Maailman paras maksapatee

tiistai 30. syyskuuta 2008

Jääkaapissa nökötti pari pakettia naudanmaksaa viimeinen käyttöpäivä uhkaavasti häämöttäen eikä pakastaminen jotenkin napannut. Googletin hyvää maksapatee-ohjetta, mutta mikään ei miellyttänyt. Päädyin siis soveltamaan täysin ilman odotuksia, ajattelin että parempi nyt jotain duunaa kuin heittää lähemmäs kilo maksaa menemään. Myös pari omenaa ja puska salviaa oli pakko käyttää heti ja kermankin viimeinen käyttöpäivä taisi olla kaksi päivää ennen tämän tekemistä, jääkaapintyhjennysruokaa siis. :)
Onneksi sovelsin, tästä tuli niin hyvää, että itketti!

200 g pekonia
800 g siivutettua naudanmaksaa
1 sipuli
2 omenaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kuivattua timjamia
15 salvianlehteä
2 dl kermaa
2 dl portviiniä
1 tl roseepippureita
mustapippuria myllystä
suolaa

Paista pannussa pekonikuutioita, silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä sekä kuorittuja, lohkottuja omenoita. Pekonin ei tarvitse rapsakoitua, kunhan nyt kypsyy. Lisää timjami, roseepippurit ja silputut salvian lehdet. Kaada pannuun kerma ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneet. Kaada isoon kulhoon odottamaan jatkokäsittelyä.
Laita pannuun 2 rkl voita ja paista maksasiivut kummaltakin puolelta. Kaada pannuun portviini aika pian maksat käännettyäsi ja anna kiehua kannen alla kaksi minuuttia. Jos ja kun kaikki ei mahdu kerralla pannuun, paista ensin osa ja laita tämä osa takaisin pannuun seuraavan erän käännettyäsi ja lisää sitten portviini.
Mausta maksat suolalla ja mustapippurilla paiston aikana. Kaada maksat ja portviini kermaseoksen joukkoon ja soseuta tasaiseksi. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka kelmulla ja peitä pohja puolukoilla. Kaada pateemassa vuokaan ja anna jäähtyä. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.

En ehtinyt ottaa kuvaa korkkaamattomasta pateesta kun se teki niin hyvin kauppansa viime sunnuntaisella brunssilla.

Suosittelen sipaisemaan vielä lämmintä pateemassaa voidellun paahtoleivän päälle, ai autuutta!

Nuijat alla Nigella ja peruna-omenakompotti puolukoilla

perjantai 26. syyskuuta 2008

Näitä on keittiössäni tehty kerran aikaisemminkin. Tällä kertaa lopputulos vaan oli ihan kerta kaikkiaan paljon parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Alkuperäinen ohje löytyy ihanan Nigellan sivuilta tarkalleen ottaen tästä linkistä. Ohjetta en katsonut näitä tehdessä vaan raastoin marinadiin kahden sitruunan kuoren ja puristin mehut, silppusin pari valkosipulinkynttä, lappasin vahan ajan karkeaa sinappia ja lorautin vorsesteria. Taisinpa rouhaista vähän mustapippuriakin ja suolaa laitoin ainakin. Marinoituneen lihapalat paistoin tarpeeksi isossa astiassa, jotta ne eivät koskeneet toisiinsa vaan ikään kuin paahtuivat.


Peruna-omenakompotti koostuu kahdeksasta perunasta, kolmesta omenasta ja desistä puolukoita, mausteina suolaa ja tuoretta timjamia. Tää ei kai oikeesti ihan täytä kompotin kriteereitä, mutta sinne päin ainakin.

Mausteisen puolukkaiset ’kaikkee summis’ –suklaamuffinsit

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Ihan hyvin onnistuivat, vaikken niin kovin jaksanut aineita mittaillakaan. Munhan piti siis edellisten muffinien jälkeen tehdä vain yksi kokeilu enää, mutta tämä ei ole se. Sen sijaan olen onnistuneesti tunkenut puolukoita lähes tulkoon kaikkeen viime aikoina, joten miksei muffinseihinkin. Sitä paitsi muffinsit ovat mitä parhain vierastarjottava kun ne valmistuvat vajaassa puolessa tunnissa. Näihin tuli: jauhoja kauraleseitä sokeria vaniljasokeria voita kananmunia soodaa neilikkaa kanelia pomeranssikuorta muskottipähkinää kaakaojauhetta valkosuklaata puolukoita voi olla että jotain muutakin mutten muista mitä Eli ensin sekaisin kuivat aineet, sitten sekaisin märät aineet ja sitten nämä kaksi sekaisin keskenään mahdollisimman vähällä sekoittamisella. Sitten vuokiin ja uuniin 15 – 20 minuutiksi.

Kurpitsajäätelö

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Suurta Kurpitsaa odotellessa voi aikaa tappaa ihanaista jäätelöä nautiskellen ja syyskuun ruokahaasteeseen osallistuen. Aiemmissa jäätelökokeiluissani en olekaan vielä maitotiivistettä hyödyntänyt ja täytyy sanoa, että paljoa tämän helpommaksi ei jäätelön tekeminen enää mene. Paitsi tietysti jos omistaa jäätelökoneen, niin vähän helpommaksi vielä menee. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään makeuttamatonta maitotiivistettä, mutta aikani ei riittänyt metsästämään sellaista kotimaasta. Maitojauheesta ja vedestä olisi voinut sopivan lillingin sekoitella, mutta miksi vaivautua kun tölkissä saa mainiota vastinetta eikä tarvitse sitten sokeriakaan laittaa?
Rommia ei kaapistani ennakko-odotuksista huolimatta löytynyt, joten rommin virkaa sai toimittaa unkarilainen hunajalla ja aprikooseilla maustettu palinka. Varmaan aika tavalla moni muukin alkoholi kävisi.

250 g kurpitsasosetta
1 tlk maitotiivistettä
3 dl kermaa
1 sitruuna
1 tl kanelia
½ tl muskottipähkinää
3 neilikkaa jauhettuna
½ dl rusinoita
½ dl palinkaa

Valmista kurpitsasose paahtamalla kurpitsan paloja 180-asteisessa uunissa 30 – 60 minuuttia (siemenet poistettuna). Jäähdytä pehmeäksi paahtuneet palat ja poista kuori, soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittajassa. Purista sitruunan mehu kurpitsasoseeseen (käytä muovista tai metallista astiaa) ja lisää mausteet, sekoita. Sekoita kurpitsaseokseen maitotiiviste. Vatkaa kerma kiinteäksi (muttei kovaksi) vaahdoksi ja sekoita muun jäätelöaineksen joukkoon. Laita astia pakastimeen ja pakasta kolme tuntia, sekoita seosta puolen tunnin välein mieluiten sähkövatkaajalla. Turvota rusinat palinkassa ja lisää ne jäätelömassaan vasta kun massa on jonkin verran pakastimessa hyytynyt, voit myös lisätä itse alkoholia. Sekoita rusinoiden lisäämisen jälkeen ainakin kerran.


Fighi con prosciutto e pecorino

Taannoisilla tiistai-illallisilla tarjosin alkuun nopean ja herkullisen klassikon eli tuoreita viikunoita, ilmakuivattua kinkkua ja pecorino-lastuja. Annokset kruunasi mansikalla maustettu balsamiviinietikka. Noi pecorino-lastut eivät kyllä siihen klassikkoversioon kuulu, mutta soveltaminen kunniaan!

Puolukkarisotto

lauantai 20. syyskuuta 2008

Marjarisottojen trilogian viimeinen osa on käsillä, aiemmin valmistettuja mansikkarisottoa ja mustikkarisottoa seuraa puolukkarisotto, hehkeän näköinen sekin.
Minua viehättivät erityisesti lopuksi lisätyt kokonaiset puolukat, joiden happamuus taittui mukavasti kermalla ja parmesaanilla ja todennäköisesti hirvimakkaroiden kanssa tarjotaan tätä eikä mustikkaista versiota. Tämä oli kovasti myös kanssa-asujan mieleen, se vetäisi tätä kerralla usean ihmisen annoksen. (Olen varmaan aiemminkin todennut tämän, mutta se on sellainen ärsyttävä tyyppi, jossa ei ole kiloakaan ylimääräistä vaikka se syö aina neljän ihmisen edestä.)

4 dl riisiä (arborio)
2 dl puolukoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
2 dl valkoviiniä
7 dl kanalientä
½ dl kermaa
½ dl raastettua parmesaania
mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli. Kuori valkosipuli ja likistä se veitsen lappeella. Kuullota sipuleita hetki pannussa oliiviöljyssä. Lisää riisi ja kuullota kiiltäväksi, riisi ei saa ottaa väriä. Kaada pannuun valkoviini ja lisää puolet puolukoista. Keitä kunnes lähes kaikki viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Poista valkosipulinkynsi tässä vaiheessa. Lisää kanalientä aina desi kerrallaan kun edellinen satsi on lähes haihtunut, älä päästä riisiä kuivumaan liikaa äläkä sekoita kuin nestettä lisättäessä. Puolukoiden on tarkoitus antaa risotolle väriä, joten jos käytät todella tuoreita puolukoita, niin niitä kannattaa vähän kapustalla painella, että menevät rikki.
Kun risotto on sopivasti al dente (n. 20 minuutin kuluttua) ota se pois liedeltä ja lisää loput puolukat, kerma ja juustoraaste. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Omena-puolukkanyytit ja puolukkajäätelö

Menneinä päivinä puolukat ovat taipuneet keittiössäni aika moneksi pääasiassa makeaksi herkuksi, (kun vain kerkeis jossain välissä kaiken postata). Ja tulevat muuten vielä taipumaan ainakin leiväksi ja mahdollisesti hilloksi. Hillon tekemisessä kyrsii vaan se kaikki purkkien lämmittäminen ja kansien keittäminen.
Heti ruispuolukkapiirakan jälkeen piti puolukoista tietenkin tehdä jäätelöä. Perusohje on suklaapalajäätelöstä tuttu ja siis alun perin Sorsanpaistaja-Celeltä, snadisti muokattuna. Tämäkin oli ihan uskomattoman hyvää, mutta suosittelen soseuttamaan puolukat ennen jäätelömassaan lisäämistä, ne kun ovat muuten sitten niin kovin jäisiä, että makuaisti tuppaa turtumaan ja siten jäätelöä voi syödä vain ihan vähän kerrallaan mikä on selkeä sääli kun hyvästä jäätelöstä on kysymys.
Nyytit olivat nopea päähänpisto kaapeista löytyville aineksille kun oli ruokavieraita tulossa. Nyyttilöiset olivat todella hyviä, vaikkeivät nyt niin kovin kauniita, mutta ihan vaan vaikka kaksi kerrosta taikinalevyä viiden sijaan per nyytti olisi ollut sopiva määrä, minä en vaan voinut millään heittää ylimääräistä taikinaa menemään eikä minulla ollut enää mitään täytteeksi sopivaa. Noin monesta päällekkäisestä levystä tulisi paremmin vaikka kolmioita. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin lehtitaikina olisi ollut noin niinku taikinana aika paljon filloa parempi, fillosta tuppas tuleen täytteet läpi.
Omena-puolukkanyytit
1 paketti fillotaikinaa
5 pientä omenaa
1,5 dl puolukoita
0,5 dl pinjansiemeniä
1 dl demerasokeria
1 rkl aitovaniljasokeria
1 tl kanelia
2 rkl hunajaa
1 dl kuumaa vettä
1 keltuainen

Kuori ja lohko omenat, poista siemenkodat ja pilko lohkot paloiksi. Sekoita keskenään omenapalat, puolukat, pinjansiemenet, sokerit ja kaneli. Sulata hunaja kuumaan veteen. Rullaa sulaneet taikinalevyt auki ja leikkaa taikinalevypino kuuteen neliöön. Ota taikinaa sivuun levy kerrallaan, sivele levy hunajavedellä, nosta seuraava levy sivellyn päälle ja sivele sekin hunajavedellä. Jatka kunnes kerroksia on tarpeeksi, lusikoi levyjen keskelle täytettä ja nosta taikina nyytiksi täytteen ympärille tai taita kolmioksi. Voitele keltuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa kauniin värisiksi.
Puolukka-vaniljajäätelö
3 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko halkaistuna
2 dl hienoa sokeria
3 munankeltuaista
3 dl kuohukermaa
2 dl puolukoita

Kiehauta maito kera vaniljatangon paksupohjaisessa kattilassa. Nosta kattila liedeltä ja anna maustua puoli tuntia.
Laita sokeri ja munankeltuaiset isoon kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Ota vaniljatanko maidosta ja valuta maito hitaasti munasokerivaahtoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen. Älä päästä seosta kiehahtamaan, jotta se ei juoksetu. Juoksettumisen pelossa tämän vaiheen voi suorittaa myös vesihauteessa eli kattilaan vettä kiehumaan ja kattilan päälle kulho, jossa seosta sitten hämmennetään
Ota kattila tulelta ja jäähdytä syntynyt vaniljakastike. Vatkaa kerma vaahdoksi.
Laita jäähtynyt vaniljakastike peittämättömänä pakastimeen 1 – 2 tunniksi tai kunnes se alkaa kovettua. Sekoita kovettunut kreemi sähkövatkaimella tasaiseksi ja sekoita siihen kermavaahto. Lisää (soseutetut) puolukat. Laita jäätelö edelleen kannettomana pakastimeen. Jos käytät kokonaisia puolukoita, sekoita ainakin kerran jähmettymisen aikana, etteivät puolukat painu massan pohjalle. Peitä valmis jäätelö kannella.

Cannelloni ripeni di ricotta e barbabietola

Eli ricotalla ja punajuurilla täytetyt cannellonit. Täytetty pasta on aina niin herkkua, cannellonien täytteenä erityisesti mozzarella on huippua. Näille kyseisille punajuuriyksilöille kävi jotain ja herkku oli näistä kaukana. Tai sitten nämä eivät vain olleet minun makuuni, kanssa-asuja nääs söi hyvällä halulla, mun mielestä nämä olivat kuivia. Ehkä mielettömän kermainen ja juustoisa besciamella olisi muuttanut asiaa, mutta kun mä en välitä siitä niin yhtään.
Cannellonit muotoutuivat Pastificio Valentinin tuorelasagnelevyistä, joiden sopivuutta tähän tarkoitukseen on pohdittu katkaraputortellonien yhteydessä ja nyt voin todeta, että hyvin sopii. Leikkasin levyt kahtia ja keitin kutakin levynkappaletta suolatussa vedessä tasan minuutin. Keitin levyt yksitellen tarttumis- ja taittumiskatastrofit välttääkseni. Jälkimmäisen torjumiseksi voitelin valmiit levyt oliiviöljyllä ja pinosin. Keittoastiana käytin kasaria, jossa levy mahtui kiehumaan taittumatta.

Punajuuritäyte:
2 punajuurta
250 g ricottaa
50 g pecorinoa raastettuna
½ dl puolukoita
suolaa
mustapippuria

Pilko punajuuret ja mausta palat suolalla, pippurilla, teelusikallisella kuivattua laakerinlehteä ja lurauksella oliiviöljyä. Levitä punajuuret uunipellille ja paahda uunissa pehmeiksi. Soseuta paahdetut punajuuret ja sekoita niihin juustot ja puolukat. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte esikeitetyille pastalevyille kahta lusikkaa apuna käyttäen ja rullaa cannelloneiksi. Aseta rullat öljyttyyn uuniastiaan, lurauta öljyä myös cannellonien päälle ja viimeistele raastetulla parmesaanilla. Paista uunissa kunnes parmesaani saa väriä.

Rapujuhlat

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Viime viikon lauantaina vietettiin ensimmäiset rapujuhlat serkusten kesken. Juhlista tulee varmasti perinne kun serkkujuhlat alkavat jo muutenkin muodostua perinteeksi erilaisissa merkeissä ja meillä kaikilla oli niin mukavaakin. Meitä oli paikalla 14 kun kaikki serkut ja serkunkanssa-asujat lasketaan yhteen. Snapsia riitti ja snapsilaulut tulivat tutuiksi. Myöhemmin laulu raikasi kitaran säestyksellä niin heleästi, että naapurisopu taisi joutua pienelle koetukselle, myös paikallisessa ravitsemusliikkeessä ehdittiin aiheuttaa pahennusta. Ilta huipentui kotimatkaan, kenen muun isä hakee kolmikymppiset huikkaantuneet lapsensa bileistä keskellä yötä ja kuskaa omat ja sukulaislapsensa kunkin kotiovelle saakka?

Rapumenu 2008
Kurpitsakeittoa
Rapuja ja paahtoleipää
Karitsankaretta, puolukkaista suppilovahverokastiketta ja paahdettuja punajuuria
Mango-rahkakakkua

1 kg kurpitsaa
lasillinen valkoviiniä
1,5 l kanalientä
ripaus muskottia
ripaus suolaa
2 dl kermaa

Poista kurpitsasta siemenosuus ja kuori. Kuutioi jäljelle jäävä osuus. Laita kurpitsakuutiot kattilaan, käädä päälle viini ja kanaliemi. Keitä ilman kantta kunnes kurpitsa on pehmeää, soseuta. Lisää kerma ja kiehauta nopeasti, mutta älä enää keitä.


1 kg suppilovahveroita
2 sipulia
3 dl kermaa
1 dl puolukoita
suolaa
mustapippuria
50 g voita

Nouki sienistä neulaset ja muut murikat. Silppua sipuli. Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä sipuli. Lisää sienet ja hauduta nopeasti. Mausta suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi, älä keitä. Lisää kastikkeeseen lopuksi puolukat.

Mustekalan mustetta saa kuin saakin Suomesta!!

torstai 11. syyskuuta 2008

Eli nero di seppia disponibile!
Soitin Arvo Kokkoselle ja keskustelin erittäin mukavan nuoren miehen kanssa, joka oli myös blogeista kovin kiinnostunut. Musteesta päästyämme keskustelu kääntyi blogeiluun ja toivottavasti siis palaute saavuttaa hänet tätä kautta. :)
Ilmeni, että mustetta saa Stockmannilta, Turkuun sitä oli suorastaan juuri toimitettu. Soitin Helsingin Herkun palvelupisteeseen, jossa myöskin mukava nuori mies esitti ensin, että seppiaa ei heiltä saa. Sekään ei ihan pidä paikkansa, sillä siellä niitä pakastealtaassa möllöttää ja sieltä niitä on minunkin köökkiini jonkunkin kerran haettu. Kun mainitsin A. Kokkosen tuovan tuotetta maahan ja sieltä kuulleeni, että sitä on Stockalle toimitettu, niin ilmoitti tämä herrahenkilö heti, että jos Arvon tuotteesta on kyse, niin kyllä sitä saa heidän kauttaan tilattua. Tilausosasto oli jo kotona, joten huomenna aamulla pirautan suoraan kalapuolelle ja pyydän tilaamaan muutaman purkin. Ja siten sitoudun sitä myös ostamaan ja keittämään ensimmäiseksi risoton!
Arvo Kokkosella on myöskin oma myymälä Vantaalla Kuusillantiellä. Myymälä on auki torstaisin ja perjantaisin klo 12 - 18 ja mustetta, kuten muutakin arvon Arvon myymää tuotetta saa ostaa sieltä.
Mukavan nuoren miehen mukaan myös isommista K-kaupoista ja Prismoista voisi kysellä musteen perään, jos niistä sitä ystävällisesti tilattaisiin asiakkaan tarpeisiin.
Samassa keskustelussa ilmeni myös, että mustetta ostetaan paljon italiaisiin ravintoloihin, eikä se avaamisen jälkeen säily kovin pitkään, mutta sitä voi pakastaa. Meidän yhteisen tietämyksemme mukaan mustetta käytetään vain pastaan ja risottoon, joten lupasin ilmoittaa heille päin heti, mikäli tähän tietämykseen tulee päivitystä.


Kuvan nappasin suoraan Arvon Kokkosen kotisivulta, suorastaan lupaa kysymättä, mutta ehkä ne ei näin suorassa markkinointitekstissä kovin ota nokkiinsa moista ryöväystä. :)

Ruispuolukkapiirakka

Patikoin eilen Helsingin Kauppatorille ostamaan puolukoita. Matkalla laskeskelin, että torin jälkeinen kauppareissu huomioiden 3 litraa marjoja olisi sopiva määrä kannettavaksi. No jotenkin siinä kävi niin, että ostin sellaisen kokonaisen laatikollisen, se taitaa painaa 5 kiloa ja litroja on aika lähelle sitä kolmea…


Heti kotiin päästyäni hotkaisin niitä puolisen litraa ihan sellaisenaan, että olivatkin hyviä! Oikein sellaisia vastapoimitun oloisia, kiinteitä ja makoisia. Suurin osa päätyy pakkaseen ja sieltä sulostuttamaan talveni aamiaisia, osasta keitän hilloa ja osa päätyi eilen makoisaan piirakkaan, joka heti valmistuttuaan mystisesti katosi, mutta siitä lisää pienen analyysin jälkeen.
Pohjana käytin valmista ruistaikinaa, jonka sulatuksen jälkeen vaan painelin vuokaan (halk. 23 cm). En edes mitenkään voidellut kun vuoan reunat ovat silikonia ja pohja keraaminen, joten piirakan voi reunan irrottamisen jälkeen tarjota suoraan siitä.
Ohjeen viisi painallusta vaniljaa on kohdistettu NoMU:n vaniljatahnaan, saman asian ajaa teelusikallinen vaniljauutetta. Rossanan kirjoitettua sanasensa vaniljasta en saanut tätä tuotetta mielestäni ennen kuin sen hankin. Aika ylellinen, selkee prinsessajutska. :D


Tällainen paksu rahkapiirakka vaatii kohtuullisesti jäähdyttämistä ennen kuin vuoan voi irrottaa ja ensimmäisen palan leikata. Asetin piirakkani pöydänkulmalle jäähtymään ja kun olisin halunnut ensimmäisen kerran sen jäähtymisastetta tutkailla, sitä ei ollut pöydällä enää lainkaan. Siinä sitten pyörin pienessä keittiössämme, muttei näkynyt. Katsoin kaikkiin kaappeihin, joita on pienessä keittiössämme aika monta, mutta ei näkynyt. Ei ollut jääkaapissakaan ja varmuuden vuoksi vilkaisin astianpesukoneeseenkin, mutta ei jälkeäkään piirakasta. Meni oikeesti PITKÄÄN ennen kuin muistin pelastaneeni sen kissan hampaista vanhanaikaiseen isoon ja syvään kylmäkomeroon ja työntäneeni aika syvälle, että sain äkkiä pois käsistäni yhden vähän isomman astian, joka siten peitti totaalisesti näkyvyyden piirakkaan. Pitäiskö ehkä olla nyt itsestään hieman huolissaan..?
Hyvää oli kun vihdoin löytyi, vaikka kuvat eivät piirakalle juuri oikeutta teekään.


1 pkt valmista ruistaikinaa
iso rasia maitorahkaa
2,5 dl kuohukermaa
5 painallusta vaniljatahnaa
2 dl tomusokeria
3 kananmunaa
500 g puolukoita

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja painele se sulaneena korkeaan irtopohjaiseen vuokaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vaahtoon rahka, vanilja, kananmunat ja sokeri. Sekoita puolukat täytteeseen varovasti käännellen. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia,, jäähdytä ennen tarjoilua.




Katkaraputortellonit

tiistai 9. syyskuuta 2008

Stockmannilla vietetään jonkun sortin Milano-viikkoja ja sehän tietää tietty isoa lovea lompakossani kun joudun hankkimaan Herkusta kaikkia mahdollisia erikoisuuksia ja uutuuksia. Garofalon pastaa on tullutkin jo syötyä kilokaupalla, ja suklaaklubia varten on hankittuna parikin maistettavaa, joista ensimmäisestä lisää viimeistään huomenna.
Hyllyjen välissä haahuillessani tuorelasagnea etsiessä (ei millään jaksa nyt vääntää itse) tarttui kätösiini toscanalaisen Pastificio Valentinin mustekalanmusteella värjätyt tortellonit.


Tarjosin nämä itselleni kera runsaan persiljasilpun ja voi-oliiviöljyseoksen, jonka käytin pannulla likistetyt valkosipulinkynnen kanssa. Vallan erinomaisia, ei pidä säikähtää pakkauksesta avattaessa pelmahtavaa tuhdihkoa odööriä. Pakkauksessa mainittu viiden minuutin keittoaika on tasan puolitoista minuuttia liian pitkä.

Braatvurstispaghetti

maanantai 8. syyskuuta 2008

Mange Sudissa vietettyyn (ja Groteskin terassilla jatkettuun) iltaan kuului myös nestemäisiä virvokkeita. Niiden jälkivaikutuksia korjasin braatvursteilla höystetyillä spagheteilla. Eli pilkoin makkarat ja paistoin ne pannulla kypsiksi rosmariininoksan ja laakerinlehden kera. Lisäsin öljyä, lisäsin mustapippuria, lisäsin reilusti basilikaa. Päälle tietenkin hirvee kinos parmesaaniraastetta.

Mange Sud

lauantai 6. syyskuuta 2008

Syökää ihmiset Mange Sudissa Helsingin Tehtaankadulla. Minä söin siellä eilen ja olen ihastunut. Ravintola on kaunis, henkilökunta erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa, mutta rentoa ja ruoka on erinomaista. Listalla on kaksi menuta, joissa ei kuitenkaan ole pakko sitkeästi pitäytyä, vaan mieleisensä aterian saa koostaa kaikista listan vaihtoehdoista.
Itse söin alkuun ankankoipisalaattia ja pääruuaksi häränfileetä dijon-kastikkeella kera perunaterriinin, joka oli niin hyvää, että olisin voinut tilata annoksen pelkästään sitä. Jälkiruuaksi juustoja, erittäin suositeltava valinta.
Meitä hemmoteltiin kahdella keittiön tervehdyksellä, alkuun häränhäntää ja ruokalajien väliin tatti-arancino ja etanoita. Keittiöön saa mennä moikkaamaan kokkeja, senkun marssii sisään, meidän seurueelle esiteltiin kellarikin. :)

Kuvan nipistin suoraan ravintolan nettisivuilta.

Lounassalaatti

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Teki mieli Nizzansalaattia. Sardellifileitakin olis ollut, mutten millään jaksanut käydä niitä huuhteleen ja liottaan. Niinpä päädyin niihin ihan itse istuttamiini papuihin, perunoihin, kananmunan, tonnikalaan, kapriksiin ja tabascoon. Päälle vielä rouhaus mustapippuria ja loraus hyvää ligurialaista oliiviöljyä.

Ihailkaa mun papuja!

Suklaamaistiaiset: Choklad Mörk – IKEA Foods

tiistai 2. syyskuuta 2008

Suklaamaistiaiset jatkuvat! Tänään oli sentään työpäiväkin, vaikka maistiaiset osuvatkin iltapäivään. Päivän lehdet ovat sentään mukana kuvioissa ja kupponen kahvia.
Maistelun kohteena on Ikeasta viime viikolla hankittu Choklad Mörk, joka sisältää seuraavia aineita seuraavassa järjestyksessä yhdeksällä kielellä esitettynä: Kaakaomassaa, sokeria, kaakaojauhetta (hyvin vähäöljyistä), kaakaovoita, emulgointiaineena soijalesitiiniä ja lisäksi aromia. Kaakaon osuus on vähintään 60 %.


Taas aromia. Niinku mitä aromia? Ja miksi venäjän kielinen tuoteseloste on kaksi kertaa pidempi kuin muilla kielillä?
Suklaa on mielestäni aika vaalea sävytykseltään. Levystä lohkaistun palan leikkauspinta on upean samettinen, se ei vaan (tietenkään) näytä kuvassa samalta kuin livenä.


Jokaisen palan pintaan painetusta tähtikukkasesta tulee mieleen Venäjä. Maustakin tulee mieleen Venäjä ja mun lempisuklaa, se sellainen missä on niitä ilmakuplia. Se on ehkä vähän outo valinta vannoutuneen suklaanystävän lemppariksi, mutta tumma ilmasuklaa vaan on NIIN hyvää! Tää ei kyllä ole ihan yhtä hyvää, mutta ei lainkaan huonoakaan.
Aika makiaa on, muttei huonolla tavalla, suklaan ihana karvaus tuntuu heti ensipuraisulla ja kutittelee kielen päällä pitkään. Ja kahvia kun siemaa päälle, niin voisko iltapäivä paljoa tämän paremmin sujuakaan? Tämä sopisi hyvin leivontaan, ehkä juuri karvautensa ansiosta.
Kohta on koko sadan gramman levy haukattu. Onneksi ostin juoksuhousut. Koska sehän on melkein sama kuin kävisi lenkillä kun istuu kotona mussuttamassa suklaata ja ajattelee niitä housuja… (Ikeasta hankittu espresso-kahvi on muuten tosi hyvää ja maksoikin vain alle kaksi euroa paketti, tosin millä lie riistoplantaasilla tuotettu tuohon hintaan..)

Punajuurilasagnat

Jos olisin muistanut osallistua elokuun ruokahaasteeseen olisin osallistunut (melkein) tällä. Punajuurilastut olivat niin hyviä, että oli pakko syödä itsensä hirveeseen ähkyyn. Pastaksi kaavailin kyllä lasagnea, mutta Puotilan Alepa ei tuntenut (tuore)lasagnelevyjä. Jääkaapissa on reilu nippu punajuuria, eikä kanssa-asuja ole maistanut tätä vielä ollenkaan, niin koitan vielä toteuttaa tämän alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olen joutunut pienoiseen lastukoukkuun upouuden mandoliinini myötä, joten tässä syksyn mittaan tulee varmasti lastutettua moniakin kauden vihanneksia. :)
Pastaan käytetyt punajuuret kävimme ystäväni kanssa nostamassa hänen kasvimaapalstaltaan, makoisampia tuskin onkaan. Punajuuria en muista istuttaneeni, mutta alla komeilevat pekonipavut olen ihan itse istuttanut alkukesästä, yhtenä kesän ehdottomasti parhaista päivistä.



pastaa
puoli pakettia fetaa
2 punajuurta
rosmariinia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa punajuuret ohuiksi siivuiksi. Asettele siivut pellille leivinpaperille. Ripottele siivuille silputtua rosmariinia ja karkeaa suolaa (maldon) ja rouhi mustapippuria. Lurauttele lastuille vielä oliiviöljyä. Paahda uunissa 5 – 10 minuuttia.
Sekoita keitettyyn pastaan erinomaista oliiviöljyä ja pilkottu feta. Kasaa lautaselle pastaa ja punajuurilastuja, koristele muutamalla fetanokareella ja tuoreelle rosmariinin oksalla.

Suklaamaistiaiset

maanantai 1. syyskuuta 2008

Perustin yhden naisen suklaanmaistamisklubin. Klubilaiset kokoontuvat aamupäivisin kun tulen töistä kotiin, keittävät pienen pannullisen espressoa, istahtavat joko työpöydän ääreen tai keittiön nojatuoliin ja ottavat selvää erilaisten suklaamakeisten ominaisuuksista samalla päivän lehtiin perehtyen. (Työpäiväaamupäivä-sääntö on klubin ainoa sääntö ja sen tarkoitus on pyrkiä hillitsemään liiallista suklaan ahmimista.)
Klubin ensimmäinen kokoontuminen oli eilen vaikka ei ollut töitä eikä kokoontumisajankohta aamupäivällä, joten heti tuli rikottua klubin ainokaista sääntöä.
Heti kokoontumisen alettua tajusin, etten tiedä suklaan maistamisesta mitään. Internet ystävällisesti auttoi, mutta teki niin kovin mieli ottaa ensimmäinen maistiainen, että perehdyn tarjottuihin vinkkeihin ja muihin hyviin sivustoihin vasta ennen seuraavaa tapaamista.
Kahvi ei ilmeisesti sovi maistajaisjuomaksi, mutta aionkin maistaa ja analysoida ensin yhden palan (tarvittaessa myös toisen) ja sitten vasta tartun kupin korvaan. Kahvi ja suklaa ovat kuitenkin ihan ykkösyhdistelmä.
Ensimmäisen klubitapaamisen aiheeksi valittiin Lindtin pistaasipähkinä-maitosuklaa.

Levyn söpöt palluraiset sisältävät: sokeria, kaakaovoita 31%, kasvisrasvaa, maitojauhetta ja kevytmaitojauhetta yht. 14 %, pistaasipähkinää 6 %, kaakaomassaa, laktoosia, mantelia, emulgointiaineena soijalesitiiniä, ohramallasuutejauhetta ja aromiaineita.
Ärsyttäviä tollaset aromiaineet, mutta muuten aika terveellisillä (lue lisäaineettomilla) vesillä soudetaan, vaikka suurin osa levystä koostuukin sokerista.
100 gramman levy koostuu uskomattoman kevyistä kapselinomaisista paloista. Väritys on vaalea kuten maitosuklaalla tuppaa olemaan, lähes maitokahvinsävyinen.
iPhonen kameralla tulee niin tarkkaa ja nättiä...

Haukkasimme alkuun reunasta pienen palan pelkkää tummaa, mausta tulee mieleen vaalea siirappi, ei huono siis, mutta todella makea. Täytteen vaalea suklaa on vielä makeampaa ja sen keskelle on ujutettu piskuinen pistaasipähkinä, joka tuntuu kyllä puraistessa, muttei maistu miltään. Jälkimaku on pitkä ja sokerinen, mutta yllättävää kyllä kielen kärkeen jää se kihelmöivä tunne kuten oikeasta suklaastakin. Tälle nääs tuomioksi koituu, että moni (wanna be) suklaa päältä kaunis, edes erikoisuuspisteitä ei nyt irtoa. Ei tee mieli syödä montaa palaa, mikä on äärimmäisen surullista kun olin valmistautunut syömään koko levyn.
Tutustu myös muiden maistaneiden arvioihin.
Eräskin Töölössä asuva ystäväiseni, voisit liittyä klubiin.
Blogger Template created by Photographic Elements