Taste of Helsinki 2015

Kaupungin kaunein ja maukkain festivaali Taste of Helsinki on käynnissä juuri nyt.  Tapahtumassa 10 ravintolaa tarjoaa maisteluannoksia omalle tyylilleen uskollisena, annosten oheen voi maistella viinejä joko ravintoloiden suositusten tai omien mieltymysten mukaan. Mäkin taisin siemata pelkkää rieslingiä läpi aterian.
Maksu suoritetaan markoilla, joita saa ostaa tapahtuman pankista tai alueella kiertäviltä markkamyyjiltä. Yksi markka on yhtä kuin yksi euro, joten sikäli tässä on keksitty pyörä uudelleen. Markoilla on kuitenkin paikkansa tällaisessa tapahtumassa, ne nopeuttavat kaupankäyntiä huomattavasti verrattuna korttimaksujen varmistuksiin ja lompakonpohjien kaiveluihin. 40 markalla mulla tuli vatsa täyteen ja janokin tyydytetyksi.

Festari jatkuu koko viikonlopun ja vielä mahtuu mukaan. Säätiedotekin lupaa kesälukemia, joten Kansalaistorille vaan!

Maistetuista annoksista voiton vei kirkkaasti Pastorin Casa Ceviche, sitä on suorastaan ikävä, jokaista täydellistä suupalaa. Kakkoseksi kiilasi ravintoloiden ulkopuolelta Kolmen kaverin punaherukka-vaniljajäätelö.

Crème Ninon ja mustekalaa Gastrobar Emosta

Hoshiton Lohi Sashimi ja Ume-Kurkku Aemono

Kaskiksen ylikypsää paahdettua possunkylkeä

Kolme kaveria ja punaherukka-vaniljajäätelö

Toas skagen Matti Jämsenin tapaan

Annosten kunkku, Pastorin Casa Ceviche

Ragun miekkakala

Tomaattimurskat testissä: Mutti

Mai vista una polpa così! – Ennennäkemätöntä tomaattimurskaa! Näin lupaavasi lausahdetaan Mutti-tölkin kyljessä, eikä siinä nyt ihan metsäänkään mennä.

Muttilla on suorastaan myyttinen maine. Se on kallista, se on hienoa, se on makoisaa. Itse olen kantanut näitä kaupasta selkä vääränä jo useamman vuoden ajan, mutta en ole aiemmin sen kummemmin murskaa analysoinut. Tuotetta saa ainakin Stockmannilta ja S-Marketeista, jälkimmäisessä murska maksaa puolet vähemmän, mutta kustantaa siltikin 0,85 €.

Testistä kertauksena sen verran, että ihan subjektiivisesti arvioin ulkonäkö, makua ja ominaisuuksia, sekä suoraan tölkistä, että tomaattikastikkeeksi keitettynä. Kastikkeen teen mahdollisimman simppelisti eli pannuun pikkasen öljyä ja yksi siivutettu valkosipulin kynsi. Päälle tomaattimurska, joka saa kiehahtaa pannussa hyvin miedolla lämmöllä 8 – 10 minuuttia. Mausteeksi suolaa ja sokeria. Valmiin kastikkeen silaan oliiviöljyllä ja revin joukkoon tuoretta basilikaa. Syön kastikkeen penne-pastan kanssa.

Muttin väri on kauniin tumman punainen ja koostumus sosemainen. Joukossa näkyy valitettavan paljon siemeniä, mutta kuorirullia tai kantapaloja ei osu silmään.
Kypsentämättömässä murskassa on yllättävän laimea maku ja se on hiukan kitkerää. Jälkimaku on pitkä ja voimakas, ihan kuin siinä olisi aavistus valkosipulia, huono se ei ole ollenkaan.
Pannulla erottuu heti yksi kuorirulla, mutta muutoin murska säilyttää koostumuksensa ja värinsä. Tämä on hyvän murskan merkki, niissä halvoissa erottuu tomaattilohkot ja mehu, ja väri muuttuu vaalean oranssiksi.

Valmis kastike on todella hyvää, maku on täyteläinen ja ronskin tomaattinen. Tosin pieni kitkeryys säilyy sokerista huolimatta.
Pisteiksi Mutti saa 41/2, vähemmän kuin oletin. Bioitalia siis todella on Muttia parempaa.

Tomaattimuskat testissä: Bioitalia

Hyvin alkanut tomaattimurskatesti jäi heti alkuunsa tauolle, mutta nyt sitä on syytä jatkaa. Jatkoa on muutamalta taholta ehditty jo toivoakin.
Hakaniemen Sokoksen S-Marketissa on mukava valikoima erilaisia tomaattimurskia, joissa riittää testattavaa, nyt mukaan tarttui Bioitalia luomutomaattimurskaa. Hintaa tölkillä taisi olla 1,25 €.
Minua miellyttää tölkin ulkonäkö, tomaattimurskan ei aina tarvitse olla punaisessa pakkauksessa. Tölkissä on hyvin selkeät pakkausmerkinnät, ensisilmäyksellä näkee tuotteen tulevan italiasta ja EY-luomumerkki komeilee tuotemerkin vierellä. Valmistus- ja pakkauspaikka löytyy osoitteen tarkkuudella, ei siis mitään valmistettu EU-alueella –meininkiä.

Tölkin sisältö on hyvin punaista ja tomaattimehu paksua, tuo mieleen ketsupin. Tomaatit ovat isoina paloina, kantoja on maltillisesti jos lainkaan, eikä vastaan hyökkää siementen armeija.
Murska tuoksuu miedosti aurinkokuivatuille tomaateille ja maistuu kypsille.
Pannulla murska pysyy kasassa, eli se ei erotu nesteeseen ja tomaatinkappaleisiin. Myös väri pysyy kirkkaan punaisena. En muista nähneeni rullautuneita kuorenkappaleita, mutta en pysty nyt varmaksi sanomaan oliko niitä.
Tomaattimurskatestissä kastikkeeseen ei laiteta suolan, sokerin ja basilikan lisäksi mitään muuta ja tällaisella maustamisella saa harvasta murskasta kovinkaan maittavaa kastiketta. Tomaattikastikkeen keittäminen Suomessa on muutenkin haastava laji, sillä kunnollisia tomaatteja ei ole tarjolla oikeastaan mihinkään vuodenaikaan, ainakaan markettien hevi-osastoilla. Tuoretomaattikastikkeeseen suosittelenkin (ulkomaalaisia) kirsikkatomaatteja.
Ja nyt Bioitaliaa maistettuani suosittelen käyttämään sitä aina, kun tarvitaan tomaattimurskaa. Maistoin kastiketta jo ennen basilikaa ja se oli suorastaan suloista! Ei aavistustakaan metallista, ei kitkeryyttä ja mikä tärkeintä, ihana täyteläinen maku. Tuli NIIN Italia mieleen.
Paras ikinä käyttämäni tomaattimurska, arvosana täydet 5.

Tomaattimurskat testissä osa 2

Tomaattimurskatesti jatkuu toisella pahviin pakatulla tomaatilla, eli vuorossa on Eldoradon tomaattimurska. Testin toteuttamistavasta voi lukea ensimmäisestä osasta.

Heti alkuun kismittää murskan normaalia 10 grammaa pienempi määrä ja tölkkiä on opastuskuvista huolimatta pirun vaikea avata, kynsien katkeaminen on lähellä, vaikka kynnet ovat nykyään ihan nysät.
Murska tuoksahtaa voimakkaasti heti pakkauksen auetessa, muttei todellakaan tomaatille, vaan raa’alle lihalle. (1) Murska on hyvin vetistä, kipossa pinnalle kihoaa hetkessä useamman millin vesikerros. Sattumat ovat kookkaita, mutta niitä on paljon. Osa niistä on huomattavan vaaleita ja tomaatinkantoja näkyy. Siemeniä on maltillisesti eikä kuoria näy, mutta tarkemmassa kaivelussa löytyy myös muutama tikkumaiseksi rullaantunut kuorenkappale. (2+) Tutkin murskaa ilmeisesti liian läheltä, sillä haju on todellakin luotaantyöntävä eikä tee mieli maistaa. Eikä kannattaisi, sillä murska myös maistuu raa’alta lihalta ja on todella kitkerää, tomaatista ei tietoakaan. (1) Plussaa tulee kauniista punaisesta väristä.

Heti kun käänsin selkäni, saapui paikalle eräskin siamilainen, jolle näytti maistuvan. Olisko ollut se lihaisa aromi?

Pannulla murskan väri muuttuu vielä kauniimmaksi, mutta vetisyys korostuu. Joudun keittämään tomaattia ilman kantta, jotta neste haihtuisi ja kastike sakenisi. Keittäessä kuoritikkuja paljastuu huomattavissa määrin ja ilmeisesti tähän tölkkiin on tungettu jonkun paremman murskan kaikki kantakappaleet, ei yhteen purkkiin murskaa mene mitenkään niin montaa tomaatti kuin purkissa on kantapaloja. (2)

Valmis kastike sekoittuu pastaan kohtuullisen mukavasti, paitsi nestettä on niin paljon, ettei se kaikki imeydy vajaaseen puoleen pakettiin pastaa. Kokoon keittämisellä nesteestä olis päästy, mutten halunnut tomaatista enää yhtään kitkerämpää. Valmiiseen kastikkeeseen lurautettu öljy valuu pohjalle lillumaan tomaattiveden toveriksi. Eikä tämä ole parhaalla tahdollakaan hyvää, kaipaan peperoncinoa jos tulisuus vaikka peittäisi tämän muun surkean kitkeryyden. (1) Raastan päälle todella paljon grana padanoa, mutta pannulle vielä jääneet pastat saavat mun puolesta pysyäkin pannulla.

Kokonaispisteet 1,5, surullista ruokaa.

Tomaattimurskat testissä osa 1

Uneliaan kokin linssikeiton yhteydessä käytiin taannoin lyhyt keskustelu tölkitetystä tomaattimurskasta ja sain idean tästä testistä. Minulle se on yksi keittiön perusraaka-aineita ja sitä ostetaan joka kauppareissulla pari tölkkiä. Se on monipuolinen pohja monellekin ruualle ja siitä keittyy pastasoosi niin nopeasti, että meillä pastaa tomaattikastikkeella kutsutaan pikaruuaksi.

Aikaa sitten olen havainnut eri merkeillä olevan suurtakin eroa ja olen poiminut suosikkini lähikauppojen tarjonnasta. Nyt aioin kuitenkin laittaa tomaattimurskat testiin ja selvittää mikä niistä on oikeasti se ainut ja oikea. Testin objektiivisuudesta voi olla vain yhtä mieltä, sillä testaajana toimin vain minä ja satunnaisesti kanssa-asuja, jonka mielestä kaikki mitä keitän, on aina maailman parasta.
Testissä maistellaan ja haistellaan juuri avattua tölkkiä ja tarkastellaan sen ulkonäköä, tutkitaan ominaisuuksia keittämisen aikana ja lopuksi arvioidaan valmista kastiketta ulkonäöltä ja maulta. Kustakin vaiheesta annan murskalle pisteitä yhdestä viiteen.
Kastikkeen valmistan aina samalla tavalla ja samoista aineista, jotka ovat 1 tlk tomaattimurskaa, 1 valkosipulinkynsi siivutettuna, 1 tl sokeria, hyppysellinen suolaa (n. ½ tl), n. 10 basilikanlehteä revittynä ja oliiviöljyä. Freesaan valkosipulia hetken pannulla öljyssä, lisään tomaattimurskan, sokerin ja suolan ja keiten 8 – 10 minuttia. Lisään basilikan lehdet vasta valmiiseen kastikkeeseen ja lorautan päälle öljyä. Näistä lähtökohdista teen kaikki tomaattikastikkeeni, mutta todella harvoin sitä tulee tällä tavalla pelkällään syötyä vaan aina on mukana vielä jotain muuta, yksikertaisimmillaan pelkkä peperoncino (kuivattu pikkuchili).

Testin aloittaa Pirkka luomutomaattimurska, jota myydään 500 g pahvitölkeissä.

Murska on kauniin punaista, ehkä aavistuksen kuitenkin oranssia ja tuoksuu ketsupilta (4). Koostumus on erinomainen, joukossa ei näy suuria sattumia tai ylen määrin siemeniä ja kuoren kappaleita ja murska on sosemaista, ei yhtään vetistä (4). Makukin on kohdillaan, hiukan makea ja oikein raikas, ehkä kuitenkin aavistuksen metallinen (3).

Pannulla murska säilyttää koostumuksensa hyvin eikä muutu vetiseksi, myös väri pysyy kauniina ja syvenee hieman (5). Valmis kastike sekoittuu pastaa hyvin eikä valu kattilan pohjalle. Lopullinen annos lautasella paljasti kuitenkin tomaatin kannan, eli siitä piiitkä miinus. Yäk. Valmis kastike oli kuitenkin maultaan aika laimea kokemus, makua voisi kutsua lyhyeksi eli tuntemus suussa oli hyvin nopeasti ohi. Metallinen maku korostui keitettäessä (3-).

Pisteet 4-, ei hullumpaa.