Taste of Helsinki

Oi mikä mainio tapahtuma keskellä Helsinkiä! Tällä viikolla torstaista sunnuntaihin järjestetään Musiikkitalon takanurmella, Kansalaistorilla, Taste of Helsinki -ruokatapahtuma. Tapahtumassa huippuravintolat esittelevät osaamistaan, viinimaahantuojat maistattavat tuotteitaan ja pientuottajat myyvät lähiruokaa. Maistelemaan pääsee ruoan lisäksi viinejä, shampanjaa ja oluita ja näytöskeittiössä näkee livenä miten herkulliset annokset valmistuvat.

Mulla oli vähän epäilyksiä tapahtuman suhteen kun sosiaalisessa mediassa pyydettiin jakamaan järjestäjien lähettämää tiedotetta, jossa kerrottiin, että tapahtuma joudutaan perumaan jos kaupunki ei laske Kansalaistorin vuokrahintaa. Musta se oli vain surkeaa toimintaa järjestäjän puolelta, vaikkakin nyt alueen nähneenä summa kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, puisto on aika pieni pläntti eikä tapahtuma sulje mitään oleellisia kulkuväyliä.. Tänään paikan päällä sivukorvalla kuulemani perusteella Pekka Sauri pelasti ja laski vuokraa, vai antoiko se alueen peräti ilmaiseksi. Niin tai näin, hyvä Pekka! Kaupungin pitääkin olla aktiivisesti mukana elävöittämässä muuten tyhjinä pönöttäviä toreja ja aukeita (niitä kun Helsingissä piisaa, tilaa on saatanasti, ihmisiä ei niin missään..).

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tapahtumasta. (Paitsi, että viinilasipantti oli musta vähän huijausta kun panttia ei saanut kokonaan takaisin. Oli se lasi sentään Riedel ja sen olisi saanut mukaansa pantin hinnalla.) Varsinkin kun sää helli eikä missään ollut tunkua eikä jonoa, alue oli kauniiksi ja viihtyisäksi laitettu, taustalla soi livemusiikki juuri sopivalla volyymilla. Pidin erityisen paljon myös kojujen yhtenäisestä ilmeestä, erityismaininta kyltityksistä.

 

Säätiedotehan näyttää linnunmaitua viikonlopullekin, joten suosittelen vaikkapa lauantain lounaaksi. Aikaa kannattaa varata rauhalliseen nautiskeluun ja rahaa muutama kymppi. Minä kulutin 35 euroa, sillä söin neljä lämmintä annosta ja yhden jälkkärin ja kumosin kitaani kaksi lasillista viiniä. Enempää ei olisi mahtunut kumpaakaan. Pääsylippu kustantaa siihen päälle vielä pari kymppiä. 

Tapahtumassa eivät käy eurot vaan omaisuutta on vaihdettava muoviseen markkamuotoon. Alkuun tuntui hölmöltä, että raha on keksitty uudelleen, mutta olikin lopulta aika hauskaa. Me vaihdoimme markkamme jo sisään jonottaessa, jonoa palveli kaksi leidiä, jotka myös korttirahan kelpuuttivat vaihdon välineeksi, erinomaista ja mietittyä palvelua.

Suussa sulavaa rapeaa possua, palmusokerikaramellia ja riisiviinietikkaa Farangista. Vedimme settimme fiilispohjalta sen ihmeemmin miettimättä mikä nyt olis alku- ja mikä pääruokaa.

Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita Careliasta. Tämä annos oli mun suosikki. Taustalla näyttäis tönöttävän tölkillenen äidinmaidonkorviketta. Ei ole mun tölkki, jätin Lapsi Prinsessan kotiin. Paikalla näkyi kuitenkin runsaasti vauvoja, kaikkialle on esteetön pääsy.

Kylmäsavustettua kampasimpukkaa porkkanan kera C:stä. Annos on seuralaisen, kehui kovasti yllättyneensä porkkanasoseen raikkaudesta.

Ylikypsää karitsaa ja uutta perunaa Smöristä. Savun makuinen majoneesi yllätti. Lautasen kupeessa näkyy reilusti ylivalottuneena markkapussukka, Hauskaa, että muovikolikot annettiin säilytyspussukassa eikä vain isketty kouraan. Lautaset olivat kaikki kierrätettävää materiaalia.

Marinoituja marjoja ja kirsikkaolut-sabayonia Murusta. Oli kyllä ihan kertakaikkisen erinomainen soosi. Annos olisi pärjännyt hyvin myös ilman pähkinöitä.

Kohti Pinot Gristä.

Linkkivinkki ja muuta jorinaa

Mullahan on siis sisko. Se asuu Englannissa ja on hirveen kaunis, taitava ja mukava. Sen blogi löytyy täältä ja Facebookki täältä. Ei se mitään ruokablogia (ainakaan vielä) pidä, mutta kun viimeisin postaus on ilmeistä ruokaa, niin jaetaan nyt täälläkin.

Yks yö näin unta, että söin jääkaapilla minikokoisia joulutorttuja. Siitä sitten heräsin äitihommiin neljän aikaan aamuyöstä ja mietin, että miksi ihmeessä maistuu suussa Popsin Grillinakki kun kuitenkin hampaatkin illalla pesin, enkä ole mitään nakkeja ennen sitä syönyt. No karmee totuus paljastui aamulla, kyllä se oli nakki kun maistui suussani, olin ahtanut niitä unissani puolisen pakettia, varmaankin ihan siinä jaakaapinoven raossa.

Väli(pala)nakin haastaa yönakki. Huoh.

Tästä päästään ihan ilman aasinsiltaa herkuttomaan helmikuuhun. Alkoholiongelmaiset valkaisevat nenää tipattomalla tammikuulla ja me suklaa- ja pullaongelmaiset valkaisemme mahamakkaraa herkuttomalla helmikuulla. 

Kun kahvilassa tulee äkkiä mieleen kuva omasta itsestä istumassa (lattialla) valtava kakku edessään sitä paljain kaksin käsin syöden, on se selkee merkki siitä, että tilanne on vakava. Eli ennen kuin parkkeeraan kakkuineni tuohon olkkarin lattialle on parempi suorittaa interventio. Sokerihanat ovat siis helmikuun mulle kiinni kohteliaisuus- ja laskiaisvarauksin. Laskiaisena aion ihan todellakin syödä (ainakin yhden) armaan serkkuni leipoman pullan ja jos menee kylään ja isäntäväki on leiponut, niin olis mahdottoman epäkohteliasta kieltäytyä.

Jospa kokonaisen kuukauden kestävä mahdollisimman vähäinen sokerinsaanti auttaisi häädättämään loput raskauskilot ja innostaisi terveempään loppuelämäänkin. Pelkästä tahdostahan se on kiinni. Paitsi jos unissaan alkaa pullaa syömään. Sitä varten tarvinnee tänään tyhjätä kaapit mahdollisista ansoista.

Suklaakakkua ja juustokakkukeksejä

Lapsi Prinsessa sai tässä taannoin nimenkin, valitettavasti sitä ei täällä paljasteta.

Sen sijaan paljastettakoon mitä nimiäisvieraille tarjottiin:

Lammaskeitoa
Leipää
Kirnuvoita

Täytekakkua
Suklaakakkua
Tuorejuusto-valkosuklaa-keksejä
Pullaa

Lammaskeitto oli niin mitäänsanomattoman tympeen mautonta, että eipä siitä sen enempää kuin anteekspyynnöt vieraille ja täytekakku oli sellaista ihan perusta, että eipä siitäkään nyt oikeen juttua lohkee. Pullakranssi oli äitin käsialaa.
Sen sijaan loput makeat tarjottavat ansaitsevat vähän postausta kun oli niin törkeen hyvää.

 

Suklaakakku

Ohje on ah niin ihanaisen Nigellan, joka ei voissa, sokerissa ja kermassa juuri säästele. Kuten alta voi lukea, on sokerin määrä tässäkin kaakkusessa aika huimaava.
Ihan ilman kommelluksia ei leipomus tämäkään valmistunut, otin ja keitin kakun kostukkeeksi tarkoitetun suklaasiirapin hellalle. Sehän nähkääs kivasti kiehuessaan kuohahtaa eikä niin millään pysynyt tuossa talouden pienimmässä kattilassa sisäpuolella. Ja voin kuulkaa kertoa, että ei ole ehkä mitään vittumaisempaa ylikiehuvaa kuin sokeri! Ensinnäkin se palaa kuumaan hellanlevyyn osuessaan ja savuaa ja löyhkää sen mukaisesti, toisekseen se roiskuu itseään viileämmälle hellanpinnalle valuessaan ja sitä on sitten ihan joka paikassa, kolmanneksi se on helvetin tahmeeta ja liimaa kaiken. Kuten kattilan tiskipöytään.
Mutta tuo valmis kakku, miten hyvää! Ihana kostea ja täyteläinen kakku, jota tein onneksi niin runsaasti, että sitä on vielä pakkasessakin näitä ankeita talvipäiviä makeuttamaan.
Erilaisesta kodinvehkeestä johtuen sovelsin vähän valmistusmetodissa. Jos omaa alkuperäisessä ohjeessa kerrotun kaltaisen terällisen monitoimikoneen, on kakun tekeminen ehkä jopa vielä helpompaa.

200 g jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
50 g kaakaojauhetta
275 g sokeria
175 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl aitovaniljasokeria
80 ml ranskankermaa
125 ml kiehuvaa vettä
200 g tummaa suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi ja vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla.
Sekoita kuivat aineet sokeria lukuunottamatta ja suklaarouhe mukaanlukien keskenään.
Vatkaa voi ja sokeri sekaisin. Lisää kananmunat ja sekoita. Lisää ranskankerma ja sekoita. Sekoita taikinaan kuiva-aineseos. Lisää vielä kiehuva vesi sekoittaen.
Kaavi vuokaansa ja paista n. tunti, kokeile kypsyyttä tikulla.

Suklaasiirappi

1rkl kaakaojauhetta
125 ml vettä
100 g sokeria

Aloita siirapin tekeminen jo ennen kuin otat kakun uunista eli laita aineet kattilaan ja keitä 5 minuuttia.

Pistele valmiiseen kakkuun syviä reikiä kypsyydentestaamistikulla. Kaada siirappi tasaisesti vielä kuumalle kakulle. Anna kakun jäähtyä vuossa.
Kakun voi tehdä jo tarjoamista edeltävänä päivänä ja jättää vuokaansa muhimaan. Eikä tämä jääkaapissa huonommaksikaan muutamassa päivässä muuttunut.

Tuorejuusto-valkosuklaa-keksit

On ne niin taitavia köökissäkin nuo ameriikkalaiset, Ameriikoissahan kaikki on suurempaa ja parempaa. Ihastuin ikihyviksi tähän ohjeeseen Pinterestin kautta ja myöhemmin samaisesta lähteestä löytyi myös toinen hiukan erilaisilla mittasuhteilla. Päädyin tekemään näistä oman yhdistelmän, mm. vaihdoin tumman suklaan valkoiseen. Tietty sen paperin, jossa oma yhdistelmäni olisi, heitin jo menemään. Suomennan tähän tuon jälkimmäisen kun se oli niinko enempi omalleni pohjana.
Ihan törkeen hyvää.

225 g huoneenlämpöistä voita
225 g tuorejuustoa
1 kuppi sokeria
1/2 kuppia tummaa sokeria
1 muna
1rkl vaniljauutetta
2 1/2 kuppia jauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 kuppia suklaazips

Lämmitä uuni 180-asteiseksi.
Vatkaa voi ja sokerit. Lisää muna, juusto ja vanilja ja vatkaa tasaiseksi.
Sekoita jauhot ja sooda ensin keskenään ja lisää seos kuppi kerrallaan taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.
Nostele taikananokareita ruokalusikalla leivinpaperiselle pellille. Paista 7-8 minuuttia tai kunnes reunat alkavat vähän tummua.

Hyvää uutta vuotta!

Yliprinsessa, Herra Prinsessa ja kolmiviikkoinen Lapsi Prinsessa toivottavat kaikille mitä makoisinta vuotta 2012!

Lohturuokaa

Kyllä mun maha ainakin kaipaa säännöllistä lohdutusta!

Viivi ja Wagner Helsingin Sanomat pe 7.10.2011

Terveisiä Lontoosta!

Männä viikolla matkustin Lontooseen työmatkalle vain yhdeksi päiväksi, mutta jos sinne saakka lentää, niin ei kannata heti tulla takaisin. Niinpä pysyin siellä vielä toisenkin päivän, mitä miellyttävimmän sellaisen. Päivän päätarkoitus oli tavata ihania ystäviä, mutta ennen sitä vietin kaupungilla useamman tunnin ihan keskenäni. Matkalaukkuni ja minä kävimme kaupoilla hankkimassa vähän tuliaisia pääsääntöisesti itselleni, välillä istuimme puistoissa hauskaa kirjaa lukemassa ja hihiteltiin ääneen. Erikätevää muuten käydä kaupoilla matkalaukun kanssa!
Ja oi mikä päivä olikaan istuksia ulkosalla, aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, kaikki kukki ja lämpöä oli sellaiset 16 astetta.

 

Kakkospäivänä nukuin oikein pitkään ja vähänkö siistiä kun siellä nukkui pitkään niin kello olikin vasta kahdeksan! Aamiaisen jälkeen suuntasin Oxford Streetille ja ihan muutaman askeleen päästä olinkin jo sisällä John Lewisilla valitsemassa suloisia sokeripaloja ja hääpyyhkeitä.

Alakerran keittiöroinaosastolle päästyäni homma alkoi jo karata vähän käsistä, esimerkiksi halailin tällaista Cup Cake Bakeria hyvän tovin, niin hyvän, että vartijakin kävi kyselemässä matkasuunnitelmistani.. Järjen hyvin harvinainen ääni ilmaantui kuitenkin paikalle hyvinkin kuuluvana ja riistäydyin irti tästä niin ehdottoman hyödyllisestä keittiön pienkoneesta ja tyydyin paperisiin kuppikakkuvuokiin.

 

Mukaan lähti myös ihanan keväiset lautasliinat, kuppimittasarja, suklainen kirja ja keraamiset herneet (koska kun ne on niin kevyitäkin, niin niitä kannattaa ehdottomasti tuoda ulkomailta), jotka tietenkin levisivät matkalaukuun paluulennolla.. Erikätevää muuten käydä shoppailemassa matkalaukun kanssa! Vai mainitsinko sen jo?

 

Ensimmäisenä päivänä muonituin Suomeen piakkoin ilmaantuvassa Vapianossa, kuulemma alkujaan saksalainen pitkin poikin leviävä ketju. Laadukasta pikaruokaa. Homma toimii niin, että ystävällinen henkilö heti ovella jakaa sinulle kortin ja menun. Sitten menet ruoanvalmistuspisteisiin valitsemaan lounasta, vaihtoehtoja oli ainakin antipasti, pasta, pizza ja salaatti. Ja tietty jälkkäri. Siinä sitten kerrot mitä haluat, näytät korttia laitteelle ja kohta on ruoka valmis. Lähtiessä mennään kortin kanssa kassalle ja poistutaan paikalta joitakin euroja köyhempänä.

 

Aiemmassa postauksessa mainitsemani prinssihäät ja sitä myöten prinssihääbileet lähestyvät huumaavaa vauhtia. Niistä tulee tietty teekutsut, joilla siemitään jos jonkin sorttimentin teelaatuja sievästä pikkurillin fiinin kupin korvalla sojottaen hienoihin päähineisiin tälläytyneinä, tuskin maltan odottaa!

 

Juhlallisuuksia varten hankin aamiasteetä asiaankuuluvasi pakattuna. Työkaverille lähti mukaan muki, kauhee homma löytää sellainen, jossa morsion naama ei olisi ollut aivan väärällään kehnosta painojäljestä. Koska vahvasti epäilen, että häähumuun naamioitu breakfast tea ei ole juurikaan hääppöistä nappasin vielä kentältä laadukkaamman oloinen lajitelman.
Mua ilahduttaa kovin tuo prinssi Williamin runsashampainen hymy!

Grannas Äppel

Ihan älyttömän hyvää mehua hanapakkauksessa, pakko hehkuttaa täällä. Ei lisäaineita, ei sokeria, ei siivilöintiä.
Pinon tonkkia Itiksen Stockalla nähtyämme olimme myytyjä välittömästä.
Punaposkinen tötsä maksoi vajaan yhdeksän euroa, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen korvaus näinkin laadukkaasta kotimaisesta tuotteesta. Ahvenanmaalainen Grannas Äppelin mehupakkauksen kyljestä oppii mm. että Ahvenanmaa on Suomen omenapuutarha ja Jan Mattsson on iloinen mies.

Kesän ekat mansikat

Jugurttia, pähkinöitä ja mansikoita.

Reipasta toimintaa

Ennen:

Pari tuntia ja kahta valtavaa teemukillista myöhemmin:

Ai miten tää ruokaan liittyy? No esimerkiksi siten, että tuo noin kahdeksan koneellisen kasa on sijainnut jo jonkun aikaa meidän ruokapöydän päässä..

Hanko Sushi

Hangosta Suomen (lähiöiden) valloituksen aloittanut Hanko Sushi on saapunut Herttoniemenrantaan. Sunnuntaina kolmelta iltapäivällä satumme paikalle täydelliseen aikaan, ravintolassa on vain kaksi asiakasta. Taas minua ärsyttää kun kaksi asiakasta istuu neljän hengen pöydässä. Annettakoon se anteeksi sillä kahden hengen pöydät ovat korkeampia eikä niissä ole yhtä mukavaa istua kuin muissa pöydissä.
Kymmentä minuuttia myöhemmin joka jakkara ja penkki on täynnä.
Myös tällä toisella kerralla sushi on erinomaista. Ravintola on kaunis. On onni asua Herttoniemenrannassa.
















- Posted using BlogPress from my iPhone

Selleri-omenahillo

Hillon tekemisessä on jotain todella hienoa. Erikoisistakin aineista syntyy pelkällä sokerilla ja keittämisellä maittavaa säilykettä. Lopputulos on somia lahjaksikin kelpaavia makoisia purnukoita.
Ja hillohan sopii melkein kaikkeen! Paahtoleivän päälle, letuille ja pannarille, puuroon, muroihin, kroisanttiin, leivontaan, kastikkeisiin.. Ja ihan erityisen hyvin juuston seuraksi.
Selleri-omenahillo on nimenomaisesti juuston seuraksi ajateltu Viini-lehden numerossa 4/2010.

250 g varsiselleriä
500 g omenoita
puolikas sitruuna
puolikas appelsiini
1 dl vettä
4 dl hillosokeria

Pilko (ja kuori tarvittaessa) pestyt sellerin varret. Kuori omenat, poista siemenkodat ja kuutioi. Laita kaikki kuutiot kattilaa, lisää sitrushedelmien raastetut kuoret ja puristetut mehut sekä vesi. Keitä kunnes omenat alkavat soseutua.
Lisää hillosokeri ja keitä hiljalleen n. 15 minuuttia.
Purkita 150-asteisessa uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit niin täyteen kuin ne ikinä menee, sulje kannet tiiviisti ja jäähdytä.
Säilytä viileässä.

Herra Prinsessa lupasi jo tänään opetella käyttämään mein hienoa kameraa, jospa hillokin lakkais näyttämästä.. jokainen näkee itsekin miltä. :)

Mitä söis?

Otsikossa esitetään ikuisuuskysymys. Ainakin meidän perheessä. Ja olisipa nykyään kysymys runsaan tarjonnan aiheuttamasta valinnanvaikeudesta, eikä kertakaikkisesta haluttomuudesta tehdä minkäänlaista ruokaa.
Viime aikoina, itseasiassa jo useamman kuukauden ajan, ateriani ovat toistaneet samaa kaavaa: Menen kauppaan vailla minkäänlaista hajua mitä sieltä ostaisin. Toljotan hyllyjen välissä ja vihannesosastolla kasvavan ärtymyksen vallassa, samat iänikuiset mielikuvituksettomat tuotteet, samat iänikuiset hedelmät ja vihannekset sesongista riippumatta (mikä ihme siinä on kun kokonaiselle kansalle tyrkytetään kahden ison keskusliikkeen markettiketjuissa karseeta sontaa?), erityisesti S-ryhmän liikkeissä usein vieläpä Kiinasta rahdattuina. Siis KIINASTA. No en osta kiinalaisia hedelmiä enkä vihanneksia vaan suunnin kohti pastahyllyä (surkeat valikoimat muuten niissäkin) ja tartun penne-pakettiin. Pennen mukaan vaihtoehtoisesti tonnikalaa tai tomaattimurskaa, toistaitoisten ruokaa.
Tapanani on aina kysyä Herra Prinsessalta mitä se haluaisi syödä, vaikka en muista sen kuin ehkä kaksi kertaa oikeasti halunneen jotain, sille kelpaa kaikki ja sen mielestä kaikki mitä teen on hyvää. Mutta eilen se sanoi, että voitaisko syödä vaihteeksi jotain muuta kuin pastaa. Ehkä Herra Prinsessan kiitollisuus kaikkea tarjoamaani kohtaan onkin perustunut juuri siihen, että meillä ei ole tarvinnut samaa ruokaa joka päivä syödä ja pastankin kanssa on saanut joka kerta jotain uutta.

Mihin katosivat ilo sesongeista, uusien makuyhdistelmien löytämisestä ja kokeiluista? Miksi pastakin on alkanut maistua puulta? Voiko pelkällä pullalla elää?
Ihan itkettää kun ajattelen tätä rakkaan harrastukseni surkeaa kohtaloa. Jos jossain olen hyvä niin ruuanlaitossa, kamalaa että se ei maistu minulle enää kuin harvoin. On tullut aika tehdä asialle jotain, pureutua ongelman ytimeen, pohtia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

Näillä eväillä aion selvitä tästä henkilökohtaisen ruokakulttuurini alennustilasta:
1. Käy paremmissa kaupoissa, vaikka joutuisit näkemään vähän vaivaa ja kuluttamaan enemmän rahaa. Hyvästi S-ryhmä.
2. Suunnittele viikon ateriat etukäteen. Rakastan suunnitelmia, erityisesti aikataulutettuja suunnitelmia. Eli kalenteri käteen, jokaisen päivän alalaitaan ruokalista ja tarvittavat raaka-aineet, ehkä jopa kauppalista.
3. Lue keittokirjoja.
4. Ota ideoita lukemistasi keittokirjoista, Googlen kuvahaku ei ole ainoa keino uusien reseptien löytämiseen. Minulla on n. kolme hyllymetriä keittokirjoja. Vain murto-osasta on tullut tehtyä jotain. Osaa en ole koskaan edes avannut. Nämä asiat keskenään suhteutettuna keittokirjoja on liikaa.
5. Lue ruokalehtiä ja toteuta niistä jotain edes kerran kuussa. Olen järjestänyt ruokalehdet lehtikoteloihin kuukausittain. Vältän uusien tilaamista ja ostamista, sillä kaikissa aikakauslehdissä on vuodesta toiseen samat teemat. Jo riittää kakku-, parsa- ja italiateemat.
6. Järjestä keittiö. Muuton jäljiltä köökissäni ei ole mikään paikoillaan, koska minkään paikkaa ei ole päätetty. Korkea aika päätösten tekoon, sanoisin.
7. Perusta Prinsessakeittiö Facebookiin. Jätetään nyt toistaiseksi harkinta-asteelle.
8. Kokeile muiden blogistien tekemiä ruokia.
9. Kutsu ihmisiä syömään useammin. Ruokavieraille voi tarjota niitä omia urautuneita sapuskeita, heille ne on mitä todennäköisimmin uusia tai ainakin erilaisia kuin kotona.
10. Lopeta vinkuminen, pullalla ei elä.

Chez Jasulla on ollut samantyyppisiä ongelmia, hänen ratkaisunsa otetaan meillä varmasti myös käyttöön. Jasun kommenteissa Jaana suosittaa tätä sivustoa, saatanpa hyödyntää sitäkin.

Muilla samoja aatoksia? Lisää ideoita vastaanotetaan mieluusti.

Kuvan riistakäristys edustaa edistystä. Pääsin ruokakaupasta ulos ilman yhtään pastapakettia tai säilyketölkkiä. Eläköön Laivalahdenkaaren K-extra!
Sen verran tuunasin paketin ohjetta, että lorautin joukkoon lasillisen portviiniä ja laitoin yhden lakerinlehden.

Muutto

Suurin osa tavararoista on vielä laatikoissa ja loput sikin sokin pitkin kämppää. Ruokapöytä seisoo pystyssä laatikkopinon takana ja sen tulevalla paikalla on muita huonekaluja väliaikaissäilytyksessä. Makuuhuoneessa sentään alkaa olla jo valmista, joten aamiainen katetaan pienelle pyöreälle sivupöydälle sängyn viereen. Hesari ei ole vielä kääntynyt eikä netti toimi, joten kumpainenkin lukee uutiset kännykästä. Koskaan ei ole aamiainen maistunut näin hyvältä.

Ihana, ihana Pariisi!

Viikon takainen matkamme Pariisiin heti näiden bileiden jälkeen on muistoissamme myös erinomaisen makoisa. Matka ei ollut mikään ruokamatka, eikä minkäänlaisia matkasuunnitelmia tehty etukäteen sen enempää ruoan kuin nähtävyyksien suhteen, mutta osuimme muutamaan oivalliseen paikkaan osaksi ihan sattumalta.

Emme ole kumpikaan käyneet Pariisissa muutamaa tuntia pidempään, Herra Prinsessa viime kesänä ja minä noin 20 vuotta sitten, joten häälahjaksi saatu pariisiopas oli erinomaisen mieluinen ja tarpeellinen, etenkin kun kirjan väliin oli merkitty romanttisilla sydänlapuilla ja seteleillä tehtäväluontoisia matkavinkkejä. Ihan kaikkia tehtäviä emme päässeet toteuttamaan, mutta idea oli lahjanantajilta mitä mainion ja takasi meille antoisan matkan.

Rakkautta pariisissa

Meitä neuvottiin mm. virkistäytymään historiallisessa Cafe de Floressa (172 Boulevard Saint-Germain). Mainittakoon, että 1887 avatulla kahvilalla on tärkeä rooli surrealismin synnyssä ja täällä Picassokin tuppasi käymään Pariisissa oleillessaan. Kahvilan nettisivut kannattaa klikata auki jo ihanan hupaisan alkuvideon tähden, itse kahvilassa ei ihan noin hilpeetä ollut vaikkakin ehkä iloisempaa kuin monessa muussa paikassa, jossa ehdimme vierailla.
Me virkistäydyimme tee, mehun ja voileipien äärellä.

Jambon & buerre

Saavuimme Pariisiin sopivasti lounasaikaan ja taivaltaessamme Port Royalin juna-asemalta pitkin Boulevard Montparnassea tarkkailin huolella kadun lukuisia ravintoloita. Kohteina olivat miljöö, ihmiset ja lautasten sisältö eli miellyttävä ympäristö, paikallisten taso ja määrä sekä lounasannosten herkullisuus. Parhaiten jäi mieleen valkoisille pöytäliinoille katetut potkat La Rotonden terassilla (105 Boulevard Montparnasse). Laskin päässäni yhteen, että tässä ei olekaan nyt kyse minkäälaisesta turistirysästä vaan ihan oikeasti hyvästä ravintolasta. Enkä laskenut väärin lainkaan. Listalta löytyi ihania ranskalaisia annoksia sekä ihania ranskalaisia mereneläviä. 38 euron hintaiseen menuun sai valita kolme ruokalajia niitä ihania ranskalaisia, me söimme etanoita, kananmunia, lammasta, ankkaa, hedelmäsalaattia ja macaron-jäätelöä. Viimeiselle kymmenen pisteen lisäksi papukaijamerkki.
Jälkikäteen opin, että surrealistit viettivät aikaansa myös täällä.

Jäädytetty macarooni

Montmartre kuului kokeneen Pariisin-matkaajan suosituksiin, alkuun oli tosin vaikea käsittää miksi. Joka paikka oli täyteen ammuttu turisteja ja krääsäkojuja ja tasottomia ravintoloita, mutta päädyttyämme tiukan pakenemisprosessin päätteeksi suloisille sivukujille,  ymmärsimme alueen viehättävyyden. Pakomatkalla pysähdyimme Biscuiterie de Montmartreen (16 rue Norvins) ostamaan tuliaisia (itsellemme). Kertakaikkisen söpöä ja herkullista.

Rouvahenkilö pönöttää

Sinisimpukat kuuluvat meidän molempien lempiherkkuihin, joten emme voineet jättää väliin hotellistamme muutaman talon päässä Boulevard du Montparnassen ja Rue du Montparnassen risteyksessä sijaitsevaa Léon de Bruxelles -ravintolaa. Ravintoloita on useita ympäri Pariisia Vaikka simpukkoita ei pikaruoaksi ihan heti mielläkään, pikaruokaravintolaksi Léonia kutsuisin, tosin ruoka tilattiin ja syötiin katetuissa pöydissä ihan oikein aterimin. Eikä muuten näkynyt turisteja muita täälläkään ja sen lisäksi simpukat olivat todella herkullisia ja palvelu ystävällistä. Erityisesti Herra Prinsessalle mieluisaa oli, että menun tilanneet saivat syödä simpukoita niin paljon kuin jaksoivat. Jättimäisen padallisen lisäksi se söi vielä puolikkaan padan ja kuulemma siis reilusti enemmän kuin jaksoi. Hyvät kaupat.

Pariisissa ei (kai) voi käydä syömättä crêpejä. Suunnimme lettusille heti ensimmäisenä iltapäivänä, hotellimme kanssa samalla kadulla Rue du Montparnassella crêperioita oli useita. Silloin jo huomioni kiinnittyi Crêperie Josseliniin (67 Rue du Montparnasse), joka oli huomattavan täynnä muihin paikkoihin verrattuna keskellä iltapäivää. Silloin emme siellä vielä poikenneet vaan valitsimme hiukan sievemmän paikan. Seuraavana iltana huomasin paikan edessä seisovan 20 metrisen jonon ja päätin, että Pariisista ei poistuta ennen kuin nuo lätyt on syöty!

Lätyy ja siiderii

Erilaiset häät

Kymmenen päivän kihlaus, saman verran aikaa suunnitella häitä (tai olla suunnittelematta) ja 25 vierasta, joille kerrottiin paria päivää aikaisemmin.
Näistä elementeistä syntyi ihana häävastaanotto Tähtitorninmäen puistossa, tarjolla kuohuvaa ja pientä purtavaa, hääkakkuna påågeneita. Hetkeä ennen kaatosadetta ihanat häävieraamme organisoivat salamasiirtymisen sisätiloihin, piknikseurue säilyi melkein kuivana ja juhlat jatkuivat Tavastian salissa tekoaurinkoineen kaikkineen.

Vappuherkkuja

Perinteinen vappubrunssi serkkujen kesken siirtyi sisätiloihin surkean sään vuoksi. Ei haitannut yhtään, sillä seura oli mitä parhainta, ruoka mitä maittavinta ja juomaa riittävästi. Kertakaikkisen ihana päivä!

Oma kontribuutioni ruokapöydässä oli perunasalaatti:

1 kg pieniä uusi perunoita, 500 g parsaa kuorittuna, pätkittynä ja keitettynä, 200 g fetaa, ja kastikkeessa 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, 2 isoa rkl karkeaa sinappia, 0,5 dl oliiviöljyä, 1 rkl hunajaa.

Valittaminen on ilomme

Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että ruokakaupassa ei tee enää mieli mitään eikä just tule mieleen ainuttakaan ruokaa, jonka voisi valmistaa?
Mulle käy aika useinkin, myös tänään. Toisaalta sitä saa aikuisena syödä toki mitä tahtoo, mutta joskus vois tahtoa vähän enemmän kuin tänään:
















Mua otti jo kaupassa päähän koska mun käyttämän vessapaperin paketissa ei ole sitä kantokahvaa (se ärsyttää mua joka kerta yhtä paljon), hernekeittoa oli vain yhtä merkkiä ja vichy-pullot oli ihan kurassa.
Ja kasvishernekeiton kyljessä oli pakastevihanneshenkisiä herneen ja porkkanan kuvia, en ostanut sitä. Joku mua jurppii tuossa Ben & Jerryssäkin. Jostain syystä ostan sitä siitäkin huolimatta, että suurin osa mauista on karmeita ja hinta hipoo taivaita ja missä hitossa on vanilja vaniljajäätelössä??

Kotona tutkailin ankeita ostoksia tarkemmin ja ne paljastuivat vielä ankeimmiksi. Runebergin tortuissa on joku tsiljardi lisäainetta, ihmekö että säilyvät pienen ikuisuuden. Yritin e-koodiavaimesta selvittää mitä ne kaikki ovat, mutta listassa on tällaisia helmiä kuin E142 = vihreä, no sehän sen sitten selvensikin.. Eikä tässä mitään, mä mitään puhdasta suoraan kotiuunista odottanutkaan, mutta että nää on leivottu joskus herraties koska ja pakastettu. Siis pakastettu!! Eikä saa pakastaa uudestaan. Tätä en tortuista tiennyt ja olisin ollut todella paljon onnellisempi ilman tätä tietoutta..
Jäätelöä pakkaseen tukkiessani havaitsin pakkauksen pohjassa parasta ennen päiväyksen, 1/2011. Siis miten helvetissä jäätelö säilyy muka vuoden?? Ja tuskin sitä on ihan eilen edes tehty.

Nyt mun ei tee mieli syödä enää näitäkään ja on huono omatunto kun on tullut ostettua valmista ja ties missä maailman äärillä tuotettua :(

Street Food Helsinki ja muuta kivaa!

Vielä ehtii maistiaisille ja taideostoksille Galleria Myymälä2:teen Helsingin Uudenmaankadulle.
Lisätietoja Kiehuu.fi.




















Samaisessa osoitteessa voi käydä tunnistamassa alla olevan esineen ja voittaa sen itselleen. Samalla osallistuu arvontaan, jossa pääpalkintona on lahjakortti huippuravintolaan.














Ja nyt kun kerran sivuille menet, niin älä jätä lukematta Hasse Heikkisen harvinaisen osuvaa kolumnia heti siinä etusivulla!