Kuuma siideri

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Virallinen joulunodotus alkoi 1. lokakuuta. Marraskuun ensimmäisenä päivänä haen joulukoristelaatikot kellarista ja asennan valosarjat. Joudun ehkä tekemään retket kehien hienoihin koti- ja puutarhatavarataloihin ja hankkimaan parvekkeelle kilometrikaupalla erilaista valoviritelmää. Ostan niin paljon valoja, että meidän parveke näkyy kuuhun! (Mulla ei ole koskaan ennen ollut omaa parveketta, pakko ottaa kaikki ilo tästä tilaisuudesta irti.)
Vuoden ensimmäinen glögi keittyi siideristä, hunajasta, appelsiinista, kanelista ja neilikasta.
Suosittelen laittamaan mausteet siideriin jo muutamaa tuntia ennen keittohetkeä, siideri kiehahtaa todella nopeasti ja kukapa haluaisi keittää ilmaan kaiken ihanan alkoholin?

Keittiökuulumisia ja edistystä

lauantai 9. lokakuuta 2010

Jottei kokkaaminen olisi edes käytännössä helppo, puretaan meidän keittiötä pala kerrallaan. Yläkerran asukkaan astianpesukone on vuotanut ja kosteus on tietenkin täällä alhaalla saakka. Eniten pännii, että minä tein yläkaapin takaa valuvasta vedestä ilmoituksen jo elokuun puolessa välissä ja vasta nyt asialle tehdään jotain. Pääasia tietenkin, että ylipäätään tehdään. Toistaiseksi on purettu vain yläsokkeli ja piikattu vähän kattoa ja seinää, toivottavasti se myös jää siihen.

Keksin uuden keinon henkisen lamani pohjanotkosta nousemiseen, laitetaan mies valitsemaan keittokirjoista resepti, jota hän haluaisi kokeilla! Toimiva keino, antaa muiden päättää mitä syödään.
Ohje on ihan pienin muutoksin Hans Välimäen kirjasta Koti keittiössä, alkuperäisessä on siikaa, meillä possua.

Paistettua possun ulkofileetä ja omenakastiketta

Omenakastike

2 punasipulia kuutioituna
3 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
pieni nipputimjamia
3 dl punaviiniä
2 dl kanalientä

0,5 dl sokeria
2 rkl voita
3 omenaa halkaistuna
2 dl kanalientä
suolaa
punaviinietikkaa

Kuullota sipulia ja valkosipulia voissa. Lisää laakerinlehti, pippurit, timjami ja punaviini. Keitä kasaan kunnes viini on siirappimaista. Lisää sitten kanaliemi.
Keitä taas kasaan kunnes jäljellä on kolmannes nesteestä.
Sulata pannulla sokeri kullankeltaiseksi, lisää voi ja puolikkaat omenat. Kun omenat ovat saaneet väriä, lisää ne kastikkeeseen.
Lisää loppu kanaliemi ja keitä kunnes jäljellä on n. 2,5 desi. Mausta punaviinietikalla.

Perunalisuke

perunoita
aurinkokuivattuja tomaatteja
isoja kapriksia
8 mustaa oliivia
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta

Neljää ensimmäistä yllä olevaa kutakin yhtä monta kappaletta. Ohjeessa neljää vihannesyksikköä kohden kehoitetaan käyttämään puolikas sitruuna.
Keitä kuoritut perunat kypsiksi ja kuutioi karkeasti. Lisää muuta pilkottuina, murskaa kaikki haarukalla ja mausta sitruunalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän suolaa.


Mitä söis?

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Otsikossa esitetään ikuisuuskysymys. Ainakin meidän perheessä. Ja olisipa nykyään kysymys runsaan tarjonnan aiheuttamasta valinnanvaikeudesta, eikä kertakaikkisesta haluttomuudesta tehdä minkäänlaista ruokaa.
Viime aikoina, itseasiassa jo useamman kuukauden ajan, ateriani ovat toistaneet samaa kaavaa: Menen kauppaan vailla minkäänlaista hajua mitä sieltä ostaisin. Toljotan hyllyjen välissä ja vihannesosastolla kasvavan ärtymyksen vallassa, samat iänikuiset mielikuvituksettomat tuotteet, samat iänikuiset hedelmät ja vihannekset sesongista riippumatta (mikä ihme siinä on kun kokonaiselle kansalle tyrkytetään kahden ison keskusliikkeen markettiketjuissa karseeta sontaa?), erityisesti S-ryhmän liikkeissä usein vieläpä Kiinasta rahdattuina. Siis KIINASTA. No en osta kiinalaisia hedelmiä enkä vihanneksia vaan suunnin kohti pastahyllyä (surkeat valikoimat muuten niissäkin) ja tartun penne-pakettiin. Pennen mukaan vaihtoehtoisesti tonnikalaa tai tomaattimurskaa, toistaitoisten ruokaa.
Tapanani on aina kysyä Herra Prinsessalta mitä se haluaisi syödä, vaikka en muista sen kuin ehkä kaksi kertaa oikeasti halunneen jotain, sille kelpaa kaikki ja sen mielestä kaikki mitä teen on hyvää. Mutta eilen se sanoi, että voitaisko syödä vaihteeksi jotain muuta kuin pastaa. Ehkä Herra Prinsessan kiitollisuus kaikkea tarjoamaani kohtaan onkin perustunut juuri siihen, että meillä ei ole tarvinnut samaa ruokaa joka päivä syödä ja pastankin kanssa on saanut joka kerta jotain uutta.

Mihin katosivat ilo sesongeista, uusien makuyhdistelmien löytämisestä ja kokeiluista? Miksi pastakin on alkanut maistua puulta? Voiko pelkällä pullalla elää?
Ihan itkettää kun ajattelen tätä rakkaan harrastukseni surkeaa kohtaloa. Jos jossain olen hyvä niin ruuanlaitossa, kamalaa että se ei maistu minulle enää kuin harvoin. On tullut aika tehdä asialle jotain, pureutua ongelman ytimeen, pohtia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

Näillä eväillä aion selvitä tästä henkilökohtaisen ruokakulttuurini alennustilasta:
1. Käy paremmissa kaupoissa, vaikka joutuisit näkemään vähän vaivaa ja kuluttamaan enemmän rahaa. Hyvästi S-ryhmä.
2. Suunnittele viikon ateriat etukäteen. Rakastan suunnitelmia, erityisesti aikataulutettuja suunnitelmia. Eli kalenteri käteen, jokaisen päivän alalaitaan ruokalista ja tarvittavat raaka-aineet, ehkä jopa kauppalista.
3. Lue keittokirjoja.
4. Ota ideoita lukemistasi keittokirjoista, Googlen kuvahaku ei ole ainoa keino uusien reseptien löytämiseen. Minulla on n. kolme hyllymetriä keittokirjoja. Vain murto-osasta on tullut tehtyä jotain. Osaa en ole koskaan edes avannut. Nämä asiat keskenään suhteutettuna keittokirjoja on liikaa.
5. Lue ruokalehtiä ja toteuta niistä jotain edes kerran kuussa. Olen järjestänyt ruokalehdet lehtikoteloihin kuukausittain. Vältän uusien tilaamista ja ostamista, sillä kaikissa aikakauslehdissä on vuodesta toiseen samat teemat. Jo riittää kakku-, parsa- ja italiateemat.
6. Järjestä keittiö. Muuton jäljiltä köökissäni ei ole mikään paikoillaan, koska minkään paikkaa ei ole päätetty. Korkea aika päätösten tekoon, sanoisin.
7. Perusta Prinsessakeittiö Facebookiin. Jätetään nyt toistaiseksi harkinta-asteelle.
8. Kokeile muiden blogistien tekemiä ruokia.
9. Kutsu ihmisiä syömään useammin. Ruokavieraille voi tarjota niitä omia urautuneita sapuskeita, heille ne on mitä todennäköisimmin uusia tai ainakin erilaisia kuin kotona.
10. Lopeta vinkuminen, pullalla ei elä.

Chez Jasulla on ollut samantyyppisiä ongelmia, hänen ratkaisunsa otetaan meillä varmasti myös käyttöön. Jasun kommenteissa Jaana suosittaa tätä sivustoa, saatanpa hyödyntää sitäkin.

Muilla samoja aatoksia? Lisää ideoita vastaanotetaan mieluusti.
















Kuvan riistakäristys edustaa edistystä. Pääsin ruokakaupasta ulos ilman yhtään pastapakettia tai säilyketölkkiä. Eläköön Laivalahdenkaaren K-extra!
Sen verran tuunasin paketin ohjetta, että lorautin joukkoon lasillisen portviiniä ja laitoin yhden lakerinlehden.
Blogger Template created by Photographic Elements