Mustekala-perunasalaatti

torstai 30. lokakuuta 2014

Soppa-Hanna on tehnyt herrrkullisen oloista mustekalaruokaa, jonka innoittamana otin heti sulamaan pikkumustekalat pakkasesta. Paitsi, että puolen kilon pakkauksessa oli tasan kaksi mustekalaa, ihan pikkuisista ei siis voida puhua.

No ei kai koko mustekalaa pahenna tuumin, ja tutkasin paketista kuinka nuo olisi tarkoitus kypsentää: Suomeksi paketti kertoi mustekaloja kuumennettevan 5-10 minuuttia. Mutta miten? Arvelin, että muilla kielillä saattaisi löytyä tarkempaa terminologiaa ja turvauduin seuraavaksi englantiin. Siinä kyllä heti alkuun todettiin, että ohje on viitteellinen, mutta että 15 ml öljyä pannuun ja paistelua muutama minuutti.. Uskokoon ken tahtoo, minä siirryin italiaan. Italiankielinen pakkausseloste antoi seikkaperäiset sulatusohjeet ja kehotti sitten käyttämään sulaneet mustekalat kuin vastaavat tuoreet.

Jepa. Mitä opimme tästä? Että heti kannattaa katsoa Googlesta. Nyt nimittäin osaan kypsentää mustekalat, niin pakastetut kuin tuoreet. Ja samalla löysin ilmeisen klassikkoreseptin, jota laajalti pitkin Välimeren rantoja tarjotaan. Eikä syyttä, mustekala-perunasalaatti kun on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan törkeen hyvää!
Pakastetut mustekalat on valmiiksi puhdistettu, joten valmistaminen on vallan helppoa. Kattilaan laitetaan vettä, porkkana, sipuli, laakerinlehti ja pätkä varsiselleriä. Otetaan mustekalaa päästä kiinni ja dipataan lonkerot veteen kolmesti ja sitten tipautetaan pataan koko mustekala. Keitetään 20 minuuttia, per 500 grammaa (paino siis yhden kokonaisen elukan mukaan), kokeillaan kypsyys haarukalla ja sillä selvä. Minä kyllä vielä pesaisin keittyneestä mustekalasta nahkat pois, en tiedä olisko ne irronneet jo raaoista.

Mustekala-perunasalaatti

450 g mustekalaa, vaikka yksi sen painoinen
450 g perunoita
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
oliiviöljyä
lehtipersiljaa

Keitä mustekala. Leikkaa kypsa ja hieman jäähtyneen mustekalan lonkerot sopiviksi paloiksi. (Tässä vaiheessa kaadoin lonkeroisilleni oliiviöljyä ja lisäsin suolaa ja pistin jääkaappiin yöksi.)
Pese perunat, leikkaa suuhin sopiviksi ja keitä kypsiksi (itselleni ominaisesti en kuorinut).
Pistä kulhoon perunat ja mustekalapalat, mausta sitruunalla, öljyllä ja suolalla, viimeistele lehtipersiljalla.




Sitä parempi soppa - tai pasta

tiistai 28. lokakuuta 2014

Jotain maukasta -blogin Mari Moilanen on syksyn mittaan julkaissut Sitä parempi soppa -keittokirjan. Sain kirjan jo aikaa sitten, mutta nyt vasta ehdin (muistin) siihen perehtyä lehtikaalihuumassasi. Muistin eläväisesti pekonisen lehtikaalipastan reseptin ja se mielessäni lähdin kahlaamaan kirjaa. Pastaa en lopulta kirjasta löytänyt, liekö nähnyt sen sitten Marin blogissa. Mutta ajatus pastasta ja kirjasta löytyneet lehtikaalireseptit inspiroivat todella maukkaaseen lopputulokseen. Ja eikös se ole keittokirjassa juuri parasta, että saa ideoita ja inspiraatiota omiin toteutuksiin! Lehtikaaliosastolta menee kyllä sellaisenaan kokeiluun pesto-ohje, lehtikaalia on jääkaappi täynnä ja nykyään sitä notkuu kotimaisena ihan joka kaupan hyllyllä, Lidlissäkin.
Kirja on mukavasti jaettu värien mukaan eikä perinteisellä ruokalajijaottelulla. Lukutaitoisille pienille (ja miksei isommillekin) apukokeille on omat osuutensa resepteissä.

Lehtikaalipasta

2 rkl pinjansiemeniä
1 pkt pekonia
oliiviöljyä
4-6 lehteä lehtikaalia
150 g savustettua scamorza-juustoa

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja hyvän tuoksuisiksi. Siementen paahtuessa siivuta pekoni. Kaada valmiit siemenet lautaselle, laita pannuun pekoni ja ruskista rapsakaksi. Lisää pannuun reilusti oliiviöljyä ja revityt lehtikaalin lehdet. Ota pannu heti liedeltä ja kääntele hetki. Lisää pinjansiemenet ja juusto sekä löyhästi valutettu pasta. Sekoita ja tarjoile heti.



www.kirjapaja.fi
Kuva on Kirjapajan sivulta.
Olen saanut kirjan blogin kautta.

Sadonkorjuupata

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Yhtä varma syksyn merkki kuin lehtien kaikkoaminen puista, on patojen kaivaminen kaapin perukoilta. Syksyn ja talven mittaan lohtua tarjoavat piiitkään haudutetut ihanat aromaattiset padat. Mutta mutta, otetaan nyt esimerkiksi vaikka pimeä lokakuinen maanantai-ilta. Työpäivä takana, väsymys hiipii, ulkona todennäköisesti tihuttuaa jotain, on kylmä ja ennen kaikkea valtavan pimeää. Kuinka pitkään siinä voi lohturuokaa hauduttaa ilman, että iskee lohduttomuus?
Juureksista, lehtikaalista ja lihaisasta makkarasta valmistuu mahtava, lämmittävä ja tuhti pataruoka noin puolessa tunnissa, plus pilkkomiset siihen päälle.

Sadonkorjuupata
juureksia maun mukaan
1 sipuli
400 g oikeaa lihasta tehtyä makkaraa
oliiviöljyä
kuumaa vettä
1 laakerinlehti
luomuliemikuutio
4-6 lehteä lehtikaalia

Kuori ja pilko juurekset ja sipuli. Kuumenna pannussa pari ruokalusikallista öljyä, lisää juurekset ja sipuli, kääntele hetki. Kaada pataan kuumaa vettä sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää laakerinlehti ja liemiaines. Liemi ei ole mikään välttämättömyys, ilman lientä sitten suolaa ja pippureita nyt ainakin mausteiksi.
Pätki makkarat ja lisää ne pataan kun juurekset ovat kypsiä, keitä joku viisi minuuttia. Poista lehtikaalista ruoti, revi lehdet ja lisää pataan. Keittäminen ei ole enää tarpeen, voit ottaa kattilan liedeltä.


Omenacrumble

perjantai 24. lokakuuta 2014

Omenoista kohkattiin (ainakin meillä) muutama viikko sitten, mutta käsittääkseni näin lokakuun puolella mehuasemilla on edelleen jonoa ja myöhäiset lajikkeet ovat vasta kypsyneet. Joten omena on ja pysyy ajankohtaisena. Itsekin googlasin ja tutkin ja suunnittelin mitä kaikkea runsaalla sadolla tekisin ja onnistuin mm. keittämään yli kymmenen litraa omenasosetta talven puuroannosten ja pannukakkujen sulostuttajaksi. Tällä kertaa keitin soseeni tyystin ilman mausteita, en edes sokeria laittanut. Sose on täten erinomaisen monikäyttöistä, mutta säilyy vain pakastimessa. Minullahan ei ole yhtään omaa omenapuuta, mutta käytiin ystäviltä hakemassa useempi säkki.
Omenasesongin kestohitti on tietenkin tahmea ja kinuskinen murupaistos, joka vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa lämpimänä tarjotaan. Muina sesonkeina crumble valmistuu vaikka raparperista, kirsikoista, luumuista, viinirypäleistä..

Omenacrumble
8-10 omenaa
1 dl muscavadosokeria
1 tl kanelia
1 dl vettä
75 g pehmeää voita
1 dl ruokokidesokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl mantelirouhetta

Lohko omenat ja poista siemenkodat, kuoriminen ei ole välttämätöntä. Pistä omenat, muscavado, kaneli ja vesi kattilaan ja keitä jokunen minuutti kuumalla liedellä, jotta omenat hieman pehmenevät.
Kippaa valmis omenaseos uunivuokaa.
Sekoita voihin käsin ruokokidesokeri, jauhot ja mantelirouhe. Murustele seos vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa kunnes muru on kauniin kullan ruskeaa.



Nyhtöpeuraa ja pastaa

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Meillä on käynnissä ikuisuusprojekti nimeltä pakastimentyhjennys. En ymmärrä miten tuo kylmävehje voi olla koko ajan ääriään myöten täynnä. Ja miten en ikinä opi merkitsemään sinne työntämiäni purnukoita ja pusseja? Onhan se toki jännittävää, kun ei tiedä mitä lounasrasiasta paljastuukaan ennen kuin se on sulanut ja olisko ehkä järkevää ylläpitää jonkinlaista listaa pakkasen sisällöstä? En nyt tarkoita, että marjoja pitäis litramääräisesti excelöidä, mutta joku lista vaikka jääkaapin ovessa, josta löytyisi edes pakkaseen työnnetyt lihat ja kalat pakastuspäivämäärineen.
Tässäkin valtavan maukkaassa nyhtöpeurassa kävi niin, että pakkasesta sulattamani lihat paljastuivat sisäfileiksi, jotka eivät nyt parhaalla tahdollakaan ole mikään nyhtölihan ykkösvalinta, mutta joiden jäisen elämän pituus oli sen verran hämärissä, etten edes yrittänyt keksiä niille muuta käyttöä.



Nyhtöpeurapasta
500 g peuran lihaa
2 isoa porkkanaa
2-4 salottisipulia koosta riippuen
muutama valkosipulinkynsi
1 laakerinlehti
5 kokonaista neilikkaa
1/2 tl pippureita
1/2 tl suolaa
vettä

Aseta lihat uuniastiaan. Kuori ja pilko porkkanat ja sipuli rouheasti, jaa tasaisesti vuokaan. Kuori valkosipulinkynnet ja lisää vuokaan loppujen mausteiden kanssa. Kaada vuokaan vettä niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin pariksi tunniksi.
Pastan keittyessä riivi tai leikkaa liha ohuiksi säikeiksi. Kuutioi porkkanat ja silppua kourallinen lehtipersiljaa.
Valuta pasta, siirrä kuumaan tarjoiluastiaan. Lisää astiaan reippaalla lorauksella oliiviöljyä, lihat, porkkanat, persilja sekä kauhallinen (tai pari) lihan paistolientä. Sekoita, nauti, ihastu.

Siivilöi jäähtynyt paistoliemi ja käytä risottoon, keittoon, muusiin. Minä käytin liemen kurpistasoseen nesteenä ja ihan tolkuttoman hyvää sosetta tuli.

Nakkipasta

maanantai 20. lokakuuta 2014

Nakeistakin voi saada oikein maittavan (pasta)aterian kun niihin yhdistää tuoreita ja laadukkaita raaka-aineita. Varsinaisestihan mulla ei ole niinku mitään nakkeja vastaan, ne nyt vaan on parempia jääkaappikylminä ja lämmitettyinä hyvimmillään kombossa nakit ja ranskalaiset uunista, hodarissa tai nakkipiilossa. Muutoin kylmässä nakissa maku on tasaisempi, heh.
Lapsilla ei ole vastalauseita minkään lämpötilaisille nakeille, joten tällainen nakkitomaattipasta upposi niihin mutinoitta tyytyväisen hyrinän säestämänä. Lapsi Prinsessa II taisi kyllä syödä vain nakit, mutta niistähän tässä on pohjimmiltaan kyse.

Tomaattinen nakkipasta

oliiviöljyä
nakkeja
kirsikkatomaatteja
tummia oliiveja
lehtipersiljaa
ruohosipulia
basilikaa

Paahda nakkeja öljyssä kunnes ne saavay hieman väriä. Lisää pannuun halkaistut kirsikkatomaatit. Keittele keskilämmöllä hetki, tomaatit saisivat hieman painua ja luovuttaa mehua. Lisää oliivit ja sekoittele vielä hetki.
Ota pannu liedeltä, lorauta vielä oliiviöljyä ja lisää lopuksi tuoreet silputut yrtit. Sekoita keitetyn pastan kanssa ja tarjoa heti.


Blogger Template created by Photographic Elements