Paahdettu kurpitsakeitto

Mulla on hirvee kurpitsamania, luvassa on vielä monta kurpitsareseptiä ennen kuin lokakuu tulee päätökseen ja ehkä sen jälkeenkin. Tulossa on piirakkaa, risottoa, puuroa, salaattia ja muusia noin alkajaisiksi. Suunnitelmissa on myös suklaata, muffinsseja ja tietty kurpitsalyhty. Lapsi Prinsessa I jo kärttää lyhtyä parvekkeelle, pitää vaan löytää tarpeeksi komea kurpitsa.
Nyt olis tarjolla paahteista kurpitsakeittoa, joka on todellakin kaiken paahtamisen ja karamellisoinnin arvoista, meillä taidettiin nuolla lautasetkin aterian päätteeksi.
Tiiättekö muuten millaista on poistaa sosekeitosta timjaminoksia siinä vaiheessa kun sitä on jo ehtinyt sauvasekoittajalla huristella muutaman sekunnin? Se on vaikeaa, nyt tiedätte.

1 kg myskikurpitsaa (paino kuorineen ja siemenineen)
2 keltasipulia
2 rkl öljyä
muutama tuore timjamin oksa
1 rkl ceylonin kanelia
1 rkl jeeraa
0,5 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
7 dl kasvislientä
300 g jauhoisia perunoita
1 ruukku lehtipersiljaa
ranskankermaa ja paahdettuja kurpitsansiemeniä tarjoiluun

Paahda kurpitsa uunissa. Poista kuoret.
Kuori ja siivuta sipulit juuri-latvasuunnassa. Laita suikaleet paksupohjaiseen kattilaan kera öljyn. Lisää timjami, kaneli, jeera ja chili. Karamellisoi sipulit, eli paista niitä miedolla lämmöllä tiuhaan sekoitellen 10-15 minuuttia kunnes ne ovat ihan pehmeitä ja kauniisti ruskistuneita. Sipuleiden karamellisoituessa pese ja kuori perunat ja pilko isoiksi paloiksi.
Poista timjaminoksat ja kaada kattilaan kasvisliemi, mielellään kuumana. Lisää perunanpalat ja keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää paahdetut kurpitsat ja keitä vielä pari minuuttia, jotta kurpitsat ovat varmasti kauttaaltaan kuumia.
Ota keitto liedeltä ja soseuta sauvasekoittajalla kunnes keitto on paksua ja kermaista.
Silppua persilja hienoksi ja lisää valmiiseen keittoon. Tarjoile ranskankerman ja paahdettujen kurpitsansiementen kanssa.

Ruusukaalia lisukkeeksi

Kaikkien lasten ikisuosikki ruusukaali on ihan törkeen hyvää. Monipuolinen ruusukaali on varsin terveellinen vihannes, kourallisella kattaa päivittäisen K- ja C-vitamiiniannoksensa mennen tullen ja foolihapostakin neljänneksen. Näiden kolmen lisäksi ruusukaali sisältää noin 80 ihmisen terveydelle suotuisaa asiaa.
Ruusukaalit voi keittää tai höyryttää kokonaisina, itse suosin lehtien irrottamista ja nopeaa pyöräytystä pannulla. Pikkukaalit toimivat sellaisenaan, pikkasen vaan suolaa ja sitruunamehua joukkoon, tai niistä voi rakentaa vaikka kokonaisen aterian.
Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke käynnistää tänään alkaneen ruusukaaliviikon. Mikä on sinun ruusukaalisuosikkisi?

Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke ja tahinikastike
400 g ruusukaaleja
100 g pekonikuutioita
1 dl cashew-pähkinöitä

2 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tahinia
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
mustapippuria
vettä (n. puoli desiä)

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa kannat pois. Irrottele lehtiä, kaalin puolittaminen voi helpottaa lehtien irrottamista. Laita odottamaan.
Nakkaa pekonikuutioit kylmälle pannulle, anna kuumentua ja paista rapeiksi. Lisää pähkinät ja ruusukaalinlehdet. Paista muutama minuutti sekoittaen.

Sekoita jugurttiin tahini, sitruunamehu, hunaja ja hieman rouhittua mustapippuria. Seos on tarkoitus sekoittaa tasaiseksi. Ala lisä vettä lusikallinen kerrallaan kastikkeen ohentamiseksi. Lisää niin kauan kunnes koostumus on mieluisa.

VINKIT: Ruusukaalin sisimpien lehtien irrottaminen on mahdottomuus, mutta ei sen niin väliä, irrota sen verran mikä irtoo ja loput sekaan kokonaisempana.
Tahinikastikkeen paksuun vaihtelee käytetyn jugurtin mukaan aika paljon, turkkilaisesta tulee jäykkää, tölkkijugurtista luirumpaa, makuasia tämäkin lopulta tarviiko vettä vai ei.

Sienikeitto - VIDEO

Kynttilät, sienet ja rapujuhlat: niistä on syksy tehty.
Rapujuhlat on musta ihanaa näpertämistä saksiniekkojen kanssa, väliin huikka ja laulu ja taas kasataan pyrstökasaa paahtoleivälle. Rapujuhlissa kannattaakin tarjota myös muuta syötävää kuin rapuja, sillä niitä saa syödä aika moisen kasan kunnes on kylläinen, eikä näpertely välttämättä puhuttele koko seuruetta.
Ja koska syksy on tehty myös sienistä, sopii rapuillallisen alkuun lämmittävä sienikeitto. Helppotekoisen keiton voi tehdä jo edellisenä päivänä makustumaan ja viimeistellä juuri ennen tarjoilua.
Loihdin Crème Bonjourin ja Blogiringin kampanjassa nätin kattauksen, nappaa helpot vinkit videolta postauksen lopusta.

Sienikeitto

600 g sieniä (käytin kantarelleja)
2 kesäsipulia tai pientä keltasipulia
2 rkl Crème Bonjour Voita ja rypsiöljyä
1 oksa rosmariiniä
1,5 dl valkoviiniä
7 dl kasvislientä
200 g Crème Bonjour Pippirisekoitus -tuorejuustoa

Puhdista sienet ja pilko ne melko pieneksi. Kuori sipulit ja silppua ne hienoksi silpuksi, jos käytät kesäsipulia, hyödynnä myös varret.
Mittaa kattilaan Crème Bonjour Voi ja rypsiöljy, lisää sienet ja sipulit sekä rosmariinin oksa. Paista sieniä ja sipuleita kuumalla liedellä kunnes sienistä alkaa irrota nestettä ja sipulit pehmenevät.
Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää kasvisliemi. Keitä sienikeittoa kuumalla liedellä 5-10 minuuttia.
Ota kattila liedeltä, poista rosmariinin oksa ja lisää tuorejuusto. Sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut ja tasaisesti sekoittunut.

VINKIT: Jos teet keiton jo edellisenä päivänä (maku on parempi) poista rosmariini kun otat keiton liedeltä, mutta lisää juusto vasta juuri ennen tarjoilua kiehuvaksi kuumennettuun keittoon.
Sieni se on herkkusienikin.

Kokeile paahtoleivän päällä myös maustettuja tuorejuustoja. Videolta löytyy vinkkejä kauniiseen kattaukseen.

Yhteistyössä Creme Bonjour

Mustikka-basilikapiirakka

Kauden mustikkapiirakkatrendi on Glorian Ruoka ja viinin basilika-mustikkapiirakka. Mainiossa piiraassa basilikaa löytyy niin pohjasta kuin murukuorrutteesta. Salaisuus on basilikasokeri, joka on muuten todellista herkkua ihan sellaisenaan, ilman piirakoita ja mustikoitakin.

Basilikasokeri

1,25 dl sokeria
puoli ruukkua basilikaa

Piirakkapohja

1 dl basilikasokeria
125 g pehmeää voita
1 kananmuna
1 tl vaniljauutetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Muruseos

loput basilikasokerista
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Mittaa kulhoon sokeri ja nakkaa perään basilika varsineen. Hienonna tasaiseksi massaksi sauvasekoittajalla. Käsipelillä homma onnistuu morttelissa.

Pohjaa varten ota basilikasokeria 1 dl toiseen kulhoon. Sekoita sokeriin voi, kananmuna ja vaniljauute. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan.
Levitä taikina piirakkavuokaan käsin tai nuolijalla.

Nypi loput basilikasokerista, voi ja jauhot tasaiseksi muruseokseksi.

Levitä mustikat piirakkapohjalle ja nakkele päälle muruseos pieninä klöntteinä.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

VINKKEJÄ:
Tee basilika sokeria kerralla vähän enemmän, se on niin hyvää ja sitä voi sitten ripsutella valmiin piirakan päälle, näyttää nätiltäkin.
Jos käytät pakastemustikoita, niin lisää marjoihin 1 rkl perunajauhoa.
Vaniljauutteen puutteessa käytä vaniljasokeria, jonka sekoitat vehnäjauhoihin leivinjauheen kanssa.

Paahdetut kurpitsansiemenet

Ota kurpitsasta talteen siemenet ja paahda ne joko suolaisiksi tai makeiksi, mausteisiksi tai miedoiksi. Paahdoitpa mitenkä tahansa, on lopputulema herkullinen ja terveellinenkin naposteltava. Mausteiksi käyvät esimerkiksi chili, kuivatut yrtit ja perinteiset kurpitsamausteet kaneli, inkivääri, maustepippuri ja muskotti. Rasvana voi käyttää joko öljyä tai voita.
Yhdestä (hokkaido)kurpitsasta saa siemeniä pari-kolme desiä. Enemmän kuin äkkiä arvaisikaan ja hyvä niin sillä näihin tulee himo!

Paahdetut makeat kurpitsansiemenet

yhden kurpitsan siemenet
1 rkl voita
1 rkl ruokokidesokeria
1 tl kanelia
0,5 tl sormisuolaa

Irrota siemenet säikeistään mahdollisimman huolellisesti. Laita siemenet lävikköön ja pese ne. Painele kuiviksi keittiöpyyhkeen sisällä ja levitä kuivumaan noin puoleksi tunniksi. Siemenet jäävät väkisinkin vähän kosteiksi, se on niiden luonne.
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sulata voi ja sekoita siihen muut mausteet. Sekoita voi-mausteseos siemeniin. Paahda uunissa 15-20 minuuttia. Tarkkaile paahtoa, siemen palavat herkästi.
Anna jäähtyä kunnolla ennen nauttimista ja jos jotain sattuisi jäämään niin säilytä ilmatiiviisti.

Kurpitsa-crostinit ja viinirypälesalsa

Käytän sosetta vaativiin kurpitsaruokiin mieluusti hokkaido-kurpitsaa sen kauniin oranssin ja kiinteän sisuksen vuoksi sekä koska se nyt sattuu oleen ainut kurpitsamalli mitä Lidlistä saa. (Tähän sellainen rempsee hymiö). Osassa kurpitsalajeista tuntuisi olevan runsaasti nestettä ja niitä tarvitsee valuttaa paahtamisen jälkeen, hokkaidossa ei ole tätä ongelmaa vaan paahtotuotos on kelpoista sellaisenaan. Paahtaminen sujuu siten, että poistetaan siemenet, leikataan lohkoiksi, laitetaan 200-asteiseen uuniin melkein tunniksi. Jäähdytetään käsiteltäviksi, kaavitaan liha kuorista ja soseutetaan.

Crostinit on hävikkiruokaa, eli niiden valmistamiseen kannattaa alkaa aina kun on kuivahtamisriskin alaista vaaleaa leipää käsillä, jonkun päällisen niihin keksii aina. Kun käsillä on myös pikkasen ylimääräistä kurpitsasosetta, kannattaa sipaista se leipien päälle.

Minulla oli ylimääräisenä myös palanen vuohenjuustoa, jonka kuutioin ja sekoitin soseeseen, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä onnistuneessa lopputuloksessa.

Sellainen vinkki, että tee viinirypälesalsa ihan valmiiksi ennen kuin laitat crostinit uuniin, ne on mukava tarjota heti tuoreeltaan lämpiminä ja jäähtyvät nopeasti jo salsaa lusikoidessa.

Ohjeen määrät ovat 16 patonkisiivulle.

Viinirypälesalsa

1 pieni salottisipuli

1 tl vaaleaa balsamietikkaa

suolaa

mustapippuria

1 dl viinirypäleitä
1 tl timjaminlehtiä

Kuori sipuli ja siivuta hyvin ohuelti. Laita sipulisiivut kulhoon, lisää etikka, suola ja pippuri. Anna tekeytyä noin 15 minuuttia. Leikkaa viinirypäleet pienehköiksi kuutioiksi ja sekoita sipuliin, lisää lopuksi timjami.

Kurpitsa-crostinit

1,5 dl kurpitsasosetta

veitsenkärjellinen neilikkaa

0,5 tl kanelia

2 rkl oliiviöljyä

Sekoita muut aineet kurpitsasoseeseen. Sivele sosetta veitsellä leiville ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes leipä ja sose saavat vähän väriä.

Lusikoi valmiille leiville viinirypälesalsaa, tarjoa heti.

Sadonkorjuupata

Yhtä varma syksyn merkki kuin lehtien kaikkoaminen puista, on patojen kaivaminen kaapin perukoilta. Syksyn ja talven mittaan lohtua tarjoavat piiitkään haudutetut ihanat aromaattiset padat. Mutta mutta, otetaan nyt esimerkiksi vaikka pimeä lokakuinen maanantai-ilta. Työpäivä takana, väsymys hiipii, ulkona todennäköisesti tihuttuaa jotain, on kylmä ja ennen kaikkea valtavan pimeää. Kuinka pitkään siinä voi lohturuokaa hauduttaa ilman, että iskee lohduttomuus?

Juureksista, lehtikaalista ja lihaisasta makkarasta valmistuu mahtava, lämmittävä ja tuhti pataruoka noin puolessa tunnissa, plus pilkkomiset siihen päälle.

Sadonkorjuupata

juureksia maun mukaan

1 sipuli

400 g oikeaa lihasta tehtyä makkaraa

oliiviöljyä

kuumaa vettä

1 laakerinlehti

luomuliemikuutio

4-6 lehteä lehtikaalia

Kuori ja pilko juurekset ja sipuli. Kuumenna pannussa pari ruokalusikallista öljyä, lisää juurekset ja sipuli, kääntele hetki. Kaada pataan kuumaa vettä sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää laakerinlehti ja liemiaines. Liemi ei ole mikään välttämättömyys, ilman lientä sitten suolaa ja pippureita nyt ainakin mausteiksi.

Pätki makkarat ja lisää ne pataan kun juurekset ovat kypsiä, keitä joku viisi minuuttia. Poista lehtikaalista ruoti, revi lehdet ja lisää pataan. Keittäminen ei ole enää tarpeen, voit ottaa kattilan liedeltä.