Sairaalaruokaa

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Nyt on armaat lukijat niin, että olen joutunut sairaalamurkinointiin vallan vähän pidemmäksi aikaa. Ei siis mitään ihanaisia prinsessaherkkuja hetkeen.
Mitään syytä ei ole kenenkään huolestua minusta tahi mistäkään muustakaan. Eikä mennä tässä yksityiskohtiin, pakottavaa uteliaisuutta voi tyydyttää tarvittaessa täällä.

Sairaalassahan on tunnetusti aika tylsää ja ruoka-ajankohdat ovat siksi tärkeitä. Kännykässä on kamera ja aikaa on. Miksi en siis käyttäisi käyttäisi tätä luppoaikaani sairaalaruoan dokumentointiin?! Ruokalistakin vaihtuu viikottain kolmen viikon kierrossa. Ei siis pääse edes heti kyllästymään. Postaaminen tapahtuu kännykällä ja kännykkäkyvin. Tietokoneella ei täällä tee mitään.

Ruokaa tarjotaan neljä kertaa päivässä., aamiainen 7.30, lounas 11.00, päivällinen 16.00 ja iltapala 19.00 alkaen ja sitä taitaa saada läpi yön. En ole silleen varsinaisesti sairaiden osastolla, joten ruoka haetaan itse ruokailutilasta. Siellä saisi toki syödäkin, mutta omassa huoneessa on mukavampaa ja seurakin hyvää.

Tässä sairaalaravintola Raviolin menyy sunnuntaina 28.4.2013 olkaa hyvät:








Valokuvauskurssilla

torstai 25. huhtikuuta 2013

Tiedättekö, valokuvaus on hemmetin vaikeeta. Kuulostaa niin kovin helpolta, ota kuva ja tadaa. Mutta ei se ole. Varsinkin ruokakuvaus on vaikeaa. Sapuskeen pitäisi näyttää herkulliselta mutta myös itseltään, lauteselle lätkäisty annos on harvemmin kumpaakaan. Kotona blogiin kuvia räpsiessä on myös aika rajoitteinen ja ruoka-aikaan suurimman osan vuodesta erittäin epäedullinen valaistus.
Oman lisänsä hommaan tuo ehtivät pienet kädet, ehtivät pienet kissat ja kuumat astiat, nopea pitää olla. Lisäksi pitää ymmärtää tekniikkaa ja valoa ja omata arsenaali kaikenlaista härpäkettä.



Oi sitä onnea kun Blogiringin jäsenenä pääsin osallistumaan ruokakuvauskurssille yhdessä kahdeksan muun bloggaajan kanssa. Puoliautomaattiset asetukset olen uskaltanut hylätä jo jokunen aika sitten edellisen kurssittautumisen jälkeen ja nyt sain opastusta viimeisinkiin teknisiin kompastuskiviin, erityisesti valkotasapainoon ja kuvankäsittelyyn. Vaihdoin kuvamuodon jpg:stä raw:hon, iso ero. Minulla ei ole vielä mitään oikeaa kuvankäsittelyohjelmaa vaan käytän Picasan ja iPhoton toimintoja, niillä pärjään vielä ihan kivasti. 



Kurssin edukatiivinen suurin anti on ymmärrys etukäteissuunnittelun tärkeydestä. Siihen pystyy kotonakin. Pieni kasa rekvisiittaa, sopiva kuvauspaikka, krääsät ja jalusta valmiiksi. Sitten ruoka ja räps. Ei niin, että ensin ruoka, sitten alat miettiä mihin sen laittaisi kuvattavaksi että olisi edes vähän valoa ja missä keneltäkään ei pala näpit eikä ruoka katoa parempiin suihin ennen kuin se päätyy pöytään, miellellään vielä lämpimänä.
Uuden opetteleminen on tämän vuoden teemana muutenkin, joten miksipä en opettelesi myös oikeasti hyväksi valokuvaajaksi. On siihen muutkin pystyneet, joten miksen minäkin!







Ruokaisa salaatti

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ihanaa kevyttä, mutta erittäinkin ruokaisaa salaattia sunnuntai-illan päivällispöydästä.
Meillä on meneillään kaapit tyhjiksi -projekti. Koskee pakastinta siinä missä kuivatavaraakin, jääkapissa ei enää olekaan kuin valo. Koska kukaan ei tarvitse kuutta pakettia riisiä eikä pakastimessa sapuske ikuisesti säily, on ne nyt syötävä kaikki pois! Salaatin oheen kaivettiin siis pakkasesta kyljyksiä, tuoretavarat haettiin kyllä kaupasta, mutta riisiä ja linssejä jäi vielä toiseenkin salaattiin.




Ruokaisa riisi-linssi-tonnikalasalaatti

pitkää täysjyväriisiä
1 tl kuivattua rakuunaa
beluga-linssejä
kasvislientä
1 tlk tonnikalaa
500 g vihreää parsaa
puoli ruukkua rucolaa
muutama basilikanlehti
oliiviöljyä

Keitä riisi ja linssit pakkausten ohjeen mukaan. Lisää riisin keitinveteen rakuunaa ja keitä linssit kasvisliemessä. Kumoa valutetut ja keitetyt riisit ja linssit kulhoon.
Pätkäise parsoista tyvet ja kuori kuorimaveitsellä. Pilko parin sentin pätkiksi, keitä kolme minuuttia ja valuta. Lisää salaattikulhoon. Lisää salaattiin tölkillinen tonnikalaa, rucolanlehdet ja hienoksi revitty basilika. Lisää oliiviöljyä maun mukaan

Munakas

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Olin tänään koko päivän ruokakuvauskurssilla. Mitä mahtavia ahaa-elämyksiä! Ja ylipäätään elämyksiä, mukavia vanhoja ja uusia blogituttavuuksia, eri mainio päivä. Kurssistahan olisi toki muutakin sanottavaa kuin yksi lause, mutta säästän sen myöhemmäksi. Siellä tehtiin ruokaakin, kuinka yllättävää, siitäkin lisää myöhemmin.
Kotiin palattuani nälkäisenä kiljuva perhe sai lautasilleen nopean herkkusienimunakkaan. Kotona kun blogiin ruokaa kuvaa niin siinä ei mulla ainakaan ole aikaa juuri minuuttia pidempään, mistään stailauksista ja sommitelmista nyt puhumattakaan. Tai että olisi neljä ihmistä avustamassa. Ihan hyvä tuli silti, uusilla opeilla.





Rahkapulla

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Pullapohjainen rahkapiirakka on yksi parhaita kevätjuttuja. Oikeastaan olisin halunnut rahkapullia, sellaisia käteen sopivia, mutta kovassa flunssassa pullan pyörittäminen ei tuntunut järin hyvältä idealta, pellillinen sen sijaan valmistui ilman sen suurempaa vaivaantumista kun taikinahommat hoitaa yleiskone.
Olihan tässä sellainen dementian hetki, että taikinan kohotessa mietin sängyllä flunssassani pötkötellessä, että ihan kuin jostain tulis vieno pullataikinan tuoksu. Ehkä tunnin päästä nousin ylös ja nuuskutin ihan selkeen pullataikinan tuoksun kylppäristä. Piti ihan mennä sinne kylppäriin saakka, että muistin taikinan olevan olemassa ihan oikeasti eikä vain aisteissani, siellä se kohosi saunan ylälauteella. Että voi hyvää päivää vaan...

Pullataikinan ohje kandee muuten katsoa jauhopussin kyljestä, ei voi mennä pieleen. Pellilliseen menee rahkaa kaksi purkkia. Lisäksi yksi kanamuna ja jonkun verran sokeria. Mä olen ihan tosi hyvä leipomaan pullaa ja tämäkin piirakkainen oli ihanan pehmeää ja kuohkeaa. Ohut rahkakerros varmisti, että pohjakin kohosi uunissa upeasti.
Lapsi Prinsessa perkules ei arvostanut. Annoin ison lämpimän reunapalan sille. Se sylkäisi maistiaisen saman tien suustaan ja heitti pullan kädestään perään.


Parsakaali-ricottapiirakka

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Hyvin palvellut sähkövatkaimeni otti ja kuoli jo viime vuoden puolella. Varsinaisesti sitä vatkaajaa en mihinkään tarvinnut, mutta siinä kun oli sauvasekoitin ja sellainen kutteri, jossa syntyi hetkessä yrttiöljyjä.
Metsästin samanlaista joka liikkeestä, jossa kodin pienlaitteita myytiin, mutta sopivaa ei löytynyt. Kun Braun taannoin kysyi haluaisinko testata Multiquick-keittiövehjettä, koin tilaisuuteni tulleen. Samassa paketissa siis sauvasekoitin ja kutteri, jota ilmeisesti teholeikkuriksi kutsutaan. Eikä siinä vielä kaikki, mukana tuli monitoimikoneen perusosa, eli sellainen terällinen kulho, jossa mm. piirakkataikinoita tehdään! Niin kovin moni leivonta ohje alkaa masentavin sanoin: mittaa ainekset monitoimikoneen kulhoon ja tällainen on muutoin niin oivasta yleiskoneestani tyystin puuttunut. No ei masenna enää.
Yleiskoneeseeni kuuluu raastin, mutta tämä Braunin värkki on helppompi ottaa esiin ja suurimmalla terällä näyttäisi onnistuvan janssoninkiusauksen perunatikut. Eivätkös raasteet ole tämän vuoden nouseva ruokatrendi?



Parsakaali-ricottapiirakka
3 dl jauhoja
200 grammaa voita
1 kananmuna
(1 rkl kylmää vettä)

500 g parsakaalia
250 g ricottaa
2 kananmunaa
2 rkl oliiviöljyä
muutama basilikanlehti
mustapippuria
pinjansiemeniä

Jaa parsakaali pieniin kukintoihin ja keitä viisi minuuttia. Jäähdytä.
Mittaa jauhot ja kylmä paloiteltu voi monitoimikoneen kulhoon. Surauta hienosti sekaisin. Lisää kananmuna ja käytä konetta sen verran, että muodostuu taikina. Lisää tarvittaessa vielä ruokalusikallinen vettä.
Muotoile taikinasta pallo, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Laiska kiireinen kokki painelee taikinan suoraan vuokaan kylmällä vedellä kostutetuin käsin ja laittaa koko vuoan taikinoineen hetkeksi jääkaappiin lepäämään. Muutoin kaulitse levännyt taikina pyöreäksi levyksi ja asenna vuokaan.
Sekoita ricottaan kananmunat, öljy, hienoksi revityt basilikan lehdet ja mustapippuri. Sekoita tasaiseen juustoseokseen jäähtyneet parsakaalit ja levitä seos piirakkapohjalle. Ripottele päälle pinjansiemeniä.
Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Tämän postauksen tarjoaa Braun Multiquick 5.


Croissantit

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ajatus kotitekoisista croissanteista on pyörinyt mielessä jo kuukausia. Olen odottanut sopivaa ajankohtaa herkkusten valmistamiseen, pitää jaksaa illalla tehdä taikina ja pitää jaksaa aamulla nousta leipomaan ja paistamaan ajoissa. Koska aamuunhan nämä herkut kuuluvat!

Otin esiin Peter Gesslen Professional Bakingin, siinä ei varmasti olisi sellaisia huteja kuin 50 grammaa hiivaa ja puolen tunnin kohotus. No ei ollut ei, mutta en ottanut huomioon, että kirja on tehty enempi leipureille kuin meikäläiselle ja muutama perustietous ei olisi yhtään haitannut. Kuten että taikinaa ei tarvitse vaivata ei tarkoita, että se on valmis kunhan ainekset ovat joten kuten sekaisin. Tai miten 225 grammaa voita ihan oikeasti kaulitaan taikinan sisään. Tai että kohotusajaksi ei riitä 10 minuuttia, tosin tän tajusin jo lähtökohtaisesti itsekin, mutta perhe oli nälkäinen. Kaikkiin ongelmiin ratkaisun keksin itse, mistä voi tokkiinsakin olla kovin iloinen!

Aamulla kirppusen kokoisia aivan liian vähäsitkoisia pötkylöitä pyöritellessäni olin jo hieman surullinen, että näinköhän meillä syödään rullakeksejä, mutta kas kas: uunista tuli ihan superhyvältä tuoksuvia juuri oikeaoppisesti kevyitä todella herkullisia croissanteja!
Kaikki täydellisen onnistumisen edelletykset ovat olemassa seuraavalla leipomiskerralla kun ei se nytkään kauaksi jäänyt.
Suussasulavaa rakkautta blogista löytyy ohje kuvinensa, siinä tuo voin kauliminen vaikuttaa eri näppärältä.



Croissantit

225 ml maitoa
15 g hiivaa
15 g sokeria
(8 g suolaa)
40 g pehmeää voita
400 g vehnäjauhoja
225 g pehmeää voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva maitoon. Lisää kaikki muut aineet paitsi iso köntti voita. Sekoita tasaiseksi kimmoisaksi taikinaksi. Kohota 1-2 tuntia.
Painele kohonneesta taikinasta ilmat pois, muotoile suorakaide ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi lepäämään.
Kauli taikinasta suorakaide, levitä voi 2/3 osalle taikinalevystä. Käännä voiton taikinan osa voin päälle ja sitten toinen helma tämän osan päälle. Käännä taikina levyä 90 astetta eli että avoimet laidat ovat nyt itseesi päin. Kauli suorakaiteeksi, taittele taas ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
(Ehkä luin kirjaa väärin, laiskuuksissani en mene sitä nyt hakemaan vaan paistattelen mahdollisessa urpoudessani. Mutta sen pehmeän voin kaulitseminen taikinaan on saatanallista jollei mahdotonta. Mun mielestä taikina pitää nostaa jääkaappiin jo heti ekojen taitteiden jälkeen, heti kun voin on levittänyt. Ja odottaa niin pitkään, että voi on oikeasti kylmää ja kovaa kuin kivi.)
Kaulitse ja taittele taikina vielä kahdesti, nosta se sitten kemulla tai kostealla liinalla peitettynä jääkaappiin yön yli.
Kaulitse aamulla taikinasta taas suorakaide, leikkaa kolmioiksi ja rullaa sarviksi. Kohota kunnolla, voitele kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa kauniin kullankeltaisiksi.

Janssoninkiusaus

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kiusaukset ovat mitä mainioin ruoka, turhaan niistä(kin) podetaan jotain kouluruokakammoa. Herra Prinsessakin ehti protestoida ja muistella menneitä ennen kuin päästiin maistamiseen asti. Oli koulussa kuulemma kivettyneitä perunoita litkussa. No ei meillä ollut. Eikä ollut kylässä, jossa minulle tätä upeutta tarjottiin vain viikko sitten. Jäin koukkuun ja pakko oli tehdä kotonakin.
Kiusauksethan ovat todellista arjen pelastajaa ja lohdullisiakin, varsinkin jos käyttää valmista peruna-sipulisekoitusta. Arvatkaa oliko meillä itse pätkityt potut vai pussituotetta? ;)

Janssoninkiusaus


2 pss perunasipulisekoitusta
1 tölkki janssoninfileitä
2 prk (ruoka)kermaa

Ainekset vuokaan ja 225-asteiseen uuniin 50 minuutiksi.


Lammaspasta uunissa

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Jäikö pääsiäiseltä lammasta, yrttiruukkujen jämiä tai kenties jotain muuta ylimääräistä pientä? Vastaus (kaikkeen) on uunipasta! 
Pastaa lukuunottamatta kaikki vuoassa on pääsiäisen tähteitä. No ehkä kanamuniakaan ei lasketa, niitä meillä on kuitenkin aina ja nehän säilyy hyvin, että eivät oikeastaan ole mitään hävikkiä.

500 g pennejä
lammasta pieneksi kuutioituna
oliiviöljyä
mustapippuria
3 dl kermaa
2 kananmunaa
oksa rosmariinia (pelkät lehdet) hienoksi silputtuna
tupsu timjamia (pelkät lehdet) hienoksi silputtuna
suolaa
mozzarellaa

Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessa al dente. Sekoita valmis valutetu pasta lihaan, mausta mustapippurilla, laita kaikki uunivuokaan.
Sekoita kermaan kananmunat, yrtit ja suola. Kaada seos pastan päälle, sekoittele hieman, jotta kaikki pasta kastuu kermassa.
Revi päälle mozzarella.
Paista 180-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.



Pääsiäinen 2013

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pakanallekin pääsiäisessä on juhlaa kerrakseen, monta päivää lomaa, kevät ja paljon hyvää ruokaa!
Pääsiäispöydässä nautitaan aina kevään ensimmäiset parsat ja pääruokana on lampaanviulu, kaikki muu vaihtelee suuresti. Pääsävelet löytyvät kuitenkin sitruunasta ja mintusta, joita löytyy jompaa kumpaa kaikista ruokalajeista, mielellään kumpaakin.

























Parsaa sitruunankuoriraasteella maustetulla voisulalla ja parmesaaniraasteella.
Näiden kanssa oli tarkoitus tarjota parmankinkkua ja mozzarellaa, olin kaiken jo nätistä asetellut lautasille jääkaappiin aamulla, mutta unohdin ne! Ne löytyivät kaapista vasta tänä aamuna, kelpasivat hyvin tuoreiden baageleiden välissä.

























Valkosipulilla ja rosmariinilla maustettua lammasta.
Valkosipuli ja rosmariini lihan sisään, lihan pintaan suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä ja voita. 175-asteiseen uuniin, jonka lämpötila lasketaan heti 130 asteeseen. Muista paistomittari. Säädin omani tällä kertaa 82 asteeseen, koska raskaus. Liha oli kypsää muttei liian, uskomattoman mureaa. Jopa pöytäseurueen kasvissyöjä kehui!

























Munakoiso-fetalasagnet.
Otin tylsuudenkin uhalla riskin ja valmistin kasvisvaihtoehdoksi munakoisoa. Oikeastaan otin tuplariskin, sillä en voi itse munakoisoa syödä edes sen vertaa, että olisin voinut maistaa keitostani. Halusin toistaa kasvisruoassakin lampaan makumaailmaa eli fetaahan se silloin on. Kukaan ei sylkenyt, enempi santsattiin, että kai se oli kelvollista.
Leikkaa munakoisot vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi, suolaa ja itketä puolin jos toisin. Kuivaa siivut ja paahda tulikuumalla parillalla. Öljyä uunivuoan pohja, lusikoi öljylle kevyesti tomaattikastiketta. Aseta kastikkeelle ensimmäinen kerros munakoisosiivuja. Lusikoi munakoisoille sitruunankuorella, mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettua murustettue fetaa. Jatka kerroksia mielesi mukaan. Päällimmäiseksi tomaattikastiketta, fetaa ja parmesaania, loppusilaus oliiviöljyllä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Tomaattikastike pistaaseilla ja mintulla.
Erityisen onnistunutta pääsiäispöydässämme oli tomaattikastike, jota munakoison lisäksi tarjosin myös lampaalle. Tein kastikkeen tunteja ennen ateriaa, joten se ehti mainiosti makustua päivän mittaan ja oli pöydässä täydellistä.
Siivuta yksi pieni sipuli hyvin ihuiksi siivuiksi. Paista siivuja korkeareunaisessa pannussa oliiviöljyssä kunnes ne ovat pehmeitä ja kuultavia, älä ruskista. Lisää pannuun lasillinen punaviiniä ja 3 tl sokeria, keitä kasaan kunnes viinistä on jäljellä kolmannes. Lisää kaksi tölkillistä tomaatteja, murskaa tomaatit puuhaarukalla. Mausta suolalla ja anna kiehua hiljalleen. Paahda kourallinen pistaaseja kuumalla kuivalla pannulla, murskaa ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua vielä, kiehuta lopuksi hetki ilman kantta ja jos kastike ei ole tarpeeksi saostunut. Muista maistaa, lisää suolaa ja sokeria tarpeen mukaan. Ota pannu liedeltä, lisää kastikkeeseen reippaasti tuoretta revittyä minttua, mausta lopuksi mustapippurilla.

























Sitruunarisotto.
Sampanjaa, sitruunankuorta ja mehua, kasvisliemi ja runsaasti vasta raastettua parmesaania. Koristeeksi vielä minttua ja täydellinen kevätrisotto on valmis.

























Mämmimuffinit
Ruokavieraat toivat jälkkäriksi ihania leivonnaisia. En ole mämmi-ihmisiä, mutta näistä en olisi heti arvannut, että muffinien syvä maku on mämmin aikaansaannosta, ihania! Onneksi niitä jäi muutama vielä täksikin päiväksi.


Pavlova.
Jäin koukkuun edellisen pavlovani jäljiltä. Tällä kertaa marjojen alle levitettiin ensin lemon curdia ja sitten vielä rahkaa.

 
 
Blogger Template created by Photographic Elements