Pasta con pomodoro, zenzero e mozzarella - makumatkalla etelässä

Terveisiä Etelä-Italiasta!
En mä siis siellä ole ollut kuin lautasella, viime aikoina siis, mutta kun on nyt tähän matkustamisen makuun päässyt. Oli aivan ihana reissu täynnä tuoksuja, makuja ja värejä. Zenzeroa, pomodoroa ja mozzarellaa, niistä on hyvä ruokaloma tällä kertaa tehty, vaikkakin vain puolen tunnin mittainen.
Kunnon turistina kuvasin kaiken, eikös se niin mene, että hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tai jotain.

 

Kirjasta Aglio e Olio.

 

Laitoin kyllä inkiväärin ja chilin jo siinä aika alkuvaiheessa. En tiiä sit tekikö suurta eroo.

 

Tähän maisemaan voisin jäädä pysyvästi.

Terveisiä Lontoosta!

Männä viikolla matkustin Lontooseen työmatkalle vain yhdeksi päiväksi, mutta jos sinne saakka lentää, niin ei kannata heti tulla takaisin. Niinpä pysyin siellä vielä toisenkin päivän, mitä miellyttävimmän sellaisen. Päivän päätarkoitus oli tavata ihania ystäviä, mutta ennen sitä vietin kaupungilla useamman tunnin ihan keskenäni. Matkalaukkuni ja minä kävimme kaupoilla hankkimassa vähän tuliaisia pääsääntöisesti itselleni, välillä istuimme puistoissa hauskaa kirjaa lukemassa ja hihiteltiin ääneen. Erikätevää muuten käydä kaupoilla matkalaukun kanssa!
Ja oi mikä päivä olikaan istuksia ulkosalla, aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, kaikki kukki ja lämpöä oli sellaiset 16 astetta.

 

Kakkospäivänä nukuin oikein pitkään ja vähänkö siistiä kun siellä nukkui pitkään niin kello olikin vasta kahdeksan! Aamiaisen jälkeen suuntasin Oxford Streetille ja ihan muutaman askeleen päästä olinkin jo sisällä John Lewisilla valitsemassa suloisia sokeripaloja ja hääpyyhkeitä.

Alakerran keittiöroinaosastolle päästyäni homma alkoi jo karata vähän käsistä, esimerkiksi halailin tällaista Cup Cake Bakeria hyvän tovin, niin hyvän, että vartijakin kävi kyselemässä matkasuunnitelmistani.. Järjen hyvin harvinainen ääni ilmaantui kuitenkin paikalle hyvinkin kuuluvana ja riistäydyin irti tästä niin ehdottoman hyödyllisestä keittiön pienkoneesta ja tyydyin paperisiin kuppikakkuvuokiin.

 

Mukaan lähti myös ihanan keväiset lautasliinat, kuppimittasarja, suklainen kirja ja keraamiset herneet (koska kun ne on niin kevyitäkin, niin niitä kannattaa ehdottomasti tuoda ulkomailta), jotka tietenkin levisivät matkalaukuun paluulennolla.. Erikätevää muuten käydä shoppailemassa matkalaukun kanssa! Vai mainitsinko sen jo?

 

Ensimmäisenä päivänä muonituin Suomeen piakkoin ilmaantuvassa Vapianossa, kuulemma alkujaan saksalainen pitkin poikin leviävä ketju. Laadukasta pikaruokaa. Homma toimii niin, että ystävällinen henkilö heti ovella jakaa sinulle kortin ja menun. Sitten menet ruoanvalmistuspisteisiin valitsemaan lounasta, vaihtoehtoja oli ainakin antipasti, pasta, pizza ja salaatti. Ja tietty jälkkäri. Siinä sitten kerrot mitä haluat, näytät korttia laitteelle ja kohta on ruoka valmis. Lähtiessä mennään kortin kanssa kassalle ja poistutaan paikalta joitakin euroja köyhempänä.

 

Aiemmassa postauksessa mainitsemani prinssihäät ja sitä myöten prinssihääbileet lähestyvät huumaavaa vauhtia. Niistä tulee tietty teekutsut, joilla siemitään jos jonkin sorttimentin teelaatuja sievästä pikkurillin fiinin kupin korvalla sojottaen hienoihin päähineisiin tälläytyneinä, tuskin maltan odottaa!

 

Juhlallisuuksia varten hankin aamiasteetä asiaankuuluvasi pakattuna. Työkaverille lähti mukaan muki, kauhee homma löytää sellainen, jossa morsion naama ei olisi ollut aivan väärällään kehnosta painojäljestä. Koska vahvasti epäilen, että häähumuun naamioitu breakfast tea ei ole juurikaan hääppöistä nappasin vielä kentältä laadukkaamman oloinen lajitelman.
Mua ilahduttaa kovin tuo prinssi Williamin runsashampainen hymy!

Lauantailounas arvokkaassa seurassa

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.

Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone
(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.

Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.

Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.

Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.

Grannas Äppel

Ihan älyttömän hyvää mehua hanapakkauksessa, pakko hehkuttaa täällä. Ei lisäaineita, ei sokeria, ei siivilöintiä.
Pinon tonkkia Itiksen Stockalla nähtyämme olimme myytyjä välittömästä.
Punaposkinen tötsä maksoi vajaan yhdeksän euroa, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen korvaus näinkin laadukkaasta kotimaisesta tuotteesta. Ahvenanmaalainen Grannas Äppelin mehupakkauksen kyljestä oppii mm. että Ahvenanmaa on Suomen omenapuutarha ja Jan Mattsson on iloinen mies.

Kampelaa ja risottoa

Tämä ateria oli lähes kokonaisuudessaan Herra Prinsessan käsialaa. Minä tyydyin kuvaamaan ja vinkkasin kalojen valmistustavan, enkä edes viisastellut kovin paljoo.

Risoton ensitila.

Risottoon näyttäis mm. sitruunankuoren lisäksi menneen vähän chiliä, se sopi risottoon oikein hyvin.

Omenasiideriä risottoon.

Tavallinen kampela. Kysyttiin myyjältä Stockmannilla, että mitäs kampelaa on tarjolla, niin se luetteli kaikki ne mitä se ei ole.. Normikampelaa siis.

Kalan alle suolaa ja öljyy.

Päälle suolaa, sitruunamehua ja valkopippuria vähän tähän tapaan.

 

Kalojen päälle paistettiin rapsakaksi tuoretta salviaa.

Kesän ekat mansikat

Jugurttia, pähkinöitä ja mansikoita.