Hoi lukija!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Olen antanut itseni ymmärtää, että Google Reader lakkaa huomenna olemasta. Seuraan lukuisia blogeja Googlella itsekin ja Prinsessakeittiöllä lukijoita on mukavasti, mutta nyt on löydettävä uudet keinot jouhevaan blogiluentaan. Siirsin koko lukuluetteloni Blogloviniin, lisäksi lisäsin kaikkiin blogeihini lisää linkkejä luetteloon, joten näen sitäkin kautta kun suosikkiblogini päivittyvät.
Prinsessakeittiötä voi toki myöskin seurata muuallakin kuin vain Bloggerissa tai kohta edesmenneellä Google Readerilla.

Facebook: Prinsessakeittiö löytyy Facebookista osoitteesta www.facebook.com/prinsessakeittio, tykkää ja seuraa sitä kautta!
Instagram: Kuvapalvelu Instagram toimii parhaiten iPuhelimessa, etsi @suklainen ja seuraa! Jos et omista iPuhelinta voit seurata netissä täällä (web.stagram.com/n/suklainen tai täällä (instagram.com/suklainen.
Pinterest: Prinsessakeittiön kuvat löytyvät taulusta pinterest.com/veerar/prinsessakeittiö, seuraa ja jaa kuvia! Kuvista pääsee suoraan kyseisiin postauksiin. Kun tiputat linkin lopusta prinsessakeittiön, näet kaikki muutkin tauluni, niistä löytyy mm. virkkausta, neulontaa ja askartelua.
Bloglovin: Seuraa Prinsessakeittiötä Bloglovinissa, http://www.bloglovin.com/en/blog/4092501.
Blogilista: Prinsessakeittiö löytyy Blogilistalta http://www.blogilista.fi/blogi/prinsessakeittio/19677.

Valitse siis näistä itsellesi mieluisin tapa Prinsessakeittiön seuraamiseen. Facebookissa, Instagramissa ja tavallaan myös Pinterestissä on myös muuta jännää kuin pelkät blogipostaukset, joten ainakin nyt johonkin niistä kannattaa suuntia seuraajaksi.
Bloglovin ja Blogilista edustavat perinteisempää listausta.
Tuosta oikealta löytyy pino linkkejä seuraamista helpottamaan.

Pitäiskö mennä vielä Twitteriin?


Raparperimurupaistos

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tein juhannuksena mielenkiintoisen havainnon (jonka kaikki muut ovat varmaan aina tienneet), että raparperi ja lakritsi sopivat todella hyvin yhteen! Havainnoimaan pääsin sattumalta kun kyläpaikassa tarjottiin jälkkäriksi raparperipiirakkaa ja lakritsijäätelöä, ei mitenkään erityisesti yhteen tarkoitettuna vaan ihan sattumalta. Tuo kyseinen raparperipiirakka saattaa muuten olla se täydellinen, mutta palataan siihen myöhemmin.
Kulinaarimuruja-Jaanan suosittelemaa raparperimurua kokeillessa havaitsin, että muscavado-sokeri maistuu ihan lakritsalta, täydellistä siis! Lakritsijäätelön olinkin jo hankkinut valmiiksi paistosta varten. Jaanan paistoksessa vehnäjauhot on korvattu mantelijauholla, minä käytin oikeita kaurahiutaleita, muscavadosta paistokseen tule todella tumma sävy, joten tarkkana paistaessa ettei jää hailakaksi tai kärvähdä.
Jaana kertoo postauksen kommenteissa, että muru ei meinaa syömällä loppua ja kerrankin makea selätti jopa minut, päältä rapsakka rasvaa tihkuva paistos on nähkääs todella makeaa. En valita.









































Raparperimurupaistos
800 g raparperia
150 g voita
2 dl muscavado-sokeria
3 dl kaurahiutaleita

Pese, kuori ja pätki raparperit, lado vuokaan. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri ja kaurahiutaleet. Lusikoi seos raparperien päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes muruseos on kauniin väristä ja rapsakkaa. Tarjoile lakritsijäätelön kanssa.




Herttoniemenranta: Mantra

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Prinsessakeittiön karttakoordinaatit osuvat Helsingin Herttoniemenrantaan. Rakastan tätä lähiötä samoin kuin tuota naapurin vanhaa Herttoniemeä, jossa kävin suuren osan peruskoulua ja koko lukion. Herttoniemessä ja Herttoniemenrannassa on mahtavia asioita: meri, Kivinokka, tolkuttoman kauniita ulkoilumaastoja, Herttoniemen kartanonpuisto, Stadin puutarhuri, maailman paras neuvolan terveydenhoitaja, Herttoniemen ruokapiiri ja useampi hyvä ravintola.






































Ihan kotikulmillani syö hyvin ulkoruokinnassa. Suomen, Kreikan, Espanjan ja Italian makujen lisäksi voi valita nepalilaisen. Ravintola Mantra on makuuni Helsingin parhaita maansa edustajia ruokansa ja eri toten henkilökuntansa puolesta. Sisustus koostuu tummasta puusta ja paikallisvalokuvista ja taustalla soi joku ilmeinen paikallinen pimpelipom, pöydissä on usein tuoreita kukkia, kesäiltoina kannattaa yrittää terassille, aurinko paistaa ja meri näkyy.
Peltilautasilta syödään vain lounaalla, johon kuuluu kohtuullinen salaattipöytä. Lounaslista löytyy jokaiselle viidelle arkipäivälle, mutten usko sen vaihtuneen koskaan, ei kannata siis joka viikko mennä samana päivänä lounaalle.
Ruoka on ollut aina maistuvaa, ainoan moitteen sanan antaisin tulisuudesta, keskitulinen ruoka saattaa kerrasta riippuen olla joko ihan aavistuksen lämpöinen tai sitten hurjan polttava. Erittäin tulisiksi merkittyä ruokia olen maistanut vain Herra Prinsessan lautaselta, aina on polttanut. Hinta-laatusuhde on hyvä.

Henkilökunta on erittäin lapsiystävällistä, Lapsi Prinsessa I saa usein jälkkäriksi Ville Vallattoman (sen jäätelön siis, ei drinkkiä) ja kärsimättöminä päivinä jostain löytyy aina leluja viihdykkeeksi.
Jos on asiaa Itä-Helsinkiin, niin kannattaa poiketa Mantrassa.

Raparperilastut

torstai 20. kesäkuuta 2013

Olen saanut useammankin vinkin täydellisestä raparperipiirakasta, kiitos niistä. Kaikki menevät testiin ja lisääkin vinkkejä otetaan vastaan.
Eilen pääsin kylässä maistamaan mainioita raparperilastuja. Lastujen leipoja ei kuulemma aio tekeleistään mitään blogissaan postata koskapa ei pidä ruokablogia, joten otan oikeuden omiin käsiini ja jaan reseptin kanssanne.
Ohje on Strömsön viiksiniekan Paul Svenssonin yyberkauniista kirjasta Paulin keittiössä. Kirjan teksti oli nyt vähintäänkin sekava, raparperisuikaleet olisi pitänyt ensin lajitella alustalle ja sitten ujuttaa niiden päälle voitaikinaa ja täydeksi mysteeriksi jäi miten ne olisi sitten pitänyt paistaa paitsi ritilällä.
Lopputulos oli kuitenkin ihan tolkuttoman mainio, todella ihanat ja vähän erilaiset raparperileivonnaiset. Uunista ulostautui kahden tyyppistä lastua, sellaista vähän paksumpaa ja sitten keksimäisen rapsakkaa (mikä lienee oli se oikea tarkoitus). Maku kummassakin sama eli todella hyvä, mutta omaan makuuni paksumpi oli miellyttävämpi. Syitä on kaksi, raparperin kuitu katkeaa syötäessä vähän heikosti, joten paksumpi voitaikinapaakkelssi toimi paremmin, toisekseen siihen paksummalle oli helpompi kinostaa vaniljajäätelöä!
Ja loppuun vielä korostettakoon, että minä en tehnyt elettäkään raparperilastujen leipomiseksi, kunhan viisastelin ja koitin kirjan ohjetta tulkita, kaikki kunnia siis Elinalle.

Raparperilastut

1 ptk voitaikinalevyjä
muutama oksa raparperia
tomusokeria

Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Kauli sulaneet levyt ohuemmiksi (mitä enemmän kaulit sen rapsakampi lastu).
Kuori raparperi ja siivuta ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä. Painele lastut likikkäin voitaikinalevyille. Sirottele päälle reippaasti tomusokeria.
Paista lastuja 210-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Uusi tomusokerikäsittely.


Raparperipiirakka

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Täydellisen raparperipiirakkaohjeen metsästys on käynnissä. Sellainen peruksinen muropohjainen kermaviilitäytteinen on eri hyvää, muttei täydellistä. Aika lähelle tavoitetta oli rotinoina kotiini päätyneen Porvoolaisen Cafe Cabriolen esitys, kreemiä ja toskakuorrute. Olisi pitänyt lähteä tähän suuntaan, mutta lähdinkin Googleen ja päädyin Pentikin sivulle. Täydellinen makunautinto jäi nyt aika kauas ja koostumuksessakin oli mun makuun yksi kananmuna liikaa, mutta olihan se hyvää! Vielä parempaa olisi ollut ohjeenmukaisesti vaniljakastikkeella, mutta nyt onkin hakusessa sellainen piirakka, johon ei moisia sooseja kaivata. Jos tiedät tällaisen leivonnaisen niin ole ystävällinen ja vinkkaa siitä kommenteissa tai Facebookissa. (Myös kastiketta ja jäätelöä sisältävät ohjeet huomioidaan toki!)



Taste Of Helsinki 2013

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vielä ehtii vierailemaan vuoden ykkösruokatapahtumassa Taste Of Helsingissä. Tapahtuma on kaunis ja järjestelyt pelaa, jopa typerä vaihda eurosi markoiksi -systeemi toimii. Kasvissyöjien ei tosin kannata vaivautua ja vesi kannattaa viedä mukanaan sillä vesipullo syö yhden jälkiruoan hinnan!
Torstain iltakattauksessa tihutti vettä, mutta toivottavasti sään salliessa nurmikoille saa levittää viltin ja käydä hakemassa sen täyteen tapahtuman 12 ravintolan maisteluannoksia ja muutaman lasillisen viiniä.
Meidän retkestä jäi parhaiten mieleen Demon kaameesta ulkonäöstään huolimatta älyttömän hyvä mustaherukkainen jälkkäri ja seura kehui kovasti Bistro omatin haukiburgeria.
Mut joo, mä suosittelen tätä ihan kaikille, mahtava tapahtuma, aion mennä joka kerta kun se vaan järjestetään.








Sitruuna-hunajakakku

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Lapsi Prinsessalla tuli ikää eilen täyteen tasan puolitoista vuotta. Oi mikä ihana tekosyy leipoa kakkua! Varsinkin kun olen asettanut itselleni ukaasin, että makiaa saa syödä vain itse leivottuna. Voin kertoa, että tekosyiden keksiminen leipomiselle ei ole mitenkään erityisen vaikeaa.






































Leipaisin helpon ja ihanan tahmaisen kakun, jonka tarjoilin perheelle meidän uudella partsilla kirsikoiden ja pensasmustikoiden kanssa. Tahma kakkuun muodostuu hunajasta ja sillä voi myös vaikuttaa kakun makuun eli hunaja maistuu tässä voimakkaasti. Kakun koristelin hunajan kanssa hyvin yhteen käyvillä pinjansiemenillä, jotka voisi halutessaan paahtaakin, ihan jo kauniimman ulkonäön tähden.

150 g pehmeää voita
130 g sokeria
2 kananmunaa
1 sitruuna
150 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl hunajaa
1 rkl pinjansiemeniä

Voitele ja jauhota kakkuvuoka tai vuoraa se leivinpaperilla, irtopohjavuossa riittänee paperi pohjalle. 
Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Raasta sitruunasta kuori taikinaan. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja kääntele seos taikinaan. Takinan tulee olla sileää ja nuolijalla helposti levitettävissä, joten jos tuote on liian tiukka, lisää lusikallinen maitoa.
Levitä seos kakkuvuokaan ja paista 180-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia, kokeile kypsyys tikulla.
Kakun paistuessa keitä sitruuna-hunajasiirappi. Purista pieneen kattilaan sitruunasta mehu ja lisää hunaja. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä minuutti taikka pari. Lisää siirappiin pinjansiemenet.
Kumoa valmis vielä kuuma kakku, pistele siihen reikiä ja lusikoi päälle kuuma siirappi.
Maistuu kuumana ja kylmänä!

Pastaa, perunaa ja parsaa

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Terveisiä muutosta. Laatikot on sentään purettu, mutta aika moni (kaikki) tavara hakee vielä paikkaansa, myös keittiössä. Tulossa on muuten myyntiin mm. parsa- ja kalakattilat.
Avasin Bloggerin tänään ensimmäistä kertaa vissiin kahteen viikkoon. Pistinkin sitten kaikki blogit päivitykseen samalta istumalta, ensimmäisiä uuden kodin tuliaisia voi ihastella täällä ja kässähommia täällä.
Hesarissa oli taannoin mainion oloinen kesäinen pastaohje. Sovelsin siitä oman versioni. Alkuperäisessä on pestoa, mutta hyödynsin vain peston aineet. Tässä oli musta aika monta työvaihetta vaikken pestoa tehnytkään. Sain ruoan pöytään puolessa tunnissa, muuta mä olenkin nopea.



Pastaa, perunaa ja vihreää parsaa

200 g pastaa
250 g vihreää parsaa
2 kourallista uusia perunoita
2 rkl pinjansiemeniä
puoli ruukkua basilikaa
1 sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
80 g pecorinoa raastettuna
oliivöljyä
mustapippuria
suolaa

Hoida pasta, perunat ja parsa keittymään. Perunat pitää pestä, parsa kuoria ja pätkiä parsan keittoaika on kolme minuuttia, kokeile perunat haarukalla ja pasta hoida paketin ohjetta mukaillen. Minkään näistä aineksista ei tarvitse olla kattilankuumaa ruoassa, joten älä huoli valmistumisaikatauluista tai -järjestyksestä.
Paahda pinjansiemenet kuumalla kuivalla pannulla, siirrä tarjoulukulhon heti kun ovat saaneet kauniin värin. Raasta sitruunasta kuori ja purista puolikkaasta mehu, suoraan kulhoon. Lisää juustoraaste ja reippaasti laadukasta öljyä. Irrota basilikanlehdet varsista.

Blogger Template created by Photographic Elements