Makeat teeleivät

Sunnuntaina olivat aamupalat vähissä ja Viini, ruoka ja hyvä elämä –messuilta ostettu kahvikin jäi messuseuran laukkuun.

Tuijotin siinä hetken kaappiin äärimmäisen tietoisena, että nyt juodaan teetä. Teessä ei siis ole mitään vikaa, rakastan teetä, mutta aamuisin pitäisi kyllä saada kahvia. Jotain ajattelin äkkiä leipaista ja teestä tuli mieleen teeleipä.

Muistan teeleivän lapsuudestani; se oli pyöreä, omituisen oranssi, ei missään nimessä makea muttei kyllä suolainenkaan (mauton siis) ja sitä pisteltiin haarukalla ennen uuniin laittoa. Se meni alas kun siihen sivalsi runsaasti voita ja jäähtyneenä sitä ei syönyt Erkkikään (kuka lie) ja kovaakin se oli. Mystisintä oli tietty, että se oli äitin ja tädin ja vissiin siskonkin mielestä jotenkin herkullista..
Oli muuten hyvät messut. Ensin kierrettiin Kirjamessuilla muutamat ständit ja ostettiin kumpikin muutama kirja. Sitten tulikin jo kauhee nälkä ja suunnattiin ruokamessujen puolelle pahinta nälkää maistiaisilla taltuttamaan. Ja kyllä me maisteltiinkin. Mua naurattaa vieläkin kun messuseura, joka on muuten liittynyt suklaaklubiin, maistoi habanerosipsiä (jotain tekemistä vahingonilon kanssa..). Kohta me jo suoritettiin Viini-lehden temppurataa, sitten maistettiin samppanjaa, kuoharia ja viiniä ja nälkä yltyi niin, että mentiin vielä Tony’s Deliin syömään. Kirjapuolelle ei muuten enää ehditty takaisin.
Jouduin sivujuonteelle, eli paluu teeleipiin. Kaapista pisti heti alahyllyllä silmään hunajapullo ja järkeilin, että teeleivistä voisi tulla kohtuullisia jos ne olisivat makeita. Hunajapullon vieressä seisoi pussillinen mantelilastuja ja kun vielä edellisenä päivänä olin ostanut säkillisen mantelijauhoja, olivat makean manteliset teeleipäset syntyneet.

Ohjeesta tulee 8 pikkuleipää mikä oli ihan kerta kaikkiaan liikaa, koska mun oli pakko syödä ne kaikki heti. Perusvehnäjauhot olivat loppu, joten tein durumista ja ensi kerralla ehkä veden sijaan kuitenkin kermaa. ;)

4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
50 g voita
mantelilastuja
½ dl hunajaa
2 rkl mantelilastuja
2 dl vettä

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasva ja nypi jauhoseos rasvaan. Lisää mantelilastut, hunaja ja vesi ja sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Älä vatkaa äläkä sekoita varmuuden vuoksi vielä vähän.
Muotoile taikinasta märillä käsillä kahdeksan leipästä. Paista 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.

Nämähän muistuttavat Hanna-tädinkakkuja. Jos näitä joku intoutuu kokeilemaan (mitä lämpimästi suosittelen), niin kannattaa varautua, että sähköuunissa pinnan väritys on vähintään erilainen.

Kookos-kurpitsakeitto

Kun kaupasta löytyi oikein tumman oranssia kurpitsaa, niin en voinut mitenkään olla ostamatta kunnon kimpaletta, josta keitin upean värisen pehmeän keiton.
Chilin ostoon pyysin myyjän apua, mutta miedoksi jäi vaikka laitoin siemenetkin. Sinänsä omituinen seikka, että samoista chileistä seuraavana päivänä keitetty katkarapukeitto oli polttavan tulista, liekö tuo kookosmaito, joka maut pehmensi tai sitten se on kurpitsan taikaa.
Nautin keittoa vastaleivotun leivän ja avokadotahnan kanssa. Keittoa riitti kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja se vain parani vanhetessaan.

1 kg kurpitsaa
1 chili
1 sipuli
1 l kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa

Poista kurpitsasta kuori ja siemenmalto. Leikkaa jäljelle jäävä kurpitsaliha reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja pilko sipuli, siivuta chili. Laita kaikki edellä mainitut kattilaan oljytilkkaan ja freesaa hetki. Kaada kattilaan kuuma kasvisliemi ja keitä kunnes kurpitsat ovat pehmenneen. Kurpitsanpalojen koosta riippuen tähän menee 10 – 15 minuuttia. Soseuta keitto. Kaada sosekeittoon yhden kookosmaitotölkin sisältö ja kiehauta, mutta älä enää keitä.

Keiton kuvasta tuli niin törkeen huono, ettei sitä voi millään julkaista. Kuvitus on kuitenkin kivaa, joten ihailkaa mun supersöpöä James-kissaa!

Kuubalainen leipä ja kaasu-uunin kirous

Kuubalainen leipä valloittaa blogistaniaa, kyseisen leipäsen ovat pyöräyttäneet ainakin Bella Vanillan Rossana, Patalintu ja Sillä Sipulien Hyppysellinen.
Alun perin ohje on Wayne Gisslenin kirjasta Professional Baking ja minäkin noudatin sitä grammalleen.

Leipä oli erinomaista, ulkonäöstä en voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Tai ei näistä nyt NIIN rumia tullut, mutta menin kohottamaan niitä n. 10 minuuttia liikaa kun unohduin tekemään jotain muuta ja kaasu-uunissa tuo leivonnaisten väri vaan tuppaa jäämään kalpeaksi.
Kuvista ei kerta kaikkiaan uskoisi, että leivät ovat edes kypsiä, mutta kyllä ne ovat ja niissä oli ihanan rapea kuori ahkeran kosteuttamisen ansiosta. Ja nytpä seuraakin vinkki, jota en voi kokeiltavaksi suositella kuin ihan omalla vastuulla. Korostan vielä, että ei sitten ole mun vika jos uuni tai joku sen osa posahtaa kun tätä vinkkiä noudattaa. ;) Höyrytin paistoksiani viskomalla suoraan uunin pohjalle hanakuumaa vettä. Uunista kuului karmiva natina ja pauke, mutta hyvin höyrysi. Kaasu-uunin kanssa saa muuten olla tarkkana, ettei liekki sammahda.

Kuvista ei myöskään uskoisi, että uuniin meni pyöreitä leipiä, ei neliskanttisia..
Yllä mainituista blogeista kannattaa käydä katsomassa miltä leipä voisi näyttää ja kyseisiin blogeihin kannattaa muutenkin tietty tutustua.

Uunituoreille leipäsiivuille levitin avokadotahnaa, jossa on 1 avokado, 1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu sekä 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä ja mausteeksi 1 tl chilijauhetta ja pikkasen suolaa.

Kylmäsavulohisalaattia ja piparjuurikastiketta

Kylmäsavulohi on heti raa'an lohen jälkeen parasta lohta ja kun mua on tällä viikolla väsyttänyt jotenkin poikkeuksellisen paljon, niin ruuanlaitto on pysynyt tälläisella helpolla salaatti-pastalinjalla.
Tähän salaattiin laitoin lehtisalaattia, vesikrassia, retiisilohkoja, kylmäsavulohisiivuja, reilusti kapriksia ja tilliä. Lettukesteillä viime sunnuntaina nautitut piparjuuriset makusteet lämmin- ja kylmäsavulohilla olivat niin herkullisia, että piparjuurta piti saada kotonakin. Ranskankermaan raastoin reilun pätkän piparjuurta ja yhden limen kuoren ja limenpuolikkaan mehun. Kuva ei ole julkaisukelpoinen, otin iPhonella ja sillä tärähtää kaikki, joten kuvasta ei saanut selvää mitä se esittää, salaatista saa nyt sen verran selvää, että rehua on.

Maailman helpoin (ja makoisin) perunagratiini

Valkoisessa kastikkeessa gratinoitujen kasvisten syöminen ottaa mulla joskun lujille, mutta mozzarellasta mä tykkään!
Eli siivuta perunat, höyrytä siivut melkein kypsiksi, lado siivut oliiviöljyllä voideltuun uuniastiaan, suolaa ja pippuroi, päällystä mozzarellalla (di bufala).

Ripottele päälle vielä hiukan parmesaaniraastetta.


Uunita kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Intialainen illallinen

En ole koskaan eläissäni ennen tätä kokannut mitään intialaista, vaikka kyseisenlaisesta sapuskeesta pidän. Oli siis jo aika tehdä asialle jotain, varsinkin kun keittokirjahyllyssäni on majaa pitänyt jo kohta 10 vuotta opus nimeltä The Complete Book Of Indian Cooking (Parragon 1996). Jääkaapissa puolestaan piti majaa viimeistä käyttöpäiväänsä muutama broilerin rintapala, joten pitkän pähkäilyn päädyin valmistamaan vinkeänimistä Shahi Murghia eli jugurtissa haudutettua broiskua.
Kun kerran pääsin hyvään alkuun, niin ei kannattanut heti lopettaa, vaan turvauduin myös blogistaniin ja napasin naan-leipään ohjeen Risulinnasta ja porkkana-sipulisalaattiin Tamarind Heavenista. Mulla ei ole hajuakaan miten intialaiset ateriansa koostaa, mutta minä kannoin kaiken pöytään yhtaikaa ja lisäkkeiksi vielä riisiä ja raitaa. Jälkkärit sentään syötiin vasta broilerin jälkeen.
Kaikki oli erinomaista, vaikka valmistusvaiheessa sormesta irtosi pala ja naan-leipien ulkonäkö ja koostumus hymyilyttivät meitä hiukan. Ensimmäinen intialainen keitostelu ei varmasti jää viimeiseksi.

PORKKANA-SIPULISALAATIN ohje mainiosta Tamarind Heavenista, jolla on osuutta inspiraation lähteenä tähän ja toivottavasti moneen tulevaan aterian. Eli kiitosta siihen suuntaan hienosta blogista.
Siivutin sipulit ja porkkanat mandoliinilla ja liika itsevarmuus kostautui heti ja viistin sormestani siivusen. Kyseinen vehje on siis niin helkkarin terävä, että sillä irrottaa helposti vaikka koko sormen. Siinä on kyllä sellaisia sormien säästämiseen tarkoitettuja osia, mutta ajattelin, ettei niitä nyt sipulia varten kannata liata. No eipä, yhden tikinkin olis varmaan voinut laittaa..

1 - 2 sipulia
pari porkkanaa
1 rkl hienonnettua minttua
1 rkl hienonnettua korianteria
1/4 tl suolaa
yhden limetin mehu

Siivuta sipulit ja porkkanat. Liota sipuleita kylmässä vedessä noin 20 minuuttia. Poista sipulit vedestä ja kuivaa ne hyvin. Sekoita kaikki salaatin ainekset.

RAITAan en etsinyt ohjetta, kertokaa ihmiset jos siihen pitäisi laittaa vielä jotain muutakin. Mun suuhun maistui vähintään yhtä hyvälle kuin Fredan Buddhassa.

maustamatonta jugurttia
pätkä kurkkua
suolaa
jeeraa
tuoretta silputtua minttua

Suikaloi tai raasta kurkku, purista ylimääräiset mehut pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

SHAHI MURGH eli a traditional curry cooked in yogurt by a slow-cooking method that is used to make many of the sauces in India.
Noudatin kirjani ohjetta aika tarkasti, viitsin jopa mitata mausteet ja pääsin käyttämään flavour shakeria mausteiden murskaamiseen. On hyvä aina aika ajoin näyttää kanssa-asujalle kuinka tarpeellista kaikki pelit ja vehkeet, mitä keittiön kaapeista löytyy, onkaan.
Kirjan mukaan ruokaan kuuluu 60 g vaaleita rusinoita, mutta jätin ne pois, mikä näin jälkikäteen hieman kaduttaa, mutta ensi kerralla sitten. Mantelirouhe korvaantui mantelilastuilla ja ghee auringonkukkaöljyllä kun ei sitä Kampin K-kaupassa myyty tai ainakaan mun silmiin ei sattunut.

1 tl kuminansiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
2 ruokalusikallista öljyä
1 ohueksi siivutettu sipuli
4 broilerin rintapalaa
½ tl suolaa
3 ½ dl maustamatonta jugurttia
1 ½ dl kermaa
1 rkl mantelilastuja
3 tl garam masalaa
2 neilikkaa
kolmen kardemumman siemenet
1 laakerinlehti
tuoretta korianteria silputtuna

Murskaa kuminan- ja korianterinsiemenet morttelissa tai vastaavassa. Kuumenna puolet öljystä pannussa ja kuullota sipulisiivuja n. 15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä käännellen kunnes sipuli on pehmennyt ja saanut hieman väriä.
Leikkaa broilerin rintapalat kolmeen osaan ja ruskista palat pannulla kauniin värisiksi joka puolelta.

Lisää pannuun murskatut siemenet, garam masala, suola ja mantelilastut. Sekoita hetki ja lisää sitten sipuli, jugurtti ja kerma. Kuumenna ja lisää pannuun viimeisiksi kokonaiset neilikat, kardemumman siemenet ja laakerinlehti. Anna hautua hiljalleen kiehuen n. 40 minuuttia. Koristele korianterilla.

Naan-leipien ohje löytyi Risulinnasta (johon se on päätynyt Hesarista). Intouduin pistämään kaasu-uuniin kunnolla hönkää eli aivan liikaa, joten paistuminen ei tapahtunut toivotulla tavalla. Sitä paitsi kun mä tätä reseptiä nyt luen, niin taisin laittaa vähän eri määrän noita nestemäisiä ainehia kun reseptiä puolitin. No hyviä oli, mutta kuvaa en kehtaa laittaa.

5 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50 g voita, 2 dl maitoa
200 g ruokajogurttia

Sekoita siivilöityihin jauhoihin suola ja leivinjauhe. Lisää seokseen maito, jogurtti ja puolet sulatetusta voista. Sekoita nopeasti – älä vaivaa taikinaa liikaa, jotta se ei sitkisty. Nosta taikinasta (esimerkiksi puuhaarukalla) leivinpaperille taikinakokkareita (yhdelle pellille noin 4 kappaletta). Taputtele jauhotetulla kädellä kokkareet ohuiksi leipäsiksi. Paista 275 asteessa 7–10 minuuttia, kunnes pinnalla on ruskeita täpliä ja pinnan kuori kupruilee. Voitele kypsät leivät lopulla voisulalla.

Jälkkäriksi tein yllämainitusta kirjasta vielä PAISTETTUJA BANAANEJA JA MAUSTETTUA JUGURTTIA. Kirjan mukaan sahramia olisi pitänyt paahtaa ja kaikkee, mutta mun sahrami oli muotoa jauhe, niin en viitsinyt sitä alkaa paisteleen. Kirjan ohje on neljästä kuudelle, mutta kanssa-asuja ei ole makean ystävä niin tein vain kahden ihmisen annoksen siten, että puolitin banaanien määrän, mutten minkään muun. :)

0,1 g sahramia
2 rkl maitoa
6 kardemumman siemenet
45 g voita
3 rkl fariinisokeria
½ tl kanelia
1 banaani
4 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja mantelilastuja

Sekoita sahrami maitotilkaan ja lisää kardemumman siemenet. Sulata voi ja sokeri paistinpannulla, lisää kaneli ja sekoita hyvin. Kuori ja siivuta banaani. Paista banaanisiivut karamellissa nopeasti kummaltakin puolelta. Annostele paistetut banaanisiivut tarjoiluastioihin. Sekoita jugurttiin maustettu maito ja hunaja. Kaada jugurtti banaanien päälle ja koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

Pekoniporkkanat

Hesarin kestotilaajat saivat tilata ennakkoon lehden 4 euron arvoisen Syyssato-liitteen. Liite ilmeistyi jo kuukausi sitten ja aiheutti ensisilmäyksellä ihmetystä pienen ja ohuen olemuksensa vuoksi (mitäköhän mäkin 4 eurolla odotin). Mutta ei ole liitettä kokoon katsominen, paperi on ohutta ja siksi sisältöä tuhdisti jopa 56 sivun verran plus pari sivua omille muistiinpanoille, reseptejä vihkoon mahtuu lähes sata, suositeltava hankinta siis. Jos ei nyt joka ohjetta ihan sellaisenaan testattua tule, niin ainakin vihkosta saa hyviä ideoita sesongin herkkujen hyödyntämiseen.
Pekoniporkkanoiden ohje on suoraan vihkosta. En kuorinut porkkanoita, mutta suosittelen niin tekemään ihan ulkonäkösyistä. Hiukan minua epäilytti porkkanoiden maustaminen murustetulla lihaliemikuutiolla, mutta tein just kuten ohjeessa neuvottoon ja vastoin ennakko-odotuksia porkkanatikut pyörähtelivät pannulla kuin tanssi ja mausteet jakautuivat tasaisesti.

Sanoisin, että uunin lämpötilaa voi nostaa ainakin 200 asteeseen tai muuten ei tirise mikään. Mutta mulla onkin kaasu-uuni, jossa ei ole mitään asteikkoa nappulassa, niin en nyt pysty varmaksi sanomaan. Pieni grillitys tekisi myös terää. Ja persilja, valmiit porkkanat kaipaavat vihreää koristusta, mutta mulla ei ollut persiljaa, niin en laittanut mitään.
Ohje siis aika suoraan Hesarin Syyssato 2008 -lehtisestä pienin muokkauksin.

4 porkkanaa
4 pekoniviipaletta
1/2 dl parmesaaniraastetta
oliiviöljyä
1/2 lihaliemikuutio
muskottipähkinää

Pese ja kuori porkkanat ja keitä ne puolikypsiksi. Valuta porkkanat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan. Laita porkkanatikut kuumalle pannulle öljytilkkaan ja mausta muskottipähkinällä ja murennetulla liemikuution puolikkaalla. Kääntele porkkanoita pannulla viitisen minuuttiam jotta maustuvat ja paistuvat tasaisesti joka puolelta. Jäähdytä paistuneet porkkanatikut (käsittelyn helpottamiseksi). Kääri jokaiseen pekonisiivun sisään neljä puikkoa porkkanaa, nosta kääreet uuniastiaan ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 180-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Plumcake allo yogurt

Eli kakkua jugurtilla muttei luumuilla..

Italiankieliset lähteeni osasivat kertoa, että plumcaken olevan anglosaksista alkuperää ja originaaliin kakkuun tulee hedelmiä esim. niitä plums, makes sence.. ;) Mutta tässä italialaisessapa ei kuulkaas luumuja ole kuin nimeksi.
Minä ryhdyin plumcaken tekoon, sillä jääkaapissa nökötti vielä avaamaton, mutta jo jokunen päivä sitten vanhentunut maustamaton jugurttitönikkä. Jugurttihan ei hetkessä vanhaksi mene, joten ajattelin siitä luonnistuvan jonkun maittavan leivonnaisen. Italianaikojeni aamiaisiin taas kuului oleellisesti Mulino Biancon Plumcakes allo yogurt. Päättelin että kun niitä saa kaupasta niin niitä voi tehdä myös kotona.
Tiukan googlettamisen jälkeen päädyin Giallo Zafferanon reseptiin, lähinnä kuvien takia, muistuttavat niin vahvasti alkuperäistä inspiraation lähdettä Mulino Biancoa.
Omani kohosi hiukan liikaa ja oli siten hienoinen pettymys. Sitten omani lässähti ja se oli ylikohoamista suurempi pettymys. Tietty JOS olisin lukenut ohjeen kunnolla ja käyttänyt hiukan aivoa samalla, ei varmaankaan olisi tapahtunut kumpaakaan edellä mainituista pettymyksen aiheuttajista. Olisin saattanut jopa laittaa taikinaan ohjeessa selvästi mainittua leivinjauhetta kuivahiivan sijaan..

Maku ei ole ihan sama kuin niissä Italiassa nauttimissani, koostumuksesta nyt puhumattakaan. Pahaa tämä kakkuseni ei kuitenkaan ollut, aivan vallan päinvastoin. Tämä on ihanaa; kosteaa ja maukasta, mutta julmetun tiivistä.
Alla oleva ohje noudattelee kohotusaineen osalta alkuperäistä, muutoin omaa versiotani.

130 g tomusokeria
2 kananmunaa
120 g rypsiöljyä
4 dl luonnonjugurttia
1 appelsiinin raastettu kuori
1 tl vaniljatahnaa
280 g jauhoja
16 g leivinjauhetta

Laita kulhoon kananmunat, sokeri, öljy, appelsiininkuori ja vanilja sekä jugurtti. Vatkaa tasaiseksi. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja vatkaa taasen tasaiseksi. Seisota taikinaa lämpimässä n. 1 ½ tuntia. Voitele leipävuoka huolella ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Kakun alaosa ei ole raaka, vaikka niin voisi kuvasta olettaa, se on vain hyvin hyvin tiivistä. ;)

Kinkkupiirakka

Tai oikeammin kinkku-purjo-sinihomejuustopiirakka. Alkuperäinen ohje on painunut mieleeni jo niinkin kauan aikaa sitten kuin 90-luvun alkupuoliskolla (saattoi olla jo 80-luvulla) kun tätä teki Lappeenrannantätini, kutsuttakoon häntä nimellä Täti S.

En lähtenyt selvittämään mitä kaikkea tähän oikeasti tuli, mutta kutakuinkin varmaan kinkkua, purjoa ja sinihomejuustoa.

Seuraavan piirakkani teen mallia kinkku-purjo tai käytän jotain miedompaa sinihomejuustoa kuin Saint Agur. Kanssa-asujan makuun oli kovasti kyllä tämäkin ja piirakan teon perimmäinen tarkoitus oli hankkiutua kyseisen juuston jämistä eroon.
Kuvassa taustalla pilkottavassa salaatissa on salaatinlehtien lisäksi vihreitä viinirypäleitä, paahdettuja pecanpähkinöitä ja basilikaa.

Pohja
150 g voita
3 dl jauhoja
vettä

Paitsi että mun pohjassa ei ollut yhtään vettä ja jauhojakin meni vähän enemmän. Jos omistat jonkun sopivan keittiövermeen, niin ota se käyttöön viimeistään nyt.
Nypi pehmeä voi ja jauhot tasaiseksi. Jos taikina jää liian kovaksi, lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan.
Painele taikina kostutetuin sormin voideltuun piirakkavuokaan.

Täyte
400 g kinkkua
200 g sinihomejuustoa
1 purjo
2 dl kermaa
2 kananmunaa
75 g juustoraastetta
mustapippuria

Suikaloi kinkku ja purjosipuli, murusta juusto. Levitä täyteaineet piirakkapohjalle. Riko kananmunat ja sekoita niiden rakenne rikki. Sekoita kananmuniin kerma ja juustoraaste, mausta mustapippurilla. Kumoa seos tasaisesti täyteaineiden päälle.
Paista piirakkaa 220-asteisessa uunissa n. puoli tuntia tai kunnes sen pinta on kauniin värinen. Anna vetäytyä kunnolla ennen tarjoilua että täyte kiinteytyy kunnolla.

Frittata di pasta

Pastamunakas on äärimmäisen helppo valmistaa: otetaan edellisen aterian pastajämät, muutama kananmuna ja ripaus suolaa. Laitetaan pastajämät pannuun (tarvittaessa hiukan öljyä) lämpiämään, rikotaan munat ja vatkataan niiden rakenne rikki ja maustetaan suolalla. Kaadetaan kananmunat pastan päälle pannuun ja laitetaan kansi päälle. Muutaman minuutin päästä käännetään ja paistetaan taas kannen alla muutama minuutti.
Toimii lähestulkoon kaikilla pastoilla ja kastikkeilla.

Pasta e patate alla rustica - maalaistalon hätävarapasta

Raskas shoppaus vaatii raskaat eväät. Raskaalla shoppauksella viittaan tietenkin Hulluihin Päiviin. Kiitos nykyään omituisen unirytmini, olin Stockalla jo heti kahdeksan jälkeen. Enkä todellakaan ollut ensimmäinen, hyvä kun sekaan mahtui. Sen sijaan olin viimeisiä, jotka ehtivät saada omakseen ihanan Double Bubble -lampun, oujee!
Ruokatorstain hankin tietenkin ensimmäiseksi, se odottaa nyt tuossa vieressäni iltapäiväsumppia, jolloin ehdin siihen tutustumaan.
Lounaaksi nautitun rustiikkisen pastan ohje on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia. Kirjassa kerrotaan, että pasta on etelä-italialaista perua ja syntynyt 'kaikkea mitä kaapista löytyy' -periaatteella ja toimii oivana tapana päästä eroon pastapussinpohjista ja juuston käntyistä.
Pastana minulla toimi penne ja tuollainen täysjyväkukkanen, juustoja mulla oli kahta, joista toisesta en ole ihan varma, jotain tilsit-tyyppistä kuitenkin, toinen oli manchegoa. Lisäsin pekonikuutioiden sekaan niiden paistuttua vielä ruokalusikallisen pinjansiemeniä. Lopputulos ei ole mitenkään erityisen kuvauksellinen, mutta sitäkin herkullisempi. Tein ison annoksen, jotta siitä saa huomenna lounaaksi pastafrittatan.

erilaisia pastoja sekaisin
muutama peruna
pekonikuutioita
oliiviöljyä
raastettuja kovia juustoja
puolipuskaa basilikaa
mustapippuria

Kuori ja pilko perunat. Laita ne kiehumaan runsaaseen suolattuun veteen, pastan on tarkoitus mahtua tähän samaiseen kattilaan. Perunoiden ollessa puolikypsiä lisää pasta keittoaikojensa mukaan. Paista pekoni rapeaksi ja raasta juustot sekä revi basilikanlehdet valmiiksi. Valuta pasta ja perunat, lisää pasta-perunoihin runsaasti oliiviöljyä, pekonit, juustoraaste ja reivityt basilikan lehdet. Mausta mustapippurilla ja sekoita.

Ison Pahan Suden suklaaruudut

Ensimmäisen muffinikokeilun yhteydessä mainittu Mummo Ankan keittokirja osoittautui äippäläreissulla Mikki Hiiren keittokirjaksi (Kirjalito 1983) ja sain sen sieltä mukaani. (Siihen kyllä liittyi jotain ehtoja, että pitää siskolta kysyä jos sekin haluaa sen ja sen kanssa pitää sitten vuorotella kun se on yhteiseksi joululahjaksi saatu vuonna 1983… You wish, sister. Kiitokset kirjasta vielä näin 25 vuoden jälkeenkin Hyvinkään-tädille!)

Mutta miten upea teos! Ja miten liikuttavasti siinä on tahroja niillä aukeamilla, joilta on reseptejä ahkeramminkin kokeiltu.
Kirjassa ohjeistetaan heti alkuun mm. kysymään lupaa keittiön käyttöön ja kutsumaan aikuisia paikalle jos tarvitaan liettä, uunia tai sähkökoneita. Myös jälkien korjaamisen tärkeyttä korostetaan (kukahan siivoaisi meidän keittiön suklaaruutujen jäljiltä?).

Kirjasta löytyy leivonnaisia, leipiä ja keittoja, munaruokia, liha- ja kalaruokia, vihanneksia ja salaatteja, jälkiruokia sekä juomia, kaikki ihanasti lasten ja lastenmielisten makuun ja ennen kaikkea lasten tehtäviksi soveltuvia.
Osa ruuista ja resepteistä on vähintäänkin omituisia näin vuoden 2008 makuun, kuten Baloon taikakeitto. Siihen tulee 1 tlk tomaattikeittoa ja 1 tlk herkkusienikeittoa. Nämä kaadetaan kattilaan ja lisätään vettä tölkkien ohjeen mukaan. Kuumaan keittoon lisätään paahdettuja leipäkuutioita ja persiljaa. Aika paljon joutuu taikomaan, että mä tuota söisin. :D
Asiaan: Sammakon keittiöstä jäivät mieleeni kuikuamaan upeat mokkapalat. Niitä päänsisäisesti suunnitellessani tuli mieleen tämä kirja ja mokkapalojen sijaan päädyin Ison Pahan Suden suklaaruutuihin. Ruudut tehtiin yhdessä kanssa-asujan kanssa, mikä oli kivaa kun me ei yleensä koskaan kokata yhdessä. Reseptiä noudatettiin hyvin tarkasti ja valmiiden kuorrutettujen palojen päälle ripoteltiin kookoshiutaleita kuten 80-luvulla konsanaan. Reseptit voi toki lukea kuvistakin, mutta kirjoitettakoon ne vielä tähän.

Ison Pahan Suden suklaaruudut:
2 munaa
1 ½ dl hienoa sokeria
150 g sulaa voita tai margariinia
50 g sulatettua tummaa suklaata tai 2 rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 ½ dl (90 g) pähkinärouhetta tai mantelilastuja
1 rkl voita (uunipannun voiteluun)

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
2. Ota esille kulho. Lyö munankuoret rikki sen laitaa vasten ja valuta sisältö kulhoon. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes seos on kuohkeaa.
3. Laita voi ja suklaa pieneen kattilaan ja sulata miedossa lämmössä koko ajan sekoittaen.
4. Kaada sulanut suklaaseos muna-sokeriseokseen. Sekoita
5. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja pähkinärouhe tai mantelilastut keskenään (vaikkapa muovipussissa). Kaada suklaa-munaseokseen ja sekoita hyvin.
6. Voitele uunipannu ja kaada taikina siihen. (Kopioijan huom. vuoka kandee jauhottaa myös.)
7. Pane uunipannu uuniin ritilän päälle ja anna paistua 15 minuuttia.
8. Kun kakku on jäähtynyt, leikkaa se ruuduiksi.

Minnin suklaakuorrutus:
2 dl pölysokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl maitoa
Sekoita pölysokeri nesteeseen. Lisää kaakaojauhot. Sekoita kunnes kuorrutus on tasaista.

Täytetty porsaan ulkofile ja rakuunakastike

Porsaasta tulee herkästi kuivaa ja ikävää pureskella, kun se pitää kypsentää ihan kypsäksi. Täyttämällä ulkofileestä tulee erittäinkin maukas ja mehukas, kun se marinoituu ikään kuin sisältä päin.
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun tekee kuten Jamie kehottaisi, eli pyydä lihakauppiastasi leikkaamaan filee auki. Buahhahhaa, jos olisin mennyt Kampin K-kaupan lihatiskille vakuumihyllystä ottamani lihakimpaleen kanssa, niin olisin varmaan saanut fileeni siivutettuna, että auki on kerta kaikkiaan. Siellä sellainen supersöötti, mutta harvinaisen pihalla oleva tyttö myi mulle kerran unkarilaista salamia italialaisena. Nimenomaisesti pyysin saada jotain italialaista ja tyttönen (joka ei niistä leikkeistä mitään tiennyt) nappasi laarista Unkarin-serkun ja oli ihan että tässäpä tätä. Yritin siihen sitten, että se on kyllä Unkarista, mutta tyttö oli vakuuttavana, että kyllä se Italiasta on kun siinä Italian lipun värit… Se oli niin pihalla ja niin vakuuttunut lipputuntemuksestaan, että viitsinyt sen enempää siinä inttää sitten. Otin unkarilaista, sitä paitsi se on erinomaista.

porsaan ulkofile
purkillinen vihreitä oliiveja
kourallinen pinjansiemeniä
10 basilikanlehteä
suolaa
pippuria
1 dl punaviiniä
1 rkl kuivattua rakuunaa

Paahda pinjansiemenet. Poista oliiveista kivet, ellet vallan käytä kivettömiä. Surauta siemenet, oliivit ja basilika tasaiseksi tehosekoittimessa tai vastaavassa (minä käytin sauvasekoitinta). Leikkaa porsaan filee auki levyksi terävällä veitsellä. Pippuroi filee ja suolaakin halutessasi, itse en suolaa käyttänyt kun oliivit ovat niin suolaisia. Fileen voisi myös öljytä. Levitä täytetahna fileelle. Kääri filee tiukalle rullalle ja sido paistinarulla timmiksi paketiksi. Jätä lämpimään makustumaan uunitukseen saakka, fileen voi laittaa myös jääkaappiin odottelemaan jos paisto hetki häämöttää kaukana tulevaisuudessa.

Ota fileeseen kaunis pinta joka puolelle kuumassa pannussa ja suolaa ja pippuroi. Paista uunissa n. 80-asteiseksi, vähän muttei paljoo vähempikin riittää. Uunilämpö 175 on sopiva ja puolentoista kilon fileeseen menee n. tunti.
Kääri valmis file folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi. Valmista sillä välin kastike eli kaada paistoliemet kattilaan, joukkoon punaviini ja rakuuna, keitä puoleen ja siivilöi. Tarjoile puikulaperunoiden tai muun sopivan kasvislisukkeen kera.

Papardelle integrali piccanti con zucca e pancetta

Eli tulinen kokojyväpapardelle kurpitsalla ja pekonilla. Vai mikä jyvä se on, ehkä täys eikä koko? Jyvä kuin jyvä, kurpitsan ja pekonin liitto on täydellinen.

Ken tätä kokeilee, leikatkoon kurpitsan vähän pienemmiksi paloiksi, ei paljoa, mutta vähän. Ei sillä ettäkö näissäkään möhkäleissä mitään vikaa olisi ollut, pienempi olis vaan nätimpi.

paparedelleja
400 g kurpitsaa (raakapaino siemenillä ja kuorilla)
100 g pekonikuutioita
oliiviöljyä
suolaa
peperincino
persiljaa

Paista pekonikuutiot pannulla rapeiksi ja laita ne sitten sivuun odottamaan. Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuutio malto pieniksi kuutioiksi. Pilko peperoncino samaan pannuun, jossa pekonit paistettiin, (älä siis pese sitä välillä), lisää loraus öljyä ja kurpitsan palat. Kullota kurpitsat kypsiksi ja mausta ripauksella suolaa. Lisää pekonikuutiot ja silputtu persilja, sekoita keitetty pasta kurpitsoihin ja tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Puolukka-toscapiirakka

Lisää leipomusta puolukasta! Ohjeen löysin Limepippurista ja noudatin sitä tarkasti. Pienoista päänvaivaa aiheuttivat taikinan levittäminen täytteen päälle ja kauratoscan levittäminen taikinan päälle. Kummastakin selvittiin lastalla ja lusikalla, eli tiputtelin sekä täytteen että toskan pieninä ”palloina” piirakkaan. Lopputuloksesta näkyy, että kerrokset eivät ihan nyt muodostuneet, mutta ei haitannut mitään. Maku oli mitä mainioin ja piirakka erittäin ruokaisaa, jos makeasta voi niin sanoa. Uskoisin tämän tulleen kokonaan syödyksi entisellä työpaikalla, jonne piirakan kannoin.

Ohjeen olen tähän kopioinut suoraan Limeltä ja Pippurilta, jotka ovat kopioineet ohjeen Ei makeaa mahan täydeltä –blogista.

Pohja
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
½ dl sihtiruisjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Täyte
1 prk maitorahkaa
1 muna
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
noin 2 dl puolukoita survottuna

Kuorrutus
75 g margariinia
1 dl sokeria
2½ dl kaurahiutaleita
3/4 dl maitoa
½ rkl jauhoja
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi ja lisää sitten munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa sekoittaen taikina nopeasti tasaiseksi. Vuoraa halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä puolet taikinasta pohjalle. Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä täyte taikinapohjan päälle. Levitä täytteen päälle varovasti loput pohjataikinasta. Paista 175 asteessa 30 minuuttia.
Kun kakku on uunissa, valmista kuorrutus sulattamalla rasva ja lisäämällä joukkoon muut aineet lukuunottamatta vaniljasokeria. Anna kiehahtaa ja lisää lopuksi vaniljasokeri. Levitä kuorrute puolivalmiin kakun päälle ja paista kakkua vielä 30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Kakku maistuu sellaisenaan tai esimerkiksi jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Caliente

Syökää Keravalaiset, keravanmieliset ja Keravalle jostain ihmeen syystä joutuneet Calientessa. Oikein mainio ravintola, ei olis heti uskonut, että Kertsussa on sellainenkin. Caliente mainostaa listaansa välimerellisenä meksikolaisin vivahtein, mutta mielestäni lista voisi yhtä hyvin olla skandinaavinen välimerellisillä vivahteilla. Meksikoa (tai ilmeisemmin amerikkaa) listaan tuovat tortillas ja fajitas sekä espanjan kieli ja hassut inka-kuvitukset.
Calientessa ei kannataan antaa ulkoisten seikkojen (sisustus, listat, kattaus) niin kovin hämätä, ruoka on hyvää ja kaunista ja palvelu oli ajoittaisesta hitaudestaan huolimatta hyvin ystävällistä. Syötyään voi siirtyä baarin puolelle ihastelemaan perikeravalaista huurteista menoa , joka on vaisuimmillaankin aina suurta hupia.

Kuvan pöllin netistä.

Ja jos joku nyt tulkitsee Kerava-kommenttini vinoiksi ja alkaa vetää hernettä nenään, niin kerrottakoon, että minulla ei ole mitään Keravaa vastaan, siellä asuu ihania ystävättäriäni. Mutta Keravaa saa aina vähän pilkata, ja Korsoa. ;)

Pane di zucca eli kurpitsaleipä

Ohje näihin kurpitsaleipiin löytyi vallan googlettamalla ja noudatin ohjetta kaikista tavoistani poiketen orjallisesti. Paitsi, että minulla ei ole puuhellaa tai leivinuunia, mutta minkäs sitä olosuhteilleen näin äkkiseltään mahtaa. Ainoa vaan, että kun ohjeessa sanotaan paistamaan leipiä kunnes ne ovat kauniin ruskeita niin kauniin ruskea ja kaasu-uuni eivät ihan mahdu samaan lauseeseen. Toisaalta kaasu-uunissa on ihan oikea liekki toisin kuin sähköuunissa, joten siltä kantilta ajateltuna kaasu-uuni on melkein puulämmitteinen…

Ohjeessa sanotaan leipien kohoava uunissa todella paljon ja niin ne tosiaan tekivät ja kohosivat aika paljon enemmän kuin oletin. Nämä olivat uunissa noin 45 minuuttia ja jauhoja meni jonkun verran enemmän kuin 700 g, jauhojen lopullinen määrä riippuu kurpitsasoseen kosteudesta. Hiiva syö sokeria jonkin verran, mutta lähempänä pullaa kuin leipää nämä ovat. Makeudesta huolimatta sipaisin kuumalle leivälle voita ja voi kurpitsa kuinka hyviä! Ja kuorikin oli kalvakasta väristään huolimatta täydellinen, sellainen juuri sopivasti sitkeä, juuri sopivasti rapea ja sisältä ihanan pehmeä leipänen.

1 kg kurpitsaa (raakapaino kuorineen ja siemenineen)
50 g hiivaa
700 g vehnäjauhoja
200 g sokeria
100 g voita
hyppysellinen suolaa
1 dl rusinoita

Poista kurpitsasta siemenet ja paahda loppua kuorineen 180-asteisessa uunissa kunnes malto on haarukalla kokeillessa pehmeää. Jäähdytä paahtunut kurpitsa ja poista siitä sitten kuori ja soseuta malto sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa. Kurpitsan paahtuessa valmista taikinajuuri eli liota hiiva tilkkaan lämmintä vettä ja sekoita joukkoon desi jauhoja, juuri on valmis kun sen määrä on tuplaantunut ja se kuplii. Sekoita kurpitsasoseeseen sokeri, sulatettu voi, suola ja taikinajuuri sekä rusinat, joita olet liottanut puoli tuntia tilkassa vettä. Sekoita jauhot taikinaan desi kerrallaan voimakkaasti sekoittaen. Taikina on valmis kun se on mahdollisimman pehmeää, muttei enää tartu sormiin (ainakaan paljoa). Muista vaivata taikinaa ainakin kymmenen minuuttia. Muotoile taikinasta haluamasi muotoisia leipiä ja kohota niitä liinalla peitettyinä suunnilleen tunnin verran. Paista leipiä 180-asteisessa uunissa noin tunti.

Kurpitsan palat kannattaa asetella paahtumaan aika väljästi ja kohtuullisen kokoisina paloina.

Kokeile kurpitsan kypsyyttä haarukalla.

Taikinassa on kaunis keltainen väri.

Ja leivät tosiaan sitten kohoavat reippaasti, näistä tulisi nättejä pienissä leipavuoissa.

Kiitokset kaikille syyskuun ruokahaasteessa kurpitsajäätelöä äänestäneille!