Kikhernepasta

lauantai 31. toukokuuta 2014

Arktiset kelit vaativat tuhdit eväät. Niinpä tällä viikolla on turvauduttua palkokasveihin jo kolmeen kertaan. Erityisen hyvää oli tämä kikhernepasta, se on maanantailta, jolloin flunssa ei ollut vielä nujertanut puolta meistä, pystyi nielemään ja joku vielä maistuikin joltain. No ensi viikolla lämpenee ja flunssakin tuntuis jo taittuvan.

Kikherneet ja pasta saattavat kuulostaa suorastaan todella tuhdilta yhdistelmältä, mutta ovatkin yllättävän raikas kokonaisuus.



Kikhernepasta

paketti pekonia
1 sipuli
palanen inkivääriä
1 tlk kikherneitä
oliiviöljyä
korianterin lehtiä silputtuna
mustapippuria

Suikaloi pekoni ohuelti ja laita suikaleet laakeaan pannuun paistumaan rapsakoiksi. Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi. Sipulit on tarkoitus kypsentää nopeasti, joten mitä pienempi kuutio sen parempi. Raasta tai silppua inkivääri.
Pekonin ollessa makuistasi, lisää sipuli ja inkivääri. Huuhtele ja valuta kikherneet. Ota pannu liedeltä ja lisää kikherneet, sekoita voimakkaasti.
Lisää reilusti oliiviöljyä, silputut korianterit ja mustapippuri. Sekoita keitetyn pastan kanssa pannussa.

Mietitäänpäs sitten kuumaa kesäpäivää. Kuvittele tämä sama ruoka, mutta ehkä ilman pekonia. Kourallinen tai pari rucolaa, sitruunanmehua ja kuorta sekä vielä minttua. Yhtäkkiä trooppiset kelit vaativat kepeät eväät!

Kylässä Kivistössä

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ihanana kevätlauantaina ryhmä ruokabloggaajia kokoontui Kivistössä-blogin tiluksille nauttimaan hurmaavasta säästä ja vähintään yhtä hurmaavasta ruoasta. Prinsessakeittiö antaa kevätretkestään kuvapainotteisen raportin. Lisää ihania herkku- ja tunnelmakuvia löytyy Instagramista #kivistössä ja mukana olleiden blogeista, linkit kyseisiin blogeihin löydät postauksen lopusta.

Isäntäväki aloitti grillihommat rosmariininoksiin pujotetuilla broilerin sydämillä. Sillä sipulien hehkuttamana sydämet olivat tuttua, mutta mulle vielä maistamatonta herkkua. Tykkäsin ja uskoisin, että prinsessalassa kelpaisivat myös noille nirsommille. Emännättäret olivat valmistaneen hellejuomaksi lemonadea, joka oli ihan tolkuttoman hyvää ja niin nätisti karhupurkissa tarjolla. Kunhan saan viimeisetkin istutuksen parvekkeella paikoilleen, taidan pitää pienet partsikauden avajaiset ja täyttää minäkin karhutölkin viilentävällä lemonadella.
Mulla ei muuten todellakaan ole kuvaa joka ruoasta, ei ehtinyt kuvata kun piti syödäkin ja olin toinen niistä lapsellisista ja Lapsi Prinsessa II vaati välillä sekin jotain huomiota, mutta eiköhän näistä kokonaiskuvan saa ja muista blogeista sitten lisää.


Eri viehättävä paikka tämä Kivistö. Katsokaa nyt miten söpö verantakin!


Pekoniin käärityt ja feta-tuorejuustotahnalla täytetyt minipaprikat ala Suolaa ja hunajaa.



Sillä sipulien Merituulin possua vietnamilaisittain. Kuvassa näkyy ruokabloggaajatapaamisen (helteisen sellaisen) tärkeimmät välineet, aurinkorasva polttamien torjumiseksi, älypuhelin Instagramia ja muuta sosiaalisen median raportointia varten sekä kamera blogidokumentointiin. Olikohan ketään, joka ei olisi ottanut valokuvia?


Parsat munassa. Oma panokseni oli grillattu salaatti, eli parsat, kesäkurpitsat, purjot ja persikät käytettiin nopeasti grillissä ja maustettiin sen päälle suolalla ja oliiviöljyllä. Jujun juoni on muuten se suola, jota saa laittaa aika runsaastikin, tässä versiossa se saattoi jäädä hieman paikalliseksi, mutta kukaan ei ainakaan ääneen valittanut.


Sumakkileivät. Kaikki äitini reseptit -Nannalla oli useampi herkku grillattavana, myös alemmat harissaravut. Mielenkiintoinen tämä sumakki, jota kuulemma Gordon Ramsayn kaapista löytyy aina. Kaikenlaista.




Soppaa ja silmukoita -ribsit kahdella tavalla. Mä niin tykkään ribseistä kun niiden tekeminen kestää niin kauan ja niitä saa syödä käsin!


Liemessä-blogin Jenni teki mainiosta Katukeittiö-kirjastaan sienellesiä burgereita. Jos mulla oli Lapsi Prinsessa II:sen kanssa kädet täynnä, niin Jennillä ne vasta täynnä olikin Herra Simpukan kieltäydyttyä päikkäreistä, mutta niin vaan super-Jenni sai hampparit pöytään. The lapsellisina matkustimme Jennin kanssa yhdessä ja tunnustettakoon, että ennen Kivistöön siirtymistä kävimme Tuulosen Kotipizzassa nykäsemässä hieman hiukopalaa, Berlusconia ja silleen..


Kaikista illan aikana tarjotuista toinen toistaan ihanimmista herkuista mun suosikki oli tietenkin pavlova. Tämä poutapilvi oli Soulkitchenin Annan luomus. Annalla on muuten Helsigin Museokadulla ihana pieni herkkukaupa Hella & Herkku, suosittelen kaikille vierailua, sieltä saa kaikkea ihanaa, mitä muualta ei saa, mukaan lukien Annan äitin virkkaamia ihan superhienoja pannulappuja.


Campasimpukoiden nigellamaiset suklaalasit. Appelsiinia, suklaata ja järjetön määrä kermaa, tartteeko nyt alleviivatakaan että oli ihan törkeen hyvää?



Kauden ensimmäiset persikat

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Rrrrakastan persikoita! Erityisesti nektariineja, joissa on valkoinen hedelmäliha ja niitä pari vuotta sitten vihdoin ja viimein Suomenkin kaupoihin päätyneitä littupersikoita. Kutsun kumpiakin sujuvasti persikoiksi, ne ovat oikeasti sama hedelmä, sille sileäkuoriselle on vaan joku kekkonen keksinyt antaa kauppanimeksi nektariini.
Persikka on niin ihanan monikäyttöinen. Sellaisenaan, jugurtissa, smoothiessa, salaatissa, grillattuna, lisukkeena lihoille, leivonnassa..

Me laitettiin Lapsi Prinsessa I:sen kanssa kauden ensimmäiset persikat salaattiin retiisien ja fenkolin kanssa, ai että oli hyvää!


a

Persikkasalaatti

persikoita
retiisejä
fenkolia
salaattia
suolaa
oliiviöljyä

Lohko ja kuutioi persikat, lohko retiisit. Siivuta fenkoli ohuelti, revi salaatinlehdet. Mausta salaatti sormisuolalla ja hyvällä oliiviöljyllä.

Pistin blogin ulkoasun uusiksi, hankin teeman Etsystä. Olin niin pitkään tyytymätön edelliseen, alkoi jo haitata postausintoakin sen rumuus. Itse olen oikein tyytyväinen, varmaan muokkaan vielä värejä ja ainakin kokeilen kolmipalstaisuutta. Mitäs te lukijat tykkäätte?


Suklaa-toffeepopcornit

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kinuskikissa eli Sini Visa on tehnyt liian ihanan kirjan, Kinuskikissan helpot suosikit (Tammi). Tosi kauniit kuvat, tosi kaunis taitto, ihania leivonnaisia. Tekis mieli kehua silleen kiusallisen paljon, mutta ehkä riittää kun kerron, että kokeilen ehkä joka ohjetta ja olen lukenut kirjan nyt noin kahdeksan kertaa kokonaan.

Ensimmäisenä testiin menivät Lapsi Prinsessa II:sen syntymäpäiväjuhlissa tarjotut suklaa-toffeepopcornit. Lapsi Prinsessa I ei koko juhlien aikana leikkinyt muiden lasten kanssa vaan istui pöydän ääressä syömässä näitä. Olin luvannut, että saa syödä niin paljon kuin jaksaa ja kyllä se jaksoikin, ihan niin paljon, että jossain vaiheessa oli jo pakko hieman pyörtää lupausta ja käskeä pitää pientä taukoa. Yli puolet vieraista pyysi saada viedä poppareita kotiinkin ja reseptiä kyseltiin. Ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan mun olis pitänyt vetää näitä överit jo valmistuvaiheessa, mutta yllättäen nämä eivät koostumuksensa vuoksi olleetkaan mun mieleen, en siis ehkä olekaan perso kaikelle ylimakealle!

1 pss Omar-karkkeja
1 dl kuohukermaa
200 g maitosuklaata
50 voita
pari litraa popcorneja

Pistä kattilaan Omarit ja kerma ja keittele hämmennellen kunnes karkit ovat sulaneet. Säädä hellan lämpö mahdollisimman pienelle ja lisää voi ja suklaa paloina. Sekoita kunnes seos on tasaista.
Kaada kulhoo popcornien päälle ja sekoita. Jaa lusikalla muffini- tai minivuokiin.


Olen saanut kirjan blogin kautta.

Ensi-iltapirskeiden couscous-salaatti

lauantai 10. toukokuuta 2014

Eilen ensi-iltansa sai Tanssiteatteri Hurjaruuthin tiloissa Gnab Collectiven Polku. Polulla tehdään elämää ohjaavia valintoja ja teatteritila tuoksuu metsälle. Siis ihan oikeasti tuoksuu.

"Polkuja on monenlaisia. Yksinäinen metsäpolku. Kaupunkipolku sementtilabyrintissä. Hiekkapolku rannalla.
Osa poluista risteilee, haaroittuu, osa kulkee yksin. Toisilla on selkeä suunta, toiset ovat täynnä mutkia.
Näyttämöteos “Polku” tutkii millaiset asiat vaikuttavat siihen, millaisia polkuja kuljemme. Onko elämä tietoisten päätösten seurausta? Mikä on sattuman ja intuition merkitys? Miten oman polun tunnistaa?"

Polkua esitetään tänään ja pariin otteeseen ensi viikolla ja esityskausi jatkuu elokuussa. Tarkat ajat ja lipputiedot näet täältä.

Prinsessa-cateringilta pyydettiin enskaribileisiin ruokaisa salaatti ja joku jälkiruoka. Päädyin couscous-salaattiin ja jälkkäriksi valikoituivat aina yhtä suositut mokkapalat. Couscous-paketti on mitä oivin valinta kun pitää tehdä ruokaisaa salaattia ja sitä varmempi valinta se on mitä enemmän on ruokittavia. Kyseiseen viljatuotteeseen olen turvautunut viime aikoina muutenkin aika usein, niin pienellä vaivalla saa niin upeita ja maukkaita arkiaterioitakin. Jos et siis tätä tuotetta ole vielä kokeillut, niin suosittelen korjaamaan tilanteen.




Couscous-kikhernesalaatti (noin 30 hlö:lle)

Pakettillinen couscousia
puolikas sitruuna
2 dl oliiviöljyä
1 tlk kikherneitä
500 g kirsikkatomaatteja
1 prk kalamata-oliiveja
nippu kevätsipulia
iso jääsalaatti
suolaa
mustapippuria
tuoretta minttua

Keitä reilusti vettä suosi vedenkeitintä. Mittaa couscous-ryynit kulhoon, jonka saat helposti peitettyä. Mittaa päälle saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä astiassa on ryynejä, ehkä vielä desi päälle. Peitä kannella ja anna hautua kuutisen minuuttia.
Mittaa astiaan sitruunamehu ja oliiviöljy, sekoita huolellisesti haarukalla, jotta couscous erottuu.
Purista kirsikkatomaateista siement ja kuutioi ne. Poista oliiveista kivet ja leikkaa neljään osaan. Lisää salaattiin tomaatit, oliivit ja kikherneet. Mausta suolalla, pippurilla ja revityllä mintulla.
Lisää salaattiin viimeiseksi revitty jääsalaatti, couscous saisi olla vähän jäähtynyttä ennen salaatin lisämistä. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria mikäli tarpeen.
Voit tarjoilla heti tai antaa jäähtyä. Tämän salaatin voi siis tehdä jo hyvissä ajoin ennen bileitä.




Ruoanlaitto on usein polun valitsemista, kukapa ei kysyisi itseltään monta kertaa viikossa mitä ihmettä sitä tänään kokkais. Tästä Polun hienosta flyerista pitäisi kehittää ruokaversio, nopeilla 'parsa vai porkkana' -tyyppisillä kysymyksillä päätyisi varmasti usein itselle uusiin tai ainakin pöydässä harvemmin nähtyihin resepteihin ja vähän mielikuvituksellisempaan syömiseen kuin iänikuisella kaupan hyllyn tuijottamisella.



Yhteistyössä Cnab Collective

1-vuotissynttärit

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Lapsi Prinsessa II saavutti viikonloppuna yhden vuoden korkean iän. 


Juhlittiin, tottakai. Ulkoistimme juhlat läheisen leikkipuiston tiloihin, on se mukavaa kun ei tarvitse siivota hiki hatussa ennen eikä jälkeen vieraiden, lapsivieraille on tarjolla runsaasti tilaa ja leluja ja vieraslistaa uskaltaa paisutella kun ei tarvitse miettiä mihin kaikki tyypit laitetaan. Lisäetuna, että sokerihumalaiset lapsoset voi aina ohjata pihalle jos meno yltyy äärimmäisyyksiin ja niitä voi vahtia ikkunasta kärsimättä itse vaihtelevista sääolosuhteista.

Synttäreillä pitää toki olla jotain asianmukaista tarjottavaa. Katoin pöytään minisubeja täytteinään parmankinkkua ja mozzarellaa, nakkipiiloja ja mansikka-parsa-fetasalaattia. Makeissa löytyi keksejä, toffee-suklaapopcorneja ja upea kakku, jonka tekemisen ulkoistin. Sellainen note to self, että kakun valinta ulkonäöllisin perustein on oikein hyvä kriteeri, mutta kannattaa silti kysyä mistä se on tehty, joku vieraistakin saattaa haluta tietää. Juustokakussa oli ainakin limeä, minttua ja valkosuklaata.
Kattauksessa oli hyvin selkeä jo hyvissä ajoin ennalta päätetty teema, pöytään katettiin kaikki kaapista löytyvät kertispakettien jämät.





Mielestäni tarjosin vain pientä välipalaa ja olin aika varma, että myöhässä tulijoille ei riitä ruokaa, mutta niin vain riitti ja jäi ylikin. No ei haitannut mua yhtään näykkiä nakkipiiloja iltapalaksi.


Ruokaisista vaiheista juuri ennen ja jälkeen kyseisen prinsessalapsen syntymän voi lukea täältä, eli millaisella muonituksella on odottava äiti sairaalaolosuhteissa.

Blogger Template created by Photographic Elements