Lämmin lohi-pastasalaatti

Tässäpä teille ihan huippuhyvä kalaruoka!
Nopea salaatti istuu kiireiseen arki-iltaan erinomaisesti, on täyttävää ja maukasta. Salaatin salaisuus piilee marinoidussa lohessa. Käytin valmiiksi marinoitua Apetitin bbq-lohta. Sain sellaisen viestintätoimiston pressitilaisuudesta. Marinoinnin voi toki hoitaa oman maun mukaan esim. pestolla, currytahnalla tai harissalla.

500 g marinoitua lohifileetä
300 g täysjyväpastaa
1 pieni porkkana
vihreitä oliiveja
oliiviöljyä
100 g salaattisekoitusta

Paista lohipalaa 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Nyhdä kypsä lohi salaattikulhoon.
Keitä pasta ohjeen mukaan al dente (eli kaksi minuuttia vähemmän kuin pussissa lukee). Sekoita kypsä pasta lohipaloihin.
Kuori porkkana ja suikaloi se kuorimaveitsellä. Sekoita porkkanasuikaleet ja oliivit salaattiin. Lisää vielä reilu luraus oliiviöljyä ja salaattisekoitus.

VINKIT: Lohen voi paistaa jo vaikka edellisenä päivänä. Jos haluat tästä seuraavaksi päiväksi lounasevään, ja kukapa ei haluaisi, ota lounasannos sivuun ennen salaatin lisäämistä.

Mustekala-perunasalaatti

Soppa-Hanna on tehnyt herrrkullisen oloista mustekalaruokaa, jonka innoittamana otin heti sulamaan pikkumustekalat pakkasesta. Paitsi, että puolen kilon pakkauksessa oli tasan kaksi mustekalaa, ihan pikkuisista ei siis voida puhua.

No ei kai koko mustekalaa pahenna tuumin, ja tutkasin paketista kuinka nuo olisi tarkoitus kypsentää: Suomeksi paketti kertoi mustekaloja kuumennettevan 5-10 minuuttia. Mutta miten? Arvelin, että muilla kielillä saattaisi löytyä tarkempaa terminologiaa ja turvauduin seuraavaksi englantiin. Siinä kyllä heti alkuun todettiin, että ohje on viitteellinen, mutta että 15 ml öljyä pannuun ja paistelua muutama minuutti.. Uskokoon ken tahtoo, minä siirryin italiaan. Italiankielinen pakkausseloste antoi seikkaperäiset sulatusohjeet ja kehotti sitten käyttämään sulaneet mustekalat kuin vastaavat tuoreet.

Jepa. Mitä opimme tästä? Että heti kannattaa katsoa Googlesta. Nyt nimittäin osaan kypsentää mustekalat, niin pakastetut kuin tuoreet. Ja samalla löysin ilmeisen klassikkoreseptin, jota laajalti pitkin Välimeren rantoja tarjotaan. Eikä syyttä, mustekala-perunasalaatti kun on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan törkeen hyvää!

Pakastetut mustekalat on valmiiksi puhdistettu, joten valmistaminen on vallan helppoa. Kattilaan laitetaan vettä, porkkana, sipuli, laakerinlehti ja pätkä varsiselleriä. Otetaan mustekalaa päästä kiinni ja dipataan lonkerot veteen kolmesti ja sitten tipautetaan pataan koko mustekala. Keitetään 20 minuuttia, per 500 grammaa (paino siis yhden kokonaisen elukan mukaan), kokeillaan kypsyys haarukalla ja sillä selvä. Minä kyllä vielä pesaisin keittyneestä mustekalasta nahkat pois, en tiedä olisko ne irronneet jo raaoista.

Mustekala-perunasalaatti

450 g mustekalaa, vaikka yksi sen painoinen

450 g perunoita

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

oliiviöljyä

lehtipersiljaa

Keitä mustekala. Leikkaa kypsa ja hieman jäähtyneen mustekalan lonkerot sopiviksi paloiksi. (Tässä vaiheessa kaadoin lonkeroisilleni oliiviöljyä ja lisäsin suolaa ja pistin jääkaappiin yöksi.)

Pese perunat, leikkaa suuhin sopiviksi ja keitä kypsiksi (itselleni ominaisesti en kuorinut).

Pistä kulhoon perunat ja mustekalapalat, mausta sitruunalla, öljyllä ja suolalla, viimeistele lehtipersiljalla.

Kipparin kaveri - äyriäislautanen surf 'n' turf

Kipparin kaveri on tietenkin merenelävä! Tai ainakin mun on, rrrakastan seepioita, nimenomaan paistettuja/grillattuja. Jos saa ihan vähän valittaa maantieteellisen sijaintimme luomista ravinnollisista puutteista, niin valitan äyriäisistä. Seepioita hamstraan aina pakkaseen kun niitä hyviä näen.

No voisin mä valittaa aikasta monesta muustakin geopuutteellisesta, mutta koska elämä on ja etelään voi muuttaa, säästän energiani iloisiin asioihin!

Tarkoituksena oli siis luoda street food -hengessä sopivaa purtavaa Valion Kippari-juuston kaveriksi. Jotenkin maistui heti suussa savu ja seepia. Ja koska kaikki (lihansyöjät) rakastavat pekonia, niin sitä sit kans. Lapsi Prinsessa I suhtautuu penseästi savustettuun kinkkuun, joten arvelin myös savustetun juuston jäävän lautaselle, mutta tässähän kävikin niin, että jouduin kipaisemaan kauppaan hakemaan uuden juustopaketin kun kersoihin uppos niin hyvin. Ja niin niihin upposi myös äyriäisteni dipiksi valmistettu kastike, arvatteko kuinka kävi seepioiden? No sainpa minä enemmän ja dippi osoittautui todella mainioksi kumppaniksi mereneläville.

Sellainen vinkin sananen ennen kuin ryhdyt kokkauspuuhiin, että näistä pakastetuista äyriäisistä irtoo tolkuttomasti nestettä. Eli kun reseptin ohjeessa lukee, että kuivaa hyvin niin kertakaikkiaan kuivaa hyvin. Muuten pannulla alkaa paistumisen sijaan kiehuminen ja keitetty seepia on kuulkaas vallan eri ruoka.

Olisin halunnut käyttää raakoja rapusia, mutta ei löytynyt sopivia. Ne sopisivat tähän paremmin, mutta kyllä noista pertsakatkiksistakin tulee oikeen hyvä kunhan lisää ne pannuun sitten ihan viimeiseksi eikä paista enää.

Äyriäislautasta voi käydä äänestämässä Valion kilpailussa, äänestäneiden kesken arvotaan ihana herkkukori, johon kuuluu mm. Liemessä-Jennin maini Katuruokaa-kirja.

Äyriäislautanen surf 'n' turf ja Kippari-dippi
500 g pakastettuja äyriäisiä (kuorittuja katkarapuja, puhdistettuja seepioita)
170 g pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
1 rkl ruokokidesokeria
puolikkaan limen mehu
(suolaa)

1 dl kuohukermaa
100 g Valio Kippari-juustoa

Sulata äyriäiset hitaasti jääkaapissa noin vuorokauden ajan. Valuta ja kuivaa sulaneet äyriäiset hyvin.
Kuumenna uuni 225-asteeseen, levitä pekonisiivut pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa rapeiksi. Anna jäähtyä hetki ja leikkaa pekonit saksilla ohuiksi suikaleiksi. (Valmista juustodippi tässä vaiheessa.)
Siivuta chili ja hienonna valkosipuli ja laita sivuun odottamaan.
Irrota seepioista lonkerot ja leikkaa loppu noin sentin levyisiksi renkaiksi tai nauhoiksi.
Kuumenna iso paistinpannu todella kuumaksi. Laita pannuun öljy, chili ja valkosipuli ja heti perään seepiat. Paista 3-5 minuuttia, lisää sokeri ja katkaravut. Paista vielä noin minuuttia tai kunnes ravut punehtuvat. Ota pannu liedeltä ja purista äyriäisten päälle limen mehu. Lisää lopuksi pekonisuikaleet ja tarjoile heti lämpimän juustodipin kanssa..

Kuumenna kerma pienessä kattilassa kiehuvaksi. Kerman kuumentuessa leikkaa Kippari-siivuista reunat ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Lisää juusto kuumaan kermaan ja sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut.

Yhteistyössä Valio

Pitaa ja bissee

Selvää on, että olut on mitä mainion ruokajuoma mausteisille, itämais- tai meksikolaishenkisille sapuskoille ja grilliruoalle, mutta ihan heti en olisi keksinyt tarjota olutta juustotarjottimen kyytipoikana. Mutta niinpä vaan manchegon pähkinäiset aromit korostuivat suloisasti kulauksella Lapin Kultaa. Itsehän en siis edelleenkään tätä keksinyt, vaan osallistuin yhdessä 11 muun ruokabloggaajan kanssa Blogiringin ja Lapin Kullan järjestämään kokkaus- ja oluenmaistajaisiltamaan. Enpä ennen tätä kyseenomaista iltaa tiennyt sitäkään, että olutta ei hörppäillä vaan juodaan tiiviitä, isoja, ilmattomia kulauksia ja niellään nopeesti, sitten vasta maistellaan. Mä pidän kyllä oluesta ruokajuomana, mutta usein tuntuu, että viiniä pitäisi olla, tässäkin olen väärässä, sillä samalla tavalla kun pitää valita oikea viini, niin pitää valita myös oikea olut. Helppoo kun osaa.

 Kokkaus- ja siemimisillan innoittamana saatiin kotiläksyksi valmistaa katuruokahenkistä syötävää olutpainikkeen palaksi. Katuruoka on just nyt kuuminta hottia. Toivottavasti trendi alkaa näkyä ihan oikeasti myös kaduilla eikä vain erikoistapahtumissa ja festarimättönä. Elän käsityksessä, että Helsingissä tämä on myös kaupungin tahtotila ja ruokakärryille ja kojuille on tulevaisuudessa helpompi saada myyntiluvat kaupungin kaduille ja toreille. Kaikissa Suomen pitäjissähän on jo nyt erittäin vahva ja vakiintunut katuruokakulttuuri, nimittäin öinen snägäri. Kulttuurista kertoo paljon, että se on nimenomaan osa yöelämää, nakkikiskat eivät ole päiväaikaan auki esimerkiksi työpaikkalounastajille vaan aika monta olusta on saanut juoda ennen kuin grilliltä uskaltaa syötävää ottaa.

No siihen katuruokaan. Valmistin pieniä kalapihvejä pitaleivän väliin. Pitojen salaisuus piilee runsaassa avokado-tomaattisalsassa. Ja limessä, sitä pitää olla paljon vähän kaikessa. Katuruokahan on nimenomaan sormiruokaa, mitä mainiointa sellaista, jote vedän tästä näppärästi aasinsillan vauvoihin. Kalapiffit (ilman suolalisää) ovat mitä mainioin aterianosa sormiruokailevalle vauvalle!

Tein pihvimassan monitoimikoneella, mutta yhtä hyvin se onnistuu veitsellä sipeltämällä kaikki aineet hienoiksi. Koostumuksesta tulee silleen mielestäni kivempi, mutta paistaminen on ehkä hieman vaativaa. Pihveihin sopii oikeestaan ihan mikä tahansa kala, jopa (raa'at, sulatetut, kuoritut) ravut. Käytin tällä kertaa saatavuussyistä lohta, joka ei muuten juurikaan vaadi rasvaa pannulle paistovaiheessa, terveellistä!

Kalapihvit

700 g kalafilettä

1 punainen chili

1 limen mehu

1 ruukku korianteria

1 kananmuna

suolaa (soija- tai kalakastiketta)

Poista kalasta nahka ja kuutioi se pienehköiksi kuutioiksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna karkeasti. Silppua korianteri, myös varret. Laita kaikki aineet monitoimikoneen kulhoon ja aja sileäksi.

Nosta pihvimassasta keskilämpöiselle pannulle kahta ruokalusikkaa apuna käyttäen quenelli-tyyppisiä kököjä, paina lusikalla pihviksi. Paista pihvejä pari minuuttia kummaltakin puolelta.

Avokado-tomaattisalsa

1 kypsä avokado

kourallinen kirsikkatomaatteja

1/2 limen puristettu mehu

(suolaa maun mukaan)

Halkaise avokado, poista siemen ja kaavi hedelmäliha kulhoon, purista päälle limen mehu. Halkaise tomaatit, poista siemenet ja kuutioi pieniksi paloiksi. Laita tomaatitkin kulhoon ja sekoita haarukalla karkeaksi massaksi.

Lado kaikkea paljon pitaleivän sisään ja nauti huurteisen kanssa!

Yhteistyössä Lapin Kulta

Janssoninkiusaus

Kiusaukset ovat mitä mainioin ruoka, turhaan niistä(kin) podetaan jotain kouluruokakammoa. Herra Prinsessakin ehti protestoida ja muistella menneitä ennen kuin päästiin maistamiseen asti. Oli koulussa kuulemma kivettyneitä perunoita litkussa. No ei meillä ollut. Eikä ollut kylässä, jossa minulle tätä upeutta tarjottiin vain viikko sitten. Jäin koukkuun ja pakko oli tehdä kotonakin.

Kiusauksethan ovat todellista arjen pelastajaa ja lohdullisiakin, varsinkin jos käyttää valmista peruna-sipulisekoitusta. Arvatkaa oliko meillä itse pätkityt potut vai pussituotetta? ;)

Janssoninkiusaus

2 pss perunasipulisekoitusta

1 tölkki janssoninfileitä

2 prk (ruoka)kermaa

Ainekset vuokaan ja 225-asteiseen uuniin 50 minuutiksi.

Paistetut ahvenfileet

Yli kahden vuoden herttoniemeläisyyden jälkeen sain vihdoin aikaiseksi liittyä Herttoniemen ruokapiiriin. Ruokapiiri tilaa mainioita tuotteita suoraan tuottajilta ja meillä piiriläisillä on mahdollisuus tilata ihanaa (luomu)ruokaa kahdesti viikossa. Seuraava nouto on tiistaina ja silloin on tarjolla todellista lähiruokaa, tuossa kilsan päässä Herttoniemen siirtolapuutarhassa kerättyä hunajaa!

Eilen haettiin ensimmäinen tilaus, joka sisälsi maa-artisokkia, porkkanoita, sitruunoita ja ahvenfileitä, ensiluokkaisia kaikki.

Ahvenet päätyivät tänään voikylpyyn pannulle ja valmiille fileille lusikoitiin mitä mainiointa sitruuna-kapriskastiketta.

Herttoniemessä on myös ruokaosuuskunta, joka viljelee omaa peltoaan Vantaan Korsossa. Mielenkiinnolla odotan jääkö pellon tuotteita myös ruokapiiriläisille myyntiin vain meneekö kaikki osuuskunnan jäsenille. Osuukuntaan on muuten mahdollista liittyä juuri nyt.

Paistetut ahvenfileet

voita

oliiviöljyä

ahvenfileitä

suolaa

Kuumenna voi ja öljy pannussa, varsinkin voita saa olla runsaasti. Paista ahvenfileet hyvin kuumalla pannulla nopeasti kummaltakin puolelta. Mausta suolalla. Nosta valmiit kalat lämmitettyyn tarjoiluastiaan.

Sitruuna-kapriskastike

1 sitruuna

35 g pieniä kapsiksia

persiljaa (noin 0,5 dl)

oliiviöljyä

valkopippuria

Pese sitruuna huolella ja raasta kuori kulhoon. Halkaise ja purista puolikkaasta mehut kulhoon. Hienonna kapsiksen veitsellä karkeasti ja lisää sitruunaan. Hienonna persilja ja lisää kastikkeeseen. Lisää pari rkl oliiviöljyä ja mausta valkopippurilla. Kastike on tujun makuista, mutta älä ala mitään hunajaa siihen lisäämään, maut pyöristyvät kalan kanssa.

Lusikoi kastike vastapaistetuille ahvenfileille ja tarjoa heti. Mikäli fileet tulevat useampaan kerrokseen niin väleihin myös.

Lohi-riisilaatikko

Syksyn aikana mittavaa mainetta niittäneestä Safkaa-kirjasta kannattaa kokata muutakin kuin sitä somen valloittanutta avokadopastaa (jota minäkin tein taas eilen, tosin vähän muunneltuna, lisään siihen ranskankermaa enkä öljyä lain!). Kaivoin kirjan taas esiin kun sain siitä mainion muistutuksen Kaksplus-lehdessä, toinen kirjoittajista Hanna Gullichsen kun laatii tästä lähtien joka toiseen numeroon arkiruokaohjeita. Lehdessä oli lohiriisilaatikon ohje ja kun meille jäi tuota graavilohta joulusta ihan tuhottomasti (Lapsi Prinsessa heitteli sitä kissoille ja minut peloteltiin kahden siivun jälkeen listerioosilla, eikä Herra Prinsessalla ehkä sittenkään ole pohjaton mahalaukku), niin mikäs sen mukavampaa kuin pistää se uuniin.

Ruoka oli eri helppo tehdä varsinkin kun kalan paloittelu ei ollut minun harteillani. Omaan suuhuni se maistui kalaisalta riisipuurolta, mutta lapsen suuhun se katosi paremmin kuin mikään noin viimeiseen kahteen viikkoon, joiden aikana lapseni on syönyt lähinnä pipareita ja maitoa.. Kyyditsijäksi suositeltu ja ohjeistettu tillivoisula sitruunalla on mielestäni todellakin tarpeen.

Lohi-riisilaatikko

4 dl täysjyväriisiä

2 yhdeksän minuutin munaa

5 dl täysmaitoa

3 kananmunaa

250-300 g graavilohta

suolaa

valko- ja mustapippuria

voita

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi pieniks kuutioiksi.

Sekoita kulhossa, keitetty riisi, hienonnetut keitetyt kananmunat ja lohikuutiot ja mausta pippureilla ja suolalla.

Kaada riisiseos uunivuokaan. Sekoita kananmunat ja maito ja kaada vuokaan. Vuole päälle runsaasti voilastuja.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.

Tillivoisula

60 g voita

silputtua tilliä

sitruunaa

Sulata voi ja sekoita joukkoon tilli. Lusikoi annokselle ja purista päälle sitruunaa.