Linkkivinkki ja muuta jorinaa

Mullahan on siis sisko. Se asuu Englannissa ja on hirveen kaunis, taitava ja mukava. Sen blogi löytyy täältä ja Facebookki täältä. Ei se mitään ruokablogia (ainakaan vielä) pidä, mutta kun viimeisin postaus on ilmeistä ruokaa, niin jaetaan nyt täälläkin.

Yks yö näin unta, että söin jääkaapilla minikokoisia joulutorttuja. Siitä sitten heräsin äitihommiin neljän aikaan aamuyöstä ja mietin, että miksi ihmeessä maistuu suussa Popsin Grillinakki kun kuitenkin hampaatkin illalla pesin, enkä ole mitään nakkeja ennen sitä syönyt. No karmee totuus paljastui aamulla, kyllä se oli nakki kun maistui suussani, olin ahtanut niitä unissani puolisen pakettia, varmaankin ihan siinä jaakaapinoven raossa.

Väli(pala)nakin haastaa yönakki. Huoh.

Tästä päästään ihan ilman aasinsiltaa herkuttomaan helmikuuhun. Alkoholiongelmaiset valkaisevat nenää tipattomalla tammikuulla ja me suklaa- ja pullaongelmaiset valkaisemme mahamakkaraa herkuttomalla helmikuulla. 

Kun kahvilassa tulee äkkiä mieleen kuva omasta itsestä istumassa (lattialla) valtava kakku edessään sitä paljain kaksin käsin syöden, on se selkee merkki siitä, että tilanne on vakava. Eli ennen kuin parkkeeraan kakkuineni tuohon olkkarin lattialle on parempi suorittaa interventio. Sokerihanat ovat siis helmikuun mulle kiinni kohteliaisuus- ja laskiaisvarauksin. Laskiaisena aion ihan todellakin syödä (ainakin yhden) armaan serkkuni leipoman pullan ja jos menee kylään ja isäntäväki on leiponut, niin olis mahdottoman epäkohteliasta kieltäytyä.

Jospa kokonaisen kuukauden kestävä mahdollisimman vähäinen sokerinsaanti auttaisi häädättämään loput raskauskilot ja innostaisi terveempään loppuelämäänkin. Pelkästä tahdostahan se on kiinni. Paitsi jos unissaan alkaa pullaa syömään. Sitä varten tarvinnee tänään tyhjätä kaapit mahdollisista ansoista.

Juustoinen chilimakarooni eli cheesy chili mac

Jokunen vuosi sitten telkkarista tuli 30 minuutin aterioita ala Rachel Ray. Se kovaääninen iloinen nainen, joka teki kaikki hommat aina mainostauolla ja syntyi vaikutelma, että sapuskeet todella valmistuivat puolessa tunnissa. No siinä samaisessa ohjelmassa kuitenkin Racheli keitti spaghettia kuin risottoa ikään ja sanoi sanan starch(y) noin 56 kertaa, eli aika monta puoleen tuntiin. En tiiä miten on jäänytkin mieleen tämä jakso? Mene ja tiedä, mutta taas palasi mieleeni tämä quick and easy starcy one pot pasta miracle kun Pinterestissä silmään osui Cheesy chili mac.
Aika mainio ja supernopee arkisapuske. Muuttelin alkuperäisen reseptin määriä hieman ja vaihdoin kalkkunajauhelihan luomunautaan. Kalkkunaa ja broileria kun ei meillä kumpaakaan syödä, eläinparat. Mexican cheese blendiä vastannee cheddar, jonka tarjosin erikseen valmiin makaroonin päälle kinostettavaksi.

Kuumenna isohko ja korkeareunainen pannu. Laita pannuun 1 rkl öljyä, 1 kuutioitu sipuli, 1-3 kuivattua pikkuchiliä (tulisuuden mukaan) ja 1 rkl jauhettua jeeraa. Kuullottele viitisen minuuttia.
Lisää pannuun 1 rkl tummaa sokeria ja 1 siivutettu valkosipulinkynsi, sekoittele kunnes sokeri on sulanut ja lisää sitten 400 g jauhelihaa. Ruskista. Mausta suolalla.
Kaada pannuun 1 tlk tomaattimurskaa, 5 dl vettä ja 8 dl makarooneja mallia kyynärpää.  Keitä reippaasti kiehuen kunnes pasta on mukavasti al dente ja soosia starchya eli suurustunutta.
Viimeistele lehtipersiljalla ja cheddar-raasteella.

Limoncello-kakku

Sitruuna on keväinen juttu. Kun käyttää jo talvella paljon sitruunaa, niin kevät on ikään kuin lähempänä. Ja kun syö paljon leivonnaisia, niin elo on kovin mukavampaa vuodenajasta riippumatta.
Tällä kyseisellä leivonnaisella makiannälkä sai niin vikkelän häädätyksen, että itteenikin ihmetytti. Sokerissa ei säästellä, se suorastaa karamellisoituu valmiiseen kakkupohjaan. Kakku, josta riittää monelle. Ja kakkuahan riittää vähän edelleen Sillä Sipulien reippaasta avusta huolimatta. Paakkelsi kestää hyvin jääkaapissa, mutta en suosittele tarjoamista vieraille seuraavana päivänä vaan ihan tuoreeltaan. Viilennetyn kakun koostumus on varsin tuoreesta poikkeava.

Alkuperäinen ohje löytyy tästä amerikkalaisesta blogista. Tein ohjeeseen joitakin pieniä muutoksia. Lemon curdia multa löytyi valmiina kaapista jonkun muun valmistamana ja kuorrutteesta jätin timjamin ja käytin maustamatonta tuorejuustoa. Täytyy kyllä tehdä tätä toistekin alkuperäisellä kuorrutteella, oma versioni oli vaan jotenkin vähän likaa ja jonkun sortin mittavirheen vuoksi se imeytyi jo muutenkin makeaan kakkuun.

Mellissa on kauniiden kuvien lomaan lörpöttänyt pitkät pätkät, mutta minä en sorru samaan. En enempiin lätinöihin enkä kauniisiin kuviinkaan. 

300 g huoneenlämpöistä voita
5 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1,25 dl limoncelloa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele huolella kaksi kakkuvuokaa, halkaisija noin 22 cm. Suositeltavaa on vuorata vuoan pohja leivinpaperilla.
Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kanamunat yksitellen. Sekoita keskenään jauhojat ja sooda ja limocello, sitruunamehuja ja raastettu sitruunan kuori. Siis kuivat keskenään ja nesteet keskenään, ei kaikkia samaan kippoon.
Sekoita jauhoseos ja limoncello-seos taikinaan erissä vuorotellen.
Jaa taikina vuokiin ja paista n. 35 minuuttia. Testaa kypsyys puutikulla.

Jäähdytä kakkupohjat ritilällä, voi jäähdyttää vuoissaan.

Kumoa toinen pohja alustalle ja jätä pohja ylöspäin. Levitä kakulle lemon curd. Kumoa toinenkin pohja ja nosta curdille oikein päin.
Valuta kuorrute kakulle. (Kakun pitää olla jäähtynyt ja kuorrutteen tarpeeksi paksua!)

100 g tuorejuustoa
2,5 dl tomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehua
1 rkl limoncelloa

Vatkaa kaikki kuorrutteen aineet tasaiseksi massaksi.

Suklaakakkua ja juustokakkukeksejä

Lapsi Prinsessa sai tässä taannoin nimenkin, valitettavasti sitä ei täällä paljasteta.

Sen sijaan paljastettakoon mitä nimiäisvieraille tarjottiin:

Lammaskeitoa
Leipää
Kirnuvoita

Täytekakkua
Suklaakakkua
Tuorejuusto-valkosuklaa-keksejä
Pullaa

Lammaskeitto oli niin mitäänsanomattoman tympeen mautonta, että eipä siitä sen enempää kuin anteekspyynnöt vieraille ja täytekakku oli sellaista ihan perusta, että eipä siitäkään nyt oikeen juttua lohkee. Pullakranssi oli äitin käsialaa.
Sen sijaan loput makeat tarjottavat ansaitsevat vähän postausta kun oli niin törkeen hyvää.

 

Suklaakakku

Ohje on ah niin ihanaisen Nigellan, joka ei voissa, sokerissa ja kermassa juuri säästele. Kuten alta voi lukea, on sokerin määrä tässäkin kaakkusessa aika huimaava.
Ihan ilman kommelluksia ei leipomus tämäkään valmistunut, otin ja keitin kakun kostukkeeksi tarkoitetun suklaasiirapin hellalle. Sehän nähkääs kivasti kiehuessaan kuohahtaa eikä niin millään pysynyt tuossa talouden pienimmässä kattilassa sisäpuolella. Ja voin kuulkaa kertoa, että ei ole ehkä mitään vittumaisempaa ylikiehuvaa kuin sokeri! Ensinnäkin se palaa kuumaan hellanlevyyn osuessaan ja savuaa ja löyhkää sen mukaisesti, toisekseen se roiskuu itseään viileämmälle hellanpinnalle valuessaan ja sitä on sitten ihan joka paikassa, kolmanneksi se on helvetin tahmeeta ja liimaa kaiken. Kuten kattilan tiskipöytään.
Mutta tuo valmis kakku, miten hyvää! Ihana kostea ja täyteläinen kakku, jota tein onneksi niin runsaasti, että sitä on vielä pakkasessakin näitä ankeita talvipäiviä makeuttamaan.
Erilaisesta kodinvehkeestä johtuen sovelsin vähän valmistusmetodissa. Jos omaa alkuperäisessä ohjeessa kerrotun kaltaisen terällisen monitoimikoneen, on kakun tekeminen ehkä jopa vielä helpompaa.

200 g jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
50 g kaakaojauhetta
275 g sokeria
175 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl aitovaniljasokeria
80 ml ranskankermaa
125 ml kiehuvaa vettä
200 g tummaa suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi ja vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla.
Sekoita kuivat aineet sokeria lukuunottamatta ja suklaarouhe mukaanlukien keskenään.
Vatkaa voi ja sokeri sekaisin. Lisää kananmunat ja sekoita. Lisää ranskankerma ja sekoita. Sekoita taikinaan kuiva-aineseos. Lisää vielä kiehuva vesi sekoittaen.
Kaavi vuokaansa ja paista n. tunti, kokeile kypsyyttä tikulla.

Suklaasiirappi

1rkl kaakaojauhetta
125 ml vettä
100 g sokeria

Aloita siirapin tekeminen jo ennen kuin otat kakun uunista eli laita aineet kattilaan ja keitä 5 minuuttia.

Pistele valmiiseen kakkuun syviä reikiä kypsyydentestaamistikulla. Kaada siirappi tasaisesti vielä kuumalle kakulle. Anna kakun jäähtyä vuossa.
Kakun voi tehdä jo tarjoamista edeltävänä päivänä ja jättää vuokaansa muhimaan. Eikä tämä jääkaapissa huonommaksikaan muutamassa päivässä muuttunut.

Tuorejuusto-valkosuklaa-keksit

On ne niin taitavia köökissäkin nuo ameriikkalaiset, Ameriikoissahan kaikki on suurempaa ja parempaa. Ihastuin ikihyviksi tähän ohjeeseen Pinterestin kautta ja myöhemmin samaisesta lähteestä löytyi myös toinen hiukan erilaisilla mittasuhteilla. Päädyin tekemään näistä oman yhdistelmän, mm. vaihdoin tumman suklaan valkoiseen. Tietty sen paperin, jossa oma yhdistelmäni olisi, heitin jo menemään. Suomennan tähän tuon jälkimmäisen kun se oli niinko enempi omalleni pohjana.
Ihan törkeen hyvää.

225 g huoneenlämpöistä voita
225 g tuorejuustoa
1 kuppi sokeria
1/2 kuppia tummaa sokeria
1 muna
1rkl vaniljauutetta
2 1/2 kuppia jauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 kuppia suklaazips

Lämmitä uuni 180-asteiseksi.
Vatkaa voi ja sokerit. Lisää muna, juusto ja vanilja ja vatkaa tasaiseksi.
Sekoita jauhot ja sooda ensin keskenään ja lisää seos kuppi kerrallaan taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.
Nostele taikananokareita ruokalusikalla leivinpaperiselle pellille. Paista 7-8 minuuttia tai kunnes reunat alkavat vähän tummua.

Possua ja parsakaalia pähkinöillä

No jopas taas kun sattui silmään kovin mainio nopea arkisapuske! Ja kuinka yllättävää, että löytyi juuri BBC Good Foodista, one-pot-osastolta. :) Tästähän voisi muokata vaikka mitä.
Possuun päädyin siksi, että se oli kaupan ainoa luomuvaihtoehto. Rasvainen kassler olikin maukas valinta.
Alkuperäisessä vinkattiin sopivan hyvin perunamuusin kanssa. Sopi muuten eri hyvin basmatiriisi kanssa.

 

n. 1 dl pähkinöitä (cashew, pecan)
öljyä
400 g possu kassleria ohuina siivuina
suolaa
mustapippuria
400 g parsakaalinkukintoja
3 dl kanalientä
1 rkl soijakastiketta

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, siirrä sivuun odottamaan.
Laita pannuun pikkasen öljyä ja ohueksi siivutettu kassler, ruskista kevyesti, suolaa ja pippuroi. Siirrä suikaleet siivuun odottamaan.
Laita nyt pannuun parsakaalit ja paahda hetki. Lisää kanaliemi ja keitä 2 minuuttia.
Lisää liha ja keitä vielä kaksi minuuttia.
Lisää lopuksi pähkinät ja viimeistele soijakastikkeella.

Tuli äitihommia, joten parsat ehtivät menettää kauniin kirkkaanvihreän värinsä, mutta ei se maussa tuntunut.

Seitipannu

Kun jo kertaalleen hyväksi havaitulle one-pottien linjalle on lähdetty, niin sillä jatketaan. Samaisesta lähteestä kuin edellisessä postauksessa on haettu inspiraatiota ja lupaan, että ei muuten jää tähän.
Alkuperäinen (taisi olla muuten se, josta kokeiltavien reseptien linkkilistaaminen lähti) vaikuttaa harvinaisen pliisulta tapaukselta, joten laitoin vähän lisäystä. Mulla ei myöskään ole yhtään sellaista pannua, joka kätsästi mahtuis suoraan hellalta uuniin, jotan ohjeistetusta valmistustavasta joutui tinkiin. Olis kyllä yks puukahvainen, mutta mitenköhän sillekin kahvalle käy jos sen uuniin työnnän..? Ruoka valmistui hellalla ihan ongelmitta.
Tuore aamulla merestä nostettu turska oli tuosta naapuruston gurmeeputiikista just päässyt loppumaan, mutta aina niin monikäyttöistä seitiä oli vielä pakastealtaassa muutama pakkaus jäljellä. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi noita sietibiittejä kutsutaan fileiksi.
Jämät toimivat seuraavana päivänä erinmaisesti pastan kastikeena, öliiviöljyllä vaan pikkasen jatkoin.

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 pikkuchili
oliiviöljyä
1 sitruunan mehu ja kuori
muutama kappale (4) seitiä
1 tlk tomaattimurskaa
2 tl sokeria
kourallinen tummia oliiveja
2 rkl oliivinestettä
persiljaa

Kuori ja siivuta sipulit ja laita pannulle, murskaa pannuun chili. Nimenomaan kuivattua chilipalkoa tässä tarkoitetaan. Kuullottele hetki. Työnnä sipuleja sivummalle ja laita pannulle kalat, pakkauksen ohjeen mukaan jäisinä.
Purista pannulle halkaisemasi sitruunanpuolikkaan mehu. (Raasta sitruunasta kuori ennen halkaisua.) Paista pari minuuttia, käännä ja purista loputkin sitruunamehut kalapaloille.
Lisää pannuun sokerilla maustettu tomaattimurska, oliivit ja oliivien neste suolaa tuomaan. Keitä hiljalleen kunnes kala on kypsää.
Mausta valmis pannu silputulla persiljalla ja sitruunankuoriraasteella.

Bataattipyttis

Aloita vuosi kevyesti keitolla! Sanonko mitkä ja mitkä? Täysipainoista ravintoa tuottava tarvitsee kaikki irtoavat kalorit eikä mitään 'sulatan tässä nyt kinkkuja, pipareita ja konvehteja vaikka hampaat irvessä' -keitoksia. Päinvastoin, tänne lisää konvehtia, kyllä napa vielä vetää! Taidankin lähteä heti lähikauppaan, kaikki jouluiset karkkipakkaukset saa nimittäin puoleen hintaan.

Bataateista ja pavuista piti siis alunperin tulla keittoa, mutta sitten törmäsin kiljuvassa nälässäni tähän one-pottiin. Kävinkin sit samalla läpi kaikki BBC Good Foodin one-potit ja listasin mieluisat linkit. Onpahan jotain ideaa tuonne köökin puolelle, minä olen nyt pastani tomaattikastikkeessa vähäksi aikaa syönyt.

1 iso sipuli
400 g tulista chorizoa
paljon voita
paljon oliiviöljyä
2 kohtuukokoista bataattia
kuivattua salviaa
kuivattua oreganoa
tölkillinen papuja
kourallinen tummia oliiveja
mustapippuria
4 kananmunaa
ruohosipulisilppua

Kuori ja siivuta sipuli. Pilko chorizo reiluiksi kappaleiksi. Pistä kuumaan pannuun voi ja öljy, sipuli sekä chorizo. Kuullota siinä hetki.
Kuori ja kuutioi bataatit kanttiinsa sentin, puolentoista kuutioiksi ja lisää pannuun. Sekoita huolella.
Mausta kuivatulla yrteillä ja lisää vielä pavut ja oliivit. Paista täydellä lämmöllä välillä sekoittaen kunnes bataatit ovat mieluisia. Mausta valmis pyttis mustapippurilla.
Paista kananmunat ja silppua ruohosipuli.
Ihan törkeen hyvää.

Hyvää uutta vuotta!

Yliprinsessa, Herra Prinsessa ja kolmiviikkoinen Lapsi Prinsessa toivottavat kaikille mitä makoisinta vuotta 2012!