Mitä söis?

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Otsikossa esitetään ikuisuuskysymys. Ainakin meidän perheessä. Ja olisipa nykyään kysymys runsaan tarjonnan aiheuttamasta valinnanvaikeudesta, eikä kertakaikkisesta haluttomuudesta tehdä minkäänlaista ruokaa.
Viime aikoina, itseasiassa jo useamman kuukauden ajan, ateriani ovat toistaneet samaa kaavaa: Menen kauppaan vailla minkäänlaista hajua mitä sieltä ostaisin. Toljotan hyllyjen välissä ja vihannesosastolla kasvavan ärtymyksen vallassa, samat iänikuiset mielikuvituksettomat tuotteet, samat iänikuiset hedelmät ja vihannekset sesongista riippumatta (mikä ihme siinä on kun kokonaiselle kansalle tyrkytetään kahden ison keskusliikkeen markettiketjuissa karseeta sontaa?), erityisesti S-ryhmän liikkeissä usein vieläpä Kiinasta rahdattuina. Siis KIINASTA. No en osta kiinalaisia hedelmiä enkä vihanneksia vaan suunnin kohti pastahyllyä (surkeat valikoimat muuten niissäkin) ja tartun penne-pakettiin. Pennen mukaan vaihtoehtoisesti tonnikalaa tai tomaattimurskaa, toistaitoisten ruokaa.
Tapanani on aina kysyä Herra Prinsessalta mitä se haluaisi syödä, vaikka en muista sen kuin ehkä kaksi kertaa oikeasti halunneen jotain, sille kelpaa kaikki ja sen mielestä kaikki mitä teen on hyvää. Mutta eilen se sanoi, että voitaisko syödä vaihteeksi jotain muuta kuin pastaa. Ehkä Herra Prinsessan kiitollisuus kaikkea tarjoamaani kohtaan onkin perustunut juuri siihen, että meillä ei ole tarvinnut samaa ruokaa joka päivä syödä ja pastankin kanssa on saanut joka kerta jotain uutta.

Mihin katosivat ilo sesongeista, uusien makuyhdistelmien löytämisestä ja kokeiluista? Miksi pastakin on alkanut maistua puulta? Voiko pelkällä pullalla elää?
Ihan itkettää kun ajattelen tätä rakkaan harrastukseni surkeaa kohtaloa. Jos jossain olen hyvä niin ruuanlaitossa, kamalaa että se ei maistu minulle enää kuin harvoin. On tullut aika tehdä asialle jotain, pureutua ongelman ytimeen, pohtia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

Näillä eväillä aion selvitä tästä henkilökohtaisen ruokakulttuurini alennustilasta:
1. Käy paremmissa kaupoissa, vaikka joutuisit näkemään vähän vaivaa ja kuluttamaan enemmän rahaa. Hyvästi S-ryhmä.
2. Suunnittele viikon ateriat etukäteen. Rakastan suunnitelmia, erityisesti aikataulutettuja suunnitelmia. Eli kalenteri käteen, jokaisen päivän alalaitaan ruokalista ja tarvittavat raaka-aineet, ehkä jopa kauppalista.
3. Lue keittokirjoja.
4. Ota ideoita lukemistasi keittokirjoista, Googlen kuvahaku ei ole ainoa keino uusien reseptien löytämiseen. Minulla on n. kolme hyllymetriä keittokirjoja. Vain murto-osasta on tullut tehtyä jotain. Osaa en ole koskaan edes avannut. Nämä asiat keskenään suhteutettuna keittokirjoja on liikaa.
5. Lue ruokalehtiä ja toteuta niistä jotain edes kerran kuussa. Olen järjestänyt ruokalehdet lehtikoteloihin kuukausittain. Vältän uusien tilaamista ja ostamista, sillä kaikissa aikakauslehdissä on vuodesta toiseen samat teemat. Jo riittää kakku-, parsa- ja italiateemat.
6. Järjestä keittiö. Muuton jäljiltä köökissäni ei ole mikään paikoillaan, koska minkään paikkaa ei ole päätetty. Korkea aika päätösten tekoon, sanoisin.
7. Perusta Prinsessakeittiö Facebookiin. Jätetään nyt toistaiseksi harkinta-asteelle.
8. Kokeile muiden blogistien tekemiä ruokia.
9. Kutsu ihmisiä syömään useammin. Ruokavieraille voi tarjota niitä omia urautuneita sapuskeita, heille ne on mitä todennäköisimmin uusia tai ainakin erilaisia kuin kotona.
10. Lopeta vinkuminen, pullalla ei elä.

Chez Jasulla on ollut samantyyppisiä ongelmia, hänen ratkaisunsa otetaan meillä varmasti myös käyttöön. Jasun kommenteissa Jaana suosittaa tätä sivustoa, saatanpa hyödyntää sitäkin.

Muilla samoja aatoksia? Lisää ideoita vastaanotetaan mieluusti.
















Kuvan riistakäristys edustaa edistystä. Pääsin ruokakaupasta ulos ilman yhtään pastapakettia tai säilyketölkkiä. Eläköön Laivalahdenkaaren K-extra!
Sen verran tuunasin paketin ohjetta, että lorautin joukkoon lasillisen portviiniä ja laitoin yhden lakerinlehden.

10 kommenttia

  1. No,
    ei kun vain ruuan laittoon ja viela jotain sellaista mika multakin onnistuisi, niin tulisi taallakin laitettua jotain uutta ja piristavaa:))

    Ja viela parempi, jos olisi jotain ideoita vihreiden tomaattejen suhteen?
    Nimittain tuskin ne enaa tassa kaatosateessa kypsyy :(

    VastaaPoista
  2. Jotenkin tuli mieleen SE prinsessa, joka tunsi herneen 7 patjan alta... ;)

    Eikä se S-marketkaan ihan noin kurja paikka mielestäni ole....perjantaina ostin sieltä Pakattua Lohta (häpee) ja marinoin sen soijakastikkeessa- punapippurissa ja paahdoin kuumalla pannulla, ihan Sinun ohjeesi mukaan. Ja kyllä oli herkkua.

    Tuli mieleen myös Herra Prinsessa, joka hyvällä halulla söi keittämääni kasvissosekeitto ja vieläpä kehui. Eikä tosiaan ollut mitään Prinsessaruokaa:)

    Kotimaiset juurekset ovat juuri parhaimmillaan, niistä voisit kehitellä Prinsessaruokaa, ilolla huolisin reseptejä/kokeiluja.

    -ä-

    VastaaPoista
  3. Kai tuossa ruuanlaiton ilossakin on sitä up-and downia aina välillä.
    Mulla on kyllä S-Markettien valinnasta hyvä muistikuva,mutta varmaankin hevi-tuotteita rahdataan pitkänkin matkan päästä.Täällä voin olla onnellinen,koska hevit ovat aina paikallisia ja super tuoreita. Nuo 10 kohtaasi ovat hyviä,ehkä se into tehdä muutakin kuin pastaa tulee vielä takaisin.Telkkarin ruokaohjelmista muuten olen saanut tosi usein inspiksiä.Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Mä ostin punajuuria ja julistin, että tällä viikolla meillä syödään lähinnä punajuurta! :)

    Lapsi sanoi Jee, mistä olin suuresti yllättynyt. Ja nyt, kun on kaapissa 5 kg punajuuria on niistä PAKKO tehdä jotain ja pakko olla luova. Välillä itsensä pakottaminen auttaa! ;)

    VastaaPoista
  5. Tuntuipa hyvältä lukea tätä! Monet jutut tuntuu niin tutuilta. Varsinkin jaan tuon kohdan 4. Olen myös siinä pisteessä, että uusista ruokakirjoista ei inspiraatiota enää tule. Kokeiltu on ihan liian monta kertaa...

    VastaaPoista
  6. Laura Mirjami: Vihreistä tomaateista ei tule just mitään mieleen, paitsi miten niitä säilötään. Ne on hyviä säilöttyinä!

    Äiti: Tein eilen porkkanakeittoa, siinä oli siis vähän kotimaista juuresta. :) Herra Prinsessalle kelpas hyvin, mulle ei niinkään..

    Yaelian: Täällä tulee telkkarista vain tylsiä ruokaohjelmia, ehkä ostan Nigellaa DVD:llä. :)

    Nelle: Mut punajuurethan on herkkua! Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli punajuuri-vuohenjuustokupit tai jotain. Kuva näytti hyvältä, reseptiä en lukenut.

    Chez Jasu: Toivottavasti ollaan toisillemme avuksi näissä ongelmissa.
    Herra Prinsessan ruoanlaittovuoro viikonloppuna sai sellaisen käänteen, että tehtiin ruoka yhdessä, mutta hän katsoi keittokirjasta reseptin, jota halusi syödä. Toimi aika hyvin, itse en mitä todennäköisimmin olisi siihen ohjeeseen ihan heti päätynyt.

    VastaaPoista
  7. Jos me voidaan olla tossa 9 kohdassa hyödyksi niin vinkkaa vaan ;). Mukana voitais tuoda inspiroivia itsekeiteltyjä hilloja ja vaikkapa Vihdin metsistä kotoisin olevia saunakuivattuja herkkutatteja.

    Mulla on noita hetkiä myös, mutta mitään pitempää jaksoa en (vielä) ole kokenut.

    Eiköhän tuo tuosta taas! Osta vaikka ruho tai kaks pakkaseen ja sitten mieti mitä ihmettä niillä tehtäis.

    Myös makumatka johonkin ihanaan kohteeseen olis suositeltavaa, eikö!

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kaikille sattuu suvantovaiheita, joten ei epätoivoa!! :) Meillä harrastetaan usein ja ennaltaehkäisevästi kohtia 4-5-8-9. Välillä tuntuu, että urautuu tietysti tekemään samantyyppistä ruokaa, mutta kätköistä kaivetuista opuksista sun muista saa aina jotain uusia ideoita. Täällä kaatuisi helposti pasta-ansaan...Mutta yritämme inspiroida itseämme vaihtelemaan mahdollisimman paljon! Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
  10. Löysin tänne googlailemalla saltimbocca alla romanaa, jota lähtee appivanhemmille laittoon, kun tulevat sunnuntaina syömään. Samalla osui okulukseen tämä postaus, aika samanlaisia tuntemuksia listasta löytyy. Erityisesti kolahti 1. kohta, kun on viime aikoina tullut käytyä keskustelua ylipäätään tämän maan ruoka-ainetarjonnasta. On ihanaa huomata, ettei ole maalaisjärkensä kanssa taistelemassa yksin näitä tuulimyllyjä vastaan! :)

    Tunnistan myös sen tunteen tuossa "mitä tänään syötäisiin" -fiiliksessä, että ei vain kertakaikkisesti keksi mitään laitettavaa ja päätyy tekemään jotain samaa, mitä toissaviikollakin oli. Noh, saattaa sekin olla jo paljon vaihtelua jollekin... Listalla on hyväksi todettuja kikkoja tämän ongelman voittamiseen! Myös pienehkö suutahtaminen apukokille on joskus tuonut toivottavaa vaihtelua ruokaan. ;)

    Niin siis. Jään lukemaan ja taisin löytää täältä myös toiseen hyvän oloiseen blogiin! :)

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements