Torta pasqualina

Italialaista, tarkemmin sanottuna ligurialaista pääsiäispiirakkaa olen tehnyt ennenkin. Vaikka piirakka ei omaan makuuni olekaan, on se mielestäni niin hienon ja herkullisen näköinen, että sitä on ilo leipoa ruokavieraille. Tällä kertaa sain vieraikseni ihanat Kopin naiset eli kirjakerholaiset, joille piirakka maistui erinomaisesti. Piirakka on sen verran tuhtia ja siksi riittoisaa, että kaikille pakattiin vielä palat folionyyttiin kotiin viemisiksi.

Tarjolla oli myös pitsaa, vihreää salaattia, tuoretta leipää ja herkullisia juustoja. Jälkiruoaksi tein terveellistä avocado-sulkaamoussea, siitä lisää myöhemmin.

Piirakkaan käytettävän ricottan hain Hakaniemen hallista Lentävästä lehmästä. Jos ikinä tulee asiaa halliin tai vastaavanlaiseen juustokauppaan, niin ostakaa tätä irtomyytävää ihanuutta vaikka ihan vähäisesti maistiaisiksi, ihanaa!

Kertaan tähän vielä reseptin, se poikkeaa hieman parin vuoden takaisesta. Ihan alkuperäinen on Giallo Zafferanosta ja siitä vieläkin alkuperäisempi, jonkun italialaismummelin satojen vuosien takaa. 

1 iso voitaikinalevy (600 g)
500 g pinaattia
500 g ricottaa
100 g parmesaaniraastetta
9 kanamunaa
ripaus muskottipähkinää

Huuhtele pinaatti. Keitä pinaatti nopeasti isossa kattilassa. Keitinvedeksi riittää huuhtelusta lehtiin jäänyt neste.
Valuta ja jäähdytä pinaatti. Purista jäähtyneestä pinaatista ylimääräinen neste ja silppua.
Sekoita pinaattisilppu ricottaan. Lisää parmesaani, muskotti ja kolme kananmunaa. Sekoita.
Leikkaa taikinalevy kahteen osaan, toinen osa 1/3 ja toinen 2/3-kokoinen. Kauli isompi taikinanpuolikas niin isoksi että se riittää peittämään korkeareunaisen piirakkavuoan pohjan ja reunat. Kauli pienempi osa niin suureksi, että se peittää piirakkavuoan. Laita vuoka kaulitulle taikinalevylle ja leikkaa taikinasta veitsellä ympyrä vuokaa mukaillen.
Pistele pohjataikinaan reikiä haarukalla ja nostele täyte vuokaa. Tee lusikalla täytteeseen viisi koloa ja riko jokaiseen kananmuna.
Tee pyöreään taikinalevyyn pari reikää ja nosta levy piiraan päälle. Tasaa taikina vuoan reunoilta veitsellä ja käännä reunat piirakan päälle. Voitele kananmunalla.
Paista 200-asteisessa uunissa n. tunti. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Panna cotta ja mustikka-limoncellokastiketta

Panna cotta on yksi ihanimpia jälkiruokia mitä olemassa on! Ja kaiken lisäksi ylihelppoa tehdä.

Terveellisenä ajatuksena oli tehdä soija cottat, mutta soijajuomasta edellisenä iltana keittämäni kaakao oli niin karmaisevaa, että päätin hylätä kaikki terveysintoilut ja turvautua aina pettämättömään ehtaan kermaan.
Tein keitetyt kermaseni rengasmuotteihin, joista ne voi irrottaa lautaselle. Liivatetta pitää vain olla tarpeeksi ja muotit pitää tilkitä vuotamattomiksi. Teippasin muotteihin tiiviisti kelmua maalarinteipillä. Ohjeet kahdelle

Panna cotta

3 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl sokeria
puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Mittaa kattilaan kerma ja sokeri, lisää puolikas halkaistu vaniljatanko.
Kuumenna kunnes sokeri on sulanut ja vaniljatangon sisus irronnut kermaan. Kerman tarvitsee vain kiehahtaa.
Siivilöi kerma muotteihin ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Mustikka-limocellokastike

2 rkl limoncelloa
2 rkl mustikoita
1 rkl sokeria

Mittaa kaikki aineet pieneen kattilaan ja kiehauta.
Lusikoi lämmin kastike panna cottan päälle.

Karamellisoitua sikuria

Alkuperäinen ohje on BBC Foodista ja Sophie Grigsonin käsialaa. Hedelmäkulhossa lepäilevä appelsiiniksi muistamani sitrushedelmä osoittautuikin verigreipiksi kun ruoanvalmistushetki oli käsillä, joten tuplasin vain hunajan määrän ja hyvää tuli. Tai hyvää ja hyvää, oli varmaan hyvää jos tykkäs. Ruokavieras ainakin tykkäs, se söi tämän paahtopaistin lisukkeen viimeistä palasta myöten. Itse sain nielaistua yhden lehdykän kun nopeesti nielaisin, tämä meni minun osaltani vakavaa henkistä allergiaa aiheuttavaan lämmitetyn klorofyllin ryhmään.














4 sikuria
25 g voita
4 rkl hunajaa
½ verigreippi
mustapippuria














Poista sikureista kannat ja halkaise pitkittäin. Erottele lehdet.
Voitele uunivuoka voilla. Lado sikurinlehdet vuokaan limittäin.
Valuta päälle hunaja ja greippimehu. Tiputtele loput voista vuokaan nokareina, mausta vielä mustapippurilla.
Paista 180-asteisessa uunissa n. tunti välillä lehtiä käännellen.

Paahtopaisti

Muistatteko Bridget Jonesista kohtauksen, jossa keitto muuttui siniseksi sinisestä narusta? Kohtaus tuli mieleeni kun sidoin paahtopaistia vaaleanpunaisella puuvillalangalla. Paisti olisi sisältä kauniisti rosee, enkä usko että langalla oli vaikutusta.














Paistoin pinnan kiinni kuumalla pannulla, jonka jälkeen pyörittelin paistin suolan ja pippurin seoksessa. Sitten sitaisin paistin tiukalle paketille timjaminoksien kera, asensin paistomittarin juuri lihan keskellä ja säädin sisälämpötilaksi 61 astetta (elektronisella mittarilla siis). Nostin paistin ritilälle ja laitoin 110-asteiseen uuniin.














55 asteessa lämpötilan nousu jotenkin hyytyi ja nälkä kasvoi, joten 59 asteessa en enää jaksanut odotella vaan otin lihan uunista ja käärin sen kaksinkertaiseen folioon ja vielä useaan keittiöpyyhkeeseen vetäytymään puoleksi tunniksi. Sanomalehti olisi pyyhettä parempi kääre, mutta olin juuri aikaisemmin päivällä vienyt kaikki lehdet ulos eikä juuri tehnyt mieli lähteä pihan perälle dyykkaamaan.
Paistin lisukkeena tarjosin karamellisoituja fenkoleja, niistä lisää myöhemmin.

Pasta con gorgonzola

Mahtavaa pastaa vaikkapa lihaisan pääruoan eteen. Ei mitään terveysruokaa, mutta ei kai kaiken tartte ollaakaan.
Kuumenna vain 2 - 3 rkl kermaa sellaisella pannulla, jolle kaikki keittämäsi pasta mahtuu. Ripauta pannuun pikkuisen jauhettua muskottipähkinää ja lisää kermaan 50 - 75 g gorgonzolaa ja sekoita kunnes juusto on sulanut. Älä vaan päästä juustoa kiehumaan. Sekaan keittetty pasta ja ai että!















Kantarellin muotoista pastaa ja jos oikein tiiraa, niin voi nähdä vähän sitä gorgonzolaakin. Kuvauksellisempiakin ruokia ollaan joskus nähty.

Nopea possupata

Valmistusaika 40 minuuttia. Ruoka valmistuu syvässä pannussa ja lyhyen kypsennysajan johdosta kasvikset pysyvät mukavasti napakoina, lisuke syntyy siis samalla pannulla. 40 minuuttia on mielestäni tarpeeksi vähän, joten ruoka kuuluu osastoon nopeat arkiruoat.
Odotellessani padan valmistumista, koetin opetella lihan leikkauksen saloja, mutta salaisuudeksi jäi. Kun salat eivät suomeksi auenneet (tarjontaa on liian vähän), päätin siirtyä italiankieliseen lihapalatietouteen, mutta ei siitäkään mitään tullut kun joka ruhon osalla on Italian eri kaupungeissa ja maakunnissa eri nimi. Ehkä otan halliin ensi kerralla mukaan tulosteen, ja näytän siitä mitä osaa olen vailla.

500 g possun niskaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 nauris
pala palsternakkaa
1 sellerin varsi
1 laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl omenasiideriä
1 omena
4 perunaa
suolaa
mustapippuria

Paloittele liha. Kuori ja pilko kasvikset. Ruskista lihapaloja kuumalla korkeareunaisella pannulla.
Lisää pannun sipulit, porkkana, nauris, palsternakka, selleri, laakeri ja timjami. Kääntele kasviksia pannulla muutama minuutti.
Kaada siideri pannuun ja peitä pannu kannella. Keitä hiljalleen 20 minuuttia.
Lisää pannuun omena ja perunat, kuutioituina. Mausta suolalla ja keitä kunnes perunat ovat kypsiä.
Mausta mustapippurilla.

Fenkoli-appelsiinisalaatti

Fenkoli on ihanaa ja se on juuri nyt sesongin kasvis! Ainakin siis siellä päin maailmaa, mistä sitä rahdataan tännepäin maailmaa, Italiassa ja Espanjassa kai.
Fenkolin, appelsiinin ja tummien oliivien yhdistelmä taas on klassikko, josta olen ehkä jonkun version blogannut aiemminkin. Edellä mainittujen lisäksi salaattiin voi laittaa suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä, mutta ei ole pakko.
















Itse en välitä appelsiineista lain niiden kaikkien sitkosten kalvojen takia, syön appelsiinini kuin greipit ikään lusikalla. Kalvojen ystävä pääsee salaattia tehdessään helpolla kun kuoritun appelsiinin voi vain siivuttaa. Epäystävä kuorii hedelmän veitsellä ja leikkaa hedelmä lihan irti kalvoista.
Fenkoli-appelsiinisalaatti on todella namia lihan lisukkeena.

Kikherne-kookoskeitto

Sarjassamme nopeat arkiruoat, joita keittyy muutamassa minuutissa myös seuraavaksi päiväksi (ja jos oikein hyvin käy, niin myös sitä seuraavaksi). Tällaisia ruokia on tullut keiteltyä viime aikoina kiitettävän paljon. Vaikka töistä on kiva lähteä lounaalle työkavereiden kanssa ja matkalla saa mukavasti happea, niin oma eväs tulee usein edullisemmaksi ja herkullisemmaksi kuin Fazer Amican tarjoomukset. Ei JHL:än lounasravintolassa kyllä mitään vikaakaan ole, monipuolinen lounas ja usein tosi hyvääkin, samaa ei voi sanoa kaikista Sörnäisten rantatien välittömään läheisyyteen sijoittuvista samaisen puljun ravintoloista, joita on muuten todella monta.
Kunnon emäntä keittää silloin tällöin padoittain erilaisia palkokasveja pakastimeen annospakkauksiin säilöttäviksi. Minä en ole niin kunnollinen, luomukikherneet tölkistä ovat erittäin ok. Tämä keitto valmistuu noin 15 minuutissa, ensin kattilaan kasvikset ja chili, jonka tarkoitus on vain tuoda hieman lämpöä, tulisuutta varten tarvitaan ainakin toinen chili.
Kasvisten perään vesi ja fondi, sitten kookosmaito ja kikherneet. Hiljainen kiehuminen kymmenen minuuttia, joukkoon rapeaksi paistettu pekoni ja silputtu korianteri.

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 sellerinvarsi
1 sitruunaruoho
1 pieni kuivattu chili
2 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1 tlk kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
(100 g pekonia)
tuoretta korianteria