Näytetään tekstit, joissa on tunniste porsas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste porsas. Näytä kaikki tekstit

Pulled pork burger

maanantai 20. toukokuuta 2013

Prinsessakeittiössä hiippaillaan vähän jälkijunassa näiden blogihittien kanssa. Pulled pork eli nyhtöpossu taisi olla kuumimillaan tuossa heti alkuvuodesta.
Tsekkasinkin aika monta blogia ennen kuin pistin porsaan pataan ja opin mm. että Campasimpukkaa on kiittäminen mainosta suomalaisesta nimestä. Nyhtöpossuhampurilaiset tuntuisivat olevan suosituin tapa lihan hyödyntämiseen ja niitä olen minäkin halajanut aina siitä saakka kun olen niitä Roslundilla kerran maistanut.
Pääsääntöisesti löytämissäni ohjeissa käytetään porsaan lapaa tai kassleria, minulla sattuu olemaan pakastimessa muutama potka, joten lähestyin aihetta sitä kautta. Vinkkiä hain Sillä Sipuleilta ja päädyin vielä karamellisoimaan keitetyn ja nyhdetyn lihan.
Hampurilaissämpylät uskaltauduin tekemään itse ja yllätyin homman helppoudesta ja sämpylöiden mausta.
Hampurilaiset olivat ihan tolkuttoman hyviä, pakko tehdä näitä joihinkin kesän kinkereihin. Eli pitänee järjestää kinkerit.

Pulled pork
1 possun potka
2 laakerin lehteä
2 tähtianista
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl kuminansiemeniä
1 rkl suolaa
vettä

25 g voita
0,5 dl vaahterasiirappia
0,5 tl savupaprikajauhetta

Laita kattilaan potka nahkoineen, läskeineen, kaikkineen, ja mausteet, peitä vedellä. Keitä hiljalleen kolme tuntia. Nosta potka liemestään, poista nahka ja riivi lihat irti haarukalla.
Kuumenna pannussa voi, vaahterasiirappi ja savupaprika. Paista nyhdettyjä possun paloja pannussa, kunnes ne ovat hieman rapsakoita.



Lihaa soijassa ja mirinissä

torstai 2. helmikuuta 2012

Mikä ihme siinä on, kun chilien yhteyteen ei kaupassa saada minkäänlaista lappusta, että kuinka tulisia ne on? Ihmeellistä hommaa sanon minä.
Luulis, että niitä kuitenkin myydään kaupalle esim. lajikkeen mukaan, jolloin tulisuuskin olis tiedossa tai ainakin tsekattavissa. Kuluttajalle sen sijaan siinä lukee, sekä pakkauksessa että hyllyssä, ihan vaan chili, punainen tai vihreä. Ja värinkin voi perussilmillä havaita ihan itse.
Jos hevi-osaston tyttöä tai poikaa laiskottaa tai työnantaja ei tarjoa sopivia tiedonhankintavälineitä, niin ei se montaa sormenliikautusta ylimääräistä vaatis laittaa siihen hyllynreunalappuun edes sitä lajiketta. Asiakas voisi ihan itse googlettaa siinä chilin lähimaastossa, että irtooko silmät jos suuhunsa pistää vai jääkö kaivattu lämpö ruoassa vain haaleaksi. Hevi-osaston tytön tai pojan luulis kuitenkin tietävän, että chilillä se vasta onkin eroa, asiakkaan ei tartte eroja paljaalla silmällä erottaa.
Kampin K-kaupassa ainakin olen tulisuusasteet nähnyt mainuttuina, Itäkeskuksen City-Marketissa kaikki info loisti poissaolollaan, surkee kauppa muutenkin.

Tähän japanilaishenkiseen ruokaan sokkochilien potkuaste oli ihan passeli. Alkuperäisohje on (kuinka yllättävää) BBC Good Foodista. Alla ohje niin kuin minä sen tein. Helppoo ja nopeeta ja tosi hyvääkin!

800 g suikalelihaa (käytin puolet nautaa ja puolet possua)
5 dl kanalientä
0,5 dl soijakastiketta
1 dl miriniä
2 rkl muscavado-sokeria
2 sipulia suikaleina
1 rkl ohueksi suikaloitua tuoretta inkivääriä
3 kevätsipulia ohuina renkaina
1 punainen chili ohuina renkaina

Paista lihat kuumalla kuivalla korkeareunaisella pannulla kahdessa erässä, ensin possu sitten nauta. Ei tartte kypsyä läpi, kunhan värjääntyy joka kantilta. Ota lihat sivuun.
Pistä pannuun liemi, soija, mirin, sokeri ja sipuli. Keitä viitisen minuuttia.
Lisää lihat ja inkivääri. Keitä vielä muutama minuutti.
Kauho lihat ja pikkasen lientä riisikasalle, viimeistele kevätsipulilla ja chilillä.


Possua ja parsakaalia pähkinöillä

torstai 19. tammikuuta 2012

No jopas taas kun sattui silmään kovin mainio nopea arkisapuske! Ja kuinka yllättävää, että löytyi juuri BBC Good Foodista, one-pot-osastolta. :) Tästähän voisi muokata vaikka mitä.
Possuun päädyin siksi, että se oli kaupan ainoa luomuvaihtoehto. Rasvainen kassler olikin maukas valinta.
Alkuperäisessä vinkattiin sopivan hyvin perunamuusin kanssa. Sopi muuten eri hyvin basmatiriisi kanssa.














 



n. 1 dl pähkinöitä (cashew, pecan)
öljyä
400 g possu kassleria ohuina siivuina
suolaa
mustapippuria
400 g parsakaalinkukintoja
3 dl kanalientä
1 rkl soijakastiketta

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, siirrä sivuun odottamaan.
Laita pannuun pikkasen öljyä ja ohueksi siivutettu kassler, ruskista kevyesti, suolaa ja pippuroi. Siirrä suikaleet siivuun odottamaan.
Laita nyt pannuun parsakaalit ja paahda hetki. Lisää kanaliemi ja keitä 2 minuuttia.
Lisää liha ja keitä vielä kaksi minuuttia.
Lisää lopuksi pähkinät ja viimeistele soijakastikkeella.



















Tuli äitihommia, joten parsat ehtivät menettää kauniin kirkkaanvihreän värinsä, mutta ei se maussa tuntunut.

Lauantailounas arvokkaassa seurassa

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.




















Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone

(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.
















Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.



















Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.



















Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.


























Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.





Joulukinkun jatkojalosteet

lauantai 1. tammikuuta 2011

Kenellä ei jää kinkkua yhtään koskaan yli, vaan kaikki menee joulun pyhinä? Meillä niin ei ole käynyt koskaan. Kinkkua on tärkeää jäädä joulupäivän aamiaiselle, jolloin sitä siivutetaan paksulti ruisleivän päälle, jolle on jo sivallettu niin ikään paksusti juustoa. Kinkun päälle vielä muutama siivu suolakurkkua ja oi nam. Muutaman aamun jaksaa syödä kinkkuvoileipää ja sitten alkaa tökkiä.
Eikä se kinkku säily kuin noin viikon jos jääkaappi on hyvin kylmä. Pakastamiseen en ole koskaan lähtenyt, koska kinkun koostumuksesta tulee omituinen (tosin vähemmän jos viitsii pakastaa suikaleina.) Niinpä kinkun ylijäämät muuntuvat joka vuosi ensin kinkku-hernepastaksi ja sitten vielä hernekeitoksi.

Kinkku-hernepasta
reilusti joulukinkkua suikaloituna
1 salottisipuli
oliiviöljyä
kolmisen lehteä kuivattua salviaa
2 dl kermaa

Paista kinkkusuikaleisiin ja sipuliin vähän väriä oliiviöljyssä. Lisää salvia jo tässä käristevaiheessa. Lisää herneet, sekoita ja lisää kerma. Anna kiehahtaa, jotta herneet sulavat, älä keitä.
Sekoita keitettyyn pastaan ja tarjoa parmesaaniraasteen kera.
















Hernekeitto
1 pss herneitä
3 l vettä
2 sipulia
joulukinkun luu (saa olla lihaakin mukana)
loput kinkusta paloiteltuna
tuoretta minttua

Liota herneitä vedessä yön yli. Seuraavana päivänä siis, laita kattilan alle reipasta liekkiä, kuori ja kuutioi sipulit ja lisää kattilaan luun kanssa. Anna kiehua hiljalleen noin tunti. Lisää kinkkupalat ja keitä vielä puoli tuntia taikka enemmänkin.
Lisää valmiiseen keittoon tuoretta silputtua minttua reilulla kädellä.
Keittoon ei tarvitse lisätä suolaa.


Porsasta hunajakastikkeella

perjantai 5. marraskuuta 2010

Idea tähän kastikkeeseen on peruja Sillä sipuleilla kesällä nautitusta hunajalla ja kardemummalla maustetusta halloumista. Juustolle tätä alunperin kaavailin, mutta tähteenomaisesti jääkaappiin jäänyt porsaanpala kaipasi kipeästi uutta makua. Ai vietävä kuinka oli hyvää!
Julkenen tässä tunnustaa, että käytetty lihanpala hankittiin kulman takaisesta K-Extra Ruokakorista, eikä tämä ollut luomua nähnytkään. Kerrassaan mainio kauppa muuten, myös luomuvalikoimansa puolesta, valitettavasti valikoima ei yllä lihaosastolle.
Tunnustuksen tehtyäni ilmoitusluontoisesti kerrottakoon, että meidän perheessä ei enää kosketa lihaan ellei se ole luomua ja siten toivottavasi edes vähän onnellista. Luomutonkin käy jos tiedän tasan tarkalleen mistä liha tulee ja miten sitä on eläimenä kohdeltu. Ei tämä näin kotioloissa niin kovin suuri muutos ole, lounasruokailussa ja ravintoloissa päätöstä vasta testataan. Herra Prinsessa on haaveillut koko illan nakeista..
Mutta mä olen todella hyvä periaatteellisissa päätöksissä, olisinko ollut 14-vuotias kun päätin, että McDonald's ei enää silloisia markkojani näe, eikä ole muuten nähnyt eurojakaan. Päätöksen jälkeen olen vain kerran käynyt kyseisessä roskalassa, muutama vuosi sitten odotin ovensuussa Ruoholahden Mäkkärissä kun ystäväni haki sieltä pirtelön.

Porsaankyljyksiä tai vastaavaa, itselläni ulkofileestä leikattuja biffejä.

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hunajaa
0,5 tl kardemummaa
1 rkl saksanpähkinöitä
1 tl soijakastiketta

Kaikki aineet sekaisinsa vaan voimakkaasti haarukalla vispaten. Tarkista maku ja lisää soijaa tarvittaessa.
Kaada kastike juuri kypsien, kuumien kyljysten päälle ja tarjoa.
Kastike toimii myös marinadina.




Keittiökuulumisia ja edistystä

lauantai 9. lokakuuta 2010

Jottei kokkaaminen olisi edes käytännössä helppo, puretaan meidän keittiötä pala kerrallaan. Yläkerran asukkaan astianpesukone on vuotanut ja kosteus on tietenkin täällä alhaalla saakka. Eniten pännii, että minä tein yläkaapin takaa valuvasta vedestä ilmoituksen jo elokuun puolessa välissä ja vasta nyt asialle tehdään jotain. Pääasia tietenkin, että ylipäätään tehdään. Toistaiseksi on purettu vain yläsokkeli ja piikattu vähän kattoa ja seinää, toivottavasti se myös jää siihen.

Keksin uuden keinon henkisen lamani pohjanotkosta nousemiseen, laitetaan mies valitsemaan keittokirjoista resepti, jota hän haluaisi kokeilla! Toimiva keino, antaa muiden päättää mitä syödään.
Ohje on ihan pienin muutoksin Hans Välimäen kirjasta Koti keittiössä, alkuperäisessä on siikaa, meillä possua.

Paistettua possun ulkofileetä ja omenakastiketta

Omenakastike

2 punasipulia kuutioituna
3 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
pieni nipputimjamia
3 dl punaviiniä
2 dl kanalientä

0,5 dl sokeria
2 rkl voita
3 omenaa halkaistuna
2 dl kanalientä
suolaa
punaviinietikkaa

Kuullota sipulia ja valkosipulia voissa. Lisää laakerinlehti, pippurit, timjami ja punaviini. Keitä kasaan kunnes viini on siirappimaista. Lisää sitten kanaliemi.
Keitä taas kasaan kunnes jäljellä on kolmannes nesteestä.
Sulata pannulla sokeri kullankeltaiseksi, lisää voi ja puolikkaat omenat. Kun omenat ovat saaneet väriä, lisää ne kastikkeeseen.
Lisää loppu kanaliemi ja keitä kunnes jäljellä on n. 2,5 desi. Mausta punaviinietikalla.

Perunalisuke

perunoita
aurinkokuivattuja tomaatteja
isoja kapriksia
8 mustaa oliivia
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta

Neljää ensimmäistä yllä olevaa kutakin yhtä monta kappaletta. Ohjeessa neljää vihannesyksikköä kohden kehoitetaan käyttämään puolikas sitruuna.
Keitä kuoritut perunat kypsiksi ja kuutioi karkeasti. Lisää muuta pilkottuina, murskaa kaikki haarukalla ja mausta sitruunalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähän suolaa.


Nopea possupata

torstai 11. maaliskuuta 2010

Valmistusaika 40 minuuttia. Ruoka valmistuu syvässä pannussa ja lyhyen kypsennysajan johdosta kasvikset pysyvät mukavasti napakoina, lisuke syntyy siis samalla pannulla. 40 minuuttia on mielestäni tarpeeksi vähän, joten ruoka kuuluu osastoon nopeat arkiruoat.
Odotellessani padan valmistumista, koetin opetella lihan leikkauksen saloja, mutta salaisuudeksi jäi. Kun salat eivät suomeksi auenneet (tarjontaa on liian vähän), päätin siirtyä italiankieliseen lihapalatietouteen, mutta ei siitäkään mitään tullut kun joka ruhon osalla on Italian eri kaupungeissa ja maakunnissa eri nimi. Ehkä otan halliin ensi kerralla mukaan tulosteen, ja näytän siitä mitä osaa olen vailla.

500 g possun niskaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 nauris
pala palsternakkaa
1 sellerin varsi
1 laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl omenasiideriä
1 omena
4 perunaa
suolaa
mustapippuria

Paloittele liha. Kuori ja pilko kasvikset. Ruskista lihapaloja kuumalla korkeareunaisella pannulla.
Lisää pannun sipulit, porkkana, nauris, palsternakka, selleri, laakeri ja timjami. Kääntele kasviksia pannulla muutama minuutti.
Kaada siideri pannuun ja peitä pannu kannella. Keitä hiljalleen 20 minuuttia.
Lisää pannuun omena ja perunat, kuutioituina. Mausta suolalla ja keitä kunnes perunat ovat kypsiä.
Mausta mustapippurilla.



Täytetty porsaan ulkofile ja rakuunakastike

maanantai 6. lokakuuta 2008

Porsaasta tulee herkästi kuivaa ja ikävää pureskella, kun se pitää kypsentää ihan kypsäksi. Täyttämällä ulkofileestä tulee erittäinkin maukas ja mehukas, kun se marinoituu ikään kuin sisältä päin.
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun tekee kuten Jamie kehottaisi, eli pyydä lihakauppiastasi leikkaamaan filee auki. Buahhahhaa, jos olisin mennyt Kampin K-kaupan lihatiskille vakuumihyllystä ottamani lihakimpaleen kanssa, niin olisin varmaan saanut fileeni siivutettuna, että auki on kerta kaikkiaan. Siellä sellainen supersöötti, mutta harvinaisen pihalla oleva tyttö myi mulle kerran unkarilaista salamia italialaisena. Nimenomaisesti pyysin saada jotain italialaista ja tyttönen (joka ei niistä leikkeistä mitään tiennyt) nappasi laarista Unkarin-serkun ja oli ihan että tässäpä tätä. Yritin siihen sitten, että se on kyllä Unkarista, mutta tyttö oli vakuuttavana, että kyllä se Italiasta on kun siinä Italian lipun värit… Se oli niin pihalla ja niin vakuuttunut lipputuntemuksestaan, että viitsinyt sen enempää siinä inttää sitten. Otin unkarilaista, sitä paitsi se on erinomaista.


porsaan ulkofile
purkillinen vihreitä oliiveja
kourallinen pinjansiemeniä
10 basilikanlehteä
suolaa
pippuria
1 dl punaviiniä
1 rkl kuivattua rakuunaa

Paahda pinjansiemenet. Poista oliiveista kivet, ellet vallan käytä kivettömiä. Surauta siemenet, oliivit ja basilika tasaiseksi tehosekoittimessa tai vastaavassa (minä käytin sauvasekoitinta). Leikkaa porsaan filee auki levyksi terävällä veitsellä. Pippuroi filee ja suolaakin halutessasi, itse en suolaa käyttänyt kun oliivit ovat niin suolaisia. Fileen voisi myös öljytä. Levitä täytetahna fileelle. Kääri filee tiukalle rullalle ja sido paistinarulla timmiksi paketiksi. Jätä lämpimään makustumaan uunitukseen saakka, fileen voi laittaa myös jääkaappiin odottelemaan jos paisto hetki häämöttää kaukana tulevaisuudessa.


Ota fileeseen kaunis pinta joka puolelle kuumassa pannussa ja suolaa ja pippuroi. Paista uunissa n. 80-asteiseksi, vähän muttei paljoo vähempikin riittää. Uunilämpö 175 on sopiva ja puolentoista kilon fileeseen menee n. tunti.
Kääri valmis file folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi. Valmista sillä välin kastike eli kaada paistoliemet kattilaan, joukkoon punaviini ja rakuuna, keitä puoleen ja siivilöi. Tarjoile puikulaperunoiden tai muun sopivan kasvislisukkeen kera.

Porsaankyljyksiä ja melonilisuketta

maanantai 5. toukokuuta 2008

Lauantaina alkuiltapäivästä yht’äkisti ahdistuin voimakkaasti ja tajusin, etten pysty elämään enää päivääkään ilman grillipannua. Taustalla lienee pienoista kateutta kaikki niitä kohtaan, joilla on oma piha- tai parvekegrilli, jolla valmistella herkkuja pitkin kesää.
Ei auttanut kuin suuntia kanssa-asujan kanssa Stockmannin tavarataloon sopivaa parilaa etsimään. Kanssa-asujaa tarvittiin pääasiallisesti kantoavuksi vai näkeekö joku minut kanniskelemassa isoa rautapannua pitkin kaupunkia ihan itse? Käytiin samalla reissulla Herkussa ruokakaupassa ja kanssa-asuja kantoi kaikki ruokaostoksetkin. Mulle jäi vain paketti vessapaperia ja toinen käsi ihan vapaasti heiluteltavaksi. Niin rinsessaa, niin rinsessaa.. ;)
Upouutukaisella pannulla valmistettiin porsaankyljyksiä ja niiden seuraksi makoisaa melonilisuketta.

Melonilisuke
lohko vesimelonia
1 chili (tulinen)
1 lime
suolaa
tuoretta minttua

Irrota melonin hedelmäliha kuorestansa ja pilko reiluiksi paloiksi. Kovin vetiset lohkot kannattaa laittaa lävikköön tai talouspaperille valumaan hetkeksi. Pilko chili ja raasta limen kuori ja halkaise lime kahtia. Laita kuumaan pannuun melonipalat, chili ja limen kuori. Purista limenpuolikkaista mehu pannulle ja lisää suola. Kääntele melonipaloja pannussa pari minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää reilusti tuoretta silputtua minttua. Kuten kuvasta näkyy, multa meinas minttu tyystin unohtua, mutta lisättiin sitä sitten suoraan lautasille.

Kissanruokaa ja kapriksia

lauantai 26. tammikuuta 2008

Tämä todistaa, että kissanruoka on oikeesti hyvää ja sopii rinsessoillekin!
Resepti syntyi n. minuutissa silkasta laiskuudesta: nälkä oli kova, jääkaapissa vain kissanruuaksi tarkoitettuja porsaansuikaleita ja laiskuus vielä nälkääkin suurempi, eli kauppaan lähtemisestä ei puhettakaan..
Niin huonosti ei kuitenkaan vielä mene, ettäkö perusainekset kuten sipuli, valkosipuli ja kuivamausteet olisivat loppuneet, joten tuli äkkiä kehiteltyä soosi nälänkarkotteeksi. Soosin kanssa oli tarkoitus tehdä risottoa, mutta arborioriisiä kaivellessa löytyikin kaapin perukoilta pussillinen mummon muusia, joten pääsin vielä helpommalla. Muusiin laitoin kyllä voita ja provencale-yrttisekoitusta. Ja kerrottakoon vielä, että kissoille ei koittanut laiha viikonloppu, niille on raksuja iso pussillinen.

200 g porsaan suikaleita
1 sipuli
3 dl vettä
1/2 liemikuutio
1 tl sinappia
2 rkl kapriksia
rakuunaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuori ja suikaloi sipuli. Paista sipuli- ja lihasuikaleita öljyssä kuumalla pannulla. Anna lihan ottaa vähän väriä. Lisää pannuun vesi, kun vesi kiehuu lisää puolikas liemikuutio ja sekoita. Huuhtele kaprikset kylmällä vedellä. Lisää pannuun sinappi, kaprikset ja rakuuna ja rouhi päälle mustapippuria. Keitä kasaan kunnes nesteestä on suurin osa haihtunut. Suolaa ei muuten tarvita.
Blogger Template created by Photographic Elements