oli eilen vaikka ei ollut töitä eikä kokoontumisajankohta aamupäivällä, joten heti tuli rikottua klubin ainokaista sääntöä.
Heti kokoontumisen alettua tajusin, etten tiedä suklaan maistamisesta mitään. Internet ystävällisesti auttoi, mutta teki niin kovin mieli ottaa ensimmäinen maistiainen, että perehdyn tarjottuihin vinkkeihin ja muihin hyviin sivustoihin vasta ennen seuraavaa tapaamista.
Kahvi ei ilmeisesti sovi maistajaisjuomaksi, mutta aionkin maistaa ja analysoida ensin yhden palan (tarvittaessa myös toisen) ja sitten vasta tartun kupin korvaan. Kahvi ja suklaa ovat kuitenkin ihan ykkösyhdistelmä.
Ensimmäisen klubitapaamisen aiheeksi valittiin Lindtin pistaasipähkinä-maitosuklaa.

Levyn söpöt palluraiset sisältävät: sokeria, kaakaovoita 31%, kasvisrasvaa, maitojauhetta ja kevytmaitojauhetta yht. 14 %, pistaasipähkinää 6 %, kaakaomassaa, laktoosia, mantelia, emulgointiaineena soijalesitiiniä, ohramallasuutejauhetta ja aromiaineita.
Ärsyttäviä tollaset aromiaineet, mutta muuten aika terveellisillä (lue lisäaineettomilla) vesillä soudetaan, vaikka suurin osa levystä koostuukin sokerista.
100 gramman levy koostuu uskomattoman kevyistä kapselinomaisista paloista. Väritys on vaalea kuten maitosuklaalla tuppaa olemaan, lähes maitokahvinsävyinen.
iPhonen kameralla tulee niin tarkkaa ja nättiä...

Haukkasimme alkuun reunasta pienen palan pelkkää tummaa, mausta tulee mieleen vaalea siirappi, ei huono siis, mutta todella makea. Täytteen vaalea suklaa on vielä makeampaa ja sen keskelle on ujutettu piskuinen pistaasipähkinä, joka tuntuu kyllä puraistessa, muttei maistu miltään. Jälkimaku on pitkä ja sokerinen, mutta yllättävää kyllä kielen kärkeen jää se kihelmöivä tunne kuten oikeasta suklaastakin. Tälle nääs tuomioksi koituu, että moni (wanna be) suklaa päältä kaunis, edes erikoisuuspisteitä ei nyt irtoa. Ei tee mieli syödä montaa palaa, mikä on äärimmäisen surullista kun olin valmistautunut syömään koko levyn.
Tutustu myös muiden maistaneiden arvioihin.
Eräskin Töölössä asuva ystäväiseni, voisit liittyä klubiin.

4 kommenttia

  1. Tervetuloa suklaamussuttajien iloiseen joukkoon. Varoituksen sana: tältä tieltä ei ole paluuta :-)

    VastaaPoista
  2. Samoin täältä! Meillähän on jo vuosia toiminut Pieni suklaakerho ystäväni kanssa, jossa puhumme ja käyttäydymme pompöösisti ja maistelemme suklaatuotteita. Kerhossa nähty mm. suklaahammastahna, leivänpäälyssuklaa sekä kaakaopatukka.

    Tällä hetkellä suosittelen vakavasti Lidlistä saatavia Equador-suklaita, 70% kaakaota ja sekä appelsiini-, karamelli- että vadelmaversiot vievät kielen täysin mennessään! Hyvä rakenne ja hinta, myös.

    VastaaPoista
  3. Ei taida olla paluuta ei.
    En ole koskaan aiemmin kiinnittänyt niin kiinteästi huomiota Stockan makeisosastoon kuin eilen. Mulle tuli sellainen tunne, että pakko ostaa kaikkia yksi pakkaus. En ostanut, ostin 40 tuuman tauluteeveen, oujee!
    Mut ehkä mä joudun ostamaan yhden jokaista Lidlin suklaata kuitenkin.. :)
    Ratsasin Jarkko teidän sivut aika huolella, aivan mainiot.
    Suklaafestareita odotellessa koemaistan tänään viime viikolla Ikeasta hankittua tummaa suklaata.

    VastaaPoista
  4. 40" taulu-tv JUST JA JUST kompensoi sen, että jätit suklaat ostamatta :-) Kiitos kehuista. Suklaafestareille on itelläkin jo lennot ja hotellit hoidettu hyvissä ajoin.

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements