Lindströminpihvit

Kuka onkaan tämä Lindström, joka on keksinyt jatkaa jauhelihaa punajuurella, mainio idea nähkääs!
Teki ihan turkasesti mieli tehdä lindströmeitä, joten pakkasesta kilo kyyttöä sulamaan ja hallista punajuuri sekä öljyyn säilöttyjä sardellifileitä, anjovista siis. Paitsi että kotona selvisi, että lindströmeihin tuleekin kaprista tai maustekurkkua..
En kuitenkaan luopunut muistikuvastani ja laitoin anjovista. Edellä kuvailtuja fileitä saa mm. Stockalta lasipurkissa tai valmiina tahnana tuubissa, erikätevää. Ja korostettakoon, että pihvit (tai mikään muukaan mihin tätä käytetään) ei maistu kalalle, kaikkein vähiten sille mikä anjovikseksi mielletään.
Tein pihvini kokolihaisiksi. Kaiken maailman sipulikeitot ja korppujauhot voi mielestäni unohtaa suosiolla kun on kunnon jauhelihapihvistä kyse. Facebookissa näin keskustelun hampurilaisten kokolihapihveistä. Ihmiset eivät ymmärtäneet miten jauheliha voi olla kokolihaa. No on se jos ei laita joukkoon jatkeita, paitsi tässä tapauksessa punajuurta.

500 g jauhelihaa
1 iso punajuuri
1 sipuli
5 sardellifileetä
0,5 tl fenkolinsiemeniä
öljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa

Kuori ja raasta punajuuri, sottaista hommaa, käytä hanskoja.
Kuori sipuli ja silppua se hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannussa tilkka öljyä ja laita anjovikset pannulle, kuullota kunnes fileiden rakenne hajoaa.
Lisää sipulit, kuullota pehmeiksi. Lisää punajuuriraaste, viinietikka ja hunaja. Keitä 5 – 8 minuuttia.
Sekoita jäähtyneet kasvikset jauhelihaan. Mausta fenkolinsiemenillä ja mustapippurilla. Paista taikinasta pannulla koepala. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.
Muotoile taikinasta tasakokoisia pihvejä. Paista pihvit pannulla 3 – 5 minuuttia kummaltakin puolelta.

Jos olisin kissa, makoilisin kaikki päivät auringossa maha lindströmiä pullollansa!

Korvapuustit

Juhlistin äitiä ja kokonaisen kilon painonpudotusta leipomalla isoja pehmeitä korvapuusteja, äitienpäivänä siis.
Osaan leipoa todella hyviä korvapuusteja, niiden salaisuus piilee reippaassa voin käytössä. Mun mielestä ihminen voisi ihan hyvin elää pelkillä korvapuusteilla.
Ohjeella tulee 12 isoa puustia. Jos pullien pitää säilyä hyvänä seuraavaan päivään tai niitä muuten vaan jostain ihmeen syystä näyttää jäävän, niin kannattaa ne laittaa heti jäähtymisen jälkeen pussiin ja jääkaappiin, ja lämmittää sitten uunissa juuri ennen tarjoilua.

150 g voita
3 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
0,5 tl kardemummaa
8 – 10 dl vehnäjauhoja

Sulata voi kattilassa. Sekoita kulhossa hiiva ja sokeri. Lisää kuumaan voisulaan maito, näin saat mukavasti kädenlämpöisen nesteen.
Kaada voi-maitoseos kulhoon hiivan ja sokerin joukkoon, lisää kardemumma ja sekoita.
Lisää kaksi desiä vehnäjauhoja ja sekoita voimakkaasta esim. puuhaarukalla. Lisää taas kaksi desiä ja toista sekoitus.
Lisää nyt jauhoja kolme desiä ja aloita vaivaaminen. Vaivaa kunnes jauhot ovat sekoittuneet taikinaan. Lisää jauhoja nyt 0,5 – 1 desi kerrallaan. Mitä lähemmäs sopivaa koostumusta pääset, sen vähemmän jauhoja lisäät kerrallaan, taikinan on parempi olla vähän liian löysää kuin vähän liian kovaa.
Vaivaa taikinaa reippaasti 12 – 15 minuuttia, vaivaa pöydällä älä kulhossa. Koneessa nopeudella 3 5 – 8 minuuttia.
Peitä taikina liinalla ja nosta vedottomassa paikassa 1-2 tuntia. Uuni tai mikroaaltouuni on hyviä nostatuspaikkoja.

Kumoa valmis taikina kevyesti jauhotetulle leivonta-alustalle, pöydälle siis. Kauli taikinasta n. puoli senttiä paksu suorakaide. Levitä taikinalevylle reippaasti pehmeää voita ja sirottele sokeria ja kanelia. Kääri levystä rulla pitkältä sivulta. Venytä taikinaa hieman rullan alkumutkissa, jotta siihen ei jää ilmaa. Leikkaa taikinarullasta kolmionmuotoisia tasakokoisia paloja. Paina kolmiot korvapuustin muotoon sormillasi: käännä kolmio pystyyn ja paina kummankin käden sormenpäillä keskeltä pöytään saakka.

Laita uuni lämpiämään, nostata puusteja sen aikaa liinan alla. Voitele kananmunalla ja koristele reasokerilla ennen paistamista.
Paista 220-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.

Parsaa ja tunaa

Juu, tiedän, yksitoikkoista on, mutta minkäs teet kun se vaan on niin hyvää! Mitä ihmettä mä sitten syön kun parsakausi loppuu?

pastaa
parsaa
valkosipulia
kuivattu pikkuchili
tunaa öljyssä

Ananas-basilikarahka

Ohje on Yhteishyvän Ruokamaailmasta 3.09. Kyseisessä läpyskeessä oli yllättävän monta ohjetta, joista pienellä tuunauksella saisi varmasti maittavaa herkkua. Muutenkin Ruokamaailman taso on mielestäni viime aikoina noussut. Tai sitten mun taso on laskenut. Mene ja tiedä, mutta viime aikoina lehtisen ohjeissa on ollut huumoria aiempaan vähemmän.
Alkuperäiseen ohjeeseen olisi tullut vispikermaa ja sokeria sekä vaniljasokeria, minä laitoin vaahtoutuvaa vanilja-asiaa ja tölkkiananaksen sijasta ihan sitä itseään. Voi olla että johtui sit näistä muutoksista, mutta ei ollut hyvää.

puolikas ananas
puolikas puska basilikaa
1 prk maitorahkaa
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Kuori ananas, poista kova keskiö ja hienonna hedelmäliha oman mielen mukaisen kokoisiksi kappaleiksi. Erota basilikan lehdet varsistansa ja hienonna lehdet. Sekoita ananas ja basilika rahkaan.
Vaahdota vaniljakastike ja nostele rahkaseos joukkoon.

Parsaa ja sipulia

Pysytään nyt tässä parsassa kun on kerran aloitettu. Sapuske on suoraan osastolta ’paljon kasviksia ja vähän täysjyväviljaa’, siis terveellistä ja hyvää. Tosin ei mitenkään erityisen kaunista..

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl laakerinlehteä
6 tankoa parsaa
1 rkl saksanpähkinöitä ruoheena
1 rkl tuorejuustoa
oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipuli ja valkosipuli. Laita sipulit pannuun kera laakerinlehden. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat pehmenneet ja saaneet hennosti väriä. Sipulien paahtuessa kuori ja pätki parsat.
Lisää parsanpätkät ja saksanpähkinärouhe lopulta pannuun ja kääntele sipulien sekaan minuutin taikka parin ajan. Lisää juusto ja tarvittaessa suolaa ja oliiviöljyä.
Ota liedeltä ja lisää reilusti al denteksi keitetty täysjyväpasta. Sekoita ja pistä nautiskellen.

Pastaa, parsaa ja kylmäsavulohta

Niin, että tartteeko tähän muuta sanoo? Ehkä että pikkasen sitruunamehua ja oliiviöljyä. Herkullista.

Parsa-perunasalaatti

Parsaperunasalaatti on joka kevään hittituote. Ja parsa noin ylipäätäänkin. Meikäläinen ahtaa kitusiinsa vihreää parsaa puntti tolkulla näin toukokuun mittaan. Tämän kevään ensimmäinen parsaruoka tuli kokattua pääsiäisen tietämillä ja loppua ei onneksi ihan vielä näy.
Valkoinen parsa on ihan jees, vihreä sen sijaan on suurinta herkkua. Pidän parsoistani hyvin napakoina, varsien keittoaika on tasan kaksi minuuttia, nuppuja ei keitetä ollenkaan. Lötkömötkö parsa on superinhokkia ja jotenkin vastenmielisen väristäkin.
Viime keväänä ostin parsankuorimaveitsen, erittäin kätevä. Sehän on siis sellainen uunmuotoinen välinen, jossa uun toinen sanka on veitsi ja toinen kuorimaveitsi. Parsa siihen sitten vaan sankojen väliin, kuorimaosuus vasten parsan yläpuolta, veitsiosuus vasten alapuolta, ja reipas kuorimaliike kohti tyveä.

puntti vihreää parsaa
400 g keitettyä perunaa
150 g tonnikalaa öljyssä
2 rkl karkeaa sinappia
sitruunamehua

Pizza

Pitsapohjaan löytyy ohjeita varmasti ihan yhtä monta kuin pitsanpaistajiakin. Omani kuuluu kutakuinkin näin: Tärkeintä on tanakka mutu-asenne. Sen lisäksi tarvitaan pari desiä vettä, kymmenisen grammaa hiivaa, reilusti hyvänlaatuista oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa, sopivasti durumia ja niin perkeleesti vaivaamista. Hyvin (mielellään monta tuntia) kohonnut taikina painellaan tai kaulitaan leivinpaperille, joka nostetaan uuniritilälle. Päälle levitetään kotikeittoista tomaattisoosia ja siihen levitetään sitten täytteet tunnistettavina kappaleina eli mielellään kokonaisina. Päälle mozzarellaa ja ehkä parmesaania. Uunissa saa olla lämpöä 270 ja pitsa on valmis kun juusto on sulanut.
Minun pitsaltani ei koskaan löydy ananasta eikä sinihomejuustoa.
Jos syön pitsaa ravintolassa, se tapahtuu Rivoletossa tai ehkä mahdollisesti joskus Virgin Oilissa. Joskus tulee eteen sen sorttinen tilanne, että on pakko hakea pitsaa kebulasta ja silloin tulee yleensä tilattua Special Opera, päälle lorautan noin puoli pulloa tabascoa.
Pitkän päivän päätteeksi sorrun helposti pakastealtaan äärelle ja nappaan mukaani salamiksikin fiinisti kutsutun meetvurstipitsa, Grandiosa on suosiossani.
Otan ennen selkääni kuin syön sellaisen roiskeläpän.

Penne con cavolfiore

Eli tuttavallisesti niinkin eksoottista kuin pennejä ja kukkakaalia. Parsakaaliversio tästä on mun lempipasta, eikä kukkakaalissakaan mitään vikaa ollut.
Epätoivoinen yritys päästä kesäkuntoon, eli mahtua samoihin vaatteisiin kuin viime vuonna, on johtanut pastan määrän vähentämiseen lautasella. Nykyjänsä syön vain 60 g täysjyväpastaa ja makusteessa tulee olla vähintään kaksinkertainen määrä kasviksia ja mahdollisesti kalaa. Aamiaisella menee 300 – 500 g hedelmiä, joista suuri osa ananasta, lisäksi desi jogurttia ja kourallinen pähkinöitä. Kahvista en luovu. Lounaalla olen yrittänyt syödä kalaa aina kun sitä on ollut tarjolla. Salaattia lapan lautaselle vähintään saman verran kuin lämmintä ruokaakin ja salaatin kanssa menee siivu (joskus pari) leipää. Jälkkäriksi omena, jonka otan lounasravintolasta mukaan ja syön iltapäivällä.
Aikaisempaan verrattuna ruokavaliossani on oikeastaan tapahtunut vain kaksi muutosta, syön määrällisesti vähemmän enkä enää ahda kitusiini pullaa ja suklaata kuin kauhakuormurilla ikään.
Suunnitelmissa oli aloittaa joku seksikkäämpi dieetti, joku sellainen karppaus tai gi tai mitä näitä nyt on, muttei pysty. Joutuis jotenkin koko ajan miettiin, että mitä söis ja koska ja kuinka monta.

Yhdelle:
60 g täysjyväpastaa
1 pieni kukkakaali
1 valkosipulinkynsi
1 pikku-chili
4 anjovisfileetä öljyssä
oliiviöljyä
mustapippuria

Jaa kukkakaali pieniin kukintoihin ja keitä kukintoja runsaassa vedessä muutama minuutti. Ongi kukkakaalit talteen reikäkauhalla ja keitä pasta samassa vedessä. Muista lisätä suolaa ennen pastaa.
Kuori ja likistä valkosipulinkynsi, siivuta ja siirrä pannuun. Murskaa chili pannulle, lisää fisut ja oliiviöljy. Kuullota kunnes anjovikset mujuuntuvat. Lisää pannuun kukkakaalit. Freesaa sekoittaen viitisen minuuttia. Kukkakaalien pehmetessä niitä voi keihästää kapustalla pienemmiksi paloiksi.
Lisää kypsä pasta pannuun, mausta mustapippurilla ja sekoita.

Missä on blogi???

Kysyivät ystäväni eilen. No tässähän se raukkaparka kaiken kiireen jalkoihin jääneenä.
Edellinen postaus on kolmen viikon takaa (aika menee liian nopeasti) ja olen minä näinä kolmena viikkona jotain syönytkin. Moni syötävä on koneella kuvamuodossa tallennettuna, joten blogimateriaalissa löytyy.

Monenlaista muutakin ruokaan liittyvää on tässä viimeisen kolmen viikon aikana tapahtunut:

Muonitin sadan hengen häät, mainiot juhlat, onnea vielä E&J. Tarjolla oli mm. nauris-omenaterriiniä, lammasmakkaroita ja karamellisoituja sipuleita, marinoituja herkkusieniä, glaseerattua lohta ja melonisalaattia. Hääkakun virkaa toimittivat muffinssivuokiin leivotut pienet suklaakakut, joiden sisään laitoin mustikoita ja valkosuklaata, samaan tyyliin kuin näissä Fazerin marjapiirakoissa.

Karamellisoidut sipulit sadalle:
4 kg keltasipuleita
1 – 2 dl oliiviöljyä
n. 2 dl sokeria
1 plo punaviiniä
suolaa
balsamicoa

Kuori sipulit, puolita ne ja lohko reiluiksi lohkoiksi pystysuunnassa. Kaada pannuun oliiviöljy ja lisää sipulit kun öljy on kuumentunut. Sekoita ja lisää sokeri. Sekoita kunnes sokeri on sulanut ja sipulit saavat väriä. Lisää punaviini. Keitä keskilämmöllä punaviini paksuksi siirapiksi. Mausta suolalla. Sekoita joukkoon balsamicoa juuri ennen tarjoilua ja koristele suolakiteillä.

Ilveksen Rokkimenu sai jatkoa. Alun perin 12-osaiseksi kaavailtu menusarja on ollut erittäin suosittu ja sen vaikutuksesta Ilveksen ruokamyynti on kasvanut ja ravintola on nostanut profiiliaan rokujen kaljakuppilasta helposti lähestyttäväksi mutkattoman ruoan ravintolaksi.
Toukokuun Rokkimenun on suunnitellut Amorphiksen solisti Tomi Joutsen, aiemmista menuista poiketen pääruokavaihtoehtoja on kaksi.

KULLERVON LEIPÄ
Parsakeittoa, ruisleipää ja rakuunatuorejuustoa 6,90 €

TAIVAANTAKOJAN LEPOHETKI
Grillattua broilerinrintaa ja tummaa rakuunakastiketta TAI grillattua tofua ja tomaattikastiketta sekä parsarisottoa 13,60 €

TUONELAN VIRTA
Puolukkapiirakkaa ja suklaakastiketta 4,80 €

Koko menu 23,20 €

Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc – Uusi Seelanti 2008 26 € plo / 4,50 € 12 cl
Raikkaan hedelmäinen ja kevyen yrttinen valkoviini onnistuu täydentämään sekä hentoa kevätparsaa että tuhtia broileria ja tofua.Viini sitoo aterian raaka-aineet onnistuneeksi kokonaisuudeksi.

Feudi di San Marzano Primitivo – Italia 2005 20 € plo / 3 € 12 cl
Tuoksultaan kypsän hedelmäisessä viinissä maistuvat puolestaan kuivatut hedelmät. Tasapainoinen kokonaisuus sopii hyvin tasapainoiselle pääruoalle. Pehmeät tanniinit ja mausteet tuovat viinille ryhtiä.

Jälkiruoalle suosittelemme kupillista kuumaa tuoretta kahvia 2 €

Vappupäivää juhlistettiin serkkujen ja serkunmielisten kesken piknikillä Kaivopuistossa. Kokoonnuimme 8.30 (ennen kuin serkut ehtivät kommentoimaan: kyllä, minä olin 10 min. myöhässä), ei hetkeäkään liian aikaisin. Siinä vaiheessa puistossa oli vielä mukavasti tilaa ja tunnelma selvä ja iloinen. Puolen päivän aikaan puisto oli jo ääriään myöten kansoitettu ja iltapäivää kohden meno muuttui enenevästi humalaiseksi enkä nyt tarkoita meidän seuruetta, vaikka jokunen kuohuva ja terävä siinäkin nautittiin.
Yhtäkaikki, mukavaa oli, eväät olivat hyvät ja niitä oli riittävästi. Piknikpeitolla tarjoiltiin mm. pieniä valkoisia, perunasalaatti, silliä, pågeneita ja karkkeja. Ja mitä olisi vappu ilman simaa? Tänä vuonna simat olivat käytetty kotona Dansukkerin ohjeella. Sain Dansukkerilta paketin, joka sisälsi sokerit, rusinat ja suppilon pullottamista varten. Paketistä löytyi myös munkkien kuorruttamiseen sopivia maustettuja tomusokereita, mutta niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan. Erityisellä mielenkiinnolla suhtaudun ruokotomusokeriin.

Tänään sataa ihanasti vettä. Hyvin harvoin pidän vesisateesta, mutta tänään se tuntuu juuri oikealta. Saan köllötellä kotona, lukea kirjoja, tehdä viimein tilatut korut valmiiksi, laittaa kirjanpidon ajantasalle ja uppotua odottavaan ruokalehtipinoon. Keväisen vesisateen suurin ilo koittaa seuraavana päivänä, ne viimeisetkin uinuneet puut muuttuvat vihreiksi, alkaa kesä!

Loppukesästä toivon voivani osallistua tieteellisen kokkaamisen kurssille, toivottavasti sinne intoutuu myös moni kanssabloggaaja.