Mausteinen kurpitsakeitto

lauantai 31. lokakuuta 2009

Olispa nyt tätä kun kuume hipoo taivaita ja kaapit ammottavat tyhjyyttään. Tai eivät edes ammota, mutta just nyt ei ole voimia toteuttaa lauantaina ruokasuunnitelmaa ja vokata kurpitsaa ja katkarapuja. Kurpitsaa siis riittää vielä ja reseptejäkin on useampi odottamassa postausta.
Keiton päälle olisi luonnollisesti kuulunut laittaa paahdettuja kurpitsansiemeniä, mutta ne paloi sakeaa savua tupruttaen. Onnistuin kääntämään uunin säädintä väärään suuntaan ja 125 asteen sijaan taisi uunin mittari osoittaa n. 260 astetta.. Ihan katastrofi. Öljy alkoi savuttaa ja siemenet poksahdella kuin popkornit ikään leviten pitkin uunia aiheuttaen lisää käryä. Työkaveri ilahtui tästä sattumuksesta, se ei osaa laittaa ruokaa oikeen minkäänlaista, joten se oli oikeutetusti vahingoniloinen.
Ruokavieras taisi nuolla lautasen, ohje on kahdelle.














1 luomusipuli
0,5 dl luomurypsiöljyä
300 g luomukurpitsaa
1 omena
1 kanelitanko
1 peperoncino
1 tl kuivattua salviaa
0,5 tl muskottipähkinää
0,5 l kanalientä
1 dl kermaa

Kuori ja pilko sipuli. Laita korkeareunaiselle pannulle 1 rkl rypsiöljystä ja kuullota sipuli miedolla lämmöllä pehmeäksi. Sipuli saisi saada hieman väriä.
Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuutioi. Kuori omena ja poista siemenkota, kuutioi omenakin.
Lisää pannuun loput öljystä, kurpitsa ja omena. Lisää mausteet ja sekoita. Anna hautua kannen alla 20 minuuttia kunnes kurpitsa on täysin pehmeää.
Kaada pannuun kuuma kanaliemi. Keitä hiljalleen puoli tuntia. Soseuta keitto tehosekoittimessa. Kaada keitto takaisin pannuun, lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa paahdettujen siementen kera.



Karitsanpotkaa ja pekoni-kurpitsarisottoa

tiistai 27. lokakuuta 2009

Syksyllä on aika kaivaa rautapata esiin ja valmistaa ihania pitkään haudutettuja lihaherkkuja. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt fondue-pataa myös tähän puuhaan, mutta patani ei ole suuren suuri, joten siihen olisin ehkä korkeintaan yhden potkan saanut mahtumaan.
Ostinkin Hulluilta Päiviltä Iittala Toolsin emaloidun padan kun kerran halvalla sai. Mä en tosin tajuu mistä kohtaa se on emaloitu..
Ehdin jo unohtaa padan pariksi viikoksi kaappiin, mutta viime viikon sunnuntain jälkeen olen käyttänyt sitä jo kolme kertaa, olen koukussa.

Karitsanpotkat ovat yksi patalemppareistani ja tilaan sellaisen mielelläni myös ravintolassa, sitä kun on aika vaikee pilatakaan.
Perinteisesti potkat kai haudutetaan punaviinissä, mutta taisi olla olosuhteiden pakko kun päädyinkin valkoviiniin, erinomaisesti muuten päädytty. Potkan kanssa ei kylläkään juotu samaista valkoista vaan tuhtia punaista.
Jouluisista mausteista huolimatta potkat eivät olleet erityisen jouluisen makuisia vaan miellyttävän mausteisia. Tähtianis on vahvaa kamaa ja koko kämppä lemusi jopa epämiellyttävän lakritsiselta, mutta maussa kaikki oli neljän tunnin hautumisen aikana loksahtanut kohdalleen.

Risotto oli mun mielestä aika tylsää vaikka salviaakin oli paljon, lopputulos kaipasi vähän kaikkea. Ruokavieraat kyllä kohteliaasti kehuivat ja olihan se ihan hyvää kun kauhoi päälle vähän patalientä.
Söin risottoa vielä seuraavanakin päivänä liemen kanssa, lämmitin sen pannulla runsaassa liemessä ja lisäsin vielä parmesaania.

Valkoviinissä haudutettua potkaa neljälle
4 potka per ruokailija
2 rkl voita
1 sipuli
1 porkkana
1 sellerinvarsi
1 valkosipuli
1 dl vettä
3 laakerinlehteä
1 tähtianis
4 neilikkaa
5 cm kanelitanko
0,5 l valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Paista potkiin kuumalla pannulla voilusikallisessa väri joka puolella.
Kuori ja lohko sipuli, pilko porkkana ja selleri. Kuori valkosipulinkynnet ja muserra veitsen lappeella.
Kuumenna loppu voista padassa ja kuullota kasviksia voissa muutama minuutti.
Kiehauta vesi potkanpaistopannussa, jotta paistomaut irtoavat pannusta. Kaada vesi pataan.
Lisää pataan kaikki mausteet ja asettele potkat pataan mahdollisimman pystyyn. Kaada pataan viini ja kiehauta.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, peitä kannella ja nosta 150-asteiseen uuniin neljäksi tunniksi.














Kurpitsarisottoa neljälle
1 sipuli
1 rkl öljyä
1 rkl voita
3 dl risottoriisiä
300 g kurpitsakuutioita
1 tl kuivattua salviaa
2 dl valkoviiniä
5 – 7 dl kuumaa kanalientä
100 g rapeaksi paistettua pekonia
50 g parmesaaniraastetta

Kuori ja kuutio sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuumenna öljy ja voi pannussa keskilämmöllä. Kuullota sipulia seoksessa muutama minuutti, sipuli ei saa ruskistua.
Lisää pannuun riisi, kuutioitu kurpitsa ja salvia. Freesaa kunnes riisi on kiiltävää ja pinnalta läpikuultavaa.
Kaada pannuun valkoviini ja keitä kunnes lähes kaikki viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Lisää sitten kauhallinen kanalientä ja anna taas haihtua kiehuen. Älä päästä risottoa kuivumaan.
Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on kypsää, sopivasti al dente.
Lisää lopuksi pekoni ja parmesaaniraaste.



Kurpitsapiirakka

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Korjasin viime viikonloppuna yhden vakavan kulinaristisen aukon sivistyksessäni ja leipaisin kurpitsapiirakan. Hain oppia mm. Youtubesta.
Piirakkaan niin usein käytetty maitotiiviste oli Stockalta loppu ja kurpitsasoseen tein itse. Maitotiivistettä ja tölkitettyä kurpitsasosetta olisi varmasti löytynyt WTC:n amerikkalaisesta herkkukaupasta, mutta pärjäsin hyvin ilman kyseisiä elintarvikkeita.
Halusin piirakasta oranssin enkä ruskean, joten fariinisokerin vaihdoin valkoiseen.
Ameriikoissa paljon aikaansa viettäneet ruokavieraat alkoivat huokailla piirakan perään jo eteisessä ja täytyy myöntää, että tästä ei syyspiirakka enää parane, ihanaa!
















Pohja:
250 g jauhoja
125 ml öljyä
60 ml kylmää vettä

Täyte:
1,5 kg kurpitsaa
5 kananmunaa
1 prk ranskankermaa
2,5 dl sokeria
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
0,5 tl muskottia
0,5 tl maustepippuria

Sekoita kaikki pohjan aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina sormin piirakkavuokaan. Laita pohja jääkaappiin lepäämään.

Poista kurpitsasta siementen ja leikkaa se kohtuullisen suuriksi lohkoiksi. Asettele lohkot uunipellille kuori vasten leivinpaperia. Paahda 180-asteisessa uunissa pehmeiksi, kokeile pehmeyttä haarukalla.
Lusikoi pehmyt kurpitsa kuoristaan siivilään ja valuta kunnes kurpista on jäähtynyt. Soseuta.
Sekoita keskenään kananmunat ja sokeri. Lisää mausteet. Lisää ranskankerma ja kurpitsasose.
Paista 175-asteisessa uunissa n. tunti. Tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.



Omenapiirakka

perjantai 23. lokakuuta 2009

Nämä omenapiirakat on valmistettu sitrusomenasta, ikivanhansa suomalaisesta maatiaislajikkeesta, jota kasvaa maailmassa tiettävästä tasan neljä puuta. Nimensä mukaisesti omenan makua kuvataan sitruunaiseksi. Omena on miellyttävällä tavalla hapan, sitä syö ihan sellaisenaankin ja siinä on kieltämättä erilainen maku kuin omenoissa yleensä, happamissakin. Kuvailisin makua viinitermein kuivaksi.
Maistui nyt sitten ikinä miltäkin, niin harvinaisuus toi ahvenaterian jälkkärinä nautituille piiraille kutkuttavaa lisäarvoa.
















Piirakkapohja on Nigellan pekaanipiiraasta erinomaiseksi havaittu yleisohje, joka käy sellaisenaan sekä suolaisiin, että makeisiin piirakoihin. Itse epäilin pohjan maistuvan liikaa nimenomaan pohjalle, mutta päinvastoin se oli herkullista eikä kaivannut itseensä lainkaan makeutta. Käytän pohjaan Kotipelto-luomurypsiöljyä. Öljyssä on upea hunajainen väri ja vielä upeampi pähkinäinen maku, joka tuntuu selkeästi piirakkapohjassa.

125 g jauhoja
60 ml öljyä
30 ml kylmää vettä
3 – 5 omenaa
1 dl sokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi ja painele piirakkavuokiin. Nosta vuoat jääkaappiin vetäytymään.
Lohko omenat. Asettele omenalohkot kauniisti piirakkavuokiin. Ripottele päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.


Sitruunaiset ahvenet uunissa ja suppilovahverorisotto

torstai 22. lokakuuta 2009

Arki-illan illanistujaisissa pitää olla suhteellisen nopeasti valmistuvaa ruokaa. Valitettavasti en kuulu siihen onnelliseen kansanosaan, jonka ei tarvitse käydä töissä, näihinkin illallisiin piti viime tinkaan esittää vieraille, että tulisivat puolta tuntia myöhemmin jotta emäntä ehtii kotiin hallin ja Alkon kautta. Siinä ei paljoo patoja haudutella pitkin päivää eikä välttämättä illallakaan huvita ihan mahdottomasti pipertää vaikka se niin mukavaa silloin tällöin onkin!
Reitin kalan tiskillä arvoin jonkun hetken kuhan, siian ja ahvenen välillä. Päädyin affeniin, sillä ne olivat nopein vaihtoehto ja arvelin, että vieraani eivät niitä olisi tulleet valinneiksi ja osuin oikeaan.
Ensalkuun pistin maa-artisokkakeiton tulille ja sen keittyessä pistin ahvenet paistokuntoon ja valmistelin jälkkäriksi omppupiirakan naiseen. Olisko mennyt tähän kaikkeen 45 minuuttia?
Kuulun siihen onnelliseen kansanosaan, jolla on suuri keittiö, jossa mahtuu hengaileen, mulla on siellä nojatuolikin. Siispä risoton valmistin vasta vieraiden saavuttua kuohujuomaa siemaillessa ja kuulumisia vaihdellessa.

Sitruunaiset ahvenfileet uunissa
9 ahvenfileetä
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
1 sitruuna

Öljyä uunivuoan pohja. Asettele kalafileet vierekkäin vuokaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Raasta fileille sitruunan kuori. Halkaise sitruuna ja purista fileille mehut. Lorauta päälle vielä oliiviöljyä. Anna marinoitua puoli tuntia.
paista 175-asteisessa uunissa 5 – 8 minuuttia.

Suppilovahverorisotto
1 sipuli
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
3 dl suppilovahveroita
2,5 dl risottoriisiä
1,5 dl kuohuviiniä
5 – 7 dl kuumaa kasvislientä
1 rkl voita
1 dl parmesaaniraastetta
silputtua lehtipersiljaa

Kuori ja pilko sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulia hetki kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa. Lisää sienet ja paista pehmeiksi. Lisää risotto riisi ja kuullota kunnes riisi on kiiltävää ja pinnalta läpikuultavaa.
Holauta pannuun viini. Anna kiehua, kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna taas kiehua kunnes nestettä on jäljellä enää hyvin vähän, mutta älä päästä kuivumaan.
Voit sekoittaa riisiä koko ajan tai olla sekoittamatta, koostumus on erilainen eri metodeilla. Risoton keittämiseen menee n. 20 minuuttia. Riisin tulisi olla mukavasti al dente eli tuntua hampaissa pureskellessa. Maista siis risottoa keittämisen mittaan.
Ota valmis risotto liedeltä ja viimeistele voinokareella, parmesaaniraasteella ja silputulla lehtipersiljalla.


Maa-artisokkakeitto

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Maa-artisokka on todellista prinsessaruokaa, on siinä sen verran sivistyneen hienostunut maku! Mielestäni morkula muuntuu parhaiten alkupalakeitoksi ja olenkin aiheesta kehitellyt kohtuullisen monta muunnelmaa. Tässä valkosipulisessa versiossa voisi kasvisliemen korvata valkkarilla ja tää on tosi kevyttä kun ei ole kermaa.
Luonnonjogurtin pitää olla kunnollista lohkeilevaa kamaa niinku bulgariaa tai parta-äijää, ei mitään luirua.
Valkosipulit pitää paahtaa oikeesti tosi miedolla lämmöllä tai mönkään menee.

1 kg maa-artisokkia
5 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
5 – 7 dl kasvislientä
luonnonjogurttia
lehtipersiljaa

Kuori maa-artisokat ja laita ne kylmään veteen odottamaan keittämistä. Kuori valkosipulin kynnet ja likistä ne rikki veitsen lappeella.
Laita kattilaan öljy ja valkosipulit ja paahda hyvin miedolla lämmöllä muutama minuutti, valkosipuli ei saa ruskistua. Lisää artisokat ja kaada päälle kuuma kasvisliemi. Keitä kunnes artisokat ovat pehmeitä.
Soseuta. Tarjoa luonnonjogurtin ja lehtipersiljasilpun kanssa.



Omena-perunalisuke

maanantai 19. lokakuuta 2009

Sopii lihalle, sopii ehkä kalalle, sopii munakkaaseen, sopii sellaisenaan ja sopii syksyyn. Ja on iisii tehdä. Oujee.
Ja sit taas linkki jos tämän tehosekoitinfirman mainiot mainokset ovat jääneet joltain näkemäti http://www.willitblend.com/.

300 g perunoita
300 g omenoita
1 iso sipuli

Keitä perunat kypsiksi kuorineen. Pilko kypsät perunat, voit myös kuoria ne.
Kuori ja lohko sipuli ja kuullota lohkoja pannulla oliiviöljyssä.
Poista omenoita siemenkodat ja lohko. Laita perunan ja omenan palat pannulle sipulien kanssa, paista kunnes omenat ovat hieman pehmenneet ja perunat saaneet väriä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.



Kermainen pippuripihvi

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Vaihtelua pastalle. Mä en keksi tähän nyt mitään muuta nasevaa kirjoitettavaa. Jospa linkin laittais:
http://www.sandiegozoo.org/pandacam/index.html.
Noille söpöläisille ei kyllä maistu pihvi. Tuota ja muitakin San Diegon eläintarhan webbikameroita on tullut viime aikoina tillitettyä. Ihqui!

600 g naudan sisäpaistia
suolaa
1 rkl pippurisekoitusta
2 dl kermaa

Leikkaa sisäpaisti n. 1,5 cm paksuisiksi pihveiksi. Kuumenna paistinpannu. Paista pihvit nopeasti kummaltakin puolelta, jotta ne saavat vähän väriä. Suolaa pihvit ja ripottele murskatut pippurit pihveille. Kaada kerma pannuun ja laske lieden lämpöä. Anna hautua kannen alla hiljaa kiehuen 5 – 10 minuuttia.


Se on vissiin talvi nyt

lauantai 17. lokakuuta 2009

Alkuviikosta tuli luntakin. Yäk.

Koetan ajatella positiivisesti, talvi kestää vain suurimman osan vuotta ja talvella voi tehdä kaikkea kivaa, kuten palella, liukastella kaikki päivät räntävihmassa, todeta jälleen kerran kuinka ihminen pärjää ihan kivasti, vaikka kokonaisessa kuukaudessa paistaisi aurinko vain 12 tuntia. Tuoreena autoilijana en osaa oikein vielä kuvitellakaan mitä kaikkea kivaa talvi elämääni tällä kertaa tuokaan, renkaiden vaihdosta en vielä pääse nauttimaan, sen tekee ikävä kyllä joku muu.

Talvella voi myös syödä jättimäisiä lämppäräitä ja juoda vahvaa mustaa teetä.















Tonnikalaa, kapriksia, pinjansiemeniä ja juustoa.

Kaskinauris-sipulikeitto

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Kaskinauris on maatiaiskasvi ja kuuluu Suomen vanhimpiin viljeltyihin vihanneksiin. Suosittelen lukemaan lisää täältä ja täältä. Kaskinauris ehti jo lähes hävitä, mutta nyt kanta on elpymässä ja kauppaviljelyä harjoitetaan. Tämä vuosi on ollut erityisen satoisa ja ilahduin kovasti kun luomuisia kaskinauriita myytiin ihan tuossa naapurin S-marketissa! Toisesta naapurista Hakaniemen hallista niitä saa myös, luomuna ja ilman.
Niin kaskinauriin kuin muidenkin maatiaisten puolesta puuhataan täällä.














Mielestäni nämä hankkimani nauriit olivat merkkiä Lapin Luomu ja pussissa oli nettiosoite ja kaikki, mutta enpä mä tällaista netistä löydä. Päivitän tähän kunhan käyn taas S-marketissa ja voin tarkistaa pussin kyljestä.
Kaskinauris sopii monenlaiseen siinä missä tavallinenkin nauris. Yksi herkullisimmista ja helpoimmista on tietenkin keitto. Minun suussani nauris kaipaa makeutta ja makeuttajaksi päätyivät karamellisoidut sipulit.














1 kg kaskinauriita
1 l kasvislientä
500 g sipuleita
5 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 rkl sokeria

Kuori ja paloittele nauriit. Laita palata kattilaan ja kaada päälle kasvisliemi. Keitä kypsiksi.
Kuori ja lohko sipulit. Kuori valkosipulinkynnet. Karamellisoi sipulit isossa pannussa. Laita sipulit, valkosipulinkynnet, öljy ja sokeri pannuun ja paista miedolla lämmöllä kunnes sipuli ja sokeri on ruskistunut.
Lisää sipulit kaskinauriskattilaan ja soseuta keitto.



Ruis-kuminafocaccia

perjantai 9. lokakuuta 2009

Päätin tehdä vähän kokeilua leivällä, oli sellaista ruokaa, joka kaipasi vähän mausteisempaa lisuketta. Oli oikein onnistunut kokeilu, sopii mukavasti viileisiin syysiltoihin keiton kanssa nautittuna.
Jauhojen määrä ohjeessa on ihan hatusta, ja tätä tosiaan kannattaa kohottaa sitten vielä vuossakin.. Öljyä on paljon, vähentää se joka haluu.

2,5 dl vettä
10 g hiivaa
1 tl sormisuolaa
1 dl ruisjauhoja
7 – 9 dl vehnäjauhoja
1 dl oliiviöljyä
juustokuminansiemeniä

Liuota hiiva veteen. Lisää puolet suolasta. Sekoita taikinaan ruisjauhot ja sitten vehnäjauhoja desikerrallaan. Lisää lopussa puolet öljystä. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi käsin tai koneella.
Anna kohota 2 tuntia liinalla peitettynä.
Voitele uunivuoka öljyllä. Kumoa taikina uunivuokaan ja painele se siihen tasaisesti. Pirskota päälle loput öljystä ja suolasta, mausta kuminalla. Anna hetki kohota.
Paista 225-asteisessa uunissa 15 – 20 min.


Blogger Template created by Photographic Elements