Minua pyydettiin maistamaan perunoita. Eikä siis ihan mitä tahansa potaattis vaan ihka-aitoja suomalaisia maatiaisperunoita.
Maistelulautaselle päätyivät Jaakko, Koto, Blå Dalsland, Tyskblå, Lemin kirjava, Karjalan musta ja Lemin punainen. Kaikki perunoita, joita ei enää suurissa määrin viljellä, suurinta osaa ei enää ollenkaan. Onneksi on
Pohjoismainen Geenipankki ja
MTT:n alainen kasvigeenivara-ohjelma, joiden tarkoitus on säilyttää ja ylläpitää ja dokumentoida pelto- ja puutarhakasvien perinnöllistä muuntelua.
Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland
Mikä on maatiaiskasvi?
Maatiaiskasveilla tarkoitetaan sellaisia lajeja ja kantoja, jotka ovat olleet viljelyssä jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta. Nämä lajit ovat kehittyneet viljelijöidensä yhtälailla tietoisista kuin tiedottomistakin valinnoista sekä vallinneista viljelyoloista.
Maatiaiskasvi on yleisnimi kaikille maatiaiskannoille ja –lajikkeille. Maatiaiskanta eli paikalliskanta on kasvin villin kantamuodon varhainen viljelymuoto. Maatiaislajike eli paikallislajike on taas pitkän viljelyn ja valinnan seurauksena muuttunut paljon kantamuodosta ja kehittynyt omaksi lajikkeekseen.
Kaikkien maatiaiskasvien arvo on niiden perinnöllisessä monimuotoisuudessa. Lajikkeiden ominaisuuksia määrittää sopeutuminen elinympäristöön, jossa on niitä on aikojen saatossa viljelty. Näistä ominaisuuksista on hyötyä myös nykyajan kasvinjalostuksessa. Maatiaiskasvit ovat myös arvokas osa suomalaisen maatalouden historiaa ja ne ovat tärkeä osa elävää kulttuuriperintöämme. Niiden ominaisuuksissa elävät sekä viljelyhistoria että menneiden aikojen kulinaariset ja esteettiset arvot.
Maatiaiskasvien pelastamiseksi on perustettu geenipankkeja ympäri maailmaa. Suomalaisten oma geenipankki on Pohjoismainen geenipankki, joka sijaitsee Ruotsin Skoonessa. Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD, 1993), joka korostaa kasvupaikoilla tapahtuvan suojelun merkitystä ja elävää geenipankkia pelloilla ja puutarhoissa. Siksipä myös Suomessa viljellään maatiaislajikkeita MTT:n toimipaikoilla.
Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen
MaatiaismaistiaisetPalataan perunoihin ja maistamiini lajikkeisiin. Keitin perunat ja maistoin niitä sellaisinaan kuorineen ilman mitään lisukkeita ja arvioin lyhyesti ulkonäköä, koostumusta ja makua. Osassa on arvioitu myös kuoren makua, koska minä pidän erityisen paljon perunankuorista.Jaakko: Jaakkoa on viljelty yleisesti aina 1980-luvulle saakka. Tämän litteän soikean ja sileän perunan värin pitäisi lähdeteokseni mukaan olla vaaleankeltainen, mutta keittämieni yksilöiden väri vivahti kyllä siniseen. Perunan koostumus on tahmean jauhoinen ja maku mieto. Kuoret ovat todella maukkaat.
Tysk Blå: Tällä perunalla on suomeksi vinkeitä nimiä kuten Ellakka ja Jatkula. Perunaa viljellään edelleen vähäisissä määrin Etelä-Ruotsissa. Kuori on väriltään enempikin punainen kuin sininen ja väri muuttui keitettäessä oliivinvihreäksi. Koostumus on erittäin jauhoinen ja makukin viittasi jotenkin jauhoon.
Koto: Koto pysyi perunoiden lajikelistalla aina vuoteen 1965 saakka. Pitkänsoikeat perunat ovat väritykseltään hyvin keltaisia. Koostumus on aika jauhoinen. Näille lähdeteos lupasi hyvää makua, mutta totuus oli kovin toisenlainen, pahoja nämä ovat!
Blå Dalsland: Tällä perunalla on suomeksi todella monta nimeä, mm. Kainuun Musta, Musta Peruna ja Vanha Musta. Blå Dalsland on hyvin vanha maatiaislajike, jota on viljelty yleisesti mm. taalainmaalla. Perunan kuori on kauniin sininen ja malto vaalean kellertävä. Nämä ovat todella hyviä, myös kuori maistuu erinomaiselle.
Blå Dalsland
Jaakko, Tysk blå, Koto, Blå Dalsland
Lemin kirjava: Tätä lajiketta on viljelty jo ainakin 200 vuotta ja viljellään edelleen jossain päin Norjaa. Peruna on pieni ja siinä on melko syviä kuoppia. Kuoren väri on vaalean ja punaisen kirjava. Malto on kellertävä ja hyvin jauhoinen. Mutta miten voikaan olla peruna näin hyvää?! Ihan kuin olisi voita päälle laittanut ja suuhun jäi ihana pitkä jälkimaku.
Karjalan musta: Kauniin sinivioletin perunan alkuperä on tuntematon. Malto on hyvin vaalea. Tässä perunassa on erinomainen suutuntuma ja maku voimakas ja hyvä, myös kuoren maku ansaitsee kiitosta.
Lemin punainen: Perimätiedon mukaan tämä laji on tullut Suomeen Krimin sodasta palanneiden sotilaiden mukana. Tätä perunaa viljellään edelleen Lemillä paikallisena erikoisuutena. Voimakkaasti keltaisen ja jauhoisen perunan maku on hyvä mutta aika mieto.
Lemin kirjava, Karjalan musta, Lemin punainen
Perunoiden jalostaminen aloitettiin 1920-luvulla Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Tammistossa. Ensimmäisiä jalostettuja perunalajikkeita olivat Tammiston Up-to-date ja Tammiston Aikainen, jota viljellään edelleen Turun saaristossa. Varhaisimmat jalostetut lajikkeet luetaan maatiaislajeiksi, kuten yllä kuvatut Jaakko ja Koto.
Haluaisitko viljellä maatiaisia tai onko hallussasi kasvi, jota haluaisit suojella?
Mikäli mielii näitä tai muita maatiaisperunoita omalla kasvimaallaan viljellä, on se hyvinkin mahdollista. Yleisesti maatiaiskasvien siemeniä toimitetaan vain tutkijoiden ja kasvinjalostajien käyttöön sekä opetustarkoituksiin. Myös maatiaiskasvien harrastajat voivat niitä saada tietyin perustein. Perunat ovat näistä säännöistä mukava poikkeus ja niitä voi tilata omalla tiluksellaan viljeltäviksi kuka tahansa. Klikkaa
tästä lisätietojen saamiseksi.
Jos taas tiedät itsesi tai jonkun tuttusi viljelleen vanhaa maatiaiskasvia jo sukupolvien ajan, niin ole hyvä ja ota yhteyttä kasvigeenivaraohjelman kuraattoriin osoitteessa kasvigeenivarat(at)mtt.fi, jotta voidaan selvittää onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin kyseisen lajikkeen säilymiseen jatkossakin.
Lähteet:Kasvigeenivaraohjelman julkaisu Suomalaiset maatiaiskasvitPohjolan perunat. Pohjoismaisen geenipankin kuvaus vanhoista perunoista (2001)Perunalajikkeen on linkattu kasvigeenivaraohjelman nettisivujen MaatiaisTietoPankkiin.