Paahdetut paprikat kuulostavat aina niin fiiniltä ja herkulliselta ja kevyeltä ja kesäiseltä! Ja niistä saa aikaan vaikka mitä ihanaa säilykettä, on öljyistä, on yrttistä, on etikkaista. Ja niin on helppo tehdäkin, sen kun vaan pistää paprikat uuniin ja sitten kuorii, oi autuutta.
Mielestäni totuus on hiukan toisenlainen.. Ensinnäkin makuasiat: paahdetut paprikat ovat kyllä hyviä, mutta jotenkin niissä on usein samankaltainen koostumus kun kotimaisissa tomaateissa, sellainen ilkeen pehmeenkiintee suutuntuma, joka aiheuttaa puistatusta.
Tomaatit vihlovat vielä usein hampaitakin. Kahviloissa leivän väliin on valitettavan usein lätkäisty puoliraaka olmin värinen tomaatti, jota on kahvilassa säilytetty kylmässä ja sama kylmyys jatkuu siinä leipätiskissä, kylmä yhdistettynä tuohon edellä kuvattuun kummaan koostumukseen saavat hampaani vinkumaan kauhusta.
Ja sitten se paahtaminen. Kuori irtoaa mielestäni vain ja ainoastaan jos paprika on oikeasti kokonaan ihan mustunut, ihan sama laittaako sen muovipussiin vai mihin, mutta näpertelyksi menee, jos se on vain sellaista ruskeaa. Jossain ulkomaalaisessa tv-ohjelmassa näin kuinka paprikoita kuorittiin juoksevan veden alla. Uunista vaan paprikat lämpimän vesihanan alle ja sinne huuhtoutuivat kuoret ja siemenet, pitänee kokeilla (joku siiviläsihti siihen väliin sit ettei mene viemäri tukkoon). Laitoin pestyt paprikat ritilälle grillivastusten alle ja kääntelin oikeasta grillistä haaveillen. Miksi keltaiset paprikat paahtuvat punaisia hitaammin?
Nyt varmaan herää kysymys, että miksi mä tätä teinkään kun se oli noin vaikeeta..? No ei se ollut, mitä nyt kerroin rehellisen mielipiteen tähän hommaan. :) Salaatti oli oikeesti todella hyvää, parani vielä seuraavaksi päiväksi. Kuvasta poiketen keitin salaattiin vielä täysjyväpastaa.
6 paprikaa
200 g miniluumutomaatteja
200 g fetajuustoa
2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
2 dl mustia oliiveja
reilusti tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
