Onnistuneet lastenjuhlat

Lapsi Prinsessa I:en neljävuotissynttäreitä juhlittiin kahteen otteeseen Frozen-teemalla. Ensin järjestetyillä kaverisynttäreillä pysyttiin tiukasti sini-turkoosissa teemassa, suvun kesken juhlittiin enempi vaaleanpunaisissa tunnelmissa, sankarin toiveesta kun tarttis niitä lempivärejäkin olla, eli pinkkiä ja liilaa.

Neljän vuoden ja kolmen lapsen erilaisten juhlien myötä olen oppinut pitämään juhlat simppeleinä ja selviytymään ilman suurempaa stressiä tai käyttämättä valmisteluihin tolkuttomasti aikaa. Jaan mielelläni parhaimmat vinkkini.

5+1 vinkkiä onnistuneisiin lastenjuhliin

1. Suunnittele kaikki etukäteen ja kirjaa suunnitelmat ylös. Tarjoilut, kauppalistat, koristeet, astiat ja muu kattaus, ohjelma. Hyvän kirjallisen etukäteissuunnittelun suurin ilo on, että asioita ei tarvitse muistella ja mietiskellä moneen kertaan.
2. Tee to do -lista. Kirjaa kaikki tehtävät ylös ja tarvittaessa järjestä ne vielä siihen järjestykseen, jossa niistä mielestäsi pitäisi suoriutua. Itse en ole aiemmin ollut mikään suuri listojen ystävä vaan olen mieluummin käyttänyt listaamiseen kuluvan ajan tekemiseen. Nykyään olen niin toista maata, listaan kaiken, samasta syystä kuin ensimmäisessä kohdassa.
3. Tee helppoa kykyjesi mukaista tarjottavaa, jota valmistuu kerralla paljon. Lapsipitoisissa juhlissa olen tarjonnut muutaman kerran makaroonilaatikkoa. Se uppoaa kaikkiin ikään katsomatta ja sitä valmistuu varsin vähällä vaivalla kerralla valtavat määrät. Tee luottoruokiasi, jotka hallitset äläkä lähde kokeilemaan jotain uutta. Suosi helposti etukäteen tehtävää tarjottavaa, joka ei vaadi enää viime hetken toimenpiteitä.
4. Tarjottavia ei tarvitse olla seitsemää sorttia. Yksi suolainen ja yksi makea on ihan riittäviä. Lisäksi voi olla helppoja naposteltavia, popcornia, karkkeja, keksejä. Tai kuten meillä viimeksi, hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä.
5. Laita kaikki koristelut valmiiksi edellisenä päivänä ja silitä pöytäliina. Mikäli meinasit koristella ja silittää, tee nämä edellisenä iltana. Meillä ei koskaan ole sen enempää koristeita kuin sileää liinaakaan jos nämä jäävät juhlapäivään.
6. Tämä on tällainen bonuskohta. Ulkoista. Järkkää juhlat muualla kuin kotona. Tilaa tarjottavat. Pyydä joku huolehtimaan astioista ja kahvin keittämisestä.

Kummatkin juhlista järjestettiin lounasaikaan. Kaverisynttäreillä tarjosin uunipastaa. Se on ihan vaan vähän hienompi nimitys makaroonilaatikolle. Kakkuna oli jäätelölinna, Arendel.

Toisiin juhliin kokosin salaattibuffetin. Kakkujen tekeminen ei ole vahvuuteni, mutta naked cake värjätyillä täytteillä oli varsin onnistunut luomus. 

Juhlien koristeluista ja tarjottavista lisää parin päivän sisään.

Syö värejä!

Kukaan on tuskin välttynyt puoli kiloa päivässä -hokemaan mitä tulee kasvisten syöntiin. Lisäksi kasviksia pitää syödä monipuolisesti, joten kannattaa valita rehunsa joka päivä mahdollisimman monessa eri värissä. Runsaat kasvikset tekevät hyvää etenkin lapsille, sillä monipuolisen ruokavalion siemen istutetaan pieniin ihmisiin. Erityisesti kannattaa panostaa alle kaksivuotiaisiin, sillä ne tuppaavat syömään oikeastaan ihan kaikkea. Sitten alkaa epäluulo ja sen aiheuttama nirsoilu ja kun se neljän ikävuoden tietämillä alkaa helpottaa, syö lapsi taas kaikkea, johon on jo ihan pienenä tottunut. Täähän ei tietty päde joka ikiseen lapseen, mutta suurimpaan osaan aika hyvin.

Semperin puuro- ja green smoothie -pussukoissa mua viehättää monipuolisuus. Smoothiet on maustettu kunnolla, niissä on pelkkää kasvista, puuroissa on enemmän hedelmää ja marjaa kuin hiutaletta. Puuroihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita, lisättyä sokeria ei ole.
Uutuusmauissa maistuu puuroissa mansikka, mustikka, banaani ja omena ja smoothieissa mm. päärynä, avokado, minttu, mango ja inkivääri. Kaikkia kasvisten värejä löytyy ja makumaailma on monipuolinen. Pieni lapsi syö vähemmän kuin aikuinen, joten lasten ei tarvitse ihan kuuttasataa grammaa kasvista päivittäin syödä, 5-6 lapsen kouran kokoista annosta riittää. Eli jos syö pussakan tai pari green smoothieta ja pari kolme tuorepalaa siihen päälle, niin kasvisten saanti on taattu.

Kuten jo aiemmin totesin, on nämä lastenruokapussit ihan parasta evästä lasten kanssa liikkuessa, siistejä syödä ja siistejä hävittää. Vertaapa pussia ja banaania laukun pohjalla. Sekä kokonaisena, että syötynä. Pussi voittaa mennen tullen.

Lapsi Prinsessa III:n suosikit ovat mustikka-omenapuuro ja green smoothieista mango, omena, porkkana ja minttu. Mangossa on runsaasti kaliumia ja karotenoideja sekä kuituja ja A-ja C-vitamiina, myös porkkana on kyllästetty karotenoideilla ja A-vitamiinilla. Omenoista saa C-vitamiinia, mintusta rautaa ja mangaania.

Pussien iloinen värimaailma innoitti meitä hedelmäisiin kuvauksiin. Kuvausassistentti joutui tosin pinnasänkyyn odottamaan liian innokkuuden vuoksi. Mm. sillä aikaa kun hain veitsen keittiöstä, hän oli ehtinyt haukata porkkanasta ja kuorimattomasta mandariinista. Ihan kunnioitettava saavutus neljähampaiselle henkilölle. Sängystään se sitten huuteli otsa kurtussa ja käsi ojossa banaanin ja mustikoiden perään.

Yhteistyössä Semper

Suklaatorttu ja omenakakku - 1-vuotisjuhlien tarjottavia

Lapsi Prinsessa III on juuri täyttänyt yksi vuotta ja merkkipäivää juhlittiin asianmukaisin menoin kera kummien ja isovanhempien.
Kun lapsia on sen kolme, pienin täytti siis juuri vuoden ja isoin ei ole vielä neljääkään, niin arvatkaapas vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kokkaanko täydellisen aterian koko porukalle ja leivonko sen seitsemän sorttia alusta saakka itse kahvipöytään? No kuulkaa en ja en. Ulkoistus on jutun juoni. Joskus ollaan ulkoistettu koko bileet ja aina iso osa syötävistä. Varsinkin kakkujen suhteen luotan muiden taitoihin enemmän kuin omiini.
Testattaviksi saadut Kungsörnenin leipomustuotteet tulivat kuin tilauksesta, melkein kuin olisi ulkoistanut tarjoiluleivonnan! Ja tavallaanhan mä ulkoistinkin kun pistin lapset leipomaan suklaatorttua ja omenakakkua. Tarjottavat tilaamalla ei saa kotiin tuoreiden leivonnaisten huumaavaa tuoksua, nyt saimme senkin.

Lasten kanssa leipoessa pieniltä apureilta meinaa loppua kärsivällisyys kaikkeen siihen mittaamiseen ja punnitsemiseen, leipomisessa kuin kuitenkin toiseksi tärkeintä on sekoittaminen ja tärkeintä taikina-astioiden nuoleminen. Valmiilla leivontamikseillä päästään olelliseen huomattavasti nopeammin kuin silloin, kun äiti selaa reseptiä puhelimesta ja rivi kerrallaan toteuttaa seuraavan aineen lisäämisen vain palatakseen taas puhelimen kimppuun katsomaan seuraavaa vaihetta, hidastahan se on. Kungsörnenin tuotteet vaativat vain voita ja vettä ja kuten videolta opimme, voisi sen vedenkin pikkuleipurin mielestä jättää pois. Nestemäisten lisäämisen jälkeen sekoitetaan ja sitten paistetaan.

Valmiit kakut ovat herkullisen näköisiä sellaisenaan, mutta varsin pienellä vaivalla pöytään saa todella upeita tarjottavia, vai mitä mieltä olette näistä aikaansaannoksistamme?
Suklaatorttu toimitti synttärikakun virkaa pienin lipuin koristettuna. Omenakakkuun tökkäsin pari kanelitankoa ja kasasin pähkinäsekoitusta, viimeistelin komeuden juoksevalla hunajalla ja jauhetulla kanelilla. Kuka tahansa onnistuu näillä tuotteilla luomaan jotain herkullista ja kaunista. Äitini ja anoppini olivat näistä erityisen vaikuttuneita, eivät kuulemma aio leipoa enää koskaan mitään muuta kun näin hyvää sai näin helpolla.

Kuvasin meidän leivontahetkestä videon. Kumpi sen omenakakun lopulta leipookaan ja meneekö se pilalle vai ei kun siihen lisätään vettä ja missä vaiheessa leivontaa toinen lapsista alkaa sekoomaan? Kaikki tämä selviää videolta.

Yhteistyössä Kungsörnen

Parhaat eväät lapsille

Pikkulasten kanssa liikkuessa on erilaiset ajoitukset tärkeitä. Koska syödään, koska nukutaan ja koska mitäkin. Lapset ovat lähes poikkeuksetta varsin rutiiniorientoituneita, joten jos ruoka-aika on klo 12, niin klo 12 olisi hyvä jotain murkinetta saada kohti lasten suuta. Nehän ei ymmärrä kellosta mitään, mutta niillä on varsin tarkka sisäinen kello kaikkea rutiininomaista toimintaa varten, ja jos omasi jätättää, niin kersat alkaa heti sekoileen. (Siis todellisuudessahan se olen minä, jonka maailma menee vinoon kun rutiinit ei toteudu just oikein, mutta jatketaan nyt vaan niiden lasten syyttämistä.)

Ruoka-ajoista on yleisen rauhan takiakin hyvä pitää jotenkuten kiinni. Koska nälkäinen lapsi on yleensä kiukkuinen lapsi ja kiukkuinen lapsi on varsin äänekäs lapsi.
Mä olen aina ihmetellyt vanhempia, joilla on säkkikaupalla kamaa mukana lapsille ja niiden hoitoon. Mulle ei ole koskaan selvinnyt mitä nuo säkit sisältävät. Enkä aio selvittää, koska olen saattanut jäädä paitsi jotain mikä kaduttaa vielä vuosienkin päästä, ei sitä voi tietää. Mutta parin vaipan ja wet wipesien (ne ovat pelastaneet aika monen katastrofaalisen hetken) lisäksi mullakin on sentään evästä.

Reissuvälipalan tulee olla heti syömävalmista, helppoa tarjota, sotkukertoimiltaan minimoitua ja hyvin säilyvää sekä mielellään vielä hyvän makuista ja ravintoarvoiltaan rikasta. Hedelmät on hyviä, mutta vaativat usein kuorimista ja/tai pilkkomista. Ja arvatkaa mitkä ovat tunnelmat kun löytää sen eväsbanaanin käsilaukustaan noin viikon kuluttua? Ei ne ainakaan iloisimmasta päästä ole.
Karjalanpiirakka ja leipä, myöskin ihan jees mutta pienissä käsissä epävakaita ja autossa riisipiirakka on sekä murustavien että tarttuvien ominaisuuksiensa ansiosta ihan vihonviimeistä.
Sellainen pieni rusinarasia on eri hyvä kun pitää saada pieni lapsi keskittymään hetkeksi johonkin, siinä menee tovi jos toinenkin kun pullea käsi yrittää saada herkkupaloja askista ulos, mutta välipalaksi se on kyllä vähän köykäinen.

Ratkaisu kaikkeen on ruoka pussissa. Semperin uutuussmoothieissa yhdistyvät hedelmät ja vihannekset ja pussipuuroissa on mukana ikään kuin vielä se karjalanpiirakkakin. Pussit eivät vaadi lämmittämistä tai muitakaan valmisteluja, senkun kääntää korkin auki ja eväs on valmista nautittavaksi suoraan pussista imaisemalla. Sisältö ei kovin herkästi leviä ympäriinsä ja käden osuessa laukun pohjalle unohtuneeseen pussiin, on se vain iloinen yllätys vielä viikkojenkin päästä.
Pussukkasoseet ja -puurot ovat luonnollisesti makeutettuja ja terveellistä välipalaa täynnä aitoja makuja. Semperin smoothiet ovat lisäksi maustettuja mm. inkiväärillä ja mintulla mikä on ilahduttava lisä lasten valmisruoissa.
Viikonloppuna pussieväitä tarjottiin mm. messuilla ja automatkalla.

Se kaikkein ärsyttävin ja kestämättömin nälkäkiukkuaja on kyllä nälkäkiukkuinen aikuinen. Isot ihmiset voivat onneksi nauttia samoista eväistä pienten ihmisten kanssa ja kaikilla on taas kivempaa.

Yhteistyössä Semper

Safkaa skideille - banaanikakku

Safkaa-ruokakirjaperhe on kasvanut uudella pienokaisella kun lapset ovat saaneet oman kirjansa. Safkaa skideille kokoaa yhteen Hanna Gullichsenin rakkaimmat lapsuusruoat ja oman lapsen herkut. Kirjasta löytyy kymmeniä lapsille takuulla maittavia reippaita kotiruokia ja leivonnaisia. Alakouluikäinen lapsi osallistuu jo helposti ruokien tekemiseen ja isommalle lapselle kirja toimii vaikka ekaksi keittokirjaksi omaan kotiin.

Hanna aloittaa kirjan toteamalla, että yhteinen ateria on ihmisiä yhdessä pitävä voima. Niin allekirjoitan tämän. Me syödään joka ikinen ateria aamiaisesta iltapalaan aina koko perhe samaan aikaan saman pöydän ääressä. Ja vaikka tulisikin joskus sellainen tilanne, että joudumme hajaantumaan ja kaikki eivät yksinkertaisesti samalle aterialle ehdi, ei meillä kukaan syö koskaan yksin. Ei edes vauva, musta on kurjaa kun vauvoille on tapana kauhoa mössöä suuhun jollain omalla ateria-ajalla, jotta vauvan ruokkiminen ei häiritsi muiden ruokailua.

 

Testasin kirjasta heti leipomusta, banaanikakkua. Innokkaat pikkuapurit hoitivat banaanien soseuttamisen ja taikinan sekoittamisen sekä tahmasivat tarkkaan kaikki kirjan reseptit. Ruokakuvista tuli lopulta hieman erilaisia, vauva ei malttanut odottaa ja kolmevuotias innokas valokuvaaja halusi kameran taakse. Lupasin julkaista hänen parhaan otoksensa, yleensä hän kuvaa mun puhelimella, mutta nyt piti kokeilla järkkäriä. Ehkä hieman iso ja painava pikkuisiin käsiin, joten fokus on sanotaanko nyt kuvaajan näköinen ja kovasti oli vaikeuksia pitää kameraa paikallaan, jotta kohdekin näkyisi kuvassa. Mainio banaanikakku katosi välipalana ja iltapalana.

Kirjan kannessa komeilee mun Safkaa-suosikki, possukastike. Joskus irrottelen hieman ja teen kastiketta kyljestä, ihanaa läskisoosia!

Kirjan voi tilata vaikka Adlibriksestä.

Olen prinsessa ja ylpeä siitä!

Kolmevuotias (tai puoli ja kolme) ei taida blogaamisesta ymmärtää vielä juuri mitään, mutta taannoin prinsessakeksien äärellä käytiin seuraava keskustelu:

"Tässä on äiti näitä pinsessakeksejä, kato täällä on pinsessan kuva." "Miksi minä en ole pinsessa, minä tykkään olla pinsessa?"
"Etkö sä sit ole nyt prinsessa?" (Yleensä se kuulkaa on.)
"En mä nyt."
"No päätä, että oot. Mäkin oon, mullahan on se Prinsessakeittiö-blogikin."
"Sithän sä voit kirjoittaa näistä pinsessakekseistä sinne blogiin."

No niinhän mä voin. Pyysin Lapsi Prinsessa I:stä keräämään vähän kuvausrekvisiittaa ja alkoihan sitä prinsessaa löytyä vaikka mistä. Pienellä avustuksella löytyi sopiva kuvauspaikka ja laitettiin Elsa syömään keksejä. Lapsi alkoikin sitten antaa määräyksiä, että millaisia kuvia otetaan.

Prinsessa voi olla kuka vaan, prinsessaus ei katso ikää, alkuperää eikä sukupuolta. Todellinen prinsessa on voimakastahtoinen ja rohkea, hyväntahtoinen ja ahkera. Prinsessa vaatii paljon itseltään ja muilta, mutta ymmärtää ja arvostaa erilaisuutta. Hän on omanarvontuntoinen, avoin, suvaitsevainen ja vastuuntuntoinen. Ja kyllä se on niinkin, että prinsessa arvostaa elämässä myös pientä blingiä ja koreilua, vaatimattomuus ei kaunista meitä.
Ihan oikeista prinsessoista hyviä esikuvia ovat Diana ja Victoria. Satujen prinsessoista esikuviksi kelpaa mm. Elsa ja Anna sekä Belle, mutta ei perinteiset torneihin lukitut pimpulat, jotka vain odottavat Prinssi Rohkeaa saapuvaksi ja pelastavaksi, jotta palkkioksi voivat naida tämän ja lahjottaa päälle puoli valtakuntaa, yäk.
Yritän parhaani mukaan olla hyvä prinsessa ja opettaa lapsenikin sellaisiksi.

Jäätelökakkuauto - Martti

Lapsi Prinsessa II on saavuttanut kahden vuoden korkean iän. Pojastani on viimeisten parin kuukauden aikana paljastunut kova automies. Kakkufani tämä pieni mies ei ole, joten synttäreiden jälkkäriksi tarjottiin jäätelöä. Pääruokana oli sankarin lempiruokaa, makaroonilaatikkoa. Tämä oli jo toinen kerta kun tarjottiin ruoaksi lastenjuhlissa makaroonilootaa. Toimii, myös aikuisille.

No jäätelöstähän saisi automiehelle autokakun, tietty. Ei muuta kuin Google laulamaan ja sieltä löytyikin suklaajäätelöstä tehty Martti. Täsmäkakku poikaselleni, joka on myös varsin kova Martti-fani. Upea Martti-kakku rakentuu 10 minuutissa suklaa- ja vaniljajäätelöstä, parista suklaakonvehdista ja irtokarkista. Hinauskoukkua merkkaamaan muutama suolatikku, renkaiksi keksejä. Ja koska kyseessä on tosiaan Martti, niin asiaan suorastaan kuuluu suurpiirteisyys.
Loput jätskit laitettiin tarjolle kulhoon ja jokainen sai koristella oman annoksensa strösselillä.

Jos sä olet siellä nyt ihan, että kuka ihmeen Martti, niin kyse on Cars-elokuvan sympaattisesta hahmosta.

Filosofiaa ja sushia

Lapsi Prinsessa I harrastaa filosofiaa. Käymme lauantaisin Leluteekin filosofiakahvilassa Töölössä. Filosofiakahvilassa 3-6 -vuotiaat pohtivat syntyjä syviä leikkien, keskustellen, askarrellen ja satuillen.
Lapsi rakastaa harrastustaan ja puhuu siitä joka päivä.
Aikuiselle tapa, jolla aiheita käsitellään, auttaa kotona miksimiksimiksimiksimiksi-tilanteissa, sekä selittäessä lapselle asiota että pyytäessä tältä perusteluja.

Videolla filosofiakahviloiden vetäjä Emilia kertoo tarkemmin mistä on kyse ja videolta selviää myös filosofian yhteys sushiin.

Nakkipasta

Nakeistakin voi saada oikein maittavan (pasta)aterian kun niihin yhdistää tuoreita ja laadukkaita raaka-aineita. Varsinaisestihan mulla ei ole niinku mitään nakkeja vastaan, ne nyt vaan on parempia jääkaappikylminä ja lämmitettyinä hyvimmillään kombossa nakit ja ranskalaiset uunista, hodarissa tai nakkipiilossa. Muutoin kylmässä nakissa maku on tasaisempi, heh.

Lapsilla ei ole vastalauseita minkään lämpötilaisille nakeille, joten tällainen nakkitomaattipasta upposi niihin mutinoitta tyytyväisen hyrinän säestämänä. Lapsi Prinsessa II taisi kyllä syödä vain nakit, mutta niistähän tässä on pohjimmiltaan kyse.

Tomaattinen nakkipasta

oliiviöljyä

nakkeja

kirsikkatomaatteja

tummia oliiveja

lehtipersiljaa

ruohosipulia

basilikaa

Paahda nakkeja öljyssä kunnes ne saavay hieman väriä. Lisää pannuun halkaistut kirsikkatomaatit. Keittele keskilämmöllä hetki, tomaatit saisivat hieman painua ja luovuttaa mehua. Lisää oliivit ja sekoittele vielä hetki.

Ota pannu liedeltä, lorauta vielä oliiviöljyä ja lisää lopuksi tuoreet silputut yrtit. Sekoita keitetyn pastan kanssa ja tarjoa heti.

Maailman parhaat viipaleleivät aka siirappikeksit aka nekkukeksit

Sain taannoin kylässä kahvimukini kaveriksi ihan järjettömän hyviä pikkuleipiä. Ja samalla täydellisen lahjaidean Lapsi Prinsessa I:sen päiväkodin hoitajille kiitokseksi keväästä. Reseptin sain valokuvana puhelimeen, mutta nopeallakin googlettamisella samainen resepti löytyy vaikka kuinka monesta blogista ja ruoka/naistenlehdestä. Liekö siis joku klassikko-ohje, en tarkemmin perehtynyt missä mahtaisi piillä näiden alkuperä. Joka tapauksessa on aina mainiota löytää joku (itselle) uusi ohje, josta muodostuu heti omankin keittiön klassikko.

Lapsi osallistui leipomiseen mittaajana, sekoittajana ja ennen kaikkea maistajana. Valmiit keksit pakattiin lasipurkkeihin ja lopuksi mukaan laitettiin vielä lapsen itsensä kirjoittamat kortit, tosin mitä niissä luki, ei tuntunut oikein aukeavan kirjoittajalle itselleenkään.

Siirappipikkuleivät

200 g voita

2,5 dl sokeria

1 kananmunankeltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita taikinaan sitten keltuainen ja sen jälkeen siirappi. Sekoita loput kuiva-aineet keskenään ja yhdistä taikinaan.

Muotoile taikinasta parin sentin paksuisia pötkylöitä leivinpaperille uunipellille jättäen väleihin reilusti tilaa (huom. koko taikina ei mahdu yhdelle pellille).

Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi, vahdi paistoa. Leikkaa nyt levyn muodon saaneet pötköt reilusti viistoon ja vedä leivinpaperi ritilälle jäähtymään. Säilytä jäähtyneet keksit tiiviissä rasiassa, jotta nekkumainen olomuoto säilyy.

Suklaa-toffeepopcornit

Kinuskikissa eli Sini Visa on tehnyt liian ihanan kirjan, Kinuskikissan helpot suosikit (Tammi). Tosi kauniit kuvat, tosi kaunis taitto, ihania leivonnaisia. Tekis mieli kehua silleen kiusallisen paljon, mutta ehkä riittää kun kerron, että kokeilen ehkä joka ohjetta ja olen lukenut kirjan nyt noin kahdeksan kertaa kokonaan.

Ensimmäisenä testiin menivät Lapsi Prinsessa II:sen syntymäpäiväjuhlissa tarjotut suklaa-toffeepopcornit. Lapsi Prinsessa I ei koko juhlien aikana leikkinyt muiden lasten kanssa vaan istui pöydän ääressä syömässä näitä. Olin luvannut, että saa syödä niin paljon kuin jaksaa ja kyllä se jaksoikin, ihan niin paljon, että jossain vaiheessa oli jo pakko hieman pyörtää lupausta ja käskeä pitää pientä taukoa. Yli puolet vieraista pyysi saada viedä poppareita kotiinkin ja reseptiä kyseltiin. Ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan mun olis pitänyt vetää näitä överit jo valmistuvaiheessa, mutta yllättäen nämä eivät koostumuksensa vuoksi olleetkaan mun mieleen, en siis ehkä olekaan perso kaikelle ylimakealle!

1 pss Omar-karkkeja

1 dl kuohukermaa

200 g maitosuklaata

50 voita

pari litraa popcorneja

Pistä kattilaan Omarit ja kerma ja keittele hämmennellen kunnes karkit ovat sulaneet. Säädä hellan lämpö mahdollisimman pienelle ja lisää voi ja suklaa paloina. Sekoita kunnes seos on tasaista.

Kaada kulhoo popcornien päälle ja sekoita. Jaa lusikalla muffini- tai minivuokiin.

Olen saanut kirjan blogin kautta.

1-vuotissynttärit

Lapsi Prinsessa II saavutti viikonloppuna yhden vuoden korkean iän. 

Juhlittiin, tottakai. Ulkoistimme juhlat läheisen leikkipuiston tiloihin, on se mukavaa kun ei tarvitse siivota hiki hatussa ennen eikä jälkeen vieraiden, lapsivieraille on tarjolla runsaasti tilaa ja leluja ja vieraslistaa uskaltaa paisutella kun ei tarvitse miettiä mihin kaikki tyypit laitetaan. Lisäetuna, että sokerihumalaiset lapsoset voi aina ohjata pihalle jos meno yltyy äärimmäisyyksiin ja niitä voi vahtia ikkunasta kärsimättä itse vaihtelevista sääolosuhteista.

Synttäreillä pitää toki olla jotain asianmukaista tarjottavaa. Katoin pöytään minisubeja täytteinään parmankinkkua ja mozzarellaa, nakkipiiloja ja mansikka-parsa-fetasalaattia. Makeissa löytyi keksejä, toffee-suklaapopcorneja ja upea kakku, jonka tekemisen ulkoistin. Sellainen note to self, että kakun valinta ulkonäöllisin perustein on oikein hyvä kriteeri, mutta kannattaa silti kysyä mistä se on tehty, joku vieraistakin saattaa haluta tietää. Juustokakussa oli ainakin limeä, minttua ja valkosuklaata.

Kattauksessa oli hyvin selkeä jo hyvissä ajoin ennalta päätetty teema, pöytään katettiin kaikki kaapista löytyvät kertispakettien jämät.

Mielestäni tarjosin vain pientä välipalaa ja olin aika varma, että myöhässä tulijoille ei riitä ruokaa, mutta niin vain riitti ja jäi ylikin. No ei haitannut mua yhtään näykkiä nakkipiiloja iltapalaksi.

Ruokaisista vaiheista juuri ennen ja jälkeen kyseisen prinsessalapsen syntymän voi lukea täältä, eli millaisella muonituksella on odottava äiti sairaalaolosuhteissa.