Poutapilvenkepeä kesäkakku

Tätä ei nimen perusteella käy kevyttuotteeksi syyllistäminen. Kakku on pelkkää voita, kermaa ja juustoa ja ah niin ihanaa! Kyseessä on valkuaisilla kuohkeutettu juustovanukas, jonka kirpakkuutta voi helposti säädellä enemmällä tai vähemmällä limellä. Harvemmin jaksan kiisseleitä keitällä, vaan teen kakun pelkällä juustolla ja kermalla, silloin siitä tulee myös helppo ja nopea. :) Kakkupohjani halkaisija oli 26 cm. Kakkua voi mielellään myös M&A:n hääkakuksi kutsua.

Kakun leipomiseen (voiko sanoa leipoa, vaikka ei käytetä uunia) oli myös mahtavan pätevä syy: viime viikonloppuna osallistuin Kaapelitehtaalla Helsingin työväenopiston metallityökurssille, jossa väänneltiin aika paljon rautalankaa. Äitini iskosti päähäni idean kakkukuvusta, joka oli tietenkin pakko toteuttaa. Oli jotenkin tosi paljon vaikeampaa käytännössä kuin mun päässä, mutta kiitos pätevän opettajan, muuuuutamaa tuntia myöhemmin iltasella kupu oli valmis ja ainakin mun mielestä hienompi kuin osasin kuvitellakaan, eli ihan TOSI hieno siis.
Kärpäsiähän tuo ei pidä loitolla, eikä kissojakaan vaikka alkuun niin kuvittelin: jo kahtena aamuna kuvun alla on istunut onneton kissa pähkäilemässä miten sieltä pääsisi pois. Mä en tajua miten ne sen alle menee, kanssa-asujakin on Japanissa, joten sitäkään ei voi syyttää. Onneksi kissa on viisas eläin, hilaamalla kuvun ja sen mukana itsenä pöydän reunalle, kupu tipahtaa lattialle ja koittaa kaivattu vapaus.

Lime-juustokakku
4 kananmunaa
n. desi sokeria
4 desiä kermaa (itse käytin puolet maitoa)
2 rkl liivatejauhetta tai vast. määrä liivatelehtiä
2 purkkia Philadephia-juustoa
4 limeä
pohjaan:
paketillinen LU:n Bastogne-pipareita
100 g voita
koristeluun:
mansikoita

Valmista ensin pohja eli sulata voi ja murskaa keksit ja sekoita keksimurska ja voi keskenään. Painele massa sormin irtopohjaiseen kakkuvuokaan, jonka pohjan olet vuorannut leivinpaperilla (ei ehkä ole välttämätöntä, fiksummat kommentoikoon). Laita jäähtymään.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Laita 2 dl kermaa (tai maitoa) kuumenemaan. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi kuohkeaksi vaahdoksi (kattilassa). Kaada vaahtoon kuuma kerma koko ajan sekoittaen, nosta liedelle ja kuumenna (älä siis keitä) kunnes muodostuu sakea kiisseli. Sekoita kiisseliin pakkauksen ohjeen mukaan työstetty liivate.
Raasta limeistä kuoret ja purista mehut, notkista juusto näiden joukkoon, eli sekoita reippaasti haarukalla. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kerma ja juusto kiisseliin. Tarkista maku, tässä vaiheessa voit vielä tehdä asialle jotain.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (tippa limen mehua auttaa asiassa). Nostele vaahto varovasti vanukasmassaan. Kaada kakkuvuokaan jäähtyneen keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irrota kakku varovasti vuoasta ja koristele mansikoilla.

Risotto alle fragole

Ensimmäinen resepti Hopealusikasta on nyt kokeiltu: ihana vaaleanpunainen mansikkarisotto.
Pelkäsin, että ruuasta tulisi makeaa, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, risotto oli ihanasti kirpakkaa.
Ohjeen mukaista kermaa minulla ei ollut, joten notkistin risoton voinokareella. Käytin kasvislientä, mutta ohjeessa puhutaan lihaliemestä. Mansikat pilkoin ja sipulia edusti tuore kotimainen kevätsipuli. Suolaa en laittanut lainkaan, koska käytin liemikuutiota ja siinähän sitä suolaa piisaa.
En tajunnut mihin ja koska se toinen puoli voista käytetään, joten pistin koko satsin pannuun heti.

Mansikkarisotto neljälle:
350 g riisiä (esim. arborio)
300 g mansikoita
100 g voita
2 lasia kuivaa valkoviiniä
1 sipuli
1/4 dl kermaa
lihalientä
suolaa pippuria

Sulata pannulla puolet voista, lisää silputtu sipuli ja kuullota, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää riisi, sekoita. Kaada pannuun viini ja keitä kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut, jatka keittämistä lisäten lihalientä aina kun riisi alkaa kuivua. Säästä muutama mansikka koristeluun, soseuta loput ja lisää risottoon puolessa välissä keittämistä. Sekoita lähes valmiiseen risottoon kerma, suola ja pippuri. Tarjoile tuoreilla mansikoilla koristettuna ja maustettuna.
(Ohje käännös kirjasta Il cucchiaio d’argento.)

Kuva on vähän niinku sinne päin, mutta uusi kamera matkustaa tämän viikon Tokiossa ja vanha ei jaksa skarpata enää.

Vihdoin se on täällä,

Il cucchiaio d'argento (hopealusikka), lähes 1200 sivua ja yli 2000 reseptiä italialaista ruokaa.
Olen hinkunut tämän italialaisen keittion klassikon perään jo pari vuotta, kunnes vähän yli viikko sitten koin valaistuksen, että netistähän voi tilata mitä vaan. Tuli paljon halvemmaksikin kuin jos olisi vaikka Akateemisen kautta tilannut ja lähetti kantoi opuksen suoraan kustantajalta kotiin.
On siis pakko hehkuttaa, oujee!

Raparperivohvelit

Iski yhtenä iltana äärimmäinen makeanhimo. Kaapeista ei löytynyt mitään valmista makeaa, kuten suklaatapullaapiparii, (ei löydy koskaan sillä syön kaiken makean hetikaikenkokonaisena). Makeiden makuelämyksien parhaimmat edustajat olivat piirakkaa varten hankittu raparperi, josta sellaisenaan on makeus kaukana ja hiukkasen kuivahtaneet valmiit vohvelit, joita ei myöskään voi ylettömästä makeudesta ylistää. Ei äärimmäisessä makeanhimossa mitään piirakkoja ehdi leipoa, se on minuuttien kysymys ennen kuin iskee ahdistus.
Siispä pistin paistinpannulle pari ruokalusikallista voita ja suunnilleen saman verran sokeria ja keittelin, kunnes sokeri alkoi ruskistua. Sitten laitoin pannuun pätkityt raparperit ja paistelin hetken, mutten liian kauan, jottei raparperi lötkööntynyt. Vohvelit lämmitin uunissa ja lisukkeeksi vatkasin zabaionen, eli lasikulhoon yksi keltuainen ja sokeria, sekoitus, kattilan pohjalle vähän vettä, kattila liedelle ja kulho kattilan päälle ja reipas vatkaus.
Nostelin raparperit vohveleille, lusikoin karamellisoituneen sokerivoin päällä ja peitin koko komeuden zabaionella.
Makiaa oli, muttei liian, kiitos raparperin.

Tuliset sokeriherneet rakuunalla

Aina tekee mieli uusia ruokalehtiä. Kerrankin tajusin kaivaa hyllystä esiin vanhat toukokuun lehdet ja niistähän löytyi vaikka mitä uutta ja ihanaa. Rakuunaherneiden ohje on vuoden 2004 Cucina di Casamia –lehdestä. Minä käytin vain 150 g herneitä, mutta laitoin silti kokonaisen pikku-chilin ja tymäköitä tuli. Tulisuus ei onneksi mua haittaa, oli niin hyvää, etten meinannut malttaa lautaselle laittaa, meinas mennä koko annos suoran pannusta hellan äärellä seisten. Saattoi olla myös aika kova nälkä just sillä hetkellä. Herneet toimisivat myös kokonaan ilman chiliä.

400 g sokeriherneitä
1 valkosipulinkynsi
1 peperoncino
1 ruukullinen rakuunaa
oliiviöljyä

Kuori ja likistä valkosipulinkynsi, hienonna pikku-chili. Kuullota näitä kahta hetki pannulla oliiviöljyssä. Pese sokeriherneet ja leikkaa kahtia, lisää pannuun ja kuullota vielä pari minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää silputtu rakuuna. Tarjoa kuumina.

Täytetyt kirsikkatomaatit

Tomaatit voi täyttää millä vaan mieli tekee, leipätäyte on yksi mun suosikeista. Olen tehnyt näitä aikaisemmin ihan normaaleilla tomaateilla, mutta toukokuun ruokahaasteeseen duunasin miniversioita. Näistä tuli aika söpöjä ja basilikanlehtipediltä niitä on helppo syödä vaikka sormin. Harmi vaan kun kaasu-uunissa kaikesta tulee pinnalta vähän hailakkaa, kunnon ylävastuksilla näihin saisi kauniin kullanruskean sävyn.

15 kirsikkatomaattia
pala vanhahkoa vaaleaa leipää
1 dl parmesaaniraastetta
1 rkl hienonnettua yrttiä (oreganoa, timjamia, persiljaa basilikaa)
1 rkl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviiniä
mustapippuria
16 basilikanlehteä

Leikkaa kirsikkatomaateista kanta pois, pieni siivu riittää. (Kannat voi napostella kokkaillessa, mä syötin ne kissoille, kun ne ovat kovasti tomaattiin mieltyneet.) Kaiva tomaateista siemenet varovasti pikkulusikalla, asettele siemenettömät tomaatit alassuin lautaselle (talouspaperille) valumaan puoleksi tunniksi.
Leikkaa leivästä reunat ja muhenna se mahdollisimman pieneksi. Hienonna pinjansiemenet ja raasta sopivasti parmesaania (pecorino käy myös ja grana). Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään, mutta jätä pari ruokalusikallista juustoraastetta kuorruttamista varten. Lusikoi täyte valutettuihin tomaatteihin, laita uuniastiaan ja ripottele päälle loput juustosta. Pirskottele päälle öljyä ja laita 200-asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi, tai kunnes täytteen pinta on kauniin värinen.
Anna valmiiden tomaattien jäähtyä hetken ja asettele ne sitten basilikanlehdille.

Tonnikalapurilaisia

Parhaat hampurilaiset ehkä ikinä! En juurikaan välitä tuoreesta tonnikalasta, mutta näin BBC Foodilla tehtävän jotain tähän suuntaan jo aikaa sitten ja arvelin, että tykkäisin. Ja tykkäsinkin tosi paljon. Lähi-Alepasta ei sunnuntaina saanut hampurilaissämpylöitä (tuskin varmaan muinakaan päivinä), mutta alkupettymyksen jälkeen olen hyvin tyytyväinen, ettei löytynyt.
Pihvitaikinasta tuli todella irtonaista, joten ensi kerralla saatan laittaa pari leipäpalaa joukkoon. Pilkoin kaikki ainekset veitsellä, koska halusin pihveihin suutuntumaa mutta voishan nämä laittaa monitoimivehkeeseenkin.
Taikina oli itse asiassa niin irtonaista, että jouduin laittamaan pannulle rengasmuotit ja lusikoimaan massan niihin, muutaman minuutin paistamisen jälkeen irrotin muotit ja käänsin kahta lastaa apuna käyttäen. Kääntäminen sujui ennakko-odotuksia helpommin ja pihveistä tuli kauniita tasaisia pyörylöitä.
Hampurilaisen väliin paahdoin sipulirenkaita ja tein sitruuna-aiolin. Majoneesi ei ole mun juttu, mutta kuuluuhan se kunnon hampurilaiseen! (Parikymppisenä söin yhden kesän pelkkää pastaa tonnikalalla, ketsupilla ja majoneesilla, sain tarpeekseni. Ja asuin silloin Italiassa, jossa voisi kuvitella löytävänsä muutakin suuhunpantavaa.. Rahaa oli vähän, aikaa ruuan laitolle vielä vähemmän ja Riccionen ja Riminin yöelämän mahdollisimman täysillä eläminen oli todellakin tärkeämpää kuin syöminen).
Hampurilaisten ohessa tarjosin chilillä ja jeeralla maustettuja lohkoperunoita ja inkiväärilastuja.

Hampurilaispihvit (kahdelle)
250 g tuoretta tonnikalaa
10 cm purjoa
1 punainen chili (ainakin vähän tulinen)
puoli ruukkua korianteria
2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl soijaa
1 kananmuna

Hienonna tonnikala veitsellä, pilko purjo ja silppua chili. Revi korianterista lehdet ja silppua. Lisää edellä mainittuihin seesaminsiemenet ja soija, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita joukkoon kananmuna. Asettele kuumalle pannulle rengasmuotit ja lusikoi jokaiseen muottiin muutaman sentin kerros pihvitaikinaa. Paista muutama minuutti, irrottele varovasti muotit ja käännä. Lado hampurilaiseen mieleistesi lisukkeiden kera ja nautiskele!

Spaghetti al limone ed acciughe

Elikkäs anjovis-sitruunaspaghettia.
Tämä pastakastike valmistuu ihan parissa minuutissa. Anjoviksella tarkoitan suolattuja öljyyn säilöttyjä sardellifileitä, en mene mihinkään takuuseen muunlaisista anjoviksista. Kanssaruokailija valitti sitruunasta, että sitä on ihan liikaa, ja olihan sitä aika paljon, mutta pidän siitä. Sitruunaa voisi siis laittaa ensin pari ruokalusikallista, maistaa pastan kanssa ja lisätä sitten vaikka lisää. Ostin tätä varten ruukullisen lehtipersiljaa, mutta unohdin käyttää sitä, ja tarkkasilmäisimmät varmasti huomaavat, että lautasella on jotain muuta kuin spaghetteja, ne oli loppu, se ei silti estä etenemistä postauksessa alkuperäisen suunnitelman mukaan.

5 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynsi
1 sitruunan raastettu kuori
½ sitruunan mehu
mustapippuria
oliiviöljyä
silputtua lehtipersiljaa

Laita pannulle anjovisfileet, kuorittu ja likistetty valkosipulinkynsi, sitruunankuoriraaste sekä muutama rkl oliiviöljyä. Kuullota kunnes kalafileet ovat hajonneet pieneksi silpuksi. Purista pannuun sitruunamehu ja rouhi päälle mustapippuri, lisää vielä hieman öljyä ja sekoita keitetyn pastan kanssa. Lisää persiljasilppu juuri ennen tarjoilua. Tämän seuraksi ei juusto juurikaan sovellu.

Jos tähän kuvittelee sen persiljan, niin näyttää suorastaan herkältä.. :D

Pasta al cipolla e patè di olive nere

Pastaa sipulilla ja oliivitahnalla.
Mitäs tästä muuta sanoisi kuin niin hyvää oli, että liikaa söin.
Määrät ovat kahdelle, eli aika helposti muokattavissa muille ihmismäärille. :)

200 g kuivapastaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 oksaa rosmariinia
1 kuivattu pikkuchili (peperoncino)
oliiviöljyä
2 rkl oliivitahnaa (mustista oliiveista)

Kuori ja siivuta sipulit, kuori ja likistä valkosipulin kynnet, murskaa chili. Laita kaikki edellä mainitut ja rosmariinin oksat pannulle reiluun oliiviöljyloraukseen. Kuullota sipuleita niin kauan, että ne ovat kauniin keltaisia ja vähän ruskistuneitakin. On tärkeää käyttää riittävästi öljyä. Poista valmiista sipulipaistoksesta valkosipulinkynnet ja rosmariinin oksat. Lisää oliivitahna ja sekoita runsaassa vedessä keitetyn pastan kanssa, sipulien käsittely kannattaa aloittaa jo ennen kuin pasta menee kiehuvaan veteen. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Hygieenikot vaviskoot, kissa syö ihmisen kanssa samalta lautaselta!

Pasta al tonno e dragoncello

Tonnikala-rakuunapasta.
Oli ihan sairaan hyvää, anjovis (sardelli) tekee tonnikalallekin ihmeitä!
Katsokaapas myös Aijä-Arin parsat rakuunalla ja tonnikalalla.

Pieni tölkki tonnikalaa öljyssä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 sardellifilettä
puoli ruukkua rakuunaa
1/2 dl oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipuli ja valkosipulinkynsi. Laita sipulit ja anjovikset pannulle tilkkaan oliiviöljyä ja kuullota kunnes kalafileet ovat hajonneet. Lisää tonnikala, lämmitä ja ota pannu liedeltä, älä missään nimessä käy tonnikalaa keitteleen. Riivi rakuunanlehdet varsistansa ja silppua ne. Lisää pannulle rakuuna ja loput oliiviöljystä juuri ennen pastan kanssa sekoittamista.

Oli niin nälkä etten kerennyt ottaa kuvaa.

Spaghetti al pancetta ed erba cipollina

Eli spaghetteja pekonilla ja ruohosipulilla. Minulla on erityinen mieltymys pekoniin, laittaisin sitä mieluusti joka ruokaan. Siksipä näitä somia pekonikuutioita löytyy jääkaapista myös silloin kuin sieltä ei löydy mitään muuta. No eilen olis kyllä löytynyt, mutta laiskotti ja teki pastaa mieli. Paitsi ettei ollut pastaa ja vitkuttelin niin kauan kauppaan lähtemisen kanssa, että kaikki oikeat kaupat olivat jo kiinni ja jouduin menemään Fredan K-extraan vai mikä Piccolo se nyt sit onkaan. Pelottava kauppa joka tapauksessa. Muutama vuosi takaperin jouduin siellä myyjän silittämäksi. Siis minulle ihan täysin tuntemattoman myyjän, joka tunsi myötätuntoa juhannuksen kunniaksi menetettyä ääntäni kohtaan ja koki siten aiheelliseksi käydä minua päästä paijaamaan. En ole vieläkään toipunut järkytyksestä.
Katseeni kiersi pastahyllyä ja haeskeli pennejä (turhaan) ja samalla havainnoi mielenkiintoisia tuotteita; En käytä koskaan mitään pussikastikkeita, joten en osaa ottaa niihin ihmeemmin kantaa, mutta siltikin sitruunakastike jauheesta tuntui jotenkin oudolta noin niin kuin kaupan ainoana kastikevaihtoehtona. No taisi siinä olla joku toinenkin, mutta ei jäänyt mieleen mikä. Ja vuokaspray, olenko jotenkin maailman takapajuisin tyyppi, joka tekee kaiken vaikeimman kautta, kun olen tähän päivään saakka pärjännyt nokareella voita? En uskaltanut edes katsoa, mistä koostuu moinen spray. Tulee mieleen pullotetut kananmunat, myydäänköhän niitä vielä?

300 g spaghetteja
3 rkl pekonikuutioita
2 rkl pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
puoli ruukkua ruohosipulia
½ dl oliiviöljyä
mustapippuria

Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä. Aloita kastikkeen valmistus kun pasta menee kattilaan, soosi valmistuu nopeammin kuin pasta.
Laita pannuun öljytilkkaan pekoni, pinjansiemenet sekä kuorittu ja likistetty valkosipulinkynsi. Kuullota reippaasti kunnes pekoni ja siemenet ruskistuvat. Poista valkosipulinkynsi ennen kuin se alkaa käristymään, ettei ruuasta tule kitkerää. Ota pannu pois liedeltä, lisää loput oliiviöljystä ja rouhi päälle mustapippuria. Silppua ruohosipuli ja sekoita pekonisiemeneen kera pastan. Tarjoile heti parmesaaniraasteella höystettynä.

Seesamkatkarapuja, sitruunarisottoa ja pariloitua parsaa

Seesamkatkaravut ovat supernameja! Pariloitua parsaa tarjosin lisukkeena, koska nyt pitää syödä parsaa ja parila on ihan uusi ja sitä pitää käyttää. Risottoon en laittanut valkkaria, vaikka se todellakin siihen kuuluisi, mutta ihan kostoksi vaan jätin laittamatta (olen lääkekuurilla, alkoholi kielletty ja ottaa päähän). Parsaa en keittänyt ollenkaan ja olikin ihanan rapeeta. Katkarapujen ei tarvitse olla jättimallia, kikkareet esim. basmatiriisin kanssa ovat kovasti namia kans.

Seesamkatkarapuja
sopivasti jättikatkarapuja per syöjä
puolikas chili
seesamin siemeniä
1rkl kuivattua oreganoa
seesamöljyä
soijakastiketta

Hienonna chili siemenineen ja sekoita muiden aineiden kanssa katkarapuihin, anna makustua vähintään puoli tuntia. Kaada marinoidut katkaravut marinadeineen kuumalle pannulle ja keitä minuutti taikka pari. Muista kääntää ravut. (Jos käytät normikatkarapuja, niin sekoittele). Asettele ravut lautasille ja lusikoi siemeninen liemi päälle.

Sitruunarisotto
2 dl riisiä (esim. arborio)
1 sitruuna
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl öljyä
1 rkl voita
1 dl valkoviiniä
½ l kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja likistä valkosipulinkynsi. Raasta sitruunasta kuori. Laita kaikki edellä mainutut pannulle kera riisin, oliiviöljyn ja voin. Kuullota kunnes riisi on kiiltävää ja kuultavaa. Halkaise sitruuna ja purista puolikkaista mehu pannuun, lisää valkoviini ja sekoita. Keitä pienellä liekillä kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut ja lisää sitten desi lientä ja sekoita. Keitä taas kunnes neste on melkein haihtunut, lisää desi lientä ja niin edelleen. Jatka kunnes riisi on sopivasti al dente, tähän menee noin 15 - 20 minuuttia. (Kuulun muuten siihen koulukuntaan, jonka mielestä risottoa ei missään nimessä sekoiteta kuin nesteen lisäämisen yhteydessä jos silloinkaan.) Ota pannu liedeltä ja sekoita risottoon juustoraaste ja anna hetki vetäytyä ennen tarjoamista. Jos tuntuu ilkeältä tarjota kalan kanssa juustoa, niin korvaa parmesaani ruokalusikallisella voita. Voi sopii jumalaisesti katkarapujen ja sitruunan seuralaiseksi.

Parsaa, kylmäsavulohta ja saaristolaistahnaa

Haluaisin kutsua tuota saaristolaissalaatiksi, tai ylipäätään joksikin muuksi kuin tahnaksi, mutta laitoin kaikki aineet tehosekoittimeen ja tahnaahan siitä sit tuli.

Viime vuonna ravintola Lasipalatsin parsaviikoilla tarjottiin parsaa ja kylmäsavulohta ja niiden kanssa hakkelusta, jossa muistamani mukaan oli ruisleipää ja kananmunaa ja se oli ihan älyttämän hyvää. Sovelsin tästä muistikuvasta seuraavaa ja älyttömän hyvää oli. Ensi kerralla sipellän ainekset veitsellä karkeamman koostumuksen takaamiseksi. Ohje kahdelle.

1 tuhti viipale saaristolaisleipää
1 kovaksi keitetty kananmuna
2 tl vahvaa karkeaa sinappia
1 rkl ranskankermaa
muutama oksa tilliä

Joko laitat kaikki aineet tehosekoittimeen ja vähän surautat tai silppuat leipäviipaleen ja kananmunan ja tillin ja sekoitat sinappiin ja ranskankermaan. Jälkimmäistä suositellaan.
Tarjoillaan napakaksi keitetyn parsan ja kylmäsavulohen kera.

Porsaankyljyksiä ja melonilisuketta

Lauantaina alkuiltapäivästä yht’äkisti ahdistuin voimakkaasti ja tajusin, etten pysty elämään enää päivääkään ilman grillipannua. Taustalla lienee pienoista kateutta kaikki niitä kohtaan, joilla on oma piha- tai parvekegrilli, jolla valmistella herkkuja pitkin kesää.
Ei auttanut kuin suuntia kanssa-asujan kanssa Stockmannin tavarataloon sopivaa parilaa etsimään. Kanssa-asujaa tarvittiin pääasiallisesti kantoavuksi vai näkeekö joku minut kanniskelemassa isoa rautapannua pitkin kaupunkia ihan itse? Käytiin samalla reissulla Herkussa ruokakaupassa ja kanssa-asuja kantoi kaikki ruokaostoksetkin. Mulle jäi vain paketti vessapaperia ja toinen käsi ihan vapaasti heiluteltavaksi. Niin rinsessaa, niin rinsessaa.. ;)
Upouutukaisella pannulla valmistettiin porsaankyljyksiä ja niiden seuraksi makoisaa melonilisuketta.

Melonilisuke
lohko vesimelonia
1 chili (tulinen)
1 lime
suolaa
tuoretta minttua

Irrota melonin hedelmäliha kuorestansa ja pilko reiluiksi paloiksi. Kovin vetiset lohkot kannattaa laittaa lävikköön tai talouspaperille valumaan hetkeksi. Pilko chili ja raasta limen kuori ja halkaise lime kahtia. Laita kuumaan pannuun melonipalat, chili ja limen kuori. Purista limenpuolikkaista mehu pannulle ja lisää suola. Kääntele melonipaloja pannussa pari minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää reilusti tuoretta silputtua minttua. Kuten kuvasta näkyy, multa meinas minttu tyystin unohtua, mutta lisättiin sitä sitten suoraan lautasille.

Glaseerattua lohta ja pesto-perunasosetta

Kuulostaa jotenkin älyttömän fiiniltä ja onkin juu, mutta on nopea ja helppo valmistaa. Uusimmassa Glorian ruoka & viini –lehdessä esitellään Kennedyjen entisen kokin Neil Connollyn kirjoittama Kennedy Kitchen –kirja, josta esimerkkireseptiksi on poimittu glaseerattu grillilohi. Glaseeraukseen tulee voita, appelsiinia, balsamiviinietikkaa, inkivääriä, sokeria ja appelsiinilikööriä. Minulta löytyi vain voita, sokeria ja sitruunaa, joten niihin oli tyytyminen. Limoncelloakin piti olla, mutta ilmeisesti olen juonut sen. Siltikin tämä oli kerrassaan makoisaa.

Lehdessä ohjeistetaan käyttämään nahatonta lohta, mutta kuvassa fileessä on selvästikin nahka vielä jäljellä, miksi? Samoin tätä nahatonta palaa kehotetaan grillaamaan lihaisampi puoli alaspäin.. Joo, kyllä sen nyt fiksumpi tajuaa, että kumpaa puolta pitää kärtsää, mutta jos irrottaa nahan, niin eikös kumpikin puoli ole ihan yhtä lihaisa?

Glaseerattu lohi
2 palaa lohifileetä
2 sitruunaa
2 rkl voita
½ dl sokeria

Raasta sitruunoista kuori ja halkaise ne kahtia. Laita kattilaan voi ja kuoriraaste ja freesaa minuutti taikka pari. Purista sitruunan puolikkaista mehu kattilaan ja lisää sokeri, sekoita. Keitä noin kolmasosaan eli kunnes glaseeraus muuttuu tahmeaksi. Sopiva keino tahmeuden testaamiseen on vetäistä seos sekoitusvälineellä kahtia pitkin pannun pohjaa, jos seos myös pysyy kahdessa osassa, on se valmista.
Grillaa lohta muutama minuutti eli ota fileisiin väriä kuivalla kuumalla (grilli)pannulla. Asettele lohifileet uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja lusikoi glaseeraus fileiden päälle. Laita parisataa-asteiseen uuniin 5-8 minuutiksi.

Pesto-perunasose
Muutama peruna
2 rkl pinjansiemeniä
palanen pecorinoa
puolikas valkosipulinkynsi
puoli ruukkua basilikanlehtiä
½ dl oliiviöljyä

Keitä perunat kuorittuina. Perunoiden keittyessä valmista pesto eli laita tehosekoittimeen kaikki ainekset ja surrur. Soseuta perunat tilkkaan keitinvettään ja pestoon.
Jos laittaa ensin perunut kiehumaan ja valmistaa sitten glaseerauksen ja aloittaa peston valmistuksen kun lohi menee uuniin, niin ruoka on valmista kun lohi tulee uunista. Toisin sanoen samassa ajassa kun perunat keittyvät.

Broileri-makkarapannu

Olen nähnyt varmaan sata kertaa Nigella Feast –jakson, jossa tämä ihana keittiöjumalatar loihtii perheensä lempisunnuntairuokaa broileri-makkarapannua ja sitä unelmaisen oloista hunajakakkua, jota mm. Hanna on tässä lähiaikoina valmistanut. Sunnuntaina sain vihdoin aikaiseksi valmistaa pannua.
Makkarana toimi chorizo, joka Nigellan mukaan tyystin muuttaa ruoan luonteen et en osaa sanoa, millaista tämän olisi oikeasti pitänyt luonteeltaan olla. Chorizona toimivat ne pienet makoisat pötkäleet, joita Hulluilla Päivillä myytiin ja joita meillä on nyt pakastin täynnä.. Worcestershire-kastiketta mulla ei ollut ja kuivattu salviakin jokseenkin vähissä, joten käytin rakuunaa. Nigella laittoi teeveessä pannuun myös valkosipulinkynsiä, joten mäkin. Hyvää oli, muttei niin hyvää kuin olin päässäni makustanut.
Ohje löytyy nigella.comista.