Kerhomuonaa

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Lukupiirimme, eli Kirjakerho KOP, kokoontuu noin kerran kuussa keskustelemaan kirjallisuudesta ja maailmanmenosta noin ylipäätäänkin. Oleellisena osana näinhin iltoihin kuuluvat ruoka ja punaviini. Eilen keskustelua Khaled Hosseinin kasiplus-kirjasta ’Tuhat loistavaa aurinkoa’ evästivät parsa-perunasalaatti, tomaattijuustopiirakka, mozzarella-salaatti ja jotain artisokkaan liittyvää.
Parsa-perunasalaatin inspiraation lähde ja alkuperäinen resepti löytyvät Soppakellarista.
Tomaattijuustopiirakan ohje on omasta päästäni eräälle ystävälleni muutama viikko takaperin räätälöity ja erittäin hyväksi havaittu.
Artisokkaan palataan myöhemmin, sillä salamahaastoin Soppakellarin toteuttamaan ruokaa tuoreesta latva-artisokasta, eikä olisi korrektia käydä haasteaikana omia viritelmiä aiheesta esittämään.
Jälkiruokaakin oli, vokattua ananasta, mutta unohtui ottaa kuva.
Ohjeet kuudelle.

Parsa-perunasalaatti
nippu vihreää parsaa
10 kiinteää perunaa
kourallinen rucolaa
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl vahvaa sinappia
2 rkl kapriksia
ripaus suolaa


Keitä perunat kypsiksi kuorinensa. Keitä kuorittuja parsoja suolatussa vedessä pari minuuttia ja nosta heti alustalle jäähtymään etteivät ne jatka kypsymistä ja muutu lötköiksi. Valmista kastike eli sekoita huolella keskenään kaikki loput aineet (paitsi rucola), käytä sekoittamiseen haarukkaa ja panele sillä kapriksia hiukan rikki. Pilko perunat muutamaan osaan ja pätki parsa, viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hankkiutua parsojen puumaisesta varrenosasta eroon. Sekoita keskenään perunat, parsat ja kastike. Lisää rucola vasta kun salaatti on tarpeeksi jäähtynyt.

Tomaattijuustopiirakka
piirakkataikinaan tulee voita, jauhoja ja kananmuna, summissa kaikkee muuta paitsi kananmunaa
Täyte:
purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 paketti fetaa
1 ruukku basilikaa
250 g ricottaa
1 dl kermaa
1dl raastettua parmesaania
2 kananmunaa
vastarouhittua mustapippuria
(suolaa)



Valuta tomaateista öljy ja silppua ne. Pilko feta hyvin pieniksi kuutioiksi. Irrota basilikasta lehdet ja revi ne käsin. Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta säästä parmesaania piirakan päällekin. Rouhi täytteeseen mustapippuria, tarkista maku ja lisää suolaa vain jos tarpeen. Kaada täyte piirakkapohjaan, ripottele loput parmesaanista pinnalle ja laita 225 asteiseen uuniin 40 minuutiksi, voi olla että pitää olla uunissa pidempäänkin.

Mozzarellasalaatti
laatikollinen vuonankaalia
2 puhvelinmaitomozzarellaa
kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa
oliiviöljyä


Jälkiruokana toimivat vokatut ananastangot.
Olen jo kaksi kertaa nähnyt tv:ssä jonkun ruotsalaisen naisen valmistavan ananasvokkia, mutta en ole kummallakaan kerralla vaivautunut kuuntelemaan mitä muuta vokkiin tulee. Jos joku on vaivautunut, tai tietää mikä ohjelma on kyseessä, niin viitsiikö pistää kommenttia, että saan alkuperäisen ohjeen?
Oma versioni oli ihanaista! Käytin kokonaisen reilun kaupan ananaksen, yhden desin pakastevadelmia ja puoli desiä muscavado-sokeria. Laitoin kaiken vokkipannuun ja kuumensin ja hämmensin kunnes sokeri oli sulaa ja vadelmat hiukan hilloontuneet, muutaman minuutin siis. Tämän ihanuuden kanssa nautimme mascarpone-sitruunavaahtoa: purkki mascarponea, desi kermaa, 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, aitovaniljasokeria. Nam!

Pastaa, parsaa, sitruunaa ja pekonia

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Tämä saattaa näin äkkiseltään muistuttaa paljonkin jo aiemmin sepustamaani parsapastaa, mutta on maultaan todellisuudessa hyvin erilainen. Kasvissyöjät voivat korvata pekonin pinjansieminillä.
Eikä tällä viikolla ole muutakaan tullut keitettyä; maanantaina lämmitin viikonloppuisia tähteitä, tiistaina söin pelkkää pullaa (voitteko kuvitella, nousin ennen seiskaa aamulla ja aloin leipomaan toscapullia), pullalinja jatkui vähän keskiviikon puolellekin ja muuta en muistaakseni syönytkään, eilen illallistin rakkaan ystävän kanssa Lasipalatsissa parsaa. Et oli jo aikakin keittää jotain kotona.

5 vihreää parsaa
3 rkl pekonikuutioita
2 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
basilikaa
(pecorino ricottaa)
ja pastaa tietenkin

Kuori parsat ja leikkaa kovat kannat pois, pilko muutaman sentin pätkiin. Laita parsat kiehuvaan suolattuun veteen kahdeksi minuutiksi. Määräajan umpeuduttua, nosta parsat kattilasta esim. reikäkauhalla. Laita veteen vuorostaan pasta.
Käristä pekonikuutioita pannulla, niin että ne saavat väriä ja rapeutuvat. Lisää parsat pariksi minuutiksi ja ota pannu sitten liedeltä. Lisää sitruunamehu, oliiviöljy ja revityt basilikanlehdet. Sekoita valmiin pastan kanssa, (murenna joukkoon pecorino ricotta) ja tarjoa pecorinoraasteen kera.

Salama iskee Soppakellariin

tiistai 22. huhtikuuta 2008

On aika jatkaa salamahaastetta.
Ensin haluan kiittää Aria haasteesta, ilman en olisi todennäköisesti ikinä villisikaa valmistanut ja olisin jäänyt yhtä ihanaa kulinaristista kokemusta köyhemmäksi.

Salama siirtyy tällä viikolla Soppakellariin.

Haaste:
  • Haastaja: Prinsessakeittiö
  • Haastettu: Soppakellari
  • Haasteen aihe: Tuore latva-artisokka
  • Deadline: 4.5.2008
  • Valmista ateria tai ateriakokonaisuus, jonka pääraaka-aineena on latva-artisokka ja nimenomaan tuore sellainen. Rajoitteita on kolme: ruoka ei saa olla uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä :), ruoka ei saa sisältää munakoisoa, koska haastaja on sille kovasti allerginen, ruoka ei saa sisältää pinaattia, koska haastaja on sille kovasti henkisesti allerginen
Ilmoita minulle, kun olet valmistanut haasteruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiäsi ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saat olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jottet valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, voit vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Parsa-saltimbocca

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Oikeasti saltimbocca on Lazion maakunnalle ja erityisesti Rooman alueelle tyypillinen ruoka (toisin laajalti ympäri maailmaa levinnyt herkku), joka valmistetaan hyvin ohueksi leikatusta vasikanlihasta, tuoreesta salviasta ja prosciutto crudosta eli ilmakuivatusta kinkusta. Tämän ruokalajin historia ylettyy muistakseni niinkin pitkälle muinaisuuteen kuin 800-luvulle, mutta voin muistaa väärinkin. Vuosisatojen saatossa pitkin maailmaa on kehitelty lukemattomia variaatioita niin lihan valinnan kuin kastikkeenkin suhteen.
Minun variaatiossani vasikka vaihtui parsaan ja osallistun samalla huhtikuun ruokahaasteeseen.

Sapuske on helppo valmistaa, tosin rullien kääriminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Toimii hyvin alkupalana tai alkuruokana, kuten meillä eilen ennen villisikaa tai suuremmissa määrin pääruokana, vaikkapa sitruunarisotolla lisäköitynä. Maultaan nämä saltimbocca di asparagi olivat taivaallisia.

12 tankoa vihreää parsaa
6 siivua ilmakuivattua kinkkua
6 tuoretta isohkoa salvian lehteä
2 rkl voita
1 dl parsojen keitinvettä
1 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa

Kuori parsat ja leikkaa kovat kannat pois. Keitä parsoja suolatussa vedessä muutama minuutti. Minä nautin parsani erittäinkin rapsakoina, joten keitin tasan kaksi minuuttia. Nosta keitetyt parsat heti leikkuulaudalle jäähtymään, jotta kysyminen lakkaa ja parsat säilyttävät kauniin vihreän värinsä.

Pätki jäähtyneet parsat kahteen osaan. Aseta kullekin kinkkusiivulle yksi salvian lehti ja neljä palaa parsaa ja rullaa tiukaksi rullaksi.


Paista rullia voissa puolesta minuutista minuuttiin kummaltakin puolelta. Nosta rullat (mielellään lämmitetyille) lautasille ja valmista kastike eli kaada rullien paistinpannuun keitinvesi ja valkoviini ja keitä kasaan kunnes jäljellä on n. kolmasosa. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarpeen. Lusikoi saltimbocca-annoksille ja tarjoile heti.

Coppaan kiedottua villisikaa kevätlisukkeella

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Prinsessa vastaa salamahaasteeseen toivoakseen haasteajan puitteissa.  Maalishaasteen innoittama äijistä äijin Ari antoi minulle aiheeksi (aineeksi) villisian.

Ihan ensimmäiseksi mieleeni tuli valmistaa pastakastike, kuinkas muutenkaan, mutta haastaja toivoi paistettua villisikaa ja halusin kunnioittaa haastajan toivetta.

Asterixeista ei löytynyt sopivaa ohjetta haasteeseen sovellettavaksi, joten oli turvautuminen googleen. Suomenkielisestä googlesta ei löytynyt juurikaan mitään, joten vaihdoin italiaksi. Yritin myös ranskaksi, mutta puutteellisen kielitaitoni vuoksi en löytänyt yhtään reseptiä tai ainakaan en tajunnut yhtään selaamaani tekstiä reseptiksi.
Selvisi kuitenkin, että villisika on Toscanan alueelle tyypillistä ruokaa, ja valmistettiin siitä mitä tahansa, alkaa valmistus punaviinissä marinoinnilla, joka kestää yhdestä kolmeen vuorokautta. Marinoinnin tarkoituksena lienee poistaa riistaista makua, tosin epäilen voimakkaasti Kampin K-kaupan pakastealtaan villisian olevan peräisin villisikalasta. En ottanut riskiä, vaan suunnistin Alkoon hakemaan pullollisen marjaisaa ja mausteista toscanalaista punaviiniä. Googlesta muuten selvisi, että vaihtamalla viinin maakuntaa saa ruoasta lähes jokaisen Italialaisen maakunnan perinneherkun.. NIIN italiameininki! Yleisimmin villisiasta taidetaan valmistaa pitkään punaviinissä haudutettua pataa karjalanpaisti-tyyliin, mutta haastesika päätyi uuniin yrttipedille coppa di Parmaan käärittynä.

Lopputulos oli todella todella todella hyvää, kiitos Ari, että haastoit minut tähän!
Otin joka valmistusvaiheesta hulluna kuvia, kun kerrankin oli hyvät valaistusolosuhteet. Sepustan siis ruoan valmistuksen vaihe vaiheelta kuvien kera. Kaikkia aineita saa Ari K-Marketista ja määrät on kahdelle ja ohjeen moniosaisuudesta huolimatta tosi helppo valmistaa.
Ensin raaka-aineluettelo:

420 g villisian ulkofileetä (sellainen pakastepaketti siis, siinä on kaksi palaa)
½ l punaviiniä
1 sipuli
1 sellerin varsi
1 porkkana
3 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
1 rkl katajanmarjoja
1 pkt coppa di parmaa
kaksi oksaa rosmariiniä
2 oksaa timjamia
1 rkl voita
tilkka oliiviöljyä
suolaa
vastarouhittua mustapippuria

Marinoi lihaa punaviinissä ja vihanneksissa vuorokauden ajan. Marinadia varten lohko sipuli, pätki porkkana ja selleri, kuori ja likistä valkosipulinkynnet. Laita edellä mainitut kera katajanmarjojen ja laakerin lehtien jääkaapinkestävään astiaan. Laita astiaan liha ja kaada päälle punaviini. Peitä astia ja laita jääkaappiin. Ensimmäinen ajatus villisian killuessa marinadissansa oli, että jaa näinköhän tästä muka jotain tulee, mutta ei auttanut kuin luottaa, kun joka ikinen googlettamani resepti alkoi suurin piirtein näin. 26 tunnin kuluttua, kun nostin astian lämpimään ja raotin kantta, oli tuoksu niin hurmaava, että ei sitä voi sanoin kuvaillakaan.



Nosta lihat marinadista ja kuivaa hieman, säästä marinadi kastiketta varten. Ota niihin vähän karsinogeenia eli paista voissa pannulla muutama minuutti joka puolelta. Nosta lautaselle ja suolaa ja pippuroi kummaltakin puolelta. Lautaselle laittaminen on tärkeää, koska kuumaa lihaa on todella vaikea kääriä coppaan, jonka rasva alkaa sulaa.


Asettele coppa di Parman siivut tuorekelmulle siten, että siivujen reunat ovat hiukan päällekkäin. Aseta ulkofile leikkeleille ja kääri fileen päälle kelmua apuna käyttäen. Sido narulla, jotta coppa pysyy lihassa kiinni vielä uunissakin. Itse käärin villisian ja coppan tiiviisti kelmuun ja laitoin jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi ja sidoin vasta sitten. Tämä ei ole lainkaan välttämätöntä, mutta auttaa kummasti kun liha ja coppan rasva viilenevät. (Coppa di Parma on Parman alueelle tyypillinen leikkelemakkara, joka valmistetaan sianniskasta ja mausteista, kuten yrteistä ja viinistä. Samankaltaista tuotetta valmistetaan eri puolilla italiaa, mutta ne kulkevat eri nimillä ja ovat aavistuksen erilaisia. Villisian voisi kääriä myös esim. prosciutto crudoon eli parmankinkkuun.)
Lurauta uuniastiaan kaksi sievää lätäkköä oliiviöljyä ja asettele lätäköille oksat rosmariinia ja timjamia. Asettele lihakääröt yrttien päälle ja laita 150 asteiseen uuniin n. tunniksi tai hiukan vajaaksi (paistomittari kinkkulämpötilaan).

Kääri valmis liha folioon vetäytymään muutamiksi minuuteiksi, leikkaa ja aseta tarjolle.
Marinadista keitin kastikkeen eli ongin vihannekset ja mausteen pannulle oliiviöljyyn ja freesasin muutaman minuutin. Kaadoin viinin pannuun ja keitin kokoon noin kolmasosaan. Juuri ennen tarjoilua vatkasin kastikkeeseen ruokalusikallisen voita. Kannattaa tarkastaa maku mikäli suolaa tarvitaan. Ja kastikkeen valmistaminen kannatti todellakin, se antoi jo muutenkin täydelliselle aterialle upean silauksen.

Lisäkkeeksi valmistin kevätherneitä eli kuullotin kolmea siivutettua kevätsipulia ruokalusikallisessa voita ja ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisäsin kattilaan pussillisen (200 g) pakasteherneitä ja desin valkoviiniä ja keitin kunnes viini oli lähes haihtunut. Maustoin hyppysellisellä suolaa.

Tagliatelle al ragù

lauantai 19. huhtikuuta 2008

eli lihakastike pastalle. Tämä voisi olla bolognese, mutta ei ole kun en oikein tiedä mikä se sellainen sitten olisi..? Ragùlla lienee niin monta ohjetta kuin tekijääkin ja kyllähän lihakastiketta nyt voi valmistaa vaikka miten! Yhteistä kaikille ragùille on järjettömän pitkä keittoaika ja perusraaka-aineet eli liha, porkkana, selleri ja viini.
Tänään keitin kastikkeeni hyvin laihasta naudanjauhelihasta, mutta yleensä käytän rasvaista nautaa tai sikanautaa tai naudanpaistia, jonka paloittelen itse, ja siansiivua. Vai mitä se on se sellainen niinku pekoni, mutta savustamatonta ja paksua? Jauhelihassa on se miellyttävä etu, että sitä ei tarvitse paloitella pienenpieneksi.
Rasvattomasta naudasta tehty kastike on aika kuivaa ja sellaisena kovasti minun prinsessaiseen makuuni, mutta kanssa-asujan jakaessa aterian kanssani tekisin rasvaisempaa.
Ragùn on mielestäni tarkoitus maistua nimenomaan lihalle eikä esimerkiksi tomaattimurskalle tai sellerille. Ruoka on myös kovasti tuhtia ja siten pääruokakamaa.

400 g jauhelihaa
1 porkkana
n. 10 sentin pötkylä varsiselleriä
3 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
3 hyvin kypsää tomaattia (tai tölkkitomaatteja 1 pönikkä)
1 oksa rosmariinia
1 laakerinlehti
½ tl jauhettua muskottipähkinää
¼ dl oliiviöljyä


Kuori ja siivuta valkosipulin kynnet. Pilko selleri ja porkkana hyvin pieniksi kuutioiksi. Laita pilkotut vihannekset kattilaan kera oliiviöljytilkan ja kuullota muutama minuutti. Lisää jauheliha ja paahda kunnes liha on kypsää. Kaada kattilaan 2 lasillista punaviiniä ja lisää rosmariini, laakeri ja muskottipähkinä. Laita kansi päälle ja anna kiehua. Pilko tomaatit ja lisää kattilaan kuorinensa ja siemeninsä. Sekoita, laita kansi päälle ja anna kiehua mahdollisimman alhaisella lämmöllä 3 – 4 tuntia. Tarkista kattila noin puolen tunnin välein, jottei kastike pääse kuivumaan, lisää tarvittaessa kuumaa vettä. Tarkista myös maku, jos kastike sattuisi vaatimaan suolaa tai pippuria. Lisää loput oliiviöljystä vasta kun olet ottanut kattilan liedeltä. Tarjoa tagliatellejen kanssa parmesaaniraasteella höystettynä.

Spaghetti al nero di seppia

perjantai 18. huhtikuuta 2008

eli mustekalanmustepasta. Oikeaan nero di seppiaan eli mustepastaan laitetaan sitä itseään eli mustetta, sitä myydään kaupassa vierailla mailla ihan purkissa tai tuoreen mustekalan muodossa. Mä jouduin tyytymään värjättyihin spaghetteihin ja pakastemustekalaan, mustetta ja tuoreita mustekaloja ei just tänään ollut saatavilla... Mutta vähättelyt sikseen, tämä on käsittämättömän hyvää ja yksinkertaista valmistaa, kastikkeen valmistamiseen menee tasan 51/2 minuuttia. Runsaaseen lorahdukseen oliiviöljyä ja pastan täydelliseen keittotulokseen kannattaa kiinnittää huomiota. Olisin lisännyt pannuun lopuksi kourallisen hienonnettua persiljaa ihanaa makua ja väriä tuomaan, mutta Järvikylän kasvihuoneiden persiljasiivestä lienee lamppu kärvähtänyt kun ei persiljaa saanut keskustan kaupoista tänä iltana. Basilika toimi mainiosti.

300 g mustekalanmusteella värjättyä spaghettia
1 valkosipulinkynsi
1 peperoncino eli kuivattu pikku-chili
2 kevätsipulia
1 dl valkoviiniä
250 g pakastettuja pieniä mustekaloja
suolaa
0,25 dl oliiviöljyä
tuoretta basilikaa silputtuna tai jos sattuu persiljaa saamaan niin sitä mieluummin

Aloita valmistus pastasta, eli kun pasta kiehuu runsaassa suolatussa vedessä, käy kastikkeen kimppuun. Kuori ja siivuta valkosipuli ja laita pannulle murskatun peperoncinon ja öljytilkan kanssa. Kuullota minuutti. Sillä aikaa silppua kevätsipulit. Lisää kevätsipulit pannuun, kuullota puoli minuuttia ja kaada pannuun valkoviini. Keitä minuutti (tai kunnes viini kiehuu kunnolla). Lisää jäiset mustekalat ja sekoita kunnolla, laita kansi päälle ja keitä täysillä kaksi minuuttia. Ota liedeltä ja pidä kansi päällä kunnes pasta on sopivasti al dente. Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen, lisää loput oliiviöljystä ja silputtu basilika (tai se persilja). Tarjoile heti sellaisenaan, juustolla saat tämän takuuvarmasti pilalle. Kuten myös ketsupilla.


Kuharullat valkoviinissä ja minttusitruunaperunat

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Meille tulee ikuisesti nollaa näyttävä s-bonustositteen mukana se sairaalloisen paksu Yhteyshyvä ja sen sairaalloisen ohut ruokaliite. Siinä on kai tarkoituksena esitellä helppoja arkiruokaohjeita ja selaan sen uskollisesti läpi joka kerta ja joka kerta siinä on yhtä kummallisen kuuloisia pöperöitä, joihin pitää kuhunkin laittaa vähintään kahtakymmentä ainesosaa ja potentiaalisesti vielä kymmentä kuivamaustetta päälle. Viimeisen lehden takakannessa oli kerrankin kehityskelpoinen tai ihan sellaisenaan kelpoinen resepti; katkaravuilla täytetyt kuharullat valkoviinissä kypsennettynä. Vihkohan tietty katos, joten en muista pitikö rullat laittaa uuniin vai pannulle vai mihin, mutta kypsennysaika oli joka tapauksessa pöyristyttävät 20 minuuttia. Tein rullani kasarissa hellalla ja vähintään puolitin tuon ajan.
Lisukkeena tarjosin keitettyjä perunoita conditi mintunlehdillä, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä suolaa unohtamatta ja kuorinensa tietenkin. Ohje 2 – 4:lle.

Kuharullat
4 kuhafileetä
kourallinen katkarapuja
2 kevätsipulia
puolikas sitruuna
suolaa
valkopippuria
1 dl kuivaa valkoviiniä
(oliiviöljyä)

Levitä kuhafileet pöydälle ja purista niiden päälle puolikkaan sitruunan mehu. Ripottele kaloille suolaa ja rouhi valkopippuria. Silppua kevätsipulit ja levitä silppu fileille, jaa myös katkaravut fileille. Kääri kalafileet rullalla ja sulje rullat cocktailtikuilla siten, että täytteet pysyvät rullien sisällä. Nosta rullat kuumalle pannulle (voit laittaa pannulle rullien alle vähän oliiviöljyä) ja kaada pannuun viini. Ripottele rullille suolaa ja laita kansi päälle. Keitä täysillä 5 minuuttia, nosta sitten pannu liedeltä ja anna hautua kannen alla toiset viisi minuuttia.

Paahdettua ankkaa, appelsiinirisottoa ja paistettua parsaa

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Mitäköhän tästä ateriasta sanois muuta kuin että älyttömän hyvää oli? Ehkä sen verran, että määrät ohjeissa ovat kahdelle, risotosta jää yli jos syömässä on kaksi normaaliruokaista, minä syön yhden edestä ja kanssa-asuja kolmen edestä. Se on sitä ärsyttävää ihmistyyppiä, johon voi työntää ruokaa loputtomia määriä, eikä siihen tule koskaan yhtään ylimääräistä kiloa mihinkään kohtaan.
Risoton ja ankan tulee mennä pannuun tasan yhtä aikaa ja onnistumisen kannalta on tärkeää pystyä tekemään kahta asiaa yhtä aikaa eli valmistella ankkaa ja lisätä risottoon kanalientä. Parsat kannattaa laittaa pannulle heti kun ottaa risoton liedeltä. Kun parsat ovat valmiit, ovat ankka ja risotto vetäytyneet sopivasti. Koko komeuden valmistamiseen menee puolisen tuntia.
Kun en koskaan heitä mitään potentiaalisesti käyttökelpoista menemään, on minulla nyt jääkaapissa kupillinen ankanrasvaa. Olisiko kenelläkään ideoita mihin sitä voisi käyttää?

Ankka
2 ankanrintafileetä
suolaa
pippuria
2 rkl appelsiinimehua

Leikkaa ankan rasvakerrokseen ristikkäisiä viiltoja. Laita fileet kuivalle pannulle rasvapuoli pannua vasten ja paista viitisen minuuttia. Käännä ja paista vielä pari minuuttia. Rasvaa irtoaa huomattavasti ja se on myös tarkoitus. Mausta fileet kummaltakin puolelta suolalla, mustapippurilla ja appelsiinimehulla. Nosta uunivuokaan ja laita 200-asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi. Kääri valmiit fileet folioon ja anna vetäytyä leikkuulaudan päällä viisi minuuttia. Tai miksei ihan pöydälläkin, mutta ei teräksisellä tai kivisellä.

Appelsiinirisotto
2 dl riisiä (esim. arborio, carnaroli)
1 sipuli
1 appelsiini
1 rlk voita
1 rkl oliiviöljyä
2 dl punaviiniä
1l kanalientä
½ dl parmesaaniraastetta

Raasta appelsiinista kuori. Kuori sipuli ja silppua se hienoksi silpuksi. Laita paistinpannulle tai kasariin appelsiininkuoriraaste, sipulisilppu, riisi, voi ja oliiviöljy. Freesaa kunnes kaikki riisi on kiiltävää ja pinnalta läpikuultavaa. Lisää punaviini, leikkaa appelsiini kahtia ja purista puolikkaista mehu riisiin. Keitä kunnes riisi on lähes kuivaa, lisää sitten desi kanalientä ja sekoita. Keitä taas kuivahkoksi ja lisää kanalientä ja sekoita. Jatka kunnes riisi on sopivasti al dente, tähän menee noin 20 minuuttia, äläkä sekoita kuin nestettä lisättäessä. Jos et saa koko litraa kanalientä tähän menemään, niin ei haittaa mitään. Ota valmis risotto liedeltä ja sekoita siihen parmesaaniraaste ja anna vetäytyä muutama minuutti.

Paistetut parsat
nippu parsaa
voita

Kuori parsat ja leikkaa valkoinen ja puiseva osuus pois. Paista parsoja voissa muutama minuutti välillä kääntäen.

Valkoviinissä haudutettu chorizopata

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Näin joku aika sitten BBC Foodilla Nigellan tekevän chorizokeittoa, johon tuli paljon valkosipulia. Ja kuten jo huomattu, en koskaan kirjoita ylös mitä niissä ohjelmissa tehdään ja joudun soveltamaan omasta päästäni. Se ei ole ollenkaan huono juttu, mutta tästä en muistanut kerta kaikkiaan muuta kuin että paljon valkosipulia laitettiin ja makkaraa kans, mutta papuja ei laitettu. Ei ollut Nigella oma ohjelma, vaan sellaisen parrakkaan miehen ja valkosipuli oli aiheena. Ajattelin, että googlaamallahan tämä ratkeaa, mutta eipä ratkennutkaan. Kaikkiin olemassa oleviin chorizopatoihin ja –keittoihin tulee papuja tai kikherneitä. Mun pataan ei tule.

Tämä on ehkä vähän turhan talvista tällaiseen kauniiseen kevätpäivään, mutta ihan hyvin vois olla talvikin. Lapissa kuulemma vielä on. Makkara on Hulluilta Päiviltä hankittua raakamakkaraa ja kuvassa jäässä ja siksi noin valjun näköistä. Perunat voisi kuoria, mutta mielestäni kuoret on perunassa parasta, niin en kuorinut. Tomaatit erityisesti voisi kuoria, mutta iski laiskuus. Sellerinvihaajat voivat jättää sen kokonaan pois ja lisätä tilalle yrttikimppuun lipstikkaa. Vaikka pata onkin valkkariin keitetty, huuhtelin annokseni alas luomualella ja hyvää oli sekin.
Ohje yhdelle ja kerrankin mä onnistuin tekeen just yhdelle sopivan annoksen, vaikka aika täyteen siitä tuli eikä jaksa enää syödä suunniteltua uunijäätelöä.

100 g chorizoa
1 peruna
1 sipuli
10 cm pätkä varsiselleriä
3 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
2 dl kuivaa valkoviiniä
bouquet garni (timjami, laakeri, rosmariini, lehtipersilja)
suolaa
mustapippuria
luraus öljyä


Kuori ja pilko sipuli, siirrä kattilaan. Kuori valkosipulinkynnet ja likistä ne, siirrä kattilaan. Pese ja pilko peruna, siirrä kattilaan. Pätki selleri ja siirrä kattilaan. Lopuksi laita kattilaan vielä makkaranpalat. Freesaa näitä kaikkia hetki tilkassa oliiviöljyä ja kaada sitten lasillinen valkoviiniä kattilaan. Tipauta yrttikimppu keitokseen ja laita kansi päälle. Kun valkkari alkaa kiehua, käännä liettä pienemmällä, jotta pata kiehuu vain hiljakseen.
Lohko tomaatit ja poista niistä siemenet, pilko lohkot. Tässä vaiheessa kattilasta nousee jo huumaava tuoksu. Lisää tomaatit pataan ja anna kiehua hiljakseen n. 20 minuuttia kunnes perunat ovat täysin kypsiä ja padan ihanilla mauilla kyllästettyjä. Tarkista maku ja mausta suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Annostele kulhoon ja viimeistele oliiviöljyllä ja silputulla lehtipersiljalla.

Parsaa ja pastaa x 2

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Kaksi äärimmäisen yksinkertaista ja äärimmäisen herkullista pastaa, joita hallitse parsa. Parsa on lempivihannekseni ja tapaan syödä sitä maaliskuun puolesta välistä lähtien joka päivä niin kauan kuin sitä saa kunnollista. Kohta on siis odotettavissa blogissa pelkkää parsaa!
Älä muuten käytä gnoccheja niin kuin minä olen tehnyt. Tomaattisen versioon ne just ja just menis, mutta ei todellakaan tuohon toiseen, joka on huomattavasti kuivempaa. Gnocchissa kuitenkin ideana, että simpukka ikään kuin täyttyy kastikkeella. Mulla ei muuta ollut ja totuus valkeni vasta siinä vaiheessa kun pasta piti laittaa keitinveteensä. En siinä sit jaksanut alkaa arpomaan, että mitähän muuta tästä tekis. Huomaa myös, että parsa kypsyy ihan muutamassa minuutissa, joten nämä ovat todella nopeita. Tomaattia voi halutessaan siis keittää muutaman minuutin ennen parsan lisäämistä. Kumpaankin sopii sitruuna erittäin hyvin.
Ja miten onkaan taas näin saamarin surullisia kuvia! Oli huomattavasti parempaa kuin miltä näyttää.

Parsaa ja tomaattia
Tölkki tomaattia
muutama vihreä parsa
(1 valkosipulin kynsi)
1 tl sokeria
hyppysellinen suolaa
mustapippuria
basilikaa
oliiviöljyä

Kuori ja pätki parsat. Keitä pätkit napsakoiksi tomaattimurskassa kera suolan ja sokerin. Mausta lopuksi mustapippurilla, revityillä basilikan lehdillä ja oliiviöljyllä. Jos käytät valkosipulia freesaa sitä hetki pannulla tilkassa öljyä ennen tomaatin lisäämistä.
Sekoita pastaan ja tarjoile raastetun pecorinon kera.


Parsaa ja pekonia valkoviinissä
Muutama vihreä parsa
pekonikuutioita maun mukaan
½ dl kuivaa valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pätki parsat. Käristä pekoni pannussa rapsakaksi. Lisää pannuun valkkari ja parsan varret, lisää kukinnot vasta ihan lopuksi. Mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita pastaan ja tarjoa raastetun pecorinon tai parmesanin kera.


Vesikrassikeittoa, salaattia juustokupissa ja marinoituja mansikoita sitruunavaahdolla

tiistai 8. huhtikuuta 2008

On pienoinen riski kutsua ihmisiä syömään ja kokata sitten jotain mitä on vain päässänsä makustellut. Lauantaina riski kannatti ottaa, sillä ruoka oli todella hyvää. Marinoidut mansikat eivät ole juttu eikä mikään eikä salaattikaan, vaikka juustokupilla onkin helppo säväyttää, mutta keitto oli täysin uusi kokemus ja hieman jännitti mitä siitä tulee.
Vesikrassia käytetään engalnnissa ilmeisesti paljonkin, ja inspis keittoon onkin peräisin BBC Foodista. Tosin en taas muistanut yhtään mitä ohjelmassa keittoon laitettiin vesikrassin lisäksi, joten kehitin päästäni. Googlea käytin vain selvittääkseni krassille optimaalista määrää. Lauantaiseen keittoon liittyy nyt oleellisesti tämä salaatti, mutta mikä tahansa kana- tai kasvisliemi (tilkalla valkkaria) toimii kyllä.
Keitin siis salaattibroilerin valkoviinissä sitruunaruoholla ja valkosipulilla ja sipulilla höystettynä ja liemi toimi keiton pohjana. Keittäminen on kai jotenkin terveellisempääkin kuin paistaminen, sanovat epäprinsessat terveysintoilijat. Broisku imi itseensä ihanaisia makuja ja oli todella mureaa.
Juustokupit saivat osakseen runsaasti ihastusta, vaikka ensimmäinen vähän epäonnistukin kun oli uunissa liikaa lämpöä tai juusto uunissa liian pitkään.
Mansikoihin käytin mansikalla maustettua etikkaa kun Hulluilta Päiviltä halvalla sai.
Määrät ohjeissa kolmelle ja kuvissa snadisti hämärää, mutta minkäs teet kun oli ilta.

Vesikrassikeittoa
2 sitruunaruohoa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 broilerin rintafileetä (tai pari desiä vahvaa kanalientä tai vaikka kananluita)
puoli pulloa valkoviiniä
2 dl vettä (paitsi jo käytät lientä)
2 ruukullista vesikrassia
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Paista fileiden pintaan väriä. Pistä fileet, lohkottu sipuli, likistetyt valkosipulinkynnet ja pätkityt sitruunaruohot kattilaan. Kaada päälle viini ja vesi ja mausta suolalla. Keitä broileri kypsäksi.
Ongi kypsät broilerit ja suurimmat sitruunaruohon kappaleet keitoksesta ja lisää kerma. Kiehauta ja ota kattila sitten liedeltä. Upota kattilaan kaksi ruukullista vesikrassia (varsineen) ja soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, mausta vielä pippurilla.


Salaattia juustokupissa
300 g parmesaania raastettuna
erilaisia salaatteja
1 avokado
1 mozzarellapallurainen
broilerinfileet keitoksesta
sitruunamehua
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Valmista juustokupit yksi kerrallaan. Jaa kolmasosa juustosta tasaiseksi ympyräksi leivinpaperille, käytä apuna irtopohjaisen vuoan reunoja. Laita juustoympyrä uuniin n. 8 minuutiksi. Ota juusto uunista, nosta muotiksi valitsemasi kuppi juustoympyrän keskelle. Nosta juusto kupin reunoille leivin paperin avulla, eli leivinpaperin reunat reippaasti ylös ja kuppiin. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat leivinpaperin. Ja tämä toistetaan kolme kertaa.
Kuppien uunittuessa kuori ja pilko avokado, leikkaa mozzarella kolmeen osaan ja siivuta broilerifileet. Nosta kupit lautaselle ja annostele salaatti kuppeihin kauniisti.
VAROITUS: Jostain syystä tuollaiset voimakkaat kovat juustot kuin parmesaani aiheuttavat herkästi kirvelyä suun limakalvoilla. Jos kuppia syödessäsi alkaa kirveltää, niin koko kuppia ei ole pakko ahtaa napaansa. Tuskin se kirvely vaarallista on, mutta kovasti epämiellyttävää ja voi kestää todella pitkään.


Marinoituja mansikoita sitruunakermavaahdolla
200 g espanjalaisia mansikoita
pari rkl aceto balsamicoa
n. 10 basilikanlehteä
2 tl sokeria
1 dl kermaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl aitovaniljasokeria

Irrota mansikoista kanta ja leikkaa ne pystysuunnassa neljään osaan. Laita astiaan mansikat, etikka, sokeri ja revityt basilikan lehdet. Anna makustua tunti taikka pari. Vaahdota kerma kera sitruunankuoren ja vaniljasokerin ja tarjoa mansikoiden päällä.


Tomaattimurskat testissä osa 2

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Tomaattimurskatesti jatkuu toisella pahviin pakatulla tomaatilla, eli vuorossa on Eldoradon tomaattimurska. Testin toteuttamistavasta voi lukea ensimmäisestä osasta.


Heti alkuun kismittää murskan normaalia 10 grammaa pienempi määrä ja tölkkiä on opastuskuvista huolimatta pirun vaikea avata, kynsien katkeaminen on lähellä, vaikka kynnet ovat nykyään ihan nysät.
Murska tuoksahtaa voimakkaasti heti pakkauksen auetessa, muttei todellakaan tomaatille, vaan raa’alle lihalle. (1) Murska on hyvin vetistä, kipossa pinnalle kihoaa hetkessä useamman millin vesikerros. Sattumat ovat kookkaita, mutta niitä on paljon. Osa niistä on huomattavan vaaleita ja tomaatinkantoja näkyy. Siemeniä on maltillisesti eikä kuoria näy, mutta tarkemmassa kaivelussa löytyy myös muutama tikkumaiseksi rullaantunut kuorenkappale. (2+) Tutkin murskaa ilmeisesti liian läheltä, sillä haju on todellakin luotaantyöntävä eikä tee mieli maistaa. Eikä kannattaisi, sillä murska myös maistuu raa’alta lihalta ja on todella kitkerää, tomaatista ei tietoakaan. (1) Plussaa tulee kauniista punaisesta väristä.


Heti kun käänsin selkäni, saapui paikalle eräskin siamilainen, jolle näytti maistuvan. Olisko ollut se lihaisa aromi?


Pannulla murskan väri muuttuu vielä kauniimmaksi, mutta vetisyys korostuu. Joudun keittämään tomaattia ilman kantta, jotta neste haihtuisi ja kastike sakenisi. Keittäessä kuoritikkuja paljastuu huomattavissa määrin ja ilmeisesti tähän tölkkiin on tungettu jonkun paremman murskan kaikki kantakappaleet, ei yhteen purkkiin murskaa mene mitenkään niin montaa tomaatti kuin purkissa on kantapaloja. (2)


Valmis kastike sekoittuu pastaan kohtuullisen mukavasti, paitsi nestettä on niin paljon, ettei se kaikki imeydy vajaaseen puoleen pakettiin pastaa. Kokoon keittämisellä nesteestä olis päästy, mutten halunnut tomaatista enää yhtään kitkerämpää. Valmiiseen kastikkeeseen lurautettu öljy valuu pohjalle lillumaan tomaattiveden toveriksi. Eikä tämä ole parhaalla tahdollakaan hyvää, kaipaan peperoncinoa jos tulisuus vaikka peittäisi tämän muun surkean kitkeryyden. (1) Raastan päälle todella paljon grana padanoa, mutta pannulle vielä jääneet pastat saavat mun puolesta pysyäkin pannulla.


Kokonaispisteet 1,5, surullista ruokaa.

Pastaa kera tonnikalan ja kirsikkatomaattien

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Tämä on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ihan älyttömän hyvää. Tämäkin valmistuu nopeammin kuin pasta ehtii kattilassa kiehua. Riippuu tietty pastasta, mutta tuollainen perus-penne esimerkiksi. Musta tuntuu, että olen syönyt tällä viikolla ihan liikaa tonnikalaa eli joka päivä. Joinain päivinä jopa kahteen kertaan..

1 tlk tonnikalaa öljyssä
10 – 12 kirsikkatomaattia
1 valkosipulinkynsi
valkopippuria
reilusti basilikanlehtiä
tilkka oliiviöljyä

Pese kirsikkatomaatit huolella ja halkaise ne kahtia. Kuori ja siivuta valkosipulinkynsi ja kuullota hetki pannussa oliiviöljyssä. Lisää pannuun kirsikkatomaatit ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla muutama minuutti. Nosta lieden lämpöä ja lisää tonnikala öljyinensä ja vastarouhaistu valkopippuri, sekoita jotta tonnikala murenee. Kuumenna tonnikala, mutta älä ala keitteleen sitä ettei mene koko touhu ikäväksi. Ota liedeltä ja lisää revityt basilikanlehdet.


Tonnikala-appelsiinikastike pastalle

torstai 3. huhtikuuta 2008

Tässä taannoin illallistin uudehkossa helsinkiläisravintolassa Pregossa, joka on erikoistunut pastaan ja nimenomaan tuorepastaan, paikan päällä tehtyyn ja keitettyyn. Alla oleva ei anna kovin mairittelevaa kuvaa paikasta, mutta ei se ollut yhtään hullumpi ja ansaitsee ehdottomasti toisen mahdollisuuden.
Valitsin listalta tagliatellet appelsiinin ja tuoreen tonnikalan kanssa, annosta suositteli keittiömestari (listan mukaan) ja Hesarin arvostelun mukaan sen piti olla sisilialainen erikoisuus. No erikoinen se ainakin oli.
Jos ei ajatella annoksessa mitään muuta kuin makua, niin se oli ihan hyvää. Mutta tosiaan vain maku tyystin kontekstistaan irrotettuna, eli unohda pasta, unohda tonnikala, unohda että annos oli ihan siitä pääruokalistalta. Maistui nimittäin 80-lukuisen lapsuuteni superherkulta appelsiiniriisiltä. Namiahan se appelsiiniriisi on, mutta miksi kukaan haluaa tarjota ihmisille syötäväksi makeaa pastaa pääruokalistalla? Makeus ei myöskään jäänyt ainoaksi ongelmaksi tässä annoksessa, tonnikala oli ikävästi kuivaa ja kylmää (en ole ihan superihastunut tuoreeseen tonnikalaan muutenkaan) ja tagliatellet kohtuullisen inha oranssi klöntti lautasellani.
(Jos tätä lukee joku tuorepastan suuri ystävä, niin voisiko ystävällisesti kommentoida, mikä siinä on niin ihanaa ja ihmeellistä? Ja tuoretta tai ei, niin miksi tagliatellea kuivan kastikkeen kanssa? Ja onko kivaa kun pastaa kastikkeella pitää leikata veitsellä, että sitä pystyy syömään? )
Mutta minä pidän pastasta, minä pidän appelsiineista ja minä pidän tonnikalasta tölkissä, pakkohan näistä aineksista on saada kasaa toimiva ruoka. Makustin päänsisäisesti ja totesin, että tarvitaan sipulia, timjamia ja chiliä. Livenä suoritetun makutestin jälkeen päädyin lisäämään myös basilikaa. Lopputulos oli erittäin hyvä, kanssa-asujan mielestä erinomainen. Ensi kerralla tosin laitan kaksi appelsiinia, toisesta mehun ja toisesta lihan ja ehkä lurauksen etikkaa. Ja tuoreen punaisen chilin ihan esteettisistä syistä. Enkä käytä farfalleja, en tajuu miksi menin niitä nytkään ostamaan.

1 tlk tonnikalapaloja öljyssä
1 appelsiini
1 sipuli
1 peperoncino (kuivattu pikku-chili)
1 tl kuivattua timjamia
tuoretta basilikaa
(suolaa)

Raasta appelsiinista kuori, halkaise se poikittain ja kuori toinen puoli ja leikkaa hedelmäliha irti kalvoista (tai miksi niitä kutsutaa). Suikaloi sipuli ja siirrä pannuun. Murskaa peperoncino pannuun, lisää appelsiininkuori ja kuivattu timjami. Kuullota näitä hetki öljyssä. Lisää tonnikala öljyineen ja purista ehjästä appelsiinin puolikkaasta mehu pannuun. Sekoita hyvin, että tonnikala hajoaa. Ota pannu liedeltä heti kun tonnikala on kuumentunut, muuten muuttuu maku ja koostumus ikäväksi (ainakin prinsessojen mielestä). Lisää pannuun appelsiinin palat ja revitty basilika. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarpeen. Sekoita pastaan ja tarjoa heti.


Blogger Template created by Photographic Elements