Tuorejuustojäätelö ja tuorejuustodippi

maanantai 30. marraskuuta 2015




Kurpitsapiirakan makuinen tuorejuustojäätelö maistuu ihanasti joululta. Jäätelön valmistamiseen ei vaadita kuin pari hassua raaka-ainetta, pakkasen kestävä kulho ja haarukka. En omista jäätelökonetta, joten uskallan luvata, että haarukan voimin tulee aivan yli hyvää itse tehtyä jäätelöä.
Kehitin kurpitsa-tuorejuustojäätelön Blogiringin ja Crème Bonjourin yhteistyöhön. Arvoin pitkästi jäätelön ja tuorejuustodipin välillä ja päädyin lopulta molempiin, koska more is more! Ja huomenna alkaa joulukuu ja se tarkoittaa sitä, että herkuttelussa on lupa laittaa ihan uusi vaihde silmään ja siirtää hyvyyksillä lastattua kättä kohti suuta kiihtyvällä tahdilla. Jäätelössä ja dipeissä ei ole lainkaan valkoista sokeria vaan makeus hoituu ihan tilkkasella vaahterasiirappia.
Postauksen lopussa on video todistamaan kuinka helppoa tämän jätskin tekeminen on ihan ilman jäätelökonettakin.


Kurpitsamania jatkuu

Yritin rajoittaa kurpitsamaniani lokakuukun, mutta se senkun vaan jatkuu. Myskikurpitsat huutavat kaupassa mun nimeä kun yritän kävellä ohi ja aina hellyn kantamaan yhden mukanani kotiin. Jos olisi iso pakastin, säilöisin kurpitsasosetta syksyllä siinä missä marjojakin, jotta sitä riittäisi aina pitkälle kevääseen. Tuorejuustojäätelö valmistuu muuten marjoista siinä missä kurpitsastakin. Miettikääs vaikka karpalo- tai puolukkajäätelöä ja kinuskikastiketta. Omnom.


Piparit tykkäävät juustoista

Tuorejuustodippi syntyi muinoin kun napostin cream crackereita ja suosikkituorejuustoani eli mustapippuria kuopimalla juustoa keksille purkista suoraan. Koska edelleen, more is more. Mitä enemmälti juustoa keksillä, sen parempi. Tuorejuusto sopii dipiksi siis ihan sellaisenaan, juusto kannattaa notkistaa haarukalla, jotta siihen on helpompi dippailla. Tai sitten juustoja voi hieman jatkaa ja kehitellä uusia suolaisia ja makeita makuja. Tein piparien seuraksi sinihomejuustodipin ja appelsiinidipin. Laitoin sinihomejuustodippiin hieman maitoa notkistuksen lisäämiseksi, mutta sen voi jättää poiskin. Appelsiinidipin reseptiin kirjasin yhden ruokalusikallisen siirappia. Itse olisin pärjännyt ilman koko siirappia, mutta arvoisa alle neljävuotiaista koostunut makuraati hyväksyi dipin vasta kolmen teelusikallisen jälkeen. Kokeile siis ensin vähemmällä ja lisää maun mukaan. Vaahterasiirapin voi kokonaan korvata tomusokerilla, joka on vähän makeampaa kuin siirappia, joten varovasti senkin kanssa. Mausteet hoituvat kahdella teelusikallisella piparkakkumaustetta.





Tuorejuustojäätelö

100 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kurpitsasosetta
2 rkl vaahterasiirappia
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
0,25 tl inkivääriä
ripaus muskottipähkinää

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi seokseksi pakastimen kestävässä kulhossa.
Siirrä kulho tunniksi pakastimeen.
Sekoita reippaasti 15 minuutin välein pakastuksen aikana.

Dipit

100 g Crème Bonjour mustapippurituorejuustoa
1 rkl maitoa
30 g sinihomejuustoa

130 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl appelsiinimehua
1 rkl vaahterasiirappia
puolikkaan appelsiinin raastettu kuori

Sekoita dippien aineen keskenään ja tarjoile piparien kanssa.


Yhteistyössä Crème Bonjour

Pikkujoulujen parhaat herkut

torstai 26. marraskuuta 2015

Pikkujouluviikonloppu, ensimmäinen adventti ja taas ollaan lähempänä joulua ja joulukalenteria.
Tässäpä pikkujoulutunnelmiin hyväksi todettuja herkkupaloja glögin ja bunkun seuraksi:

Paahdetut mantelit ja pähkinät

Mausta pähkinöitä ja manteleita suolaisiksi, mausteisiksi makeiksi.



Paahdettu valkohomejuusto

Paahda kokoinainen juustokiekko sisältä valuvaksi ja kasaa päälle paahdettuja pähkinöitä ja manteleita.


Pähkinäiset omena-sinihomejuustoneliöt

Joulun aikaan kuuluu oleellisesti voitaikina ja siitä tehdyt suolaiset ja makeat.



Friandit

Pehmoisia neilikan ja karpaloiden maustamia friandeja.



Luumuleivokset

Ihaniin luumuleivoksiin tulee himo ja niitä on pakko tehdä useasti ennen joulua. Ja syödä kaneli-luumurahkaa pelkälleen noin niinku joka aamu.



Joulukalenteri löytyy tänä vuonna osoitteesta veerarusanen.com ja se on täynnä ihania gluteenittomia herkkuja ilman raffinoitua sokeria sekä helppoja diy-vinkkejä videoineen. Ja siis todella helppoja, sekä vinkin että herkut, mitään erikoisosaamista tai -välineitä ei tarvita ja joulusi on kauniimpi ja maukkaampi.
Blogiringin bloggaajilla on yhteinen joulukalenteri, jossa myös Prinsessakeittiö on mukana, laitan siihen linkin myöhemmin.


Syö värejä!

tiistai 24. marraskuuta 2015



Kukaan on tuskin välttynyt puoli kiloa päivässä -hokemaan mitä tulee kasvisten syöntiin. Lisäksi kasviksia pitää syödä monipuolisesti, joten kannattaa valita rehunsa joka päivä mahdollisimman monessa eri värissä. Runsaat kasvikset tekevät hyvää etenkin lapsille, sillä monipuolisen ruokavalion siemen istutetaan pieniin ihmisiin. Erityisesti kannattaa panostaa alle kaksivuotiaisiin, sillä ne tuppaavat syömään oikeastaan ihan kaikkea. Sitten alkaa epäluulo ja sen aiheuttama nirsoilu ja kun se neljän ikävuoden tietämillä alkaa helpottaa, syö lapsi taas kaikkea, johon on jo ihan pienenä tottunut. Täähän ei tietty päde joka ikiseen lapseen, mutta suurimpaan osaan aika hyvin.





Semperin puuro- ja green smoothie -pussukoissa mua viehättää monipuolisuus. Smoothiet on maustettu kunnolla, niissä on pelkkää kasvista, puuroissa on enemmän hedelmää ja marjaa kuin hiutaletta. Puuroihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita, lisättyä sokeria ei ole.
Uutuusmauissa maistuu puuroissa mansikka, mustikka, banaani ja omena ja smoothieissa mm. päärynä, avokado, minttu, mango ja inkivääri. Kaikkia kasvisten värejä löytyy ja makumaailma on monipuolinen. Pieni lapsi syö vähemmän kuin aikuinen, joten lasten ei tarvitse ihan kuuttasataa grammaa kasvista päivittäin syödä, 5-6 lapsen kouran kokoista annosta riittää. Eli jos syö pussakan tai pari green smoothieta ja pari kolme tuorepalaa siihen päälle, niin kasvisten saanti on taattu.





Kuten jo aiemmin totesin, on nämä lastenruokapussit ihan parasta evästä lasten kanssa liikkuessa, siistejä syödä ja siistejä hävittää. Vertaapa pussia ja banaania laukun pohjalla. Sekä kokonaisena, että syötynä. Pussi voittaa mennen tullen.

Lapsi Prinsessa III:n suosikit ovat mustikka-omenapuuro ja green smoothieista mango, omena, porkkana ja minttu. Mangossa on runsaasti kaliumia ja karotenoideja sekä kuituja ja A-ja C-vitamiina, myös porkkana on kyllästetty karotenoideilla ja A-vitamiinilla. Omenoista saa C-vitamiinia, mintusta rautaa ja mangaania.




Pussien iloinen värimaailma innoitti meitä hedelmäisiin kuvauksiin. Kuvausassistentti joutui tosin pinnasänkyyn odottamaan liian innokkuuden vuoksi. Mm. sillä aikaa kun hain veitsen keittiöstä, hän oli ehtinyt haukata porkkanasta ja kuorimattomasta mandariinista. Ihan kunnioitettava saavutus neljähampaiselle henkilölle. Sängystään se sitten huuteli otsa kurtussa ja käsi ojossa banaanin ja mustikoiden perään.


Yhteistyössä Semper




Parmankinkkua ja täytettyjä taateleita

sunnuntai 22. marraskuuta 2015



Roiniset Oy Hakaniemen hallissa myy italialaisia leikkeleita, pastoja, oliiviöljyjä ja balsamicoa.

Hakaniemen halli on yksi mun lempipaikoista Helsingissä. Tunnelma, tuoksut, tuotteet ja miljöö, kaikki on just kohdillaan, viihdyn. Hallissa on tehty kauppaa yli sata vuotta ja aika tavalla samassa muodossa kuin tänäänkin, eli alakerran kaupoissa on aina myyty elintarvikkeita erikoisliikkeistä ja yläkerta on varattu muille tuotteille.

Roiniset Oy Hakaniemen hallissa on 37-vuotias perheyritys. Tiskin takaa löydät isä Roinisen sekä pojat.


Yksi elintarvikepuolen suosikeistani on Roiniset Oy laajan italialaisten salamien valikoiman vuoksi. Osuutensa suosikkiasemaan lienee myös lukuisilla Ruisrockissa ja Ankkarockissa nautituilla bratwursteilla ja sillä ihan törkeen hyvällä sinapilla. Ja hapankaalilla, oi ihana makunostalgia!
Roiniset on perheyritys ja tiskin takana työskentelevät isä ja pojat. Roiniset ovat tehneet kauppaa Hakaniemen hallissa jo 37 vuotta, samalla paikalla. Nykyään valikoima painottuu italialaisiin leikkeleisiin, pastoihin, oliiviöljyihin ja balsamicoon. Roiniset ostavat tuotteensa suoraan tuottajilta ja tuntevat näistä suurimman osan henkilökohtaisesti. Niinpä halliostoksilla käydessä kannattaa kysellä tietoja tuotteista, jotta pääsee kuulemaan niiden tarinat ja saa tietoa tuottajista ja tuotannosta.
Mun salaista pahetta, eli mortadellaa saa Roinisilta, enkä sitä viitsi edes valmiiksi pakattuna ostaa kun se ei ole sama asia. (Ja taas ihana ruokanostalgia, panino mortadellalla, mozzarellalla ja basilikalla, mielessäni olen nyt Italiassa, aamuyöllä Milanossa, Hollywoodin parkkipaikalla.)
Parmankinkkuun, prosciutto di parma, pätee sama sääntö kuin mortadellaan, vasta siivutettuna se on parhaimmillaan: pehmeää, makeaa, suussasulavaa, ei voi tyytyä vain yhteen palaan vaan on saatava ainakin vielä yksi ja miksei siihen päälle vielä vähän. Tuoreeltaan siivutettu parmankinkku on myös riittävän ohutta. Muistan kun pikkulapsena käytiin faijan kanssa Tunturikadun kauppahallissa Töölössä, tilassa toimii nykyään Q-teatterin puolikuu, ja faija pyysi siivuttamaan meetvurstin niin ohuelti, että sen läpi näkee lukea Helsingin Sanomia, sellaisena tykkään kinkustanikin. Tarviiko nyt mainitakaan, että juuri tuollaista kinkkua saa Roinisilta?


Prosciutto di Parma Roinisilla Hakaniemen hallissa.

Roiniset Hakaniemen hallissa myy mm. parmankinkkua ja mortadellaa sekä muita italialaisia leikkeleitä.


Parmankinkun tuotantoa ja laatua valvoo niin Italiassa kuin maailmalla Consorzio del Prosciutto di Parma. Kinkut valmistetaan Parman alueella valvotusti, jokaisen kinkun valmistustapa on tasan samanlainen eikä kinkkuja voi valmistaa kuka tahansa, vaan vaaditaan runsaasti kokemusta ja koulutusta. Kinkuista pidetään hyvää huolta ja ne kypsyvät vähintään vuoden tai jopa kolme. Aidon parmankinkun tunnistaa kultaisesta herttuankruunulogosta, kruunulogo löytyy myös pakatusta, valmiiksi siivutetusta kinkusta.



Kinkun tekeminen vaatii vähän vaiheita ja paljon aikaa, videolta voit vilkaista mitä kaikkea valmistusprosessi pitää sisällään.



Suolainen, suussa sulava kinkku on oiva kaveri glögille. Kokosin lautasellisen herkkuja Roiniset Oy:n valikoimasta ja tein vielä ricotta salatalla täytettyjä taateleita, jotka käärin parmankinkkuun ja paistoin nopeasti uunissa rapeiksi. Taateleiden täytteeksi voit valita minkä tahansa mieluisesi juuston, sinihomejuusto on se klassikko, mutta taatelin kanssa toimivat kaikki suolaiset juustot.

Parmankinkku, salami ja oliivi ovat täydellisiä makupareja glögile.


Kinkkuun käärityt täytetyt taatelit

tuoreita taateleita
suolaista juustoa
parmankinkkua

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Leikkaa taateleiden kyljet auki ja poista kivet varovaisesti.
Laita kivien tilalla pala juustoa ja paina taatelia juuston ympärille.
Kiedo juustolla täytetyt taatelit kinkkuun ja asettele pellille leivinpaperin päälle.
Paista uunissa 5-7 minuuttia kunnes kinkku on rapeaa. Tarjoile lämpiminä.


Juustolla täytettyjä parmankinkkuun käärittyjä taateleita pikkujoulujen naposteltavaksi.


Yhteistyössä Roiniset Oy ja Consorzio del Prosciutto di Parma.


Spaghettikurpitsaspaghetti ja punainen pesto

perjantai 13. marraskuuta 2015



Kurpitsasta spaghetiksi? Kyllä! Nimensä mukaisesti spaghettikurpitsasta saa spaghettia. Spaghettikurpitsa kypsyy pitkiksi nauhoiksi. Kurpitsaspaghetti valmistuu uunissa kokonaisen kurpitsan sisällä lempeästi kypsyen. Spaghettikurpitsassa on todella kova kuori, joten kannattaa säästää veistään ja voimiaan ja lykätä se uuniin kokonaisena.
Aurinkokuivatut tomaatit olivat hittiruokaa vuosituhannen vaihteessa, 2000-luvun alussa niitä oli joka paikassa. Hiljaisten vuosien jälkeen ne tulevat taas, tomaattireseptejä putkahtelee blogeihin tihenevään tahtiin, tämä oma ohjeeni on versio Minimalist Baker -blogista.
Vaikka kurpitsa viihtyykin uunissa tunnin ja päällekin, on tämä ruoka varsin nopeatekoinen aktiiviselta valmistusajaltaan. Pestoa tulee reilu annos, mutta se on tosi hyvää leivän päällä ja loput lykkäsin vielä lihapullataikinaan seuraavana päivänä.



1 spaghettikurpitsa
1 prk (230 g) aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1 ruukku basilikaa
1 dl cashew-pähkinöitä
50 g parmesaania raastettuna
0,5 - 1 dl oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja laita kokonainen kurpitsa vuoassa uuniin kypsymään. Kurpitsa ottaa uunissa 1-1,5 tuntia koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä haarukalla kurpitsan päistä, kun haarukka lävistää kuoren helposti ja sisus tuntuu täysin pehmeältä, on kurpista valmis. Kurpitsa kypsyy päistä hitaiten.
Leikkaa kypsä kurpitsa halki ja poista siemenet ja rihmat. Siemet voi vielä paahtaa samaan tapaan kun kaikki muutkin kurpitsansiemenet.
Kaavi kurpitsan sisus tarjoilukulhoon, mausta halutessasi suolalla ja oliiviöljyllä.

Kurpitsan kypsyessä valmista pesto. Laita kaikki aineet oliiviöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen. Käytä konetta vaiheissa, kunnes aineet ovat tasaisesti sekaisin ja pesto on karkeaa tahnaa. Lisää oliiviöljyä pikkuhiljaa soseuttamisen edetessä kunnes koostumus on mieluista.


Kassiakanelia vai ceyloninkanelia - kaneleilla on eroa

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kanelin sesonki on täällä, loppuvuoden resepteissä on yhdessä jos toisessa kanelia ja tahti kiihtyy kohti joulua. Mutta tiesitkö, että kaneli voi olla vaarallista runsaasti ja jatkuvasti syötynä? Kaneleita on kuitenkin erilaisia, ja valitsemalla oikean lajin vältyt kanelin sisältämän kumariinin vaaroilta.

Etualalla ceyloninkanelia, takana kassiakanelia.
Kanelia on lukuisia lajeja, mutta tässä keskityn nyt kahteen kaupasta yleisimmin löytyvään, kassiaan ja ceyloniin. Suurin osa Suomessa myytävästä kanelista on kassiakanelia. Jos pakkauksessa ei ole lajiketta eritelty, on se mitä todennäköisimmin kassiakanelia. Ceyloninkaneli on harvinaisempaa sekä kaupassa että kasvatettuna, nimensä mukaan se tulee Sri Lankasta kun taas kassiakanelia kasvatetaan runsaasti mm. Kiinassa. Myös burmankanelia löytyy, mutta se on aika pitkälti samaa kamaa kuin kassiakaneli.
Ceyloninkaneli on kassiakanelia miedomman makuista, siitä puuttuu kitkeryys. Ihan kuin kaupassakin, jos mä en erikseen mainitse resepteissäni mitä kanelia on käytetty, on se silloin kassiaa. Sain palautetta paahdetun kurpitsakeiton yhteydessä, että soppa oli mennyt pilalle liiallisen maustamisen takia. Ohjeessa on 1 rkl ceyloninkanelia, 1 rkl kassiakanelia (joka sekään ei musta ole paljoa) tuottaa huomattavasti vahvemman lopputuloksen ja saattaa olla kitkerää.

Kassiakaneli sisältää varsin runsaasti kumariinia, maksalle ja munuaisille haitallista aromaattista yhdistettä. Ceylonin kanelissa kumariinia on puolestaan huomattavan vähän eikä sen nauttimisesta ole haittaa. Jo yksi teelusikallinen kassiakanelia täyttää aikuisen päivittäisen saantisuosituksen, lapsella suositus voi ylittyä jo kahdesta piparista.

Kanelitangot ovat kassiakanelia.

Evira kertoo, että kanelia voi hyvillä mielin mättää pientä yliannostusta joulun aikaan, parin viikon kaneliövereistä ei ole haittaa. Jos kaneli aiheuttaisi jouluisin myrkytyksiä, nousisivat ne myös otsikoihin mediassa. Tällaisia ei ole näkynyt, joten ei kannata jättää kanelia pois joulupuurosta tämän takia. Jos kanelia kuitenkin käyttää ympäri vuoden ja usein, on syytä vaihtaa ceyloninkaneliin, kumariini aiheuttaa myös syöpää.

Ceyloninkaneli on kassiakanelia aika paljon hintavampaa eikä sitä myydä ihan joka kaupassa. Suurimmista marketeista varmasti löytyy ja aika monet luomukanelit ovat ceyloninkanelia, mutta tämä täytyy pussin kyljestä todeta eikä vain päätellä, että näin voisi olla.
Keväällä ja kesällä kanelia ei tule käytettyä edes viikoittain, mutta näin syksyllä ja talvella ylitän kaikki saantisuositukset moninkertaisesti, joten käytän vain ceyloninkanelia.

Kanelilla on lajikkeesta riippumatta suotuisiakin terveysvaikutuksia. Kanelissa on runsaasti mm. kuitua, mangaania, rautaa, kaliumia, kalsiumia ja a-vitaminiinia ja se auttaa pitämään verensokerin kurissa eli se on erityisen suositeltavaa puuron päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että teelusikallisella kanelia ei kata päivätarvettaan mistään yllämainituista (paitsi ehkä mangaanin). Ceyloninkaneli on hyvä lisä päivittäisessä ravinnossa.

Banaaniletut ja persimonhilloa

torstai 5. marraskuuta 2015





Banaaniletut ovat täydellinen aamupala iskälle, isommilta lapsilta lettujen teko onnistunee jo ihan itsenäisesti. Meillä taitaa lasten osuudeksi jäädä vielä banaanin kuoriminen, mikä sekin on toki tuikitarpeellista ja äärimmäisen tärkeä vaihe lettujen onnistumisen kannalta.




Banaanilettuja paistaessa tärkeää on lieden lempeä lämpötila. Toisin kuin perusletuissa siis, liian kuuma hella johtaa kasassa pysymättömään inhaan kokkeliin. Näissäkin ensimmäiset letut on kokeilukappaleita oikean lämpötilan saavuttamiseksi. Paistan pannukakut yleensä blinipannuissa, ne ovat juuri sopivan kokoisia. Banaanipannukakuille toimisi erinomaisesti lettupannu. Sen puutteessa paistoin isolla pannulla aina neljä lettua kerrallaan ja hyvin onnistuivat.

Lettujen kanssa tarjotaan ihanaa persimoneista tehtyä tuorehilloa, johon ei tarvitse lisätä lainkaan sokeria. Hilloa ei siis keitetä vaan hedelmät soseutetaan, lisätään hieman kardemummaa ja chia-siemeniä, sitten vaan odotetaan vähintään puoli tuntia, mielellään kuitenkin yön yli. Eli periaatteessa hillon voisi tehdä juuri ennen kuin alkaa valmistaa lettutaikinaa ja se olisi valmista samaan aikaan lettujen kanssa. Ja tätä hilloa voi hyvällä omatunnolla lapata kitusiinsa niin paljon kuin jaksaa syödä, sehän on vain tuoretta hedelmää!
Persimonien täytyy olla ehdottoman kypsiä. Kuten lapsillekin opetin, kaunis ja kiiltävä hedelmä on raaka, tumma ja vähän rupunen on kypsä. Kypsän persimonin tunnistamiseen löydät lisää vinkkejä Satokausikalenterista.



Mä kehitän itselleni aina näitä ruokakoukkuja, olen vuoron perään lääpällään ties mihin. Nyt en saa tarpeekseni kardemummasta, tekis mieli laittaa sitä kaikkeen. Oottakaa vaan joulukalenteria, ei ole montaa herkkua, johon en sitä laittaisi. Tänä jouluna joulukalenteri on gluteeniton ja vähäsokerinen, valkoista sokeria en käytä lainkaan. Herkkuloiden lisäksi tulee helppoja diy-koristeluita, paino sanalla helppo, tällainen diy-tumpelokin onnistuu, vinkeistä tulee myös videot.



Banaaniletut
1 banaani
2 kananmunaa
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl kanelia
kookosöljyä (tai voita) paistamiseen

Tämä on perusohje 1-2 syöjälle. Kerro määriä syöjien mukaan.
Kuori banaani ja laita kulhoon. Riko kulhoon munat ja lisää kaurahiutaleet ja kaneli. Soseuta sauvasekoittajalla tasaiseksi taikinaksi.
Kuumenna paistinpannu keskilämpöiseksi, sulata pannuun kookosöljyä ja paista lettusia miedolla lämmöllä, lettu on kääntövalmis kun se pysyy kasassa eikä taikina enää valu.

Persimonhillo
3 persimonia
2 mandariinia (satsumaa, klementiiniä)
1 tl kardemummaa
0,5 dl chia-siemeniä

Kuori persimonit kuorimaveitsellä ja nyppää kanta pois. Kypsä persimon on mehukas, joten tämä on vähän sottaista ja kanta kannattaa siis todella poistaa vasta viimeiseksi.
Laita kuoritut persimonit kulhoon. Halkaise mandariinit ja purista mehu kulhoon. Lisää kardemumma.
Soseuta hedelmät sauvasekoittajalla, sattumat eivät haittaa.
Sekoitahedelmäsoseeseen chia-siemenet ja anna turvota jääkaapissa vähintään puoli tuntia mielellään yön yli.


Pipsan kurpitsamuffinit pienille ihmisille

keskiviikko 4. marraskuuta 2015



Pipsan keittokirja pienille ihmisille


Jos mulla olis vauva ja olisin sille lähiaikoina aloittamassa mössöä, hankkisin ehdottomasti Pipsan keittokirjan pienille ihmisille. Mössövaihehan on verrattain lyhyt vaikka kaupassa myydäänkiin sosetta aina nelikuisesta kolmevuotiaisiin (hei pliis). Niinpä tässä uutuuskirjassakin soseista siirrytään pian toisen vaihen soseisiin eli vähän karkeampaan ruokaan ja aika pian ihan oikeaan murkinaan.

Kirjassa on kiva jaottelu nimenomaan ikäkausien mukaan ja yli kahdeksankuisille tarkoitetut ohjeet ovat varsin kelpoja aterioita kenelle tahansa. Tällainen raikas ja monipuolisesti koostettu lastenruokakirja on tervetullut varmaan jokaiseen vauvakotiin, yleisin vauvan ruokintaa koskeva kysymys kun tuntuu tutuillakin aina olevan, että mitä sille vauvalle sitten annettaisiin. Vauvahan voi syödä vaikka mitä, kunhan sisäistää muutaman ehdottoman nounoun (kuten hunajan). Pipsan keittokirja pienille ihmisille tarjoaa siis hyvän ideapankin ihan koko perheen aterioihin. Ohjeet innostavat varmasti myös omiin kokeiluihin mössöjen maailmassa, tehosekoittimessa kun soseutuu oikeastaan kaikki, ja rohkeisevat siirtymään kiinteämpään ateriaan jo aikaisessa vaiheessa.

Pipsan kurpitsamuffinit


Sen lisäksi, että ohjeet ovat innostavia, on kirja todella kaunis ja siksikin inspiroiva.
Testasin kirjasta kupritsamuffinit pienin sovelluksin, todella hyviä olivat. Ja en ole ehkä koskaan leiponut yhtä nätisti kohoavia muffineita.

Kurpitsamuffinit

3 dl kaurajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tli jauhettua inkivääriä
1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä (Myssyfarmi)
1,5 dl kookossokeria
2 dl kurpitsasosetta
3 kananmunaa

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sooda ja mausteet.
Vatkaa toisessa kulhossa tasaiseksi öljy, kurpitsasose ja sokeri. Vatkaa taikinaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan kuiva-aineseos.
Paista muffinipellillä muffinivuoissa noin 25 minuuttia, jäädytä muffinipellillä ennen tarjoamista.

Kurpitsamuffinit


Suklaatorttu ja omenakakku - 1-vuotisjuhlien tarjottavia

maanantai 2. marraskuuta 2015


Lapsi Prinsessa III on juuri täyttänyt yksi vuotta ja merkkipäivää juhlittiin asianmukaisin menoin kera kummien ja isovanhempien.
Kun lapsia on sen kolme, pienin täytti siis juuri vuoden ja isoin ei ole vielä neljääkään, niin arvatkaapas vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kokkaanko täydellisen aterian koko porukalle ja leivonko sen seitsemän sorttia alusta saakka itse kahvipöytään? No kuulkaa en ja en. Ulkoistus on jutun juoni. Joskus ollaan ulkoistettu koko bileet ja aina iso osa syötävistä. Varsinkin kakkujen suhteen luotan muiden taitoihin enemmän kuin omiini.
Testattaviksi saadut Kungsörnenin leipomustuotteet tulivat kuin tilauksesta, melkein kuin olisi ulkoistanut tarjoiluleivonnan! Ja tavallaanhan mä ulkoistinkin kun pistin lapset leipomaan suklaatorttua ja omenakakkua. Tarjottavat tilaamalla ei saa kotiin tuoreiden leivonnaisten huumaavaa tuoksua, nyt saimme senkin.




Lasten kanssa leipoessa pieniltä apureilta meinaa loppua kärsivällisyys kaikkeen siihen mittaamiseen ja punnitsemiseen, leipomisessa kuin kuitenkin toiseksi tärkeintä on sekoittaminen ja tärkeintä taikina-astioiden nuoleminen. Valmiilla leivontamikseillä päästään olelliseen huomattavasti nopeammin kuin silloin, kun äiti selaa reseptiä puhelimesta ja rivi kerrallaan toteuttaa seuraavan aineen lisäämisen vain palatakseen taas puhelimen kimppuun katsomaan seuraavaa vaihetta, hidastahan se on. Kungsörnenin tuotteet vaativat vain voita ja vettä ja kuten videolta opimme, voisi sen vedenkin pikkuleipurin mielestä jättää pois. Nestemäisten lisäämisen jälkeen sekoitetaan ja sitten paistetaan.




Valmiit kakut ovat herkullisen näköisiä sellaisenaan, mutta varsin pienellä vaivalla pöytään saa todella upeita tarjottavia, vai mitä mieltä olette näistä aikaansaannoksistamme?
Suklaatorttu toimitti synttärikakun virkaa pienin lipuin koristettuna. Omenakakkuun tökkäsin pari kanelitankoa ja kasasin pähkinäsekoitusta, viimeistelin komeuden juoksevalla hunajalla ja jauhetulla kanelilla. Kuka tahansa onnistuu näillä tuotteilla luomaan jotain herkullista ja kaunista. Äitini ja anoppini olivat näistä erityisen vaikuttuneita, eivät kuulemma aio leipoa enää koskaan mitään muuta kun näin hyvää sai näin helpolla.




Kuvasin meidän leivontahetkestä videon. Kumpi sen omenakakun lopulta leipookaan ja meneekö se pilalle vai ei kun siihen lisätään vettä ja missä vaiheessa leivontaa toinen lapsista alkaa sekoomaan? Kaikki tämä selviää videolta.





Yhteistyössä Kungsörnen


Blogger Template created by Photographic Elements