Aamiainen

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Olen aamuihminen. On ihanaa herätä aikaisin, suorittaa aamuaskareet kaikessa rauhassa ja todeta, että koko päivä on vielä edessä. Viikonloppuisin aikaisin heräämisessä on erityishohtoa, sillä silloin on koko päivä edessä vain itselle. Näin keväällä oman lisänsä aikaisten aamujen hohtoon tuo lisääntyvä valo, kun herää tarpeeksi aikaisin, näkee päivän nousevan. Kevätaamun sininen hetki on uskomattoman hieno hetki.


Arkiaamuisin herätyskelloni soi siinä kuuden ja seitsemän välissä. Joskus tulee paineltua torkkua puolikin tuntia, joskus pääsen ylös jo ennen kuin kello ehtii soida. Useana aamuna puen ensimmäiseksi päälleni lenkkivaatteet ja otan pienen juoksukierroksen Töölönlahdella. Aamulenkkiä tai ei, niin aamuni noudattavat aina samaa kaavaa ja siitä poikkeaminen ei ole hyväksi henkiselle hyvinvoinnilleni. Kaava on seuraava: suihkuun, kissoille ruokaa, kahvi kiehumaan, aamiainen valmiiksi, vaatteet päälle, aamukahvi+aamupala+Hesari+Kauppalehti, tukka kuivaksi ja pieni restaurointi kasvoille, hiekkalaatikon siivous, lähtö.
Useasti ehdin tehdä aamuisin kaikenlaista muuta aamukaavaan kuuluvien toimintojen lisäksi: teen töitä tietokoneella, siivoan jotain pientä, lueskelen blogeja.



Aamiaiseksi syön pääsääntöisesti pirtelöitä, joihin tulee runsaasti hedelmiä ja marjoja, pähkinöitä ja siemeniä sekä jogurttia.



Vaihtoehtona toimii neljän viljan puuro, sekin pähkinöillä vahvistettuna. Koetan olla ostamatta voileipätarvikkeita, sillä alan helposti korvata kaikki ateriani leivillä. Sitä paitsi pirtelöt ja puuro tulevat ihan todella paljon halvemmiksi.


Ruokaleipää tulee silloin tällöin ostettua tai leivottua. Sitä jää usein myös yli ja silloin se pääsee aamiaispöytään appelsiinihillon kanssa.


Tänä aamuna oli appelsiinihillon ja leivän vuoro, niitä ennen hieman turkkilaista jogurttia, pähkinöitä ja hunajaa. Taustalla päivän Helsingin Sanomat, erittäin tärkeä osa aamujani. Viikolla luen Hesarin lisäksi myös päivän Kauppalehden.


Oleellinen osa aamupalaa on musta kahvi, mielellään kaksi mukillista.

Sitruksinen porkkana-juustokakku

torstai 26. maaliskuuta 2009

Pyysivät entisellä työpaikalla leipoman kakun työntekijä A:n synttäreiden kunniaksi, koska leivon niin älyttömän hyviä kakkuja. Ja rumia. Mä niin voittaisin maailmanmestaruuden rumien kakkujen mittelöissä. Nyt harmittaa, että unohdin ottaa valmiista kakusta kuvan. Se oli kirkkaanvihreä. Sankari oli kuulemma ilahtunut väristä kovin ja kaikille oli kelvannut makunsa puolesta. Tarkoitus oli tehdä kahdeksan hengen kakku, mutta tästä riittää kyllä useammalle.

Pohja:
2 isoa kananmunaa
1,25 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1,25 dl mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 iso porkkana raastettuna
1,25 dl rypsiöljyä

Täyte:
2 dl kermaa
1 prk (200 – 250 g ) mascarponea
1 dl tomusokeria
2 appelsiinin mehu
1 rkl appelsiininkukkavettä
6 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä

Kuorrutus:
5 dl tomusokeria
4 limen mehu
25 g sulatettua voita
vihreää elintarvikeväriä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kaikki loput aineet öljyä lukuun ottamatta. Nostele seos muna-sokerivaahtoon. Lisää öljy ja sekoita varovasti. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 min. tai kunnes pohja on kypsä.
Jäähdytä pohja, irrota se vuoasta ja leikkaa kahdeksi kiekoksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermaan mascarpone. Lisää appelsiineista puristettu mehu ja appelsiininkukkavesi. Sekoita kiehuvaan veteen kylmässä vedessä liotetut ja sitten hyvin puristetut liivatelehdet. Sekoita liivatteet nopeasti täytteeseen. Aseta toinen kakkukiekoista takaisin irtopohjaiseen vuokaan. Kaada vuokaan täyte ja aseta toinen kakun puolisko täytteen päälle. Hyydytä jääkaapissa seuraavaan päivään.
Sekoita kuorruteaineet keskenään ja levitä kakulle veitsellä tai lastalla.

Parsakaalia ja kuhaa wokkipannun kautta

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Nyt seuraa tunnustus:
Omistan kaksi wokkipannua, mutta en ole eläissäni niin sanotusti wokannut yhtään mitään. Pannut ovat kyllä olleet ahkerassa käytössä, mm. pastakastikkeiden keittämisessä, niihin kun mahtuu niin kätevästi se kattilallinen pastaa, ja kaurapuuron keitossa. Mutta sellaista perusvokkiasiaa, johon tulee nuudelia ja kaikkea en ole itse tehnyt ikuna. Ennen tätä ruokaa siis.
Kuha (tai mikä tahansa vaalea kala) on mainio kumppani parsakaalille. Peruksimmillaan kuha paistetaan pannulla voissa ja maustetaan suolalla ja valkopippurilla ja höyrytettyjen parsakukintojen päälle puristetaan sitruunaa. Tekemässäni vokissa yhdistyivät osittain nuo elementit. Lisäksi hain makumaailmaa Nigellan marinadista ankalla ja Yaelianin salaatinkastikkeesta.

2 rkl cashew-pähkinöitä
1 pieni parsakaali
2 rkl seesamöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
1 – 2 fileetä kuhaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 punainen chili
pieni pala inkivääriä
riisinuudeleita

Paahda cashew-pähkinöihin kuumalla pannulla hieman väriä.
Lisää pannuun pieniksi kukinnoiksi jaettu parsakaali ja seesamiöljy. Sekoita öljy parsaan ja pähkinöihin. Lisää sitruunankuoriraaste ja sitruunan mehu sekä hunaja, sekoita kunnes hunaja on sulanut nesteeseen. Peitä kannella ja anna kiehua minuuttia.
Leikkaa kuhasta ruotorivi pois ja pilko kala. Lisää kalakuutiot pannuun ja heti perään kalakastike, riisiviini, silputtu (siemenetön) chili ja siivutettu inkivääri. Anna kiehua pari minuuttia kunnes kala on kypsää.
Lisää nopeasti kuumassa vedessä käytetyt nuudelit, sekoita, jaa tarjolle ja ala nautiskella.
Kylmä olut tähän kylkeen ei haittaa mitään!

Tomaattimurskat testissä: Mutti

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Mai vista una polpa così! – Ennennäkemätöntä tomaattimurskaa! Näin lupaavasi lausahdetaan Mutti-tölkin kyljessä, eikä siinä nyt ihan metsäänkään mennä.


Muttilla on suorastaan myyttinen maine. Se on kallista, se on hienoa, se on makoisaa. Itse olen kantanut näitä kaupasta selkä vääränä jo useamman vuoden ajan, mutta en ole aiemmin sen kummemmin murskaa analysoinut. Tuotetta saa ainakin Stockmannilta ja S-Marketeista, jälkimmäisessä murska maksaa puolet vähemmän, mutta kustantaa siltikin 0,85 €.

Testistä kertauksena sen verran, että ihan subjektiivisesti arvioin ulkonäkö, makua ja ominaisuuksia, sekä suoraan tölkistä, että tomaattikastikkeeksi keitettynä. Kastikkeen teen mahdollisimman simppelisti eli pannuun pikkasen öljyä ja yksi siivutettu valkosipulin kynsi. Päälle tomaattimurska, joka saa kiehahtaa pannussa hyvin miedolla lämmöllä 8 – 10 minuuttia. Mausteeksi suolaa ja sokeria. Valmiin kastikkeen silaan oliiviöljyllä ja revin joukkoon tuoretta basilikaa. Syön kastikkeen penne-pastan kanssa.

Muttin väri on kauniin tumman punainen ja koostumus sosemainen. Joukossa näkyy valitettavan paljon siemeniä, mutta kuorirullia tai kantapaloja ei osu silmään.
Kypsentämättömässä murskassa on yllättävän laimea maku ja se on hiukan kitkerää. Jälkimaku on pitkä ja voimakas, ihan kuin siinä olisi aavistus valkosipulia, huono se ei ole ollenkaan.
Pannulla erottuu heti yksi kuorirulla, mutta muutoin murska säilyttää koostumuksensa ja värinsä. Tämä on hyvän murskan merkki, niissä halvoissa erottuu tomaattilohkot ja mehu, ja väri muuttuu vaalean oranssiksi.

Valmis kastike on todella hyvää, maku on täyteläinen ja ronskin tomaattinen. Tosin pieni kitkeryys säilyy sokerista huolimatta.
Pisteiksi Mutti saa 41/2, vähemmän kuin oletin. Bioitalia siis todella on Muttia parempaa.

Penne con tonno e salvia

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Olen tainnut postata jonkun miljardi tonnikalapastaa, joten yksi lisää ei tee mitään. Sitä paitsi pasta on hyvin yksinkertaista ruokaa, joka muuttuu erilaiseksi hyvin pienin vivahtein. Sipulin ja tölkkitunan liitto on tähtiin kirjoitettu. Samaiseen allianssiin kuuluu olennaisesti tuore oregano, mutta tällä kertaa käytin salviaa.

1 sipuli
1 pieni tölkki tonnikalaa öljyssä
valkopippuria
muutama oksa tuoretta salviaa

Kuori ja siivuta sipuli. Freesaa siivuja oliiviöljyssä kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää tonnikala öljyineen. Kuumenna nopeasti ja ota sitten pannu liedeltä. Rouhi joukkoon valkopippuria. Siivuta salvian lehdet ja lisää pastaan. Tarvittaessa voi lisätä vielä pienen tilkan öljyä.

Makuja joita ei ole

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Artikkeli on julkaistu 10- Kiehuu! -projektin nettisivuilla osoitteessa www.kiehuu.fi.


Kuva Liisa Valonen

Metos Centerissä Keravalla koettiin 27.1. ainutlaatuisia elämyksiä ’Makuja joita ei ole’ -tapahtumassa. Suomen huippukokkien laatima kahdeksan ruokalajin menu sisälsi ainutlaatuisia makuelämyksiä kotimaisista harvinaisista raaka-aineista. Osaa raaka-aineista ei tapahtuman nimen mukaisesti todella ole kuluttajien, eikä juuri kenenkään muunkaan saatavilla, vaan aterian raaka-aineet hankittiin mm. MTT:n elävästä geenipankista ja yksityisiltä kotipuutarhureilta. Osaa raaka-aineista tuotetaan, mutta vielä pienissä määrin ja niiden osalta aterian tarkoituksena oli nostaa tuotteiden tunnettavuutta.

Eettisesti tuotettua hanhenmaksaa

Kuva: Liisa Valonen

Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksa on pehmeydessään ja herkullisuudessaan ranskalaisen serkkunsa veroista, mutta maksa on kotimaista ja eettisesti ilman pakkoruokintaa tuotettua. Aterialla maksa tarjottiin ryvässipulihillokkeen kera. (Kokkina Jyri Hänninen)

Apilakukkasalaattia, vuohenputkiöljyä ja tiristettyä maalaisleipää

Apilakukkasalaatti ja vuohenputkiöljy ovat hyvä osoitus siitä, että parhaat raaka-aineet saattavat olla juuri ne, joita viimeiseksi lautaselleen ajattelee. Apila ja vuohenputki yhdistettyinä tammenlehväsalaattiin toivat suuhun kesän parhaat asiat kesässä: kuumat päivät ja vastaleikatun ruohon tuoksun.
Pelloillamme ja pientareillamme rehottaa kulinaristisesti upeita raaka-aineita, joita nykypäivänä harmillisen harva osaa hyödyntää saati ajatella, että ne olisivat hyödynnettävissä.
10 + Kiehuu! pyrkii kasvattamaan myös tämän raaka-aine pääoman tunnettavuutta mm. kesällä järjestettävässä villiyrtti- ja marja –tapahtumassa. (Kokkina Antti Ahokas)

Neulamuikun mätiä ja savusampikokkelia

Kuva: Juha Björklund

Neulamuikun mäti herättää kunnioitusta - pienihelminen mäti lypsetään vain 5 – 7 senttisestä kalasta käsin. Harvinaisuudestaan huolimatta mätiä on saatavilla syksyisin jopa tuoreena. Mätiä voi tiedustella Posion Järviherkut Oy:stä.
Kotimaisen sammen tuotantoa on elvytetty 2000-luvulla ja vuonna 2010 päästään herkuttelemaan kotimaisella kaviaarilla. (Kokkina Anssi Nurminen)

Poronsydänsashimia ja matsutakesieniä

Kuva: Liisa Valonen

Aterialla tarjottu kevyesti pariloitu poronsydän oli herkullisuudellaan osoitus siitä, kuinka eläimen kaikki osat ovat hyödynnettävissä keittiössä.
Poronsydän tarjottiin matsutakesienien (tuoksuvalmuska) kanssa. Matsutake on Japanissa erityisen arvostettua ja sienen vienti Japaniin kasvaa kokoajan.
Meillä matsutake on hyväksytty kauppasieneksi vasta 2007. (Kokkina Kimmo Jylhä)

Kaskinauriskeittoa

Kuohuviinillä ja kermavaahdolla hunnutettu nauriskeitto ”ninon” keitettiin Enon kannan nauriista. Kaskinauris on vanha maatiaislaji, joka on nimensä mukaisesti kylvetty kaskeen. Laji on hyvin sopeutunut pohjolan usein karuihin oloihin, mutta nykyään sen kaupallinen viljely on enää muutaman kasvattajan varassa. (Kokkina Jyri Hänninen)

Lapinsonnin fileetä, metsätryffelikastiketta, ryvässipulia ja paahdettua Lemin kirjavaa

Kuva: Liisa Valonen

Lapinlehmät eli Pohjoissuomenkarja on kahden muun Suomen alkuperäisen nautarodun tavoin hyvin harvinainen. Pelson vankilan elävän geenipankin ansiosta nautakanta on tällä hetkellä noin 500 yksilöä. Pelson vankilan ja samalla sen kasvattaman karjan kohtalo on tällä hetkellä avoinna ja töitä nautakannan pelastamiseksi tehdään hartiavoimin. Perinteisesti maitokarjana pidetyn lapinnaudan liha on erittäin maukasta ja mureaa.
Suomalainen metsätryffeli on hyvin aromaattinen ja maultaan intensiivinen sieni. Ensimmäisen kotimaisen tryffeliviljelmän odotetaan tuottavan satoa vuonna 2010.
Ryvässipuli on kaskinauriin tavoin vanha maatiaiskasvi, joka on sopeutunut erityisen hyvin kaskiviljelyyn. Valitettavasti ryvässipulia ei viljellä lainkaan kaupallisissa tarkoituksissa, vaikka se useiden asiantuntijoiden mielestä olisikin paras sipulilajike ruoanlaittoon.
Alun perin norjasta kotoisin oleva maatiaisperunalajike Lemin kirjava selvisi 10+ Kiehuu! –kokkien perunatestin ylivoimaiseksi voittajaksi. Lisää maatiaisperunoista voit lukea täältä. (Kokkina Kari Aihinen)

Kyyttöjuustoa ja perinnesiirappia

Kuva: Juha Björklund

Ensimmäisenä jälkiruokana tarjottiin Heikki Ahopellon toimittamaa kymmenen päivän ikäistä intensiivisen makuista kyytönmaitobrietä. Brien seurana maistettiin 1940-luvun reseptillä keitettyä perinnesiirappia. Perinteinen siirappi keitetään sokerijuurikkaasta ja siinä on omaleimainen paahdettu maku.

Villiyrtti-marjapraliinit

Aterian päätti Mika Gröndahlin kullalla silatut mesiangervo-praliinit.

Kari Aihinen ja minä
Kuva: Liisa Valonen

Linkkejä:
Metos Center
MTT:n kasvigeenivaraohjelma
Hauhalan hanhifarmi
Posion Järviherkut Oy
Carelian Caviar Oy
Sallan Villiporo
Chjoko

Kuva: Liisa Valonen

Penne ai pomodorini freschi

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Tämä tomaattiasia on erittäin monikäyttöinen. Parista kourallisesta luomukirsikkatomaatteja sain, leivänpäällistä, piirastäytettä ja tämän pasta. Tomaateista kerrottakoon sen verran, että kotimainen perustomaatti on mielestäni kohtalaisen mauton ja ikävän koostumuksinen ilmestys. Sen sijaan kirsikkatomaatti on paksukuorinen ja makoisa, luomumallista tulee vielä hyvä mielikin. Kotimaisella tomaatinkikkareella tarkoitan niitä kummallisen värisiä, mitä marketeissa myydään, en kenenkään omassa pienessä kasvihuoneessa rakkaudella kasvattamia.
Piiraista ei ole todistusdokumenttina kuvaa, mutta kerrottakoon, että leikkasin valmiista voitaikinasta kolmioita ja laitoin keskelle tomaattiasiaa.

kirsikkatomaatteja
valkosipulia
basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
pippuria

Lohko kirsikkatomaatit neljään osaa. Kuori ja murskaa valkosipulinkynsi. Revi tai leikkaa basilikan lehdet. Luraura reilusti hyvää oliiviöljyä. Sekoita joukkoon suolaa ja hiukkasen sokeria. Lisaa koko komeus valmiiseen pastaan ja rouhi päälle reilunlaisesti mustapippuria.

Lohikeitto

torstai 12. maaliskuuta 2009

Lohikeitto on yksi lempiruokiani. Ihana kermainen keitto ja seuraksi paahdettua ruisleipää, jonka päällä on reipas kerros voita.
Ravintola Ilveksessä Helsingissä saa taivaallisen hyvää lohikeittoa, suosittelen kokeilemaan.

sipuli
perunoita
laakerinlehtiä
kokonaisia valkopippureita
voita
valkoviiniä
vettä
suolaa
lohta
kermaa
ruohosipulia

Kuori ja pilko sipulit reiluhkoiksi lohkoiksi. Pese ja kuutioi perunat. Sulata voi kattilassa ja freesaa siinä sipulit ja perunat. Lisää kattilaan laakerinlehdet ja valkopippurit. Kaada kattilaan reilusti valkoviiniä ja tarvittaessa vielä vettä. Mausta suolalla, suolaa kuluu reippaasti. Keitä hiljaa kiehuen kunnes perunat ovat kypsiä.
Poista lohesta nahka ja kuutio. Lisää kuutiot kattilaan ja keitä kypsiksi. Lorauta kattilaan kerma ja kuumenna, mutta älä enää keitä.
Annostele keitto lautasille ja koristele ruohosipulisilpulla.

Banaanisuklaamuffinit

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Oli pakko kehitellä mustuneista banaaneista ja vanhenevasta jugurtista jotain herkullista, ja mikäs sen herkullisempaa kuin suklaa.
Päälle sipaisin tuorejuustoa, jota notkistin hiukan kermalla ja maustoin tomusokerilla.
Taikinasta tulee 16 – 20 muffinia.

100 g tummaa suklaata
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 dl kauraleseitä
4 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 isoa banaania
2 kananmunaa
2 dl jurgurttia

Pilko suklaa veitsellä. Sekoita keskenään kaikki aineet kaneliin saakka. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Kuori banaanit ja soseuta ne haarukalla. Sekoita voi-sokeriseokseen banaanit sekä kananmunat ja jugurtti. Kippaa seokseen kuiva-aineet ja sekoita tasaiseksi niin vähällä hämmentämisellä kuin vain mahdollista.
Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 225-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.
Nam.

Chilihillo

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Chilihillo on oiva lisuke monellekin suolapalalle, erityisesti kotijuustolle. Hillo on makeaa ja tulista, muttei liian tulista. Chilejä käsitellessä herkkäihoisimman kannattaa suojata näppinsä. Minä en suojannut ja noin tunnin päästä chilien hypistelystä tuska oli valtaisa. Kuvassa chilihillon alla on Kolatun Verneriä.

150 g punaisia chilejä
1,5 dl (hillo)sokeria
1,5 dl vettä

Poista chileistä siemenet ja siivuta ne. Laita kattilaan chilisuikaleet, sokeri ja vesi ja keitä n. 10 minuuttia. Purkita hyvin pestyyn lasipurkkiin.

Ankkasalaatti

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Tein taannoin ulkomuistista jälkimarinoitua ankkaa. Muistin vain että ohjeessa oli korianteria. No ei ollut. Ystäväni, jonka kirjasta ohjetta muistelin, ystävällisesti vähän naureskeli mun muistille ja kirjoitti oikean ohjeen mun naamakirjan seinälle. Ohje on Nigellan kirjasta Syötävän hyvää ja aika syötävää ja hyvää tosiaan oli. Samainen marinadi sopisi mun tuntuman mukaan aika hyvin myös porsaalle tai naudalle jo ennen paistamista.

1 ankan rintafile
2 rkl kalakastiketta
puolikkaan limen mehu
puolikkaan appelsiinin mehu
1 chili ilman siemeniä silputtuna
tuoretta inkivääriä raastettuna
muutama tippa seesamöljyä

Leikkaa ankan nahkaan ja rasvaan ristiviillot ja laita ankka kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Väänne hellaan tehoa keskitasoisesti ja paista ankkaa 10 minuuttia. Käännä ja paista vielä viisi minuuttia. Ota rintapala pannulta ja kiedo tiukasti folioon 10 – 15 minuutiksi.
Ankan vetäytyessä sekoita kaikki marinadiaineet keskenään.
Siivuta vetäytynyt ankka ohuelti ja lado siivut marinadiin. Anna marinoitua viitisentoista minuuttia välillä sekoittaen.
Kippaa valmis ankka marinadeineen vihreän salaatin päälle.

Appelsiinijäätelö

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Itse tehty jäätelö vaan on niin ihanaa. Ja helppoa tehdä, etenkin jos käyttää maitotiivistettä. Appelsiininkukkavettä myydään etnisissä kaupoissa, varsinkin intialaisissa sellaisissa. Alun perin ostin veden paprikakeittoa varten, ja nyt sille pitää kehittää kaikenlaista käyttöä, pullo on aika iso. Kokeilulistalle ovat jo päässeet appelsiinikreemi ja appelsiininkukkasorbetti. Mikäli jollakin on ideoita tai jo hyviksi havaittuja ohjeita, niin voisi vinkata meidän muidenkin iloksi kommenttilootaan.
Tarjosin jäätelöä ystävälleni siemenöidyn kuhan jälkkäriksi. Samainen ystävä toi minulle Amsterdamista tuon hienon linnakakkuvuoan, joka kuvassa näkyy.

2 dl kuohukermaa
1 tlk maitotiivistettä
2 appelsiinia
0,5 dl appelsiininkukkavettä

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto maitotiivisteeseen. Raasta appelsiineista kuori ohuiksi suikaleiksi ja purista mehu sitruspuristimella. Sekoita kuoriraaste ja mehu maitotiiviste-kermaseokseen. Lisää appelsiininkukkavesi ja sekoita.
Laita valmis jäätelömassa pakastimeen. Vatkaa massaa sähkövatkaimella puolen tunnin välein kunnes jäätelö on jähmettynyt. Tähän menee 3 – 4 tuntia.

Blogger Template created by Photographic Elements