Kolmen sipulin kantarellikastike

Sienet, sipuli ja voi - kesän ja syksyn pyhä kolminaisuus. Kolmen sipulin kantarellikastikkeessa sipulin virkaa toimittavat kesäsipulit varsineen, valkosipuli ja Valio Crea® crème fraîche paahdettu sipuli, jonka sain taannoin Valiolta muutaman muun uutuustuotteen kera.

Kastikkeen tarjosin pannasta pikkuhiljaa poistuvan pastan kanssa, mutta se toimisi yhtä hyvin lihalle ja kalalle tai uusille perunoille.

Kolmen sipulin kantarellikastike

250 g kantarelleja

2 kesäsipulia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

kaksi oksaa tuoretta rosmariinia

1 prk paahdetun sipulin makuista ranskankermaa

Siivoa kantarelleista multa ja neulaset. Kuori ja silppua sipulit. Laita isoon pannuun voi, öljy ja rosmariini. Kuumenna pannu ja lisää sitten sipulit. Kuullota hetki ja pilko sienet sillä aikaa karkeasti: laita kaikki sienet leikkuulaudalle kasaksi ja päästele veitsellä muutaman kerran joka suunnassa.

Lisää sienet pannuun ja paista. Poista rosmariini ja lisää ranskankerma. Kuumenna, muuta älä keitä. Tarjoa pastan, uusien perunoiden, lihan tai kalan kanssa.

Postauksessa mainutut Valion tuotteet olen saanut blogin kautta.

Hangon makaronitehdas

Vietämme lasten kanssa retkikesää. Kohteita on lähipuistoista vähän pidempiin reissuihin niin kuin nyt vaikka Hankoon. Hangosta löytyi helmi, Hangon makaronitehdas. Kaunis, ihanat näköalat terassilta ja toisen kerroksen ikkunoista sekä herkulliset valtavat pasta-annokset. Voisin melkein tehdä toisenkin retken Hankoon ihan vaan syömään. Makaronitehtaassa lasten annokset olivat myös ihanan reilut, isommaltakin ipanalta olisi lähtenyt nälkä kunnolla ja mukavaa oli, että lapsille ei löytynyt mitään omaa nakkimenuta.

Mutta mikä siinä on, että lapsille pitää todella monessa paikassa erikseen pyytää juomalasit ja aterimet? Makaronitehtaassa saatiin kyllä lasit kun tilattiin kersoille kerta juomat ja ne tulivatkin (lapsia) ilahduttavasti pillien kera, mutta haarukoita piti pyytää erikseen. Ja taidettiin sitten saada vielä pikkulusikat haarukoiden sijaan, no kyllä niilläkin syö. Onko jengillä siis yleensä mukana omat aterimet kun ne menee lasten kanssa ravintolaan, kertokaa joku? Mä en nyt pidä tätä erityisenä miinuksena kun sitä tuntuu tapahtuvan joka paikassa, eräässäkin japanilaisessa joutui ihan oikeasti kinaamaan tarjoilijan kanssa, että lapsi saisi oman soijakipon (ei lopulta saanut) ja lapsille tuotiin muovilautaset. Ehkä se olenkin minä kun olen jotenkin erikoinen kun katan lapsille samat porsliinit kuin aikuisille ja aterimetkin laitan.

Erityinen miinus onkin sitten se Hanko. Aika ankee tuppukylä. Odotimme jotain Tammisaaren kaltaista, mutta vielä enemmän ja ihanampaa. Hangossa oli enemmän ja isompia veneitä, mitään muuta siellä ei sitten ollutkaan. Ehkä me oltiin vain väärässä paikassa, mene ja tiedä. 

Kiisselin toinen tuleminen: karviaiskiisseli

Vihdoin ja viimein viedään viimeisiä viime vuotisia marjoja pakkasesta, jo on aikakin kun viikonloppuna pitäis laittaa uudet mansikat jäätymään. Mustikat ja puolukat ovat olleet loppu jo iät ajat, jäljellä on enää pussillinen karpaloita. Karpaloita ei tee yhtään mieli keskellä heinäkuuta. Taidan käyttää se smoothieainekseksi aamiaisella, ovat mukavan viilentäviä kun suoraan pakkasesta laittaa tehosekoittimeen.

Tehtyäni joku aika sitten kyseenalaista mansikkakiisseliä (muun perheen mielestä siinä ei kyllä ollut mitään vikaa), hieman sisuunnuin ja päätin, että kyllä kiisselistäkin pitää voida ihan kelvollista saada. Hylkäsin siis perunajauhopaketin kyljestä löytyneen kuppasen ohjeen ja vähensin sekä vettä että perunajauhoja oleellisesti. Kiisselistä tuli erinomaista, karviaisethan ovat parhaita vain tuoreeltaan, kypsennettyinä sellaisia hampaat irrottavan happamia. Mutta happamuus on just sopiva juttu tällaisessa kiisselissä. Ehkä se ei ole sittenkään ihan turhake jälkkäreiden (?) sarjassa.

Karviaiskiisseli

0,5 l karviaisia

2 dl sokeria

2 dl vettä

1 rkl perunajauhoja

1 dl kylmää vettä

Mittaa kattilaan marjat, sokeri ja vesi. Keitä marjat rikki. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Ota keitos liedeltä ja kaada vesijauhoseos kattilaan ohuena nauhana kokoa ajan sekoittaen. Palauta kattila liedelle ja odota, että kiisseli pulpahtaa kerran tai korkeintaan pari. Siirrä heti liedeltä. Tarjoa kermavaahdon ja hunajan kanssa joko lämpimänä tai kylmänä.

 

Jugurttikakku

Nigella kutsuu kakkua jugurttipurkkikakuksi, koska mittayksikkönä voisi käyttää jugurttipurkkia. En käyttänyt, noudatin Nigellan ohjetta. Mieli teki vähän hurjastella sitruunan kanssa, mutta onneksi pitäydyin ohjeessa, puolenkin sitruunan kuori riitti maustamaan leivonnaisen paremmin kuin hyvin. Ohjeeseen törmäsin Twitterissä, italokakun tarinan voi siis käydä lukemassa Nigellan sivulta. Hyvää oli, syötiin nelistään melkein kerralla koko kakku!

Jugurttikakku

3 kananmunaa

1,5 dl maustamatonta jugurttia

3 dl sokeria

1,5 dl mautonta öljyä

puolikkaan sitruunan raastettu kuori

1,5 dl perunajauhoja

2,5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele rengasvuoka.

Erottele kananmunat keltuaisiin ja valkuaisiin. Lisää keltuaiskulhoon jugurtti ja sokeri ja vatkaa tasaiseksi ja ilmavaksi. Kaada taikinaan öljy ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Lisää sitruunankuoriraaste.

Lisää ensin vehnäjauhot ja sitten perunajauhot, vatkaa vaan edelleen.

Lopuksi vaahdota valkuaiset ja kääntele taikinaa.

Kaada taikina kulhoon ja paista puolisen tuntia.

Anna valmiin kakun jäähtyä hetki vuoassaan, jotta reunat irtoavat. Kumoa kakku ritilälle ja jäähdytä. Koristele tomusokerilla.

 

Kolmen kaalin salaatti

Voiko sitä liikaa hokeakaa, että usein ne yksinkertaisimmat asiat on just niitä parhaita? Niin kuin nyt tämä kolmen kaalin salaatti. Sitä paitsi kaalit ovat kesän ehdoton muotivihannes. Niitä kasvattaa kaikki, niitä syö kaikki. Kuka ei esimerkiksi ole jo kokeillut lehtikaalisipsejä?

Salaatin varhaiskaali on kaupasta, nyt sitä saa ja se on halpaa, palmukaali (mustakaali) on omalta parvekkeelta ja lehtikaali Stadin puutarhurin pellosta. Pellot sijaitsevat Herttoniemen kartanon mailla, bussilla (mm. 88 ja 85 Herttoniemestä) pääsee ihan viereen, ja pelloilla on satomyyntiä joka torstai koko kesän ajan.

Kolmen kaalin salaatti

varhaiskaalia

lehtikaalia

palmukaalia

sormisuolaa

sitruunamehua

oliiviöljyä

Suikaloi varhaiskaali ohuelti. Riipaise lehdekkäistä kaaleista kovat ruodit irti ja revi lehdet salaattikulhoon käsin. (Lehdet on muute syytä pestä ja kuivata ennen salaattipuuhia.)

Mausta suolalla, kevyellä puristuksella sitruunamehua ja hyvällä oliiviöljyllä.

Kesän paras salaatti on valmis!

Kaalipiirakka härkäpapulisällä

Härkäpapurouheseoskokkailut jatkuvat osaltani kaalipiirakalla. Kaali on just nyt parhaimmillaan, hyvä kun muuta malttaisi syödäkään. Sain siis Blogiringin kautta kokeiluun ja resetikehitykseen Verso Härkäpapurouheseosta. Seoksesta voi luke lisää Verson omilta sivuilta tai eilisestä postauksestani, jossa käsiteltiin myslipatukoita, erittäin proteiinipitoisia sellaisia.

Tänä kaalin kulta-aikana on jo jonkun aikaa tehnyt mieli kaalijauhelihapiirakkaa, mutta päätinkin jauhelihan sijaan leipoa voitaikinakuorisen piirakan sisään härkäpapua. Rouheseos nostaa piirakan ruokaisuuden ihan uudelle tasolle, meilläkin meni iso osa piirakkaa pakkaseen kätevästi annospaloihin leikattuina ja palat folioon käärittyinä. Niitä on nyt helppo napata aamulla suoraan pakkasesta mukaan duuniin lounasevääksi. Ihastuin myös suuresti tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa tekemääni rahkavoitaikinaan. Veikkaan, että se nousee tämän kesän kestokamaksi täällä blogissa.

Kaalipiirakka

250 g kylmää voita

250 g rahkaa

5 dl vehnäjauhoja

2-3 kesäsipulia varsineen

50 g voita

500 g varhaiskaalia

suolaa

tuoretta meiramia (silputtuna kukkurallinen teelusikallinen)

1 dl siirappia

2 dl Verso härkäpapurouheseosta

kananmunaa voiteluun

Valmista taikina muutamaa tuntia ennen piirakan paistamista. Nypi voi ja jauhot muruksi, onnistuu parhaiten monitoimikoneessa terällä. Sekoita joukkoon rahka. Laita taikina jääkaappiin.

Siivuta sipulit varsineen. Laita isoon pannuun voi ja sipulit. Suikaloi kaali ja lisää sitä pannuun sitä mukaa kun saat suikaloitua. Hauduta kannen alla lempeällä lämmöllä 40 minuuttia.

Ota kaaliseos liedeltä ja lisää pannuun suola, meirami, siirappi ja härkäpapurouheseos. Anna täytteen jäähtyä, lämmin täyte ja voitaikina ovat huono yhdistelmä.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kauli kylmä taikina jauhotetulla alustalla isoksi levyksi. Kasaa täyte levyn keskelle raidaksi pituussuuntaan. Käännä toinen reuna täytteen päälle, sitten päädyt ja nyt toinen reuna, näin saat päädytkin hyvin umpeen. Kiepsauta piirakka leivinpaperilla peitetylle pellille niin, että saumat jäävät alle. Voitele piirakka kananmunalla. Pistele taikinaan pari reikää haarukalla. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kauniin värinen.

Yhteistyössä Nofu Oy

Paahdetut myslipatukat härkäpapurouheella

Tuoreet härkäpavut ovat ihania, mutta eivät tunnu kuuluvan sen enempää ruokakauppojen kuin torimyyjienkään valikoimiin. Sen sijaan kauppojen hyllyille on ihan äskettäin saapunut kotimaista Verso Härkäpapurouheseosta, jota sain Blogiringin kautta testattavakseni. Rouhe on täynnä proteiinia ja kuituja ja pakkaus lupaa sen olevan myös helppokäyttöistä kun se ei vaadi minkäänlaista liotusta vaan sopii käytettäväksi sellaisenaan. Sitä voi siis lisäillä aina monenlaiseen melkein fiilispohjalta kun ei tartte ennakoida killutusta liemessä tunteja ennen kokkausta.

Tarkoitus oli kehittää rouheesta terveellistä sesonkiruokaa. Kehitinkin, mutta jotenkin onnistuin saamaan nämä määreet kahteen täysin erilaiseen keitokseen, joita ei kyllä yhtään millään käy yhdistäminenkään. Tekevälle sattuu.. Pääasia kai kuitenkin, että sekä terveellinen että sesonkiin sopiva ovat kumpikin herkullisia, eikö?

Aloitetaan terveellisestä eli paahdetuista energiapatukoista. Jatketaan sitten huomenna sesonkikeittiöllä. Myslipatukat, tai nykyäänhän mysliä ei taida enää ollakaan vaan sitä kutsutaan granolaksi, ja kaikki mahdolliset pähkinäpatukat on mun suosikkeja ja nyt oli erinomainen syy tehdä niitä itse. Patukoiden raaka-aineeksi käyvät pähkinät, hiutaleet, siemenet, sekä rusinat ja muut kuivatut hedelmät ja marjat, joten jokainen voi helposti kehittää suosikkipatukkansa. Sidosaineena käytetään jotain tahmeaa eli makeaa, joko ihan sokeria ja mehuja tai mitä tahansa siirappeja, itse päädyin hunajaan.

Paahdetut myslipatukat

2,5 dl kaurahiutaleita

1,25 dl spelttihiutaleita

1,25 dl ohrahiutaleita

1,25 dl manteleita

1,25 dl pähkinäsekoitusta

1,25 dl seesaminsiemeniä

2,5 dl Verso Härkäpapurouheseosta

0,5 dl rypsiöljyä

1 dl hunajaa

Lämmitä uuni 175-asteeseen. Mittaa pellille leivinpaperin päälle kaikki hiutaleet, pähkinät, mantelit ja siemenet. Sekoita ja paahda uunissa kymmenisen minuuttia.

Ainesten paahtuessa mittaa öljy ja hunaja kattilaan. Hunajan ei siis tarvitse olla juoksevaa. Sulata sekaisin. Kaada kattilaan paahdos ja mittaa joukkoon Verso Härkäpapurouheseos. Sekoita huolella. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja painele mysliseos vuokaan tiiviisti. Laita vuoka uuniin noin puoleksi tunniksi. Jäähdytä kunnolla ja leikkaa paloiksi, säilytä patukat tiiviissä purkissa.

Rouhetta löydät tällä hetkellä Prismoista ja isoimmista S-marketeista ja lisää reseptejä löytyy Verson nettisivuilta. Facebookista löytyy härkäpaputietoutta yli rouherajojen sekä artikkeleita ravitsemuksesta. Huomenna tästä samasta osoitteesta löytyy superherkullisen kaalipiirakan ohje ja ensi viikolla härkäpapurouheen parissa puuhaa, eli hyvin todennäköisesti leipoo, Vaaleanpunainen nonparelli.

 

Yhteistyössä Nofu Oy