Kiisselin toinen tuleminen: karviaiskiisseli

Vihdoin ja viimein viedään viimeisiä viime vuotisia marjoja pakkasesta, jo on aikakin kun viikonloppuna pitäis laittaa uudet mansikat jäätymään. Mustikat ja puolukat ovat olleet loppu jo iät ajat, jäljellä on enää pussillinen karpaloita. Karpaloita ei tee yhtään mieli keskellä heinäkuuta. Taidan käyttää se smoothieainekseksi aamiaisella, ovat mukavan viilentäviä kun suoraan pakkasesta laittaa tehosekoittimeen.

Tehtyäni joku aika sitten kyseenalaista mansikkakiisseliä (muun perheen mielestä siinä ei kyllä ollut mitään vikaa), hieman sisuunnuin ja päätin, että kyllä kiisselistäkin pitää voida ihan kelvollista saada. Hylkäsin siis perunajauhopaketin kyljestä löytyneen kuppasen ohjeen ja vähensin sekä vettä että perunajauhoja oleellisesti. Kiisselistä tuli erinomaista, karviaisethan ovat parhaita vain tuoreeltaan, kypsennettyinä sellaisia hampaat irrottavan happamia. Mutta happamuus on just sopiva juttu tällaisessa kiisselissä. Ehkä se ei ole sittenkään ihan turhake jälkkäreiden (?) sarjassa.

Karviaiskiisseli

0,5 l karviaisia

2 dl sokeria

2 dl vettä

1 rkl perunajauhoja

1 dl kylmää vettä

Mittaa kattilaan marjat, sokeri ja vesi. Keitä marjat rikki. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Ota keitos liedeltä ja kaada vesijauhoseos kattilaan ohuena nauhana kokoa ajan sekoittaen. Palauta kattila liedelle ja odota, että kiisseli pulpahtaa kerran tai korkeintaan pari. Siirrä heti liedeltä. Tarjoa kermavaahdon ja hunajan kanssa joko lämpimänä tai kylmänä.

 

Vispipuuro

Mikä ihana nostalginen lohturuoka! Maittaa niin aamiaisella, välipalalla kuin jälkkäriksikin. Tekeminen on kauhian helppoa erityisesti tähän aikaan vuodesta jos omistaa parvekkeen tai pihan kun siellä on niin kätsä puuroa jäähdytellä ennen perusteellista vispausta.

Pistin uskollisen Kenwoodin hommiin ja menin sängylle loikoomaan ja juoruamaan puhelimessa. En tiiä kuinka kauan siinä meni, mutta puuro oli valmista kun vispin hyytyi, enempää ei kulhoon mahtunut.

1 l vettä

4 dl puolukoita

1/2 -1 dl sokeria

1 1/2 dl mannasuurimoita

Kiehauta vesi. Lisää puolukat ja sokeri, odota että vesi alkaa uudelleen kiehua. Sekoita kattilaan mannasuurimot voimakkaasti vatkaten. Keitä miedosti n. 10 minuuttia (tai miten pitkään ikinä ryynipussin kyljessä keittoajaksi ilmoitaankaan).

Jäähdytä puuro.

Vatkaa kuohkeaksi.

Nauti maidon (ja sokerin) kera.

Lauantailounas arvokkaassa seurassa

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.

Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone
(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.

Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.

Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.

Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.

Avokado-suklaamousse

Tämä terveellisiä rasvoja, flavonoideja ja ties mitä superfoodeja tihkuva jälkiruoka oli kova sana blogeissa pari vuotta sitten.
Avokado hyvää, suklaa hyvää, mikä voisi mennä pieleen? Sitruuna on hapanta ja kaakaojauhe kitkerää, mutta tilanne korjautuu sokerilla. Sitä tosiasiaa, että tämä oli aivan kamalaa, ei korjaa mikään.

Ehkä jos tätä olisi ollut tarjolla vain lusikallinen, niin olisin toista mieltä, mutta kun ohjeessa sanottiin, että yhdestä avokadosta tulee yksi annos..

1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl vettä
0,5 dl kaakaojauhetta
0,5 dl sokeria

Kuori avokado, poista siemenenmollukka, laita kaikki aineet kulhoon ja soseuta.

Panna cotta ja mustikka-limoncellokastiketta

Panna cotta on yksi ihanimpia jälkiruokia mitä olemassa on! Ja kaiken lisäksi ylihelppoa tehdä.

Terveellisenä ajatuksena oli tehdä soija cottat, mutta soijajuomasta edellisenä iltana keittämäni kaakao oli niin karmaisevaa, että päätin hylätä kaikki terveysintoilut ja turvautua aina pettämättömään ehtaan kermaan.
Tein keitetyt kermaseni rengasmuotteihin, joista ne voi irrottaa lautaselle. Liivatetta pitää vain olla tarpeeksi ja muotit pitää tilkitä vuotamattomiksi. Teippasin muotteihin tiiviisti kelmua maalarinteipillä. Ohjeet kahdelle

Panna cotta

3 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl sokeria
puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Mittaa kattilaan kerma ja sokeri, lisää puolikas halkaistu vaniljatanko.
Kuumenna kunnes sokeri on sulanut ja vaniljatangon sisus irronnut kermaan. Kerman tarvitsee vain kiehahtaa.
Siivilöi kerma muotteihin ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Mustikka-limocellokastike

2 rkl limoncelloa
2 rkl mustikoita
1 rkl sokeria

Mittaa kaikki aineet pieneen kattilaan ja kiehauta.
Lusikoi lämmin kastike panna cottan päälle.

Omenapiirakka

Nämä omenapiirakat on valmistettu sitrusomenasta, ikivanhansa suomalaisesta maatiaislajikkeesta, jota kasvaa maailmassa tiettävästä tasan neljä puuta. Nimensä mukaisesti omenan makua kuvataan sitruunaiseksi. Omena on miellyttävällä tavalla hapan, sitä syö ihan sellaisenaankin ja siinä on kieltämättä erilainen maku kuin omenoissa yleensä, happamissakin. Kuvailisin makua viinitermein kuivaksi.
Maistui nyt sitten ikinä miltäkin, niin harvinaisuus toi ahvenaterian jälkkärinä nautituille piiraille kutkuttavaa lisäarvoa.
















Piirakkapohja on Nigellan pekaanipiiraasta erinomaiseksi havaittu yleisohje, joka käy sellaisenaan sekä suolaisiin, että makeisiin piirakoihin. Itse epäilin pohjan maistuvan liikaa nimenomaan pohjalle, mutta päinvastoin se oli herkullista eikä kaivannut itseensä lainkaan makeutta. Käytän pohjaan Kotipelto-luomurypsiöljyä. Öljyssä on upea hunajainen väri ja vielä upeampi pähkinäinen maku, joka tuntuu selkeästi piirakkapohjassa.

125 g jauhoja
60 ml öljyä
30 ml kylmää vettä
3 – 5 omenaa
1 dl sokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi ja painele piirakkavuokiin. Nosta vuoat jääkaappiin vetäytymään.
Lohko omenat. Asettele omenalohkot kauniisti piirakkavuokiin. Ripottele päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Ananas-basilikarahka

Ohje on Yhteishyvän Ruokamaailmasta 3.09. Kyseisessä läpyskeessä oli yllättävän monta ohjetta, joista pienellä tuunauksella saisi varmasti maittavaa herkkua. Muutenkin Ruokamaailman taso on mielestäni viime aikoina noussut. Tai sitten mun taso on laskenut. Mene ja tiedä, mutta viime aikoina lehtisen ohjeissa on ollut huumoria aiempaan vähemmän.
Alkuperäiseen ohjeeseen olisi tullut vispikermaa ja sokeria sekä vaniljasokeria, minä laitoin vaahtoutuvaa vanilja-asiaa ja tölkkiananaksen sijasta ihan sitä itseään. Voi olla että johtui sit näistä muutoksista, mutta ei ollut hyvää.

puolikas ananas
puolikas puska basilikaa
1 prk maitorahkaa
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Kuori ananas, poista kova keskiö ja hienonna hedelmäliha oman mielen mukaisen kokoisiksi kappaleiksi. Erota basilikan lehdet varsistansa ja hienonna lehdet. Sekoita ananas ja basilika rahkaan.
Vaahdota vaniljakastike ja nostele rahkaseos joukkoon.

Appelsiinijäätelö

Itse tehty jäätelö vaan on niin ihanaa. Ja helppoa tehdä, etenkin jos käyttää maitotiivistettä. Appelsiininkukkavettä myydään etnisissä kaupoissa, varsinkin intialaisissa sellaisissa. Alun perin ostin veden paprikakeittoa varten, ja nyt sille pitää kehittää kaikenlaista käyttöä, pullo on aika iso. Kokeilulistalle ovat jo päässeet appelsiinikreemi ja appelsiininkukkasorbetti. Mikäli jollakin on ideoita tai jo hyviksi havaittuja ohjeita, niin voisi vinkata meidän muidenkin iloksi kommenttilootaan.
Tarjosin jäätelöä ystävälleni siemenöidyn kuhan jälkkäriksi. Samainen ystävä toi minulle Amsterdamista tuon hienon linnakakkuvuoan, joka kuvassa näkyy.

2 dl kuohukermaa
1 tlk maitotiivistettä
2 appelsiinia
0,5 dl appelsiininkukkavettä

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto maitotiivisteeseen. Raasta appelsiineista kuori ohuiksi suikaleiksi ja purista mehu sitruspuristimella. Sekoita kuoriraaste ja mehu maitotiiviste-kermaseokseen. Lisää appelsiininkukkavesi ja sekoita.
Laita valmis jäätelömassa pakastimeen. Vatkaa massaa sähkövatkaimella puolen tunnin välein kunnes jäätelö on jähmettynyt. Tähän menee 3 – 4 tuntia.

Ruusuriisi

Mainio ja ehkä vähän terveellinenkin välipala ja aamiainen, ja miksei jälkkärikin. Minä lisäsin tähän vielä vähän pilkottua banaania välipalalla. Toimii kuumana ja kylmänä.

5 dl keitettyä täysjyväriisiä
2 dl pakastevadelmia
2 dl kookoskermaa
ruusuvettä
puolikas mango
2 rkl tomusokeria

Keitä siis riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kun riisi on valmis, lisää kattilaan vadelmat ja kookoskerma. Kiehauta. Lisää loraus ruusuvettä ja pilkottu mango. Makeuta tomusokerilla.

Intialainen illallinen

En ole koskaan eläissäni ennen tätä kokannut mitään intialaista, vaikka kyseisenlaisesta sapuskeesta pidän. Oli siis jo aika tehdä asialle jotain, varsinkin kun keittokirjahyllyssäni on majaa pitänyt jo kohta 10 vuotta opus nimeltä The Complete Book Of Indian Cooking (Parragon 1996). Jääkaapissa puolestaan piti majaa viimeistä käyttöpäiväänsä muutama broilerin rintapala, joten pitkän pähkäilyn päädyin valmistamaan vinkeänimistä Shahi Murghia eli jugurtissa haudutettua broiskua.
Kun kerran pääsin hyvään alkuun, niin ei kannattanut heti lopettaa, vaan turvauduin myös blogistaniin ja napasin naan-leipään ohjeen Risulinnasta ja porkkana-sipulisalaattiin Tamarind Heavenista. Mulla ei ole hajuakaan miten intialaiset ateriansa koostaa, mutta minä kannoin kaiken pöytään yhtaikaa ja lisäkkeiksi vielä riisiä ja raitaa. Jälkkärit sentään syötiin vasta broilerin jälkeen.
Kaikki oli erinomaista, vaikka valmistusvaiheessa sormesta irtosi pala ja naan-leipien ulkonäkö ja koostumus hymyilyttivät meitä hiukan. Ensimmäinen intialainen keitostelu ei varmasti jää viimeiseksi.

PORKKANA-SIPULISALAATIN ohje mainiosta Tamarind Heavenista, jolla on osuutta inspiraation lähteenä tähän ja toivottavasti moneen tulevaan aterian. Eli kiitosta siihen suuntaan hienosta blogista.
Siivutin sipulit ja porkkanat mandoliinilla ja liika itsevarmuus kostautui heti ja viistin sormestani siivusen. Kyseinen vehje on siis niin helkkarin terävä, että sillä irrottaa helposti vaikka koko sormen. Siinä on kyllä sellaisia sormien säästämiseen tarkoitettuja osia, mutta ajattelin, ettei niitä nyt sipulia varten kannata liata. No eipä, yhden tikinkin olis varmaan voinut laittaa..

1 - 2 sipulia
pari porkkanaa
1 rkl hienonnettua minttua
1 rkl hienonnettua korianteria
1/4 tl suolaa
yhden limetin mehu

Siivuta sipulit ja porkkanat. Liota sipuleita kylmässä vedessä noin 20 minuuttia. Poista sipulit vedestä ja kuivaa ne hyvin. Sekoita kaikki salaatin ainekset.

RAITAan en etsinyt ohjetta, kertokaa ihmiset jos siihen pitäisi laittaa vielä jotain muutakin. Mun suuhun maistui vähintään yhtä hyvälle kuin Fredan Buddhassa.

maustamatonta jugurttia
pätkä kurkkua
suolaa
jeeraa
tuoretta silputtua minttua

Suikaloi tai raasta kurkku, purista ylimääräiset mehut pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

SHAHI MURGH eli a traditional curry cooked in yogurt by a slow-cooking method that is used to make many of the sauces in India.
Noudatin kirjani ohjetta aika tarkasti, viitsin jopa mitata mausteet ja pääsin käyttämään flavour shakeria mausteiden murskaamiseen. On hyvä aina aika ajoin näyttää kanssa-asujalle kuinka tarpeellista kaikki pelit ja vehkeet, mitä keittiön kaapeista löytyy, onkaan.
Kirjan mukaan ruokaan kuuluu 60 g vaaleita rusinoita, mutta jätin ne pois, mikä näin jälkikäteen hieman kaduttaa, mutta ensi kerralla sitten. Mantelirouhe korvaantui mantelilastuilla ja ghee auringonkukkaöljyllä kun ei sitä Kampin K-kaupassa myyty tai ainakaan mun silmiin ei sattunut.

1 tl kuminansiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
2 ruokalusikallista öljyä
1 ohueksi siivutettu sipuli
4 broilerin rintapalaa
½ tl suolaa
3 ½ dl maustamatonta jugurttia
1 ½ dl kermaa
1 rkl mantelilastuja
3 tl garam masalaa
2 neilikkaa
kolmen kardemumman siemenet
1 laakerinlehti
tuoretta korianteria silputtuna

Murskaa kuminan- ja korianterinsiemenet morttelissa tai vastaavassa. Kuumenna puolet öljystä pannussa ja kuullota sipulisiivuja n. 15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä käännellen kunnes sipuli on pehmennyt ja saanut hieman väriä.
Leikkaa broilerin rintapalat kolmeen osaan ja ruskista palat pannulla kauniin värisiksi joka puolelta.

Lisää pannuun murskatut siemenet, garam masala, suola ja mantelilastut. Sekoita hetki ja lisää sitten sipuli, jugurtti ja kerma. Kuumenna ja lisää pannuun viimeisiksi kokonaiset neilikat, kardemumman siemenet ja laakerinlehti. Anna hautua hiljalleen kiehuen n. 40 minuuttia. Koristele korianterilla.

Naan-leipien ohje löytyi Risulinnasta (johon se on päätynyt Hesarista). Intouduin pistämään kaasu-uuniin kunnolla hönkää eli aivan liikaa, joten paistuminen ei tapahtunut toivotulla tavalla. Sitä paitsi kun mä tätä reseptiä nyt luen, niin taisin laittaa vähän eri määrän noita nestemäisiä ainehia kun reseptiä puolitin. No hyviä oli, mutta kuvaa en kehtaa laittaa.

5 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50 g voita, 2 dl maitoa
200 g ruokajogurttia

Sekoita siivilöityihin jauhoihin suola ja leivinjauhe. Lisää seokseen maito, jogurtti ja puolet sulatetusta voista. Sekoita nopeasti – älä vaivaa taikinaa liikaa, jotta se ei sitkisty. Nosta taikinasta (esimerkiksi puuhaarukalla) leivinpaperille taikinakokkareita (yhdelle pellille noin 4 kappaletta). Taputtele jauhotetulla kädellä kokkareet ohuiksi leipäsiksi. Paista 275 asteessa 7–10 minuuttia, kunnes pinnalla on ruskeita täpliä ja pinnan kuori kupruilee. Voitele kypsät leivät lopulla voisulalla.

Jälkkäriksi tein yllämainitusta kirjasta vielä PAISTETTUJA BANAANEJA JA MAUSTETTUA JUGURTTIA. Kirjan mukaan sahramia olisi pitänyt paahtaa ja kaikkee, mutta mun sahrami oli muotoa jauhe, niin en viitsinyt sitä alkaa paisteleen. Kirjan ohje on neljästä kuudelle, mutta kanssa-asuja ei ole makean ystävä niin tein vain kahden ihmisen annoksen siten, että puolitin banaanien määrän, mutten minkään muun. :)

0,1 g sahramia
2 rkl maitoa
6 kardemumman siemenet
45 g voita
3 rkl fariinisokeria
½ tl kanelia
1 banaani
4 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja mantelilastuja

Sekoita sahrami maitotilkaan ja lisää kardemumman siemenet. Sulata voi ja sokeri paistinpannulla, lisää kaneli ja sekoita hyvin. Kuori ja siivuta banaani. Paista banaanisiivut karamellissa nopeasti kummaltakin puolelta. Annostele paistetut banaanisiivut tarjoiluastioihin. Sekoita jugurttiin maustettu maito ja hunaja. Kaada jugurtti banaanien päälle ja koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

Kurpitsajäätelö

Suurta Kurpitsaa odotellessa voi aikaa tappaa ihanaista jäätelöä nautiskellen ja syyskuun ruokahaasteeseen osallistuen. Aiemmissa jäätelökokeiluissani en olekaan vielä maitotiivistettä hyödyntänyt ja täytyy sanoa, että paljoa tämän helpommaksi ei jäätelön tekeminen enää mene. Paitsi tietysti jos omistaa jäätelökoneen, niin vähän helpommaksi vielä menee. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään makeuttamatonta maitotiivistettä, mutta aikani ei riittänyt metsästämään sellaista kotimaasta. Maitojauheesta ja vedestä olisi voinut sopivan lillingin sekoitella, mutta miksi vaivautua kun tölkissä saa mainiota vastinetta eikä tarvitse sitten sokeriakaan laittaa?

Rommia ei kaapistani ennakko-odotuksista huolimatta löytynyt, joten rommin virkaa sai toimittaa unkarilainen hunajalla ja aprikooseilla maustettu palinka. Varmaan aika tavalla moni muukin alkoholi kävisi.

250 g kurpitsasosetta
1 tlk maitotiivistettä
3 dl kermaa
1 sitruuna
1 tl kanelia
½ tl muskottipähkinää
3 neilikkaa jauhettuna
½ dl rusinoita
½ dl palinkaa

Valmista kurpitsasose paahtamalla kurpitsan paloja 180-asteisessa uunissa 30 – 60 minuuttia (siemenet poistettuna). Jäähdytä pehmeäksi paahtuneet palat ja poista kuori, soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittajassa. Purista sitruunan mehu kurpitsasoseeseen (käytä muovista tai metallista astiaa) ja lisää mausteet, sekoita. Sekoita kurpitsaseokseen maitotiiviste. Vatkaa kerma kiinteäksi (muttei kovaksi) vaahdoksi ja sekoita muun jäätelöaineksen joukkoon. Laita astia pakastimeen ja pakasta kolme tuntia, sekoita seosta puolen tunnin välein mieluiten sähkövatkaajalla. Turvota rusinat palinkassa ja lisää ne jäätelömassaan vasta kun massa on jonkin verran pakastimessa hyytynyt, voit myös lisätä itse alkoholia. Sekoita rusinoiden lisäämisen jälkeen ainakin kerran.

Omena-puolukkanyytit ja puolukkajäätelö

Menneinä päivinä puolukat ovat taipuneet keittiössäni aika moneksi pääasiassa makeaksi herkuksi, (kun vain kerkeis jossain välissä kaiken postata). Ja tulevat muuten vielä taipumaan ainakin leiväksi ja mahdollisesti hilloksi. Hillon tekemisessä kyrsii vaan se kaikki purkkien lämmittäminen ja kansien keittäminen.
Heti ruispuolukkapiirakan jälkeen piti puolukoista tietenkin tehdä jäätelöä. Perusohje on suklaapalajäätelöstä tuttu ja siis alun perin Sorsanpaistaja-Celeltä, snadisti muokattuna. Tämäkin oli ihan uskomattoman hyvää, mutta suosittelen soseuttamaan puolukat ennen jäätelömassaan lisäämistä, ne kun ovat muuten sitten niin kovin jäisiä, että makuaisti tuppaa turtumaan ja siten jäätelöä voi syödä vain ihan vähän kerrallaan mikä on selkeä sääli kun hyvästä jäätelöstä on kysymys.
Nyytit olivat nopea päähänpisto kaapeista löytyville aineksille kun oli ruokavieraita tulossa. Nyyttilöiset olivat todella hyviä, vaikkeivät nyt niin kovin kauniita, mutta ihan vaan vaikka kaksi kerrosta taikinalevyä viiden sijaan per nyytti olisi ollut sopiva määrä, minä en vaan voinut millään heittää ylimääräistä taikinaa menemään eikä minulla ollut enää mitään täytteeksi sopivaa. Noin monesta päällekkäisestä levystä tulisi paremmin vaikka kolmioita. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin lehtitaikina olisi ollut noin niinku taikinana aika paljon filloa parempi, fillosta tuppas tuleen täytteet läpi.

Omena-puolukkanyytit
1 paketti fillotaikinaa
5 pientä omenaa
1,5 dl puolukoita
0,5 dl pinjansiemeniä
1 dl demerasokeria
1 rkl aitovaniljasokeria
1 tl kanelia
2 rkl hunajaa
1 dl kuumaa vettä
1 keltuainen

Kuori ja lohko omenat, poista siemenkodat ja pilko lohkot paloiksi. Sekoita keskenään omenapalat, puolukat, pinjansiemenet, sokerit ja kaneli. Sulata hunaja kuumaan veteen. Rullaa sulaneet taikinalevyt auki ja leikkaa taikinalevypino kuuteen neliöön. Ota taikinaa sivuun levy kerrallaan, sivele levy hunajavedellä, nosta seuraava levy sivellyn päälle ja sivele sekin hunajavedellä. Jatka kunnes kerroksia on tarpeeksi, lusikoi levyjen keskelle täytettä ja nosta taikina nyytiksi täytteen ympärille tai taita kolmioksi. Voitele keltuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa kauniin värisiksi.

Puolukka-vaniljajäätelö
3 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko halkaistuna
2 dl hienoa sokeria
3 munankeltuaista
3 dl kuohukermaa
2 dl puolukoita

Kiehauta maito kera vaniljatangon paksupohjaisessa kattilassa. Nosta kattila liedeltä ja anna maustua puoli tuntia.
Laita sokeri ja munankeltuaiset isoon kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Ota vaniljatanko maidosta ja valuta maito hitaasti munasokerivaahtoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen. Älä päästä seosta kiehahtamaan, jotta se ei juoksetu. Juoksettumisen pelossa tämän vaiheen voi suorittaa myös vesihauteessa eli kattilaan vettä kiehumaan ja kattilan päälle kulho, jossa seosta sitten hämmennetään
Ota kattila tulelta ja jäähdytä syntynyt vaniljakastike. Vatkaa kerma vaahdoksi.
Laita jäähtynyt vaniljakastike peittämättömänä pakastimeen 1 – 2 tunniksi tai kunnes se alkaa kovettua. Sekoita kovettunut kreemi sähkövatkaimella tasaiseksi ja sekoita siihen kermavaahto. Lisää (soseutetut) puolukat. Laita jäätelö edelleen kannettomana pakastimeen. Jos käytät kokonaisia puolukoita, sekoita ainakin kerran jähmettymisen aikana, etteivät puolukat painu massan pohjalle. Peitä valmis jäätelö kannella.

Chi non amasse le more di palude?

Vai kuinka? Tarviiko tähän mitään muuta sanoakaan? :)

Kukapa ei pitäisi lakoista?

Suklaapalajäätelö

Käsittämättömän taivaallisen ihanaa! En osta yhtä ainutta jäätelöä enää kaupasta ja pakastimessa olevan jonkun ankeen valmissuklaajäätelön voin lahjoitta pois.

Kiitos tästä taivaanlahjasta kuuluu Cele Sorsanpaistajalle, tuolle kesän 2008 kiistämättömälle jäätelösupermestarille. Jätskin tekeminen on ihan superhelppoa ilman mitään koneita, kunhan on muutama tunti aikaa. Ohjeen olen suoraan hänen blogistaan kopioinut, mutta suklaakastikkeen leikkasin pois kun en ole sitä vielä itse tehnyt. Ohje taitaa olla oikeasti jostain kirjasta, mutta mä ignooraan sen, henkilökultit kunniaan!! Tästä lähin palvon Celeä jäätelöiden kuninkaana.
Nautin jäätelöä jälkkäriksi mustikkamuffinin kanssa, kohta meen sohvalle pötkölleen jäätelökulho kainalossa ja laitan Housen ekan tuotantokauden pyöriin.

3 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko halkaistuna
115 g maitosuklaata
85 g hienoa sokeria
3 munankeltuaista
3 dl kuohukermaa

1. Kaada maito paksupohjaiseen kattilaan, lisää vaniljatanko ja kiehauta. Nosta tulelta ja anna hautua puoli tuntia. Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja nosta toistaiseksi sivuun (tarvit näitä vasta muutaman tunnin kuluttua, joten jos on kiire tv:n ääreen, niin myöhemminkin ehtii).
2. Laita sokeri ja munankeltuaiset isoon kulhoon ja vatkaa yhteen kuohkeaksi. Ota vaniljatanko maidosta ja kaada maito hitaasti munavaahtoon hämmentäen koko ajan lusikalla. Valuta kreemi puhtaaseen kattilaan (laiskat pistää samaan) ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen. Älä päästä seosta kiehahtamaan, jotta se ei juoksetu. (hui!)
3. Ota kattila tulelta ja anna kreemin jäähtyä ainakin tunti. Sekoita välillä, jotta pintaan ei muodostu kuorta. Vatkaa tällä välin kermavaahto ja laita se jääkaappiin, kunnes tarvitset sitä. (jos et käytä jäätelökonetta, et pariin tuntiin)
4a (jäätelökone). Jos käytät jäätelökonetta, sekoita kylmä kreemi ja kermavaahto ja käsittele niitä koneessa valmistajan ohjeiden mukaan. Lisää suklaapalat juuri ennen kuin jäätelö jäähtyy.
4b (ei jäätelökonetta). Vaihtoehtoisesti voit pakastaa kreemiä ilman kantta paksterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa kreemi kulhoon ja sekoita haarukalla tai yleiskoneella tasaiseksi. Sekoita joukkoon kermavaahto ja suklaapalat. Laita pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes jäätelö on kiinteää. (haluat sekoittaa sitä ainakin kerran tässä välillä, ettei tule kerrosjätskiä.) Jos säilytät jäätelöä pitkään (wtf?), peitä astia kannella.

Juhannusmuistoja

Kesä on elämässäni kiireistä aikaa. Viiletän tukka hulmuten ja tiara vinossa pitkin festareita sekä työn että vapaa-ajan merkeissä. Viime viikolla hankin kesäflunssaa Tuskassa ja ihan näillä minuuteilla suuntaan Turun Ruissaloon. Viikonloppujen välillä eläydyn pian alkavaan uuteen työhöni ja koitan olla sosiaalinen. Miten se meneekin niin, että talvella ei näe ketään eikä tapahdu mitään ja kesällä ei riitä vuorokausissa tunnit eikä viikoissa päivät?
Blogille ei ole jäänyt aikaa ollenkaan, ruuanlaitosta nyt puhumattakaan.
Tässä muutama kuva juhannusaaton grilliateriasta, reseptiä seuraa (jos seuraa) paremmalla ajalla.

Raparperivohvelit

Iski yhtenä iltana äärimmäinen makeanhimo. Kaapeista ei löytynyt mitään valmista makeaa, kuten suklaatapullaapiparii, (ei löydy koskaan sillä syön kaiken makean hetikaikenkokonaisena). Makeiden makuelämyksien parhaimmat edustajat olivat piirakkaa varten hankittu raparperi, josta sellaisenaan on makeus kaukana ja hiukkasen kuivahtaneet valmiit vohvelit, joita ei myöskään voi ylettömästä makeudesta ylistää. Ei äärimmäisessä makeanhimossa mitään piirakkoja ehdi leipoa, se on minuuttien kysymys ennen kuin iskee ahdistus.
Siispä pistin paistinpannulle pari ruokalusikallista voita ja suunnilleen saman verran sokeria ja keittelin, kunnes sokeri alkoi ruskistua. Sitten laitoin pannuun pätkityt raparperit ja paistelin hetken, mutten liian kauan, jottei raparperi lötkööntynyt. Vohvelit lämmitin uunissa ja lisukkeeksi vatkasin zabaionen, eli lasikulhoon yksi keltuainen ja sokeria, sekoitus, kattilan pohjalle vähän vettä, kattila liedelle ja kulho kattilan päälle ja reipas vatkaus.
Nostelin raparperit vohveleille, lusikoin karamellisoituneen sokerivoin päällä ja peitin koko komeuden zabaionella.
Makiaa oli, muttei liian, kiitos raparperin.

Kerhomuonaa

Lukupiirimme, eli Kirjakerho KOP, kokoontuu noin kerran kuussa keskustelemaan kirjallisuudesta ja maailmanmenosta noin ylipäätäänkin. Oleellisena osana näinhin iltoihin kuuluvat ruoka ja punaviini. Eilen keskustelua Khaled Hosseinin kasiplus-kirjasta ’Tuhat loistavaa aurinkoa’ evästivät parsa-perunasalaatti, tomaattijuustopiirakka, mozzarella-salaatti ja jotain artisokkaan liittyvää.
Parsa-perunasalaatin inspiraation lähde ja alkuperäinen resepti löytyvät Soppakellarista.
Tomaattijuustopiirakan ohje on omasta päästäni eräälle ystävälleni muutama viikko takaperin räätälöity ja erittäin hyväksi havaittu.
Artisokkaan palataan myöhemmin, sillä salamahaastoin Soppakellarin toteuttamaan ruokaa tuoreesta latva-artisokasta, eikä olisi korrektia käydä haasteaikana omia viritelmiä aiheesta esittämään.
Jälkiruokaakin oli, vokattua ananasta, mutta unohtui ottaa kuva.
Ohjeet kuudelle.

Parsa-perunasalaatti
nippu vihreää parsaa
10 kiinteää perunaa
kourallinen rucolaa
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl vahvaa sinappia
2 rkl kapriksia
ripaus suolaa

Keitä perunat kypsiksi kuorinensa. Keitä kuorittuja parsoja suolatussa vedessä pari minuuttia ja nosta heti alustalle jäähtymään etteivät ne jatka kypsymistä ja muutu lötköiksi. Valmista kastike eli sekoita huolella keskenään kaikki loput aineet (paitsi rucola), käytä sekoittamiseen haarukkaa ja panele sillä kapriksia hiukan rikki. Pilko perunat muutamaan osaan ja pätki parsa, viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hankkiutua parsojen puumaisesta varrenosasta eroon. Sekoita keskenään perunat, parsat ja kastike. Lisää rucola vasta kun salaatti on tarpeeksi jäähtynyt.

Tomaattijuustopiirakka
piirakkataikinaan tulee voita, jauhoja ja kananmuna, summissa kaikkee muuta paitsi kananmunaa
Täyte:
purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 paketti fetaa
1 ruukku basilikaa
250 g ricottaa
1 dl kermaa
1dl raastettua parmesaania
2 kananmunaa
vastarouhittua mustapippuria
(suolaa)

Valuta tomaateista öljy ja silppua ne. Pilko feta hyvin pieniksi kuutioiksi. Irrota basilikasta lehdet ja revi ne käsin. Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta säästä parmesaania piirakan päällekin. Rouhi täytteeseen mustapippuria, tarkista maku ja lisää suolaa vain jos tarpeen. Kaada täyte piirakkapohjaan, ripottele loput parmesaanista pinnalle ja laita 225 asteiseen uuniin 40 minuutiksi, voi olla että pitää olla uunissa pidempäänkin.

Mozzarellasalaatti
laatikollinen vuonankaalia
2 puhvelinmaitomozzarellaa
kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa
oliiviöljyä

Jälkiruokana toimivat vokatut ananastangot.
Olen jo kaksi kertaa nähnyt tv:ssä jonkun ruotsalaisen naisen valmistavan ananasvokkia, mutta en ole kummallakaan kerralla vaivautunut kuuntelemaan mitä muuta vokkiin tulee. Jos joku on vaivautunut, tai tietää mikä ohjelma on kyseessä, niin viitsiikö pistää kommenttia, että saan alkuperäisen ohjeen?
Oma versioni oli ihanaista! Käytin kokonaisen reilun kaupan ananaksen, yhden desin pakastevadelmia ja puoli desiä muscavado-sokeria. Laitoin kaiken vokkipannuun ja kuumensin ja hämmensin kunnes sokeri oli sulaa ja vadelmat hiukan hilloontuneet, muutaman minuutin siis. Tämän ihanuuden kanssa nautimme mascarpone-sitruunavaahtoa: purkki mascarponea, desi kermaa, 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, aitovaniljasokeria. Nam!

Vesikrassikeittoa, salaattia juustokupissa ja marinoituja mansikoita sitruunavaahdolla

On pienoinen riski kutsua ihmisiä syömään ja kokata sitten jotain mitä on vain päässänsä makustellut. Lauantaina riski kannatti ottaa, sillä ruoka oli todella hyvää. Marinoidut mansikat eivät ole juttu eikä mikään eikä salaattikaan, vaikka juustokupilla onkin helppo säväyttää, mutta keitto oli täysin uusi kokemus ja hieman jännitti mitä siitä tulee.

Vesikrassia käytetään engalnnissa ilmeisesti paljonkin, ja inspis keittoon onkin peräisin BBC Foodista. Tosin en taas muistanut yhtään mitä ohjelmassa keittoon laitettiin vesikrassin lisäksi, joten kehitin päästäni. Googlea käytin vain selvittääkseni krassille optimaalista määrää. Lauantaiseen keittoon liittyy nyt oleellisesti tämä salaatti, mutta mikä tahansa kana- tai kasvisliemi (tilkalla valkkaria) toimii kyllä.
Keitin siis salaattibroilerin valkoviinissä sitruunaruoholla ja valkosipulilla ja sipulilla höystettynä ja liemi toimi keiton pohjana. Keittäminen on kai jotenkin terveellisempääkin kuin paistaminen, sanovat epäprinsessat terveysintoilijat. Broisku imi itseensä ihanaisia makuja ja oli todella mureaa.
Juustokupit saivat osakseen runsaasti ihastusta, vaikka ensimmäinen vähän epäonnistukin kun oli uunissa liikaa lämpöä tai juusto uunissa liian pitkään.
Mansikoihin käytin mansikalla maustettua etikkaa kun Hulluilta Päiviltä halvalla sai.
Määrät ohjeissa kolmelle ja kuvissa snadisti hämärää, mutta minkäs teet kun oli ilta.

Vesikrassikeittoa
2 sitruunaruohoa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 broilerin rintafileetä (tai pari desiä vahvaa kanalientä tai vaikka kananluita)
puoli pulloa valkoviiniä
2 dl vettä (paitsi jo käytät lientä)
2 ruukullista vesikrassia
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Paista fileiden pintaan väriä. Pistä fileet, lohkottu sipuli, likistetyt valkosipulinkynnet ja pätkityt sitruunaruohot kattilaan. Kaada päälle viini ja vesi ja mausta suolalla. Keitä broileri kypsäksi.
Ongi kypsät broilerit ja suurimmat sitruunaruohon kappaleet keitoksesta ja lisää kerma. Kiehauta ja ota kattila sitten liedeltä. Upota kattilaan kaksi ruukullista vesikrassia (varsineen) ja soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, mausta vielä pippurilla.

Salaattia juustokupissa
300 g parmesaania raastettuna
erilaisia salaatteja
1 avokado
1 mozzarellapallurainen
broilerinfileet keitoksesta
sitruunamehua
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Valmista juustokupit yksi kerrallaan. Jaa kolmasosa juustosta tasaiseksi ympyräksi leivinpaperille, käytä apuna irtopohjaisen vuoan reunoja. Laita juustoympyrä uuniin n. 8 minuutiksi. Ota juusto uunista, nosta muotiksi valitsemasi kuppi juustoympyrän keskelle. Nosta juusto kupin reunoille leivin paperin avulla, eli leivinpaperin reunat reippaasti ylös ja kuppiin. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat leivinpaperin. Ja tämä toistetaan kolme kertaa.
Kuppien uunittuessa kuori ja pilko avokado, leikkaa mozzarella kolmeen osaan ja siivuta broilerifileet. Nosta kupit lautaselle ja annostele salaatti kuppeihin kauniisti.
VAROITUS: Jostain syystä tuollaiset voimakkaat kovat juustot kuin parmesaani aiheuttavat herkästi kirvelyä suun limakalvoilla. Jos kuppia syödessäsi alkaa kirveltää, niin koko kuppia ei ole pakko ahtaa napaansa. Tuskin se kirvely vaarallista on, mutta kovasti epämiellyttävää ja voi kestää todella pitkään.

Marinoituja mansikoita sitruunakermavaahdolla
200 g espanjalaisia mansikoita
pari rkl aceto balsamicoa
n. 10 basilikanlehteä
2 tl sokeria
1 dl kermaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl aitovaniljasokeria

Irrota mansikoista kanta ja leikkaa ne pystysuunnassa neljään osaan. Laita astiaan mansikat, etikka, sokeri ja revityt basilikan lehdet. Anna makustua tunti taikka pari. Vaahdota kerma kera sitruunankuoren ja vaniljasokerin ja tarjoa mansikoiden päällä.