Bloggaajaretkellä Turussa

Julkaisinkin jo joitain kuvia ruoka- ja matkabloggaajille järjestetyltä reissulta Turun ruokamessuille. Aattelin tässä mennä vähän yksityiskohtiin, oli se sen verran mukava reissu. Itse asiassa ihan tosi mukava, kiitos ihanille emännille Turun kaupungin matkailusta ja markkinoinnista sekä hurmaaville kanssabloggaajille ja -matkustajille.

Turun ruokamessut olivat mukavan pienet ja sitä myötä helposti lähestyttävät ja sympaattiset. Kaikkiin näytteilleasettajiin ehti tutustua ihan rauhassa. Teemana oli lähiruoka ja kiitettävästi paikalla paikallisia yrittäjiä olikin. Järjestettynä ohjelmana meillä mm. paikallisten tuottajien tuotteiden esittely ja maistiaiset sekä bloggisota, jossa kolme bloggaajajoukkuetta mitteli keskenään Visa Nurmen ja Aki Vahteran johdolla kokkisotahengessä. Raaka-aineet olivat piilossa, niiden paljastamisen jälkeen kerrottiin paljon on aikaa ruoan valmistamiseen ja sit alettiin huiskia. Meidän joukkue, eli lisäkseni Kaikki äitini reseptit Nanna ja Andalusian auringossa -Erja, valmistettiin kuhaa, ruskistetussa voissa haudutettua kyssäkaalia ja sitruunaista lehtikaalia ja vihreitä papuja. Ja me voitettiin! Kiitos tästä kuuluu musta ihan Nannalle, joka reippaasti suomusti ja perkasi kalan, itse en olisi saanut siitä aikaiseksi juuri yhtään mitään, varsinkaan 20 minuutissa.

Aurajoen varren ihanissa kortteleissa käykennellessä kannattaa poiketa Local Shoppiin tutustumaan paikallisten designyrittäjien lumoaviin tuotoksiin. Samassa pihassa sijaitsee Turun kaupungin matkailuinfo, josta löytyi tällainen superihana vanhaa kakluunia muistuttava seinä. Seinän on tehnyt Terraviivan keramiikkataiteilijat.

Kaarlejoen luomutila on (käsittääkseni) yksi Suomen suurimmista luomuvihannesten tuottajista. Tila luomupuoteineen oli meidän retken viimeinen kohde ja emäntämme ja tilallinen luomu-Laura teki aikamoisen vaikutuksen, ihan huikee tyyppi. Kannattaa katsoa tilan vasta avatut nettisivut ja sieltä tapahtumat, tilalla järjestetään monenlaista villiyrttiretkistä raakaruokakursseihin.
Me syötiin tilalla ihana villiyrtteihin erikoistuneen kokin laatima illallinen ja juotiin tilaviinejä. Ja shoppailtiin tietty, kaikki halus ostaa luomusellerin (don't ask).

Yhteistyössö Visit Turku, Turun kaupunki ja Turun Messukeskus

Suomen olutmestari 2016

Tiesitkö, että oluen tarjoileminen ei ole pelkää ranneliikettä hanan nupissa vaan vaatii valtavasti perehtyneisyyttä ja ammattitaitoa? Ihailen suuresti asialleen omistautuneita ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvia ammattilaisia. Siksikin oli hienoa päästä viime viikolla seuraamaan Suomen Olutmestarin 2016 valintaa.

Kilpailu järjestettiin nyt jo kahdeksatta kertaa. Esikarsintakierroksilta ja semifinaalista loppukilpailuun pääsi viisi rautaista ammattilaista niin olut- kuin ruokaravintoloista. Finaalissa testattiin kilpailijoiden ammattitaitoa asiakaspalvelussa, oluttietoudessa ja teknisessä osaamisessa. Asiakaspalvelua testasi viisihenkinen kutsutuomaristo, joille kukin kilpailija suositteli olutta toivomusten mukaan. Samainen tuomaristo testasi kilpailijoiden tietoja kiperillä olueen liittyvillä kysymyksillä mm. tarjoilusta, mausta ja historiasta. Teknistä osaamista tarkkaili kaksihenkinen ammattilaisraati, eli viime vuoden voittaja Jani Suomalainen ja Sinebrychoffin tuoteaktivointipäällikkö, Yks olut -kirjan kirjoittaja ja Punavuori Gourmet -bloggaaja Aniko Lehtinen.

Kullakin kilpailijalla oli kuusi minuuttia aikaa suoriutua tilausten ottamisesta, kysymyksiin vastaamisesta ja oluiden tarjoulusta. Kuusi minuuttia on todella vähän, varsinkin kuin kutsutuomarista jaaritteli laveasti koko ajan, teki ihan mieli huutaa, että hiljaa ny siellä, kun tässä olis niinku vähän kiire!

Kilpailuoluet olivat KOFF III, Guinness, Sinebrychoff Porter, Grimbergen Blanche ja East India Pale Ale. Taidoikkaimmin ja tietäväisimmin olut tarjoili rovaniemeläinen Antti Peltonen, onnea!. Palkintona tässä kisassa on jokaisen olut ammattilaisen unelma, eli oma olut ravintoloihin. Voittaja pääsee kehittämään mieleisensä oluen Sinebrychoffin panimopäällikön kanssa ja ensi kesänä pääsemme nauttimaan tätä tuotosta vaikkapa terasseilla.

Oluen ystävän ja ruokabloggaajan kulmasta oli varsin kiintoisaa kuunnella ammattilaisten ruokasuosituksia erilaisille oluille. Kunnollinen ja huolellinen oluen ja ruuan yhdistäminen on vähintään yhtä tarkkaa puuhaa kuin viinin valitseminen ruoalle. Muutoinkin kisa oli varsin viihdyttävä ja huumoripitoinen ja kisapaikalla Ravintola Maxinessa oli tiivistä ja tiivistunnelmaista. Seurakseni kisaa seurasivat Sillä Sipuli, Andalusian auringossa, Meanwhile in Longfield, Vastaisku ankeudelle ja Tiskivuoren emäntä, tsekkaapa heidänkin postauksensa kisasta.
Nyt ihmiset hyvät, pistäkään seurantaan Suomen olutmestari -nettisivu ja kisan Facebook-sivu, jotta saatte tietää millaisen oluen voittaja Peltonen aikoo nautittavaksemme tuoda ja ennen kaikkea, että koska sitä oikeen sitten pääsee siemailemaan.

Yhteistyössä Sinebrychoff

Ruusukaalia lisukkeeksi

Kaikkien lasten ikisuosikki ruusukaali on ihan törkeen hyvää. Monipuolinen ruusukaali on varsin terveellinen vihannes, kourallisella kattaa päivittäisen K- ja C-vitamiiniannoksensa mennen tullen ja foolihapostakin neljänneksen. Näiden kolmen lisäksi ruusukaali sisältää noin 80 ihmisen terveydelle suotuisaa asiaa.
Ruusukaalit voi keittää tai höyryttää kokonaisina, itse suosin lehtien irrottamista ja nopeaa pyöräytystä pannulla. Pikkukaalit toimivat sellaisenaan, pikkasen vaan suolaa ja sitruunamehua joukkoon, tai niistä voi rakentaa vaikka kokonaisen aterian.
Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke käynnistää tänään alkaneen ruusukaaliviikon. Mikä on sinun ruusukaalisuosikkisi?

Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke ja tahinikastike
400 g ruusukaaleja
100 g pekonikuutioita
1 dl cashew-pähkinöitä

2 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tahinia
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
mustapippuria
vettä (n. puoli desiä)

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa kannat pois. Irrottele lehtiä, kaalin puolittaminen voi helpottaa lehtien irrottamista. Laita odottamaan.
Nakkaa pekonikuutioit kylmälle pannulle, anna kuumentua ja paista rapeiksi. Lisää pähkinät ja ruusukaalinlehdet. Paista muutama minuutti sekoittaen.

Sekoita jugurttiin tahini, sitruunamehu, hunaja ja hieman rouhittua mustapippuria. Seos on tarkoitus sekoittaa tasaiseksi. Ala lisä vettä lusikallinen kerrallaan kastikkeen ohentamiseksi. Lisää niin kauan kunnes koostumus on mieluisa.

VINKIT: Ruusukaalin sisimpien lehtien irrottaminen on mahdottomuus, mutta ei sen niin väliä, irrota sen verran mikä irtoo ja loput sekaan kokonaisempana.
Tahinikastikkeen paksuun vaihtelee käytetyn jugurtin mukaan aika paljon, turkkilaisesta tulee jäykkää, tölkkijugurtista luirumpaa, makuasia tämäkin lopulta tarviiko vettä vai ei.

Kiss My Turku ja Slow Food Festival

Olen saanut viettää kaksi ihanaa päivää ruokaretkeillein perjantaina Turkuun ruokamessuille, paikallisiin design-liikkeisiin sekä luomutilalle ja tänään Fiskarsiin Slow Food -festivaalille. Tässä vähän kuvallista ennakkoa ennen yksityiskohtaisempia retkiraportteja.

Kurpitsan paahtaminen

Varsin monen kurpitsaruoan oleellinen elementti on kurpitsasose. Sose valmistuu joko keittämällä kattilassa pienessä tilkassa vettä tai vielä vaivattomammin uunissa paahtamalla. Paahtaminen tuo kurpitsasta esiin myös enemmän makua kuin keittäminen. Paahdetut kurpitsat ovat oivaa ruokaa ihan sellaisenaankin, joko lisukkeena tai aterian kinginä muiden hoidellessa lisukkeen virkaa.

Paahtamista varten halkaise kurpitsa ja kaavi pois lusikalla siemenet ja rihmastot niiden ympärillä. Siemeniä ei kannata heittää biojätteeseen vaan paahtaa nekin makeiksi tai suolaisiksi.

Kurpitsat voi laittaa uuniin kahdella tavalla, kuorittuina tai kuorien kanssa. Itse en kuori kurpitsaa ennen paahtamista juuri koskaan ihan siitä yksinkertaisesta laiskasta syystä, että kuori irtoaa pehmeäksi paahdetusta kurpistasta huomattavasti raakaa vähemmällä vaivalla. Myskikurpitsan voi kuoria tehokkaalla kuorimaveitsellä, mutta muut kurpitsat vaativat veistä.

Leikkaa kurpitsa suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi ja asettele pellille tai uunivuokaan. Paahda kurpitsapaloja 250-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet ja kuoria alkaa kurpuilla ja tummua. Kokeile pehmeyttä haarukalla.

Anna paahtuneiden kurpitsojen jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä tai leikkaa kuoret kuumista lohkoista veitsellä haarukkaa apuna käyttäen. Soseuta survimella tai sauvasekoittajalla. Sosetta voi pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Sellaisenaan syötävän paahdetun kurpitsan päälle kannattaa vähintäänkin valuttaa oliiviöljyä ja ripsiä hieman sormisuolaa ennen uuniin laittamista. Hyviä mausteita kurpitsalle ovat mm. hunaja, timjami, oregano, chili, kaneli ja jeera.