Deliciously Ella - ARVONTA

Deliciously Ella on brittiläisen Ella Woodwardin ruoka- ja hyvinvointiblogi ja nyt myös keittokirja. Ella sairastui vain 19-vuotiaana vakavaana ja harvinaiseen sairauteen, joutui pitkiksi ajoiksi sairaalaan, kärsi kivuista, lappasi lääkeitä, kärsi niiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ja turhautui. Turhautumisesta lähti tiedonkeruu ja tiedonkeruu johti ruokavaliomuutokseen. Tai ylipäätään ruokavalioon.

Woodwardin lautaselta ei enää löydy raffinoitua sokeria, gluteenia eikä eläinkunnan tuotteita. Ja neiti voi hyvin, erinomaisen hyvin. Tämän voi itse käydä blogista toteamassa.

Sairastan itse parantumatonta varsin kinkkistä sairautta ja minua kiinnostaa kovasti ruokavalion terveyttä edistävä vaikutus, voisinko olla oireeton jos söisin toisin, selvinnee kokeilemalla. Mun ajatuksista ja sairaudesta lisää oheisessa videossa, jonka löydät postauksen lopusta kera otsikossa mainostetun arvonnan.

Vaikkei juuri olisikaan suuren ruokavaliomuutoksen edessä, on Deliciously Ellasta iloa. Kirja on inspiroiva sekä tarinan, reseptien että kuvien puolesta ja ohjeet on toteutettavissa myös gluteenia sisältävinä versioina. Esim. leivonnassa paljon käytetty tattarijauho korvaantuu kyllä vehnäjauholla. Teos on varsin hyvä opas aloittevalle sokerin ja gluteenin karttajalle ja kaikille kasvisruokavaliosta kiinnostuneille vaikkei vegaaniudesta haaveilisikaan.

Ja tykkään bloggaajien tekemistä keittokirjoista sillä yleensä kun keittokirjavaiheeseen on päästy, on taustalla jo hyvä idea ja kokonaisuus sekä brändi, jota erilaiset kanavat vahvistavat. Blogi on kuitenkin lopulta media, jolla on hyvä olla näkyvyyttä muuallakin kuin omalla alustallaan. Delicously Ellaa on muuten myyty Briteissä jo yli 200000 kipaletta, sekin kertoo teoksen hyvästä laadusta.

Kokeilin kirjasta blogin puolella suuren suosion saavuttaneita suklaa-chia-keksejä. Keksien leipomisessa ei juuri mikään mennyt niin kuin Strömsössä. Tarvittavaa vaahterasiirappia ei löytynyt kaapista (kuin vasta kun keksit olivat uunissa), sauvasekoitinmoottorinen monitoimikone jumitti heti alkukierroksilla ja uunikin päättä taas kuumentua ihan muihin lämpötiloihin kuin asetettuun. Vastoinkäymisistä huolimatta onnistuin leipomaan varsin kelvolliset piparit, jotka maistuivat lapsille erinomaisesti. Voisin kuvitella, että onnistunut versio kekseistä on ihan törkeen hyvää!

Sain arvostelukappaleen kirjasta blogin kautta ja toisen vielä lukijoille arvottavaksi. Osallistuhan siis arvontaa su 30.8. mennessä kommentoimalla tätä postausta ja tämä ihana kirja voi olla sun. Voit kommentoida mitä mieleen tulee, kaikki kommentit osallistuva arvontaan, mutta jos sulla on kokemusta ruokavalion hyvää tekevästä vaikutuksesta sairauden hoidossa, niin mielelläni lukisin tarinasi.

Arvonta suoritetaan 31.8. kaikkien kommentoijien kesken ja voittajalle ilmoitan meilitse, joten laita osoite mukaan kommenttiin jos profiilisi takaa ei osoitetta löydy.

Ensi-iltapirskeiden couscous-salaatti

Eilen ensi-iltansa sai Tanssiteatteri Hurjaruuthin tiloissa Gnab Collectiven Polku. Polulla tehdään elämää ohjaavia valintoja ja teatteritila tuoksuu metsälle. Siis ihan oikeasti tuoksuu.

"Polkuja on monenlaisia. Yksinäinen metsäpolku. Kaupunkipolku sementtilabyrintissä. Hiekkapolku rannalla.
Osa poluista risteilee, haaroittuu, osa kulkee yksin. Toisilla on selkeä suunta, toiset ovat täynnä mutkia.
Näyttämöteos “Polku” tutkii millaiset asiat vaikuttavat siihen, millaisia polkuja kuljemme. Onko elämä tietoisten päätösten seurausta? Mikä on sattuman ja intuition merkitys? Miten oman polun tunnistaa?"

Polkua esitetään tänään ja pariin otteeseen ensi viikolla ja esityskausi jatkuu elokuussa. Tarkat ajat ja lipputiedot näet täältä.

Prinsessa-cateringilta pyydettiin enskaribileisiin ruokaisa salaatti ja joku jälkiruoka. Päädyin couscous-salaattiin ja jälkkäriksi valikoituivat aina yhtä suositut mokkapalat. Couscous-paketti on mitä oivin valinta kun pitää tehdä ruokaisaa salaattia ja sitä varmempi valinta se on mitä enemmän on ruokittavia. Kyseiseen viljatuotteeseen olen turvautunut viime aikoina muutenkin aika usein, niin pienellä vaivalla saa niin upeita ja maukkaita arkiaterioitakin. Jos et siis tätä tuotetta ole vielä kokeillut, niin suosittelen korjaamaan tilanteen.

Couscous-kikhernesalaatti (noin 30 hlö:lle)

Pakettillinen couscousia

puolikas sitruuna

2 dl oliiviöljyä

1 tlk kikherneitä

500 g kirsikkatomaatteja

1 prk kalamata-oliiveja

nippu kevätsipulia

iso jääsalaatti

suolaa

mustapippuria

tuoretta minttua

Keitä reilusti vettä suosi vedenkeitintä. Mittaa couscous-ryynit kulhoon, jonka saat helposti peitettyä. Mittaa päälle saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä astiassa on ryynejä, ehkä vielä desi päälle. Peitä kannella ja anna hautua kuutisen minuuttia.

Mittaa astiaan sitruunamehu ja oliiviöljy, sekoita huolellisesti haarukalla, jotta couscous erottuu.

Purista kirsikkatomaateista siement ja kuutioi ne. Poista oliiveista kivet ja leikkaa neljään osaan. Lisää salaattiin tomaatit, oliivit ja kikherneet. Mausta suolalla, pippurilla ja revityllä mintulla.

Lisää salaattiin viimeiseksi revitty jääsalaatti, couscous saisi olla vähän jäähtynyttä ennen salaatin lisämistä. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria mikäli tarpeen.

Voit tarjoilla heti tai antaa jäähtyä. Tämän salaatin voi siis tehdä jo hyvissä ajoin ennen bileitä.

Ruoanlaitto on usein polun valitsemista, kukapa ei kysyisi itseltään monta kertaa viikossa mitä ihmettä sitä tänään kokkais. Tästä Polun hienosta flyerista pitäisi kehittää ruokaversio, nopeilla 'parsa vai porkkana' -tyyppisillä kysymyksillä päätyisi varmasti usein itselle uusiin tai ainakin pöydässä harvemmin nähtyihin resepteihin ja vähän mielikuvituksellisempaan syömiseen kuin iänikuisella kaupan hyllyn tuijottamisella.

Yhteistyössä Cnab Collective

Lämmin peruna-mozzarellasalaatti

Tämä salaatti voisi olla ihan yhtä hyvin kylmä, ja jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin kun me tätä pastan jälkeen syötiin, niin ei se enää ihan lämmintä ollut. Mut jotenkin mun korvaan kuulostaa tuo otsikointi hyvältä.

Uusista perunoista pitäis tykätä. Ne on jotenkin sellainen kesäjuttu niinku mansikat ja jäätelö, joita tulee jotenkin rakastaa. No jäätelö nyt on aina hyvää, kotimaiset mansikat joskus (kun muistais mikä lajike), mutta uudet perunat ei. Ne on ihan saman makuisia kuin vanhatkin perunat eli jotenkin vähän pahoja. Uusien perunoiden päälle vaan kuuluu läämiä voita, se tekee niistä hyviä.

Ja enhän mä osaa mitään perunoita keittääkään, selvisi sit sekin kun äidin kanssa perunoiden laadusta ja mausta (mauttomuudesta) puhuin.

Joku vinkkasi, että ainakin puikuloita pitää ensin liottaa kylmässä vedessä. Tietääkö joku tästä enemmän? Päteekö muihinkin perunoihin ja kauan killutetaan?

Mutta kas, perunoitakaan ei tarvitse syödä pelkilteen vaan niistä voi jalostaa kaikenlaista hyvää! Niin kuin nyt esimerkiksi tätä perunasalaattia. 

6-8 uutta perunaa

1 pallo mozzarellaa

8 tummaa oliivia

muutama heinä ruohosipulia

mustapippuria

oliiviöljyä

(sormisuolaa)

Pese ja keitä perunat. Leikkaa lohkoiksi kuumina ja asettele lohkot lautaselle. Revi mozzarelle perunoiden päälle.

Poista oliiviista kivet ja sipellä hieman ja levitä salaatille. Leikkaa ruohosipuli saksilla pieniksi pätkiksi salaatin päälle. Mausta oliiviöljyllä ja mustapippurilla (ja suolalla).

Appelsiini-perunasalaatti

Appelsiinia on jotenkin kauheen vaikee syödä sellaisenaan. Ensin  se kaikki kuoriminen ja sitten ne sitkeet kalvot ja varmaan jotain siemeniäkin ja sitä hemmetin mehua tirskuu pitkin. Ei pysty.

Tällaiseen salaattiin appelsiinista irtoo kaikki epäkelpo ihan näppärästi vaan veitsellä.
Ohessa tarjosin soijassa ja wasabissa marinoitua ja uunissa paistettua lohta. Nyt olivat makuyhdistelmät muuten harvinaisen kohdillaan.

Muutama kookas peruna
2 appelsiinia
1 salottisipuli
1 dl tummia oliiveja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä perunat kuorineen. Kuori kuumina ja pilko. Kuori appelsiinit ja poista kalvot. Kuori ja siivuta sipuli. Sekoita kaikki osaset keskenään ja mausta.

Pannusiikaa

Vihdoinkin mun lautasella maistui kesä!
Uudet perunat ja kala ovat vastustamaton yhdistelmä. Hakaniemen hallista haetut tuoreet (luomu)raaka-aineet ja nopeasti valmistuva ihana ateria antoivat positiivista energiaa pitkäksi aikaa, energia kantaa edelleen, vaikka näitä nautittiin jo muutama päivä sitten.
Herra Prinsessa huolehti kaloista ja perunoista, minä salaatista.

Siiat suolattiin ja pippuroitiin sisältä ja paistettiin kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa juuri sopiviksi.

Salaatissa on toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyttä vihreää, oliiveja, avomaankurkkua, avokadoa ja fetaa. Mausteena oliiviöljyä.

Miten hyvältä tuntui tehdä ruokaa piiitkästä aikaa! Maistoin hiukan viiniäkin. :)

Lauantailounas arvokkaassa seurassa

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.

Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone
(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.

Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.

Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.

Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.

Minttuiset pavut

Fab Foodin Riia teki joulun alla jos jonkin sortin papuja, joten innostuinpa minäkin laittamaan papua joulupöytään. Pavut edustival joulupöydässämme Italiaa raviolien ohella. Mitään sinänsä jouluistahan tässä ei ole (surullisen) valokuvan liinaa lukuunottamatta, mutta sitäkin terveellisempää ja uskomattoman hyvää!

kikherneitä

papuja

salottisipulia

lehtipersiljaa

minttua

oliiviöljyä

mustapippuria

(suolaa)

(sitruunamehua)

Marinoidut punajuuret

Joulupöytään piti saada jotain punajuurista, mutta rosolli on vaivalloista eikä sitä kuitenkaan syö kukaan enempää kuin maistiaisen. Punajuuretkin itseasiassa ovat (minun mielestäni siis) aika tympeen makuista syötävää, ainakin niinku sellaisinaan. Purkissa myytävä etikkapunajuuret ovat suorastaan vastenmielisiä.
K Supermarketien kirjasesta Koko vuoden juhlaherkut löytyi mainio ohje, jonka myötä pääsin testaamaan tekeekö etikka kotioloissakin punajuuresta syömäkelvotonta. Ei tehnyt. Tämä tarjottava käy aika moneen muuhunkin pöytään kuin siihen jouluiseen.

6-8 punajuurta
2 rkl oliiviöljyä
1 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 rkl punaviinietikkaa
1/2 tl aniksensiemeniä
mustapippuria
fetajuustoa

Pese ja kuori punajuuret. Leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Lado siivut uunivuokaan, sekoita joukkoon öljy ja peitä kannella tai foliolla. Kypsennä punajuurisiivuja 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.
Keitä marinadi. Mittaa kattilaan mehu, etikka ja kevyesti murskatut aniksen siemenet. Keitä muutama minuutti. Kaada marinadi vielä kuumien punajuurien päälle. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan n. vuorokaudeksi.
Nostele marinoituneet punajuurisiivu tarjoiluastialle, mausta mustapippurilla. Murskaa päälle fetajuustoa.

Linssi-hedelmälisuke

mustia linssejä ohjeen mukaan keitettyinä
1 avokado
1 mango
tuoretta korianteria
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kurkku-fetasalaatti

Raikas kreikkalaishenkinen kesäsalaatti syntyy kurkusta, aidosta feta-juustosta, tummista oliiveista ja mintusta. Mausteiksi mustapippuria ja oliiviöljyä. Taidan syödä tätä koko kesän mansikoiden ohella.

Kotimainen kurkku eli huhtikuussa kulta-aikaansa, eli oli kauden vihannes. Tässä kuussa sesongin tuote on kotimainen tomaatti, on kuulemma riittävästä valoa ja lämpöä just nyt. Tällä viikolla (vai onko se vasta ensi viikolla) vietetään tomaattiviikkoakin. Miksi musta jotenkin tuntuu, että nämä sesongit ovat ihan väkisin väännettyjä? Luulis sen tomaatin ja kurkun kasvavan siellä kasvihuoneessa kuitenkin paremmin esim. heinäkuussa. Voihan tosin olla, että silloin on kurkuille ja tomaateille liian valoisaa ja liian lämmintä.

Parsaa, lohta ja avokadoa

Tällaisen pienen alkupalaherkun tässä yksi päivä valmistin. Parsa ja kylmäsavulohi sopivat yhteen paremmin kuin hyvin. Jos tähän vähän salaattia lisäis, niin olis aika mainio lounas.

Kipossa on vihreää parsaa, kylmäsavulohta, avokadoa, tuoretta minttua ja oliiviöljyä.

Vappuherkkuja

Perinteinen vappubrunssi serkkujen kesken siirtyi sisätiloihin surkean sään vuoksi. Ei haitannut yhtään, sillä seura oli mitä parhainta, ruoka mitä maittavinta ja juomaa riittävästi. Kertakaikkisen ihana päivä!

Oma kontribuutioni ruokapöydässä oli perunasalaatti:

1 kg pieniä uusi perunoita, 500 g parsaa kuorittuna, pätkittynä ja keitettynä, 200 g fetaa, ja kastikkeessa 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, 2 isoa rkl karkeaa sinappia, 0,5 dl oliiviöljyä, 1 rkl hunajaa.

Maalaissalaatti

Kunnolliseen rehtiin ja tuhtiin maalaissalaattiin kuuluvat olennaisesti palkokasvit ja pekoni.  Siis minun mielestäni. Parhaan maalaissalaatin ikinä olen syönyt vuosia sitten lounaaksi eräässä helsinkiläisravintolassa. Siinä oli mm. kevätsipulia, härkäpapuja, pancettaa, maalaisleipää ja uppomuna.

Omasta versiossani oli tällä kertaa salaattisipulia, kikherneitä, pekonikuutioita, oliiveja ja erilaisia salaatteja. Leivällä ei paino putoa, joten sen jätin pois.

Baby, you are back!

Kaikista parhaista parhain eli vihreä tankoparsa on täällä!

Minun parsakauteni alkaa pääsiäisestä, tänä vuonna otin tosin vähän ennakkoa ja valmistin ihanaa ruokaisaa salaattia jo paria päivää ennen h-hetkeä. Pääsiäinen oli kyl tänä vuonna sen verran myöhään, että hyvä kun maltoin odottaakaa. Tästä päivästä lähtien minulla ei tule olemaan mitään mitä tänään söis -ongelmia, oi onnea!

Salaatissa parsan lisäksi Napoli mixiä, kirsikkatomaatteja, kikherneitä, kevätsipulia ja halloumia.

Ihan kuin kaksi pientä lohikäärmeenpoikasta juttelisi valkeilla kivillä. :)

Fenkoli-appelsiinisalaatti

Fenkoli on ihanaa ja se on juuri nyt sesongin kasvis! Ainakin siis siellä päin maailmaa, mistä sitä rahdataan tännepäin maailmaa, Italiassa ja Espanjassa kai.
Fenkolin, appelsiinin ja tummien oliivien yhdistelmä taas on klassikko, josta olen ehkä jonkun version blogannut aiemminkin. Edellä mainittujen lisäksi salaattiin voi laittaa suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä, mutta ei ole pakko.
















Itse en välitä appelsiineista lain niiden kaikkien sitkosten kalvojen takia, syön appelsiinini kuin greipit ikään lusikalla. Kalvojen ystävä pääsee salaattia tehdessään helpolla kun kuoritun appelsiinin voi vain siivuttaa. Epäystävä kuorii hedelmän veitsellä ja leikkaa hedelmä lihan irti kalvoista.
Fenkoli-appelsiinisalaatti on todella namia lihan lisukkeena.

Salamia salaatissa

Rucolaa, vihreitä oliiveja, pistaasipähkinöillä maustettua salamia, ricotta salataa ja kurpitsan siemeniä. Oliiviöljyä ja mustapippuria unohtamatta.
Toimii myös raejuustolla. Ja raejuusto toimii tosi hyvin just kun sitä maustaa öljyllä ja pippurilla, vihreä salaatti ei välttämättä muuta kaipaa.

Punajuuripihvit

Tarkoitus oli paneroida edellisenä päivänä keitetyt punajuuret ruisjauhoissa ja laittaa siihen päälle sitten vuohenjuustoa ja pähkinöitä. No paneroinnin hetkellä ei löytynyt yhtään kananmunaa vaikka kuinka etsin. Paiston sit vaan siivut öljyssä pannulla. Laitoin pannun myös yhden likistetyn valkosipulinkynnen makua tuomaan. Erihyvää vihreän salaatin kanssa, myös kylmänä seuraavana päivänä.

Salaattia paahdetuista paprikoista

Paahdetut paprikat kuulostavat aina niin fiiniltä ja herkulliselta ja kevyeltä ja kesäiseltä! Ja niistä saa aikaan vaikka mitä ihanaa säilykettä, on öljyistä, on yrttistä, on etikkaista. Ja niin on helppo tehdäkin, sen kun vaan pistää paprikat uuniin ja sitten kuorii, oi autuutta.

Mielestäni totuus on hiukan toisenlainen.. Ensinnäkin makuasiat: paahdetut paprikat ovat kyllä hyviä, mutta jotenkin niissä on usein samankaltainen koostumus kun kotimaisissa tomaateissa, sellainen ilkeen pehmeenkiintee suutuntuma, joka aiheuttaa puistatusta.
Tomaatit vihlovat vielä usein hampaitakin. Kahviloissa leivän väliin on valitettavan usein lätkäisty puoliraaka olmin värinen tomaatti, jota on kahvilassa säilytetty kylmässä ja sama kylmyys jatkuu siinä leipätiskissä, kylmä yhdistettynä tuohon edellä kuvattuun kummaan koostumukseen saavat hampaani vinkumaan kauhusta.

Ja sitten se paahtaminen. Kuori irtoaa mielestäni vain ja ainoastaan jos paprika on oikeasti kokonaan ihan mustunut, ihan sama laittaako sen muovipussiin vai mihin, mutta näpertelyksi menee, jos se on vain sellaista ruskeaa. Jossain ulkomaalaisessa tv-ohjelmassa näin kuinka paprikoita kuorittiin juoksevan veden alla. Uunista vaan paprikat lämpimän vesihanan alle ja sinne huuhtoutuivat kuoret ja siemenet, pitänee kokeilla (joku siiviläsihti siihen väliin sit ettei mene viemäri tukkoon). Laitoin pestyt paprikat ritilälle grillivastusten alle ja kääntelin oikeasta grillistä haaveillen. Miksi keltaiset paprikat paahtuvat punaisia hitaammin?

Nyt varmaan herää kysymys, että miksi mä tätä teinkään kun se oli noin vaikeeta..? No ei se ollut, mitä nyt kerroin rehellisen mielipiteen tähän hommaan. :) Salaatti oli oikeesti todella hyvää, parani vielä seuraavaksi päiväksi. Kuvasta poiketen keitin salaattiin vielä täysjyväpastaa.

6 paprikaa
200 g miniluumutomaatteja
200 g fetajuustoa
2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
2 dl mustia oliiveja
reilusti tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa

Kyyttöbullerot

Otin ja ostin puolikkaan kyyttösonnin. Sitä on nyt sit niin paljon, että kesämarjojen pakastamisesta ei tartte edes haaveilla. Mutta ei se mitään, kyyttö on parasta, tämä kyseinen puolikas tulee Ojanteen luomutilalta.
Telkkarista näin (sanoisin FST:ltä) kun sellainen mies, jonka lapsi surautti kerran marjasmoothien tehosekoittimella kattoon, teki salaattia jogurtista ja persikoista. Näytti kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkulliselta, että tekaisin sitä tuohon pullien kylkeen. Salaatissa on siis vain persikoita, minttua, jogurttia, mustapippuria ja oliiviöljy. Ja hyvää oli, ei pelkästään näyttänyt.

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
500 g kyyttöjauhelihaa
100 g fetaa
2 rkl pestoa
mustapippuria

Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna molemmat mahdollisimman pieniksi kappaleiksi ja kuullota öljyssä pehmeiksi.
Sekoita kullotetut sipulit jauhelihaa, lisää murustettu feta ja pesto ja mausta mustapippurilla. Sekoita tasaiseksi massaksi, muotoile pulliksi ja paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Mansikka-makkarasalaatti

Mansikka ja makkara ne yhteen soppii!
Salaatissani on salaattia, mansikoita, braatvurstia, pinjansiemeniä ja basilikaa eikä se kaipaa enempää esittelyjä.