MAU

Minusta ei tunnu rohkealta, en tunne hyppääväni tuntemattomaan, en usko pelastavani Suomea. Minä suhtaudun tulevaan luottavaisesti, tiedän tasan ja tarkkaan mitä teen, uskon auttavani monta pientä kotimaista toimijaa, niitä jotka yhdessä pelastavat Suomen. Olen onnellinen.

MAU sai alkusysäyksensä yli vuosi sitten, puhuttiin kahvilan perustamisesta. Nyt MAU on vihdoin olemassa, se on markkinointitoimisto.

"MAU on intohimosta ja innostuksesta syntynyt markkinointitoimisto.

MAU on kahden naisen oma, onnellinen yritys, joka haluaa olla mukana viemässä eteenpäin toisten intohimoisten ja innostuneiden yrittäjien tuotteita ja palveluita.

Uskomme, että paras lopputulos syntyy intohimosta, siitä syntyvästä innostuksesta ja inspiraatiosta. Tai inspiraatiosta syntyvästä innostuksesta, joka kääntyy intohimoksi. Tai innostuksen aiheuttamasta intohimoisesta inspiraatiosta.
Ja siitä, että oikeat ihmiset kohtaavat.

Suomessa on lukematon määrä pieniä yrityksiä ja kiinnostavia tuotteita, joiden kasvu on kiinni vain resursseista, ei ideoista.

Omaamme yhdessä toistakymmentä vuotta kokemusta kulttuurin markkinoinnista, myynnin kehittämisestä ja sisällöntuotannosta. MAU perustettiin, sillä haluamme tarjota osaamisemme innostuneiden ja innostavien yritysten, tuotteiden ja toimijoiden käyttöön. Jokaisella oman juttunsa löytäneellä toimijalla tulisi olla mahdollisuus asiantuntevaan ja aidosti kiinnostuneeseen markkinointisuunnitteluun. Haluamme antaa yrittäjälle mahdollisuuden keskittyä yrityksen pyörittämiseen, tuotteiden tai palvelujen valmistamiseen ja kehittämiseen. Näemme markkinoinnin osana yrityksen tulevaisuuden rakentamista, ei vain hetkellisinä näkyvyytenä ja myyntipiikkinä.

Yhtälailla haluamme itse olla innostuneita jokaisesta toimeksiannosta.

Meille intohimoasioita ovat käsityöt ja hyvä ruoka, kaupunkikulttuuri ja kasvimaat.
Innostumme oppimisesta, kaikenlaisesta käsillä tekemisestä ja hyvistä, pienistä hetkistä.
Inspiroidumme intohimoisista ihmisistä, kaupungin äänistä ja kuljeskelusta.
Arvojamme on ekologisuus ja kestävä kehitys, reilu tuottaminen sekä muita arvostava tiimityöskentely."

mautsto.fi

facebook.com/maumarkkinointitoimisto

Mustaherukkapiirakka paahdetulla valkosuklaalla

Loppukesä on marjapiirakoiden sesonkia. Mustikka-aika on juuri päättymäisillään, herukat ja vadelmat ovat parhaimmillaan ja ihan kohta koittaa puolukoiden vuoro. Marjapiirakkasesonkihan päättyy oikeastaan vasta ihan alkukeväästä kun edellisen kesän sato alkaa loppua pakastimesta. Facebookistako se oli kun luin mainion vinkin merkata kalenteriin toukokuulle pakastinbileet, silloin kutsutaan ystävät ja sukulaiset juhliin tyhjentämään pakastimesta loput edellisen kesän antimet, jotta uudelle sadolle saadaa tilaan.

Minullahan ei ole marjapuskan marjapuskaa, mutta onneksi ystävillä ja sukulaisilla on. Taannoiselle Karjalohjanreissulla istuttiin ämpäreiden kanssa mustaherukkapuskissa. Ennen en niin herukoista välittänyt, mustista varsinkaan, mutta tuolla omenatarhassa helteisessä alkuillassa ne maistuivat taivaallisille. Lopulta niitä ei päätynyt ollenkaan pakastimeen vaan olen syönyt niitä aamupuuron kanssa ja leiponut piirakoita.

Paahdettu valkosuklaa on ilmeisesti trendituote, sitä löytyy vähän joka blogista ja ravintolan jälkkärilistalta. No on se hyvääkin, että ihan trendikkyytensä ansaitsee. Ajatus valkosuklaasta yhdistettynä herukoihin oli niin kutkuttava, että päätin kokeilla raastaa suklaan suoraan piirakan päälle ja ottaa siihen hieman väriä uunissa. Ensimmäiseen piirakkaan laitoin vain marjoja ja suklaata (toki sokeria), mutta oli se sen verran hapokasta, että hampaita vähän kirveli. Seuraavaan laitoin marjojen joukkoon vaniljalla maustettua kermaviiliä ja tulos oli paljon herkullisempi ja miellyttävämpi syödä, siinä kaikki maut olivat mukavasti tasapainossa. Valkosuklaan ulkonäkö ei ensimmäisessä versiossa miellyttänyt, joten seuraavaan kokeilin raastaa suklaan. Eipä se siitä juurikaan kaunistunut, ehkä jopa päin vastoin, mutta suklaata kului aika tavalla vähemmän. Onko se nyt sitten hyvä vaiko huono, en osaa päättää.

Mustaherukkapiirakka paahdetulla valkosuklaalla

125 g kylmää voita

4 dl vehnäjauhoja

1 dl ruokokidesokeria

1 kananmuna

(1-2 rkl kylmää vettä)

2 dl mustaherukoita

2 dl kermaviiliä

1 kananmuna

0,5 dl ruokokidesokeria

2 rkl vaniljasokeria

100 g valkosuklaata

Nypi voihin jauhot ja sokeri. Sekoita joukkoon yksi kananmuna. Jos taikina on liian tiukkaa lisää kylmää vettä lusikallinen kerrallaan. Painele takina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita kermaviiliin kananmuna ja sokerit. Lisää marjat ja levitä seos piirakkapohjaan.

Paista 200-asteisessa uunissa lähes valmiiksi (15-20 min). Raasta valkosuklaa. Levitä raaste piirakalle ja paista vielä hetki kunnes suklaa on saanut hieman väriä.

Karjalohja

Kuvapäiväkirja kesän kauneimmalta viikonlopulta.

 

Kiitos kaunis isäntäväelle, toivottavasti pääsemme näihin maisemiin ja makuihin pian uudestaan!

Sushi-retkellä Järvenpäässä

Tässä päivänä muutamana kesäisenä Herra Prinsessa pakkasi meidät muun perheen autoon ja ilmoitti, että nyt mennään lounaalle. Se ei kertonut että minne. Auto kiisi pitkin Lahdentietä, Järvenpään liittymästä kurvattiin ulos ja auto pysähtyi sushi-ravintolan eteen.

Tarkkaan ottaen Kin Sushin. Siinä pihalla jo arvasin, että pakko olla ihan törkeen hyvää, Herra Prinsessa ei olisi meitä naapuripitäjiin kuskannut jonkun semiookoon perässä. Ja olihan se. Niin törkeen hyvää, että en malttais odottaa, että pääsen uudelleen. 9,50 lounas, syö niin paljon kuin napa vetää, vaihtoehtoja on lukuisia myös kasviksena. Siinähän tuli melkein paha mieli kun ei sitä nyt määrättömästi jaksa sushiakaan syödä, yritin kyllä.

Papukaijamerkki jos toinenkin lasten kohtelusta, tarjoilijamme kävi kaikki keskustelut Lapsi Prinsessa I:sen kanssa juomatilauksista, vaikka heti kättelyssä selvisi, että tulkkia tarvitaan. Itse olisin saattanut hairahtua kääntämään keskustelun tulkkivanhemman puoleen, mutta ei tämä hieno nuori mies!

 

Kin Sushi

Helsingintie 13, Järvenpää

Mustikka-kardemummamuffinit

3 Kaverin mustikkakardemummanjäätelön ihanan makumaailman innoittamana leipaisin muffinssit samoilla mauilla. Tuoreita mustikoita saa vielä, senkun menee metsään. Tai torille. Muffinssi nyt valmistuu pakastetuistakin marjoista, itselläni pakkasessa odottelee leivontaa ja talven puuroja 13 litraa tätä sinisenlilaa ihanuutta, ihan itse poimittuna.

Halusin muffinsseihin vaniljaisen maun, joten keitin vaniljatankoa kermassa. Tai oikeammin sen jämää, johonkin olin jo tangosta siemenet kaapinut, mutta siitä sai vielä mahtavat maut näinkin.Vaniljasokeri tai -uute ajavat saman asian, sokeri sekoitetaan kuiviin aineisiin ja uute märkiin, siinä niiden ero. Jos käytät pakastemustikoita niin lisää ne taikinaan suoraan pakkasesta eli umpijäisinä.

4 dl vehnäjauhoja

1,25 dl ruokokidesokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

2 dl kermaa

75 g voita sulatettuna

1 kananmuna

1,5 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään, sekoita märät aineet keskenään, yhdistä seokset nopeasti tasaiseksi takinaksi. Sekoita joukkoon vielä mustikat.

Nostele taikina muffinivuokiin (12 kpl) ja paista 200-asteisessa uunissa nooin 15 minuuttia.