Spaghettikurpitsaspaghetti ja punainen pesto

Kurpitsasta spaghetiksi? Kyllä! Nimensä mukaisesti spaghettikurpitsasta saa spaghettia. Spaghettikurpitsa kypsyy pitkiksi nauhoiksi. Kurpitsaspaghetti valmistuu uunissa kokonaisen kurpitsan sisällä lempeästi kypsyen. Spaghettikurpitsassa on todella kova kuori, joten kannattaa säästää veistään ja voimiaan ja lykätä se uuniin kokonaisena.
Aurinkokuivatut tomaatit olivat hittiruokaa vuosituhannen vaihteessa, 2000-luvun alussa niitä oli joka paikassa. Hiljaisten vuosien jälkeen ne tulevat taas, tomaattireseptejä putkahtelee blogeihin tihenevään tahtiin, tämä oma ohjeeni on versio Minimalist Baker -blogista.
Vaikka kurpitsa viihtyykin uunissa tunnin ja päällekin, on tämä ruoka varsin nopeatekoinen aktiiviselta valmistusajaltaan. Pestoa tulee reilu annos, mutta se on tosi hyvää leivän päällä ja loput lykkäsin vielä lihapullataikinaan seuraavana päivänä.

1 spaghettikurpitsa
1 prk (230 g) aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1 ruukku basilikaa
1 dl cashew-pähkinöitä
50 g parmesaania raastettuna
0,5 - 1 dl oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja laita kokonainen kurpitsa vuoassa uuniin kypsymään. Kurpitsa ottaa uunissa 1-1,5 tuntia koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä haarukalla kurpitsan päistä, kun haarukka lävistää kuoren helposti ja sisus tuntuu täysin pehmeältä, on kurpista valmis. Kurpitsa kypsyy päistä hitaiten.
Leikkaa kypsä kurpitsa halki ja poista siemenet ja rihmat. Siemet voi vielä paahtaa samaan tapaan kun kaikki muutkin kurpitsansiemenet.
Kaavi kurpitsan sisus tarjoilukulhoon, mausta halutessasi suolalla ja oliiviöljyllä.

Kurpitsan kypsyessä valmista pesto. Laita kaikki aineet oliiviöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen. Käytä konetta vaiheissa, kunnes aineet ovat tasaisesti sekaisin ja pesto on karkeaa tahnaa. Lisää oliiviöljyä pikkuhiljaa soseuttamisen edetessä kunnes koostumus on mieluista.

Kassiakanelia vai ceyloninkanelia - kaneleilla on eroa

Kanelin sesonki on täällä, loppuvuoden resepteissä on yhdessä jos toisessa kanelia ja tahti kiihtyy kohti joulua. Mutta tiesitkö, että kaneli voi olla vaarallista runsaasti ja jatkuvasti syötynä? Kaneleita on kuitenkin erilaisia, ja valitsemalla oikean lajin vältyt kanelin sisältämän kumariinin vaaroilta.

Etualalla ceyloninkanelia, takana kassiakanelia.

Kanelia on lukuisia lajeja, mutta tässä keskityn nyt kahteen kaupasta yleisimmin löytyvään, kassiaan ja ceyloniin. Suurin osa Suomessa myytävästä kanelista on kassiakanelia. Jos pakkauksessa ei ole lajiketta eritelty, on se mitä todennäköisimmin kassiakanelia. Ceyloninkaneli on harvinaisempaa sekä kaupassa että kasvatettuna, nimensä mukaan se tulee Sri Lankasta kun taas kassiakanelia kasvatetaan runsaasti mm. Kiinassa. Myös burmankanelia löytyy, mutta se on aika pitkälti samaa kamaa kuin kassiakaneli.
Ceyloninkaneli on kassiakanelia miedomman makuista, siitä puuttuu kitkeryys. Ihan kuin kaupassakin, jos mä en erikseen mainitse resepteissäni mitä kanelia on käytetty, on se silloin kassiaa. Sain palautetta paahdetun kurpitsakeiton yhteydessä, että soppa oli mennyt pilalle liiallisen maustamisen takia. Ohjeessa on 1 rkl ceyloninkanelia, 1 rkl kassiakanelia (joka sekään ei musta ole paljoa) tuottaa huomattavasti vahvemman lopputuloksen ja saattaa olla kitkerää.

Kassiakaneli sisältää varsin runsaasti kumariinia, maksalle ja munuaisille haitallista aromaattista yhdistettä. Ceylonin kanelissa kumariinia on puolestaan huomattavan vähän eikä sen nauttimisesta ole haittaa. Jo yksi teelusikallinen kassiakanelia täyttää aikuisen päivittäisen saantisuosituksen, lapsella suositus voi ylittyä jo kahdesta piparista.

Kanelitangot ovat kassiakanelia.

Evira kertoo, että kanelia voi hyvillä mielin mättää pientä yliannostusta joulun aikaan, parin viikon kaneliövereistä ei ole haittaa. Jos kaneli aiheuttaisi jouluisin myrkytyksiä, nousisivat ne myös otsikoihin mediassa. Tällaisia ei ole näkynyt, joten ei kannata jättää kanelia pois joulupuurosta tämän takia. Jos kanelia kuitenkin käyttää ympäri vuoden ja usein, on syytä vaihtaa ceyloninkaneliin, kumariini aiheuttaa myös syöpää.

Ceyloninkaneli on kassiakanelia aika paljon hintavampaa eikä sitä myydä ihan joka kaupassa. Suurimmista marketeista varmasti löytyy ja aika monet luomukanelit ovat ceyloninkanelia, mutta tämä täytyy pussin kyljestä todeta eikä vain päätellä, että näin voisi olla.
Keväällä ja kesällä kanelia ei tule käytettyä edes viikoittain, mutta näin syksyllä ja talvella ylitän kaikki saantisuositukset moninkertaisesti, joten käytän vain ceyloninkanelia.

Kanelilla on lajikkeesta riippumatta suotuisiakin terveysvaikutuksia. Kanelissa on runsaasti mm. kuitua, mangaania, rautaa, kaliumia, kalsiumia ja a-vitaminiinia ja se auttaa pitämään verensokerin kurissa eli se on erityisen suositeltavaa puuron päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että teelusikallisella kanelia ei kata päivätarvettaan mistään yllämainituista (paitsi ehkä mangaanin). Ceyloninkaneli on hyvä lisä päivittäisessä ravinnossa.

Banaaniletut ja persimonhilloa

Banaaniletut ovat täydellinen aamupala iskälle, isommilta lapsilta lettujen teko onnistunee jo ihan itsenäisesti. Meillä taitaa lasten osuudeksi jäädä vielä banaanin kuoriminen, mikä sekin on toki tuikitarpeellista ja äärimmäisen tärkeä vaihe lettujen onnistumisen kannalta.

Banaanilettuja paistaessa tärkeää on lieden lempeä lämpötila. Toisin kuin perusletuissa siis, liian kuuma hella johtaa kasassa pysymättömään inhaan kokkeliin. Näissäkin ensimmäiset letut on kokeilukappaleita oikean lämpötilan saavuttamiseksi. Paistan pannukakut yleensä blinipannuissa, ne ovat juuri sopivan kokoisia. Banaanipannukakuille toimisi erinomaisesti lettupannu. Sen puutteessa paistoin isolla pannulla aina neljä lettua kerrallaan ja hyvin onnistuivat.

Lettujen kanssa tarjotaan ihanaa persimoneista tehtyä tuorehilloa, johon ei tarvitse lisätä lainkaan sokeria. Hilloa ei siis keitetä vaan hedelmät soseutetaan, lisätään hieman kardemummaa ja chia-siemeniä, sitten vaan odotetaan vähintään puoli tuntia, mielellään kuitenkin yön yli. Eli periaatteessa hillon voisi tehdä juuri ennen kuin alkaa valmistaa lettutaikinaa ja se olisi valmista samaan aikaan lettujen kanssa. Ja tätä hilloa voi hyvällä omatunnolla lapata kitusiinsa niin paljon kuin jaksaa syödä, sehän on vain tuoretta hedelmää!
Persimonien täytyy olla ehdottoman kypsiä. Kuten lapsillekin opetin, kaunis ja kiiltävä hedelmä on raaka, tumma ja vähän rupunen on kypsä. Kypsän persimonin tunnistamiseen löydät lisää vinkkejä Satokausikalenterista.

Mä kehitän itselleni aina näitä ruokakoukkuja, olen vuoron perään lääpällään ties mihin. Nyt en saa tarpeekseni kardemummasta, tekis mieli laittaa sitä kaikkeen. Oottakaa vaan joulukalenteria, ei ole montaa herkkua, johon en sitä laittaisi. Tänä jouluna joulukalenteri on gluteeniton ja vähäsokerinen, valkoista sokeria en käytä lainkaan. Herkkuloiden lisäksi tulee helppoja diy-koristeluita, paino sanalla helppo, tällainen diy-tumpelokin onnistuu, vinkeistä tulee myös videot.

Banaaniletut
1 banaani
2 kananmunaa
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl kanelia
kookosöljyä (tai voita) paistamiseen

Tämä on perusohje 1-2 syöjälle. Kerro määriä syöjien mukaan.
Kuori banaani ja laita kulhoon. Riko kulhoon munat ja lisää kaurahiutaleet ja kaneli. Soseuta sauvasekoittajalla tasaiseksi taikinaksi.
Kuumenna paistinpannu keskilämpöiseksi, sulata pannuun kookosöljyä ja paista lettusia miedolla lämmöllä, lettu on kääntövalmis kun se pysyy kasassa eikä taikina enää valu.

Persimonhillo
3 persimonia
2 mandariinia (satsumaa, klementiiniä)
1 tl kardemummaa
0,5 dl chia-siemeniä

Kuori persimonit kuorimaveitsellä ja nyppää kanta pois. Kypsä persimon on mehukas, joten tämä on vähän sottaista ja kanta kannattaa siis todella poistaa vasta viimeiseksi.
Laita kuoritut persimonit kulhoon. Halkaise mandariinit ja purista mehu kulhoon. Lisää kardemumma.
Soseuta hedelmät sauvasekoittajalla, sattumat eivät haittaa.
Sekoitahedelmäsoseeseen chia-siemenet ja anna turvota jääkaapissa vähintään puoli tuntia mielellään yön yli.

Pipsan kurpitsamuffinit pienille ihmisille

Jos mulla olis vauva ja olisin sille lähiaikoina aloittamassa mössöä, hankkisin ehdottomasti Pipsan keittokirjan pienille ihmisille. Mössövaihehan on verrattain lyhyt vaikka kaupassa myydäänkiin sosetta aina nelikuisesta kolmevuotiaisiin (hei pliis). Niinpä tässä uutuuskirjassakin soseista siirrytään pian toisen vaihen soseisiin eli vähän karkeampaan ruokaan ja aika pian ihan oikeaan murkinaan.

Kirjassa on kiva jaottelu nimenomaan ikäkausien mukaan ja yli kahdeksankuisille tarkoitetut ohjeet ovat varsin kelpoja aterioita kenelle tahansa. Tällainen raikas ja monipuolisesti koostettu lastenruokakirja on tervetullut varmaan jokaiseen vauvakotiin, yleisin vauvan ruokintaa koskeva kysymys kun tuntuu tutuillakin aina olevan, että mitä sille vauvalle sitten annettaisiin. Vauvahan voi syödä vaikka mitä, kunhan sisäistää muutaman ehdottoman nounoun (kuten hunajan). Pipsan keittokirja pienille ihmisille tarjoaa siis hyvän ideapankin ihan koko perheen aterioihin. Ohjeet innostavat varmasti myös omiin kokeiluihin mössöjen maailmassa, tehosekoittimessa kun soseutuu oikeastaan kaikki, ja rohkeisevat siirtymään kiinteämpään ateriaan jo aikaisessa vaiheessa.

Sen lisäksi, että ohjeet ovat innostavia, on kirja todella kaunis ja siksikin inspiroiva.
Testasin kirjasta kupritsamuffinit pienin sovelluksin, todella hyviä olivat. Ja en ole ehkä koskaan leiponut yhtä nätisti kohoavia muffineita.

Kurpitsamuffinit

3 dl kaurajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tli jauhettua inkivääriä
1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä (Myssyfarmi)
1,5 dl kookossokeria
2 dl kurpitsasosetta
3 kananmunaa

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sooda ja mausteet.
Vatkaa toisessa kulhossa tasaiseksi öljy, kurpitsasose ja sokeri. Vatkaa taikinaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan kuiva-aineseos.
Paista muffinipellillä muffinivuoissa noin 25 minuuttia, jäädytä muffinipellillä ennen tarjoamista.

Suklaatorttu ja omenakakku - 1-vuotisjuhlien tarjottavia

Lapsi Prinsessa III on juuri täyttänyt yksi vuotta ja merkkipäivää juhlittiin asianmukaisin menoin kera kummien ja isovanhempien.
Kun lapsia on sen kolme, pienin täytti siis juuri vuoden ja isoin ei ole vielä neljääkään, niin arvatkaapas vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kokkaanko täydellisen aterian koko porukalle ja leivonko sen seitsemän sorttia alusta saakka itse kahvipöytään? No kuulkaa en ja en. Ulkoistus on jutun juoni. Joskus ollaan ulkoistettu koko bileet ja aina iso osa syötävistä. Varsinkin kakkujen suhteen luotan muiden taitoihin enemmän kuin omiini.
Testattaviksi saadut Kungsörnenin leipomustuotteet tulivat kuin tilauksesta, melkein kuin olisi ulkoistanut tarjoiluleivonnan! Ja tavallaanhan mä ulkoistinkin kun pistin lapset leipomaan suklaatorttua ja omenakakkua. Tarjottavat tilaamalla ei saa kotiin tuoreiden leivonnaisten huumaavaa tuoksua, nyt saimme senkin.

Lasten kanssa leipoessa pieniltä apureilta meinaa loppua kärsivällisyys kaikkeen siihen mittaamiseen ja punnitsemiseen, leipomisessa kuin kuitenkin toiseksi tärkeintä on sekoittaminen ja tärkeintä taikina-astioiden nuoleminen. Valmiilla leivontamikseillä päästään olelliseen huomattavasti nopeammin kuin silloin, kun äiti selaa reseptiä puhelimesta ja rivi kerrallaan toteuttaa seuraavan aineen lisäämisen vain palatakseen taas puhelimen kimppuun katsomaan seuraavaa vaihetta, hidastahan se on. Kungsörnenin tuotteet vaativat vain voita ja vettä ja kuten videolta opimme, voisi sen vedenkin pikkuleipurin mielestä jättää pois. Nestemäisten lisäämisen jälkeen sekoitetaan ja sitten paistetaan.

Valmiit kakut ovat herkullisen näköisiä sellaisenaan, mutta varsin pienellä vaivalla pöytään saa todella upeita tarjottavia, vai mitä mieltä olette näistä aikaansaannoksistamme?
Suklaatorttu toimitti synttärikakun virkaa pienin lipuin koristettuna. Omenakakkuun tökkäsin pari kanelitankoa ja kasasin pähkinäsekoitusta, viimeistelin komeuden juoksevalla hunajalla ja jauhetulla kanelilla. Kuka tahansa onnistuu näillä tuotteilla luomaan jotain herkullista ja kaunista. Äitini ja anoppini olivat näistä erityisen vaikuttuneita, eivät kuulemma aio leipoa enää koskaan mitään muuta kun näin hyvää sai näin helpolla.

Kuvasin meidän leivontahetkestä videon. Kumpi sen omenakakun lopulta leipookaan ja meneekö se pilalle vai ei kun siihen lisätään vettä ja missä vaiheessa leivontaa toinen lapsista alkaa sekoomaan? Kaikki tämä selviää videolta.

Yhteistyössä Kungsörnen