Paprika-appelsiinikeitto

Tämän viikon keittokirja on Valittujen Palojen kustantama Puolen tunnin kokki, jossa nimensä mukaisesti on ohjeita puolessa tunnissa valmistuviin ruokiin. Kirjassa on peräti 300 ohjetta ja lopuksi ohjeista on koottu menuehdotelmia moneen lähtöön. Ei hullumpi kirja yhtään, sopii erinomaisesti nk. aloittelijallekin selkeiden ohjeiden ansiosta. Mun makuun käännös on valitettavan köpöä, mutta voihan olla että alkuperäisteksti on vielä köpömpää.
Kirja kuvailee keittoa näin: ”Kauniin värinsä keitto saa punaisista kypsistä paprikoista ja hedelmäisen samettisen rakenteensa tuoreista, vastapuristetuista appelsiineista.”
Punaista oli ja samettistakin. Ja oikein makoisaa. Tämä toimisi hyvin varmasti kylmänäkin.
Appelsiininkukkaveden hankin Indian Marketista Hakaniemestä. Hauska kauppa, sen perällä oli intialainen videovuokraamo, jossa kävi mieletön kuhina.
Kirjassa ohje on neljälle, alla kuten minä se tein ja tuosta riittää yhdelle nälkäiselle tai kahdelle alkuruoaksi.

3 punaista paprikaa
1 rkl oliiviöljyä
1 appelsiinin kuori
2 appelsiinin mehu
suolaa
1 rkl appelsiininkukkavettä
lehtipersiljaa

Halkaise paprikat ja poista siemenet ja ylimääräiset vaaleat osat. Siivuta paprikat ja laita siivut pannuun oliiviöljyyn. Lisää pannuun yhden hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja anna paprikoiden hautua pehmeiksi. Paprikasiivut saisivat saada hieman väriä.
Soseuta pehmeät paprikat tehosekoittimessa. Lisää appelsiininmehu, appelsiininkukkavesi ja suola ja surauta vielä kertaalleen. Kaada seos takaisin pannuun ja kiehauta, mutta älä keitä.
Viimeistele silputulla lehtipersiljalla ja tarjoa heti.

Lammas-fetapiirakka

Brunssit ovat mukavaa ajanvietettä. Erityisesti sunnuntaina järjestetyt. En ole koskaan pitänyt sunnuntaista, se on jotenkin poikkeuksellisen tylsä päivä. Sunnuntaisin ei tee koskaan mieli tehdä mitään sellaista, mikä olisi mahdollista. Kaikki kaupat ovat kiinni, kuten myös ne ravintolat, joissa tekisi mieli syödä. Telkkaristakin tulee vielä huonompaa ohjelmaa kuin muina päivinä.
Mutta jos joku järjestää sunnuntaina brunssin, niin sitä huomaa oikein odottavansa sunnuntaita! Brunssilla saa aina lasillisen (jos toisenkin) kuohuvaa, jonka tunnelmaa kohottavat vaikutukset ovat kiistattomat. Brunssilla on aina ihania herkkuja! Varsinkin nyyttäribrunssit ovat kivoja, kun kenenkään ei tarvitse raataa ja aina löytyy joku, joka ei osaa tehdä mitään ruokaa, ja se joku tuo juustoja ja hedelmiä. Juustoilla ja hedelmillä on myös tunnelmaa kohottava vaikutus.
Brunssilla pitää muistaa ottaa huomioon edellisenä iltana pitkään juhlineet ja heille täytyy varata asianmukaista muonitusta. Viime sunnuntaisen brunssin ruokia tehdessä erityisesti edellä mainittu ihmisryhmä oli mielessäni ja päädyin tekemään tuhtia piirakkaa ja pekonikananmunapitsaa.

Pohja
225 g jauhoja
125 ml öljyä
0,5 tl suolaa
0,6 dl kylmää vettä

Täyte
1 – 2 sipulia
1 dl punaviiniä
500 g lammasjauhelihaa
2 oksaa rosmariinia
2 – 3 valkosipulinkynttä
200 g fetaa
suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa
3 kananmunaa
pecorinoa

Sekoita kaikki pohja-ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita pohja jääkaappiin.

Siivuta sipulit ja paista niitä keskikuumalla liedellä 10 – 15 min kunnes ne ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä. Kaada punaviini pannuun ja keitä kunnes viini on lähes haihtunut. Siirrä kulhoon odottamaan.
Ruskista jauheliha samalla pannulla. Yhdistä valmis jauheliha sipuleihin. Leikkaa rosmariininoksista lehdet ja hienonna se pieneksi silpuksi. Murskaa valkosipulinkynnet.
Kuutioi feta pieniin kuutioihin, fetan voi myös murustaa käsin.
Mausta täytemassa suolalla ja pippurilla, sekoita hyvin ja levitä piirakkapohjalle.
Sekoita kermaan kananmunat ja kaada kerma-munaseos tasaisesti piirakkatäytteelle.
Raasta päälle pecorinoa. Paista 225-asteisessa uunissa 20 – 30 min.

Pohjan ohje on aika pitkälti Nigellan joulukirjasta, mainio pohja kertakaikkiaan.

Pekoni-kananmunapitsa

Tämä on mahtavaa aamiaisruokaa erityisesti pitkien juhlien jälkeen.
Mm. tällaista nautittiin viime sunnuntaina brunssilla lammasfetapiirakan kanssa.

1 pkt voitaikinaa
400 g pekonikuutioita
5 kananmunaa
tabascoa
2 dl juustoraastetta

Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Nypi sulaneet levyt kiinni toisiinsa ja kauli näin syntynyt yksi yhtenäinen levy leivinpaperilla uunipellin kokoiseksi.
Keitä kananmunat koviksi, kuori ja kuutio.
Paista pekoni rapeaksi.
Pirskottele voitakinapohjalle tabascoa, levitä päälle kananmunat ja pekoni. Ripottele päälle juustoraaste ja paista 220-asteisessa uunissa 15 – 18 minuuttia.

Pasta al forno

Uunipastaa, tuttavallisemmin makaroonilaatikkoa. Tähän lihapullauunipastaan päätyi viimeisimmän tomaattimurskatestin kastike. Tein kahdelle hengelle lounaaksi tällaisen pikkulootan. Me ahdettiin tätä lounasvieraan kanssa niin paljon napoihimme, että oli vaikeaa liikkua. Jälkkäriksi oli vielä mokkapaloja, joita piti tietty niitäkin nauttia kohtuuttomasti.
Täysjyvä on kuulemma terveellistä, mutta se tavallinen pasta ei. Niinpä vaihdoin vuoden alussa pastani täysjyvään. Toimii ihan kivasti, ehkä vähän terveellisen makuista, muttei häiritsevästi.

1 pieni sipuli hienonnettuna ja kuullotettuna
400 g jauhelihaa
1 rkl tuoretta timjamia
100 g pecorinoa raastettuna
runsaasti mustapippuria

1 tlk tomaattimurskaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
10 – 20 lehteä basilikaa
öljyä

500 g täysjyväpennejä

1 puhvelimozzarella

Sekoita kaikki lihapulla-ainekset keskenään ja muotoile taikinasta pieniä lihapullia.
Kuori ja siivuta valkosipulinkynsi ja kuullota siivuja hetki öljytilkassa. Lisää pannuun tomaattimurska, sokeri ja suola. Sekoita ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Mausta valmis kastike revityillä basilikanlehdillä ja öljynauhalla.
Keitä pasta puolikypsäksi.
Sekoita tomaattikastike pastaan ja kaada pasta kastikkeineen uunivuokaan. Painele lihapullat pastan joukkoon. Revi mozzarella ja tiputtele palat koko vuokaan. Raasta vielä päälle hiukan pecorinoa.
Paista 225-asteisessa uunissa kunnes juusto sulaa ja ottaa väriä.

Tomaattimuskat testissä: Bioitalia

Hyvin alkanut tomaattimurskatesti jäi heti alkuunsa tauolle, mutta nyt sitä on syytä jatkaa. Jatkoa on muutamalta taholta ehditty jo toivoakin.
Hakaniemen Sokoksen S-Marketissa on mukava valikoima erilaisia tomaattimurskia, joissa riittää testattavaa, nyt mukaan tarttui Bioitalia luomutomaattimurskaa. Hintaa tölkillä taisi olla 1,25 €.
Minua miellyttää tölkin ulkonäkö, tomaattimurskan ei aina tarvitse olla punaisessa pakkauksessa. Tölkissä on hyvin selkeät pakkausmerkinnät, ensisilmäyksellä näkee tuotteen tulevan italiasta ja EY-luomumerkki komeilee tuotemerkin vierellä. Valmistus- ja pakkauspaikka löytyy osoitteen tarkkuudella, ei siis mitään valmistettu EU-alueella –meininkiä.

Tölkin sisältö on hyvin punaista ja tomaattimehu paksua, tuo mieleen ketsupin. Tomaatit ovat isoina paloina, kantoja on maltillisesti jos lainkaan, eikä vastaan hyökkää siementen armeija.
Murska tuoksuu miedosti aurinkokuivatuille tomaateille ja maistuu kypsille.
Pannulla murska pysyy kasassa, eli se ei erotu nesteeseen ja tomaatinkappaleisiin. Myös väri pysyy kirkkaan punaisena. En muista nähneeni rullautuneita kuorenkappaleita, mutta en pysty nyt varmaksi sanomaan oliko niitä.
Tomaattimurskatestissä kastikkeeseen ei laiteta suolan, sokerin ja basilikan lisäksi mitään muuta ja tällaisella maustamisella saa harvasta murskasta kovinkaan maittavaa kastiketta. Tomaattikastikkeen keittäminen Suomessa on muutenkin haastava laji, sillä kunnollisia tomaatteja ei ole tarjolla oikeastaan mihinkään vuodenaikaan, ainakaan markettien hevi-osastoilla. Tuoretomaattikastikkeeseen suosittelenkin (ulkomaalaisia) kirsikkatomaatteja.
Ja nyt Bioitaliaa maistettuani suosittelen käyttämään sitä aina, kun tarvitaan tomaattimurskaa. Maistoin kastiketta jo ennen basilikaa ja se oli suorastaan suloista! Ei aavistustakaan metallista, ei kitkeryyttä ja mikä tärkeintä, ihana täyteläinen maku. Tuli NIIN Italia mieleen.
Paras ikinä käyttämäni tomaattimurska, arvosana täydet 5.

Sipulikeitto

Se kuulkaa sipuliviikko nyt. Päätin juhlistaa viikkoa pekonisella sipulikeitolla. Tästä voisi melkein sanoa, että olen tehnyt tällä viikolla kahdesti ruokaa keittokirjasta. Selasin nääs eilen Ruokatorstaita ja siinäkin näyttäisi olevan sipulikeiton ohje. :D
Tarkoitukseni oli laittaa tähän leipä-juustokuorrutus, mutta sipuleiden kiehuttua vaaditut n. 40 minuuttia, oli nälkä niin kova, että hyvä kun maltoin kuvan ottaa. Teen huomenna uuden satsin ystävälleni lounaaksi, kuorrutuksella. Tai sitten teen sipulipiirakan, saas nähdä nyt mitä on mielessäin kun huominen koittaa.
Keittoainekset hain uudesta lähikaupastani eli Sokoksen S-marketista. Samalla tutustuin huolellisesti kaupan valikoimaan. Valtava kauppa, mutta en vakuuttunut. Hevi-osaston valikoima ansaitsee kehut määränsä ja runsaan luomutuotevalikoimansa ansiosta, mutta laadusta tulee pitkä miinus. Miten niin nahistuneita vihanneksia kehtaa myydäkään? Ja miten on mahdollistakaan kaiken sen muun runsauden keskellä pitää niin suppeaa ruukkuyrttivalikoimaa? Tai ehkä se jatkui jokun kulman takana, en vain huomannut? Sipulit oli ok, mutta niistä löytyi luomuna vain espanjalaisia punasipuleita. Ehkä, ei pysty tarkkaan muistaan. :)
Erityisesti minua ilahdutti Mutti-tuotteiden laaja kirjo, piti heti ostaa doppio concentratoa. Toinen suuri riemun aihe oli Karhu-olut, jota myytiin 1,25 litran pullossa! Melkein ostin sellaisenkin. Älkää kysykö mikä minua tuossa jättipullossa riemastutti, en tiedä itsekään. Ja kyseessä tuskin mikään uutuustuote, mutta harvemmin tulee ostettua olutta ja vielä harvemmin ratsattua sitä oluthyllyä tuote tuotteelta. Ja nyt minua riemastuttaa ajatus itsestäni juomassa sitä olutta, suoraan pullosta tietenkin!

75 g pekonikuutioita
2 rkl voita
6 pienehköä sipulia
vettä
kasvisfondia
1 laakerinlehti
nippu timjamia

Ruskista pekonikuutiot rapeiksi padassa tai kattilassa. Lisää voi ja sipulit. Paista sipulit pehmeiksi keskilämmöllä (15-20 min), mutta älä ruskista. Lisää kuumaa vettä sen verran, että sipulit peittyvät hyvin (0,5-1 l). Lisää keittoon fondia tarvittava määrä (katso pullon ohje). Laita laakerinlehti ja timjaminippu keiton joukkoon ja keitä 30 – 40 minuuttia.
Poista valmiista keitosta yrtit ja tarjoile kuumana ranskankermasilmällä tuoreen leivän kanssa.

Sfincione di patate

Otin ja muutin Kampista Siltasaareen. Vähänkö on nyt Hakaniemen halli lähellä!
Sen lisäksi että muutin, tein uuden vuoden lupauksen. Uuden vuoden lupaukset ovat sieltä mihin aurinko ei paista, sillä niitä on jotenkin poskettoman vaikea pitää, varmaan tätäkin, vaikka mielestäni edellytykset onnistumiselle ovat olemassa: aion kokata joka viikko jotain eri keittokirjasta! Kirjoja nimittäin piisaa, toivottavasti ei ihan vuoden jokaiselle viikolle, sillä muutamista olisi tarkoitus tehdä useampi ruoka. Koska tämähän siis tarkoittaa sitä, että VAIN yhden ruoan viikossa voi tehdä keittokirjasta eikä MISSÄÄN NIMESSÄ poiketa suunnitelmista…
Aloitin toissapäivänä kirjasta La Cucina Siciliana – Le migliori ricette della cucina regionale. Kirjan on kirjoittanut Eufemia Azzolina Pupella... Onpa siinä rouvalla nimi kerta kaikkiaan. Mua ainakin naurattaa. :D
Ohjeeksi valitsin Leivät ja pitsat –osiosta ohjeen Sfincione di patate. Ohjeen olin päättänyt jo etukäteen, mutta kirjaahan ei muuttokaaoksen keskeltä löytynyt sillä hetkellä kun piti kauppaan lähteä. Piti snadisti soveltaa, mutta pahasti ei mennyt metsään, oikeastaan ei juuri lainkaan. Mähän kyllä yritin ostaa tähän caccio cavalloa, jonka tilalle Lentävässä Lehmässä suositeltiin Provolonea. Ihan kelpokorvike sekin primo salelle. Viereisestä kojusta sai sisilialaista salamia, joten täydellistä!
Taikinaa leivinpaperille painellessa, alkoi jo pukata hikeä, että kuinkahan se salamin päälle joustaa, mutta lopulta paremmin kuin paperille. Tärkeää on pitää vieressä vesiastiaa, johon saa kätensä upotettua vähän väliä. Sitä paitsi voisin vannoa, että kirjan kuvassa leivän päällä perunasiivuja, ei juustoa!
Taikinaan jouduin lisäämään vettä ihan reilusti, mutta se on perunoista kiinni, paljon sitä tarvitaan. Enkä todellakaan käynyt sitä mihinkään pyyhkeisiin ja huopiin käärimään, vaan peitin kulhon pyyhkeellä ja työnsin uuniin kohoamaan vajaaksi tunniksi (vedoton paikka ja tunnin päästä taikina jo pyrki kulhosta pihalle).
Paistuva leipänen tuoksahti uunissa vauvan oksennukselle (mieletön mainospuhe) eli lämpimälle maidolle, jolle olen vahvasti henkisesti allerginen, mutta uskaltauduin silti maistamaan. Ystäväni mielestä jo uunittuva tuotos tuoksui herkulliselle. Valmis tuotos ei löyhkännyt millekään ja oli aivan erinomaisen hyvää. Parhaimmillaan tämä on toki tuoreena, mutta kyllä mä söin palan vielä tänäänkin sipulikeiton kanssa.
Laitan tähän ensin kirjan raaka-aineluettelon, sitten ohjeen suorana käännöksenä, ja sen perään oman versioni raaka-aineista.

500 g perunoita
500 g jauhoja
100 g hiivaa
200 g salamia
200 g primo salea (juusto)
50 g korppujauhoja

Keitä perunat suolatussa vedessä. Kuori kypsät perunat ja soseuta ne perunapuristimella. Lisää perunasoseeseen jauhot ja lämpöiseen veteen liotettu hiiva.
Vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tarvittaessa lämmintä vettä. Kääri jauhoitettu taikina keittiöpyyhkeeseen ja peitä villahuovalla. Kohota lämpimässä kaksi tuntia.
Voitele uunipelti tai –vuoka ja painele puolet taikinasta pellille. Leivitä taikinalle kerros salamia ja kerros juustoa. Peitä juusto ja salami taikinalla ja muutamalla juustosiivulla. Ripottele päälle korppujauhot ja paista kuumassa uunissa 20 minuuttia.

500 g perunoita
500 g vehnäjauhoja
50 g hiivaa
100 g sisilialaista salamia
200 g provolonea

Ragù d’anatra

Elikkäs ankkaragù, elikkäs lihakastike ankasta. Ihan siis uskomattoman hyvää ruokaa, joka sopii mainiosti kylmään ja synkkään talveen. Ja oli välttämätöntä valmistaa osana pakastimentyhjäysoperaatiota.
Kastike tuli heti kypsennyksen alkuvaiheessa tahattomasti liekitettyä kun valkoviini roihahti liekkeihin. Ilmeisesti ankan rasva oli niin kuumaa, että viinille riitti ja se löi komeeta lieskaa padan kannen alta. Varovaisena siis jos mielit tätä kokeilla.

600 g ankanrintaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
1 porkkana
1 – 2 dl kuivaa valkoviiniä
3 laakerinlehteä
nippu timjamia
250 g kirsikkatomaatteja
suolaa
mustapippuria

Poista ankan rintapaloista nahka ja rasva. Säästä vähän rasvaa vihannesten kuullottamiseen. Pilko liha pieniksi kuutioiksi. Kuutioi vihannekset brunoise. Kuumenna ankan rasva padassa tai kattilassa. Kuullota vihanneskuutioita rasvassa hetki. Lisää ankkapalat ja kääntele. Kaada pataan valkoviiniä niin, että ankka ja vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää pataan vielä laakerinlehdet ja timjaminippu. Säädä lieden lämpö niin, että pata juuri ja juuri kiehuu. Peitä kannella.
Purista tomaateista siemenet ja lisää tomaatit pataan. Hauduta pataa 1 – 1 1/2 tuntia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Poista laakerinlehdet ja timjamin varret ja tarjoa tagliatellejen tai papardellejen kanssa.

Rypälerisotto

Alkuperäinen ohje on BBC Foodin Saturday Kitchenistä ja James Martinin nimiin merkitty.
Tähän kylkeen olisi tosiaan sopinut viiriäinen tai joku muu siivekäs, mutta toimi yllättävän hyvin ilmankin ja yllättävän hyvin noin ylipäätään.

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
5 dl kuumaa kanalientä
kourallinen vihreitä viinirypäleitä
(suolaa)
mustapippuria
parmesaaniraastetta

Kuori ja pilko sipulit pieniksi paloiksi. Kuullota sipuleita pannulla öljytilkassa hetki. Lisää pannuun riisi ja kuullota sitäkin hetki, riisi ei saa missään nimessä ruskistua. Lorauta pannuun valkoviini ja anna kiehua kunnes viini on melkein kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää sitten kauhallinen kanalientä ja anna taas haihtua. Jatka näin kunnes riisi on kypsää al dente. Sekoita aina nestettä lisätessäsi, halutessasi voit sekoittaa koko ajan. Riisi kypsyy 15 - 20 minuutissa.
Halkaise viinirypäleet ja poista siemenet. Lisää rypäleet risottoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Mausta mustapippurilla. Viimeistele valmis risotto parmesaaniraasteella. Anna vetäytyä minuutti ja tarjoile sitten heti.

Peruna-omenapihvit

Minulla on muutto edessä (toivottavasti jo ensi viikolla) ja siihen saakka välttelen visusti kaupassa käyntiä mikäli vain mahdollista. Luvassa on paljon risottoa; riisiä riittää, valkkaria riittää, liemikuutioita riittää ja risottoon voi upottaa oikeastaan mitä vaan.
Peruna-omenapihvit ovat kyllä jo joulun ja uuden vuoden välipäiviltä, mutta valmistusperiaate oli sama, eli varastojen tyhjennys. Pihvit olivat maukkaita, mutta tuotekehittelyllekin jäi vielä varaa. Minä söin pelkkiä pihvejä, mutta ne toimisivat varmasti paremmin lihan lisukkeena.

6 – 8 pihviä
2 keskikokoista perunaa
2 omenaa
1 sipuli
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa
valkopippuria
öljyä
paahdettuja mantelilastuja

Keitä perunat kuorineen suolatussa vedessä. Kuori kuumina ja purista perunanpuristajalla, siis sillä samaisella vehkeellä millä tehdään perunalunta. Kuori omena, poista siemenkota ja pilko kohtuullisen kokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja silppua sipuli. Paista sipuli ja omenoita pannulla öljytilkassa, kunnes ne omenat ovat vähän pehmenneet ja sipuli saanut hieman väriä. Lisää pannuun timjami ja sekoittele hetki. Sekoita perunat ja omena-sipuliseos keskenään. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Muotoile massasta pihvejä (jäähtynyttä massaa on helpompi käsitellä ja paistaa) ja paista pihvit kauniin värisiksi kuumalla pannulla kasviöljyssä (tai voissa). Koristele valmiit pihvit paahdetuilla mantelilastuilla.

Perunataatelikakku

Tai kakku ja kakku, kasaannos ehkä enemmänkin. Ja tämän kakun myötä Prinsessakeittiön yliprinsessa, eli minä, ryhdistäytyy ja alkaa taas päivittää blogiaan. Ensin hoidetaan pois alta joulu, välipäivät ja uusi vuosi, ja niiden jälkeen on luvassa mm. jatkoa tomaattimurskatesteille.

Perunataatelikakun alkuperäinen ohje on Koti ja Keittiö –lehdestä. Olen muokannut ohjetta aika reippaasti, mutta pääasiassa määrien suhteen. Alkuperäinen ohje lienee tarkoitettu jollekin armeijan ryhmälle. Mitä niitä nyt on, leegio vaikka..? Minä käytin tähän kaksi keskikokoista perunaa, ja niistä riitti neljälle hengelle kohtuullisen kookas kinkun lisuke jouluna.
Alkuperäisen ohjeen mukaan perunoiden tulee olla kiinteitä. Minä valitsin kuitenkin ne keltaisella täplällä merkityt, mutta mielestäni olisi tarvittu jauhoisempaa lajiketta. Sanoisin Puikulan olevan tähän paras lajike, joka peruskaupasta löytyy. Kaupasta (valitettavasti) löytymättömistä perunoista kannattaa lukea pätkä tästä.

4 keskikokoista perunaa
1 pieni sipuli
1 laakerinlehti
50 g kuivattua taatelia
öljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl parmesaaniraastetta

Leikkaa perunat hyvin ohuiksi siivuiksi esim. mandoliinilla (kuoriminen on sallittua, mutta ihan turhaa). Esikeitä perunasiivuja suolatussa vedessä muutama minuutti. Valuta perunasiivut.
Suikaloi kuorittu sipuli ohuelti. Hienonna taateli. Taita laakerinlehti. Laita sipulisuikaleet, taateli ja laakeri pannulle öljyyn, kuullota pehmeiksi kunnes taateli hajoaa. Lisää pannuun balsamico kuullottamisen suunnilleen puolivälissä kuullotusta. Poista laakeri kun taateli-sipuliseos on valmis. Kasaa perunasiivut ja taateli-sipuliseos rengasmuotteihin, annosvuokiin tai yhteen isompaan vuokaan siten, että alin ja ylin kerros ovat perunaa. Mausta kerrokset suolalla ja pippurilla. Laita päälle paino ja anna painua viileässä pari tuntia. Ripottele kakkujen (kakun) päälle juustoraaste ja paista 200-asteisessa uunissa n. tunti.