Banaani-rommileipä

Etsiskelin hyvän tovin makoisan banana breadin ohjetta hyödyntämään keittiön hyllyllä mustuvat banaanit, suorastaan niin hyvän, että banaanit alkoi näyttää jo vähän siltä, että kohta ne tanssii letkajenkkaa pitkin keittiöö.. Viime hetkillä käteen tarttui Talven Juhlat -lehti, jossa banaaniin oli yhdistetty rommia ja rommihan se vasta hyvää onkin!

Lehden mukaan leipä ei ole niin makea ja raskas kuin perinteiset kuivakakut. No ensinnäkään lopputuote ei ollut kovinkaan kuivakka ja kolmesta banaanista ja 2 desistä fariinisokeriako ei tule makeaa? Lehti suosittaa tarjoamaan leipää sinihomejuuston tai muiden voimakkaiden juustojen kanssa. Sinihomejuustoa ei kokeiltu, mutta muuta voimakasta kyllä eikä yhdistelmä ollut mitenkään makunystyrää hivelevä. Sen sijaan Auran alle voin tämän hyvinkin kuvitella. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, leipä oli siis todella todella hyvää!

Tein pari ihan pikkumuutosta alkuperäiseen ohjeeseen. Korvasin fariinisokerin muscavadolla ja yritin kyllä vatkata sitä ja munia, mutta ei siitä mitään tullut. Leipä onnistui kuitenkin erinomaisesti ilman kuohkeaa vaahtoakin. Ohje kehoittaa myös viiltämään vuokaan kumottuun taikinaan puolen sentin syvyisen viillon. Viilsin kyllä itseni kovin typeräksi tuntien, taikina on nimittäin todella löysää.

Erinomainen leipä!

Rommilla maustettu banana bread

3 banaania
2 rkl tummaa rommia
2 kananmunaa
2 dl muscavadosokeria
1 dl oliiviöljyä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 dl hienonnettuja pähkinöitä

Kuori banaanit ja soseuta haarukalla, sekoita rommi banaanien joukkoon. Sekoita keskenään munat ja sokeri. Lisää öljy ja banaani-rommiseos. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nopeasti taikinaan.
Öljyä n. 1 1/2 litran vetoinen leipävuoka oliiviöljyllä, kaada taikina  vuokaan ja tasoita pinta. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunti. Jäähdytä leipä vuoassa ja säilytä viileässä.

Hedelmäinen hirvimureke ja vaahterasiirappijuurekset

Ihanaa riistaruokaa, joka sopii erinomaisesti pikkujoulutunnelmiin. Inspis tähän lähti äitini ennen muinoin tekemistä adventtilihapullista, joihin piilotettiin sisälle pala omenaa ja kuivattua luumua. Vaahterasiirappijuurekset syntyivät erittäin onnellisesta sattumasta, että hunajaa ei ollutkaan juuresten päälle valutettavaksi. Juureksiksihan tähän käyvät oikeastaan mitkä vaan maun mukaan ja veikkaanpa, että grillatun possun kanssa nämä olisivat ihan äärihyviä.

800 g hirvijauhelihaa
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
1 - 2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
25 g voita
muutama oksa timjamia
2 omenaa
n. 1 dl kuivattuja luumuja
1 tl kanelia
2 tl jeeraa
suolaa mustapippuria
loraus rommia
1 pkt pekonisiivuja

Aloita hedelmätäytteestä. Kuori ja hienonna sipulit pieniksi kuutioiksi. Kuori ja kuutioi omenat, leikkaa luumut neljään osaan.
Sulata voi pannulla, kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää timjami, hedelmät ja kuivat mausteet. Kypsennä kunnes omenat alkavat pehmetä ja tummua. Lisää rommia ja anna haihtua.
Poista timjami ja anna täytteen hieman jäähtyä.
Lisää jauhelihan joukkoon kerma ja mausteet, vatkaa tasaiseksi.
Levitä puolet jauhelihaseoksesta öljyttyyn uunivuokaan. Painele täyte lihan päälle tasaisesti. Levitä sitten toinen kerros lihaseosta täytteen päälle. Peitä mureke pekonisivuilla.
Paista 180-asteisessa uunissa kypsäksi. Omani taisi olla uunissa tunnin, mutta vähempikin riittäisi erittäin hyvin.

Vaahterasiirappijuurekset
2 kookasta porkkanaa
1 kaskinauris
suolaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia
loraus oliiviöljyä
loraus balsamicoa
loraus vaahterasiirappia

Kuori ja kuutioi juurekset. Lisää mausteet. Lorauta mitä lorautettavissa on ja sekoita. Paahda 180-asteisessa uunissa kunnes juurekset ovat pehmenneet. Kääntele muutaman kerran paahtamisen aikana.

Joulukinkun jatkojalosteet

Kenellä ei jää kinkkua yhtään koskaan yli, vaan kaikki menee joulun pyhinä? Meillä niin ei ole käynyt koskaan. Kinkkua on tärkeää jäädä joulupäivän aamiaiselle, jolloin sitä siivutetaan paksulti ruisleivän päälle, jolle on jo sivallettu niin ikään paksusti juustoa. Kinkun päälle vielä muutama siivu suolakurkkua ja oi nam. Muutaman aamun jaksaa syödä kinkkuvoileipää ja sitten alkaa tökkiä.
Eikä se kinkku säily kuin noin viikon jos jääkaappi on hyvin kylmä. Pakastamiseen en ole koskaan lähtenyt, koska kinkun koostumuksesta tulee omituinen (tosin vähemmän jos viitsii pakastaa suikaleina.) Niinpä kinkun ylijäämät muuntuvat joka vuosi ensin kinkku-hernepastaksi ja sitten vielä hernekeitoksi.

Kinkku-hernepasta
reilusti joulukinkkua suikaloituna
1 salottisipuli
oliiviöljyä
kolmisen lehteä kuivattua salviaa
2 dl kermaa

Paista kinkkusuikaleisiin ja sipuliin vähän väriä oliiviöljyssä. Lisää salvia jo tässä käristevaiheessa. Lisää herneet, sekoita ja lisää kerma. Anna kiehahtaa, jotta herneet sulavat, älä keitä.
Sekoita keitettyyn pastaan ja tarjoa parmesaaniraasteen kera.

Hernekeitto
1 pss herneitä
3 l vettä
2 sipulia
joulukinkun luu (saa olla lihaakin mukana)
loput kinkusta paloiteltuna
tuoretta minttua

Liota herneitä vedessä yön yli. Seuraavana päivänä siis, laita kattilan alle reipasta liekkiä, kuori ja kuutioi sipulit ja lisää kattilaan luun kanssa. Anna kiehua hiljalleen noin tunti. Lisää kinkkupalat ja keitä vielä puoli tuntia taikka enemmänkin.
Lisää valmiiseen keittoon tuoretta silputtua minttua reilulla kädellä.
Keittoon ei tarvitse lisätä suolaa.

Marinoidut punajuuret

Joulupöytään piti saada jotain punajuurista, mutta rosolli on vaivalloista eikä sitä kuitenkaan syö kukaan enempää kuin maistiaisen. Punajuuretkin itseasiassa ovat (minun mielestäni siis) aika tympeen makuista syötävää, ainakin niinku sellaisinaan. Purkissa myytävä etikkapunajuuret ovat suorastaan vastenmielisiä.
K Supermarketien kirjasesta Koko vuoden juhlaherkut löytyi mainio ohje, jonka myötä pääsin testaamaan tekeekö etikka kotioloissakin punajuuresta syömäkelvotonta. Ei tehnyt. Tämä tarjottava käy aika moneen muuhunkin pöytään kuin siihen jouluiseen.

6-8 punajuurta
2 rkl oliiviöljyä
1 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 rkl punaviinietikkaa
1/2 tl aniksensiemeniä
mustapippuria
fetajuustoa

Pese ja kuori punajuuret. Leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Lado siivut uunivuokaan, sekoita joukkoon öljy ja peitä kannella tai foliolla. Kypsennä punajuurisiivuja 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.
Keitä marinadi. Mittaa kattilaan mehu, etikka ja kevyesti murskatut aniksen siemenet. Keitä muutama minuutti. Kaada marinadi vielä kuumien punajuurien päälle. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan n. vuorokaudeksi.
Nostele marinoituneet punajuurisiivu tarjoiluastialle, mausta mustapippurilla. Murskaa päälle fetajuustoa.

Riisipuuro ja rusinasoppa

Perinteinen jouluaaton aamiainen/lounas on männä vuosina maistunut sokerin ja kanelin voimalla, mutta tänä vuonna halusin kokeilla rusinasoppaa. Hyvin kelpasi ja jäikin vielä, voikohan kiisseliä pakastaa? Ohje on Ruokatorstain joulu -kirjasta pienen pienoisin muutoksin.

150 g rusinoita

5 dl vettä

5 dl omenamehua

1 dl siirappia

1 kanelitanko

1/2 dl vettä

2 rkl perunajauhoja

Mittaa rusinat, vesi ja omenamehu kattilaan. Anna rusinoiden liota vähintään tunnin. Nosta kattila liedelle, lisää siirappi ja kanelitanko. Keitä kunnes rusinat ovat pulleita.

Nosta kattila liedeltä, poista kaneli, sekoita perunajauhot veteen ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Palauta kattila liedelle ja anna kiehahtaa koko ajan sekoittaen, mutta älä enää keitä.

Jäähdytä ja tarjoile riisipuuron kaverina.

Bataattilaatikko

Jouluna pitäis aina tehdä kaikki lootat, ei sentään maksaa ja makaroonia, mutta lanttua, porkkanaa ja perunaa. Kaikilla on eri suosikki. Ratkaisin laatikoiden ylitarjonnan tekemällä vain yhden bataattisen, sillä kukapa ei tykkäisi bataatista!

Ohje on Maku-lehden numerosta 6/2008, tosin minä löysin sen täältä, enkä käy sitä tähän nyt laiskuuttani kopioimaan vaan santsaan glögiä!

Piparinen piimäkakku

Piparkakkutaikina on tunnetusti huomattavan paljon parempaa kuin kypsä lopputuote. Tässä Maku-lehdestä (6/2010) apinoidussa kakussa on ihan tismalleen piparitaikinan maku ja sitä voi kiskaista vaikka koko halon ilman ikäviä suolistollisia vaikutuksia (ei kaikki tosin, mutta minä ainakin).

Kopsin vielä ohjeen tähän, vaikka mitään muutoksia en tehnytkään. Ohjeen kinuski-juustokuorrutuksen tosin jätin tekemättä, vaikka olishan se ollut hieno, piparitaikina piparitaikinana!

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 1/2 tl soodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
2 1/2 dl piimää
2 omenaa raastettuna
100 g voita sulatettuna

Kuivat sekaisin, märät nopeesti sekoittaen joukkoon. Valmistuu 175 asteessa noin 50 min.

Huomatkaa kakun alla aito ruotsalaiskuninkaallinen liinavaate!

Panettone

Panettone on se mainio italialainen joulukakku, sellainen korkea rusinapulla. Ohjeita on netti pullollaan, omani kaivoin internetin ihmeellisestä maailmasta jo jokunen vuosi sitten, mutta vasta tänä viikonloppuna pääsin sitä testaamaan. Tosin pistin kaikki mutkat suoriksi ja sovelsin ihan omasta päästäni, mikä ei koskaan kannata leivonnan kyseessä ollessa. Tai kannattaa jos on tosi hyvä leipoon, mä en ole.. Reseptissäkin korostetaan, että panettonen leipominen vaatii hiivataikinoiden erinomaista tuntemusta ja paljon kokemusta, yeah right..

No joka tapauksessa. Muistin, että pullan tekeminen kestää kolme päivää, hämärä muistikuva oli myös jostain jo aiemmin aloitettavasti esivaiheesta, mutta ajattelin, että se voisi varmaan skipata huoletta. No tavallaan joo, esivaihe on taikinajuuren valmistus, siinä menee kaksi viikkoa.. Perinteiseen reseptiin ei kuulu lainkaan hiivaa.

Perinteet nurkkaan, tätinikin teki samaisella minun kääntämälläni ja muokkaamallani ohjeella pullaa onnistuneesti, joten miksen minäkin! Tosin oistin vielä vähän lisää: alkuperäisessä ohjeessa esitaikinaa kohotetaan viisi kertaa, minä selvisin kolmella.

Panettonea on muuten Italialle niin tyypillisesti alueittain hiukan erilaisia ja nykyään ne kohoavat kyllä ihan hiivalla siinä missä juurellakin. Pullaan leivotaan sisään appelsiininkuorta, sukaatteja ja keltaisia rusinoita. Edellä mainituista mitään ei löytynyt lähikaupasta, laitoin kuivattuja karpalaloita ja perusrusinaa, oikein kelvollisia korvikkeita.

Alla ohjetta kuvinensa:

Vaihe 1:
Siinä iltasella kasin aikaan sotke keskenään 100 g vettä, 5 g hiivaa ja 150 g vehnäjauhoja kannellisessa astiassa. Jos et omista kannellista kulhoa, niin tiivis kelmutus käy kanneksi, liina ei. Vaivaa huolella, peitä kannella ja laita yöksi lämpimään paikkaan. Ihan huoneenlämpö käy, minä nostin kulhoni saunan ylälauteelle, siellä on aina mukavan lämpöistä eikä vedä.

Vaihe 2: 

Sotke keskenään 50 g vettä, 5 g hiivaa 15 g sokeria ja 100 g jauhoja. Lisää sotkuun yön yli kohonnut vaihe yksi. Vaivaa huolella, peitä kannella ja anna taas kohota lämpimässä iltaan saakka.

Vaihe 3:
Kahdessa ensimmäisessä vaiheessa ei tartte vaivatua ottamaan yleiskonetta esiin, mutta nyt siitä on jo huomattavaa apua. Hommaan tarvitaan iso kone. Jos konetta ei löydy tai se on liian pieni, niin käsipelillä pääsee toivottuun lopputulokseen myös, mutta aikaa vaivaamiseen menee varmaankin ainakin 15 minuuttia.

Asiaan: Sekoita keskenään 5 keltuaista, 250 g vettä, 150 g sokeria ja 550 g vehnäjauhoja. Lisää joukkoon vaihe kaksi. Käytä konetta muutama minuutti. Lisää sitten 150 g pehmeää voita. Vaivaa niin kauan, että taikina irtoaa kunnolla astian reunoista. Taikina on todella pehmeää ja sitkeetä.
Taas kohotetaan yön yli. Tarvitaan taikinan tämänhetkiseen laajuuteen nähden valtava astia, taikina kohoaa nelinkertaiseksi. Käytin 8 litran kattilaa, jonka voitelin voilla reunoille saakka. Voitele tai kadut. Peitä taas kannella.

Tässä vaihe kolme odottaa siirtymistään vaiheeseen neljä. Vaiheet yksi ja kaksi näyttävät ihan samoilta, vain pienemmässä mittakaavassa.

Vaihe 4:
Aamulla taikina on valtava ja tuoksuu ihanalle. Viimeiset sekoitukset tehdään nyt. Laita kulhoon 100 g vettä, 50 sokeria, 10 g suolaa, yhden vaniljatangon sisus, 5 keltuaista ja 5 g hiivaa. Sekoita kunnes hiiva on liuennut ja sekoita joukkoon sitten vielä 270 g vehnäjauhoja. Seoksesta saattaa tulla vähän tiukkaa, mutta älä anna sen millään tavalla häiritä. Lisää vaiheen kolme lopputulema ja vaivaa reippaasti ja hartaasti. Muutaman minuutin päästä lisää 150 g pehmeää voita, 150 g kuivattuja karpaloita ja 150 g rusinoita. Vaivaa niin pirusti. Taikina on taas todella pehmeää, mutta irtoo kulhon reunoilta ongelmitta eikä tartu käsiin ihan epätoivoisesti.

Voitele nyt kätesi ja pöytä. Luit oikein, voitele, voilla. Voitele tai kadut. Kaada taikina voidellulle pöydälle ja vaivaa vielä rusinat tasaisesti jo tarpeen. Jaa taikina kolmeen osaan ja peitä osat liinalla, anna levätä puoli tuntia.

Lättyset lepää

Nyt on sopiva hetki askarrella vuoat.
Tarvitset kaksi pakastepitsalaatikkoa. Avaa laatikon saumat ja leikkaa reunojen taitteet pois. Leikkaa laatikosta kaksi n. 15 cm leveää suikaletta. Sulje lieriöiksi nitojalla. Vuoraa vielä leivinpaperilla. Vuokia tarvitaan yhteensä kolme. Lieriö ei taivu ihan ympyrämuotoon, mutta taikina hoitaa kyllä sen puolen.
Multa löytyi juuri sopivankokoiset matalat vuoat pitämään tekeleet kasassa, enkä usko, että homma edes onnistuisi ilman niitä (nytkin teki tiukkaa). Suosittelenkin siis hommaamaan ajoissa joko oikeat tarkoitukseen sopivat vuoat tai pitsalaatikkoa astetta tukevampaa ja miellyttävämmin taipuvampaa aaltopahvia.

Voitele taas kätösesi ja muovaa taikinakakkusia vielä kertaalleen. Nosta vuokiin, jotka ovat jo valmiiksi uunipellillä, peitä liinalla ja kohota n. kolme tuntia. Tarkaile kohoamista, taikina ei saa tulla vuoan reunojen yli eikä mielellään ihan reunaankaan saakka.

Ei niin kuin takana vaan niin kuin edessä.

Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Siirrä panettonet uuniin hyvin hyvin varovaisesti, ettei kohotus läsähdä. Paista 30-40 minuutia, ehkä pidempäänkin. Kokeile kypsyyttä pitkällä tikulla äläkä ala hötkyileen vaikka panettonen pinta vähän tummuisikin.

Pulla-parka vähän lässähti.

Lopuksi haastattelen itse itseäni:

No. Oliko hyvää?
Oli.
Oliko ihan kuin kaupasta olisit ostanut?
No ei. Rakenne on erilainen eikä pulla ole yhtään niin makea.
Kannattiko soveltaa?
Joo ja ei.
Ja mitäs kaikki se hiivan lisääminen joka vaiheessa oli? Kannattiko?
En mä vaan tiedä, mä täs mikään asiantuntija ole.
Ja entäs se kaikki kohottaminen? Kannattiko?
Mistä mä tietäisin, ei ole vertailukohtaa.

Porsasta hunajakastikkeella

Idea tähän kastikkeeseen on peruja Sillä sipuleilla kesällä nautitusta hunajalla ja kardemummalla maustetusta halloumista. Juustolle tätä alunperin kaavailin, mutta tähteenomaisesti jääkaappiin jäänyt porsaanpala kaipasi kipeästi uutta makua. Ai vietävä kuinka oli hyvää!
Julkenen tässä tunnustaa, että käytetty lihanpala hankittiin kulman takaisesta K-Extra Ruokakorista, eikä tämä ollut luomua nähnytkään. Kerrassaan mainio kauppa muuten, myös luomuvalikoimansa puolesta, valitettavasti valikoima ei yllä lihaosastolle.
Tunnustuksen tehtyäni ilmoitusluontoisesti kerrottakoon, että meidän perheessä ei enää kosketa lihaan ellei se ole luomua ja siten toivottavasi edes vähän onnellista. Luomutonkin käy jos tiedän tasan tarkalleen mistä liha tulee ja miten sitä on eläimenä kohdeltu. Ei tämä näin kotioloissa niin kovin suuri muutos ole, lounasruokailussa ja ravintoloissa päätöstä vasta testataan. Herra Prinsessa on haaveillut koko illan nakeista..
Mutta mä olen todella hyvä periaatteellisissa päätöksissä, olisinko ollut 14-vuotias kun päätin, että McDonald's ei enää silloisia markkojani näe, eikä ole muuten nähnyt eurojakaan. Päätöksen jälkeen olen vain kerran käynyt kyseisessä roskalassa, muutama vuosi sitten odotin ovensuussa Ruoholahden Mäkkärissä kun ystäväni haki sieltä pirtelön.

Porsaankyljyksiä tai vastaavaa, itselläni ulkofileestä leikattuja biffejä.

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hunajaa
0,5 tl kardemummaa
1 rkl saksanpähkinöitä
1 tl soijakastiketta

Kaikki aineet sekaisinsa vaan voimakkaasti haarukalla vispaten. Tarkista maku ja lisää soijaa tarvittaessa.
Kaada kastike juuri kypsien, kuumien kyljysten päälle ja tarjoa.
Kastike toimii myös marinadina.

Kuuma siideri

Virallinen joulunodotus alkoi 1. lokakuuta. Marraskuun ensimmäisenä päivänä haen joulukoristelaatikot kellarista ja asennan valosarjat. Joudun ehkä tekemään retket kehien hienoihin koti- ja puutarhatavarataloihin ja hankkimaan parvekkeelle kilometrikaupalla erilaista valoviritelmää. Ostan niin paljon valoja, että meidän parveke näkyy kuuhun! (Mulla ei ole koskaan ennen ollut omaa parveketta, pakko ottaa kaikki ilo tästä tilaisuudesta irti.)

Vuoden ensimmäinen glögi keittyi siideristä, hunajasta, appelsiinista, kanelista ja neilikasta.

Suosittelen laittamaan mausteet siideriin jo muutamaa tuntia ennen keittohetkeä, siideri kiehahtaa todella nopeasti ja kukapa haluaisi keittää ilmaan kaiken ihanan alkoholin?

Perunataatelikakku

Tai kakku ja kakku, kasaannos ehkä enemmänkin. Ja tämän kakun myötä Prinsessakeittiön yliprinsessa, eli minä, ryhdistäytyy ja alkaa taas päivittää blogiaan. Ensin hoidetaan pois alta joulu, välipäivät ja uusi vuosi, ja niiden jälkeen on luvassa mm. jatkoa tomaattimurskatesteille.

Perunataatelikakun alkuperäinen ohje on Koti ja Keittiö –lehdestä. Olen muokannut ohjetta aika reippaasti, mutta pääasiassa määrien suhteen. Alkuperäinen ohje lienee tarkoitettu jollekin armeijan ryhmälle. Mitä niitä nyt on, leegio vaikka..? Minä käytin tähän kaksi keskikokoista perunaa, ja niistä riitti neljälle hengelle kohtuullisen kookas kinkun lisuke jouluna.
Alkuperäisen ohjeen mukaan perunoiden tulee olla kiinteitä. Minä valitsin kuitenkin ne keltaisella täplällä merkityt, mutta mielestäni olisi tarvittu jauhoisempaa lajiketta. Sanoisin Puikulan olevan tähän paras lajike, joka peruskaupasta löytyy. Kaupasta (valitettavasti) löytymättömistä perunoista kannattaa lukea pätkä tästä.

4 keskikokoista perunaa
1 pieni sipuli
1 laakerinlehti
50 g kuivattua taatelia
öljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl parmesaaniraastetta

Leikkaa perunat hyvin ohuiksi siivuiksi esim. mandoliinilla (kuoriminen on sallittua, mutta ihan turhaa). Esikeitä perunasiivuja suolatussa vedessä muutama minuutti. Valuta perunasiivut.
Suikaloi kuorittu sipuli ohuelti. Hienonna taateli. Taita laakerinlehti. Laita sipulisuikaleet, taateli ja laakeri pannulle öljyyn, kuullota pehmeiksi kunnes taateli hajoaa. Lisää pannuun balsamico kuullottamisen suunnilleen puolivälissä kuullotusta. Poista laakeri kun taateli-sipuliseos on valmis. Kasaa perunasiivut ja taateli-sipuliseos rengasmuotteihin, annosvuokiin tai yhteen isompaan vuokaan siten, että alin ja ylin kerros ovat perunaa. Mausta kerrokset suolalla ja pippurilla. Laita päälle paino ja anna painua viileässä pari tuntia. Ripottele kakkujen (kakun) päälle juustoraaste ja paista 200-asteisessa uunissa n. tunti.

Pecan-plus Pie

Tein pitkin syksyä retkiä Akateemiseen hiplaamaan Nigellan joulukirjaa, mutten raaskinut ostaa sitä. Joulukuun alussa äitini päästi minut kärsimyksistäni ja osti kirjan minulle synttärilahjaksi, jei!
Ohjeista testasin ensimmäisenä tätä syntisen hyvää pähkinäpiirakkaa, jota on leipaistu muissakin blogikeittiöissä, ainakin Bella Vanillassa.
Multa ei meinannut millään löytyä ohjeen vaatimaa miedon makuista kasviöljyä, eikä siis löytynytkään, mutta saksanpähkinäöljy sopi tähän paremmin kuin hyvin. Tosin se on ehkä pikkasen kallista tällaisiin tarkoituksiin. Maitoa minulla ei ollut, korvasin sen vedellä ja kananmunia löytyi kaapista vain kaksi. Hyvin onnistu pienoisilla muutoksillakin. Pähkinöiden virkaa toimittivat pekaanit, hasselit ja mantelit.
Itse söin vain tuon kuvatun palan ja lopun piirakan kannoin ihanaakin ihanammille Tiketin tytöille lohturuoaksi kiireisiin joulunaluspäiviin.

225 g vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 ml öljyä
60 ml kulutusmaitoa
150 g tummaa siirappia
100 g voita
200 g tummaa sokeria
1 tl vaniljauutetta
350 g pähkinäsekoitusta
3 kananmunaa

Sekoita jauhot, suola. öljy ja maito tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan (halkaisija 24 – 26 cm) ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan.
Sulata siirappi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää lopuksi vanilja ja ota kattila liedeltä, anna jäähtyä 10 minuuttia. Ota piirakkapohja jääkaapista ja levitä pähkinäsekoitus pohjalle. Vatkaa kananmunat siirappiseokseen ja kaada seos pähkinöille.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Pekoni-pekaaniruusukaalit

Rakastan ruusukaaleja, rakastan pekaanipähkinöitä ja ihan erityisen paljon rakastan pekonia. Vielä kun rapeaksi paistetun pekonin ja paahdettujen murskattujen pähkinöiden joukkoon heittää reilun hyppysellinen kuivattua laakerinlehteä ja paistaa esikeitetyt ruusukaalit ankanrasvassa, voi sano heippodei ainakin painonhallinnalle ja tervetuloa ahneelle syöpöttelylle. :D

Hyvää joulua lukijat rakkaat!

Prinsessakeittiö on viettänyt hiljaiseloa lähes koko joulukuun, mutta palaa ruotuun tässä joulun aikana. Lupasin palata jo eilen perunoineni, mutta toisinpa kävi. Mutta ehkä jo tänään tiukkaa asiaa potaateista.

HYVÄÄ JOULUA!
Voikaa paksusti, syökää liikaa, olkaa kilttejä toisillenne ja erityisesti itsellenne.

Adventtilihapullat

Ensimmäisenä adventtina äitillä oli tapana tehdä tällaisia lihapullia. Voi olla että on edelleen, ei siitä niin kovin montaa vuotta ole kun söin näitä äippälässä kalkkunajauhelihasta tehtyinä. Viime sunnuntaina väsäsin parit herkulliset lihapullat ulkomuistista ja erinomaisia tuli. Alkuperäisessä ohjeessa peruna ja porkkana raastetaan hyvin hienoksi raasteeksi nk. juustoraastimella, eli sillä missä on pyöreät reiät. Minulla ei sellaista (vielä) ole, joten keitin vihannekset ensin ja muussasin kuumina.
Lihapullat kuuluu tarjota lanttukuutioiden kanssa. Eli lanttu kuoritaan ja kuutioidaan ja kuutiot keitetään tai höyrytetään kypsiksi. Kypsät kuutiot ladotaan uunivuokaan, joukkoon suolaa, mustapippuria ja tilkkanen kermaa ja päälle reilusti emmental-raastetta. Sitten vaan uuniin kunnes juusto sulaa ja on kauniin väristä.

400 g naudanjauhelihaa
1 isohko peruna
2 normaalia porkkanaa
1 sipuli
1,75 dl kermaa (loput menee lanttuihin)
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
15 kuivattua luumua
1 omena

Kuori peruna ja porkkanat ja paloittele ne. Keitä palat kypsiksi. Soseuta kuumina. Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Kuori ja silppua sipuli, kuullota silppu pehmeäksi. Sekoita keskenään tasaiseksi lihapullataikinaksi juuressose, sipuli, jauhelija ja kerma-korppujauhoseos. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori omena, poista siemenkota ja paloittele viiteentoista palaan. Muovaile lihapullataikinasta pitkulaisia pullia, joiden kunkin sisään tulee yksi luumu ja pala omenaa. Paista lihapullia 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Luumutortut

Joulun helpoista leivonnaisista herkullisimpia ovat joulutortut ja perinteistä luumutähtitorttua on kiva tuunata. Kaikkein yksinkertaisimmillaan luumutorttu syntyy valmistaikinasta ja valmishillosta, senkun leikkaa taikinalevyn kahtia, lusikoi levylle reippaanlaisesti hilloa ja taittaa levyn kolmioksi. Astetta fiininpi luumuhillo syntyy kuivatuista luumuista, alkoholista ja pähkinöistä.

Leivosvuoat eivät ole näiden torttujen onnistumisen kannalta mikään välttämättömyys, mutta minulla oli kova hinku päästä testaamaan Myllyn Parhaalta saamiani silikonisia tartalettivuokia. Mua jäi kovasti harmittamaan, kun sain näitä vain kaksi; Kanssa-asuja meni syömään yksinään loput neljä. Eikä se edes välitä makeasta, mutta niitä oli kuulemma juuri sopivasti hänelle lounaaksi (!).

3 levyä pakastevoitaikinaa
18 kuivattua luumua
18 pekaanipähkinää
0,5 tl kanelia
3 myllyn rouhaisua mustapippuria
0,5 dl amarettoa

Marinoi luumuja ja pähkinöitä amaretossa ja mausteissa vähintään muutama tunti. Soseuta marinoitunut luumuhilloaines.
Sulta voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa kunnolla sulaneet levyt puoliksi ja painele näin syntyneet neliöt leivosvuokiin. Täytä luumuhillolla ja paista 220-asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Puolukka-neilikkamehu

Mä en keksi tähän mitään sanottavaa, paitsi että paljoa helpommaksi ei mehun tekeminen enää mene.

1,5 l vettä
3 dl puolukoita
1 dl sokeria
3 - 8 neilikkaa maun mukaan

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Ota kattila liedeltä (ja kuori vaahto). Anna mehun jäähtyä hitaasti. Siivilöi, jäähdytä jääkaapissa ja tarjoa kylmänä.

Glögilammas

Eli lammaspata glögimausteilla. Jokunen aika takaperin tekemästäni poro-kastanjapadasta saakka mieleni on tehnyt lammaspataa. Marraskuun ruokahaasteen lähestyvä dead line oli sopiva motivaattori ja lähestyvä joulu antoi inspiraatiota tähän pataan, joka oli niin hyvää, ettei oikeesti sanotuksi saanut. Koetettiin kanssa-asujan kanssa ääneen sanoa mitä mieltä sapuskasta oltiin, mutta ei me saatu mitään sanottua, onnistuimme vain hymiseen ja voihkimaan.
Haudutin pataa kaasuhellan pienimmän levyn pienimmällä liekillä n. kaksi ja puoli tuntia ja tarjosin maa-artisokkasoseen kanssa.

1 kg lampaanlapaa luinensa
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
vettä
suolaa
10 kuivattua luumua.
1 kanelitanko
3 neilikkaa
4 vihreää kardemummaa
pala inkivääriä
1 tl mustapippureita
2 laakerinlehteä
oksa rosmariinia
pieni nippu timjamia

Ruskista lampaan palat nopeasti pannulla joka puolelta ja siirrä pataan. Pilko sipulit ja ruskista nekin ja siirrä sitten pataan. Kiehauta pannussa vettä. Laita pata liedelle, lisää punaviini ja kuoritut, likistetyt valkosipulinkynnet ja suola. Kaada pataan pannulta kiehuvaa vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kuori ja siivuta inkivääri, kuori kardemummista siemenet esiin. Lisää pataan nämä kera kaikkien loppujen aineiden paitsi rosmariinin ja timjamin. Pidä lieden lämpö kuumana, kunnes neste padassa kiehuu, laske lämpö ja kuori vaahto. Hauduta tunti hiljaa poristen. Tunnin kuluttua lisää timjami ja rosmariini. Hauduta vielä ainakin tunti kunnes liha on erittäin pehmeää ja irtoaa luista. (Suurusta halutessasi, minä suurustin.)

Vuodenaikaan sopivaa aamupalaa

Musta nyt pahasti tuntuu, että tämän vuoden puolella tulee postattua enää vain näitä vuodenaikaan sopivia. :)
Aamiaiset tosin ovat hetkeksi aikaa tässä, sillä Prinsessakeittiön rahakirstussa pohja paistaa ja joudun siirtymään puuroon. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa ja puuroakin saa varioitua vähällä rahalla vaikka kuinka, onneksi on pakastin pullollaan kesällä säilöttyjä marjoja. Puurooni laitan joka aamu reilun desin verran siemeniä ja lähiviikkojen hittilisäke lienee puolukka kaneliripausta unohtamatta.

Omena-kanelijugurtti
maustamatonta jugurttia
omenahilloa
granaattiomenan siemeniä
pekaanipähkinöitä
kuivattua melonia
kanelia

Kannattaa muuten katsoa tarkaan mitä maustekaapista käteensä ottaa jo ENNEN kuin maustetta lisää ruokaansa. Tuo kellertävä tuossa oikealla on kurkumaa...

Porsaankyljykset, kurpitsamuusi ja lipstikkapesto

Eilen alkanut jouluruokien sarja saa heti jatkoa. Appelsiinista ja granaattiomenista koostuva salaatti toimi nähkääs lisukkeena appelsiinin kuorissa ja pähkinäöljyssä marinoiduille porsaankyljyksille ja kurpitsamuusille. Odotukseni näille olivat korkealla, mutta siltikin yllätyin positiivisesti. Kyljykset olivat mallia herkku (tai jotain), eli niissä oli mukana sisäfileekin.

Marinadi (neljälle kyljykselle)
3 appelsiinin raastettu kuori
1 tähtianis
3 rkl saksanpähkinäöljyä
1 rkl sokeria
mustapippuria

Laita kaikki marinadin osaset pussiin (tai kulhoon). Sekoita ja nakkaa perään kyljykset. Kääntele pussia, jotta marinadi levittyy tasaisesti. Anna marinoitua jääkaapissa vuorokausi pussia välillä kääntäen.
Nosta kyljykset kuumalle pannulle suoraan marinadista ja paista niihin kauniin värinen pinta. Laita kyljykset vielä 180 asteiseen uuniin 10 – 15 minuutiksi (eli kunnes ne ovat kypsiä).

Kurpitsamuusi
4 sopivan kokoista perunaa
2 dl kurpitsasosetta
muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

Valmista kurpitsasose keittämällä kurpitsanpaloja tai paahtamalla niitä uunissa. Keitä kuoritut perunat kypsiksi. Yhdistä kypsät perunat, kuuma kurpitsasose ja mausteet. Soseuta perunanuijalla tai –survimella.

Lipstikkapesto
1 rkl pinjansiemeniä
1 ruukullinen lipstikkaa
½ dl oliiviöljyä
suolaa

Laita kaikki peston ainekset jonkin sortin rouhimeen, esim. tehosekoittajaan, ja surauta tasaiseksi.