Olen prinsessa ja ylpeä siitä!

Kolmevuotias (tai puoli ja kolme) ei taida blogaamisesta ymmärtää vielä juuri mitään, mutta taannoin prinsessakeksien äärellä käytiin seuraava keskustelu:

"Tässä on äiti näitä pinsessakeksejä, kato täällä on pinsessan kuva." "Miksi minä en ole pinsessa, minä tykkään olla pinsessa?"
"Etkö sä sit ole nyt prinsessa?" (Yleensä se kuulkaa on.)
"En mä nyt."
"No päätä, että oot. Mäkin oon, mullahan on se Prinsessakeittiö-blogikin."
"Sithän sä voit kirjoittaa näistä pinsessakekseistä sinne blogiin."

No niinhän mä voin. Pyysin Lapsi Prinsessa I:stä keräämään vähän kuvausrekvisiittaa ja alkoihan sitä prinsessaa löytyä vaikka mistä. Pienellä avustuksella löytyi sopiva kuvauspaikka ja laitettiin Elsa syömään keksejä. Lapsi alkoikin sitten antaa määräyksiä, että millaisia kuvia otetaan.

Prinsessa voi olla kuka vaan, prinsessaus ei katso ikää, alkuperää eikä sukupuolta. Todellinen prinsessa on voimakastahtoinen ja rohkea, hyväntahtoinen ja ahkera. Prinsessa vaatii paljon itseltään ja muilta, mutta ymmärtää ja arvostaa erilaisuutta. Hän on omanarvontuntoinen, avoin, suvaitsevainen ja vastuuntuntoinen. Ja kyllä se on niinkin, että prinsessa arvostaa elämässä myös pientä blingiä ja koreilua, vaatimattomuus ei kaunista meitä.
Ihan oikeista prinsessoista hyviä esikuvia ovat Diana ja Victoria. Satujen prinsessoista esikuviksi kelpaa mm. Elsa ja Anna sekä Belle, mutta ei perinteiset torneihin lukitut pimpulat, jotka vain odottavat Prinssi Rohkeaa saapuvaksi ja pelastavaksi, jotta palkkioksi voivat naida tämän ja lahjottaa päälle puoli valtakuntaa, yäk.
Yritän parhaani mukaan olla hyvä prinsessa ja opettaa lapsenikin sellaisiksi.