Mokkapalat

tiistai 29. lokakuuta 2013

Mulla on tapana pureutua blogihitteihin vähän jälkijunassa, mutta taidan liikkua suorastaan etujoukoissa, varaudu nonparellin valmistaja, tässä tulee uusi avokadopasta! Pikaisella haulla kymmenissä suomalaisissa ruoka- ja leivontablogeissa on leivottu syksyn aikana mokkapaloja.



Mokkapalojen nimihän tulee kahvista. Mokkapala ilman kahvia on suklaaruutu tai jotain vastaavaa. 80-luvulla mokkapalat olivat kaikkien myyjäisten ja nyyttäreiden vakiokamaa, ei juhlaa ilman mokkapalaa!



Mokkapalat
3 kananmunaa
3 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2,5 dl kahvia
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivijauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,5 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus
5 dl tomusokeria
0,5 dl kahvia
25 g voita sulatettuna

Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä voi ja kahvi ja sekoita muna-sokerivaahtoon varovasti käännellen. Sekoita kuivat aineet huolella keskenään ja yhdistä sitten taikinaan edelleen varovasti käännellen.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista n. 20 minuuttia.
Sekoita kuorrutuksen aineet tasaiseksi ja levitä kuorrute jäähtyneelle leivonnaselle. Koristele nonparellein.

Porter-pannukakut ja suklaakastike vaahterasiirapilla

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kun oluen nimessä on Brooklyn, tee siitä pannukakkuja! Sinebrychoff ja Blogirinki pyysivät yhdistämään oluen ja suklaan suolaisessa tai makeassa reseptissä. Kehittelin ensin mielessäni jotain lihaisaa, mutta kun on tämä lihaton lokakuukin niin se ei tuntunut hyvältä eikä maistunut mielessäni kovin erikoiselta. Sitten se iski, laitetaanhan blineihinkin bissee ja niistä tulisi varmasti ihana tuoksu paistaessa kun tuleehan saunsassakin jos ripsuu bissee kiukaalle. Ja olin oikeassa!




Porter pancakes on muutoin kuin tavallinen pannukakku, mutta neste on olutta. Vaahterasiirappi suklaan kanssa on hieno lisä kun valitusta Brooklyn Two Tree Porteristakin sitä löytyy.
Pannukakkujen maku on syvä, juureva ja tuhti, maistuu ihan syksylle!




Porter-pannukakut ja suklaa-vaahterasiirappikastike

2,5 dl Sinebrychoffin Brooklyn Two Tree Porter -olutta
1 dl ranskankermaa
1 kananmuna
25 g voita sulatettua
0,5 dl ruokokidesokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita paistamiseen

100 g Fazerin Premium-suklaata 70 %
1 dl vaahterasiirappia

Valmista ensin suklaa-vaahterasiirappikastike. Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää joukkoon vaahterasiirappi voimakkaasti sekoittaen.

Mittaa kulhoon olut, ranskankerma, kananmuna, voisula ja sokeri ja sekoita. Sekoita jauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa ja lisää sitten olutseokseen. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä.

Paista pannukakut voissa keskilämpöisellä pannulla, pari minuuttia kummaltakin puolelta. Levitä kullekin pannukakulle suklaa-vaahterasiirappikastiketta.

Ruokabloggareiden parasta olut-suklaa -yhdistelmää pääsee valitsemaan House of Beer -sivustolla, *klikklik*.




Yhteistyössä Sinebrychoff




Täydellinen tomaattikastike (pastalle)

torstai 3. lokakuuta 2013

Paras tomaattikastike syntyy tuoreista tomaateista. Tarkalleen ottaen pienikokoisista terttutomaateista. Ulkomaalaisista terttutomaateista, kotimaiset tomaatit (kaupoissa myytävät) eivät ole koskaan hyviä. Ennen tein tomaattipastani tomaattimurskasta, mutta onhan se nyt ihan hölmöä kun parempaa ja edullisempaa on mahdollista tehdä ihan yhtä helpolla. Saksalaisomisteisessa elintarvikeliikkeessä rasiallinen hyviä tomaatteja maksaa 1,59 eli aika tavalla saman verran kuin tölkillinen kelvollista tomaattimurskaa (tosin samaisen saklaisfirman valikoiman murske on aika hyvää) ja rasiallisesta tulee 2-3 ateriaa. Kelpuuttaisin kirsikkatomaatit ilman terttuakin, tosin niitäkin myydään useasti tosi onnettomia.
Mutta ei tämä nyt ole onnettomien tomaattien marmatus vaan ihanan ruoan ylistys! Perussoosi varioituu chilillä, valkoviinillä, pekonille, kapriksilla, milloin milläkin.

Tomaattipasta
1-2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
kourallinen tomaatteja
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilkaa

Kuori ja siivuta sipulit. Kuullota hetki pannulla öljytilkassa. Leikkaa tomaatit neljään lohkoon ja isommat vielä puoliksi. Lisää pannuun, sekoita ja kiehauta muutama minuutti. Nosta sivuun odottamaan pastan valmistumista.
Lisää pannuun juuri ennen pastaa suolaa, rouhi mustapippuria, lurauta öljyä ja silppua runsaasti basilikaa.
Omnomnom.


Parsakaalicouscous

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Meidän perheen uusi pikaruoka, parsakaalia ja kuskusia, variaatiomahdollisuudet monet.
Lapsi Prinsessa I:sen viime viikolla yhtäkisti herännyt viehtymys parsakaaliin on tuonut tämän mainion vihanneksen lautasillemme oikeastaan päivittäin. 
Lämmin kuskussalaatti syntyy jakamalla parsakaali pieniin kukintoihin ja siivuttamalla varret ohuiksi (ne kypsyy hitaasti). Keittämällä niitä muutaman minuutin. Sillä aikaa mittaamalla kaksi kauhallista pikakuskusia kulhoon ja lisäämällä hieman suolaa. Nostamalla parsakaalit reikakauhalla kuskusin päälle, annostelemalla kaksi kauhallista keitinvettä samaiseen kulhoon ja laittamalla kannen päälle kuudeksi minuutuksi. Lisäämällä oliiviöljyä ja mustapippuria ja sekoittamalla huolella.
Parsakaalin kanssa on meillä ollut mm. oliiveja, sitruunaa, tonnikalaa, pinjansiemeniä, fetaa, jne.




Lihaton lokakuu

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kun on tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, sokeriton syyskuu ja mitänäitänyton, niin miksei myös lihaton lokakuu? Lihaton lokakuu on Docventuresin haaste, johon Facebookissa on jo ilmoittautunut osallistumaan noin 28000 ihmistä. Facebook-tapahtumasta voi lukea haasteesta lisää, sieltä saa myös vinkkejä ja vertaistukea.
Tipattomia kuita en ole koskaan viettänyt kun alkoholinkäytössäni ei ole ongelmaa, sokerin käytössä sitäkin enemmän, joten erillaista herkkulakkoa erilaisissa pituuksissa on tullut vietettyä. Lihan syöminenkään ei ole meillä ongelma, syömme sitä vähän ja senkin pääsääntöisesti luomuna. Mutta tällainen teemakuukausi haastaa mukavasti pohtimaan omia tottumuksiaan sekä valintojensa lähtökohtia.
Prinsessakeittö on ottanut haasteen vastaan tietyin varauksin, ensimmäinen lihaton päivä ei ollut millään tavalla erilainen kuin mikään muu päivä. Kaupassa en silitellyt pekonipakettia enkä kuolannut lihahyllyllä suojakaasuun pakattujen kinkkusuikaleiden äärellä. Varaukset ovat sellaiset, että kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja meillä on pakastimessa aika paljon erilaisia lihanpaloja, jotka ovat olleet siellä jo tolkuttoman kauan ja syön ne silloin kun siltä tuntuu. Tokihan ne vielä kuukauden jaksaisi, mutta kun ne on ostettu jo aikaa sitten, pakkaseen on pakko saada tilaa ja jos rahapussin nyörit on nipistettävä kiinni on turha nähdä nälkää kun pakkanen on puolillaan syömäkelpoista tavaraa. Muutoin emme lihaan lokakuun aikana koske ja lisäksi pyrimme vielä monipuolistamaan jo nykyisinkin hyvin kasvispainotteista ruokavaliota.



Blogger Template created by Photographic Elements