Pecan-plus Pie

lauantai 27. joulukuuta 2008

Tein pitkin syksyä retkiä Akateemiseen hiplaamaan Nigellan joulukirjaa, mutten raaskinut ostaa sitä. Joulukuun alussa äitini päästi minut kärsimyksistäni ja osti kirjan minulle synttärilahjaksi, jei!
Ohjeista testasin ensimmäisenä tätä syntisen hyvää pähkinäpiirakkaa, jota on leipaistu muissakin blogikeittiöissä, ainakin Bella Vanillassa.
Multa ei meinannut millään löytyä ohjeen vaatimaa miedon makuista kasviöljyä, eikä siis löytynytkään, mutta saksanpähkinäöljy sopi tähän paremmin kuin hyvin. Tosin se on ehkä pikkasen kallista tällaisiin tarkoituksiin. Maitoa minulla ei ollut, korvasin sen vedellä ja kananmunia löytyi kaapista vain kaksi. Hyvin onnistu pienoisilla muutoksillakin. Pähkinöiden virkaa toimittivat pekaanit, hasselit ja mantelit.
Itse söin vain tuon kuvatun palan ja lopun piirakan kannoin ihanaakin ihanammille Tiketin tytöille lohturuoaksi kiireisiin joulunaluspäiviin.


225 g vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 ml öljyä
60 ml kulutusmaitoa
150 g tummaa siirappia
100 g voita
200 g tummaa sokeria
1 tl vaniljauutetta
350 g pähkinäsekoitusta
3 kananmunaa

Sekoita jauhot, suola. öljy ja maito tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan (halkaisija 24 – 26 cm) ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan.
Sulata siirappi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää lopuksi vanilja ja ota kattila liedeltä, anna jäähtyä 10 minuuttia. Ota piirakkapohja jääkaapista ja levitä pähkinäsekoitus pohjalle. Vatkaa kananmunat siirappiseokseen ja kaada seos pähkinöille.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Penne con funghi e limone

Eli pastaa herkkusienillä ja sitruunalla. Tämä on hyvin sitruunaista ja siten kirpakkaa, joten jos ei niin välitä sitruunasta, niin mehun voi kyllä jättää poiskin, valkkaria vaikka tilalle sit.

rasiallinen herkkusieniä
1 laakerinlehti
1 sitruuna
oliiviöljyä
lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria

Puhdista herkkusienet, leikkaa kannat ja pilko sienet samankokoisiksi jos tarpeen. Laita sienet, reilu luraus oliiviöljyä ja laakerinlehti pannuun. Paista sieniä koko ajan käännellen kunnes öljy on imeytynyt sieniin. Lisää pannuun yhden sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan sitruunan mehu. Paista vielä hetki hyvin kuumalla levyllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota pannu liedeltä, lisää vielä oliiviöljyä ja kaada pannuun keitetty valutettu pasta. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi silputtu lehtipersilja.

Ankkaa ja salaattia

Selailin ystäväni luona joulukarkkitalkoissamme jotain Nigellan kirjaa, jossa oli ohje jälkimarinoituun ankkaan, ystäväni yltyi kehumaan ohjetta kovasti. Minulla on pakastin täynnä ankanrintoja, jotka pitäisi syödä pois ennen tammikuun puoliväliä, aloitin tällä reseptillä.
Tässä on nyt vaan matkassa pari mutkaa: En todellakaan kirjoittanut ylös ohjetta, painanut mieleeni kirjan nimeä tai soittanut ystävälleni kastiketta tehdessäni, joten en muistanut mitä kastikkeeseen olisi pitänyt laittaa. No ainakin korianteria, mutta sitä minulla ei ollut, laitoin minttua.
Ja mikäs siinä ohjetta soveltaessa kun tuli kerran todella hyvääkin, mutta tästä on nyt jokunen tovi kun tämän tein, enkä enää muista mitä kastikkeeseen laitoin.. Ainakin sitä minttua ja kuvan mukaan paahdettuja seesaminsiemeniä, limeä siihen tuli myös.. Niiden lisäksi tais olla öljyä ja chiliä.

Ankan paistoin seuraavasti:
Viilsin pöydällä tunnin verran lämmenneen (sulan) ankanrinna rasvaan ristiviillot. Asetin ankan kylmällä pannulle nahkapuoli pannua vasten ja paahdoin miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sitten kippasin enimmät rasvat pois pannulta ja paistoin ankkaa vielä toiselta puolelta viisi minuuttia. Käärin valmiin ankanrinnan folioon ja annoin lepäillä puualustalla 10 minuuttia. Siivutin ja kippasin päälle kastikkeen.

Pekoni-pekaaniruusukaalit

Rakastan ruusukaaleja, rakastan pekaanipähkinöitä ja ihan erityisen paljon rakastan pekonia. Vielä kun rapeaksi paistetun pekonin ja paahdettujen murskattujen pähkinöiden joukkoon heittää reilun hyppysellinen kuivattua laakerinlehteä ja paistaa esikeitetyt ruusukaalit ankanrasvassa, voi sano heippodei ainakin painonhallinnalle ja tervetuloa ahneelle syöpöttelylle. :D

Sipulipiiraset

Piirakkapohja on valmista pakastelehtitaikinaa, sellaisesta isosta levystä. Leikkasin sulaneesta levystä rengasmuotilla ympyröitä. Täytteessä on muutama keltasipuli, jotka paistoin hitaasti karamellin värisiksi, kuivattua laakerinlehteä ehkä teelusikallinen, suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Päälle vielä raastettua pecorinoa ja uuniin 15 minuutiksi.

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea

torstai 25. joulukuuta 2008

Minua pyydettiin maistamaan perunoita. Eikä siis ihan mitä tahansa potaattis vaan ihka-aitoja suomalaisia maatiaisperunoita.
Maistelulautaselle päätyivät Jaakko, Koto, Blå Dalsland, Tyskblå, Lemin kirjava, Karjalan musta ja Lemin punainen. Kaikki perunoita, joita ei enää suurissa määrin viljellä, suurinta osaa ei enää ollenkaan. Onneksi on Pohjoismainen Geenipankki ja MTT:n alainen kasvigeenivara-ohjelma, joiden tarkoitus on säilyttää ja ylläpitää ja dokumentoida pelto- ja puutarhakasvien perinnöllistä muuntelua.

Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland

Mikä on maatiaiskasvi?
Maatiaiskasveilla tarkoitetaan sellaisia lajeja ja kantoja, jotka ovat olleet viljelyssä jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta. Nämä lajit ovat kehittyneet viljelijöidensä yhtälailla tietoisista kuin tiedottomistakin valinnoista sekä vallinneista viljelyoloista.
Maatiaiskasvi on yleisnimi kaikille maatiaiskannoille ja –lajikkeille. Maatiaiskanta eli paikalliskanta on kasvin villin kantamuodon varhainen viljelymuoto. Maatiaislajike eli paikallislajike on taas pitkän viljelyn ja valinnan seurauksena muuttunut paljon kantamuodosta ja kehittynyt omaksi lajikkeekseen.
Kaikkien maatiaiskasvien arvo on niiden perinnöllisessä monimuotoisuudessa. Lajikkeiden ominaisuuksia määrittää sopeutuminen elinympäristöön, jossa on niitä on aikojen saatossa viljelty. Näistä ominaisuuksista on hyötyä myös nykyajan kasvinjalostuksessa. Maatiaiskasvit ovat myös arvokas osa suomalaisen maatalouden historiaa ja ne ovat tärkeä osa elävää kulttuuriperintöämme. Niiden ominaisuuksissa elävät sekä viljelyhistoria että menneiden aikojen kulinaariset ja esteettiset arvot.

Maatiaiskasvien pelastamiseksi on perustettu geenipankkeja ympäri maailmaa. Suomalaisten oma geenipankki on Pohjoismainen geenipankki, joka sijaitsee Ruotsin Skoonessa. Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD, 1993), joka korostaa kasvupaikoilla tapahtuvan suojelun merkitystä ja elävää geenipankkia pelloilla ja puutarhoissa. Siksipä myös Suomessa viljellään maatiaislajikkeita MTT:n toimipaikoilla.

Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen

Maatiaismaistiaiset
Palataan perunoihin ja maistamiini lajikkeisiin. Keitin perunat ja maistoin niitä sellaisinaan kuorineen ilman mitään lisukkeita ja arvioin lyhyesti ulkonäköä, koostumusta ja makua. Osassa on arvioitu myös kuoren makua, koska minä pidän erityisen paljon perunankuorista.

Jaakko: Jaakkoa on viljelty yleisesti aina 1980-luvulle saakka. Tämän litteän soikean ja sileän perunan värin pitäisi lähdeteokseni mukaan olla vaaleankeltainen, mutta keittämieni yksilöiden väri vivahti kyllä siniseen. Perunan koostumus on tahmean jauhoinen ja maku mieto. Kuoret ovat todella maukkaat.

Tysk Blå: Tällä perunalla on suomeksi vinkeitä nimiä kuten Ellakka ja Jatkula. Perunaa viljellään edelleen vähäisissä määrin Etelä-Ruotsissa. Kuori on väriltään enempikin punainen kuin sininen ja väri muuttui keitettäessä oliivinvihreäksi. Koostumus on erittäin jauhoinen ja makukin viittasi jotenkin jauhoon.

Koto: Koto pysyi perunoiden lajikelistalla aina vuoteen 1965 saakka. Pitkänsoikeat perunat ovat väritykseltään hyvin keltaisia. Koostumus on aika jauhoinen. Näille lähdeteos lupasi hyvää makua, mutta totuus oli kovin toisenlainen, pahoja nämä ovat!

Blå Dalsland: Tällä perunalla on suomeksi todella monta nimeä, mm. Kainuun Musta, Musta Peruna ja Vanha Musta. Blå Dalsland on hyvin vanha maatiaislajike, jota on viljelty yleisesti mm. taalainmaalla. Perunan kuori on kauniin sininen ja malto vaalean kellertävä. Nämä ovat todella hyviä, myös kuori maistuu erinomaiselle.

Blå Dalsland

Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland

Lemin kirjava: Tätä lajiketta on viljelty jo ainakin 200 vuotta ja viljellään edelleen jossain päin Norjaa. Peruna on pieni ja siinä on melko syviä kuoppia. Kuoren väri on vaalean ja punaisen kirjava. Malto on kellertävä ja hyvin jauhoinen. Mutta miten voikaan olla peruna näin hyvää?! Ihan kuin olisi voita päälle laittanut ja suuhun jäi ihana pitkä jälkimaku.

Karjalan musta: Kauniin sinivioletin perunan alkuperä on tuntematon. Malto on hyvin vaalea. Tässä perunassa on erinomainen suutuntuma ja maku voimakas ja hyvä, myös kuoren maku ansaitsee kiitosta.

Lemin punainen: Perimätiedon mukaan tämä laji on tullut Suomeen Krimin sodasta palanneiden sotilaiden mukana. Tätä perunaa viljellään edelleen Lemillä paikallisena erikoisuutena. Voimakkaasti keltaisen ja jauhoisen perunan maku on hyvä mutta aika mieto.

Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen

Perunoiden jalostaminen aloitettiin 1920-luvulla Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Tammistossa. Ensimmäisiä jalostettuja perunalajikkeita olivat Tammiston Up-to-date ja Tammiston Aikainen, jota viljellään edelleen Turun saaristossa. Varhaisimmat jalostetut lajikkeet luetaan maatiaislajeiksi, kuten yllä kuvatut Jaakko ja Koto.

Haluaisitko viljellä maatiaisia tai onko hallussasi kasvi, jota haluaisit suojella?
Mikäli mielii näitä tai muita maatiaisperunoita omalla kasvimaallaan viljellä, on se hyvinkin mahdollista. Yleisesti maatiaiskasvien siemeniä toimitetaan vain tutkijoiden ja kasvinjalostajien käyttöön sekä opetustarkoituksiin. Myös maatiaiskasvien harrastajat voivat niitä saada tietyin perustein. Perunat ovat näistä säännöistä mukava poikkeus ja niitä voi tilata omalla tiluksellaan viljeltäviksi kuka tahansa. Klikkaa tästä lisätietojen saamiseksi.

Jos taas tiedät itsesi tai jonkun tuttusi viljelleen vanhaa maatiaiskasvia jo sukupolvien ajan, niin ole hyvä ja ota yhteyttä kasvigeenivaraohjelman kuraattoriin osoitteessa kasvigeenivarat(at)mtt.fi, jotta voidaan selvittää onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin kyseisen lajikkeen säilymiseen jatkossakin.

Lähteet:
Kasvigeenivaraohjelman julkaisu Suomalaiset maatiaiskasvit
Pohjolan perunat. Pohjoismaisen geenipankin kuvaus vanhoista perunoista (2001)
Perunalajikkeen on linkattu kasvigeenivaraohjelman nettisivujen MaatiaisTietoPankkiin.

Hyvää joulua lukijat rakkaat!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Prinsessakeittiö on viettänyt hiljaiseloa lähes koko joulukuun, mutta palaa ruotuun tässä joulun aikana. Lupasin palata jo eilen perunoineni, mutta toisinpa kävi. Mutta ehkä jo tänään tiukkaa asiaa potaateista.

HYVÄÄ JOULUA!
Voikaa paksusti, syökää liikaa, olkaa kilttejä toisillenne ja erityisesti itsellenne.


Adventtilihapullat

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Ensimmäisenä adventtina äitillä oli tapana tehdä tällaisia lihapullia. Voi olla että on edelleen, ei siitä niin kovin montaa vuotta ole kun söin näitä äippälässä kalkkunajauhelihasta tehtyinä. Viime sunnuntaina väsäsin parit herkulliset lihapullat ulkomuistista ja erinomaisia tuli. Alkuperäisessä ohjeessa peruna ja porkkana raastetaan hyvin hienoksi raasteeksi nk. juustoraastimella, eli sillä missä on pyöreät reiät. Minulla ei sellaista (vielä) ole, joten keitin vihannekset ensin ja muussasin kuumina.
Lihapullat kuuluu tarjota lanttukuutioiden kanssa. Eli lanttu kuoritaan ja kuutioidaan ja kuutiot keitetään tai höyrytetään kypsiksi. Kypsät kuutiot ladotaan uunivuokaan, joukkoon suolaa, mustapippuria ja tilkkanen kermaa ja päälle reilusti emmental-raastetta. Sitten vaan uuniin kunnes juusto sulaa ja on kauniin väristä.

400 g naudanjauhelihaa
1 isohko peruna
2 normaalia porkkanaa
1 sipuli
1,75 dl kermaa (loput menee lanttuihin)
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
15 kuivattua luumua
1 omena

Kuori peruna ja porkkanat ja paloittele ne. Keitä palat kypsiksi. Soseuta kuumina. Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Kuori ja silppua sipuli, kuullota silppu pehmeäksi. Sekoita keskenään tasaiseksi lihapullataikinaksi juuressose, sipuli, jauhelija ja kerma-korppujauhoseos. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori omena, poista siemenkota ja paloittele viiteentoista palaan. Muovaile lihapullataikinasta pitkulaisia pullia, joiden kunkin sisään tulee yksi luumu ja pala omenaa. Paista lihapullia 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Kanssabloggaajat hoi!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Käykääs Arin Äijäruokalassa lukemassa ja kommentoimassa ideaa pikkujouluhenkisestä tapaamisesta, jota kaavaillaan jo ensi viikolle. Sen jälkeen suuntikaa Aamiaiselle ruohikolle eli Juhana Harjun blogiin antamaan vinkkinne edulliseen mutta terveelliseen ja maukkaaseen ruokaan.

Yaelianilta sain tällaisen meemin (vai miksi näitä kutsutaan). Mä en nyt haasta ketään, mutta tämänhän voi tästä kopioida omaan blogiinsa ken haluaapi.

Here we go!
The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word. No ei tää nyt niiiin vaikeeta ollut, paitsi etten mä tajuu mitä tuossa kakkosessa kysytään.

1. Where is your cell phone? kateissa
2. Where is your significant other? tätä mä en tajuu

3. Your hair color? punainen
4. Your mother? kiltti
5. Your father? hauska
6. Your favorite thing? tietokone
7. Your dream last night? painajaisia
8. Your dream/goal? perhe
9. The room you’re in? olkkari
11. Your fear? kipua
12. Where do you want to be in 6 years? Italiassa
13. Where were you last night? kotona
14. What you’re not? tyhmä
15. One of your wish-list items? tagine-pata
16. Where you grew up? töölössä
17. The last thing you did? lounas
18. What are you wearing? verkkarit
19. Your TV? taulu
20. Your pet? kissat
21. Your computer? läppäri
22. Your mood? ok
23. Missing someone? jep
24. Your car? jalat

25. Something you’re not wearing? t-paita
26. Favorite store? stocka
27. Your summer? kiireinen
28. Love someone? jep
29. Your favorite color? Musta
30. When is the last time you laughed? perjantaina
31. Last time you cried? eilen

The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.

Blogger Template created by Photographic Elements