Lauantailounas arvokkaassa seurassa

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Viikko takaperin hovimme otti vastaa joukon arvovaltaisia vieraita kun Sipuli- ja Sisko-valtakunnista saavuttiin valtiovierailulle. Olisin saattanut ottaa aika raivokkaastikin stressiä näin kunnianarvoisesta ruoanlaittajajoukosta istuutumassa pöytämme ympärille, mutta viimeaikojen infernaaliset työkiireet pitivät huolen siitä, että rentous säilyi sekä tekemisessä että ruoassa. Jotain hyötyä kiireistäkin siis.
Minä yksityiskohtaisten minuuttisuunnitelmien rakastaja valitsin ruokalajit vasta lounaspäivää edeltävänä torstaina töiden lomassa toimiston virkaa keikkabäkkärillä toimittavassa ensiapukopperoisessa Jäähallilla. Megadethin vielä soittaessa, muiden kiireiden tauottua hetkeksi ennen Slayerin vuoroa, kirjauduin Cucchiaio d'argentoon ja aloin selata reseptejä. Kirjasin otsikot ja raaka-aineet paperille ihan tuosta noin vaan ja survoin kalenterin väliin kauppareissua odottamaan. En poistanut kotoa jo löytyviä ainesosasia, en listannut ostopaikoittain, enkä järjestänyt listoja kaupan osastojen mukaiseen järjestykseen. Tästä tietty aiheutui aika monta kauppareissua ja kauppaan lopullisesti unohtunutta asiaa. Pysyin kuitenkin rauhallisena.




















Herra Prinsessan teemaksi toivoma Italia ja itsevaltaisesti sen kylkeen lisäämäni kevät karsi ison liudan raaka-aineita ja valmistustapojakin vaikken niitä mitenkään puritanistisesti eliminoinutkaan. Pitäydyin raikkaudessa, tuoreudessa ja yksinkertaisuudessa. Pastaa en tarjonnut, vaikka se ainakin Pohjois-Italiassa onkin ehkä se varmin kevään merkki: Kesän taittuessa syksyyn alkaa ruokapöytään ilmestyä minestronea ja talvi on alkanut viimeistään silloin kun sitä hemmetin soppaa ja ribollittaa (ja kaikea muuta painekattilaan tungettavaa) syödään jokaikinen päivä jokaikisellä aterialla. Juuri kun on menettämäisillään kaiken halun syödä mitään enää ikinä, ilmestyy lounaalle pastaa! Kohta on talvi takana ja sitkainen sumu ja sopat alkavat haihtua, elämä voittaa sittenkin!

Cucchiaio d'argentoon pitää kai kirjautua, jotta reseptejä pääsee lukemaan. Jätän siis linkittämättä, mutta laitan sulkeissa alkuperäiset nimet, jotta alkuperäisiä reseptejä pääsee halutessaan tutkaamaan. Semifreddon ja melonihässäkän ohjeet löytyvät myös kirjaversiosta, tiedä sitten millä nimellä englanniksi Silver Spoonista..

Insalatina di gamberi e melone

(Insalatina di scampi, fichi e melone)

Minusta tämä huokuu kevättä ja kulman takana odottavaa kesää, varsinkin kun jättää viikunat pois kuten minä. Hiukan epäilytti alkuun kypsentämättömien tomaattien ja sitrusten lopputulema, mutta ihan turhaan. Salsa on tosi raikasta ja sopii erinomaisesti katkarapuihin. Malttia vaan tabascon kanssa ja oliiviöljy maistuu tässä sen verran, että sen on pakko olla hyvää ja laadukasta.

6 tomaattia
1 greippi
tabascoa
suolaa
oliiviöljyä
rucolaa
1 hunajameloni
1 verkkomeloni
2 pussia isoja katkarapuja

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja siemenet. Laita tomaattiliha tehosekoittimeen kera greipistä puristetun mehun, muutaman tabascotipan, suolan ja oliiviöljyn. Surauta sileeksi.
Halkaise melonit ja poista siemenet, kauho meloneista palloja melonipallokauhalla. Ihan lusikkakin käy tai perinteinen kuutiointi.
Annostele lautasille rucolaa, melonipalluroita ja sulatettuja katkarapuja, lusikoi päälle tomaatti-greippisalsaa.
















Involtini ai pinoli
(Involtini ai pistacchi)

Pinoli siksi kun pistacchi (pistaasit) ovat edelleen lukuisista kauppareissuita huolimatta siellä kaupassa. Pinjansiemenet olivat vallan oiva korvike pistaaseille, mutta haluan kokeilla tätä vielä alkuperäisenä versiona. Parasta tässä oli kastike, johon ei tullut mitään muuta kuin paseerattuja tomaatteja ja valkoviiniä. Tarkkana kypsennysajan kanssa, minulla se oli hieman liian pitkä ja lopputulos heilahti hienoisesti kuivan puolelle.
Alkuperäisen ohjeen lonza lienee jotain kylkipalaa, minä valitsin sitä mitä luomuna sai. Pancettan tilalle käy pekoni, mutta ainakin Stockmannilta saa nykyään Fumagallin aitoakin tavaraa 80 g pakkauksissa ja suosittelen tottatotisesti sen käyttämistä.

2 kg possun ulkofilettä
mustapippuria
iso nippu salviaa
180 g pancettasiivuja
voita
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
3 dl paseerattua tomaattia
suolaa
pinjansiemeniä

Poista ulkofileestä kalvot mikäli siinä sellaisia vielä on, leikkaa ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi.
Asettele siivut alustalle (joudut tekemään tämän useassa erässä ellet ota koko pöytää käyttöön), pippuroi. Laita kullekin siivulle iso salvianlehti tai muutama pienempi, kääräise rullalle, sinetöi rulla puolikkaalla pancetta-siivulla ja sulje tikulla.
Paista rullat voin ja öljyn seoksessa siten käännellen, että tulis väriä joka puolelle. Tarvitset tähän määrään kaksi isoa pannua. Kaada pannuihin valkoviini ja paseerattu tomaatti, mausta suolalla. Peitä kannella, laske lämpöä reippaasti ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Sillä aikaa paahda pinjansiemenet. Yhdistä valmiit kääryleet kauniiseen lämmitettyyn tarjouiluastiaan ja ripsi paahdetut pinjansiemenet päälle.



















Insalata di funghi

sekalaista salaattia
herkkusieniä
1/2 sitruuna
suolaa
oliiviöljyä

Ota laakea astia. Laita sinne pesty ja kuiva salaattisekoitus, ripsi niskaan vähän sormisuolaa. Asettele päälle viipaloidut sienet. Raasta sitruunasta kuori sienille, purista mehu ja mausta oliiviöljyllä.



















Semifreddo al torrone
(Semifreddo al torrone e ciliegine candite)

Tämähän taitaisi olla aineksiensa puolesta jouluruokaa.. Mutta mikä olisikaan keväisempi teko kuin käyttää joululta jääneet torronet ihanassa jälkkärissä? Mä jätin sokeroidut kirsikat koristeiksi kun ei niistä yleensä kukaan tykkää.

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
300 g valkoista torronea

Ota kolme kulhoa, yhteen laita valkuaiset, yhteen laita keltuaiset ja sokeri, yhteen kerma ja vaniljasokeri. Vatkaa kaikkien kulhojen sisältö sähkövatkaimella vaahdoksi, ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri ja viimeiseksi kerma.
Pilko torrone terävällä kokkiveitsellä.
Yhdistä keltuaisvaahtoon kermavaahto. Yhdistä tähän kompositioon torronen kappaleet. Nostele koko komeuteen lopuksi vielä valkuaisvaahto. Kaada massa kelmutettuun leipävuokaan, peittele hyvin kelmulla ja laita pakastimeen yön yli. Ota semifreddo pakkasesta puolisen tuntia ennen tarjoilua.


























Kuva on lainattu Sillä sipulista.

Kiitos mahtavasta iltapäivästä ihanille ruokavieraille, jotka ylhäisten itsensä lisäksi toivat mukanaan ihania ruokatuliaisia! Hunajilla ja marmeladeilla tulee olemaan tärkeä rooli noin kuukauden päästä juhlittavissa prinssihäissä, joiden valmisteluihin on haettu inspiraatiota Lontoosta saakka.. Siitä lisää seuraavalla kerralla ja erityisesti kuukauden päästä.





6 kommenttia

  1. Kiitos emännälle koko meidän poppoon puolesta :) Oli tosi mukavaa tulla kutsutuksi hoviinne! :)

    VastaaPoista
  2. Ihailin noita ruokia jo Sipuli-valtakunnan blogissa....

    VastaaPoista
  3. Mua pyärryttää jo täman menun pelkkä lukeminen! Yksinkertaisen tyylikästä...

    VastaaPoista
  4. Iso kiitos meidänkin puolestamme! Olisin voinut haarukoida tuota alkupalaa varmaan loputtomiin...se oli niin ihanan herkkää ja keväistä! Sitruunaista sienisalaattia tullaan tekemään varmasti meilläkin, tateilla olis varmaan aika upea.Tyttäremme puhuu usein ihanista kissoista, jotka antoivat paijata itseään.
    Semifreddo al torrone on englanninkielisessä versiossa,Silver Spoonissa, nimellä Torrone Semifreddo.

    VastaaPoista
  5. Prinsessavaltakunnassa on loihdittu ihania herkkuja. Taitaa mennä testinkiin koko setti :)

    VastaaPoista
  6. Nelle: Kiitosta itsellenne!

    Yaelian: Joo, Prinsessa-valtakunta tulee laiskuuksissaan aina vähän jälkijunassa. :)

    Nanna: Kyllä kävi kirjoittaminenkin vähän latvan päälle.. ;)

    Merituuli: Kiitos itsellenne! Kissoja saa tulla koska vaan halaileen.

    Hannele: Voi suositella lämpimästi kaikki ruokia!

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements