Uuniseitiä thaimaalaisittain

Oi että mä tykkään näistä erilaisista maalaisittain-ruuista! Ennenkin oon mieltymykseni ilmaissut.

Kaukoitään sijoittuva uuniseiti kuuluu sarjaan Yhteishyvän ihmeet. Ihmeen hyvää tää kyllä olikin. Erityisesti jos pödyn pitää pompata pöytään alta aikayksikön, niin tämä on ihan jees vaihtoehto. Aikayksikkönä tässä toimii tunti. Tosin alle tuntiin ei päästä pakasteseitä sulattelemalla ellei puuhaan ryhdytä ennakoiden. Tuore kala käy tähän myös, ehkä paremminkin ja jos söisin broileria, niin valmistaisin sitä mieluusti tällä menetelmällä.

Lyhyesti: Valmistan tänä vuonna joka kuukausi yhden huolella valitun ruoan S-ryhmän kanta-asiakkaille toimitettavasta Yhteishyvän Ruoka -lehdestä. (Lehden kannessa komeilee 3.12, joten tammikuun lehti lienee jäänyt välistä, alkakoon tämä kokeiluvuosi siis helmikuusta.)
Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Siskonmakkarakastike

EDIT: Kai sen ohjeenkin tähän vois laittaa...

400 g pakasteseitiä
2 dl kookoskermaa
2 rkl punaista currytahnaa
pätkä purjoa
1 punainen chili

Sulata seiti ja asettele biitit uuivuokaan. Sekoita keskenään kookoskerma ja currytahna, levitä kaloille. Siivuta purjo ja chili ja asettele kaloille.
Valmista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.
Tarjoile riisin kanssa.

Seitipannu

Kun jo kertaalleen hyväksi havaitulle one-pottien linjalle on lähdetty, niin sillä jatketaan. Samaisesta lähteestä kuin edellisessä postauksessa on haettu inspiraatiota ja lupaan, että ei muuten jää tähän.
Alkuperäinen (taisi olla muuten se, josta kokeiltavien reseptien linkkilistaaminen lähti) vaikuttaa harvinaisen pliisulta tapaukselta, joten laitoin vähän lisäystä. Mulla ei myöskään ole yhtään sellaista pannua, joka kätsästi mahtuis suoraan hellalta uuniin, jotan ohjeistetusta valmistustavasta joutui tinkiin. Olis kyllä yks puukahvainen, mutta mitenköhän sillekin kahvalle käy jos sen uuniin työnnän..? Ruoka valmistui hellalla ihan ongelmitta.
Tuore aamulla merestä nostettu turska oli tuosta naapuruston gurmeeputiikista just päässyt loppumaan, mutta aina niin monikäyttöistä seitiä oli vielä pakastealtaassa muutama pakkaus jäljellä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi noita sietibiittejä kutsutaan fileiksi.
Jämät toimivat seuraavana päivänä erinmaisesti pastan kastikeena, öliiviöljyllä vaan pikkasen jatkoin.

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 pikkuchili
oliiviöljyä
1 sitruunan mehu ja kuori
muutama kappale (4) seitiä
1 tlk tomaattimurskaa
2 tl sokeria
kourallinen tummia oliiveja
2 rkl oliivinestettä
persiljaa

Kuori ja siivuta sipulit ja laita pannulle, murskaa pannuun chili. Nimenomaan kuivattua chilipalkoa tässä tarkoitetaan. Kuullottele hetki. Työnnä sipuleja sivummalle ja laita pannulle kalat, pakkauksen ohjeen mukaan jäisinä.
Purista pannulle halkaisemasi sitruunanpuolikkaan mehu. (Raasta sitruunasta kuori ennen halkaisua.) Paista pari minuuttia, käännä ja purista loputkin sitruunamehut kalapaloille.
Lisää pannuun sokerilla maustettu tomaattimurska, oliivit ja oliivien neste suolaa tuomaan. Keitä hiljalleen kunnes kala on kypsää.
Mausta valmis pannu silputulla persiljalla ja sitruunankuoriraasteella.

Gumbo

Syvältä Ameriikan Yhdysvaltojen etelästä kumpuava gumbo on ihana sekoitus ruokakulttuureja. Kolmen perusraaka-aineensa sipulin, varsisellerin ja paprikoiden lisäksi pataan voi pistää aika sekalaisen ja moninaisen valikoiman vaikka mitä. Gumbo on oivallinen esimerkki mikroruokakulttuurista, jokaisella tekijällä on ihan oma versionsa. Meidän versio oli erinomaisen hyvää, haarukoimisen lomassa oli pakko hiukan epäsivistyneesti huokailla ja maiskutella.
Ruoan toteutus kuten myös reseptin kirjaaminen ovat täysin Herra Prinsessan käsialaa, alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Ainekset

• 500 g broilerin fileesuikaleita
• 200 g isoja katkarapuja
• 200 g mausteista makkaraa (esim. chorizoa)
• 1 iso paprika
• 1 iso sipuli
• 5 valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 3 dl kanalientä
• pala varsiselleriä
• oreganoa
• timjamia
• mustapippuria
• valkopippuria
• 3 kuivattua chiliä
• suolaa
• 3 dl riisiä

Paloittele sipuli, valkosipulit, paprika sekä varsiselleri ja kuullota ne pannussa. Lisää broilerin fileesuikaleet, paloiteltu makkara sekä tomaattipyree pannuun ja lisää myös mausteet. Kaada tomaattimurska ja kanaliemi pataan ja anna hautua n. 20 minuuttia. Tarkista maku ja lisää lopuksi katkaravut. Keitä riisi kanaliemessä.

Pannusiikaa

Vihdoinkin mun lautasella maistui kesä!
Uudet perunat ja kala ovat vastustamaton yhdistelmä. Hakaniemen hallista haetut tuoreet (luomu)raaka-aineet ja nopeasti valmistuva ihana ateria antoivat positiivista energiaa pitkäksi aikaa, energia kantaa edelleen, vaikka näitä nautittiin jo muutama päivä sitten.
Herra Prinsessa huolehti kaloista ja perunoista, minä salaatista.

Siiat suolattiin ja pippuroitiin sisältä ja paistettiin kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa juuri sopiviksi.

Salaatissa on toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyttä vihreää, oliiveja, avomaankurkkua, avokadoa ja fetaa. Mausteena oliiviöljyä.

Miten hyvältä tuntui tehdä ruokaa piiitkästä aikaa! Maistoin hiukan viiniäkin. :)

Kampelaa ja risottoa

Tämä ateria oli lähes kokonaisuudessaan Herra Prinsessan käsialaa. Minä tyydyin kuvaamaan ja vinkkasin kalojen valmistustavan, enkä edes viisastellut kovin paljoo.

Risoton ensitila.

Risottoon näyttäis mm. sitruunankuoren lisäksi menneen vähän chiliä, se sopi risottoon oikein hyvin.

Omenasiideriä risottoon.

Tavallinen kampela. Kysyttiin myyjältä Stockmannilla, että mitäs kampelaa on tarjolla, niin se luetteli kaikki ne mitä se ei ole.. Normikampelaa siis.

Kalan alle suolaa ja öljyy.

Päälle suolaa, sitruunamehua ja valkopippuria vähän tähän tapaan.

 

Kalojen päälle paistettiin rapsakaksi tuoretta salviaa.

Uunissa paistettu lahna

Lahna on kala. Lahna ei ole kauden kala. Lahnassa on paljon ruotoja. Isossa lahnassa on isot ruodot. Lahna on Reitin kalasta. Reitin kalassa kala on aina tuoretta. Lahna on hyvää.

Iso lahna
1 sitruuna
pari oksaa timjamia
savusuolaa

Suolaa kala sisältä ja päältäkin. Työnnä kalan sisään sitruunasivuja ja timjaminoksia.
Paista kalaa 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia.

Sinisimpukat olusessa

Kunhan kuurausvaiheesta selviää, niin sinisimpukat ovat ihan älyttömän nopee valmistaa. Suurille illallisille mulla ei riitä padoissa vetoisuus, mutta kahden hengen pääruoka-annos valmistui 8 litran kattilassa. Ehkä pikkasen pienempikin keittoastia riittää, mutta se verran suuri kuitenkin, että simpukat mahtuu siinä sekoittamaan.
Tämä oluinen versio oli mieleeni enempi kuin a la mariniere, jossa simpukoiden liemi keittyy valkoviinistä. Oluena toimii Nokian Panimon Kesari Elowehnä.
Kerrataan simpukoiden pesu: Pese simpukat huolellisesti harjalla kylmässä vedessä. Kopauta aukinaisia, jos simpukka ei sulkeudu, heitä se menemään. Myös rikkinäisistä pitää hankkiutua eroon. Irrota kuoren välistä pilkistävä partamainen kasvusto viistoon nyppäämällä. Esim. Stockalla myyjät kopauttelevat simpukat siinä odottaessa ja maksua otetaan vain elävistä.
Ohje mukailee Ruokatorstaita.

2 kg sinisimpukoita
2 rkl voita
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 sellerin varsi
6 dl vehnäolutta
pieni nippu timjamia
persiljaa
mustapippuria

Kuullota hyvin ohuiksi siivutetut salotti- ja valkosipulit pehmeiksi voissa kera paksumpien sellerisivujen (sellerit ei siinä samassa ajassa ehdi pehmetä). Lisää olut ja nipuksi sidottu timjami.
Keitä muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.
Lisää huolella pestyt elävät sinisimpukat. Sekoita ja keitä kannen alla 10 minuuttia. Anostele simpukat kulhoihin, kaada liemi päälle ja lisää silputtu persilja. Älä syö sellaisia, jotka eivät ole auenneet!

Simpukan kanssa maistuu leipä!

Parsaa, lohta ja avokadoa

Tällaisen pienen alkupalaherkun tässä yksi päivä valmistin. Parsa ja kylmäsavulohi sopivat yhteen paremmin kuin hyvin. Jos tähän vähän salaattia lisäis, niin olis aika mainio lounas.

Kipossa on vihreää parsaa, kylmäsavulohta, avokadoa, tuoretta minttua ja oliiviöljyä.

Haukea

Menin ostamaan lohta. Onneksi menin Hakaniemen halliin, jossa on myös vaihtoehtoja ja kunnollinen palvelu. Sainkin haukea. Ostan kalani Reitin kalasta tai Töölön kalasta.
Paistoin hauen pannulla, hetken kummaltakin puolelta. Lorautin pannuun soijakastiketta ja annoin hautua kypsäksi. Hauen lisäkkeenä tarjosin ohraa, johon lorautin miriniä.
Huomioita: hauesta kannattaa poistaa ruodot, vaikka se vaivaa vaatiikin. Sit ei ole vaivalloista se syöminen niinkään..

Sitruunaiset ahvenet uunissa ja suppilovahverorisotto

Arki-illan illanistujaisissa pitää olla suhteellisen nopeasti valmistuvaa ruokaa. Valitettavasti en kuulu siihen onnelliseen kansanosaan, jonka ei tarvitse käydä töissä, näihinkin illallisiin piti viime tinkaan esittää vieraille, että tulisivat puolta tuntia myöhemmin jotta emäntä ehtii kotiin hallin ja Alkon kautta. Siinä ei paljoo patoja haudutella pitkin päivää eikä välttämättä illallakaan huvita ihan mahdottomasti pipertää vaikka se niin mukavaa silloin tällöin onkin!
Reitin kalan tiskillä arvoin jonkun hetken kuhan, siian ja ahvenen välillä. Päädyin affeniin, sillä ne olivat nopein vaihtoehto ja arvelin, että vieraani eivät niitä olisi tulleet valinneiksi ja osuin oikeaan.
Ensalkuun pistin maa-artisokkakeiton tulille ja sen keittyessä pistin ahvenet paistokuntoon ja valmistelin jälkkäriksi omppupiirakan naiseen. Olisko mennyt tähän kaikkeen 45 minuuttia?
Kuulun siihen onnelliseen kansanosaan, jolla on suuri keittiö, jossa mahtuu hengaileen, mulla on siellä nojatuolikin. Siispä risoton valmistin vasta vieraiden saavuttua kuohujuomaa siemaillessa ja kuulumisia vaihdellessa.

Sitruunaiset ahvenfileet uunissa
9 ahvenfileetä
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
1 sitruuna

Öljyä uunivuoan pohja. Asettele kalafileet vierekkäin vuokaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Raasta fileille sitruunan kuori. Halkaise sitruuna ja purista fileille mehut. Lorauta päälle vielä oliiviöljyä. Anna marinoitua puoli tuntia.
paista 175-asteisessa uunissa 5 – 8 minuuttia.

Suppilovahverorisotto
1 sipuli
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
3 dl suppilovahveroita
2,5 dl risottoriisiä
1,5 dl kuohuviiniä
5 – 7 dl kuumaa kasvislientä
1 rkl voita
1 dl parmesaaniraastetta
silputtua lehtipersiljaa

Kuori ja pilko sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulia hetki kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa. Lisää sienet ja paista pehmeiksi. Lisää risotto riisi ja kuullota kunnes riisi on kiiltävää ja pinnalta läpikuultavaa.
Holauta pannuun viini. Anna kiehua, kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna taas kiehua kunnes nestettä on jäljellä enää hyvin vähän, mutta älä päästä kuivumaan.
Voit sekoittaa riisiä koko ajan tai olla sekoittamatta, koostumus on erilainen eri metodeilla. Risoton keittämiseen menee n. 20 minuuttia. Riisin tulisi olla mukavasti al dente eli tuntua hampaissa pureskellessa. Maista siis risottoa keittämisen mittaan.
Ota valmis risotto liedeltä ja viimeistele voinokareella, parmesaaniraasteella ja silputulla lehtipersiljalla.

Simpukka-ateria täydellisyyden ääriltä

Mulla ei riitä ylisanat kehumaan näitä simpukkaruokia. Oli hyvää, oli ihanaa, oli parasta!
Sinisimpukkojen ohje on jotakuinkin sama kuin Ravintola Ilveksen maaliskuun rokkimenun, joka oli Jonna Tervomaan käsiala.
Mustikoiden ja limen yhdistäminen kampasimpukkaan sen sijaan oli vain villi idea, joka syntyi kuin tyhjästä Stockan kalatiskillä. Mun pään sisällä maistui hyvältä eikä todellisuus jäänyt piiruakaan kuvitteellisesta.

Lime-mustikkamarinoidut kampasimpukat
1 limen mehu
2 rkl mustikoita
1 – 4 kampasimpukkaa

Purista limestä mehut pakastuspussiin. Lisää mustikat ja hiero sekaisin, jotta mustikoiden rakenne rikkoontuu. Laita pussiin vielä kampasimpukat ja anna marinoitua muutama tunti jääkaapissa.
Paista marinoituneet kampasimpukat kuumalla pannulla. Noin minuutti per puoli riittää. Mausta sormisuolalla vasta paistamisen jälkeen.

Mausteiset sinisimpukat
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl voita
1 tl vahvaa currya
0,5 tl kanelia
3 dl valkoviiniä
1 kg tuoreita sinisimpukoita
tuoretta silputtua korianteria

Poista chilistä siemenet ja siivuta se ohuiksi siivuiksi. Kuori valkosipulinkynnet, likistä ja siivuta. Sulata voi isossa kattilassa (kaikkien simpukoiden pitää mahtua kattilaan). Kuullota voissa chiliä, sipuleita ja mausteita. Lisää valkoviini ja anna kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Lisää lieteen tehoa, odota, että liemi kiehuu kunnolla. Lisää korianteri ja simpukat, sekoita, laita kansi päälle. Anna kiehua minuutti ja sekoita taas. Anna kiehua vielä 2 – 4 minuuttia kunnes simpukat ovat auenneet.
Tarjoile vaalean leivän kanssa.

Parsakaalia ja kuhaa wokkipannun kautta

Nyt seuraa tunnustus:
Omistan kaksi wokkipannua, mutta en ole eläissäni niin sanotusti wokannut yhtään mitään. Pannut ovat kyllä olleet ahkerassa käytössä, mm. pastakastikkeiden keittämisessä, niihin kun mahtuu niin kätevästi se kattilallinen pastaa, ja kaurapuuron keitossa. Mutta sellaista perusvokkiasiaa, johon tulee nuudelia ja kaikkea en ole itse tehnyt ikuna. Ennen tätä ruokaa siis.
Kuha (tai mikä tahansa vaalea kala) on mainio kumppani parsakaalille. Peruksimmillaan kuha paistetaan pannulla voissa ja maustetaan suolalla ja valkopippurilla ja höyrytettyjen parsakukintojen päälle puristetaan sitruunaa. Tekemässäni vokissa yhdistyivät osittain nuo elementit. Lisäksi hain makumaailmaa Nigellan marinadista ankalla ja Yaelianin salaatinkastikkeesta.

2 rkl cashew-pähkinöitä
1 pieni parsakaali
2 rkl seesamöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
1 – 2 fileetä kuhaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 punainen chili
pieni pala inkivääriä
riisinuudeleita

Paahda cashew-pähkinöihin kuumalla pannulla hieman väriä.
Lisää pannuun pieniksi kukinnoiksi jaettu parsakaali ja seesamiöljy. Sekoita öljy parsaan ja pähkinöihin. Lisää sitruunankuoriraaste ja sitruunan mehu sekä hunaja, sekoita kunnes hunaja on sulanut nesteeseen. Peitä kannella ja anna kiehua minuuttia.
Leikkaa kuhasta ruotorivi pois ja pilko kala. Lisää kalakuutiot pannuun ja heti perään kalakastike, riisiviini, silputtu (siemenetön) chili ja siivutettu inkivääri. Anna kiehua pari minuuttia kunnes kala on kypsää.
Lisää nopeasti kuumassa vedessä käytetyt nuudelit, sekoita, jaa tarjolle ja ala nautiskella.
Kylmä olut tähän kylkeen ei haittaa mitään!

Lohikeitto

Lohikeitto on yksi lempiruokiani. Ihana kermainen keitto ja seuraksi paahdettua ruisleipää, jonka päällä on reipas kerros voita.
Ravintola Ilveksessä Helsingissä saa taivaallisen hyvää lohikeittoa, suosittelen kokeilemaan.

sipuli
perunoita
laakerinlehtiä
kokonaisia valkopippureita
voita
valkoviiniä
vettä
suolaa
lohta
kermaa
ruohosipulia

Kuori ja pilko sipulit reiluhkoiksi lohkoiksi. Pese ja kuutioi perunat. Sulata voi kattilassa ja freesaa siinä sipulit ja perunat. Lisää kattilaan laakerinlehdet ja valkopippurit. Kaada kattilaan reilusti valkoviiniä ja tarvittaessa vielä vettä. Mausta suolalla, suolaa kuluu reippaasti. Keitä hiljaa kiehuen kunnes perunat ovat kypsiä.
Poista lohesta nahka ja kuutio. Lisää kuutiot kattilaan ja keitä kypsiksi. Lorauta kattilaan kerma ja kuumenna, mutta älä enää keitä.
Annostele keitto lautasille ja koristele ruohosipulisilpulla.

Kuhaa ja siemeniä

Kokkasin taannoin ystävälläni terveellisen illallisen. Tarjolla oli pannulla nopeasti käytettyjä vihreitä luomuvihanneksia, vihreää salaattia vuonankaalista ja avokadosta, nuudeleita ja siemenillä paneroitua kuhaa.

Keitettyihin nuudeleihin sekoitin mainiota kastiketta jonka ohje löytyy Yaelianin blogista. En laittanyt maapähkinävoita, mutta hyvää tuli silti, hyvä kun ei nuoltu nuudelikulhoa aterian päätteeksi..

Kuhan ohje on Alt om mat –lehdestä. Ostan lehteä vain opetellakseni ruotsia. ;) Pelkäsin, että siemenet syövät kuhan herkän maun, mutta turhaan. Todella herkullista.

kuhaa
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
kananmuna
sekalaisia siemeniä
öljyä

Leikkaa kuha annospaloiksi. Suolaa ja pippuroi palat. Kierittele kalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja sitten siemenissä. Paista kalapaloja kuumalla pannulla öljyssä minuutti kummaltakin puolelta.

Kuva tärähti, mutta kyllä siitä siemenen erottaa.

Risottoa

Aloitin pari viikkoa sitten ihan oikeissa päivätöissä. En ole viime aikoina tottunut moiseen, joten olen ollut väsyksissä ja syönyt paljon leipää. Sitä isoa pyöreää jälkiuunileipää, luomuna. Kerran söin pakastepitsan ja kerran tölkkihernaria.
Uuden vuoden lupauksesta kokata joka viikko yksi resepti keittokirjasta olen toistaiseksi onnistunut pitämään kiinni, tosin viime viikolla keitin ensin ja hyvällä onnella Aglio & oliosta löytyi sama ruoka. :D Tällä viikolla ei ehkä onnistu, ellei jostain kirjasta löydy vielä tänään ohjetta pastaan pestolla.. Lähistöllä olisi kyllä pari kauppaa auki, mutta en jaksa nyt pukeutua ihmisten ilmoille.
Työpaikalla tulee sentään syötyä hyvin, me käydään läheisessä Amica-työpaikkaruokalassa joka päivä. Siellä on yllättävän hyvät sapuskat ja erinomaiset salaatit, puoli kiloa päivässä –tavoite on helppo toteuttaa.

Alla olevat risotot olen keittänyt jo tammikuussa ennen muuttoa. Kaukaa viisaana kirjasin reseptit ylös. Jos näissä oli joku niksi, niin niitä en muista enää. Ensimmäinen muokkautui Ruokatorstain tomaattisesta chorizopadasta, kumpikin noudattaa kaikkea mitä kaapista löytyy –linjaa. Hyviä olivat molemmat, erityisesti jälkimmäinen.

Tomaattinen chorizo-risotto
½ sipuli
öljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl valkkaria
5 dl kanalientä
pieniä chorizo-makkaroita
1 dl tomaattikastiketta (edellisen päivän pastasta)
10 – 15 basilikanlehteä (lisätään valmiiseen risottoon)
mustapippuria

Katkarapuselleririsotto
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl risottoriisiä
öljyä
1 dl valkkaria
5 dl itse keitettyä rapulientä
2 sellerin vartta
2 dl katkarapuja
valkopippuria
1 rkl voita (valmiiseen risottoon)

Katkarapusoppaa

Tom yum on ihan maailman paras keitto ja sitä on pakko saada aina kun käy thaimaalaisessa ravintolassa. Toivottavasti vielä joku päivä pääsen maistamaan keittoa alkuperämaassansa.
Tämän oman keitelmäni koostumus ei kylläkään ole tom yum, vaan tommy toimi inspiraation lähteenä tälle 'mitä nyt kaapista sattuu löytymään' -sopalle.
Kaapista löytyi limeä, inkivääriä, chiliä, kahta eri kokoa katkarapuja, sitruunaruohoa ja kalakastiketta sekä ruohosipulia. Hyvää oli.

Vinkatkaapa lukijat kotiseutujenne parhaat thaikkuravintolat kommenttilootaan.
Minä pidän Orchidista ja se on sopivasti tuossa melkein kotia vastapäätä ja Tampereella tulee aina käydä Faasaissa Koskikadulla.

Kylmäsavulohisalaattia ja piparjuurikastiketta

Kylmäsavulohi on heti raa'an lohen jälkeen parasta lohta ja kun mua on tällä viikolla väsyttänyt jotenkin poikkeuksellisen paljon, niin ruuanlaitto on pysynyt tälläisella helpolla salaatti-pastalinjalla.
Tähän salaattiin laitoin lehtisalaattia, vesikrassia, retiisilohkoja, kylmäsavulohisiivuja, reilusti kapriksia ja tilliä. Lettukesteillä viime sunnuntaina nautitut piparjuuriset makusteet lämmin- ja kylmäsavulohilla olivat niin herkullisia, että piparjuurta piti saada kotonakin. Ranskankermaan raastoin reilun pätkän piparjuurta ja yhden limen kuoren ja limenpuolikkaan mehun. Kuva ei ole julkaisukelpoinen, otin iPhonella ja sillä tärähtää kaikki, joten kuvasta ei saanut selvää mitä se esittää, salaatista saa nyt sen verran selvää, että rehua on.

Mustekalan mustetta saa kuin saakin Suomesta!!

Eli nero di seppia disponibile!
Soitin Arvo Kokkoselle ja keskustelin erittäin mukavan nuoren miehen kanssa, joka oli myös blogeista kovin kiinnostunut. Musteesta päästyämme keskustelu kääntyi blogeiluun ja toivottavasti siis palaute saavuttaa hänet tätä kautta. :)
Ilmeni, että mustetta saa Stockmannilta, Turkuun sitä oli suorastaan juuri toimitettu. Soitin Helsingin Herkun palvelupisteeseen, jossa myöskin mukava nuori mies esitti ensin, että seppiaa ei heiltä saa. Sekään ei ihan pidä paikkansa, sillä siellä niitä pakastealtaassa möllöttää ja sieltä niitä on minunkin köökkiini jonkunkin kerran haettu. Kun mainitsin A. Kokkosen tuovan tuotetta maahan ja sieltä kuulleeni, että sitä on Stockalle toimitettu, niin ilmoitti tämä herrahenkilö heti, että jos Arvon tuotteesta on kyse, niin kyllä sitä saa heidän kauttaan tilattua. Tilausosasto oli jo kotona, joten huomenna aamulla pirautan suoraan kalapuolelle ja pyydän tilaamaan muutaman purkin. Ja siten sitoudun sitä myös ostamaan ja keittämään ensimmäiseksi risoton!
Arvo Kokkosella on myöskin oma myymälä Vantaalla Kuusillantiellä. Myymälä on auki torstaisin ja perjantaisin klo 12 - 18 ja mustetta, kuten muutakin arvon Arvon myymää tuotetta saa ostaa sieltä.
Mukavan nuoren miehen mukaan myös isommista K-kaupoista ja Prismoista voisi kysellä musteen perään, jos niistä sitä ystävällisesti tilattaisiin asiakkaan tarpeisiin.
Samassa keskustelussa ilmeni myös, että mustetta ostetaan paljon italiaisiin ravintoloihin, eikä se avaamisen jälkeen säily kovin pitkään, mutta sitä voi pakastaa. Meidän yhteisen tietämyksemme mukaan mustetta käytetään vain pastaan ja risottoon, joten lupasin ilmoittaa heille päin heti, mikäli tähän tietämykseen tulee päivitystä.

Kuvan nappasin suoraan Arvon Kokkosen kotisivulta, suorastaan lupaa kysymättä, mutta ehkä ne ei näin suorassa markkinointitekstissä kovin ota nokkiinsa moista ryöväystä. :)

Mökkimuonaa

Viimeisestä kerrasta mökillä oli ennen parin viikon takaista vierähtänyt luvattoman pitkä aika, olisko ollut 13 vuotta tai jotain siihen suuntaan. Ilosaarirockin paluumatkalla poikkesimme serkkuloiden kanssa möksälle ja mahtia oli, viihdyin paremmin kuin pitkään aikaan missään. Ja söin enemmän kuin pitkään aikaan missään ja mitään.
Koko mökkireissu alkoi laiturilla menneitä kuohuviinin ja mansikoiden kanssa muistellen. (Oltiin me jo syöty lounasta ennen sitä.) Muisteltiin nimenomaan sitä jatkuvaa syömistä; kun yhdeltä aterialta päästiin, aloitettiin valmistamaan toista. Lapset, eli minut, siskoni ja meidän kanssa samanikäinen serkkumme laitettiin aterioiden välillä tiskaamaan, poikapuolisen ei tarvinnut (toivon että sille oli varattuna jotain muuta työleirihenkistä hommaa) ja muut olivat muka liian pieniä. Kolme ei mahtunut tiskipaikalle, joten päivässä oli yksi vapaavuoro ja lupaan, että parinkymmenen ihmisen tiskeissä oli kyllä ihan riittävästi hommaa kahden tiskivuoren eteen. Iltaisin, kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, luettiin Valittujen Palojen ’Tapahtui tosielämässä’, mummilta salaa tietenkin, ja nähtiin paljon hyödytöntä vaivaa ettei jäätäis kiinni. Erityisesti näistä tapahtumista on jäänyt mieleen juttu, jossa mies putosi avaruudesta maahan ja selvisi hengissä…
Oi ihana lapsuus! Nostalgia on parasta = olen tulossa (todella) vanhaksi.

Tällä reissulla en tiskannut kertaakaan vaan keskityin ruuanlaittoon ja saunan lämmittämiseen. Koitin mä tehdä kirveellä jotain tikkuja sitä saunaa varten ja pyhästi lupaan, etten koske kirveeseen enää ikinä, en niin mistään syystä.

Tilliletut, paistetut kantarellit ja sinappikermaviili
Lettutaikinan teen aina summissa, eli en pysty tarkkoja määriä antamaan. Joka tapauksessa sekoitin jauhot maitoon turpoamaan muutamaa tuntia ennen paistamista. Jossain vaiheessa lisäsin reilusti silputtua tuoretta tilliä, suolaa ja mustapippuria. Juuri ennen paistamista lisäsin kananmunat. Kantarelleihin ei tullut muuta kuin niitä itseään ja sipulia ja paistoin ne tietenkin voissa. Kermaviiliin sotkin ruokalusikallisen sinappia, suolaa ja valkopippuria.
Kaikki astiat tuli tarkkaan nuoltua.

Minttumarinoidut paistetut katkaravut ja limemajoneesi
Meitä oli viisi ja kaksi kiloa kuorimattomia katkarapuja menivät hetkessä ja lisääkin oltais syöty, ei tosin enää nälkää vaan ihan koska nämä olivat niin uskomattoman hyviä.
Sulatettuihin katkarapuihin sekoitin kaksi ohueksi viipaloitua chiliä ja kuusi vastaavasti käsiteltyä valkosipulinkynttä, neljä pilkottua sitruunaa, puoli desiä öljyä ja ruukullisen verran mintunlehtiä. Ravut seisoivat marinadissaan ehkä tunnin, jonka jälkeen paistoin ne nopeasti voissa. Muurikka paljastui varastosta vasta seuraavana päivänä ja nämähän olisi ehdottomasti pitänyt valmistaa siinä, ensi kerralla sitten. Kuva ei tee näille oikeutta, vaan siitä tulee mieleen Postojnan kuuluisa olmi, värin puolesta siis.
Majoneesiin sotkin kahden limen raastetun kuoren ja mehun sekä hiukan minttua ja suolaa.

Olmi on ystävä sekä seppie alla griglia

Kyseessä on pienoinen matkakertomus ja grillatut mustekalat. Vaiko ehkä seepiat tai kalmarit tai mitkä nyt ikinä, joka tapauksessa potentiaalisesti parhaat merenelävät ever.

Kaikissa (Helsingin keskustan ja lähituntuman) isoissa ruokakaupoissa on pakastetekalaosasto, josta löytyy lukuisaa seitä eksoottisempaa, kuten näitä pieniä ihanaisia valkoisia mustekaloja. Ainakin Stockalla ja K-kaupassa näitä saa ikään kuin vakuumissa, jossa on siniset pahviset reunukset ja tekstitys viittaa vahvasti Italiaan. Äärimmäisen kätevä tässä tuotemerkissä on antipasto misto di mare, joka sisältää laajan sortimentin äyriäistä ja simpukkaa, ja joka valmistuu pastakastikkeeksi hetkessä. Kaikissa tuotteissa on muutama selkeä resepti useammalla kielellä, suomi mukaan luettuna. Mun resepti on nyt himpan verran hatusta, sillä näiden valmistamisesta on jokunen viikko jo aikaa, enkä muista valmistusaikoja. Keittämisessä en kuitenkaan noudattanut pakkauksen ohjetta, vaan kalmarini valmistuivat huomattavasti nopeammin täydelliseen koostumukseen.
Grillatuista mustekaloista tulee ihana nostalgia niinkin lyhyen ajan taakse kuin vuoden takaiseen Sloveniaan, jossa söin annoksen grillattuja kalmareita joka päivä! Sloveniaa voin matkakohteena suositella erittäin lämpimästi kaikille, sekä perheellisille että perheettömille. Piskuisessa maassa on nähtävää käsittämätön määrä, kannattaakin kiertää maata autolla, joko omalla, vuokratulla tai sitten ihan bussilla. Paikallinen bussiliikenne on erinomaisesti järjestetty ja superpikavuoroja lukuun ottamatta bussi pysyy kaposemmilla poluilla, joilla maata näkee erinomaisesti. Maasto ja maisemat kun saattavat vaihtua muutaman kymmenen kilometrin matkalla ihan tyystin kolmekin kertaa ja aina edellistä upeammaksi. Me emme viime vuonna ihan Slovenian itäisimpiin osiin kerenneet. Tukikohtamme oli rannikolla Porto Rosissa, mutta ainakin Ljubljana, Bled ja Piran kannattaa länsiosissa ottaa haltuun. Rannikko oli hyvä tukikohta, sillä rantaloma passaa aina, vaikka väliin pyrähtäisikin muissa ympäristöissä. Lapsettomien kannattaa Porto Rosin sijaan valita Piran, upea historiallinen pikkukaupunki, joka on rannikon kolmesta (vai oliko niitä neljä) kaupungista se idyllisin.
Mihin osaan Sloveniaa sitä ikinä suuntaakaan, kahta ei voi jättää väliin: Skocjan ja Postojnan luolat. Mitään niin upeaa en taida olla koskaan nähnyt.!Postojnan luolasto on tunnetuista maailman toiseksi suurin, n. 20 kilometrin tunnelistosta on auki yleisölle viiden kilometrin pätkä, joka alkaa parin kilsan ”kummitusjunalla”, ensimmäiset metrit junassa olivat suoraan sanottuna hiukan kuumottavat, mutta ympärillä avautuvat upeat maanalaiset maisemat veivät kaiken ahdistuksen hetkessä. Luolissa lymyää myös mystinen olmi, joita näkee luolakierroksella ja luolan suulla maanalaista elämää esittelevässä näyttelyssä. Luolissa on oikeastaan kuvaaminen kielletty, Unescon suojelemissa kohteissa kun liikutaan, mutta alla kuitenkin pari otosta. Muutaman kilometrin syvyydessä maan sisässä joku älykäs keksi sammuttaa valot, arvatkaa oliko pimeämpää kuin ikinä missään?
Skocjan luolat eivät ole käytäväkilometreissä ihan niin massiiviset kuin Postojna, mutta kuulemma maailman upeimmat. Vertailukohteena minulla on vain Postojna, mutta uskon väitteen todeksi, nämä luolat olivat suorastaan liikuttavan upeat, ehdottomasti kaunein, komein, suurin ja mahtavin kokemus ikinä. Pientä kuumotusta kerättiin tämänkin luolan suuaukolla, kun turistiryhmä työnnettiin n. puolentoista metrin levyiseen ja vajaa kaksi metriä korkeaan voimakkaasti alaspäin viettävään käytävään, jonka loppupäässä oli teljetty rautaovi..
Hyvän ruuan ystävälle Slovenia on monipuolisuudessaan aarreaitta, itse nautin pääasiassa meren antimista, mutta sisämaassa saa mm. upeita riistaruokia. Rannikolla majaileva ruokaturisti tutustuu tietenkin paikalliseen suolantuotantoon ja tuo tuliaisiksi kilokaupalla suolaa, joka on muuten älyttömän hyvää!

paketti seepioita
2 dl valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi
½ chili
suolaa
mustapippuria
sitruunaa
oliiviöljyä

Pilko chili ja valkosipuli ja laite ne kattilaan kera valkoviinin ja hyppysellisen suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää nilviäiset, keitä n. 15 minuuttia. Siivilöi ja valuta keitetyt seepiat, nostele ne kuumaan grilliin, parilapannuun tai paistinpannulle ja grillaan kummaltakin puolelta kunnes ne saavat hiukan väriä. Mausta sitruunalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä. NAM!

Näitä söisin joka päivä!

Porto Ros

Piran

Bled-järvi. Järvellä on moottoroitu liikenne kielletty, joten ympärillä vallitsee ihana hiljaisuus. Järven vesi on uskomattoman kirkasta ja siinä asuu älyttömän isoja kaloja, joita oli lystiä rannalla bongailla.

Simpukkaviljelmä

Postojnan luolat