Tomaatti-korianterisalaatti

Meillä on tomaattisalaattia pöydässä joka päivä, kun keksin miten kaikki lapset saadaan syömään salaattia ilolla: laitetaan salaatin kaikki osaset omiin kulhoihinsa, joista jokainen voi koota mieleisensä kokonaisuuden.
Tomaattisalaatti ei kirvoita hurraa-huutoja kahdessa isommassa lapsiprinsessassa, koska sipuli on kuulemma pahaa, mutta salaatin lehdet (eli viinisuolaheinä) yksistään, porkkanat, fetajuusto, oliivit ja kurkut muutaman mainitakseni kelpaa kyllä kun eriksensä tarjoilee. Buffatyylisessä salaattitarjoilussa on sekin etu, että ylijäämät voi joko laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa tai niitä voi jatkojalostaa. Valmiiksi sekoitettu salaattikokonaisuus on ylijäämänä yleensä ehtaa hävikkiä.

Tomaatti-korianterisalaatti

1 rasia miniluumutomaatteja
puoli ruukkua korianteria
1 sipulinvarsi
(suolaa)
mustapippuria
oliiviöljyä

Leikkaa tomaatit noin kahdeksaan osaan. Silppua korianteri, voit käyttää myös varret. Siivuta sipulinvarsi.
Sekoita kaikki aineet kulhossa, mausta (suolalla), pippurilla ja oliiviöljyllä. Älä liioittele mausteiden kanssa, pippuria riittää myllystä puolikas kierros ja öljyä teelusikallinen.

Paahdettu tomaattikeitto

Tämä tomaattikeitto valmistuu kuin itsestään ilman pilkkomista, haudutusta ja muuta aikaa vievää puuhastelua. Itseäni epäilytti voiko näin vähillä raaka-aineilla valmistua hyvä keitto. Tomaattien ja valkosipulin paahtaminen kuitenkin riittää maun muodostukseen, multahan jäi kokonaan keittoon tarkoitetut puskat basilikaa ja minttua käyttämättä, unohtui, mutten jäänyt kaipaamaan mitään lisämakua. Puuttumisen huomasinkin vasta seuraavana päivänä kun katse osui rehuun keittiön pöydällä.

Alkuperäinen ohje on Glorian Ruoka ja viini -lehdestä. Tein muutamia muokkauksia kuten vaihdoin kirsikkatomaatit luumutomaatteihin, kirsikkatomaateilla alkoi nääs tulla sopalle jo kivasti hintaa.. Kirsikkatomaateilla tosin pääsis helpommalla kun niitä ei tarvitse pilkkoa lain.

1250 g tomaatteja
5-10 valkosipulinkynttä (maun mukaan)
1 rkl provencenyrttiseosta
1 rkl kookossokeria
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
0,5 dl oliiviöljyä (suunnilleen, ei ole niin millilitran päälle tämä)
1 rkl omenaviinietikkaa
2 dl kasvislientä
(1 ruukku basilikaa, muutama oksa minttua)
kotijuustoa

Leikkaa tomaatit neljään lohkoon ja lado uunivuokaan, johon ne mahtuvat yhteen kerrokseen. Nakkaa sekaan valkosipulinkynnet kuorineen. Ripottele tomaateille yrttimauste, sokeri, suolaa ja rouhi pippria, norota kaiken päälle lopuksi öljy.
Lykkää uunivuoka 180-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.
Purista valkosipulinkynnet kuoristaan kattilaan. Kaada mukaan tomaatit kaikkine öljyineen. Itse käytin nuolijaakin, että sain viimeisenkin öljypisaran mukaan kattilaan. Lisää etikka (ja tuoreet yrtit.) Soseuta keitto sauvasekoittajalla. Lisää kasvisliemi. Kannattaa laittaa ensin puolet, ja tarkistaa keiton paksuus. Kiehauta vielä.
Murusta keiton päälle kotijuustoa ja nauti!

Ketsuppi

Lapsi Prinsessa I on tullut reippaaseen kyselyikään ja ketsupin muotoutuminen tomaatista silkkiseksi makaroonilaatikonmaustajaksi kiinnosti. Herra Prinsessa siinä sitten valmistusprosessia avaamaan, että tomaatteja liotetaan etikassa ja ne muuttuvat ketsupiksi. No tavallaan.

Minäpä päätin sitten näyttää lapselle, että miten tämä liotus oikeastaan tapahtuu ja miten ne tomaatit sitten ketsupiksi muuttuvat.

"Kiitos äiti kun teit mulle tätä ihanaa ketsuppia."

Tomaattiketsuppi

500 g kirsikkatomaatteja

2 sipulia

1 valkosipulinkynsi

1 dl ruokokidesokeria

1,5 dl punaviiniä

0,5 tl kanelia

0,5 tl neilikkaa

0,5 tl suolaa

Pese ja lohko tomaatit. Kuori ja pilko sipuli. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä keskilämmöllä noin tunti. Soseuta ja purkita (tai pullota) kuumennettuun lasipurkkiin.

VINKKI: Ketsuppi tehdään perinteisesti kyllä etikkaan juu. Punaviinistä tai punaviinietikasta tulee tumma ketsuppi, sellaisen perinteisemmän vaalean sävyn perässä tarttee käyttää valkoviiniä tai vaaleaa etikkaa.

Tomaatti-halloumipiirakka

Sillä aikaa kun odottelen makeiden hedelmäisten ja marjaisten piirakoiden sesonkia taas alkavaksi, herkuttelen suolaisilla piirakoilla. Perusperinteinen parsafetapiirakka Anarkistimarttojen neulekerhon eiliseen kokoontumiseen vaihtui lennosta kaupan hyllyjen välissä tomaatti-halloumipiirakaksi, ihanan suolaista!

Tämä oli kyseisen piirakan ensikokeilu (aina kannattaa tehdä ensikokeilu kun ruokaa tarjoaa isommalle joukolle, josta osaa ei ole koskaan aiemmin edes tavannut), mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Kokeilussani pilkoin halloumin sellaisenaan täytteen sekaan, mutta ensi kerralla kokeilen grillata juustosiivuja kuumalla pannulla ennen pilkkomista ja täytteeseen lisäämistä. Eipä tässä nytkään mitään vikaa ollut, herkullista ja nopeaa.

Pohjan tein täysjyväspelttijauhoista ja se oli erityisen maukasta.

Tomaatti-halloumipiirakka

Pohja

125 g kylmää voita

4 dl täysjyväspelttijauhoja

1 kananmuna

1-2 rkl kylmää vettä

Täyte

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kermaa

2 kananmunaa

1 pkt halloumijuustoa

kourallinen tuoretta basilikaa

mustapippuria

Aloita valmistamalla pohja. Laita monitoimikoneen kulhoon voi pieninä kuutioina sekä jauhot. Aja tasaiseksi muruksi. Lisää kananmuna ja käytä taas konetta. Lisää kylmä vesi lusikallinen kerrallaan kunnes taikina on sopivan paksuista, eli piirakkavuokaan paineltavissa.

Painele taikina vuoan pohjaan ja reunoille, siistä reuna veitsellä ja nosta jääkaappiin odottamaan.

Valmista täyte. Leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja purista niistä siemenet. Sekoita kulhossa tuorejuusto, kerma ja kananmuna. Kuutioi halloumi pieniksi nopiksi ja lisää täytteeseen. Silppua basilika hienoksi ja lisää täytteeseen, mausta vielä mustapippurilla.

Kaada täyte piirakkapohjalle ja levitä juustokuutiot tasaisesti pitkin pohjaa. Aseta tomaatinpuolikkaat täytteelle leikkauspinta alas päin. Painele niitä hellästi täytteeseen.

Paista 220-asteisessa uunissa 20-30 min tai kunnes piirakka on kauniin värinen ja pohja kypsynyt. Anna vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoamista.

Täydellinen tomaattikastike (pastalle)

Paras tomaattikastike syntyy tuoreista tomaateista. Tarkalleen ottaen pienikokoisista terttutomaateista. Ulkomaalaisista terttutomaateista, kotimaiset tomaatit (kaupoissa myytävät) eivät ole koskaan hyviä. Ennen tein tomaattipastani tomaattimurskasta, mutta onhan se nyt ihan hölmöä kun parempaa ja edullisempaa on mahdollista tehdä ihan yhtä helpolla. Saksalaisomisteisessa elintarvikeliikkeessä rasiallinen hyviä tomaatteja maksaa 1,59 eli aika tavalla saman verran kuin tölkillinen kelvollista tomaattimurskaa (tosin samaisen saklaisfirman valikoiman murske on aika hyvää) ja rasiallisesta tulee 2-3 ateriaa. Kelpuuttaisin kirsikkatomaatit ilman terttuakin, tosin niitäkin myydään useasti tosi onnettomia.

Mutta ei tämä nyt ole onnettomien tomaattien marmatus vaan ihanan ruoan ylistys! Perussoosi varioituu chilillä, valkoviinillä, pekonille, kapriksilla, milloin milläkin.

Tomaattipasta

1-2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

kourallinen tomaatteja

suolaa

mustapippuria

tuoretta basilkaa

Kuori ja siivuta sipulit. Kuullota hetki pannulla öljytilkassa. Leikkaa tomaatit neljään lohkoon ja isommat vielä puoliksi. Lisää pannuun, sekoita ja kiehauta muutama minuutti. Nosta sivuun odottamaan pastan valmistumista.

Lisää pannuun juuri ennen pastaa suolaa, rouhi mustapippuria, lurauta öljyä ja silppua runsaasti basilikaa.

Omnomnom.

Mainio kesäpasta

Kesällä Suomessakin kohtuullisia tomaatteja (ulkomaalaisia tosin), joita kärsii syödä. Kirsikkatomaattiahan on vuodenajat läpeensä oikein hyvääkin ja niistä valmistuu myös tämä pasta ja kaikki muukin, johon tuoretta tomaattia vaaditaan.

Mulla on parvekkeella nelä erilaista tomaattia. Kukkivat komeesti, mutten oikein tiedä miten ne pitäisi pölyttää. Toiveet oman tuotannon tomaateista eivät ole korkeellakaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

3 siivua parmankinkkua tai vastaavaa

3-5 terttutomaattia

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

mustapippuria

kourallinen lehtipersiljaa

Leikkaa kinkku ohuiksi siivuiksi ja paista rapsakaksi kuumalla pannulla. Kinkun paistuessa leikkaa tomaatit lohkoiksi ja sitten vielä puoliksi, kuori ja siivuta valkosipulinkynnet.

Lisää pannuun oliiviöljy, tomaatit ja valkosipulit. Hauduta keskilämmöllä ilman kantta muutama minuutti.

Mausta mustapippurilla ja silputulla lehtipersiljalla, sekoita joukkoon al dente penne.

Pääsiäinen 2013

Pakanallekin pääsiäisessä on juhlaa kerrakseen, monta päivää lomaa, kevät ja paljon hyvää ruokaa!

Pääsiäispöydässä nautitaan aina kevään ensimmäiset parsat ja pääruokana on lampaanviulu, kaikki muu vaihtelee suuresti. Pääsävelet löytyvät kuitenkin sitruunasta ja mintusta, joita löytyy jompaa kumpaa kaikista ruokalajeista, mielellään kumpaakin.

Parsaa sitruunankuoriraasteella maustetulla voisulalla ja parmesaaniraasteella.

Näiden kanssa oli tarkoitus tarjota parmankinkkua ja mozzarellaa, olin kaiken jo nätistä asetellut lautasille jääkaappiin aamulla, mutta unohdin ne! Ne löytyivät kaapista vasta tänä aamuna, kelpasivat hyvin tuoreiden baageleiden välissä.

Valkosipulilla ja rosmariinilla maustettua lammasta.

Valkosipuli ja rosmariini lihan sisään, lihan pintaan suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä ja voita. 175-asteiseen uuniin, jonka lämpötila lasketaan heti 130 asteeseen. Muista paistomittari. Säädin omani tällä kertaa 82 asteeseen, koska raskaus. Liha oli kypsää muttei liian, uskomattoman mureaa. Jopa pöytäseurueen kasvissyöjä kehui!

Munakoiso-fetalasagnet.

Otin tylsuudenkin uhalla riskin ja valmistin kasvisvaihtoehdoksi munakoisoa. Oikeastaan otin tuplariskin, sillä en voi itse munakoisoa syödä edes sen vertaa, että olisin voinut maistaa keitostani. Halusin toistaa kasvisruoassakin lampaan makumaailmaa eli fetaahan se silloin on. Kukaan ei sylkenyt, enempi santsattiin, että kai se oli kelvollista.

Leikkaa munakoisot vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi, suolaa ja itketä puolin jos toisin. Kuivaa siivut ja paahda tulikuumalla parillalla. Öljyä uunivuoan pohja, lusikoi öljylle kevyesti tomaattikastiketta. Aseta kastikkeelle ensimmäinen kerros munakoisosiivuja. Lusikoi munakoisoille sitruunankuorella, mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettua murustettue fetaa. Jatka kerroksia mielesi mukaan. Päällimmäiseksi tomaattikastiketta, fetaa ja parmesaania, loppusilaus oliiviöljyllä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Tomaattikastike pistaaseilla ja mintulla.

Erityisen onnistunutta pääsiäispöydässämme oli tomaattikastike, jota munakoison lisäksi tarjosin myös lampaalle. Tein kastikkeen tunteja ennen ateriaa, joten se ehti mainiosti makustua päivän mittaan ja oli pöydässä täydellistä.

Siivuta yksi pieni sipuli hyvin ihuiksi siivuiksi. Paista siivuja korkeareunaisessa pannussa oliiviöljyssä kunnes ne ovat pehmeitä ja kuultavia, älä ruskista. Lisää pannuun lasillinen punaviiniä ja 3 tl sokeria, keitä kasaan kunnes viinistä on jäljellä kolmannes. Lisää kaksi tölkillistä tomaatteja, murskaa tomaatit puuhaarukalla. Mausta suolalla ja anna kiehua hiljalleen. Paahda kourallinen pistaaseja kuumalla kuivalla pannulla, murskaa ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua vielä, kiehuta lopuksi hetki ilman kantta ja jos kastike ei ole tarpeeksi saostunut. Muista maistaa, lisää suolaa ja sokeria tarpeen mukaan. Ota pannu liedeltä, lisää kastikkeeseen reippaasti tuoretta revittyä minttua, mausta lopuksi mustapippurilla.

Sitruunarisotto.

Sampanjaa, sitruunankuorta ja mehua, kasvisliemi ja runsaasti vasta raastettua parmesaania. Koristeeksi vielä minttua ja täydellinen kevätrisotto on valmis.

Mämmimuffinit

Ruokavieraat toivat jälkkäriksi ihania leivonnaisia. En ole mämmi-ihmisiä, mutta näistä en olisi heti arvannut, että muffinien syvä maku on mämmin aikaansaannosta, ihania! Onneksi niitä jäi muutama vielä täksikin päiväksi.

Pavlova.

Jäin koukkuun edellisen pavlovani jäljiltä. Tällä kertaa marjojen alle levitettiin ensin lemon curdia ja sitten vielä rahkaa.

 

 

Tomaattikeitto

Se on selkeästi syksy nyt kun on alkanut tehdä mieli keittoja, meillä ei niitä kesällä syödä. Inspiroiduin Eeva Kolun maailman parhaasta tomaattikeitosta.

Meillä tomaattimozzarellakeitto pitää edelleen mm-tittelinsä, mutta tämäkin oli todella hyvää, erityisesti tuoreiden kesäkurpitsaisten täysjyvävehnäsämpylöiden kanssa.

Lapsi Prinsessalle otettiin oma annos ennen kerman ja suolan lisäämistä, joten keitto soveltuu oikeastaan sellaisenaan erinomaisesti vauvanruoaksi. Koskapa lapsen annos oli reilu, muttei kuitenkaan kahden aterian kokoinen, niin keitin lopun jatkeeksi seuraavana päivänä vähän couscousia. Couscous on oiva tapa saada ruokaisuutta mukaan vauvansoseisiin, se sopii myös pienemmälle vauvalle viljojen aloitukseen.

Tomaattikeitto

1 porkkana

puolikas kesäkurpitsa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

kuivattua oreganoa

1 pieni tlk tomaattipyrettä

lasillinen valkoviiniä

1 kg tomaatteja

1 rkl sokeria

5 dl vettä

suolaa

reilusti basilikaa

kermaa

Lohko tomaatit ja poista kannat, laita sivuun odottamaan.

Raasta porkkana ja kesäkurpitsa. Kuori ja pilko sipulit. Laita raasteet ja sipulit kattilaan reiluun loraukseen oliiviöljyä, lisää oregano ja kuullota hetki. Lisää kattilaan tomaattipyree ja valkoviini. Lisää tomaattilohkot, vesi ja sokeri kun viini kiehuu. Keitä hiljalleen kannella peitettynä 40-60 minuuttia.

Lisää basilika ja suola ja soseuta keitto. Lisää keittoon kerma ja kuumenna vielä kunnes keitto pulpahtaa, älä enää keitä.

Olin ihan varma, että tomaattimozzarellakeitosta olisi postaus, mutta ei. Sen sijaan koneelta löytyi resepti päiväyksellä 2.10.2011, jaan senkin nyt tähän. Eroa keitoilla ei juuri ole kuin vihanneksissa, viinissä ja tölkkitomaatissa.

Tomaatti-mozzarellakeitto

1 sipuli
1 porkkana
pala varsiselleriä
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
2 tlk tomaatteja
2 tl sokeria
2 tl kuivattua oreganoa
suolaa
1 mozzarellapalloa
1 ruukku basilikaa
oliiviöljyä

Nopea bruschetta

Tein lounaaksi pari nopeaa tomaatti-mozzarellaleipää uunissa. Perinteisessä bruschettassa grillatun leivän päälle laitetaan tomaattia, valkosipulia ja basilikaa. Minä laitoin kaikki ainekset basilikaa lukuunottamatta uuniin kerralla. Basilikankin voisi toki laittaa, mutta juuston alle.

Bruschettaan käy paremmin kuin hyvin eilisen leipä. Isot leivät käyvät vaikka lounaaksi sellaisinaan ja salaatin kanssa, pienemmistä tulee herkullinen alkuruoka.

Bruschetta

maalaisleipää

kirsikkatomaatteja

mozzarellaa

oliiviöljyä

basilikaa

Leikkaa tomaatit kahtia ja purista siemenet pois. Asettele tomaattipuolikkaat leipäsiivuille. Revi päälle mozzarella. Lurauta leiville runsaasti öljyä.

Paista 250-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla) kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Viimeistele tuoreilla basilikanlehdillä.

Prinsessakeittiö löytyy myös Facebookista.

Spaghetti ai pomodori

Spaghettia tomaattikastikkeessa.

Oliiviöljyä, valkosipulia, valkoviiniä, tomaattimurskaa, kuivattua oreganoa, tuoretta basilikaa. Aikuisilla lisäksi chiliä, suolaa ja sinisimpukoita.

Hyvää oli, kuvat todistavat.

Pasta con pomodoro, zenzero e mozzarella - makumatkalla etelässä

Terveisiä Etelä-Italiasta!
En mä siis siellä ole ollut kuin lautasella, viime aikoina siis, mutta kun on nyt tähän matkustamisen makuun päässyt. Oli aivan ihana reissu täynnä tuoksuja, makuja ja värejä. Zenzeroa, pomodoroa ja mozzarellaa, niistä on hyvä ruokaloma tällä kertaa tehty, vaikkakin vain puolen tunnin mittainen.
Kunnon turistina kuvasin kaiken, eikös se niin mene, että hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tai jotain.

 

Kirjasta Aglio e Olio.

 

Laitoin kyllä inkiväärin ja chilin jo siinä aika alkuvaiheessa. En tiiä sit tekikö suurta eroo.

 

Tähän maisemaan voisin jäädä pysyvästi.

Lauantailounas arvokkaassa seurassa

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.

Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone
(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.

Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.

Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.

Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.

Pizzaa kahdella täytteellä

Herra Prinsessan toiveesta pyöräytettiin pitsat männä viikolla. Taikinaosuuteen mulla ei edelleenkään ole antaa tämän tarkempaa ohjetta. Tällä kierroksella vehnäjauhot loppuivat auttamatta kesken, joten jouduin turvautamaan rukiiseen. Lopputulos oli taikinana tahmea, mutta paistettuna erinomaisen maukas.
Pitsat toteutettiin Herra Prinsessan kanssa yhteistyössä. Pientä keskustelua käytiin aiheista onko tomaatin paras osa tomaattimehu eli ne siemenet ja minkä paksuista palaa kutsutaan siivuksi ja mitä viipaleeksi. Herra Prinsessa on suorastaan tyrmistynyt kun puristin kirsikkatomaateista siemenet pois eikä mulle kelvanneet kolmen millin paksuiset kesäkurpitsa viipaleet, vaan pistin sen siivuttamaan millinohuita.

Etualalla oliiviöljyä, kesäkurpitsaa, pinjansiemeniä ja sinihomejuustoa. Taustalla serranoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja basilikaa.

Täytetyt sitruunat

Jamie Italiassa tai jotain oli ohjelman nimi ja vuosi jotain muutamia takaperin. Ihastuttava ajatus nämä täytetyt sitruunat telkkarista nähtynä! Muutamaa vuotta myöhemmin:
Amalfista ei taideta tänne sitruunoita tuoda, että tiedä sitten kuinka makoisia ne olisivatkaan. Satumarjan puodin luomusitruunat olivat sentään italialaisia.
Alkuperäisessä ohjeessa sitruunat laitetaan uuniin, lämpöisenä heinäkuun iltana omani päätyivät Sillä sipulien upeaan grilliin.
Ei huonoja ollenkaan! Täyteaineet imaisevat ihanasti sitruunan raikkaan maun, mutta lopputulos ei ole kirpakka.
En laita linkkiä mihinkään kun en ihan suoraan tätä mistään kopioinut, googlaamalla limoni di amalfi cotti al forno löytyy ohjeita läjittäin.

1/2-1 sitruunaa per syöjä
1-2 mozzarellaa
1/2 sardellifilettä per syöjä
pari kirsikkatomaattia per sitruunan puolikas
muutama basilikanlehti
pippuria

Halkaise pestyt sitruunat. Leikkaa kannat niin, että sitruunanpuolikkaan pysyvät pystyssä. Koverra hedelmäliha ulos veistä ja lusikkaa apuna käyttäen.
Laita muodostuneisiin sitruunakuppeihin kuhunkin puolikas sardellifile.
Purista kirsikkatomaateista siemenet ja asettele tomaatit sitruunakuppeihin. Lisää revitty basilika ja mausta pippurilla.
Täytä kupit mozzarellalla.
Paista uunissa tai grillissä kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.
Tarjoile tuoreen vaalean leivän kanssa.

Kuva on Merituulin ottama.

Kurkku-fetasalaatti

Raikas kreikkalaishenkinen kesäsalaatti syntyy kurkusta, aidosta feta-juustosta, tummista oliiveista ja mintusta. Mausteiksi mustapippuria ja oliiviöljyä. Taidan syödä tätä koko kesän mansikoiden ohella.

Kotimainen kurkku eli huhtikuussa kulta-aikaansa, eli oli kauden vihannes. Tässä kuussa sesongin tuote on kotimainen tomaatti, on kuulemma riittävästä valoa ja lämpöä just nyt. Tällä viikolla (vai onko se vasta ensi viikolla) vietetään tomaattiviikkoakin. Miksi musta jotenkin tuntuu, että nämä sesongit ovat ihan väkisin väännettyjä? Luulis sen tomaatin ja kurkun kasvavan siellä kasvihuoneessa kuitenkin paremmin esim. heinäkuussa. Voihan tosin olla, että silloin on kurkuille ja tomaateille liian valoisaa ja liian lämmintä.

Polenta al forno

Eli uunitettua polentaa tomaattikastikkeella ja mozzarellalla kuorrutettuna. Ja ehkä helpointa ever. Valmistumisaika noin 35 minuuttia, jos käytät valmista tomaattisoosia, niin 15 minuuttia.
Homma toimii siten, että keität herkullisen tomaattikastikkeen oman maun mukaan, minun tämänkertaisen makuni mukainen on tuossa alla.

Tomaattikastikkeen kiehuessa sopivaksi kiehautat vettä, suolaat sen ja sekoitat polentan sekaan. Litrasta vettä ja 300 grammasta pikapolentajauhoa saa jo todella tuhdin annoksen neljästä kuudelle. Pikapolenta valmistuu kahdessa minuutissa, ei-pikaa kamaa saa keittää useamman kymmenen minuuttia.
Polentajauhot vatkataan kiehuvaan veteen. Sen veden ei sitten kannata kiehua kuin viimeistä päivää vaan poreilla hillitysti. Jos vesi kuplii kuin geysirissä konsanaan, niin hetken kuluttua kuuma polentalähde on todellisuutta ja käteen (ja mahdollisesti muuallekin kehoon) kärähtää muutama rakkula.. Kokemusta on.
Kun tarpeeksi jauhoja on vatkattu veteen, voi polentan maustaa vielä ruokalusikallisella voita, ja sen jälkeen puuro saa hautua muutaman minuutin.
Öljyä uunivuoka, levitä polenta vuokaan. Kaada päälle tomaattikastike ja revi koko komeudelle vielä yksi puhvelimozzarella ja raasta parmesaania. Sitten vaan 220-asteiseen uuniin ylätasolle kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä.
Polenta ei muuten välttämättä ole heti uunituksen jälkeen ihan kiinteä kappale, joten ennen leikkaamista ja tarjoamista hetken vetäytyminen on paikallaan.
Jos joku ei tiennyt, niin polenta on maissipuuroa, kovin suosittua talviruokaa Pohjois-Italiassa. Polenta kiinteytyy jäähtyessään, myös hyvin löysä sellainen.

2 – 4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 pikkuchili
1 tlk tomaatteja
1 tl sokeria
suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 dl tummia oliiveja
reilusti basilikaa

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota öljyssä kuorittua ja siivutettua valkosipulia ja murskattua chiliä. Lisää pannuun tomaatit ja riko ne puuhaarukalla. Lisää sokeri, suola ja oregano ja sekoita. Anna kiehua hiljalleen 10 – 15 minuuttia. Sekoita välillä.
Lisää oliivit keittämisen loppuvaiheessa ja revityt basilikanlehdet vasta kun olet ottanut pannun liedeltä.

Paprikaa ja makkaraa

Mulle tulee tästä ruoasta mieleen Unkari, vaikkei tässä nyt mitään unkarilaista olekaan. Unkari on hieno paikka!
Makkarana käytin bratwurstia. Alun perin oli tarkoitus laittaa lammasmakkaraa, mutta sitä ei ollutkaan ruoanlaiton hetkellä saatavilla. Kai tämä on enempikin kastike kuin pata ja tämä käviskin kivasti pastan tai polentan kanssa. Fetajuusto maistui hyvältä soosin kanssa.

2 punaista paprikaa
2 valkosipulinkynttä
1 chili (tai kaksi peperoncinoa)
4 lihaisaa makkaraa (400 g)
1 tlk tomaattimurskaa
basilikaa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Halkaise paprikat, poista siemenet ja kuutio. Laita paprikat keskilämpöiseen pannuun öljytilkkaan.
Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet, siivuta chili. Lisää valkosipuli ja chili pannuun. Tarkista lieden lämpö, että valkosipulit eivät pääse palamaan.
Pätki makkarat ja pistä pannuun, paista hetki. Lisää tomaattimurska ja laita kansi päälle. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia.
Mausta tuoreella basilikalla, suolalla ja mustapippurilla. Lorauta mukaan aimo luraus oliiviöljyä, sekoita ja anna makustua muutama minuutti.

Tomaattipiirakka

Piirakka, jossa on paljon ricottaa ei voi olla kuin hyvää. Paitsi tietenkin jos siinä on pinaattia, mutta nyt ei ollut. Leipaisin tällaisen Kaisalle ennen valkosuklaaseen dipattavia mansikoita syötäväksi. Ja kyllä me syötiinkin, kaikkee.

Piirakat kun ovat parhaimmillaan seuraavana päivänä, niin syötiin äitin kanssa viime sunnuntaina reilut palat kera persikkasalaatin. Äitin kanssa haettiin jälkkärit Kulosaaren Alepasta (tuohon Alepaan voisivat suunnata kaikki muut alepanpitäjät vähän mallia ottamaan), Fazerin kuningatarpiirakat ja vaniljajäätelöä. Oi nautintoa!
Äitin mielestä oli kesän paras ateria ja mua silloin nauratti että helpolla lähtee, mutta nyt kun mietin niin en mä kyllä keksi myöskään yhtään parempaa.
EDIT: Tästä alun perin unohtui mainita, että tein pohjan chiliöljyyn. Oli mukavan tulista.

Pohja:
225 g vehnäjauhoja
125 ml öljyä
0,6 dl vettä

Täyte:
1 l kirsikkatomaatteja
1 valkosipulinkynsi
1 rkl pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria
1 rasia ricottaa
1,5 dl kermaa
1 dl parmesaaniraastetta
2 kananmunaa
1 - 2 rkl vihreää pestoa

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja painele täyte piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin lepäämään.
Valmista täyte:
Purista kirsikkatomaateista siemenet. Kuori valkosipuli, litistä veitsenlappeella ja siivuta. Sekoita tomaatteihin valkosipuli ja pinjansiemenenet ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita keskenään ricotta, kerma, parmesaaniraaste ja kananmunat.
Levitä pesto piirakkapohjalle. Levitä päälle tomaattitäyte. Kaada juustotäyte tomaateille. Paista 220-asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia.













Nam!

Kukkakaalia tomaattikastikkeessa

Jamie Oliver twiittaa Twitterissä sivujensa päivän reseptejä ja oliko ollut viime viikolla joku päivä kun vuorossa oli kukkakaalia oliivi-tomaattikastikkeessa. Reseptin voi kukin vilkaista tuolta Jamien sivulta, mitä sitä tähän kääntämään, noudatin sitä itsekin muistaakseni ihan pilkulleen.

Sellaisia huomioita tein matkan varrella, että vaikka se keitos löyhkää alkuun hyvin voimakkaasti etikalta, niin 50 minuutin päästä tilanne on toinen. 50 minuuttia vaatii muuten sitten kohtuullisen ison kukkakaalin jo mielii sen olevan valmiina mukavasti al dente.
Kuten Jamiekin ruoastansa kertoo, niin tämä kävi ateriasta ihan tällaisenaan.

Pizza

Pitsapohjaan löytyy ohjeita varmasti ihan yhtä monta kuin pitsanpaistajiakin. Omani kuuluu kutakuinkin näin: Tärkeintä on tanakka mutu-asenne. Sen lisäksi tarvitaan pari desiä vettä, kymmenisen grammaa hiivaa, reilusti hyvänlaatuista oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa, sopivasti durumia ja niin perkeleesti vaivaamista. Hyvin (mielellään monta tuntia) kohonnut taikina painellaan tai kaulitaan leivinpaperille, joka nostetaan uuniritilälle. Päälle levitetään kotikeittoista tomaattisoosia ja siihen levitetään sitten täytteet tunnistettavina kappaleina eli mielellään kokonaisina. Päälle mozzarellaa ja ehkä parmesaania. Uunissa saa olla lämpöä 270 ja pitsa on valmis kun juusto on sulanut.
Minun pitsaltani ei koskaan löydy ananasta eikä sinihomejuustoa.
Jos syön pitsaa ravintolassa, se tapahtuu Rivoletossa tai ehkä mahdollisesti joskus Virgin Oilissa. Joskus tulee eteen sen sorttinen tilanne, että on pakko hakea pitsaa kebulasta ja silloin tulee yleensä tilattua Special Opera, päälle lorautan noin puoli pulloa tabascoa.
Pitkän päivän päätteeksi sorrun helposti pakastealtaan äärelle ja nappaan mukaani salamiksikin fiinisti kutsutun meetvurstipitsa, Grandiosa on suosiossani.
Otan ennen selkääni kuin syön sellaisen roiskeläpän.