Sitruunaiset kaneli-hunajakorput

Hakaniemen S-marketissa (ja varmaan muissakin S-marketeissa) myydään päivittäin suurleipäteollisuuden massamössöjen lisäksi pienempien leipomojen tuotteita. Torstaisin sieltä saa kuuluisaa lappeenrantalaista Pullin rieskaa, jolla on myös oma fanisivu Facebookissa.
Eräänä toisena päivänä hyllyssä köllötteli herkullisen ja kuituisen näköinen vuokaleipä, jonka pelastin mukaani. Tämä vuokaleipä pitikin pelastaa myös toisen kerran kun sitä uhkasi armoton kuivuminen, tein korppuja. On tosin erittäin suositeltavaa tehdä korput tuoreesta leivästä, mutta ei se aina ole mahdollista.

1 sitruunan mehu
1 dl hunajaa
1 tl kanelia
8 siivua leipää

Sekoita kaikki aineet paitsi leipä keskenään. Taputtele seos leipäsiivuille sudilla. Kevyt kerros kullekin leivälle kummallekin puolelle riittää.














Asettele leivät ritilälle ja kuivaa 125-asteisessa uunissa, kunnes leivät ovat korppuuntuneet. siihen menee ehkä noin tunti.















Päälle voita ja hilloa!

Valittaminen on ilomme

Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että ruokakaupassa ei tee enää mieli mitään eikä just tule mieleen ainuttakaan ruokaa, jonka voisi valmistaa?
Mulle käy aika useinkin, myös tänään. Toisaalta sitä saa aikuisena syödä toki mitä tahtoo, mutta joskus vois tahtoa vähän enemmän kuin tänään:
















Mua otti jo kaupassa päähän koska mun käyttämän vessapaperin paketissa ei ole sitä kantokahvaa (se ärsyttää mua joka kerta yhtä paljon), hernekeittoa oli vain yhtä merkkiä ja vichy-pullot oli ihan kurassa.
Ja kasvishernekeiton kyljessä oli pakastevihanneshenkisiä herneen ja porkkanan kuvia, en ostanut sitä. Joku mua jurppii tuossa Ben & Jerryssäkin. Jostain syystä ostan sitä siitäkin huolimatta, että suurin osa mauista on karmeita ja hinta hipoo taivaita ja missä hitossa on vanilja vaniljajäätelössä??

Kotona tutkailin ankeita ostoksia tarkemmin ja ne paljastuivat vielä ankeimmiksi. Runebergin tortuissa on joku tsiljardi lisäainetta, ihmekö että säilyvät pienen ikuisuuden. Yritin e-koodiavaimesta selvittää mitä ne kaikki ovat, mutta listassa on tällaisia helmiä kuin E142 = vihreä, no sehän sen sitten selvensikin.. Eikä tässä mitään, mä mitään puhdasta suoraan kotiuunista odottanutkaan, mutta että nää on leivottu joskus herraties koska ja pakastettu. Siis pakastettu!! Eikä saa pakastaa uudestaan. Tätä en tortuista tiennyt ja olisin ollut todella paljon onnellisempi ilman tätä tietoutta..
Jäätelöä pakkaseen tukkiessani havaitsin pakkauksen pohjassa parasta ennen päiväyksen, 1/2011. Siis miten helvetissä jäätelö säilyy muka vuoden?? Ja tuskin sitä on ihan eilen edes tehty.

Nyt mun ei tee mieli syödä enää näitäkään ja on huono omatunto kun on tullut ostettua valmista ja ties missä maailman äärillä tuotettua :(

”Carpaccio”

Ihka oikeaan carpaccioon tulee ihanaa mureaa ohuen ohueksi leikattua naudanfileetä ja se onkin äärimmäisen helppo ja herkullinen alkuruoka. Mitä nyt tarvitaan erinomainen veitsi ja mielellään pakastin, kohmeisen lihan siivuttaminen paperin ohueksi on huomattavasti helpompaa kuin jääkaappikylmän.
Tästä on hirvee helppo vielä oikasta ja Carpaccio-henkinen alkuruoka syntyykin myös yksinkertaisesti leikkeleestä, tällä kertaa italialaisesta villisikasalamista ja lisänä vielä rucolaa mahtavalla kastikkeella!

Neljälle
4 rkl oliiviöljyä
1 pienen sitruunan puristettu mehu
2 rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria
4 kourallista rucolaa
100 g herkkuleikkelettä
1 sitruunan kuori

Mittaa öljy kulhoon. Halkaise sitruuna ja purista mehu öljyyn. Tästä samaisesta sitruunasta kannattaa leikata ohuita kuorisuikaleita jo ennen mehujen puristamista, helpompaa..
Vatkaa öljy ja mehu vaaleaksi. Lisää parmesaaniraaste ja mustapippuri, sekoita.
Sekoita kastike rucolaan.
Kasaa salaatti lautasille ja asettele päälle villisikasiivut. Koristele sitruunankuorilla.

Polenta al forno

Eli uunitettua polentaa tomaattikastikkeella ja mozzarellalla kuorrutettuna. Ja ehkä helpointa ever. Valmistumisaika noin 35 minuuttia, jos käytät valmista tomaattisoosia, niin 15 minuuttia.
Homma toimii siten, että keität herkullisen tomaattikastikkeen oman maun mukaan, minun tämänkertaisen makuni mukainen on tuossa alla.

Tomaattikastikkeen kiehuessa sopivaksi kiehautat vettä, suolaat sen ja sekoitat polentan sekaan. Litrasta vettä ja 300 grammasta pikapolentajauhoa saa jo todella tuhdin annoksen neljästä kuudelle. Pikapolenta valmistuu kahdessa minuutissa, ei-pikaa kamaa saa keittää useamman kymmenen minuuttia.
Polentajauhot vatkataan kiehuvaan veteen. Sen veden ei sitten kannata kiehua kuin viimeistä päivää vaan poreilla hillitysti. Jos vesi kuplii kuin geysirissä konsanaan, niin hetken kuluttua kuuma polentalähde on todellisuutta ja käteen (ja mahdollisesti muuallekin kehoon) kärähtää muutama rakkula.. Kokemusta on.
Kun tarpeeksi jauhoja on vatkattu veteen, voi polentan maustaa vielä ruokalusikallisella voita, ja sen jälkeen puuro saa hautua muutaman minuutin.
Öljyä uunivuoka, levitä polenta vuokaan. Kaada päälle tomaattikastike ja revi koko komeudelle vielä yksi puhvelimozzarella ja raasta parmesaania. Sitten vaan 220-asteiseen uuniin ylätasolle kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä.
Polenta ei muuten välttämättä ole heti uunituksen jälkeen ihan kiinteä kappale, joten ennen leikkaamista ja tarjoamista hetken vetäytyminen on paikallaan.
Jos joku ei tiennyt, niin polenta on maissipuuroa, kovin suosittua talviruokaa Pohjois-Italiassa. Polenta kiinteytyy jäähtyessään, myös hyvin löysä sellainen.

2 – 4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 pikkuchili
1 tlk tomaatteja
1 tl sokeria
suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 dl tummia oliiveja
reilusti basilikaa

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota öljyssä kuorittua ja siivutettua valkosipulia ja murskattua chiliä. Lisää pannuun tomaatit ja riko ne puuhaarukalla. Lisää sokeri, suola ja oregano ja sekoita. Anna kiehua hiljalleen 10 – 15 minuuttia. Sekoita välillä.
Lisää oliivit keittämisen loppuvaiheessa ja revityt basilikanlehdet vasta kun olet ottanut pannun liedeltä.

Nigellan chili

Jauhelihasta tulee mieleen just tasan lihapullat. Kun pikkasen tarkemmin miettii, niin miksei myös jauhelihapihvit. Ja sit makaroonilaatikko, mureke, bolognese. Ja siinäpä se sit melkein oli, mun mielikuvituksessa näyttäis olevan aika vähän tilaa jauhelihalle..
Nigellan chilin vinkkasi työkaveri, ohjeesta riittää tarjottavaa kahdellekymmenelle, tällaisin muutoksin se taipui 500 grammalle luomukyyttöä:

2 rkl oliiviöljyä
1 luomusipuli
2 luomuista valkosipulinkynttä
5 pikkuchiliä jauhettuina
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuina
1 tl juustokuminaa
3 kardemummaa
1 punainen luomupaprika
500 g luomunaudan jauhelihaa
1 tlk luomutomaatteja
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl worchesterkastiketta
1 dl vettä
1 rkl kaakaojauhetta
1 tlk luomupapuja (kidney)

Glögibroileria ja couscousia

Yli puolikas pullo virolaista lahjajuomaa jäi jostain aivan käsittämättömästä syystä juomatta! Se unhoittui tyystin jääkaappiin joulun yli ja löytyi sieltä vasta viikonloppuna. Se ei varmaan olis edes ollut enää juotavaa, mutta hyvää ruokaa siitä tuli.
Nämä pakkasesta löytyneet broilerin rintapalat olivatkin sitten viimeiset palat tätä lihalajia vähään aikaan. Jotenkin tökkii koko broilerinkasvatus, ehkä hallista voisi hakea ranskalaista luomua jos oikein alkaa mieli tehdä. Ja voi olla että alkaakin, kokonaisena paistettu broisku on erityisen herkullista! Kotimaista luomua ei ole olemassakaan.
Aihetta sivutaan täällä.

1 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
2 peperoncinoa
1 rkl jeeraa
0,5 rkl kurkumaa
4 broilerin rintapalaa
5 dl hehkuviiniä
2 mandariinia
suolaa
mustapippuria
1 – 2 rkl karkeaa sinappia

2 salottisipulia
3 rkl oliiviöljyä
1 punainen chili
2 – 3 dl couscousia
kuumaa vettä
suolaa

Kuumenna öljy laakeassa pannussa. Kuullota öljyssä kuorittua ja siivutettua valkosipulinkynttä ja mausteita.
Siivuta broilerin rintapalat. Paista siivut kummaltakin puolelta. Mitä ohuemmat siivut, sitä nopeammin ruoka valmistuu.
Kaada pannuun hehkuviini. Halkaise mandariinit ja purista mehu pannuun.
Anna kiehua muutama minuutti kannella peitettyinä. Ota sitten kansi pois ja anna kiehua kunnes nesteestä noin puolet on haihtunut.
Mausta suolalla ja mustapippurilla ja suurusta sinapilla.

Kuori ja kuutioi salottisipulit. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää siivutettu chili ja cous cous. Sekoita huolella.
Kaada kuuma vesi kattilaa, lisää suola ja sekoita. Käännä lämpö pois liedeltä ja anna hautua valmiiksi kannella peitettynä.

Hyvää uutta vuotta!

Terppaa vaan lukijoille ja muulle kansalle. Jospa postais ensin ikuvanhat koneelta löytyvät pois ja alkais sitten suoltaa uutta tuotantoa. Aloittakaamme kurpitsa-browneilla. Jostain varmasti löytyy vielä talvikurpitsaa joten eikun leipomaan!
Resepti on täältä, mitä sitä tähän suotta kääntämään kun en ainakaan muista sitä juuri muunnelleeni. Jos joku käännöstä nyt erikseen pyytää niin sen kyllä teen ja julkaisen.