Marinoidut punajuuret

Joulupöytään piti saada jotain punajuurista, mutta rosolli on vaivalloista eikä sitä kuitenkaan syö kukaan enempää kuin maistiaisen. Punajuuretkin itseasiassa ovat (minun mielestäni siis) aika tympeen makuista syötävää, ainakin niinku sellaisinaan. Purkissa myytävä etikkapunajuuret ovat suorastaan vastenmielisiä.
K Supermarketien kirjasesta Koko vuoden juhlaherkut löytyi mainio ohje, jonka myötä pääsin testaamaan tekeekö etikka kotioloissakin punajuuresta syömäkelvotonta. Ei tehnyt. Tämä tarjottava käy aika moneen muuhunkin pöytään kuin siihen jouluiseen.

6-8 punajuurta
2 rkl oliiviöljyä
1 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 rkl punaviinietikkaa
1/2 tl aniksensiemeniä
mustapippuria
fetajuustoa

Pese ja kuori punajuuret. Leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Lado siivut uunivuokaan, sekoita joukkoon öljy ja peitä kannella tai foliolla. Kypsennä punajuurisiivuja 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.
Keitä marinadi. Mittaa kattilaan mehu, etikka ja kevyesti murskatut aniksen siemenet. Keitä muutama minuutti. Kaada marinadi vielä kuumien punajuurien päälle. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan n. vuorokaudeksi.
Nostele marinoituneet punajuurisiivu tarjoiluastialle, mausta mustapippurilla. Murskaa päälle fetajuustoa.

Riisipuuro ja rusinasoppa

Perinteinen jouluaaton aamiainen/lounas on männä vuosina maistunut sokerin ja kanelin voimalla, mutta tänä vuonna halusin kokeilla rusinasoppaa. Hyvin kelpasi ja jäikin vielä, voikohan kiisseliä pakastaa? Ohje on Ruokatorstain joulu -kirjasta pienen pienoisin muutoksin.

150 g rusinoita

5 dl vettä

5 dl omenamehua

1 dl siirappia

1 kanelitanko

1/2 dl vettä

2 rkl perunajauhoja

Mittaa rusinat, vesi ja omenamehu kattilaan. Anna rusinoiden liota vähintään tunnin. Nosta kattila liedelle, lisää siirappi ja kanelitanko. Keitä kunnes rusinat ovat pulleita.

Nosta kattila liedeltä, poista kaneli, sekoita perunajauhot veteen ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Palauta kattila liedelle ja anna kiehahtaa koko ajan sekoittaen, mutta älä enää keitä.

Jäähdytä ja tarjoile riisipuuron kaverina.

Bataattilaatikko

Jouluna pitäis aina tehdä kaikki lootat, ei sentään maksaa ja makaroonia, mutta lanttua, porkkanaa ja perunaa. Kaikilla on eri suosikki. Ratkaisin laatikoiden ylitarjonnan tekemällä vain yhden bataattisen, sillä kukapa ei tykkäisi bataatista!

Ohje on Maku-lehden numerosta 6/2008, tosin minä löysin sen täältä, enkä käy sitä tähän nyt laiskuuttani kopioimaan vaan santsaan glögiä!

Piparinen piimäkakku

Piparkakkutaikina on tunnetusti huomattavan paljon parempaa kuin kypsä lopputuote. Tässä Maku-lehdestä (6/2010) apinoidussa kakussa on ihan tismalleen piparitaikinan maku ja sitä voi kiskaista vaikka koko halon ilman ikäviä suolistollisia vaikutuksia (ei kaikki tosin, mutta minä ainakin).

Kopsin vielä ohjeen tähän, vaikka mitään muutoksia en tehnytkään. Ohjeen kinuski-juustokuorrutuksen tosin jätin tekemättä, vaikka olishan se ollut hieno, piparitaikina piparitaikinana!

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 1/2 tl soodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
2 1/2 dl piimää
2 omenaa raastettuna
100 g voita sulatettuna

Kuivat sekaisin, märät nopeesti sekoittaen joukkoon. Valmistuu 175 asteessa noin 50 min.

Huomatkaa kakun alla aito ruotsalaiskuninkaallinen liinavaate!

Panettone

Panettone on se mainio italialainen joulukakku, sellainen korkea rusinapulla. Ohjeita on netti pullollaan, omani kaivoin internetin ihmeellisestä maailmasta jo jokunen vuosi sitten, mutta vasta tänä viikonloppuna pääsin sitä testaamaan. Tosin pistin kaikki mutkat suoriksi ja sovelsin ihan omasta päästäni, mikä ei koskaan kannata leivonnan kyseessä ollessa. Tai kannattaa jos on tosi hyvä leipoon, mä en ole.. Reseptissäkin korostetaan, että panettonen leipominen vaatii hiivataikinoiden erinomaista tuntemusta ja paljon kokemusta, yeah right..

No joka tapauksessa. Muistin, että pullan tekeminen kestää kolme päivää, hämärä muistikuva oli myös jostain jo aiemmin aloitettavasti esivaiheesta, mutta ajattelin, että se voisi varmaan skipata huoletta. No tavallaan joo, esivaihe on taikinajuuren valmistus, siinä menee kaksi viikkoa.. Perinteiseen reseptiin ei kuulu lainkaan hiivaa.

Perinteet nurkkaan, tätinikin teki samaisella minun kääntämälläni ja muokkaamallani ohjeella pullaa onnistuneesti, joten miksen minäkin! Tosin oistin vielä vähän lisää: alkuperäisessä ohjeessa esitaikinaa kohotetaan viisi kertaa, minä selvisin kolmella.

Panettonea on muuten Italialle niin tyypillisesti alueittain hiukan erilaisia ja nykyään ne kohoavat kyllä ihan hiivalla siinä missä juurellakin. Pullaan leivotaan sisään appelsiininkuorta, sukaatteja ja keltaisia rusinoita. Edellä mainituista mitään ei löytynyt lähikaupasta, laitoin kuivattuja karpalaloita ja perusrusinaa, oikein kelvollisia korvikkeita.

Alla ohjetta kuvinensa:

Vaihe 1:
Siinä iltasella kasin aikaan sotke keskenään 100 g vettä, 5 g hiivaa ja 150 g vehnäjauhoja kannellisessa astiassa. Jos et omista kannellista kulhoa, niin tiivis kelmutus käy kanneksi, liina ei. Vaivaa huolella, peitä kannella ja laita yöksi lämpimään paikkaan. Ihan huoneenlämpö käy, minä nostin kulhoni saunan ylälauteelle, siellä on aina mukavan lämpöistä eikä vedä.

Vaihe 2: 

Sotke keskenään 50 g vettä, 5 g hiivaa 15 g sokeria ja 100 g jauhoja. Lisää sotkuun yön yli kohonnut vaihe yksi. Vaivaa huolella, peitä kannella ja anna taas kohota lämpimässä iltaan saakka.

Vaihe 3:
Kahdessa ensimmäisessä vaiheessa ei tartte vaivatua ottamaan yleiskonetta esiin, mutta nyt siitä on jo huomattavaa apua. Hommaan tarvitaan iso kone. Jos konetta ei löydy tai se on liian pieni, niin käsipelillä pääsee toivottuun lopputulokseen myös, mutta aikaa vaivaamiseen menee varmaankin ainakin 15 minuuttia.

Asiaan: Sekoita keskenään 5 keltuaista, 250 g vettä, 150 g sokeria ja 550 g vehnäjauhoja. Lisää joukkoon vaihe kaksi. Käytä konetta muutama minuutti. Lisää sitten 150 g pehmeää voita. Vaivaa niin kauan, että taikina irtoaa kunnolla astian reunoista. Taikina on todella pehmeää ja sitkeetä.
Taas kohotetaan yön yli. Tarvitaan taikinan tämänhetkiseen laajuuteen nähden valtava astia, taikina kohoaa nelinkertaiseksi. Käytin 8 litran kattilaa, jonka voitelin voilla reunoille saakka. Voitele tai kadut. Peitä taas kannella.

Tässä vaihe kolme odottaa siirtymistään vaiheeseen neljä. Vaiheet yksi ja kaksi näyttävät ihan samoilta, vain pienemmässä mittakaavassa.

Vaihe 4:
Aamulla taikina on valtava ja tuoksuu ihanalle. Viimeiset sekoitukset tehdään nyt. Laita kulhoon 100 g vettä, 50 sokeria, 10 g suolaa, yhden vaniljatangon sisus, 5 keltuaista ja 5 g hiivaa. Sekoita kunnes hiiva on liuennut ja sekoita joukkoon sitten vielä 270 g vehnäjauhoja. Seoksesta saattaa tulla vähän tiukkaa, mutta älä anna sen millään tavalla häiritä. Lisää vaiheen kolme lopputulema ja vaivaa reippaasti ja hartaasti. Muutaman minuutin päästä lisää 150 g pehmeää voita, 150 g kuivattuja karpaloita ja 150 g rusinoita. Vaivaa niin pirusti. Taikina on taas todella pehmeää, mutta irtoo kulhon reunoilta ongelmitta eikä tartu käsiin ihan epätoivoisesti.

Voitele nyt kätesi ja pöytä. Luit oikein, voitele, voilla. Voitele tai kadut. Kaada taikina voidellulle pöydälle ja vaivaa vielä rusinat tasaisesti jo tarpeen. Jaa taikina kolmeen osaan ja peitä osat liinalla, anna levätä puoli tuntia.

Lättyset lepää

Nyt on sopiva hetki askarrella vuoat.
Tarvitset kaksi pakastepitsalaatikkoa. Avaa laatikon saumat ja leikkaa reunojen taitteet pois. Leikkaa laatikosta kaksi n. 15 cm leveää suikaletta. Sulje lieriöiksi nitojalla. Vuoraa vielä leivinpaperilla. Vuokia tarvitaan yhteensä kolme. Lieriö ei taivu ihan ympyrämuotoon, mutta taikina hoitaa kyllä sen puolen.
Multa löytyi juuri sopivankokoiset matalat vuoat pitämään tekeleet kasassa, enkä usko, että homma edes onnistuisi ilman niitä (nytkin teki tiukkaa). Suosittelenkin siis hommaamaan ajoissa joko oikeat tarkoitukseen sopivat vuoat tai pitsalaatikkoa astetta tukevampaa ja miellyttävämmin taipuvampaa aaltopahvia.

Voitele taas kätösesi ja muovaa taikinakakkusia vielä kertaalleen. Nosta vuokiin, jotka ovat jo valmiiksi uunipellillä, peitä liinalla ja kohota n. kolme tuntia. Tarkaile kohoamista, taikina ei saa tulla vuoan reunojen yli eikä mielellään ihan reunaankaan saakka.

Ei niin kuin takana vaan niin kuin edessä.

Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Siirrä panettonet uuniin hyvin hyvin varovaisesti, ettei kohotus läsähdä. Paista 30-40 minuutia, ehkä pidempäänkin. Kokeile kypsyyttä pitkällä tikulla äläkä ala hötkyileen vaikka panettonen pinta vähän tummuisikin.

Pulla-parka vähän lässähti.

Lopuksi haastattelen itse itseäni:

No. Oliko hyvää?
Oli.
Oliko ihan kuin kaupasta olisit ostanut?
No ei. Rakenne on erilainen eikä pulla ole yhtään niin makea.
Kannattiko soveltaa?
Joo ja ei.
Ja mitäs kaikki se hiivan lisääminen joka vaiheessa oli? Kannattiko?
En mä vaan tiedä, mä täs mikään asiantuntija ole.
Ja entäs se kaikki kohottaminen? Kannattiko?
Mistä mä tietäisin, ei ole vertailukohtaa.

Peruna-kurpitsalisuke

Pelastin jääkaapista elinkaarensa loppua vääjäämättömästi hiipivät vihannekset lammaspadan lisukkeeksi. Potaatit ja kurpitsa sopivat yhteen erinomaisesta ja sapuske ylitti kaikki odotukseni.

Ensin tosin tuumasin tehdä kurpitsamuusia ja lähdin googlaamaan josko siihen löytyisi joku näpäkkä ohje. Ja löytyihän siihen, ihkaensimmänen hakutulos johti, kuinka ollakaan, suoraan Prinsessakeittiöön! :)

4 - 6 rosamundaa

1 talvikurpitsa

veitsenkärjellinen jauhetua muskottipähkinää

hyppysellinen suolaa

1 rkl voita

2 dl parmesaaniraastetta

Kuori ja kuutioi perunat ja kurpitsa, palat saisi olla kaikki suunnilleen samankokoisia. Kurpitsan kuoriminen on muuten julmettua hommaa, tarvitaan hyvin terävä veitsi ja vakaat kädet. Kurpitsasta pitää myös poistaa siemenet.

Keitä vihanneskuutiot hyvin kypsiksi, kaada vesi pois ja laita kuutiot uunivuokaan. Lisää muskottipähkinä ja suola. Sekoita, kuutiot saavat hieman murskaantua sekoitettaessa.

Nokaroi voi tasaisesti pitkin vuokaa. Ripottele pinnalle parmesaaniraaste. Laita 250-asteiseen uuniin kunnes juusto on reippaasti värittynyt, mutta kuitenkin vielä ruskean puolella.

Makaroonilaatikko

Erilaisessa makaroonilaatikossa ei ole munamaitoa lainkaan mutta sitäkin enemmän juustoa. Jauhelihasta, sipulista, valkosipulista, Provencenyrttisekoituksesta ja tomaattimurskasta keitellään hiljalleen maittava kastike. Kastike ja esikeitetyt makaroonit sekoitetaan keskenään. Vuokaan ladotaan hiukan makaroonia, päällä juustoraastetta, toinen kerros makaroonia ja taas juustoraastetta jne, kerrokset päättyvät juustoraasteeseen. Juustoina emmentaalia ja parmesaania.

Papu-bataattikeitto

Kissamme, jotka eivät koskaan ole olleet sieltä nirsoimmasta päästä, eivät ole koskaan syöneet mitään näin hyvää. Ne kerjää aina muutenkin rasittavuuksiin saakka, mutta nyt ne eivät meinanneet turkeissaan pysyä. Ja koskapa tämä maistui niille niin hyvin, niin sai kukin kauhallisen iltapalaksi tylsien raksuloiden tilalla.
Myös ihmisille maistui.

1 iso bataatti
1 tlk kikherneitä
1 tlk papuja
2 tlk kookosmaitoa
currya
suolaa
kasvislientä

Kuori ja kuutioi bataatti. Laita kuution kattilaan. Lisää kaikki muut aineet ja kanalientä sen verran, että bataatit ja paput peittyy. Keitä kunnes bataatti on tosi pehmeää. Survi vähän perunansurvojalla.

Kuva on otettu ennen survimen käyttöä.

Pähkinäinen kukkakaalikeitto

Yhdistelin kukkakaalikeittoon paritkin ohjeet omasta päästä ja keittokirjasta nimeltä 400 Best-ever Soups, oiva kirja, ostin kerran kympillä Suomalaisesta.
Tässä taannoin päätin, että ostan vain halpoja keittokirjoja, hintakattona kymppi. Se johti siihen, että ostin kaikki vastaan tulevat alle kympin kirjat. Ei niin mitään järkeä.
Tällä ohjeella tulee iso soppa, riittää isommallekin sakille. Keitosta saa ihan täysin rasvattoman kun jättää pois öljyn ja käyttää rasvatonta maitoa. Onko mikään tylsempää?

2 tl kuminansiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä
2 tl kurkumaa
(tilkka öljyä)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 iso kukkakaali
1 l maitoa
suolaa
1 dl saksanpähkinöitä
puoli ruukkua korianteria

Paahda mausteista kuivassa kattilassa kunnes ne alkavat selvästi tuoksua. Lisää kattilaan öljy, kuoritut ja pilkotut sipulit ja pilkottu kukkakaali. Kuullota sekoittaen. Kaada maito kattilaan, mausta suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kunnes kukkakaalit ovat pehmenneet.
Soseita keitto tehosekoittimessa muutamassa erässä. Lisää hienonnetut saksanpähkinät ja korianterinlehdet.

Uunissa paistettu lahna

Lahna on kala. Lahna ei ole kauden kala. Lahnassa on paljon ruotoja. Isossa lahnassa on isot ruodot. Lahna on Reitin kalasta. Reitin kalassa kala on aina tuoretta. Lahna on hyvää.

Iso lahna
1 sitruuna
pari oksaa timjamia
savusuolaa

Suolaa kala sisältä ja päältäkin. Työnnä kalan sisään sitruunasivuja ja timjaminoksia.
Paista kalaa 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia.

Lihapata

Padassa oli kaikki luomua viiniä myöten. Tosin mausteista en ole varma, on ne kyllä ostettu Satumarjan luomupuodista. Ei mulla muuta.

2 kg luista lihaa
2 isoa porkkanaa
1 iso palsternakka
2 - 3 lehtisellerin vartta
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 plo punaviiniä
5 oksaa timjamia
muutama neilikka
muutama kardemumma
lihalientä

Kuori ja pilko vihannekset reiluiksi kappaleiksi, likistä valkosipulinkynnet veitsen lappeella. Kuullota vihanneksia muutama minuutti padassa öljytilkassa.

Samaan aikaan kasvisten kanssa paista lihaan kuumalla kuivalla pannulla väritystä joka puolelle.
Asettele lihat pataan siten. Kaada joukkoon punaviini. Lisää mausteet. Anna kiehahtaa.
Lisää lihalientä niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Nosta pata 150-asteiseen uuniin ja anna hautua 4 tuntia.

Sinisimpukat olusessa

Kunhan kuurausvaiheesta selviää, niin sinisimpukat ovat ihan älyttömän nopee valmistaa. Suurille illallisille mulla ei riitä padoissa vetoisuus, mutta kahden hengen pääruoka-annos valmistui 8 litran kattilassa. Ehkä pikkasen pienempikin keittoastia riittää, mutta se verran suuri kuitenkin, että simpukat mahtuu siinä sekoittamaan.
Tämä oluinen versio oli mieleeni enempi kuin a la mariniere, jossa simpukoiden liemi keittyy valkoviinistä. Oluena toimii Nokian Panimon Kesari Elowehnä.
Kerrataan simpukoiden pesu: Pese simpukat huolellisesti harjalla kylmässä vedessä. Kopauta aukinaisia, jos simpukka ei sulkeudu, heitä se menemään. Myös rikkinäisistä pitää hankkiutua eroon. Irrota kuoren välistä pilkistävä partamainen kasvusto viistoon nyppäämällä. Esim. Stockalla myyjät kopauttelevat simpukat siinä odottaessa ja maksua otetaan vain elävistä.
Ohje mukailee Ruokatorstaita.

2 kg sinisimpukoita
2 rkl voita
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 sellerin varsi
6 dl vehnäolutta
pieni nippu timjamia
persiljaa
mustapippuria

Kuullota hyvin ohuiksi siivutetut salotti- ja valkosipulit pehmeiksi voissa kera paksumpien sellerisivujen (sellerit ei siinä samassa ajassa ehdi pehmetä). Lisää olut ja nipuksi sidottu timjami.
Keitä muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.
Lisää huolella pestyt elävät sinisimpukat. Sekoita ja keitä kannen alla 10 minuuttia. Anostele simpukat kulhoihin, kaada liemi päälle ja lisää silputtu persilja. Älä syö sellaisia, jotka eivät ole auenneet!

Simpukan kanssa maistuu leipä!

Linssi-hedelmälisuke

mustia linssejä ohjeen mukaan keitettyinä
1 avokado
1 mango
tuoretta korianteria
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Salviavoissa paistetut perunat

Mitäpä näistä sen pidempää jaarittelemaan. Keitin perunat, pilkoin ne ja paistoin voin ja salvian kanssa hiukan värittyneiksi. Maustin suolalla ja pippurilla. Toimii lihan ja kalan kanssa.

Selleri-omenahillo

Hillon tekemisessä on jotain todella hienoa. Erikoisistakin aineista syntyy pelkällä sokerilla ja keittämisellä maittavaa säilykettä. Lopputulos on somia lahjaksikin kelpaavia makoisia purnukoita.
Ja hillohan sopii melkein kaikkeen! Paahtoleivän päälle, letuille ja pannarille, puuroon, muroihin, kroisanttiin, leivontaan, kastikkeisiin.. Ja ihan erityisen hyvin juuston seuraksi.
Selleri-omenahillo on nimenomaisesti juuston seuraksi ajateltu Viini-lehden numerossa 4/2010.

250 g varsiselleriä
500 g omenoita
puolikas sitruuna
puolikas appelsiini
1 dl vettä
4 dl hillosokeria

Pilko (ja kuori tarvittaessa) pestyt sellerin varret. Kuori omenat, poista siemenkodat ja kuutioi. Laita kaikki kuutiot kattilaa, lisää sitrushedelmien raastetut kuoret ja puristetut mehut sekä vesi. Keitä kunnes omenat alkavat soseutua.
Lisää hillosokeri ja keitä hiljalleen n. 15 minuuttia.
Purkita 150-asteisessa uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit niin täyteen kuin ne ikinä menee, sulje kannet tiiviisti ja jäähdytä.
Säilytä viileässä.

Herra Prinsessa lupasi jo tänään opetella käyttämään mein hienoa kameraa, jospa hillokin lakkais näyttämästä.. jokainen näkee itsekin miltä. :)

Porsasta hunajakastikkeella

Idea tähän kastikkeeseen on peruja Sillä sipuleilla kesällä nautitusta hunajalla ja kardemummalla maustetusta halloumista. Juustolle tätä alunperin kaavailin, mutta tähteenomaisesti jääkaappiin jäänyt porsaanpala kaipasi kipeästi uutta makua. Ai vietävä kuinka oli hyvää!
Julkenen tässä tunnustaa, että käytetty lihanpala hankittiin kulman takaisesta K-Extra Ruokakorista, eikä tämä ollut luomua nähnytkään. Kerrassaan mainio kauppa muuten, myös luomuvalikoimansa puolesta, valitettavasti valikoima ei yllä lihaosastolle.
Tunnustuksen tehtyäni ilmoitusluontoisesti kerrottakoon, että meidän perheessä ei enää kosketa lihaan ellei se ole luomua ja siten toivottavasi edes vähän onnellista. Luomutonkin käy jos tiedän tasan tarkalleen mistä liha tulee ja miten sitä on eläimenä kohdeltu. Ei tämä näin kotioloissa niin kovin suuri muutos ole, lounasruokailussa ja ravintoloissa päätöstä vasta testataan. Herra Prinsessa on haaveillut koko illan nakeista..
Mutta mä olen todella hyvä periaatteellisissa päätöksissä, olisinko ollut 14-vuotias kun päätin, että McDonald's ei enää silloisia markkojani näe, eikä ole muuten nähnyt eurojakaan. Päätöksen jälkeen olen vain kerran käynyt kyseisessä roskalassa, muutama vuosi sitten odotin ovensuussa Ruoholahden Mäkkärissä kun ystäväni haki sieltä pirtelön.

Porsaankyljyksiä tai vastaavaa, itselläni ulkofileestä leikattuja biffejä.

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hunajaa
0,5 tl kardemummaa
1 rkl saksanpähkinöitä
1 tl soijakastiketta

Kaikki aineet sekaisinsa vaan voimakkaasti haarukalla vispaten. Tarkista maku ja lisää soijaa tarvittaessa.
Kaada kastike juuri kypsien, kuumien kyljysten päälle ja tarjoa.
Kastike toimii myös marinadina.

Lihamureke

Miten näin helppoa evästä tekeekin niin harvoin? Itse en välitä tehdä kermaviileillä ja sipulikeitoilla jatkettuja murekkeita tai pullia, parmesaani riittää pitämään murekkeen kasassa. Koostumus on todella paljon tiukempi kuin jatketuissa ja tällaisesta saa leikattua kylmänä mukavan siivun leivän päälle.
Lähiaikoina pitää ottaa kokeiluun serkkuni murekereseptit, on nimittäin aikalainen murekemestari. Kuka voisi vastustaa sinapilla ja pekonilla kuorutettua lihamureketta?

2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1 tl chilihiutaleita
1,5 kg luomunaudanjauhelihaa
3 dl parmesaaniraastetta
1 rkl kanelia
2 rkl jeeraa
mustapippuria
suolaa

Kuori ja pilko sipulit hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulit pehmeiksi tilkassa oliiviöljyä. Lisää pannulle chilit ihan kuullotuksen loppuvaiheessa. Ei haittais vaikka sipuli sais pikkaisen väriä.
Sekoita sipulit jauhelihan sekaan. Lisää juustoraaste ja mausteet. Sekoita taikina tasaiseksi joko k-vatkaimella tai käsin.
Paista mureketaikinasta koepala pannulla makujen tarkistamiseksi. Jos ei maistu, niin tee asialle jotain.
Paista mureke kypsäksi 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia.

Siis karsee kuva, mutta vika ei ole ihan kokonaan kuvaajassa, mureke ei ole kaunista ruokaa.

Sitruksinen porkkanakeitto

Sosekeitto ei ole mun lempparia, porkkanasosekeitto ei erityisesti ole mun lempparia, eikä tämä käy poikkeuksesta, inhaa lillinkiä.

Mutta mutta, Herra Prinsessa söi tätä paremmalla kuin hyvällä halulla, monta kertaa.

500 g porkkanoita
1 iso sipuli
oliiviöljyä
lasillinen valkoviiniä
puolikas appelsiini
nippu timjamia
kasvislientä

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Porkkanoiden kuoriminen ei oikeasti ole tarpeellista, mutta kyl ne pestä kannattaa.
Kuumenna oliiviöljy kattilassa, freesaa kasviksia öljyssä muutama minuutti.
Lisää kattilaan valkoviini ja anna kiehahtaa.
Lisää puolikkaan appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu, voit puristaa mehut kattilaan suoraan puolikkaasta.
Sido timjamin oksat nipuksi ja laita nippu kattilaan. Peitä kasvikset liemellä ja anna kiehua hiljalleen kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
Poista timjamikimppu, soseuta, mausta oliiviöljyllä ja tarjoile tuoreen leivän kanssa.

Kuuma siideri

Virallinen joulunodotus alkoi 1. lokakuuta. Marraskuun ensimmäisenä päivänä haen joulukoristelaatikot kellarista ja asennan valosarjat. Joudun ehkä tekemään retket kehien hienoihin koti- ja puutarhatavarataloihin ja hankkimaan parvekkeelle kilometrikaupalla erilaista valoviritelmää. Ostan niin paljon valoja, että meidän parveke näkyy kuuhun! (Mulla ei ole koskaan ennen ollut omaa parveketta, pakko ottaa kaikki ilo tästä tilaisuudesta irti.)

Vuoden ensimmäinen glögi keittyi siideristä, hunajasta, appelsiinista, kanelista ja neilikasta.

Suosittelen laittamaan mausteet siideriin jo muutamaa tuntia ennen keittohetkeä, siideri kiehahtaa todella nopeasti ja kukapa haluaisi keittää ilmaan kaiken ihanan alkoholin?

Keittiökuulumisia ja edistystä

Jottei kokkaaminen olisi edes käytännössä helppo, puretaan meidän keittiötä pala kerrallaan. Yläkerran asukkaan astianpesukone on vuotanut ja kosteus on tietenkin täällä alhaalla saakka. Eniten pännii, että minä tein yläkaapin takaa valuvasta vedestä ilmoituksen jo elokuun puolessa välissä ja vasta nyt asialle tehdään jotain. Pääasia tietenkin, että ylipäätään tehdään. Toistaiseksi on purettu vain yläsokkeli ja piikattu vähän kattoa ja seinää, toivottavasti se myös jää siihen.

Keksin uuden keinon henkisen lamani pohjanotkosta nousemiseen, laitetaan mies valitsemaan keittokirjoista resepti, jota hän haluaisi kokeilla! Toimiva keino, antaa muiden päättää mitä syödään.
Ohje on ihan pienin muutoksin Hans Välimäen kirjasta Koti keittiössä, alkuperäisessä on siikaa, meillä possua.

Paistettua possun ulkofileetä ja omenakastiketta

Omenakastike
2 punasipulia kuutioituna
3 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
pieni nipputimjamia
3 dl punaviiniä
2 dl kanalientä

0,5 dl sokeria
2 rkl voita
3 omenaa halkaistuna
2 dl kanalientä
suolaa
punaviinietikkaa

Kuullota sipulia ja valkosipulia voissa. Lisää laakerinlehti, pippurit, timjami ja punaviini. Keitä kasaan kunnes viini on siirappimaista. Lisää sitten kanaliemi.
Keitä taas kasaan kunnes jäljellä on kolmannes nesteestä.
Sulata pannulla sokeri kullankeltaiseksi, lisää voi ja puolikkaat omenat. Kun omenat ovat saaneet väriä, lisää ne kastikkeeseen.
Lisää loppu kanaliemi ja keitä kunnes jäljellä on n. 2,5 desi. Mausta punaviinietikalla.

Perunalisuke

perunoita
aurinkokuivattuja tomaatteja
isoja kapriksia
8 mustaa oliivia
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta

Neljää ensimmäistä yllä olevaa kutakin yhtä monta kappaletta. Ohjeessa neljää vihannesyksikköä kohden kehoitetaan käyttämään puolikas sitruuna.
Keitä kuoritut perunat kypsiksi ja kuutioi karkeasti. Lisää muuta pilkottuina, murskaa kaikki haarukalla ja mausta sitruunalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän suolaa.

Mitä söis?

Otsikossa esitetään ikuisuuskysymys. Ainakin meidän perheessä. Ja olisipa nykyään kysymys runsaan tarjonnan aiheuttamasta valinnanvaikeudesta, eikä kertakaikkisesta haluttomuudesta tehdä minkäänlaista ruokaa.
Viime aikoina, itseasiassa jo useamman kuukauden ajan, ateriani ovat toistaneet samaa kaavaa: Menen kauppaan vailla minkäänlaista hajua mitä sieltä ostaisin. Toljotan hyllyjen välissä ja vihannesosastolla kasvavan ärtymyksen vallassa, samat iänikuiset mielikuvituksettomat tuotteet, samat iänikuiset hedelmät ja vihannekset sesongista riippumatta (mikä ihme siinä on kun kokonaiselle kansalle tyrkytetään kahden ison keskusliikkeen markettiketjuissa karseeta sontaa?), erityisesti S-ryhmän liikkeissä usein vieläpä Kiinasta rahdattuina. Siis KIINASTA. No en osta kiinalaisia hedelmiä enkä vihanneksia vaan suunnin kohti pastahyllyä (surkeat valikoimat muuten niissäkin) ja tartun penne-pakettiin. Pennen mukaan vaihtoehtoisesti tonnikalaa tai tomaattimurskaa, toistaitoisten ruokaa.
Tapanani on aina kysyä Herra Prinsessalta mitä se haluaisi syödä, vaikka en muista sen kuin ehkä kaksi kertaa oikeasti halunneen jotain, sille kelpaa kaikki ja sen mielestä kaikki mitä teen on hyvää. Mutta eilen se sanoi, että voitaisko syödä vaihteeksi jotain muuta kuin pastaa. Ehkä Herra Prinsessan kiitollisuus kaikkea tarjoamaani kohtaan onkin perustunut juuri siihen, että meillä ei ole tarvinnut samaa ruokaa joka päivä syödä ja pastankin kanssa on saanut joka kerta jotain uutta.

Mihin katosivat ilo sesongeista, uusien makuyhdistelmien löytämisestä ja kokeiluista? Miksi pastakin on alkanut maistua puulta? Voiko pelkällä pullalla elää?
Ihan itkettää kun ajattelen tätä rakkaan harrastukseni surkeaa kohtaloa. Jos jossain olen hyvä niin ruuanlaitossa, kamalaa että se ei maistu minulle enää kuin harvoin. On tullut aika tehdä asialle jotain, pureutua ongelman ytimeen, pohtia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

Näillä eväillä aion selvitä tästä henkilökohtaisen ruokakulttuurini alennustilasta:
1. Käy paremmissa kaupoissa, vaikka joutuisit näkemään vähän vaivaa ja kuluttamaan enemmän rahaa. Hyvästi S-ryhmä.
2. Suunnittele viikon ateriat etukäteen. Rakastan suunnitelmia, erityisesti aikataulutettuja suunnitelmia. Eli kalenteri käteen, jokaisen päivän alalaitaan ruokalista ja tarvittavat raaka-aineet, ehkä jopa kauppalista.
3. Lue keittokirjoja.
4. Ota ideoita lukemistasi keittokirjoista, Googlen kuvahaku ei ole ainoa keino uusien reseptien löytämiseen. Minulla on n. kolme hyllymetriä keittokirjoja. Vain murto-osasta on tullut tehtyä jotain. Osaa en ole koskaan edes avannut. Nämä asiat keskenään suhteutettuna keittokirjoja on liikaa.
5. Lue ruokalehtiä ja toteuta niistä jotain edes kerran kuussa. Olen järjestänyt ruokalehdet lehtikoteloihin kuukausittain. Vältän uusien tilaamista ja ostamista, sillä kaikissa aikakauslehdissä on vuodesta toiseen samat teemat. Jo riittää kakku-, parsa- ja italiateemat.
6. Järjestä keittiö. Muuton jäljiltä köökissäni ei ole mikään paikoillaan, koska minkään paikkaa ei ole päätetty. Korkea aika päätösten tekoon, sanoisin.
7. Perusta Prinsessakeittiö Facebookiin. Jätetään nyt toistaiseksi harkinta-asteelle.
8. Kokeile muiden blogistien tekemiä ruokia.
9. Kutsu ihmisiä syömään useammin. Ruokavieraille voi tarjota niitä omia urautuneita sapuskeita, heille ne on mitä todennäköisimmin uusia tai ainakin erilaisia kuin kotona.
10. Lopeta vinkuminen, pullalla ei elä.

Chez Jasulla on ollut samantyyppisiä ongelmia, hänen ratkaisunsa otetaan meillä varmasti myös käyttöön. Jasun kommenteissa Jaana suosittaa tätä sivustoa, saatanpa hyödyntää sitäkin.

Muilla samoja aatoksia? Lisää ideoita vastaanotetaan mieluusti.

Kuvan riistakäristys edustaa edistystä. Pääsin ruokakaupasta ulos ilman yhtään pastapakettia tai säilyketölkkiä. Eläköön Laivalahdenkaaren K-extra!
Sen verran tuunasin paketin ohjetta, että lorautin joukkoon lasillisen portviiniä ja laitoin yhden lakerinlehden.

Muutto

Suurin osa tavararoista on vielä laatikoissa ja loput sikin sokin pitkin kämppää. Ruokapöytä seisoo pystyssä laatikkopinon takana ja sen tulevalla paikalla on muita huonekaluja väliaikaissäilytyksessä. Makuuhuoneessa sentään alkaa olla jo valmista, joten aamiainen katetaan pienelle pyöreälle sivupöydälle sängyn viereen. Hesari ei ole vielä kääntynyt eikä netti toimi, joten kumpainenkin lukee uutiset kännykästä. Koskaan ei ole aamiainen maistunut näin hyvältä.

Täytetyt sitruunat

Jamie Italiassa tai jotain oli ohjelman nimi ja vuosi jotain muutamia takaperin. Ihastuttava ajatus nämä täytetyt sitruunat telkkarista nähtynä! Muutamaa vuotta myöhemmin:
Amalfista ei taideta tänne sitruunoita tuoda, että tiedä sitten kuinka makoisia ne olisivatkaan. Satumarjan puodin luomusitruunat olivat sentään italialaisia.
Alkuperäisessä ohjeessa sitruunat laitetaan uuniin, lämpöisenä heinäkuun iltana omani päätyivät Sillä sipulien upeaan grilliin.
Ei huonoja ollenkaan! Täyteaineet imaisevat ihanasti sitruunan raikkaan maun, mutta lopputulos ei ole kirpakka.
En laita linkkiä mihinkään kun en ihan suoraan tätä mistään kopioinut, googlaamalla limoni di amalfi cotti al forno löytyy ohjeita läjittäin.

1/2-1 sitruunaa per syöjä
1-2 mozzarellaa
1/2 sardellifilettä per syöjä
pari kirsikkatomaattia per sitruunan puolikas
muutama basilikanlehti
pippuria

Halkaise pestyt sitruunat. Leikkaa kannat niin, että sitruunanpuolikkaan pysyvät pystyssä. Koverra hedelmäliha ulos veistä ja lusikkaa apuna käyttäen.
Laita muodostuneisiin sitruunakuppeihin kuhunkin puolikas sardellifile.
Purista kirsikkatomaateista siemenet ja asettele tomaatit sitruunakuppeihin. Lisää revitty basilika ja mausta pippurilla.
Täytä kupit mozzarellalla.
Paista uunissa tai grillissä kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.
Tarjoile tuoreen vaalean leivän kanssa.

Kuva on Merituulin ottama.

Ihana, ihana Pariisi!

Viikon takainen matkamme Pariisiin heti näiden bileiden jälkeen on muistoissamme myös erinomaisen makoisa. Matka ei ollut mikään ruokamatka, eikä minkäänlaisia matkasuunnitelmia tehty etukäteen sen enempää ruoan kuin nähtävyyksien suhteen, mutta osuimme muutamaan oivalliseen paikkaan osaksi ihan sattumalta.

Emme ole kumpikaan käyneet Pariisissa muutamaa tuntia pidempään, Herra Prinsessa viime kesänä ja minä noin 20 vuotta sitten, joten häälahjaksi saatu pariisiopas oli erinomaisen mieluinen ja tarpeellinen, etenkin kun kirjan väliin oli merkitty romanttisilla sydänlapuilla ja seteleillä tehtäväluontoisia matkavinkkejä. Ihan kaikkia tehtäviä emme päässeet toteuttamaan, mutta idea oli lahjanantajilta mitä mainion ja takasi meille antoisan matkan.

Rakkautta pariisissa

Meitä neuvottiin mm. virkistäytymään historiallisessa Cafe de Floressa (172 Boulevard Saint-Germain). Mainittakoon, että 1887 avatulla kahvilalla on tärkeä rooli surrealismin synnyssä ja täällä Picassokin tuppasi käymään Pariisissa oleillessaan. Kahvilan nettisivut kannattaa klikata auki jo ihanan hupaisan alkuvideon tähden, itse kahvilassa ei ihan noin hilpeetä ollut vaikkakin ehkä iloisempaa kuin monessa muussa paikassa, jossa ehdimme vierailla.
Me virkistäydyimme tee, mehun ja voileipien äärellä.

Jambon & buerre

Saavuimme Pariisiin sopivasti lounasaikaan ja taivaltaessamme Port Royalin juna-asemalta pitkin Boulevard Montparnassea tarkkailin huolella kadun lukuisia ravintoloita. Kohteina olivat miljöö, ihmiset ja lautasten sisältö eli miellyttävä ympäristö, paikallisten taso ja määrä sekä lounasannosten herkullisuus. Parhaiten jäi mieleen valkoisille pöytäliinoille katetut potkat La Rotonden terassilla (105 Boulevard Montparnasse). Laskin päässäni yhteen, että tässä ei olekaan nyt kyse minkäälaisesta turistirysästä vaan ihan oikeasti hyvästä ravintolasta. Enkä laskenut väärin lainkaan. Listalta löytyi ihania ranskalaisia annoksia sekä ihania ranskalaisia mereneläviä. 38 euron hintaiseen menuun sai valita kolme ruokalajia niitä ihania ranskalaisia, me söimme etanoita, kananmunia, lammasta, ankkaa, hedelmäsalaattia ja macaron-jäätelöä. Viimeiselle kymmenen pisteen lisäksi papukaijamerkki.
Jälkikäteen opin, että surrealistit viettivät aikaansa myös täällä.

Jäädytetty macarooni

Montmartre kuului kokeneen Pariisin-matkaajan suosituksiin, alkuun oli tosin vaikea käsittää miksi. Joka paikka oli täyteen ammuttu turisteja ja krääsäkojuja ja tasottomia ravintoloita, mutta päädyttyämme tiukan pakenemisprosessin päätteeksi suloisille sivukujille,  ymmärsimme alueen viehättävyyden. Pakomatkalla pysähdyimme Biscuiterie de Montmartreen (16 rue Norvins) ostamaan tuliaisia (itsellemme). Kertakaikkisen söpöä ja herkullista.

Rouvahenkilö pönöttää

Sinisimpukat kuuluvat meidän molempien lempiherkkuihin, joten emme voineet jättää väliin hotellistamme muutaman talon päässä Boulevard du Montparnassen ja Rue du Montparnassen risteyksessä sijaitsevaa Léon de Bruxelles -ravintolaa. Ravintoloita on useita ympäri Pariisia Vaikka simpukkoita ei pikaruoaksi ihan heti mielläkään, pikaruokaravintolaksi Léonia kutsuisin, tosin ruoka tilattiin ja syötiin katetuissa pöydissä ihan oikein aterimin. Eikä muuten näkynyt turisteja muita täälläkään ja sen lisäksi simpukat olivat todella herkullisia ja palvelu ystävällistä. Erityisesti Herra Prinsessalle mieluisaa oli, että menun tilanneet saivat syödä simpukoita niin paljon kuin jaksoivat. Jättimäisen padallisen lisäksi se söi vielä puolikkaan padan ja kuulemma siis reilusti enemmän kuin jaksoi. Hyvät kaupat.

Pariisissa ei (kai) voi käydä syömättä crêpejä. Suunnimme lettusille heti ensimmäisenä iltapäivänä, hotellimme kanssa samalla kadulla Rue du Montparnassella crêperioita oli useita. Silloin jo huomioni kiinnittyi Crêperie Josseliniin (67 Rue du Montparnasse), joka oli huomattavan täynnä muihin paikkoihin verrattuna keskellä iltapäivää. Silloin emme siellä vielä poikenneet vaan valitsimme hiukan sievemmän paikan. Seuraavana iltana huomasin paikan edessä seisovan 20 metrisen jonon ja päätin, että Pariisista ei poistuta ennen kuin nuo lätyt on syöty!

Lätyy ja siiderii

Erilaiset häät

Kymmenen päivän kihlaus, saman verran aikaa suunnitella häitä (tai olla suunnittelematta) ja 25 vierasta, joille kerrottiin paria päivää aikaisemmin.
Näistä elementeistä syntyi ihana häävastaanotto Tähtitorninmäen puistossa, tarjolla kuohuvaa ja pientä purtavaa, hääkakkuna påågeneita. Hetkeä ennen kaatosadetta ihanat häävieraamme organisoivat salamasiirtymisen sisätiloihin, piknikseurue säilyi melkein kuivana ja juhlat jatkuivat Tavastian salissa tekoaurinkoineen kaikkineen.

Kurkku-fetasalaatti

Raikas kreikkalaishenkinen kesäsalaatti syntyy kurkusta, aidosta feta-juustosta, tummista oliiveista ja mintusta. Mausteiksi mustapippuria ja oliiviöljyä. Taidan syödä tätä koko kesän mansikoiden ohella.

Kotimainen kurkku eli huhtikuussa kulta-aikaansa, eli oli kauden vihannes. Tässä kuussa sesongin tuote on kotimainen tomaatti, on kuulemma riittävästä valoa ja lämpöä just nyt. Tällä viikolla (vai onko se vasta ensi viikolla) vietetään tomaattiviikkoakin. Miksi musta jotenkin tuntuu, että nämä sesongit ovat ihan väkisin väännettyjä? Luulis sen tomaatin ja kurkun kasvavan siellä kasvihuoneessa kuitenkin paremmin esim. heinäkuussa. Voihan tosin olla, että silloin on kurkuille ja tomaateille liian valoisaa ja liian lämmintä.

Parsaa, lohta ja avokadoa

Tällaisen pienen alkupalaherkun tässä yksi päivä valmistin. Parsa ja kylmäsavulohi sopivat yhteen paremmin kuin hyvin. Jos tähän vähän salaattia lisäis, niin olis aika mainio lounas.

Kipossa on vihreää parsaa, kylmäsavulohta, avokadoa, tuoretta minttua ja oliiviöljyä.

Vappuherkkuja

Perinteinen vappubrunssi serkkujen kesken siirtyi sisätiloihin surkean sään vuoksi. Ei haitannut yhtään, sillä seura oli mitä parhainta, ruoka mitä maittavinta ja juomaa riittävästi. Kertakaikkisen ihana päivä!

Oma kontribuutioni ruokapöydässä oli perunasalaatti:

1 kg pieniä uusi perunoita, 500 g parsaa kuorittuna, pätkittynä ja keitettynä, 200 g fetaa, ja kastikkeessa 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, 2 isoa rkl karkeaa sinappia, 0,5 dl oliiviöljyä, 1 rkl hunajaa.

Maalaissalaatti

Kunnolliseen rehtiin ja tuhtiin maalaissalaattiin kuuluvat olennaisesti palkokasvit ja pekoni.  Siis minun mielestäni. Parhaan maalaissalaatin ikinä olen syönyt vuosia sitten lounaaksi eräässä helsinkiläisravintolassa. Siinä oli mm. kevätsipulia, härkäpapuja, pancettaa, maalaisleipää ja uppomuna.

Omasta versiossani oli tällä kertaa salaattisipulia, kikherneitä, pekonikuutioita, oliiveja ja erilaisia salaatteja. Leivällä ei paino putoa, joten sen jätin pois.

Siemeniset jauhelihapihvit

Sain jauhelihapihveihin vähän vaihtelua siemenillä. Niillä tuli kivasti makua ja suutuntumaa. Lisäksi siemenet ovat terveellisiä, ne tekevät hyvää vatsalle.

Nautiskelin näitä muutamankin päivän kera linssilisukkeen ja kyllä olivat hyviä! Sopisivat hyvin myös hampurilaiseen.

1 sipuli pieneksi kuutioituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuina
puoli ruukkua lehtipersiljaa, pelkät lehdet silputtuna
0,5 rkl kuivattua oreganoa
1-2 rkl pellavansiemeniä
1-2 rkl kurpitsansiemeniä
n. 2 dl parmesaani- tai pecorinoraastetta
500 g kyytönjauhelihaa
suolaa
mustapippuria

 

Sekoita kaikki aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Anna makustua jääkaapissa ainakin kaksi tuntia, mielellään enemmän.
Muotoile taikinasta paksuja tasakokoisia pihvejä.
Paista pihvit keskilämpöisellä pannulla viitisen minuuttia kummaltakin puolelta. Jos pihvit eivät ole vielä sisältä kypsiä, peitä pannu kannella ja anna paistua vielä kaksi minuuttia.
Tarjoile vaikka vihreän salaatin kera.

Pasta con tonno, olive e arancia

Aktiivinen (ja passiivinen) valmistusaika 3 – 4 minuuttia, tuoksu hurmaava ja maku enemmän kuin kohdillaan. Ja kyseessä siis pastaa tonnikalalla, oliiveilla ja appelsiinilla.

Vastaavaa olen tehnyt ennenkin siinä mitenkään makutajuntaa räjäyttävästi onnistumatta, tämänkertainen versio oli ihan toista maata, olisi tehnyt mieli nuolla lautanen ja paistinpannukin..

Tällaista syötiin pääsiäisenä ennen lammasmakkaroita.

1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
oliiviöljyä
1 appelsiinin mehu
kuivattua oreganoa 1- 2 tl
tummia oliiveja maun mukaan
1 pieni tölkki tonnikalaa öljyssä

Kuori ja siivuta sipulit ohuiksi siivuiksi. Freesaa sipulia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, salotti saa saada vaikka vähäisesti väriä. Lisää pannuun yhden appelsiinin mehu ja oregano. Lisää oliivit ja anna kiehua hetken.
Lisää tonnikala öljyineen ja sekoita hyvin. Ota pannu liedeltä ja sekoita kastikkeeseen keitetty ja valutettu pasta.