Mansikkakiisseli

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Enpä ollut sitten yläasteen kotitaloustuntien kiisseliä keitellyt, mutta nyt ilmestyi lähikauppaan kotimaiset mansikat erinomaisella Honeyoye-varhaislajikkeella ja edellisenä päivänä ostetut belgialaisetkin piti johonkin pistää. Siispä kiisseliä.
En mennyt kaappia edemmäs kalaan, kun ohje löytyi perunajauhopaketin kyljestä, arvelin sen olevan varsin pätevä, kun se kerta tuhansiin ja taas tuhansiin paketteihin vuosittain päätyy. Kiisseliä on tullut syötyä yläasteen kotitaloustuntien jälkeen, jopa oikein oivallisia raparperisia ja luumuisia, mutta niiden ohjeet ovat selkeesti olleet jonkin toisen paketin kyljestä. Totuus tästä mansikkakiisselistähän on rään koostumuksen omaista, olmin väristä ja laihan makuista, mutta siltikin liian makeaa limaa. Muistelin, etten pidä mansikkahillossakaan marjasattumista, joten sentään surautin marjani ensin sauvasekoittajalla sileiksi, että jotain hyvää tässäkin keitoksessa. Lapsi Prinsessa I:stä lainatakseni, ei ollut "minun makuista" ja oli "minulle liian makeaa". Huomautettakoon, että myös perunat voivat olla liian makeita, erityisesti salaatinlehdet ovat kuulemma juuri sitä..
No mutta tekevä oppii, kantapään kautta. Kun tekee kerralla kaikki mahdolliset virheet (kiitos perunajauhopaketin) niin seuraavalla kerralla sujuu jo huomattavasti paremmin. Joten stay tuned for more kiisseli!
Tähän ei nyt varmaan tarvitse tätä jo laajalti parjattua ohjetta julkaista, jokainen lukekoon paketistaan ja välttäköön muiden tekemät virheet, eli ohjeen noudattamisen. 
No ei se nyt varmaan sysihuonoa ollut, sillä tämä todellakin oli kersojen makuista eikä lainkaan liian makeaa heille.


Mustapekkaboston

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mua kiehtoo aina suolaiset muffinssit ja vastaavat brunssipöytäänkin hyvin sopivat muunnelmat makeista serkuistaan. Usein ne eivät vaan ole musta erityisen hyviä. En ole koskaan maistanut suolaista muffinia, jossa päällimmäinen maku ei olisi leivinjauhe. Valion ideoima vahvasti mustapippurinen bostonsämpylä sen sijaan oli iloinen yllätys tässä makuongelmien sarjassa. No siihen ei nyt lähtökohtaisestikaan tullut leivinjauhetta ja mikä voisi mennä vikaan kun mukana on paketillinen pekonia?! (Vastaus tähän on muuten suolaiset muffinit, pekoni ei tee kaikesta parempaa, niin kuin nyt vaikka leivinjauheesta.) Okei, mustapippurillakin on rajansa, tässä ne tuntuis olevan aika lähellä vastaan tulemista, mutta onneksi kaikki alkuperäiset reseptit on tehty muokattaviksi ja tämänkin ongelman ratkaisee tuosta noin vaan käyttämällä vähemmän näitä pippurisia tuotteita.

Mut kaikenkaikkiaan oiva pulla, teen ihan varmasti toistekin, varsinkin jos pitää muonittaa enempi porukkaa kuin oma perhe. Valio suositteli tätä nautittavan keiton tai salaatin kanssa, meillä oheen keitettiin aina vaan niin mainio sitruunainen parsakaalikeitto. Kuvaideankin nappasin suoraan Valion lehdykästä (siinä ei kylläkään ollut pieniä käsiä).




Suolainen bostonleipä

2,5 dl mustapippurista ruokakermaa
25 g hiivaa
1 rkl sokeria
6 dl täysjyväspelttijauhoja
50 g sulatettua voita
1 pkt pekonia
1 rasia herkkusieniä
1 sipuli
100 g mustapekkaa tai vastaavaa tuorejuustoa

Valmista ensin taikina kohoamaan. Lämmitä kerma kädenlämpöiseksi, vatkaa kermaan puuhaarukalla hiiva. Lisää suola ja pari desiä jauhoja ja vatkaa vielä. Lisää loput jauhot, sekoita, lisää voi ja ala vaivata. Käsin sellaiset 10 minuuttia. Laita liinalla peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan kaksikertaiseksi.
Taikinan kohotessa. Leikkaa pekoni hyvin ohuiksi suikaleiksi, kuutioi sipuli ja herkkusienet. Paista kaikki kuumalla pannulla, pekoni saa ruskistua ja sienistä on tarkoitus haihduttaa enimmät nesteet.
Paina kohonneesta taikinasta ilmat ja kauli se noin 40x20 c, levyksi. Levitä pekonipaistos levylle ja murustele päälle juusto. Kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta n. 5 cm paksuisia paloja ja nosta ne pystyyn leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Ota huomioon, että rullat kohoavat vielä reippaasti, joten jätä tilaa kohoamiselle rullien väliin. Peitä vielä liinalla pariksi kymmeneksi minuutiksi, lämmitä sillä aikaa uuni 200 asteeseen.
Paista noin 30 minuuttia.

Parsakaalipizza

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Klassikkopasta taipui herkulliseksi pizzaksi kädenkäänteessä, kyllä olikin hyvää! Idea ja pizzapohja ovat suoraan Liemessä-blogin kirjoittajan Jenni Häyrisen Katukeittiö - parempaa roskaruokaa -kirjasta. Jota en ole muuten blogin kautta saanut vaan omalla rahalla kaupasta ostin. Mainittakoon sen nyt tässä heti kärkeen, ettei kukaan erehdy tätä piilomainonnaksi luulemaan.

Tein pohjan suoraan Jennin ohjeella täysjyväspelttijauhoista, jotka olen muuten saanut, mutten blogin kautta. Niin ei jäädä nyt tässäkään välissä kiinni lukijan harhaanjohtamisesta. Jokaisellahan on oma luottoreseptinsä täydelliseen pohjaan ja tämän pitsan pohja on tällainen pikaversio ja sellaiseksi oikein kelvollinen. Speltissä on täyteläisempi maku ja vähemmän happamutta kuin perusvehnässä, joten se sopi tähän oikein hyvin.

Mutta totuus on kuulkaa, että ei synny sellaista oikeanlaista pohjaa tunnin eikä kahdenkaan kohotuksella, kyllä se vähintään yhden yön vaatii. Jenni toteaa kirjassa itsekin, että vähemmän hiivaa ja pidempi kohotusaika antavat paremman lopputuloksen.
Oma uunini taitaa olla myös aika pieni, koska pohjasta tuli yhdelle pellille makuuni tolkuttoman paksu. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun ohjeen pellillinen on minulle jotain aivan muuta. Kuvassa pohja näyttää oudon hailakalta, mutta kyllä se hienosti kypsä ja värittynyt oli.



Pohja

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Murusta hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola. Lisää jauhot ja vaivaa. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa vielä. Vaivaa koneella. Jos vaivaat käsin niin valmistaudu vähintään 10 minuutin vääntämiseen. Kohota kaksinkertaiseksi.

Täyte

1 iso parsakaali
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 tl anjovistahnaa (tai neljä filettä)
1 kuivattu pikkuchili
100 g (mustapippuri)tuorejuustoa
1 dl parmesaaniraastetta

Valmista parsakaalitäyte takinan kohotessa, se saa rauhassa vaikka jäähtyä tässä välin. 
Jaa parsakaali pieniin kukintoihin. Myös varren voi käyttää jos sen siivuttaa ohuelti. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Laita pannuun pari ruokalusikallista oliiviöljyä, valkosipuli ja anjovis. Murskaa joukkoon chili. Kuullota kuumalla liedellä kunnes anjovis sekoittuu muihin aineksiin. Lisää pannuun parsakaali ja sekoita hyvin. Siirrä pois liedeltä.

Laita uuniin uunipelti ja väännä lämpö täysille, vähintään 250 astetta.
Kaulitse takinapohja hyvin ohueksi leivinpaperin päälle. Levitä pohjalle tuorejuusto ja sen päälle parsakaaliseos. Ripottele pinnalle parmesaani.
Ota pelti kuumenneesta uunista, vedä leivinpaperi savuavan kuumalle uunipellille ja työnnä uuniin noin viideksi minuutiksi.
Nauti!



P.S. Huomatkaa klassikkopastaohjeen upeet kuvat! Ja niiden sijoittelu postauksessa.

Kesäkurpitsakeitto

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesällä menee enenpi sellaista kylmää kurkkukeittoa ja gazpachoa, mutta nyt on olosuhteet sellaiset, että keiton pitää lämmittää. Oivallista lämmikettä tarjoaa Chocochili-blogista löytämäni kesäkurpitsakeitto. Chocochilin keitto on luonnollisesti vegaaninen, omani enempi mallia kaapin antimet.
Harkitsin kesäkurpitsan istuttamista parvekkeelle, mutta jotenkin jänistin vielä tänä vuonna. Katsotaan nyt miten tomaattien, kurkkujen, papujen ja porkkanoiden käy (jos selviävät tästä takatalvesta, ilman mulla olis jo tomaatteja, prkl) ja palataan asiaan ensi vuonna. Kaupan kesäkurpitsoissa kun on melkeistä aina ongelmana järjetön koko, omasta tarhasta kurpitsat saisi napsia juuri sopivan kokoisina eli alle 20-senttisinä. Onneksi saksalainen ylpeytemme Lidl on ymmärstänyt kurpitsan koon merkityksen ja sieltä harvemmin löytyy ylimittaista vihannesta, tosin niiden kotimaakin on sitten jossain muualla kuin tässä ihan kulmilla.
Niin tai näin, herrrkullinen keitto syntyi hetkessä varsin yksinkertaisin raaka-ainein ja upposi erinomaisesti myös pastanystäviin.

Kesäkurpitsakeitto

3 pientä nippusipulia varsineen
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 kg kesäkurpitsaa
1 l luomukanalientä
puolikkaan sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
(tuoretta minttua maun mukaan)
1 dl maustamatonta jugurttia

Siivuta sipulit ja kuullota niitä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Paloittele kesäkurpitsat kiekoiksi ja lisää kattilaan kuullottumaan, kolmisen minuuttia riittää.
Kaada kattilaan puolet liemestä, peitä kannella ja anna kiehua rauhakseltaan kunnes kesäkurpitsat ovat aivan pehmeitä. Keitä mieluumin liikaa kuin liian vähän, kauaa ei mene kuitenkaan.
Lisää kattilaan sitruuna (ja minttu) ja soseuta keitto. Lisää lopuksi jugurtti, sekoita ja tarjoile.


Maailman parhaat viipaleleivät aka siirappikeksit aka nekkukeksit

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Sain taannoin kylässä kahvimukini kaveriksi ihan järjettömän hyviä pikkuleipiä. Ja samalla täydellisen lahjaidean Lapsi Prinsessa I:sen päiväkodin hoitajille kiitokseksi keväästä. Reseptin sain valokuvana puhelimeen, mutta nopeallakin googlettamisella samainen resepti löytyy vaikka kuinka monesta blogista ja ruoka/naistenlehdestä. Liekö siis joku klassikko-ohje, en tarkemmin perehtynyt missä mahtaisi piillä näiden alkuperä. Joka tapauksessa on aina mainiota löytää joku (itselle) uusi ohje, josta muodostuu heti omankin keittiön klassikko.

Lapsi osallistui leipomiseen mittaajana, sekoittajana ja ennen kaikkea maistajana. Valmiit keksit pakattiin lasipurkkeihin ja lopuksi mukaan laitettiin vielä lapsen itsensä kirjoittamat kortit, tosin mitä niissä luki, ei tuntunut oikein aukeavan kirjoittajalle itselleenkään.

Siirappipikkuleivät

200 g voita
2,5 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita taikinaan sitten keltuainen ja sen jälkeen siirappi. Sekoita loput kuiva-aineet keskenään ja yhdistä taikinaan.
Muotoile taikinasta parin sentin paksuisia pötkylöitä leivinpaperille uunipellille jättäen väleihin reilusti tilaa (huom. koko taikina ei mahdu yhdelle pellille).
Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi, vahdi paistoa. Leikkaa nyt levyn muodon saaneet pötköt reilusti viistoon ja vedä leivinpaperi ritilälle jäähtymään. Säilytä jäähtyneet keksit tiiviissä rasiassa, jotta nekkumainen olomuoto säilyy.


Fetalevite

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Nyt on tapahtunut se kaikista pahin, eli Prinsessakersat ovat alkaneet nirsoilla. Siis kertakaikkiaan! Musta nirsot lapset ovat varsin hermoon käyvää sorttia, niin omat kuin muidenkin ja useinkin mieleen tulee nirsoilijoita katsellessa, että kannattais noidenkin vanhempien pikkasen omaa toimintaansa korjata. Joten niinpä menin minäkin ja katsoin peiliin. Ja mitä sieltä katsoi takas? No pasta. Me syödään tosi paljon pastaa, rakastan sitä ja se on musta valtavan monipuolista kun sen kanssa voi laittaa makusteeksi niin monenlaista. Että pärjää (jos viitsii/haluaa) viikkotolkulla syömättä samaa ruokaa kertaakaan. Sitten kun on tultu siihen pisteeseen, että yksivuotiaankin ruokailu alkaa tarkalla noukkimisella, jonka tähtäin on poistaa kaikki muu kuin pasta lautaselta, niin se on kuulkaas intervention paikka. Pasta on pannassa vähintään kaksi viikkoa tai niin kauan kuin muukin ruoka alkaa upota mukisematta.
Ja miten tämä kaikki liittyy fetalevitteeseen? No siten, että pitää keksiä monipuolista syötävää, johon ei mielellään kuulu myöskään riisi tai couscous, joita mielelläni myöskin keittelen muun sapukseen oheen. Ja tämä tällainen tahna on ihan tolkuttoman hyvää, helppotekoista ja käy niin valtavan moneen. Niin kuin esimerkiksi salaatin ja sitruunalihapullien kanssa, hamppariin, kaikenlaisen grillatun lihan kaveriksi, vihannesdipiksi, leivän päälle..

Fetalevite

1pkt fetajuustoa
1 dl maustamatonta jugurttia
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl silputtua tuoretta minttua
mustapippuria myllystä
luraus oliiviöljyä koristeluun

Murusta feta haarukalla. Lisää kaikki muut aineet ja sekoita.


Patate alla pizzaiola eli uudet perunat uunista italialaisesti

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Siinä missä kesän ensimmäiset uudet perunat eivät säväyttäneet, meinasivat nämä toiset viedä kielen mennessään. Patate alla pizzaiola löytyi Giallo Zafferanosta, joka vastoin monta muuta mielenkiintoista Facebook-sivua, on kunnostautunut näkymään news feedissäni erittäinkin ahkerasti aiheuttaen kokeiltavien ruokien listan paisumista. Ehkä kokkaan tämän kesän vain italialaisesti, ei se ainakaan mitenkään huono olisi. Siihen kun vielä yhdistäisi blogien lisäksi hyllystä löytyvät aihealueen keittokirjat niin hyöty olisi maksimoitu.

Patate alla pizzaiola käy nautittavaksi sellaisenaan vaikkapa salaatin kanssa. Me söimme perunat paistettujen possun ulkofilepihvien kaverina. Pihveille valmistin erittäin onnistuneen kastikkeen lorauttamalla paistopannuun olutta, soijakastiketta ja sinappia ja keittämällä niitä hetken kasaan parin salvianoksan kanssa.



Patate alla pizzaiola

n. 2 litraa uusia perunoita (perunoiden pitää peittää tasaisesti valitun uunivuoan pohja
1 rkl korppujauhoja
1 tl sardellitahnaa (tai öljyyn säilöttyjä fileitä)
pikkasen oliiviöljyä
200 g kirsikkatomaatteja
250 g mozzarellaa
pari oksaa rosmariinia

Keitä uudet perunat puolikypsiksi. Valuta vesi pois ja levitä perunat uunivuokaan.
Sekoita korpujauhot ja sardellitahna keskenään ja murusta pitkin perunoita. Voit sekoituksessa apuna öljyä. (Jos käytät fileitä ripottele jauhot perunoille ja saksi muutama file pieniksi paloiksi joukkoon ja viimeistele muutamalla viillolla öljyä.)
Pese ja puolita kirsikkatomaatit, lisää puolikkaat vuokaan.
Revi mozzarella perunoille tasaisesti.
Jaa rosmariininoksat juuston päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti värittynyt. Tarjoile heti.


Varhaiskaalipasta

torstai 12. kesäkuuta 2014

Nyt ollaan yksikertaisuudessaan nerokkuuden äärellä. Kolme raaka-ainetta, vähän maustetta ja öljyä ja alkukesän heittämällä paras pasta on valmis ajassa pastan kiehuminen. Tänä aikana ehtii myös kattaa, tyhjätä ja täyttää astianpesukoneen ja imuroida. 

pekonia
oreganoa (kuivattua)
oliiviöljyä
varhaiskaalia (paljon)
fetaa

Pistä iso pannu liedelle ja liesi päälle (täysille). Suikaloi pekoni (saksilla) pannuun, pannun ei tarvitse lämmetä ennen pekonia.
Pekonin kypsyessä suikaloi kaali.
Lisää pannun oliiviöljy, oregano ja kaalisuikaleet. Kypsennä sekoittaen minuutti taikka kaksi. Ota pannu liedeltä. Kuutioi feta ja lisää se pannuun juuri ennen pastan lisäämistä.





Sitruunalihapullat ja kesän ensimmäiset uudet perunat

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kyllä se on kuulkaa niin, että näiden kesän ensimmäisten uusien pottujen kanssa tulisi vaan malttaa mielensä, eikä ostaa niitä kiskurihinnalla heti kun ensimmäiset kotimaiset ilmestyvät torille. Fiilis oli erittäinkin kohdillaan, varsinkin kun seurana oli muita ihan mielettömän hyviä kesäisiä herkkuja, mutta maussa ei ollut ihan kauheesti kehumista.
Sen sijaan sitruunalihapullien kanssa ei tarvitse himmailla koskaan, oli äärimmäisen onnistunut kokeilu ja bullerot päätyvät aivan varmasti vakioruokien listalle makaroonilaatikon ja linssikeiton ja muiden vastaavien nopeiden ja lohdullisten arkiruokien seuraksi.


Sitruunalihapullat

500 g sikanautajauhelihaa
pari oksaa tuoretta oreganoa
yhden sitruunan kuori
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

Silppua oregano, raasta pestyn (luomu)sitruunan kuori, hienonna (tai purista) valkosipulinkynsi. Pistä kaikki ainekset samaan astian ja sekoita käsin tasaiseksi massaksi. Muotoile pullia, paista 10-15 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Voit laittaa uuniin pullien ympärille yrttioksia lisämakua tuomaan.




Nektariini-rosmariinihillo

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Mitä tehdä niille parille ylikypsymään päässeelle hedelmälle, joiden syöminen onnistuu enää lavuaariin nojaten ja mehua kyynärpäistä tippuen? No tietenkin hilloa!
Hillon tekeminen kotona on muutenkin ihan mahottoman yksinkertainen juttu, minusta hilloja ei kannattaisi ostaa kaupasta ollenkaan, ellei nyt jotain ihania erikoisuuksia. Mutta kyllä niitä erikoisuuksia voi kotonakin tehdä, vaikka minkälaisia. Hillojen raakaa-aineiksi kun käyvät yrtit ja vihanneksetkin. Chilihillokin on suorastaan trendikästä.
Pieni purkillinen taikka pari kotikeittoista hilloa on myös mitä oivin lahja/tuliainen kyläreissulle. Väitän, että ihan jokainen meistä kerää kaapin takanurkkaan tyhjiä lasipurkkeja pahan päivän tai säilöntäinspiraation varalle, joten ei jää hillo purkistakaan kiinni ja näppärämpi/viitseliäämpi askartelee kylkeen vielä hienot etiketit!



Nektariini-rosmariinihillo (noin 1 pieni purkillinen)

4 erittäin kypsää nektariinia
1 oksa rosmariinia
1 dl hillosokeria

Poista nektariineista kivet ja kuori ne (voit jättää muuten kuorimattakin, hillosta tulee silloin punaista). Soseuta hedelmät sauvasekoittajalla. Laita sose paksupohjaiseen kattilaan, lisää rosmariini ja hillosokeri. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia, kuori mahdollinen vaahto.
Purkita kuumana lasipurnukkaan, sulje purkki ja anna jäähtyä.
Blogger Template created by Photographic Elements