Ruusukaalia lisukkeeksi

Kaikkien lasten ikisuosikki ruusukaali on ihan törkeen hyvää. Monipuolinen ruusukaali on varsin terveellinen vihannes, kourallisella kattaa päivittäisen K- ja C-vitamiiniannoksensa mennen tullen ja foolihapostakin neljänneksen. Näiden kolmen lisäksi ruusukaali sisältää noin 80 ihmisen terveydelle suotuisaa asiaa.
Ruusukaalit voi keittää tai höyryttää kokonaisina, itse suosin lehtien irrottamista ja nopeaa pyöräytystä pannulla. Pikkukaalit toimivat sellaisenaan, pikkasen vaan suolaa ja sitruunamehua joukkoon, tai niistä voi rakentaa vaikka kokonaisen aterian.
Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke käynnistää tänään alkaneen ruusukaaliviikon. Mikä on sinun ruusukaalisuosikkisi?

Pähkinäinen ruusukaali-pekonilisuke ja tahinikastike
400 g ruusukaaleja
100 g pekonikuutioita
1 dl cashew-pähkinöitä

2 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tahinia
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
mustapippuria
vettä (n. puoli desiä)

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa kannat pois. Irrottele lehtiä, kaalin puolittaminen voi helpottaa lehtien irrottamista. Laita odottamaan.
Nakkaa pekonikuutioit kylmälle pannulle, anna kuumentua ja paista rapeiksi. Lisää pähkinät ja ruusukaalinlehdet. Paista muutama minuutti sekoittaen.

Sekoita jugurttiin tahini, sitruunamehu, hunaja ja hieman rouhittua mustapippuria. Seos on tarkoitus sekoittaa tasaiseksi. Ala lisä vettä lusikallinen kerrallaan kastikkeen ohentamiseksi. Lisää niin kauan kunnes koostumus on mieluisa.

VINKIT: Ruusukaalin sisimpien lehtien irrottaminen on mahdottomuus, mutta ei sen niin väliä, irrota sen verran mikä irtoo ja loput sekaan kokonaisempana.
Tahinikastikkeen paksuun vaihtelee käytetyn jugurtin mukaan aika paljon, turkkilaisesta tulee jäykkää, tölkkijugurtista luirumpaa, makuasia tämäkin lopulta tarviiko vettä vai ei.

Sitä parempi soppa - tai pasta

Jotain maukasta -blogin Mari Moilanen on syksyn mittaan julkaissut Sitä parempi soppa -keittokirjan. Sain kirjan jo aikaa sitten, mutta nyt vasta ehdin (muistin) siihen perehtyä lehtikaalihuumassasi. Muistin eläväisesti pekonisen lehtikaalipastan reseptin ja se mielessäni lähdin kahlaamaan kirjaa. Pastaa en lopulta kirjasta löytänyt, liekö nähnyt sen sitten Marin blogissa. Mutta ajatus pastasta ja kirjasta löytyneet lehtikaalireseptit inspiroivat todella maukkaaseen lopputulokseen. Ja eikös se ole keittokirjassa juuri parasta, että saa ideoita ja inspiraatiota omiin toteutuksiin! Lehtikaaliosastolta menee kyllä sellaisenaan kokeiluun pesto-ohje, lehtikaalia on jääkaappi täynnä ja nykyään sitä notkuu kotimaisena ihan joka kaupan hyllyllä, Lidlissäkin.

Kirja on mukavasti jaettu värien mukaan eikä perinteisellä ruokalajijaottelulla. Lukutaitoisille pienille (ja miksei isommillekin) apukokeille on omat osuutensa resepteissä.

Lehtikaalipasta

2 rkl pinjansiemeniä

1 pkt pekonia

oliiviöljyä

4-6 lehteä lehtikaalia

150 g savustettua scamorza-juustoa

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja hyvän tuoksuisiksi. Siementen paahtuessa siivuta pekoni. Kaada valmiit siemenet lautaselle, laita pannuun pekoni ja ruskista rapsakaksi. Lisää pannuun reilusti oliiviöljyä ja revityt lehtikaalin lehdet. Ota pannu heti liedeltä ja kääntele hetki. Lisää pinjansiemenet ja juusto sekä löyhästi valutettu pasta. Sekoita ja tarjoile heti.

Kuva on Kirjapajan sivulta.

Olen saanut kirjan blogin kautta.

Kipparin kaveri - äyriäislautanen surf 'n' turf

Kipparin kaveri on tietenkin merenelävä! Tai ainakin mun on, rrrakastan seepioita, nimenomaan paistettuja/grillattuja. Jos saa ihan vähän valittaa maantieteellisen sijaintimme luomista ravinnollisista puutteista, niin valitan äyriäisistä. Seepioita hamstraan aina pakkaseen kun niitä hyviä näen.

No voisin mä valittaa aikasta monesta muustakin geopuutteellisesta, mutta koska elämä on ja etelään voi muuttaa, säästän energiani iloisiin asioihin!

Tarkoituksena oli siis luoda street food -hengessä sopivaa purtavaa Valion Kippari-juuston kaveriksi. Jotenkin maistui heti suussa savu ja seepia. Ja koska kaikki (lihansyöjät) rakastavat pekonia, niin sitä sit kans. Lapsi Prinsessa I suhtautuu penseästi savustettuun kinkkuun, joten arvelin myös savustetun juuston jäävän lautaselle, mutta tässähän kävikin niin, että jouduin kipaisemaan kauppaan hakemaan uuden juustopaketin kun kersoihin uppos niin hyvin. Ja niin niihin upposi myös äyriäisteni dipiksi valmistettu kastike, arvatteko kuinka kävi seepioiden? No sainpa minä enemmän ja dippi osoittautui todella mainioksi kumppaniksi mereneläville.

Sellainen vinkin sananen ennen kuin ryhdyt kokkauspuuhiin, että näistä pakastetuista äyriäisistä irtoo tolkuttomasti nestettä. Eli kun reseptin ohjeessa lukee, että kuivaa hyvin niin kertakaikkiaan kuivaa hyvin. Muuten pannulla alkaa paistumisen sijaan kiehuminen ja keitetty seepia on kuulkaas vallan eri ruoka.

Olisin halunnut käyttää raakoja rapusia, mutta ei löytynyt sopivia. Ne sopisivat tähän paremmin, mutta kyllä noista pertsakatkiksistakin tulee oikeen hyvä kunhan lisää ne pannuun sitten ihan viimeiseksi eikä paista enää.

Äyriäislautasta voi käydä äänestämässä Valion kilpailussa, äänestäneiden kesken arvotaan ihana herkkukori, johon kuuluu mm. Liemessä-Jennin maini Katuruokaa-kirja.

Äyriäislautanen surf 'n' turf ja Kippari-dippi
500 g pakastettuja äyriäisiä (kuorittuja katkarapuja, puhdistettuja seepioita)
170 g pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
1 rkl ruokokidesokeria
puolikkaan limen mehu
(suolaa)

1 dl kuohukermaa
100 g Valio Kippari-juustoa

Sulata äyriäiset hitaasti jääkaapissa noin vuorokauden ajan. Valuta ja kuivaa sulaneet äyriäiset hyvin.
Kuumenna uuni 225-asteeseen, levitä pekonisiivut pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa rapeiksi. Anna jäähtyä hetki ja leikkaa pekonit saksilla ohuiksi suikaleiksi. (Valmista juustodippi tässä vaiheessa.)
Siivuta chili ja hienonna valkosipuli ja laita sivuun odottamaan.
Irrota seepioista lonkerot ja leikkaa loppu noin sentin levyisiksi renkaiksi tai nauhoiksi.
Kuumenna iso paistinpannu todella kuumaksi. Laita pannuun öljy, chili ja valkosipuli ja heti perään seepiat. Paista 3-5 minuuttia, lisää sokeri ja katkaravut. Paista vielä noin minuuttia tai kunnes ravut punehtuvat. Ota pannu liedeltä ja purista äyriäisten päälle limen mehu. Lisää lopuksi pekonisuikaleet ja tarjoile heti lämpimän juustodipin kanssa..

Kuumenna kerma pienessä kattilassa kiehuvaksi. Kerman kuumentuessa leikkaa Kippari-siivuista reunat ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Lisää juusto kuumaan kermaan ja sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut.

Yhteistyössä Valio

Mustapekkaboston

Mua kiehtoo aina suolaiset muffinssit ja vastaavat brunssipöytäänkin hyvin sopivat muunnelmat makeista serkuistaan. Usein ne eivät vaan ole musta erityisen hyviä. En ole koskaan maistanut suolaista muffinia, jossa päällimmäinen maku ei olisi leivinjauhe. Valion ideoima vahvasti mustapippurinen bostonsämpylä sen sijaan oli iloinen yllätys tässä makuongelmien sarjassa. No siihen ei nyt lähtökohtaisestikaan tullut leivinjauhetta ja mikä voisi mennä vikaan kun mukana on paketillinen pekonia?! (Vastaus tähän on muuten suolaiset muffinit, pekoni ei tee kaikesta parempaa, niin kuin nyt vaikka leivinjauheesta.) Okei, mustapippurillakin on rajansa, tässä ne tuntuis olevan aika lähellä vastaan tulemista, mutta onneksi kaikki alkuperäiset reseptit on tehty muokattaviksi ja tämänkin ongelman ratkaisee tuosta noin vaan käyttämällä vähemmän näitä pippurisia tuotteita.

Mut kaikenkaikkiaan oiva pulla, teen ihan varmasti toistekin, varsinkin jos pitää muonittaa enempi porukkaa kuin oma perhe. Valio suositteli tätä nautittavan keiton tai salaatin kanssa, meillä oheen keitettiin aina vaan niin mainio sitruunainen parsakaalikeitto. Kuvaideankin nappasin suoraan Valion lehdykästä (siinä ei kylläkään ollut pieniä käsiä).

Suolainen bostonleipä

2,5 dl mustapippurista ruokakermaa

25 g hiivaa

1 rkl sokeria

6 dl täysjyväspelttijauhoja

50 g sulatettua voita

1 pkt pekonia

1 rasia herkkusieniä

1 sipuli

100 g mustapekkaa tai vastaavaa tuorejuustoa

Valmista ensin taikina kohoamaan. Lämmitä kerma kädenlämpöiseksi, vatkaa kermaan puuhaarukalla hiiva. Lisää suola ja pari desiä jauhoja ja vatkaa vielä. Lisää loput jauhot, sekoita, lisää voi ja ala vaivata. Käsin sellaiset 10 minuuttia. Laita liinalla peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan kaksikertaiseksi.

Taikinan kohotessa. Leikkaa pekoni hyvin ohuiksi suikaleiksi, kuutioi sipuli ja herkkusienet. Paista kaikki kuumalla pannulla, pekoni saa ruskistua ja sienistä on tarkoitus haihduttaa enimmät nesteet.

Paina kohonneesta taikinasta ilmat ja kauli se noin 40x20 c, levyksi. Levitä pekonipaistos levylle ja murustele päälle juusto. Kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta n. 5 cm paksuisia paloja ja nosta ne pystyyn leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Ota huomioon, että rullat kohoavat vielä reippaasti, joten jätä tilaa kohoamiselle rullien väliin. Peitä vielä liinalla pariksi kymmeneksi minuutiksi, lämmitä sillä aikaa uuni 200 asteeseen.

Paista noin 30 minuuttia.

Pumpkin Jam pyöräytti samaisen pullan tällä samaisella viikolla, tsekatkaa myös se.

Varhaiskaalipasta

Nyt ollaan yksikertaisuudessaan nerokkuuden äärellä. Kolme raaka-ainetta, vähän maustetta ja öljyä ja alkukesän heittämällä paras pasta on valmis ajassa pastan kiehuminen. Tänä aikana ehtii myös kattaa, tyhjätä ja täyttää astianpesukoneen ja imuroida. 

pekonia

oreganoa (kuivattua)

oliiviöljyä

varhaiskaalia (paljon)

fetaa

Pistä iso pannu liedelle ja liesi päälle (täysille). Suikaloi pekoni (saksilla) pannuun, pannun ei tarvitse lämmetä ennen pekonia.

Pekonin kypsyessä suikaloi kaali.

Lisää pannun oliiviöljy, oregano ja kaalisuikaleet. Kypsennä sekoittaen minuutti taikka kaksi. Ota pannu liedeltä. Kuutioi feta ja lisää se pannuun juuri ennen pastan lisäämistä.

Meatball sandwich - lihapullaleipä

Prinsessaporukka osallistuu Hellmann's -majoneesin kesäkampanjaan, jossa ruokabloggaajat kokkaavat amerikkalaishengessä kesäherkkuja. Minulle tulee mieleen majoneesista tipan simäkulmaan nostattavia lämpimiä muistoja, ne parikymppisenä Riminillä vietetyt kesät ja lukemattomat bailuillat kun syötiin illalliseksi Brancan ja Nadicen luona pastaa majoneesilla, ketsupilla ja tonnikalalla!

Amerikkalaisherkuista taas tulee heti mieleen lempiamerikkalaiseni eli Joey Tribbiani ja lihapullaleipä! En usko olevani ainoa sekopää, joka osaa Frendeistä jaksoja ulkoa ja on nähnyt ne joku miljuuna kertaa, fani siis. Kai jollekin muullekin tulee lihapullaleivästä ja Joeysta heti mieleen mm. jakso, jossa Rachel ja Joyen raskaana oleva pikkusisko antavat Joeylle leivän ennen kuin tämä suutuu tosissaan siskonsa raskaudesta tai se kun Joey, Ross ja Chandler ovat Phoeben poliisipoikaystävän mukana partiossa ja he luulevat auton pakoputken pamausta laukaukseksi ja Joey heittäytyy pelastamaan leipäänsä?

Yritin googlata josko Hellmann'sin majoneesia olisi mainostettu Frendeissä, mutta en ainakaan löytänyt, ehkä tässä on hyvä syy katsoa kaikkia tuotantokaudet taas uudestaan! Joka tapauksessa kyseinen majoneesi sopii omaan versiooni lihapullaleivästä erinomaisesti juuston sijaan.

 

Pekonilihapullat

6 siivua pekonia

1 pieni sipuli

1 valkusipulinkynsi

1 tl kuivattua oreganoa

80 g pecorinoa raastettuna

mustapippuria myllystä

450 g luomunaudanjauhelihaa

Levitä pekonisiivut uuniastiaan leivinpaperin päälle ja paista 15 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Jäähdytä ja leikkaa pieniksi kuutioiksi.

Leikkaa sipulit pieniksi kuutioiksi.

Sekoita lihapullataikinan kaikki aineet käsin tasaiseksi massaksi. Muotoile taikinasta 12 isoa lihapullaa.

Paista lihapullat kypsiksi 175-asteisessa uunissa tai grillissä (15-20 min).

Marinara-kastike

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

loraus valkoviiniä

1 tlk tomaattimurskaa

1 tl sokeria

suolaa

kourallinen basilikaa

korallinen lehtipersiljaa

Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet ja laita pannuun oliiviöljyyn, kuullota hetki. Lisää valkoviini, tomaattimurska ja sokeri sekä suola. Keitä keskilämmöllä ilman kantta 8 minuuttia. Laita kulhoon basilika ja persilja, myös varret. Kaada tomaattikastike kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Palauta kastike pannuun ja kiehauta nopeasti.

Leivän kokoaminen

vaaleaa leipää

marinara-kastiketta

lihapullia

Hellmann's -majoneesia

sipulinvarsia

Grillaa tai paahda valitsemasi leipä. Levitä leivälle marinara-kastiketta. Asettele lihapullat kastikkeen päälle. Levitä lihapullille paksu kerron Hellmann'sin majoneesia. Viimeistele sipulinvarsirenkailla. Paina kansileipä päälle ja nauti!

Yhteistyössä Hellmann's

Lämmin kukkakaalisalaatti

Päivän lounasta miettiessäni isnpiroiduin Fannin ja Kanelin kukkakaalikeitosta pekonikrutongeilla. Koska Lapsi Prinsessalla on lusikaton kaikki sormin suuhun -vaihe muutin suunnitelmaa lennossa keitosta salaatiksi. Salaatti oli erinomaisen herkullista, suorastaan täydellistä!

Tein ah niin muodikkaan kuva-teksti-reseptin. :)

Hapankaalipekonipaistos

Me onnelliset saadaan silloin tällöin peuranlihaa ja peuratuotteita (melkein) suoraan metsästäjältä. Pakkasessa on tälläkin hetkellä makkaroita ja lihanpaloja odottamassa herkutteluhetkiä. Edellisestä hetkestä ei ole montaakaakaan päivää, silloin herkuteltiin mm. savumakkaroilla, kyljessä punaviiniin keitettyä suppilovahverorisottoa ja ihanaa hapankaalipaistosta.

Seuraavana päivänä töissä mun eväslautasella oli todella paljon ihastusta.

 

 

Hapankaalipaistos

1 pkt pekonia

1 sipuli

250 g hapankaalia

1 pieni prk smetanaa

mustapippuria

Siivuta pekoni, pistä siivut kylmään pannuun ja paista. Kuori ja siivuta sipuli, lisää siivut pannuun kun pekonista on rasva kunnolla irronnut. Voit lisätä hieman öljyä jos tuntuu, että sipulit alkavat heti paahtua. Paista kunnes sipulit ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä ja pekoni hieman rapsakoitunut.

Lisää pannuun hapankaali, kuumenna sekoitellen. Ota pannu liedeltä ja lisää vielä smetana. Mausta mustapippurilla.

Paistos on nyt jo varsin syömäkelpoista. Makkoroiden kanssa levitin sen kuitenkin vielä uunivuokaan ja laitoin makkarat päälle ja 200-asteiseen uuniin kunnes makkarat olivat kuumia.

Kukkakaalipasta

Kukkakaali sopii hienosti pastaan. Ispiraatiota hain Saku Tuomisen yli mainiosta Aglio & Olio -kirjasta, jonka tulisi löytyä kaikkien pastan ystävien keittokirjahyllystä. Tuomisen tapaan ohje ilman mitään määriä.

Vauvalle tein oman annoksen, jossa kukkakaalia on enemmän suhteessa pastaan. Vauvalle en laittanut chiliä enkä pekonia, mutta maustoin valmiin annoksen parilla rouhaisulla valkopippuria.

Kukkakaalipasta

kukkakaali

pekonikuutioita

valkosipulia

kuivattua chiliä

oliiviöljyä

Jaa kukkakaali pieniin kukintoihin, keitä kypsäksi. Kukkakaalin kypsyessä paista pekoni kuumalla pannulla, pekonin ei tarvitse rapsakoitua. Nosta kypsä kukkakaali reikäkauhalla pannulle, lisää valkosipuli, chili ja oliiviöljy. Paistele hiljalleen pastan kypsyessä. Keitä pasta kukkakaalin keitinvedessä, johon lisäät hieman suolaa.

Värikäs pastasalaatti

Herra Prinsessa kysyi miten keksin tehdä juuri tällaista salaattia.

Vahvasti värikeskittynyt ajatus-kauppaprosessi eteni näin:

Lähikaupassa oli kotimainen parsakaali hyvässä tarjouksessa. Lastasin koriin kolme päätä. Kaupan lihavalikoima on hyvä, mutta satunnainen, kalaa ei ole. Pasta olis kiva, mutta ei perinteisesti. Parsakaali on niin kauniin väristä, jospa siitä lähtis. Tomaatteja löytyi kotoa, mustat pavut tuovat lisää ruokaisuutta ja paistettu halloumi on aina hyvää ja sopii väripalettiin, joten otin niitä. Pastahyllystä löytyi aurinkokuivatuilla tomaateilla värjättyä pastaa, joten nappasin pussillisen sitä ja päätin unohtaa tomaatit. Kotona kauppakassia purkaessa löysin jääkaapista mozzarellaa ja pekonia, halloumi vaihtui niihin. Limejä oli vielä kaksi jäljellä, ja sitrus kun sopii parsaan, oli salaattikastike siinä.

Ei kovin monimutkaista eikä järin kiinnostavaakaan. :D

Pastasalaatti parsakaalilla

pussillinen pastaa

1 iso parsakaali

1 pkt pekonia

1 tlk mustia papuja

1 mozzarella

1 lime

oliiviöljyä

Keitä pasta.

Jaa parsakaali suupalakokoisiin kukintoihin ja keitä muutama minuutti.

Paista pekonisiivut rapeiksi 225-asteisessa uunissa, leikkaa paistuneet pekonit saksilla suikaleiksi. Valuta ja huuhtele pavut. Revi mozzarella. Raasta limestä kuori ja purista mehu.

Sekoita ainekset kulhossa ja viimeistele reippaalla lorauksella oliiviöljyä.

Paahdettu peruna-pekonisalaatti

No näinhän siinä kävi, että mä jäin jonkun sortin koukuun näihin kuppasiin uusiin perunoihin! Erilaista salaattia on tehtynä ja vielä ajatustasolla toteutusta odottamassa.

Perunasalaatissa on sellaista one-potin henkeä, muuta särvintä ei välttämättä tarvita lainkaan. Ruokaisuutta on helppo lisätä vaikka pekonilla ja juustolla kuten tässä tapauksessa.

Meillä menee nykyään minttua melkein joka ruokaan. Se kun ainoa yrtti meidän parvekkeella, joka kasvaa vinhasti. Muuta kaipaisivat enemmän aurinkoa. Toivottavasti tämä juuri alkanut kesäinen lämpö vähän vauhdittaa kasviston rehevöitymistä.

uusia perunoita, varmaan sellainen puoli kiloa

oliiviöljyä

paketti pekonia (onko se 170 grammaa?)

fetaa (100-200g)

kourallinen vihreitä oliiveja

2 kevätsipulia

yhden sitruunan kuori

pino mintunlehtiä

mustapippuria

Pese ja halkaise perunat, isommat neljään osaan. Lado uunivuokaan ja kaada joukkoon öljy. Sekoita, työnnä 200-asteiseen uuniin 40-50 minuutiksi tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Siivuta pekoni ja paista rapeaksi.

Kuutioi feta.

Poista oliiveista kivet jos tarpeen ja hienonna karkeasti.

Siivuta kevätsipulit, myös vihreä osa

Raasta sitruunasta kuori.

Sipellä tai siivuta tai vaikka revi minttu.

Sekoita kaikki aineet keskenään, mausta mustapippurilla.

Herne-pekoni-minttupasta

Ei tästä ole kauaakaan kun Facebookissa marmatin, että Hesarin ruokasivut on yks iso vitsi. Onneksi en enää muista mikä niissä jurppi just sinä torstaina, vituttais muuten varmaan vieläkin.
Autuasta unohdusta on suuresti helpottanut sivujen totaalinen muutos totaalisesti parempaan suuntaan. Sivuilla reseptiikkaa toimittavat vuoroviikoin Eeva Kolu, Henri Alén ja se kolmas, joka kirjoitti nämä mainiot parsarespetit. En niiin millään muista nimee, ja eilinen Hesari meni jo biojätepusseiksi.

Herkulliset reseptit kruunaa Elvi Ristan kuvat, jotka suorastaan pakottavat lukemaan reseptitkin. Mä tykkään, hyvä Helsingin Sanomat!

Mulla oli just sopivia aineita viime viikon torstaina herne-pekoni-minttupastan toteuttamiseen. Muokkasin reseptiä kaappini sisällön mukaan.

täysjyväspaghettia

pekonia

valkosipulia

pakasteherneitä

kevätsipulia

minttua

oliiviöljyä

Siivuta pekoni ja paista semirapsakaksi. Lisää valkosipuli ja kuullota pekonin seassa pehmeäksi. Kippaa pannuun jäiset herneet ja pyörittele suliksi. Lisää siivutettu kevätsipuli ja reilusti revittyjä mintunlehtiä. Viimeistele oliiviöljyllä ja sekoita kastike ihanasti al denteen spaghettiin.

Maalaissalaatti

Kunnolliseen rehtiin ja tuhtiin maalaissalaattiin kuuluvat olennaisesti palkokasvit ja pekoni.  Siis minun mielestäni. Parhaan maalaissalaatin ikinä olen syönyt vuosia sitten lounaaksi eräässä helsinkiläisravintolassa. Siinä oli mm. kevätsipulia, härkäpapuja, pancettaa, maalaisleipää ja uppomuna.

Omasta versiossani oli tällä kertaa salaattisipulia, kikherneitä, pekonikuutioita, oliiveja ja erilaisia salaatteja. Leivällä ei paino putoa, joten sen jätin pois.

Kikherne-kookoskeitto

Sarjassamme nopeat arkiruoat, joita keittyy muutamassa minuutissa myös seuraavaksi päiväksi (ja jos oikein hyvin käy, niin myös sitä seuraavaksi). Tällaisia ruokia on tullut keiteltyä viime aikoina kiitettävän paljon. Vaikka töistä on kiva lähteä lounaalle työkavereiden kanssa ja matkalla saa mukavasti happea, niin oma eväs tulee usein edullisemmaksi ja herkullisemmaksi kuin Fazer Amican tarjoomukset. Ei JHL:än lounasravintolassa kyllä mitään vikaakaan ole, monipuolinen lounas ja usein tosi hyvääkin, samaa ei voi sanoa kaikista Sörnäisten rantatien välittömään läheisyyteen sijoittuvista samaisen puljun ravintoloista, joita on muuten todella monta.
Kunnon emäntä keittää silloin tällöin padoittain erilaisia palkokasveja pakastimeen annospakkauksiin säilöttäviksi. Minä en ole niin kunnollinen, luomukikherneet tölkistä ovat erittäin ok. Tämä keitto valmistuu noin 15 minuutissa, ensin kattilaan kasvikset ja chili, jonka tarkoitus on vain tuoda hieman lämpöä, tulisuutta varten tarvitaan ainakin toinen chili.
Kasvisten perään vesi ja fondi, sitten kookosmaito ja kikherneet. Hiljainen kiehuminen kymmenen minuuttia, joukkoon rapeaksi paistettu pekoni ja silputtu korianteri.

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 sellerinvarsi
1 sitruunaruoho
1 pieni kuivattu chili
2 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1 tlk kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
(100 g pekonia)
tuoretta korianteria

Karitsanpotkaa ja pekoni-kurpitsarisottoa

Syksyllä on aika kaivaa rautapata esiin ja valmistaa ihania pitkään haudutettuja lihaherkkuja. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt fondue-pataa myös tähän puuhaan, mutta patani ei ole suuren suuri, joten siihen olisin ehkä korkeintaan yhden potkan saanut mahtumaan.
Ostinkin Hulluilta Päiviltä Iittala Toolsin emaloidun padan kun kerran halvalla sai. Mä en tosin tajuu mistä kohtaa se on emaloitu..
Ehdin jo unohtaa padan pariksi viikoksi kaappiin, mutta viime viikon sunnuntain jälkeen olen käyttänyt sitä jo kolme kertaa, olen koukussa.

Karitsanpotkat ovat yksi patalemppareistani ja tilaan sellaisen mielelläni myös ravintolassa, sitä kun on aika vaikee pilatakaan.
Perinteisesti potkat kai haudutetaan punaviinissä, mutta taisi olla olosuhteiden pakko kun päädyinkin valkoviiniin, erinomaisesti muuten päädytty. Potkan kanssa ei kylläkään juotu samaista valkoista vaan tuhtia punaista.
Jouluisista mausteista huolimatta potkat eivät olleet erityisen jouluisen makuisia vaan miellyttävän mausteisia. Tähtianis on vahvaa kamaa ja koko kämppä lemusi jopa epämiellyttävän lakritsiselta, mutta maussa kaikki oli neljän tunnin hautumisen aikana loksahtanut kohdalleen.

Risotto oli mun mielestä aika tylsää vaikka salviaakin oli paljon, lopputulos kaipasi vähän kaikkea. Ruokavieraat kyllä kohteliaasti kehuivat ja olihan se ihan hyvää kun kauhoi päälle vähän patalientä.
Söin risottoa vielä seuraavanakin päivänä liemen kanssa, lämmitin sen pannulla runsaassa liemessä ja lisäsin vielä parmesaania.

Valkoviinissä haudutettua potkaa neljälle
4 potka per ruokailija
2 rkl voita
1 sipuli
1 porkkana
1 sellerinvarsi
1 valkosipuli
1 dl vettä
3 laakerinlehteä
1 tähtianis
4 neilikkaa
5 cm kanelitanko
0,5 l valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Paista potkiin kuumalla pannulla voilusikallisessa väri joka puolella.
Kuori ja lohko sipuli, pilko porkkana ja selleri. Kuori valkosipulinkynnet ja muserra veitsen lappeella.
Kuumenna loppu voista padassa ja kuullota kasviksia voissa muutama minuutti.
Kiehauta vesi potkanpaistopannussa, jotta paistomaut irtoavat pannusta. Kaada vesi pataan.
Lisää pataan kaikki mausteet ja asettele potkat pataan mahdollisimman pystyyn. Kaada pataan viini ja kiehauta.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, peitä kannella ja nosta 150-asteiseen uuniin neljäksi tunniksi.














Kurpitsarisottoa neljälle
1 sipuli
1 rkl öljyä
1 rkl voita
3 dl risottoriisiä
300 g kurpitsakuutioita
1 tl kuivattua salviaa
2 dl valkoviiniä
5 – 7 dl kuumaa kanalientä
100 g rapeaksi paistettua pekonia
50 g parmesaaniraastetta

Kuori ja kuutio sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuumenna öljy ja voi pannussa keskilämmöllä. Kuullota sipulia seoksessa muutama minuutti, sipuli ei saa ruskistua.
Lisää pannuun riisi, kuutioitu kurpitsa ja salvia. Freesaa kunnes riisi on kiiltävää ja pinnalta läpikuultavaa.
Kaada pannuun valkoviini ja keitä kunnes lähes kaikki viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Lisää sitten kauhallinen kanalientä ja anna taas haihtua kiehuen. Älä päästä risottoa kuivumaan.
Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on kypsää, sopivasti al dente.
Lisää lopuksi pekoni ja parmesaaniraaste.

Banaani-pekonirullat ja persiljapesto

Paikallistin TGRWT-tapahtuman Anu Hopian mainiosta blogista. TGRWT = they go really well together. Homman nimi on lyhykäisyydessään se, että Martin Lerch esittelee blogissaan kaksi raaka-ainetta, joissa on samoja aromiaineita, vaikka niillä ei muutoin olisi mitään tekemistä keskenään. Samaan tyyliin kuin kotoisa ruokahaasteemme, isännöi tapahtumaa aina joku blogi ja kulinaristit ympäri maailman saavat kehitellä ja esitellä reseptejään näistä yhdistelmistä. Kokeilussa on ollut mm. valkosuklaa ja kaviaari, parmesaani ja kaakao sekä aprikoosi ja kantarelli.
Tuolta siis bongasin pekoniin käärityt banaanit, jotka oli täytetty persiljaisella tuorejuustolla. Muokkasin ruoasta oman versioni.
Mietin olisiko pitänyt käyttää ruokabanaaneja, mutta ihan peruksinen luomureilu toimi erinomaisesti. Banaanin ja persiljan yhdistelmä oli todellakin erinomainen ja voin lämpimästi suositella tätä alkuruoaksi.

Neljälle
3- 4 banaania
mustapippuria
12 siivua pekonia
1 ruukku lehtipersiljaa
20 g parmesaania
0,5 rkl pinjansiemeniä
minimalistinen nokare valkosipulia
2 – 4 rkl oliiviöljyä

Kuori banaanit ja leikkaa ne 3 – 4 neljään pätkään banaanin koosta riippuen. Pippuroi banaanit ja kääri kunkin kappaleen ympärille siivu pekonia. Asettele uuniastiaan sauma alassuin. Paista pekoniin käärittyjä banaaneja 220-asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia kunnes pekoni kypsyy.
Banaanien uunittuessa valmista pesto. Laita kaikki pestoainekset tekosekoittimeen tai monitoimilaitteeseen tai mihin nyt ikinä ja jauha hienoksi.
Tarjoile pesto kuumien banaanien päällä.

Pekoni-kananmunapitsa

Tämä on mahtavaa aamiaisruokaa erityisesti pitkien juhlien jälkeen.
Mm. tällaista nautittiin viime sunnuntaina brunssilla lammasfetapiirakan kanssa.

1 pkt voitaikinaa
400 g pekonikuutioita
5 kananmunaa
tabascoa
2 dl juustoraastetta

Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Nypi sulaneet levyt kiinni toisiinsa ja kauli näin syntynyt yksi yhtenäinen levy leivinpaperilla uunipellin kokoiseksi.
Keitä kananmunat koviksi, kuori ja kuutio.
Paista pekoni rapeaksi.
Pirskottele voitakinapohjalle tabascoa, levitä päälle kananmunat ja pekoni. Ripottele päälle juustoraaste ja paista 220-asteisessa uunissa 15 – 18 minuuttia.

Sipulikeitto

Se kuulkaa sipuliviikko nyt. Päätin juhlistaa viikkoa pekonisella sipulikeitolla. Tästä voisi melkein sanoa, että olen tehnyt tällä viikolla kahdesti ruokaa keittokirjasta. Selasin nääs eilen Ruokatorstaita ja siinäkin näyttäisi olevan sipulikeiton ohje. :D
Tarkoitukseni oli laittaa tähän leipä-juustokuorrutus, mutta sipuleiden kiehuttua vaaditut n. 40 minuuttia, oli nälkä niin kova, että hyvä kun maltoin kuvan ottaa. Teen huomenna uuden satsin ystävälleni lounaaksi, kuorrutuksella. Tai sitten teen sipulipiirakan, saas nähdä nyt mitä on mielessäin kun huominen koittaa.
Keittoainekset hain uudesta lähikaupastani eli Sokoksen S-marketista. Samalla tutustuin huolellisesti kaupan valikoimaan. Valtava kauppa, mutta en vakuuttunut. Hevi-osaston valikoima ansaitsee kehut määränsä ja runsaan luomutuotevalikoimansa ansiosta, mutta laadusta tulee pitkä miinus. Miten niin nahistuneita vihanneksia kehtaa myydäkään? Ja miten on mahdollistakaan kaiken sen muun runsauden keskellä pitää niin suppeaa ruukkuyrttivalikoimaa? Tai ehkä se jatkui jokun kulman takana, en vain huomannut? Sipulit oli ok, mutta niistä löytyi luomuna vain espanjalaisia punasipuleita. Ehkä, ei pysty tarkkaan muistaan. :)
Erityisesti minua ilahdutti Mutti-tuotteiden laaja kirjo, piti heti ostaa doppio concentratoa. Toinen suuri riemun aihe oli Karhu-olut, jota myytiin 1,25 litran pullossa! Melkein ostin sellaisenkin. Älkää kysykö mikä minua tuossa jättipullossa riemastutti, en tiedä itsekään. Ja kyseessä tuskin mikään uutuustuote, mutta harvemmin tulee ostettua olutta ja vielä harvemmin ratsattua sitä oluthyllyä tuote tuotteelta. Ja nyt minua riemastuttaa ajatus itsestäni juomassa sitä olutta, suoraan pullosta tietenkin!

75 g pekonikuutioita
2 rkl voita
6 pienehköä sipulia
vettä
kasvisfondia
1 laakerinlehti
nippu timjamia

Ruskista pekonikuutiot rapeiksi padassa tai kattilassa. Lisää voi ja sipulit. Paista sipulit pehmeiksi keskilämmöllä (15-20 min), mutta älä ruskista. Lisää kuumaa vettä sen verran, että sipulit peittyvät hyvin (0,5-1 l). Lisää keittoon fondia tarvittava määrä (katso pullon ohje). Laita laakerinlehti ja timjaminippu keiton joukkoon ja keitä 30 – 40 minuuttia.
Poista valmiista keitosta yrtit ja tarjoile kuumana ranskankermasilmällä tuoreen leivän kanssa.

Pekoni-pekaaniruusukaalit

Rakastan ruusukaaleja, rakastan pekaanipähkinöitä ja ihan erityisen paljon rakastan pekonia. Vielä kun rapeaksi paistetun pekonin ja paahdettujen murskattujen pähkinöiden joukkoon heittää reilun hyppysellinen kuivattua laakerinlehteä ja paistaa esikeitetyt ruusukaalit ankanrasvassa, voi sano heippodei ainakin painonhallinnalle ja tervetuloa ahneelle syöpöttelylle. :D

Poro-kastanjapata

Eli Hesarin marraskuun Kuukausiliitteestä Vivi-Ann Sjögrenin hirvi-kastanjapataa porolla. Poron valintaan oli sellainen yksinkertainen syy, että sitä sattui olemaan. Nauta sopinee yhtä hyvin kuin kaksi edellä mainittua.
Tämä on uusi lempiruokani, rakastan kastanjoita ja tässä padassa niiden maku ylsi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kastanjoiden keittäminen oli minulle uutta ja jouduin turvautumaan nettiin ja kotikirjastooni. Mm. monet italiankieliset nettisivut ohjeistivat keittämään kastanjoita puolesta tunnista tuntiin ja Larousse Gastronomique ohjeisti tekemään kastanjoihin viillon, paahtamaan todella kuumassa uunissa kahdeksan minuuttia, kuorimaan kuumina ja keittämään sen jälkeen vielä jokusen minuutin. Monenmoisista ohjeista masentavimman tarjosi WSOY:n upea klassikko ’Ranskalaisen keittiön salaisuudet’: ”Sisäkuoren irrottaminen on vaivalloista, käyttipä mitä menetelmää hyvänsä”. Samainen kirja tarjosi myös hankalimman käsittelyvaihtoehdon; kastanjoiden kuoresta pitäisi viiltää kolme milliä yhdeltä puolelta, laittaa kylmään veteen, antaa kiehua minuutti ja sen jälkeen nostaa niitä vedestä kolme kerrallaan ja vielä lopuksi upottaa uppiniskaisimmat kiehuvaan veteen. Plääh.
Päädyin kompromissiin: tein kastanjoihin ristiviillot ja keitin 20 minuuttia suolatussa vedessä. Ensimmäisen sisäkuori irtosi ongelmitta, toisen sisäkuori irtosi ongelmallisesti ja kolmannen kohdalla otin esiin vihannesveitsen. Neljännen kohdalla kirosin itseäni kun en ollut noudattanut Laroussen ohjetta. Ikään kuin mulla olisi ikinä ollut mitään ongelmia irrottaa kuorta paahdetuista kastanjoista… kele.
Veitsen käyttö aiheutti pienoista hävikkiä ja mureentumaa, joka osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, vaikka ne, joista kuori irtosi suosiolla, olivat mukavan näyttäviä. Jos Kuukausiliitteen jutusta ilmenee sopivin keittometodi, niin se jäi multa huomaamatta ja mikäli joku kyseisen metodin tuntee, niin varmaankin ystävällisesti jakaa sen meidän muiden kanssa tuonne kommenttilootaan, tiksis.

Vasta kerran käytetty valurautainen fondue-patani pääsi parka arvoiseensa käyttöön, alkuperäisohjeessa neuvotaan käyttämään nääs rauta- tai savipataa, uskoisin kattilankin kelpaavan. Minulla ei ollut poroa ihan tarvittavaa määrää ja laitoin lisäksi kolme siivua pekonia. Poistin chilistä suurimman osan siemenistä liiallisen lämmön välttämiseksi (oli muuten hyvä idea), pippurit laitoin pataan kokonaisina. Persilja korvaantui ruohosipulilla, lisäkkeeksi keitin suppilovahverorisoton kuivatuista suppiksista.

Ohje kopioitu suoraan Kuukausiliitteestä niitä varten joille ei Hesaria tule:

800 g hirven palapaistia
öljyä tai voita
2 sipulia
1 rkl jauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 laakerinlehteä
tuoretta chiliä
persiljaa
(tilkka punaviiniä)
250 g keitettyjä kastanjoita
1 dl kermaa

Ruskista lihat ja siirra ne savi-tai rautapataan. Kuori, pilko ja ruskista sipulit, siirrä ne pataan ja sekoita joukkoon jauhot. Huuhdo paistinpannu vesitilkalla ja lisää kiehuvana pataan. Lisää vettä niin paljon, että lihat miltei peittyvät. Lisää mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen, kunnes liha on mureaa (tunnin parin kuluttua). Lisää keitetyt kastanjat (ja viini) ja hauduta vielä 10 minuuttia. Lisää kerma ja tarjoa lisäkkeenä riisiä, jossa on paistettuja sieniä ja persiljaa.