Tomaattikeitto

Se on selkeästi syksy nyt kun on alkanut tehdä mieli keittoja, meillä ei niitä kesällä syödä. Inspiroiduin Eeva Kolun maailman parhaasta tomaattikeitosta.

Meillä tomaattimozzarellakeitto pitää edelleen mm-tittelinsä, mutta tämäkin oli todella hyvää, erityisesti tuoreiden kesäkurpitsaisten täysjyvävehnäsämpylöiden kanssa.

Lapsi Prinsessalle otettiin oma annos ennen kerman ja suolan lisäämistä, joten keitto soveltuu oikeastaan sellaisenaan erinomaisesti vauvanruoaksi. Koskapa lapsen annos oli reilu, muttei kuitenkaan kahden aterian kokoinen, niin keitin lopun jatkeeksi seuraavana päivänä vähän couscousia. Couscous on oiva tapa saada ruokaisuutta mukaan vauvansoseisiin, se sopii myös pienemmälle vauvalle viljojen aloitukseen.

Tomaattikeitto

1 porkkana

puolikas kesäkurpitsa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

kuivattua oreganoa

1 pieni tlk tomaattipyrettä

lasillinen valkoviiniä

1 kg tomaatteja

1 rkl sokeria

5 dl vettä

suolaa

reilusti basilikaa

kermaa

Lohko tomaatit ja poista kannat, laita sivuun odottamaan.

Raasta porkkana ja kesäkurpitsa. Kuori ja pilko sipulit. Laita raasteet ja sipulit kattilaan reiluun loraukseen oliiviöljyä, lisää oregano ja kuullota hetki. Lisää kattilaan tomaattipyree ja valkoviini. Lisää tomaattilohkot, vesi ja sokeri kun viini kiehuu. Keitä hiljalleen kannella peitettynä 40-60 minuuttia.

Lisää basilika ja suola ja soseuta keitto. Lisää keittoon kerma ja kuumenna vielä kunnes keitto pulpahtaa, älä enää keitä.

Olin ihan varma, että tomaattimozzarellakeitosta olisi postaus, mutta ei. Sen sijaan koneelta löytyi resepti päiväyksellä 2.10.2011, jaan senkin nyt tähän. Eroa keitoilla ei juuri ole kuin vihanneksissa, viinissä ja tölkkitomaatissa.

Tomaatti-mozzarellakeitto

1 sipuli
1 porkkana
pala varsiselleriä
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
2 tlk tomaatteja
2 tl sokeria
2 tl kuivattua oreganoa
suolaa
1 mozzarellapalloa
1 ruukku basilikaa
oliiviöljyä

Manteli-punaherukkapullat

En ole niin hyvä leipoja, ettäkö kovin villi soveltaminen varsinaisesti kannattaa. Vaikkei tässäkään nyt erityisen villiksi menty, niin olen kovasti ylpeä itsestäni kun kehittelin pullatäytteen omasta päästäni inspiraatiota netistä etsimättä. Idea tuskin on kovin originelli taikka omaperäinen, mutta toimi erittäin hyvin ja tulee käyttöön jatkossakin, ihania pullia!

Marjat voi jättää pois tai vaihtaa joksikin muuksi, minulla vaan sattui olemaan vielä pari desiä punaherukoita jääkaapissa.

Manteli-punaherukkapullat

1/2 annosta pullataikinaa

125 g huoneenlämmössä pehmitettyä voita

1 dl mantelijauhetta

1 rkl vaniljasokeria

2 dl punaherukoita

ruokokidesokeria

Sekoita pehmeään voihin mantelijauhe ja vaniljasokeri. Kauli kohotetusta pullataikinasta jauhoitetulla pöydällä mukavan tyynyn kokoinen levy. Levitä voiseos taikinalevylle.

Ripottele taikanalle marjat ja päälle ruokokidesokeria. Rullaa taikanalevy tiukaksi rullaksi. Leikkaa terävällä veitsellä n. 1,5 cm paksuisiksi siivuiksi. Nosta siivut pullavuokiin ja voitele kananmunalla, ripottele päälle raesokeria.

Paista 220-asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi.

Ragù

4 pienehköä porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
4 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
kuivattua oreganoa
kuivattua timjamia
800 g sikanautajauhelihaa
2 tlk tomaattipyreetä
lasillinen valkkaria
500 g tomaattimurskaa
mustapippuria

2,5 h kakkosella, oliiviöljyä mukaan just ennen pastaa.

Kirjasin vain nopeasti muistiin eilisen lihakastikkeen, jotta muistan toistaa sen tasan samanlaisena, niin hyvää oli. Tarkoitus ei ollut tehdä postausta, joten kuvaa ei ole eikä tule. Tarkempi ohje voi tulla jos oikein kovasti kommenteissa joku toivoo. Muutoin tämä postaus on vain muistilappu itselleni varmassa paikassa, josta löydän sen helposti uudestaan ilman, että etsin jotain epämääräistä paperilappusta tuntitolkulla.

Tikkelperikakku

Pääsin poimimaan ämpärillisen punaisia ihania karviaisia ja mitäs niistä muutakaan kuin leivonnaisia!

Muistaakseni Pinterestin kautta päädyin karviaiskakkuun. Ohje on melko lailla samanlainen kuin maan mainio muffiniohjeeni ja lopputulos olikin erittäin mehukas. Ohje on alla just niin kuin sen toteutin, mutta suosittelen lisämään vielä vähän sokeria, karviainen kun on aika kirpakkaa. Piirakka myös huutaa vaniljakastiketta, ehkä keittelen sellaista kun tämän piirakkani pakkasesta sulata. Voitteko siis kuvitella, maistoin vain yhden palan ja laitoin lopun pakastimeen!

Karviaiskakku

250 g vehnäjauhoja

125 g sokeria

1 tl kanelia

1 tl ruokasoodaa

50 g voita huoneenlämpöisenä ja pehmeänä

400 g karviaisia

150 ml maitoa

1 kananmuna

Laita kulhoon jauhot, sokeri, kaneli, sooda, voi ja karviaiset. Sekoita. Sekoita keskenään erillisessä kulhossa maito ja muna. Yhdistä kuiva-aineisiin. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää maitoa jos taikina jää kuivaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuu kakkuvuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

Punaherukkamuffinit

Kaikki tämä leipominen alkaa näkyä vyötäröllä. Mutta koko ajan tulee uusia marjoja ja ideoita, jotka vaativat toteuttamista. Meillä on sellainen huono tilanne, että Herra Prinsessa ei ole mikään erityinen makean ystävä ja Lapsi Prinsessa on vielä liian pieni avustamaan leivonnaisten tuhoamisessa. Syöminen jää siis yksin minun vastuulleni. Pakastimestakin alkaa kohta loppua tila. Pitäisi ehkä alkaa kutsua kavereita kahville vähän useammin, baakkelsseissa nimittäin löytyy. Kohta menen töihin, sinne on hyvä hävittää ylijäämäleivokset, työyhteisö on vilpittömän kiitollinen joka ikinen kerta kun pöydällä odottaa korillinen lämpimäisiä.

Punaherukkamuffinit (12 kpl)

125 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä

125 dl maitoa

1 kananmuna

250 g vehnäjauhoja

125 g sokeria

1 tl ruokasoodaa

2 dl punaherukoita

Sekoita voi, maito ja kananmuna. Sekoita jauhoihin sokeri ja sooda. Yhdistä nämä kaksi seosta keskenään. Kääntele lopuksi marjat taikinaan. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Safkaa - Parempaa arkiruokaa

Seurasin vuosia sitten blogia, jota kirjoitti kaunis nuori espoolainen äiti, jonka miehellä oli ravintoloita, joka kävi tosi usein Gaudetessa ja joka harrasti juoksemista. Blogin mutkaton, rehellinen tyyli viehätti, erityisesti on jäänyt mieleen, että kirjoittajalla oli aina tuoreita kukkia kotona. Meni pari vuotta ennen kuin löysin tuon ihanan kirjoittajan, Hanna Gullichsenin uudestaan Chicling-blogista, joka (mikäs sen parempaa) keskittyikin nyt ruokaan.

Hanna on juuri julkaissut miehensä Alexanderin kanssa Safkaa-keittokirjan. Ja kukapa ei kaipaisi parempaa arkiruokaa? Sellaista, joka valmistuu nopeasti, ilman ihmeempiä fysiikan ja kemian professuureja ja kotikeittiön välinein. Safkaa on täynnä herkullisia ohjeita oikeista raaka-aineista. Ohjeet ovat selkeitä ja helppoja seurata ja soveltuvat kaikentasoisille keittäjille.

Reseptit ovat kovasti mieleeni ja hyvin samanoloisia kuin jo keittiössäni joka päivä valmistan. Parasta kirjassa ovat kuvat, stailaamattomat, rehelliset Hannan ottamat ruokakuvat oikeista ruoista juuri ennen perheen yhteistä ateriaa, tai sen aikana.

Tässäpä muuten oiva lahjavinkki ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalle opiskelijalle. Suurin osa ohjeista sopii erinomaisesti pienenkin budjetin talouteen.

Testasin kirjasta kirjoittajansa yhteen saattanutta avokadopastaa. Ruoka valmistui pastan kiehuessa ja kelpaa monenlaiseen variointiin. Valtava annos pastaa katosi meidän suihimme hetkessä, Lapsi Prinsessakin söi aikuisten annoksen (omaa suolatonta versiotaan).

Safkaa-kirjassa on erityisen hienot kannet.

Nopea bruschetta

Tein lounaaksi pari nopeaa tomaatti-mozzarellaleipää uunissa. Perinteisessä bruschettassa grillatun leivän päälle laitetaan tomaattia, valkosipulia ja basilikaa. Minä laitoin kaikki ainekset basilikaa lukuunottamatta uuniin kerralla. Basilikankin voisi toki laittaa, mutta juuston alle.

Bruschettaan käy paremmin kuin hyvin eilisen leipä. Isot leivät käyvät vaikka lounaaksi sellaisinaan ja salaatin kanssa, pienemmistä tulee herkullinen alkuruoka.

Bruschetta

maalaisleipää

kirsikkatomaatteja

mozzarellaa

oliiviöljyä

basilikaa

Leikkaa tomaatit kahtia ja purista siemenet pois. Asettele tomaattipuolikkaat leipäsiivuille. Revi päälle mozzarella. Lurauta leiville runsaasti öljyä.

Paista 250-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla) kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Viimeistele tuoreilla basilikanlehdillä.

Prinsessakeittiö löytyy myös Facebookista.

Värikäs pastasalaatti

Herra Prinsessa kysyi miten keksin tehdä juuri tällaista salaattia.

Vahvasti värikeskittynyt ajatus-kauppaprosessi eteni näin:

Lähikaupassa oli kotimainen parsakaali hyvässä tarjouksessa. Lastasin koriin kolme päätä. Kaupan lihavalikoima on hyvä, mutta satunnainen, kalaa ei ole. Pasta olis kiva, mutta ei perinteisesti. Parsakaali on niin kauniin väristä, jospa siitä lähtis. Tomaatteja löytyi kotoa, mustat pavut tuovat lisää ruokaisuutta ja paistettu halloumi on aina hyvää ja sopii väripalettiin, joten otin niitä. Pastahyllystä löytyi aurinkokuivatuilla tomaateilla värjättyä pastaa, joten nappasin pussillisen sitä ja päätin unohtaa tomaatit. Kotona kauppakassia purkaessa löysin jääkaapista mozzarellaa ja pekonia, halloumi vaihtui niihin. Limejä oli vielä kaksi jäljellä, ja sitrus kun sopii parsaan, oli salaattikastike siinä.

Ei kovin monimutkaista eikä järin kiinnostavaakaan. :D

Pastasalaatti parsakaalilla

pussillinen pastaa

1 iso parsakaali

1 pkt pekonia

1 tlk mustia papuja

1 mozzarella

1 lime

oliiviöljyä

Keitä pasta.

Jaa parsakaali suupalakokoisiin kukintoihin ja keitä muutama minuutti.

Paista pekonisiivut rapeiksi 225-asteisessa uunissa, leikkaa paistuneet pekonit saksilla suikaleiksi. Valuta ja huuhtele pavut. Revi mozzarella. Raasta limestä kuori ja purista mehu.

Sekoita ainekset kulhossa ja viimeistele reippaalla lorauksella oliiviöljyä.

Lime-valkosuklaamuffinit

Iltapuhteina leipaisin kodin herkulliselta tuoksuvaksi jo kertaalleen erinomaiseksi havaitulla muffinireseptillä. Nyt leivonnaisia maustoivat lime ja valkosuklaa. Ihan törkeen hyviä nämäkin. Olen iloisen ylpeä tästä uudesta muffinitaidostani!

Lime-valkosuklaamuffinit (12 kpl)

125 g sulatettua ja jäähdytettyä voita

125 ml jugurttia

1 kananmuna

1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu

250 g vehnäjauhoja

125 g ruokokidesokeria

1 tl ruokasoodaa

125 g valkoista suklaata

Sekoita kosteat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita nämä kaksi seosta nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Pilko valkosuklaa pieniksi paloiksi ja lisää palat taikinaan nuolijalla käännellen.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Sienipyttis

Pyttipannu on mahtavaa kaikkea mitä kaapista löytyy -ruokaa. Öljyyn saa hukutettua kaikki edelliseltä aterialta yli jääneet ainekset ja loppuaan lähenevät juurekset.

Meiltä löytyi kaapista kouralliset kantarelleja ja mustatorvisieniä, kesäsipuleita, (not so much) uusia perunoita, kananmunia ja pari siivua parmankinkkua.

Kypsensin perunat runsaassa oliiviöljyssä, lisäsin siivutetut sipulit ja sienet. Paistoin rapeaksi parmankinkkusiivut ja leikkasin ne saksilla suikaleiksi paistettujen kananmunien päälle. Maustoin sienipyttipannun kuivatulla timjamilla ja mustapippurilla.

Jauhelihapasta

Enpä olisi uskonut, kun joku aika takaperin kävin kiireessä valmistamaan Lapsi Prinsessalle ja itselleni päivällistä niistä kaikista kolmesta jääkaapista löytyvästä aineksesta, että teen lopputulemaa uudestaan ja jaan sen täällä blogissakin!

Jääkaapista löytyi tuolloin yksi kesäkurpitsa, paistettua jauhelihaa ja puolikas sitruuna, josta oli jo kuorikin raastettu parempiin tarkoituksiin. Kuutioin kesäkurpitsan ja paistoin sen kultaiseksi runsaassa oliiviöljyssä, lisäsin pannuun jauhelihan ja sitruunamehua. Kuumensin ja lisäsin vielä silputtuja yrttejä. Lopputulos oli todella hyvää.

Tällä toisella kerralla lisäsin vielä sipulia ja valkosipulia ja vaihdoin sitruunaan limeen, kuorikin pääsi nyt mukaan. Spaghetti ei ole tähän paras mahdollinen pastamuoto, fusilli toimii paremmin.

Jauhelihapasta

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

oliiviöljyä

paistettua possun jauhelihaa

1 valkosipulinkynsi siivutettuna

2 kesäsipulia siivutettuna

1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu

kourallinen tuoretta minttua ja korianteria

suolaa

mustapippuria

Kuutioi kesäkurpitsa ja paista kuutioihin kaunis väri runsaassa oliiviöljyssä. Lisää pannuun jauheliha, sipulit ja lime. Paista kunnes sipuli on pehmeää.

Ota pannu liedeltä ja sekoita joukkoon yrtit, mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Sekoita keitettyyn valutettuun pastaan ja tarjoa raastetun grana padanon kanssa.

Spaghetti ai pomodori

Spaghettia tomaattikastikkeessa.

Oliiviöljyä, valkosipulia, valkoviiniä, tomaattimurskaa, kuivattua oreganoa, tuoretta basilikaa. Aikuisilla lisäksi chiliä, suolaa ja sinisimpukoita.

Hyvää oli, kuvat todistavat.

Sienipitsa

Sienet sopivat pitsaan erinomaisesti. En ehkä olisi itse tätä älynnyt, mutta onneksi Sillä Sipulit pyöräyttivät makoisan oloisen kantarellipitsan ennen kuin ehdin jalostaa oman sienisaaliini piirakkamuotoon.

Pääsinpä vihdoin kokeilemaan Italiassa pari vuotta sitten oppimaani tomaattikastiketta. Ai että oli hyvää.

Laitoin kantarellit ja mustatorvisienet omiin pitsoihinsa, mustatorvisieniversio oli mielestäni parempaa. Pohjalla on tomaattikastiketta ja siivutettua mozzarellaa. Sienet laitoin kastikkeen ja juuston päälle. Kinkun lisäsin vasta paiston jälkeen.

Tomaattikastike pitsalle

1 tlk kuorittuja luumutomaatteja

1/2 ruukkua basilikaa (varsineen)

ripaus suolaa

Soseuta kaikki aineet sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa. Levitä pitsapohjalle kauhalla.

Mustikkapullat limellä ja ranskankermalla

Pullapohjainen mustikkapiirakka on ehkä kesäherkkujen ykkönen, ainakin mustikka-aikaan. :) Tällä kertaa leipaisin piirakan sijaan pullia ja maustoin mustikat limellä ja ranskankermalla. Pistin pullataikinaan normisokerit, mutta ranskankermaan en yhtään ja mustikoidenkin päälle vain vähän. Maistoin ensimmäistä erää ennen kuin uskalsin laittaa seuraavaa uuniin, mutta sokeria oli juuri sopivasti. Pullien täyte ei ollut lainkaan kirpakkaa, muttei makeaakaan. Lopputulos oli kokonaisuutena minun makuuni täydellinen.

Pakastin osan pullista siten, että leikkasin pullien väliin leivinpaperista neliöt täytettä suojaamaan.

Kuvat ovat puhelimella Instagramiin otettuja, löydät minut sieltä etsimällä käyttäjää Suklainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustikkapullat (27-30 kpl)

200 g voita

50 g hiivaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

ripaus suolaa

(ripaus kardemummaa)

5 dl maitoa

n. 1 kg vehnäjauhoja

1 kananmuna (voiteluun)

1 l mustikoita (enemmänkin on varmuuden vuoksi hyvä olla)

2 dl ranskankermaa

1 lime

Tee pullatakina. Ota voi ajoissa huoneenlämpöön, jotta se on aivan pehmeää.

Sekoita kulhossa hiiva, sokeri, kananmunat, suola ja kardemumma. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiivaseokseen.

Lisää jauhoja desi kerrallaan aluksi vatkaten ja lopulta joko käsin tai yleiskoneen taikinakoukulla vaivaamalla. Vaivaa taikinaan viimeisen jauhoerän mukana pehmeä voi. Vaivaa reilusti monta monituista minuuttia, koneella vähemmän kuin käsin.

Kohota kaksinkertaiseksi. (Ohje lienee sama kuin jokaisen jauhopussin kyljessä.) Taikinan kohotessa sekoita ranskankermaan limen raastettu kuori ja puristettu mehu.

Kaada taikina jauhotetulle alustalle, jaa neljään osaan, vaivaa osat pötkylöiksi ja leikkaa yhtä suuriksi paloiksi. Pyöritä paloista pullia, nosta pullat heti pellille. Pyöritä kaikki pullat kerralla valmiiksi.

Ota lasi tai muki ja paina sen pohjalla pullat piirakoiksi. Irrota paininväline haarukan avulla ja pistele piirasen pohjalle nopeasti muutama reikä jos tuntuu, että taikina vetäytyy heti taikaisin pullaksi.

Voitele pullien reunat munalla. Lusikoi jokaiseen pullaan mustikoita ja päälle ranskankermaa. Paista 225-asteisessa uunissa kypsiksi.

Prinsessakeittiö Facebookissa.

Mustikka-valkosuklaamuffinit

Sitten kun minulla on oma kahvila, lupaan leipoa teille näitä joka päivä!

Minulla on selkeä muffini-innostus. Sen jälkeen kun keksin miten ne kohoavat kauniisti, on tehnyt mieli leipoa jotain melkein joka päivä.

Viime viikonloppuna kerätty mahtava mustikkasaalis on päätynyt suurelta osin pakastimeen, mutta kolmisen litraa jätin jääkaappiin leivontaa, mustikkamaitoa ja Lapsi Prinsessan pinsettiotetreeniä varten.

Mustikka-valkosuklaamuffinssit (12 kpl)

125 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä

1 kanan muna

125 ml kermaa

250 g vehnäjauhoja

125 g sokeria

1 tl ruokasoodaa

70 g valkoista suklaata

2 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kosteat aineet keskenään. Yhdistä nopeasti sekoittamalla. Kääntele taikinaan pilkottu suklaa ja mustikat.

Annostele muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuttia.

Keksin Pinterestistä vinkin muffini- ja cookie-taikinan annosteluun. Jäätelökauhalla muffinitaikinan saa siististi vuokiin ja cookiesta saa tasakokoisia.

Jäätelökauhan pitää olla sellainen, jossa on taikinan (jäätelöpallon) irrottava mekanismi.

Feta-hernepasta

Yllättäen tämäkin ruoka sisältää paljon minttua. Minttu on vallan villiintynyt parvekkeellamme. Juuri tänään ihastelin pientä yrttitarhaani ja pohdin miten kaikki säilötään syksyn tullen. Minttua ei aio säilöä mitenkään, teen tujut mojitot!

Tässä ruoassa on muutamakin valmistusvaihe, mutta kaikki on yksinkertaista ja ruoka on valmis siinä ajassa kun pasta kiehuu. Tein Lapsi Prinsessalle oman version, jossa fetaa korvaa kesäkurpitsa, vauvanannos ei pidennä valmistusaikaa, lapsosen annoksen valmistuminen sisältyy reseptiin kursiivilla.

Feta-hernepasta

1 l herneitä

1 pkt fetaa

1 sitruuna

nippu minttua

oliiviöljyä

1 kesäkurpitsa

Laita pastavesi kiehumaan.

Laita toiseen kattilaan pari desiä vettä vauvanruokaa varten ja pistä sekin jo tulille.

Pese kesäkurpitsa, poista päädyt ja pilko kiekoiksi, jotka leikkaat vielä neljään osaan. Laita palat kattilaan vaikkei vesi vielä kiehuisikaan, peitä kannella.

Riivi herneet, pese sitruuna ja irrota mintunlehdet oksista.

Laita kolmanteen kattilaan pari desiä vettä ja kuumenna kiehuvaksi.

Pastankeittovesi kiehunee jos tässä vaiheessa, joten lisää veteen reippaasti suolaa ja heitä sekaan pasta.

Erota herneistä pari ruokalusikallista ja laita kiehumaan kesäkurpitsojen kanssa. Laita herneet juuri kiehauttamaasi veteen ja keitä 3 minuuttia. 

Herneiden kiehuessa murskaa feta. Raasta yhden sitruunan kuori ja revi mintunlehdet.

Valuta herneet ja siirrä sivuun odottaamaan.

Valuta kesäkurpitsa-hernekeitos. Laita vauvanannos lautaselle, lisää pieni osa mintusta ja sitruunankuoresta ja pari tl oliiviöljyä. Sormiruokailija voi syödä ruoan sellaisenaan tai sitä voi kevyesti muhentaa haarukalla tai jopa soseuttaa.

Valuta valmis al dente pasta, kaada tarjoiluastiaan (takaisin kattilaan), lorauta joukkoon reilusti oliiviöljyä. Erota vauvalle oma pasta-annos tässä vaiheessa, al dente pasta ei soseudu, mutta pienentyy tarvittaessa haarukalla.

Lisää feta, herneet, sitruunankuori ja minttu. Sekoita ja tarjoile heti.

Kantarellit salviavoissa

Tämä kesä on kuulemani mukaan paras kantarellikesä piiiitkiin aikoihin. Kieltämättä tätä keltaista herkkua on löytynyt metsästä parilla reissullani huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna ja sellaisista paikoista, joista olemme aiemmin vain muistelleen, että tuossakin niitä vielä parikymmentä vuotta sitten oli.

En ole mikään erityinen sienien ymmärtäjä, en esimerkiksi tiedä miten niitä säilötään. Kuivamalla kai, tai sitten paistetaan ja pakastetaan? Hallitsemieni sieniruokien kirjokin ulottuu pastaan, kastikkeeseen ja piirakkaan. Tässä onkin aihealue, johon aion perehtyä paremmin. Sienikausi on kuitenkin niin lyhyt ja itse kerätyt sienet sen verran harvinaista herkkua, että kyllästymään ei pääse vaikkei mikään sieniguru keittiössä olekaan.

Salviavoissa paistetut sienet sopivat myös lisukkeeksi.

Kantarellit salviavoissa

Paista salvianlehtiä rapeiksi voissa, isot lehdet voi repäistä vaikka kahtia. Ole tarkkana lämpötilan kanssa, voi ei saa ruskistua.

Lisää pannuun kantarellit (kokonaisina) ja yksi siivutettu kesäsipuli, paista nopeasti ja ota heti pois liedeltä.

Kaada pannun sisältö keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja mustapippurilla. Tarjoile parmesaani- tai pecorino-raasteen kanssa.