Palataanpa pieneksi hetkeksi pääsiäiseen.
Kevään ensimmäiset parsat ihanassa rapeaksi paahdetulla parmankinkulla silatussa kananmunasalaatissa olivat just niin hyviä kun kevään ensimmäisten parsojen kuuluukin olla.
Kesäkurpitsapasta sitruunankuoriraasteella ja tuoreilla timjaminlehdillä hipoi täydellisyyttä.
Sisältä valkosipulilla ja rosmariinilla maustettu hitaasti kypsytetty kotimaisen luomulampaanpaisti suli suussa.
Sitruunamarenkipiirakka oli kuin pieni pala kesäpilveä.
Kaikki siis ihan hyvää tähän saakka, mutta ne lampaan lisukkeena tarjotut minttuperunat! Voi elämä miten käsittämättömän hyviä!
Keitin kilon kiinteitä perunoita kuorittuina ja neljään osaan pilkottuina. Kypsät perunat paistoin kuumalla pannulla voissa ja maustoin kourallisella revittyjä mintunlehtiä ja hennolla puristuksella sitruunamehua.
En ole perunoiden ystävä. Keitinperunat on musta suorastaan kamalia varsinkin ilman kuoria. Perunat pitää maustaa kunnolla tai valmistaa jotenkin muuten, jotta niistä saa syömäkelpoisia. Nää minttuperunat täyttivät syömäkelpoisuuden kriteerit ja asettivat kaikille tuleville perunoille ihan uusia. Toivottavasti edes minttu kasvaa tuolla suht varjoisalla parvekkeellamme, sille on nyt nimittäin tilausta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti