Kahden suklaan muffinit

Eli muffinsit part III.
Kiitos viimeisimmän kokeilun yhteydessä saamistani vinkeistä, vuorossa ovat sulkaamuffinsit. Reseptin kopioin suoraan Mihakolta, tosin en noudattanut hänen suosittelemiaan vähennyksiä sokerin ja rasvan määrissä vaan laiton ehkä hiukan enemmän. Maitoa minulla ei ollut, enkä kerennyt sitä hakea mistään kun näiden leipomiselle tuli valtava kiire kun eräälle ystävälleni tuli yllättäen sudänsuruja ja hän kaipasi lohtua muffinsin muodossa. Maidon korvasin vedellä, tosin varmaan ihan turhaan kun voita oli niin paljon, sillä nämäkään eivät kohonneet toivotusti. Enkä sekoittanut juuri yhtään, sen verran vaan nostelin, että koko taikina muuttui kaakaojauheesta tasaisen ruskeaksi.
Ja voi Muuli ja Mihako että olivat hyviä! Jotain näiden erinomaisuudesta kertoo, että nämä kelpasivat meidän kissoillekin, jotka eivät suklaasta välitä yhtään. Sydänsurut helpotti hiukan heti ja leseethän tekevät näistä suorastaan terveysruokaa. Kuorrute on perus tomusokerihommaa.Vielä teen yhden kehitelmän ja sitten voin mitä todennäköisimmin sanoa, että osaan leipoa erinomaisia muffineita, oujee.

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl sulatettua voita
1,5 dl kauraleseitä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniliinisokeria
3 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl valkosuklaan paloja

Sekoita kuivat aineet keskenään, sekoita märät aineet keskenään ja yhdistä ne sitten varovasti käännellen. Paista +225 uunin keskitasossa 15-18 min.

Tuliaisia Espoon Ikeasta

Alkuviikosta vuokrasimme pakun ja suunnimme Espooseen Ikeaan kanssa-asujan kanssa. Suosittelen erittäin lämpimästi Paku ovelle -palvelua! Tarkoituksena oli ostaa, ja ostettiinkiin, keittiöön uusi kalusto. Ei siis mitään ruokapöytää ja tuoleja vaan kaksi kirjahyllyä, kaksi nojatuolia, rahi ja sohvapöytä. :D Kannoin kaikki nämä ja vähän päälle hissiin ihan yksin kanssa-asujan palauttaessa pakettiautoa ja kasasinkin kaiken ihan itse. Minä Prinsessa Veera siis. Ansaitsen jonkun sorttisen kunniamerkin, Ikean kalusteet ovat tunnetusti aika monessa osassa ja haasteellisia kasattavia, mutta kaikki on nyt paikallaan. Erittäin haasteellista on selvitä Ikea-reissusta ostamatta puolta alakertaa. Suoriuduin tehtävästä kohtuullisen hyvin, sorruin vain pussilakanaan ja keittiöpyyhkeisiin (ja ehkä pariin muuhunkin nippeliin..). Toisin kävi hodarijonossa. Ikeassahan pitää aina syödä kaksi hodaria, toinen heti tullessa ja toinen juuri ennen kuin kaikki tavara pakataan autoon. Jono oli aika kova ja vaikka kuinka yritin tuijotella pihalle en malttanut olla vilkuilematta ruokahyllyihin. Ja heti pisti silmiin tummanpuhuva näkkäripaketti ja se oli pakko saada mukaan koska se oli niin hienon näköinen vaikken edes syö näkkileipää. Salamana tartuin myös Pågenin puustipakettiin, sillä niitähän sentään syön, ja paljon, voisin elää niillä. Tässä taannoin söin kaksi pussia yhdeltä istumalta! Kahvia ihminen tarvitsee aina, eri asia on maistuuko se sellaiselta, että sitä ihminen joisi. Kassalle oli laitettu sievään koriin suklaalevyjä, en edes yrittänyt vastustaa kiusausta.

Aika nättejä nää Ikean pakkaukset.

Kantarellimunakas

Tällainen löytyi kuvista. Kantarellimunakas toimi viime viikolla muistaakseni torstaina yhdistettynä aamiaisena, lounaana ja päivällisenä. Ja miksei välipaloinakin, hiukoi niin kovin, että oli pakko tehdä siihen vierelle pari meetvurstileipää.

Karitsankaretta, kantarellikastiketta ja porkkanalastuja

Ai että oli hyvää. Karitsankareet marinoin sitruunamehussa, rosmariinissa ja valkosipulissa ja kyljysrivit päätyivät pannun kautta uuniin kokonaisina. Kanratelleihin tuli vain sipulia ja voita. Näissä kahdessa ei siis ollut mitään varsinaisesti mielenkiintoista. Sen sijaan porkkanalastuja en ollut aikaisemmin tehnyt ja mielestäni nämä olivat erittäin onnistuneita, kanssa-asuja ei välittänyt kun ne maistuivat niin porkkanoille. En mä tiedä mitä se sitten porkkanalastuilta oikeen odotti…

Porkkanalastut
1 porkkana
suolaa
valkopippuria
balsamicoa
hunajaa

Vuole porkkanasta pitkiä lastuja kuorimaveitsellä. Asettele lastut leivinpaperille uunipellille. Rouhi lastuille suolaa ja valkopippuria, maltillisesti kumpaakin. Pirskottele lastuille vielä balsamicoa ja hunajaa. Kätevää on käyttää suihkutettavaa balsamicoa ja sellaista juoksevaa hunajaa, jota puristetaan pullosta. EDIT: Tästähän vallan puuttui alkuun tämä oleellisin, eli maustamisen jälkeen lastupelti työnnetään parisataa-asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi. Paahtamisen jälkeen laskut jäähdytetään pellillä.

Sitruunamuffinit

Leipomusharjoitukset muffinien maailmassa ovat edenneet toiseen osaansa. Ajattelin, että kun kerran omistan kokonaisen muffinseille omistetun kirjan, niin tämä olisi helppoa. No toisinpa kävi. Ostin kaupasta hirmuisen läjän kaikkia mahdollisia leipomusaineita, joista valta osa odottaa edelleen kaapissa käyttöä, mutta ensimmäisenä silmiin pisti reseptissä kirnupiimä. Enhän mä reseptiä etukäteen katsomatta älynnyt mitään piimää ostaa. Niinpä sovelsin mustikkamuffinien ohjeesta sitruunaisen version, johon jouduin lisäämään kauraleseitä jauhojen loputtua yllättäen kesken, niitä tarvittiin gnoccheihin nääs. Leseet toimivat yllättävän hyvin, mutta muutoin lopputulos oli tylsähkö eikä edes yhtään niin kaunis kuin mustikkaiset edeltäjänsä. Miksi nämä eivät kohonneet samalla tavalla? Haluan ihania korkeita muffineita niin kuin kahviloissa, enkä mitään lituskoja. Näistä tuli mieleen perinteiset teeleivät, jotka ovat lämpiminä ihan syömäkelpoisia, mutta eivät enää jäähdyttyään.
Ei kai auta kuin jatkaa harjoituksia, toimiviksi ja hyviksi havaittuja reseptejä otetaan vastaan. Alla mun resepti, jos joku vaikka keksisi siihen korjausehdotuksia.

350 g jauhoja
100 g kauraleseitä
150 g sokeria
150 g voita
2 sitruunan mehu
2 sitruunan raastettu kuori
3 ½ tl leivijauhetta
2 munaa
3 dl maitoa

Sekoita kuiva-aineet ja sitruunankuoriraaste keskenään. Sulata voi ja sekoita siihen maito, kananmunat ja sitruunamehu. Lisää märät kuiviin ja sekoita. Paista 180 asteessa puolisen tuntia.

Gnocchi di patate ai funghi con rosmarino

Eli perunagnoccheja väänsin ja kantarellia niiden seuraksi paistelin.

Gnocchit ovat mitä mainiointa sapusketta ja ne voi valmistaa muistakin raaka-aineista kuin perunasta, mm. kurpitsa ja ricotta-juusto toimivat erinomaisesti. Gnocchit maistuvat useimmiten peston kanssa, mutta kun nyt sattuu olemaan kantarellien kuuminta aikaa ja niitä pitää siten syödä mielellään joka päivä, niin tällä kertaa näin. Ja namia oli!
Perunoiksi kannattaa valita jauhoisin mahdollinen lajike, niin onnistuminen on taattu. Minä käytin jotain luomua yleisperunaa, jotka tietenkin olivat uutta satoa ja siten hyvin haasteellisia. Lopputulos oli kyllä maittava, mutta siihen pääseminen hankalaa. Kaikkein helpoimmalla pääsee kun vaan kahta lusikkaa apuna käyttäen nostelee taikinasta kokkareita leivinpaperille ja keittää ne sen kummemmin muotoilematta. Oikeaoppisesti taikinasta pyöritellään pötkylöitä, joista leikataan palasia, jotka edelleen muotoillaan puikuloiksi joihin vielä painellaan vähän koristekuviota tarkoitukseen varatulla puisella esineellä. Jauhoissa ei kannata pihistellä.
Tähän tarvitaan sitä sellaista vehjettä, joka on vähän niinku valkosipulinpuristin, mutta iso. Mikä sen nimi on? Perunanpuristinko? Vai onko se puristin ollenkaan? Iski äkillinen kielipuolisuus …

1 kg perunoita
300 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä kuorineen. Laita jauhot astiaan, lisää hiukan suolaa. Kuori kypsät perunat kuumina ja puserra jauhojen joukkoon, sekoita. Lisää kananmuna ja sekoita käsin kiinteäksi taikinaksi, varo vaivaamasta liikaa. Pyörittele taikinasta sormenpaksuisia pötkylöitä ja leikkaa parin sentin paloihin. Muotoile näteiksi ja laita paperille keittämistä odottamaan.
Keitä gnocchit runsaassa suolatussa vedessä. Ne ovat kypsiä kun ne nousevat pintaan, tähän menee vähän gnocchien koosta riippuen viisi minuuttia.

kaksi kourallista kantarelleja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
(2 rkl pekonikuutioita)
oksa rosmariinia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Siivuta sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi, kuullota sipuleita hetki oliiviöljyssä. (Jos käytät pekoniakin, niin paista se ensin ja lisää sitten sipulit ja vähän öljyä.) Lisää sienet ja rosmariinin oksa, mausta suolalla ja pippurilla. Paista kunnes sienet ovat kauttaaltaan kiiltäviä, mutta vielä selkeästi sienen muotoisia. Lisää reilunlainen loraus öljyä ja kypsät gnocchit, sekoita kuumalla liedellä ja tarjoile heti parmesaaniraasteen kera.

Rosmariini-sitruunaperunat

Voi olla, että mä olen jo postannut jotkut sadat samantyyliset perunat, mutta ei postaukset perunaa pahenna. Tai jotain. En erityisemmin välitä peruskeitinperunoista, joten niille täytyy aina keksiä vähän condimento eli makustetta.

Perunat ovat uusia, tillinvirkaa toimittaa kaksi rosmariinin oksaa, kypsät perunat paistetaan nopeasti lurauksessa oliiviöljyä ja maustetaan sitruunan mehulla ja kuorella sekä muutamalla basilikanlehdellä.

Meloni-fetasalaatti, part II

Melonifetasalaatin uusi tuleminen. Edellisen yhteydessä kommenteisessa mainittiin pistaasit ja niitä oli heti kokeileminen, toimii hyvin.

Saltimbocca alla romana

Eli suuhun hyppäävät ohut naudanlihaleikkeet. Ruoka ei tästä paljoa paremmaksi tai helpommaksi enää muutu.
Nämä jäähtyvät nopeasti, eli ruokailijoiden on parasta istua jo pöydässä ja lisukkeen olla valmiina kun nämä menevät pannuun.
Saltimbocca tehdään perinteisesti vasikasta, mutta nauta sopii paremmin kuin hyvin. Myös muita vaihtoehtoja, kuten broileria tai vaaleaa kalaa kannattaa kokeilla, Myös kasvikset käyvät hyvin.
Vuonna 1962 italialaiset kokit kokoontuivat Veneziaan keittelemään saltimboccaa ja päättämään sen oikeaoppisesta tekotavasta. Näin ollen saltimbocca on ainoa italialainen pääruoka, jonka tekoon on olemassa hyväksytyt säännöt: ohuen lihaleikkeen päälle laitetaan puolikas ilmakuivatun kinkun siivu ja sen päälle yksi salvian lehti. Kinkku ja salvia kiinnitetään lihaan puutikulla. Leikkeitä paistetaan voissa kuumassa pannussa kummaltakin puolelta, suolataan ja lisätään pannuun valkoviini ja annetaan viinin kiehua hetki. Lähde: Il cucchiaio d’argento.
Kaikki säännöt on tehty kierrettäviksi, sanoisi italialainen, joten tässä minun versioni. Eiköhän tälläkin ruualla ole juuri niin monta reseptiä kuin on kokkiakin.

hyvin ohueksi leikattua naudan ulkofileetä (muutama siivu/syöjä)
tuoreita salvian lehtiä
ilmakuivattua kinkkua
voita
½ lasia valkoviiniä
suolaa
pippuria

Levitä lihaleikkeet työalustalle, ja painele niitä sormilla vielä ohuemmiksi. Paina jokaiselle leikkeelle ainakin yksi kokonainen salvian lehti. Nosta salvian päälle vielä siivu ilmakuivattua kinkkua.
Laita kuumalle pannulle nokare voita ja paista leikkeitä noin minuutti kummaltakin puolelta aloittaen kinkku-salviapuolelta. Suolaa ja pippuroi pannulla. Nosta valmiit leikkeet lämmitettyyn tarjoiluastiaan, kaada valkoviini pannuun ja anna kiehua, kunnes viini on haihtunut puoleen ja kaada kastikkeeksi saltimboccien päälle.

Kantarelli-chorizopasta

Mulla jäi kantarelleja ja chorizoa yli muista keitoksista ja ne yhdistyivät ihanaksi pastamakusteeksi. Taidanpa tänäänkin jopoilla torille ihania virolaisia kantarelleja hakemaan, ne kun ovat, kuten Hesarissakin tänään mainittiin, huomattavasti puhtaampia kuin suomessa kasvaneet (niin kuin aika moni muukin metsässä kasvava asia), ja valmistaa niistä kastiketta jollekin vielä päättämättömälle tai leipaista piirakan.

Kantarellikeittoa mä en enää syö, ainakaan vähään aikaan, sillä nautin eilen ystävien luona elämäni parhaan kantarellikeiton, enkä halua pilata sitä muistoa millään ankeilla viritelmillä.

Pastaan tarvitaan:
pastaa
kourallinen kanterelleja
parin sentin pätkä chorizoa
1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
1 tl silputtua tuoretta rosmariinia
suolaa
mustapippuria
voita
oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan ja valmistele kastikeaineet sillä välin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi, puhdista sienet ja revi samankokoisiksi paloiksi. Paloittele makkara mieluisenkokoisiin paloihin.
Pastan päädyttyä suolattuun veteen kiehumaan aloita kastikkeen valmistus freesaamalla sipuleja hetki voissa. Lisää sitten kantarellit ja rosmariini ja paista hetki. Lisää chorizon palat kypsennyksen loppuvaiheessa ja lurauta valmiiseen kastikkeeseen reilusti hyvää oliiviöljyä, mausta suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Sekoita valmis pasta kastikkeeseen ja raasta halutessasi päälle parmesaania tai pekoriinoa.

Chi non amasse le more di palude?

Vai kuinka? Tarviiko tähän mitään muuta sanoakaan? :)

Kukapa ei pitäisi lakoista?

Risotto ai mirtilli

Mustikkarisotossa todella maistuu mustikka ja väri on upea. Alkuun pohdin, että pidänkö vai enkö, mutta kun huomaamattani söin melkein neljän ihmisen annoksen ihan keskenäni ja kerralla, niin on pakko sanoa, että pidin ja paljon. Tämän laitan toimimaan hirvimakkaroiden kanssa syssymmällä.

Minulla ei ollut ohjeessa mainittua kermaa, mutta voin päässäni maistaa kuinka upeaa tästä olisi kermalla tullut. Jollainhan se risotto pitää viimeistellä, joten sekoitin joukkoon puoli desiä parmesaania, vaikka ohjeessa neuvotaan tarjoamaan se erikseen.
Ohjeen olen kääntänyt kirjasta Il Cucchiaio D’Argento, josta voi lukea lisää tästä linkistä.

Mustikkarisotto neljälle:
350 g riisiä
200 g mustikoita
lasillinen valkoviiniä
½ lasillista kermaa
40 g voita
1 sipuli
kanalientä
raastettua juustoa

Sulata voi kasarissa ja lisää hienoksi pilkottu sipuli. Sipulin saatua hieman väriä, lisää riisi ja sekoita puukauhalla, jotta sulanut voi imeytyy riisiin. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää mustikat (säästä kaksi lusikallista koristeluun) ja kauhallinen kanalientä. Lisää lientä pikkuhiljaa sitä mukaa kun se haihtuu risotosta. Keittämisen lopuksi lisää kerma ja sekoita huolella. Kaada risotto kuumaan tarjoiluastiaan, koristele mustikoilla ja tarjoa parmesaaniraasteen kanssa.

Suklaapalajäätelö

Käsittämättömän taivaallisen ihanaa! En osta yhtä ainutta jäätelöä enää kaupasta ja pakastimessa olevan jonkun ankeen valmissuklaajäätelön voin lahjoitta pois.

Kiitos tästä taivaanlahjasta kuuluu Cele Sorsanpaistajalle, tuolle kesän 2008 kiistämättömälle jäätelösupermestarille. Jätskin tekeminen on ihan superhelppoa ilman mitään koneita, kunhan on muutama tunti aikaa. Ohjeen olen suoraan hänen blogistaan kopioinut, mutta suklaakastikkeen leikkasin pois kun en ole sitä vielä itse tehnyt. Ohje taitaa olla oikeasti jostain kirjasta, mutta mä ignooraan sen, henkilökultit kunniaan!! Tästä lähin palvon Celeä jäätelöiden kuninkaana.
Nautin jäätelöä jälkkäriksi mustikkamuffinin kanssa, kohta meen sohvalle pötkölleen jäätelökulho kainalossa ja laitan Housen ekan tuotantokauden pyöriin.

3 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko halkaistuna
115 g maitosuklaata
85 g hienoa sokeria
3 munankeltuaista
3 dl kuohukermaa

1. Kaada maito paksupohjaiseen kattilaan, lisää vaniljatanko ja kiehauta. Nosta tulelta ja anna hautua puoli tuntia. Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja nosta toistaiseksi sivuun (tarvit näitä vasta muutaman tunnin kuluttua, joten jos on kiire tv:n ääreen, niin myöhemminkin ehtii).
2. Laita sokeri ja munankeltuaiset isoon kulhoon ja vatkaa yhteen kuohkeaksi. Ota vaniljatanko maidosta ja kaada maito hitaasti munavaahtoon hämmentäen koko ajan lusikalla. Valuta kreemi puhtaaseen kattilaan (laiskat pistää samaan) ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen. Älä päästä seosta kiehahtamaan, jotta se ei juoksetu. (hui!)
3. Ota kattila tulelta ja anna kreemin jäähtyä ainakin tunti. Sekoita välillä, jotta pintaan ei muodostu kuorta. Vatkaa tällä välin kermavaahto ja laita se jääkaappiin, kunnes tarvitset sitä. (jos et käytä jäätelökonetta, et pariin tuntiin)
4a (jäätelökone). Jos käytät jäätelökonetta, sekoita kylmä kreemi ja kermavaahto ja käsittele niitä koneessa valmistajan ohjeiden mukaan. Lisää suklaapalat juuri ennen kuin jäätelö jäähtyy.
4b (ei jäätelökonetta). Vaihtoehtoisesti voit pakastaa kreemiä ilman kantta paksterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa kreemi kulhoon ja sekoita haarukalla tai yleiskoneella tasaiseksi. Sekoita joukkoon kermavaahto ja suklaapalat. Laita pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes jäätelö on kiinteää. (haluat sekoittaa sitä ainakin kerran tässä välillä, ettei tule kerrosjätskiä.) Jos säilytät jäätelöä pitkään (wtf?), peitä astia kannella.

Mustikkamuffinit

Olen päättänyt opetella hyväksi leipojaksi. Osaan mä leipoa kunhan maltan noudattaa reseptiä (yleensä en malta) ja suolaisia leipomaan olen suorastaan hyvä, mutta makeat eivät korvapuusteja lukuun ottamatta oikein tule kuin pakottamalla. Parin viikon takaisesta onnistuneesta sitruunapiirakasta rohkaistuneena ja keittiön kaapista löytämäni kirjan 'Le Cordon Bleu Kotikokki - Muffinit' inspiroimana päätin ottaa haltuun ensin tämän muffinssipuolen ja tehdä taikinankin tällä kertaa ihan itse. Muita reseptejä en kirjasta ole vielä edes katsonut, päädyin heti tähän kun kaupasta tarttui käteen rasiallinen mustikoita. (Menin ostamaan rosmariiniä ja sieniä ja kävelin kaupasta ulos kahta sairaan painavaa kassia raahaten ja useita kymmeniä euroja köyhempänä. Jotenkin mä aina harhaudun kaupassa. Mut vietin kyllä suurimman osan tätä lomapäivää keittiössä ostamiani aineita hyödyntäen ja opin, että marengit eivät onnistu kaasu-uunissa, prkl.)
Noudatin reseptiä orjallisesti, otin esiin vaa’ankin, enkä huiskinut mitään summissa, vaniljauutetta ei ollut, mutta tuskin se tähän lopputulokseen nyt niin paljoa vaikutti, enkä käyttänyt metallilusikkaa vaan puuhaarukkaa.
Fariinisokeri oli huono idea, varsinkin kun en tehnyt sille mitään, vaikka se oli vähän sellaista kikkareista, olisi pitänyt sulattaa se vaikka rasvan kanssa. Lopputulos ei ole makea, mutta siinä on ällömakeita osioita. Ohjeen esipuheessa neuvotaan sekoittamaan varovasti, etteivät mustikat mene rikki, mutta miten se on muka mahdollista jos haluaa taikinan edes sinne päin sekaisin? Minun makuuni rasvaa on liian vähän ja leivonnaisten jäähdyttäminen ritilällä maailman hoopoin ohje, liinan alla ne olis pitänyt jäähdyttää.
Ohjeesta pitäisi tulla kuusi isoa muffinia, joten ajattelin, että silloin siitä tulee 12 pienempää. No taikinaa riitti joka kuoppaan ihan reunoille asti ja se etukäteen vähän huolestutti, mutta lopputulos oli ulkonäöllisesti ensimmäisiksi (20 vuoteen, lapsena tehtiin muffineita Mummo-Ankan keittokirjasta) muffineikseni täydellinen ja tästä on hyvä jatkaa opintoja.
Tulipa jaariteltua, ohje suoraan kirjasta:

450 g vehnäjauhoja
3 ½ tl leivinjauhetta
115 g fariinisokeria
150 g tuoreita tai pakastettuja mustikoita
2 munaa
2 ½ dl maitoa
1 tl vaniljauutetta tai –esanssia
125 g suolatonta voita sulatettuna
tomusokeria koristeeksi

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Voitele voisulalla tai öljyllä muffinivuoka, jossa on 6 vetoisuudeltaan 2 ½ dl syvennystä. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe suureen kulhoon. Sekoita joukkoon sokeri ja mustikat. Tee seoksen keskelle kuoppa.
Vatkaa munat, maito ja vanilja kulhossa. kaada seos kuoppaan kuivien aineiden joukkoon. Lisää voi. Sekoita metallilusikalla aineet sekaisin. Älä sekoita liikaa, taikina saa olla kokkareista.
Lusikoi seos muffinivuokaan. Täytä syvennyksistä vain ¾, jotta muffinit mahtuvat kohoamaan. Paista 30 minuuttia tai kunnes muffinin keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa. Anna muffinien levätä vuoassa 5 minuuttia ja nosta ne sitten ritilälle jäähtymään. Siivilöi päälle runsaasti tomusokeria enne tarjoilua.

Papu-pekonilisuke

Tämä käy lisukkeeksi oikeastaan kaikelle, ja muuntuu helposti kasvisruuaksi jättämällä pekonin pois ja lisäämällä oliiviöljyä. Parhaimmillaan tämä on tietenkin kesällä tuoreiden papujen aikaan, mutta pakastetut käyvät ihan yhtä hyvin. Ainakin Stockalta saa italialaisia kokonaisina pakastettuja papuja, jotka miellyttävät minua pätkittyjä enemmän.

pari kourallista vihreitä papuja
80 g pekonikuutioita
1 valkosipulinkynsi

Keitä pavut suolatussa vedessä erittäin al dente. Papujen keittyessä paista pekonikuutiot rapeaksi, hienonna valkosipuli ja lisää pekonien seuraksi pannuun ihan paistamisen loppuvaiheessa. Nosta keittyneet pavut pannulle, pyöräytä niitä pannussa pari minuuttia ja tarjoile. Jos et käytä pekonia, niin kuullota valkosipuli öljyssä ennen papujen lisäämistä pannuun.

Meloni-fetasalaattia

Supermaukas, superraikas ja supersöpö ovat osuvimmat ilmaisut tätä kesäsalaattia kuvaamaan. Miten se olikin niin hyvää? Tätä on pakko syödä ehkä joka päivä ensi viikolla ja tänään parannan tämän voimalla eilen Ankkarockissa hankittua kohmeloa.

Salaattiin tarvitaan pala oikeaa fetaa, erilaisia meloneja maun mukaan pala kutakin, puserrus sirtuunan mehua, suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja muutama silputtu basilikanlehti.